”Ruotsalainen sosiologi G. Adler-Karlsson on kutsunut tätä taloudellisen kamppailun aikaa ’sian ajaksi’. Läntinen ihminen on hänen mielestään ’passiivinen ja tyytymätön sika, joka jatkaa vuosisadasta toiseen aineellisen sonnan tonkimista’. Silti joskus tulee aika, jolloin ihmiskunta ymmärtää korkeimman päämääränsä, vita kontemplativan, ja silloin tonkiminen loppuu.” (Mikko Heikka, Paratiisi ajattelee meitä)
--------
Helppo havaita että sian aika todella meneillään, myös Kallis vahvistaa tämän tekopyhyydellään.
--------
Helppo havaita että sian aika todella meneillään, myös Kallis vahvistaa tämän tekopyhyydellään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Puolustan humanistista näkemystä politiikasta, jossa se nähdään vallan, ei elitistisen tai edustuksellisen herruuden ja ylemmyyden, välineenä tai keinona, jolla edistetään oikeuden-mukaisuutta, tasa-arvoa, hyvyyttä ja ylipäätään humaanisia arvoja, ei siis vain materialistisia tuloksia ja tehokkuutta lisäävänä toimintana. Humanistinen näkemys merkitsee demokratian suoristamista vasta-painona ’teknosysteemin’ edustukselliselle ja osin ammattimaiseksi muuttuneelle kapitalistiselle demokratialle, jota von Wright kutsuu ’valedemokratiaksi’, ja jossa eliitit päättävät vain kansan näennäisellä – ei aidolla ja syvemmän jakamisen mahdollistavalla – tuella ja talouden (rahan) intressien painostamina kehityksen suunnasta.
-------- Vastuunalaisen poliitikon tuli Sokrateen mukaan olla totuuden ja viisauden rakastaja. Hän oli viisas vain mikäli tunsi rajoituksensa eikä omannut vallanhimoa. Toisin kuin Platonin ihanne (ylpeä totuuden omistaja), jossa kiteytyy maaginen asenne tiedettä ja tiedemiestä kohtaan, Sokrateen ihannefilosofi oli totuuden etsijä; hän suhtautui epäillen ammattimaiseen oppineisuuteen ja kannusti ihmisiä itsensä kehittämiseen ja omaan ajatteluun. Hän vertasi itseään kätilöön, joka halusi auttaa ’henkisen synnyttämisessä’. Hänen oppinsa ytimenä oli usko yksilöön ja hän korosti ihmisten välistä älyllistä sidettä ja kykyä yhteistyöhön. Hän oli siis hyvin demokraattinen.
---------
”Patriarkaalinen demokratia toistaa kaikilla tasoillaan vanhoja maskuliinisen jumalan käskystöjä. Armeijat, hierarkiat puolueiden sisällä, puolueiden ja maiden väliset sodat; kaikki ne pitävät yllä patriarkaatin jatkumoa. Patriarkaatin jatkumo on fyysisestä ylivoimasta taistelemisen jatkumo – materiasta, rahasta, äänestäjistä taistelemisen, jotka kaikki merkitsevät valtaa. (Heidi Liehu, Perhosten valtakunta)
että Kallista syytetään tekopyhyydestä