Mulla tuli tässä muutamia päiviä sitten jokin villitys ja olen ruvennut tosissani miettimään vaihto-oppilaaksi hakemista. Haluaisin ehdottomasti yhdysvaltoihin koska se on aina tuntunu kiinnostavalta ja aion jokatapauksessa joskus sinne päästä.
Niin että ihmiset hyvät, joilla on kokemusta vaihtarina olosta, ni kertokaapa jotaki. tai no ihan mitä vaan.
Saako isäntäperheen ja paikkakunnan valita ite? ja sitten tuota.... no nyt ei oikein muistu mieleen... no kaikennäkösiä käytännön juttuja jos viittisitte kertoilla hieman ja kokemuksia. Ja ennen kuin valitaan, täytyy käyä haastattelussa, eikö totta? minkätyyppisiä juttuja siellä kysellään? ja minkä juttujen perusteella ne voi päättääkin etten olisi sopiva vaihto-oppilaaksi?
Niin ja vielä, mä olen siis nyt lukion ekalla ja enkunnumero on aina ollu kymppi. sehän vaikuttaa asiaan myöski eikö vaan?
ja linkkejä kertokaa sivuille joissa on juttua. yfu.fi sen tiiän jo ja oon katellu...
joooh.... eipä tässä muuta....
noni noni, kirjottamaan jo vastausta jos tiiät jotaki! =)
vaihto-oppilaaksi USA:han
17
4083
Vastaukset
- Henkka
Hyvä valinta!
Itse olen tällä hetkellä vaihto-oppilaana Nevadassa, Las Vegasissa ja täytyy sanoa että kyllä on ihan toisenlainen maailma tämä USA kuin ajattelin.
Tää vaihto-oppilaana oleminen on ollu mun haave jo 7 vuoden ajan ( kävin usas vanhempieni kanssa vuonna 1995 )
Kyllä vastoinkäymisiä kohtaa alussa, mutta kyllä ne nytten tässä 6 kuukauden aikana on saatu pois ja kaikki menee rutiinilla. Alussa kaikki on hienoa ja upeaa ja vaikeuksia voi sopeutumisen kannalta olla... Ilmasto täysin erilainen Suomeen verrattuna ( riippuu tietenkin osavaltiost ).
Isäntäperhettä tai paikkakuntaa en voinut valita, sain kuitenkin valita maanosan ( Länsi, keski, itä, etelä, pohjois ) Ite kuitenki rakastan näitä Nevadan ja Kalifornian alueita niin päätin valita länsiosan. On kuitenkin mahdollisuus valita isäntäperhe ( jos sul on tuttavia usas ja ne haluu ottaa sut ).
Kaikkien hakupapereiden sun muiden viisumilomakkeiden täyttäminen on helvetinmoinen prosessi... Ja kannattaa alkaa hakea jo vuotta ennen, kun isäntäperheen etsiminen, viisumit, testit, lääkärintodistusten sun muiden hankkiminen kestää. Sitten sun pitää otta SLEP- kielitesti joka on ns.taso-testi, ne kattoo kuinka hyvä oot, ei oo haastava. Sitten on lähtovalmennus, jotain haastatteluja missä ne kysyy, että miks haluut lähteä, osaatko viettää aikaa ilman vanhempias yms.
Jos sun enkunnumero on 10 lukion ekal ( mun oli 8 ) niin kyllä sä pärjäät. Alussa saa totutella tähän amerikanenglantiin. Mä aloin kattomaa tv:tä ilman suomennoksii jo pari kuukautta ennen lähtoo, joten se helpotti pikkasen.
Itse olen yfu:n oppilas. ( youth for understanding ) ja mulla on vahva luottamus tähän organisaatioon. Sit muita hyviä organisaatioita on EF ja 4F.
Koulu täällä on aivan naurettavan helppoa lukioon verrattuna. Mulla oli 7,2 keskiarvo lukios ja tääl mulla on B ( 8,9 nurkil )
toivottavast annoin vastauksia....- MeMyselfAndI
joo olihan tuossa tietoa, kiitos vaan...
minkä ikänen sinä muuten oot? entäs onko ollut ollenkaan vaikeuksia saada esim. kavereita kun ei osaa kieltä tietenkään niin hyvin ja silleen..?
mites, onko siellä paljon toimintaa ja tekemistä jos vaan haluaa osallistua, siis niitä kaikenmaailman kerhoja ja harrastuksia? onko vaihto-oppilaille muuten järjestetty mitään erityistä, jossa kokoontuis pekästn ne vaihto-oppilaat tai sitten jotain matkoja eri puolille maata vai tehdänkö semmoset matkat ja muut vain sen perheen kanssa?
joo tuli taas vähän outoja kysymyksiä mieleen mutta vastaile ja vastailkaa muutki..
joo ja en usko että kielen kanssa tulis hirveesti ongelmia ja mulla on nykyäänkin tapana kattoo amerikkalaisia sarjoja kuuntelemalla ilman tekstitysten lukua.... - Salla
MeMyselfAndI kirjoitti:
joo olihan tuossa tietoa, kiitos vaan...
minkä ikänen sinä muuten oot? entäs onko ollut ollenkaan vaikeuksia saada esim. kavereita kun ei osaa kieltä tietenkään niin hyvin ja silleen..?
mites, onko siellä paljon toimintaa ja tekemistä jos vaan haluaa osallistua, siis niitä kaikenmaailman kerhoja ja harrastuksia? onko vaihto-oppilaille muuten järjestetty mitään erityistä, jossa kokoontuis pekästn ne vaihto-oppilaat tai sitten jotain matkoja eri puolille maata vai tehdänkö semmoset matkat ja muut vain sen perheen kanssa?
joo tuli taas vähän outoja kysymyksiä mieleen mutta vastaile ja vastailkaa muutki..
joo ja en usko että kielen kanssa tulis hirveesti ongelmia ja mulla on nykyäänkin tapana kattoo amerikkalaisia sarjoja kuuntelemalla ilman tekstitysten lukua....Kannattaa muuten sopeutua ajoissa siihenkin ajatukseen, ettet välttämättä pääse matkustamaan laisinkaan koko vaihtarivuotesi aikana. Omine nokkineen ei ole mitään mahdollisuutta lähteä reissuun, perhe ei ole vastuussa sinun viihdyttämisestäsi (heidän ei siis ole minkään valtakunnan pakko kuskata sinua yhtään minnekään) ja vaihtarifirman matkat voivat olla todella kalliita (esim. omalla kohdallani noin 6000 vanhaa markkaa).
- Henkka
MeMyselfAndI kirjoitti:
joo olihan tuossa tietoa, kiitos vaan...
minkä ikänen sinä muuten oot? entäs onko ollut ollenkaan vaikeuksia saada esim. kavereita kun ei osaa kieltä tietenkään niin hyvin ja silleen..?
mites, onko siellä paljon toimintaa ja tekemistä jos vaan haluaa osallistua, siis niitä kaikenmaailman kerhoja ja harrastuksia? onko vaihto-oppilaille muuten järjestetty mitään erityistä, jossa kokoontuis pekästn ne vaihto-oppilaat tai sitten jotain matkoja eri puolille maata vai tehdänkö semmoset matkat ja muut vain sen perheen kanssa?
joo tuli taas vähän outoja kysymyksiä mieleen mutta vastaile ja vastailkaa muutki..
joo ja en usko että kielen kanssa tulis hirveesti ongelmia ja mulla on nykyäänkin tapana kattoo amerikkalaisia sarjoja kuuntelemalla ilman tekstitysten lukua....No täl hetkel mä oon 17v oon syntyny vuonna 1985.
Kyllä täällä kavereita oon saanu ja kieli alkaa sujua siinä kahen viikon jälkeen.
Nyt jos mä juttelen jonkun kanssa ja sanon että olen Suomesta ne ei usko, koska mulla on jo aksentti kehittyny niin pitkälle.
Koulullahan on kaikenmaailman harrastuksia ja kerhoja, ihan mielettomäst Suomen kouluihin verrattuna.
En tiedä mutta meidän koulussa järjestetään aina jotai vaihto-oppilas kokoontumisia, ja organisaation kans tehdää reissuja. ( käytiin Death Valleys, Zion National Parkis, Coloradojoel ja San Diegos. Kyllä tää organisaatio järjestää matkoja esim. Havajil mut se sit maksaa jotain 1300$. No mä nyt satun menemään isäntäperheen kaa Havajil :D
On niitä matkoja itärannikolleki. New Yorkiin, Bostonii yms.
Kieli ei oo mikää ongelma se lähtee siitä sitte sujumaa. Ekaks sitä mielessää kääntää suomenkielisen lauseen englanniks ja toisinpäin, mut nyt ei tarvitse kääntää ku mä ajattelen englanniks. Unien näkeminenki on yleensä englanniks...
Kommelluksia sattuu mutta niist pääse yli, esim. mä tulin maanantaina kouluun ja ihmettelin että missä helvetis kaikki on, no menin takas himaa ja katoin kalenterist että on Martin Luther Kingin päivä eikä oo kouluu. No tiistaina menin kouluun ja ihmettelin missä kaikki oppilaat on, menin tapaamaan kuraattorin ja se sano että tänään on Staff Development day, no school. No sitte tänää tulin kouluun ( ja olen yhä koulussa kirjastossa ) ja ihmettelin että mis kaikki Seniorit on ( oon itekki Senior ) Kuulemma Senior Ditch Day, Seniorit saa pitää vapaapäivän eikä niit merkitä poissaoleviks...
Tärkeintä kuitenkin on että tekee amerikkalaisia ystäviä, ja hankalaa se on ku minäki yleensä pyorin kaikkien eurooppalaisten seuras.
Ota selvää, kysy kokemuksist ja puhu vanhempies kans. Hirveen kalliiks se ei tuu... Vakuutukset, lennot sun muut on semmoset 4000E, ruoka, koulu ja asuminen on ilmaista. - MeMyselfAndI
Henkka kirjoitti:
No täl hetkel mä oon 17v oon syntyny vuonna 1985.
Kyllä täällä kavereita oon saanu ja kieli alkaa sujua siinä kahen viikon jälkeen.
Nyt jos mä juttelen jonkun kanssa ja sanon että olen Suomesta ne ei usko, koska mulla on jo aksentti kehittyny niin pitkälle.
Koulullahan on kaikenmaailman harrastuksia ja kerhoja, ihan mielettomäst Suomen kouluihin verrattuna.
En tiedä mutta meidän koulussa järjestetään aina jotai vaihto-oppilas kokoontumisia, ja organisaation kans tehdää reissuja. ( käytiin Death Valleys, Zion National Parkis, Coloradojoel ja San Diegos. Kyllä tää organisaatio järjestää matkoja esim. Havajil mut se sit maksaa jotain 1300$. No mä nyt satun menemään isäntäperheen kaa Havajil :D
On niitä matkoja itärannikolleki. New Yorkiin, Bostonii yms.
Kieli ei oo mikää ongelma se lähtee siitä sitte sujumaa. Ekaks sitä mielessää kääntää suomenkielisen lauseen englanniks ja toisinpäin, mut nyt ei tarvitse kääntää ku mä ajattelen englanniks. Unien näkeminenki on yleensä englanniks...
Kommelluksia sattuu mutta niist pääse yli, esim. mä tulin maanantaina kouluun ja ihmettelin että missä helvetis kaikki on, no menin takas himaa ja katoin kalenterist että on Martin Luther Kingin päivä eikä oo kouluu. No tiistaina menin kouluun ja ihmettelin missä kaikki oppilaat on, menin tapaamaan kuraattorin ja se sano että tänään on Staff Development day, no school. No sitte tänää tulin kouluun ( ja olen yhä koulussa kirjastossa ) ja ihmettelin että mis kaikki Seniorit on ( oon itekki Senior ) Kuulemma Senior Ditch Day, Seniorit saa pitää vapaapäivän eikä niit merkitä poissaoleviks...
Tärkeintä kuitenkin on että tekee amerikkalaisia ystäviä, ja hankalaa se on ku minäki yleensä pyorin kaikkien eurooppalaisten seuras.
Ota selvää, kysy kokemuksist ja puhu vanhempies kans. Hirveen kalliiks se ei tuu... Vakuutukset, lennot sun muut on semmoset 4000E, ruoka, koulu ja asuminen on ilmaista.joo kiitti vaan, pitää vielä miettiä tätä juttua...
Niin muuten, "tekee amerikkalaisia ystäviä.." tosiaan taitaa tottua siihen enkkuun (make friends). Niin siis muistathan, noin ei yleensä sanota suomessa =))
Eikö muuten sun isäntäperheessä ole muita nuoria? tuli vaan mieleen tuosta, kun et tienny ettei tarvinnut mennä kouluun, että ois kai ne tienny.... noo ihan sama...... - Henkka
MeMyselfAndI kirjoitti:
joo kiitti vaan, pitää vielä miettiä tätä juttua...
Niin muuten, "tekee amerikkalaisia ystäviä.." tosiaan taitaa tottua siihen enkkuun (make friends). Niin siis muistathan, noin ei yleensä sanota suomessa =))
Eikö muuten sun isäntäperheessä ole muita nuoria? tuli vaan mieleen tuosta, kun et tienny ettei tarvinnut mennä kouluun, että ois kai ne tienny.... noo ihan sama......Juu sori... hehe arvaa teenko mä virheitä ku juttelen vanhempieni kaa suomeks puhelimes...
Mä puhun suomea ehkä kerran kahes kuukaudes, joten välil tulee ongelmii.
Mul ei oo sisaruksii täs perhees, tää on lapseton perhe, joten joskus on tylsää. Mun saksalaisel kaveril sit taas on 6 sisarust, mut se joutus mormoniperheeseen missä ne käy kirkos joka päivä kello 6 aamul :D - Antti
Salla kirjoitti:
Kannattaa muuten sopeutua ajoissa siihenkin ajatukseen, ettet välttämättä pääse matkustamaan laisinkaan koko vaihtarivuotesi aikana. Omine nokkineen ei ole mitään mahdollisuutta lähteä reissuun, perhe ei ole vastuussa sinun viihdyttämisestäsi (heidän ei siis ole minkään valtakunnan pakko kuskata sinua yhtään minnekään) ja vaihtarifirman matkat voivat olla todella kalliita (esim. omalla kohdallani noin 6000 vanhaa markkaa).
3vk safari ausseissa noin 10.000 vanhaa markkaa tietty
kayttorahat (varatkaa 300-3000ASD on jotain 500-5000 vanhaa markkaa...)
et mun kohal kay kyl nii et skippaan ton...
ja organisaatiohan siis oli ja on vielaki STS...
etta jooh...
- Blue Velvet
Vietin lukuvuoden 1999-2000 vaihto-oppilaana Alabaman osavaltiossa USA:ssa. Kokonaisuudessaan vaihtarivuosi oli mahtava kokemus, tosin ei siitä ilman vastoinkäymisiä kuitenkaan selvitty. Mulla ainakin iski aikamoinen "culture shock" heti vuoden alkuvaiheessa, vaikka olinkin lähtenyt matkaan avoimin mielin. Amerikkalainen kulttuuri ja high school poikkeavat todella paljon suomalaisista ja kesti jonkin aikaa ennenkuin kaikkeen tottui. Vasta ensimmäisen puolen vuoden jälkeen tuntui että olin todella "kotonani". Sen jälkeen en olisikaan enää millään halunnut lähteä takas koti Suomeen ;)
Itse en oikeastaan saanut valita paikkakuntaa, johtuu tosin siitä, että sain idean lähteä vaihtariksi vasta myöhään keväällä. Tosin olihan se mullakin ollut jo pitkään unelmana, mutta vasta silloin päätin, että nyt todella teen unelmastani totta. Mulla ei niin väliä ollutkaan osavaltiosta, johonkin lämpimään paikkaan kyllä halusin, ja sinne pääsinkin :) Perheen suhteen sain esittää toivomuksi ja ne suurelta osin toteutuikin.
Siitä haastattelusta nyt ei kannata murehtia, siellä kysytään ihan peruskysymyksiä esim. miten suhtautuu uuteen kulttuuriin ja miten toimisi vastoinkäymistilanteissa jne. Ainakin mulla se ei ollut sen kummempi (olin TR-kielimatkojen kautta, se on sellanen pienempi järjestö)
Enkun numerostasi on kyllä myös apua. Mullakin oli enkku 10, kun lähdin vaihtariksi, mut kyllä väärinkäsityksiä tuli kielen suhteen silti jonkin verran, sillä amerikan englanti on kuitenkin niin erilaista. Pian sitä huomaa, että alkaa ajattelee ja näkee unia englanniksi :) Mullakin oli vaikeuksia alkaa puhua suomea, kun tulin takas kotiin!
Tosta matkustelusta vielä...isäntäperhe ei tosiaan oo sitoutunut kuskaamaan vaihtaria ympäri maata, koska perheet ei useinkaan mitään ökyrikkaita ole. Itse pääsin kuitenkin käymään isäntäperheen kanssa pohjoisessa, Wisconsin osavaltiossa ja Floridassakin tuli käytyä useampi kerta. Se on kuitenkin ihan perheestä kiinni.
Suosittelen lämpimästi vaihtariksi lähtöä, se on todella rikastuttava kokemus! Hienointa on varmastikin on saada uusia ystäviä toiselta puolelta maailmaa. Itse pidän yhteyttä joihinkiin ystäviini usa:ssa ja lähden pian tapaamaan vaihtariystävääni Itävaltaan:) Onnea matkaan!!! :) - -
mene vasta kun olet siinä iässä jolloin mennään opiskelemaan. eli odotat pari vuotta ja saat itse valita missä asut, esim. mene ensin englantiin opiskelemaan, sieltä pääsee jenkkeihin, kanadaan ja australiaan helpolla.
jos kuitenkin menet jo lukion aikana, kantsii mennä rotareitten tai lionsien kautta. kysele niiltä, josko ehdit vielä.
mä menin sun iässä ja koska olen kotoisin slummista kotimaassa, aattelin jäädä samantien sinne eli mahdollisimman kauas kotoa ja tietty vaihtojärjestön ruotsalainen hinttari ei tykännyt ajatuksesta (sts ja ef on ruotsalaisia yrityksiä) että menee rotc (ks. netistä) opetukseen (kun aattelin liittyä sikäläiseen armeijaan jotta saisi kätsysti kansallisuuden) ja hommas mut ulos maasta. (pitempi juttu hyvin paljon lyhennettynä) eli oikeesti, ne lionsit ja rotarit, ei tee rahaa sulla vaan ottaa sen ideologiselta kannalta, yritykset kusettaa rahat ja vitut välittää susta. - mää
Kavereitten juttuja kuunneltuani oon tullut siihen tulokseen, että ne jotka on isosta kaupungista, lähetetään tuppukylään (eli johonkin 2000 asukkaan maalaiskuntaan, jossa kaikki kyttää ja kyräilee) ja jos on tuppukylästä, pääsee isoon kaupunkiin. Joka tapauksessa vapautta on vähemmän kuin kotosuomessa.
Itse olisin kuitenkin sitä mieltä, että kannattais säästää ne rahat ja mennä sitten, kun siitä on opintojen kannalta hyötyä. Onhan se varmasti avartava ja kasvattava kokemus, mutta totuus on että high school vastaa suunnilleen meidän yläastetta. Vois olla turhauttavaa...
Itse en laittais sellaisia summia kiinni johonkin, mistä ei oo mitään takeita. - ISÄ
Kerron nopeasti: Oma tyttöni on siellä nyt.
Olemme koko perhe avoimia mutta myös jenkkivastaisia perinteiseen tyyliin. Olemme joutuneet muuttamaan käsityksiämme jenkeistä positiiviseen suuntaan ja paljon. Kaikki love her siellä ja hän on ihan oikeasti unelmavuodessa. Oikeasti sadussa: Collegen jatkopaikka on ihan viivalla kun kaikki aineet A:ta paitsi englannin kieli B, eli 9 siellä muiden seassa.
Ja todellakin mahdollisuus jatkaa collegessa joka osoittaa että se on mahdollisuuksien maa, kunhan sinä osoitat että sinusta on johonkin.
Mene heti kun pääset, mutta:
Muista se on bisnestä, eli vaihto-oppilasjärjestö ei ole pelastusarmeija. He ovat usein nuoria ja itsetietoisia ihmisä joiden käsitys meistä muista on rajallinen, eli emme osaa emmekä teidä. Sama arvo voi olla myös vaihto-oppilaalla paikallisesti. Ota kaikesta selvää ja kerro kaikki itsestäsi, silti isäntäperheesi voi olla punaniskaperhe jotka luulevat ottavansa koiranpennun jostakin naapurista ja samoin kuvittelevat siitä eroonkin pääsevänsä.
Järjestö esim. väitti lastani valehtelijaksi kun hän oli kasvissyöjä eikä ollut toimittanut lääkärintodistusta vaivastaan.
Sairausko se onkin? On, heistä.
Kertoi siitä kyllä haastattelussa, mutta sitä ei kirjattu, sillä mistä sellaisen isäntäperheen olisi USA:sta löytänyt?
Älä mene perheeseen jossa on samanikäisiä lapsia, siinä on mustasukkaisuuden ja kateuden vaara.
Muista että isäntäperheet eivät saa rahaa ja siksi niistä on pulaa. Ne voivat olla tosi shokkeja: Tyttärelleni tuli ihan oikeita juntteja ja riita alkoi 1,5 kk kuluttua ihan oikeaan jenkkityyliin poliiseineen päivineen.
Tytär oli koulun kuuluisin narttu ja perheen mukaan meidän lapsi ei sopinut hänelle koska hän oli niin suosittu.
Perhe vaihtui mutta vaihto-oppilassäätiö STS ei siinä paljon auttanut.
Tyttö teki työnsä itse ja huippuna oli että STS:n paikallisvalvoja oli paljolti sekaantunut ongelmien syntyyn syystä joka on aika uskomaton: Hän oli lihava ja me itse laihdutusalalla.
Nyt lapseni on osa kouluaan ja esiintyy ja osallistuu kuin kuka hyvänsä (uusin rooli musikaalissa Tuhkimon sisarpuolena).
Menetimme lapsemme, mutta saamme upean aikuisen joka on kasvanut todella kovan kautta arvostamaan meitä, kannustustamme, itseään, tietojaan, taitojaan, kotiamaataan ja kokemuksiaan.
Pane rahaa likoon että jos mahdollista voisit olla samassa perheessä.
Rotareilla, Lionseilla tiemmä kierrät kuin jalkarätti intin pesulassa.
Katso ovatko kaikki oppilasjärjestöt yhtä lasten käsissä kuin on STS.
Ilman kypsää tytärtämme, koulun rehtoria ja opinto-ohjaajaa he olisivat panneet lapsemme kotiin sopeutumattomana tai vaihtaneet hänet toiseen kaupunkiin kouluvaikeuksien vuoksi.
Koulussa ei ole vaikeuksia, päinvastoin, entinen "sisko" on hyvinkin ystävä.
Ole tarkkana, sillä olet monen pelinappulana.- mää taas
Loistojuttu tyttärellenne, kun on hyvät arvosanat ja paikka collegessa käytännössä taattu. Teillä ilmeisesti on ylimääräistä rahaa laittaa lapsenne koulutukseen. Useimmilla näin ei kuitenkaan ole.
Aiemmin mainitsemani 'high school vastaa suomalaista yläastetta' perustuu siihen asiantuntijoidenkin vahvistamaan näkemykseen, että suomalainen lukio vastaa amerikkalaista junior collegea, elikkäs kahta ensimmäistä vuotta collegessa.
High schoolin jälkeen lapsenne suorittaa Bachelor-tutkinnon n. neljässä vuodessa ja Master-tutkinnon min. kahdessa vuodessa sen jälkeen, jos sattuu tällaiseen graduate schooliin pääsemään. Jatko-opiskelijalla onkin sitten kyllä lokoisat oltavat, perustutkinto-opiskelijat pitävät heitä suunnilleen puolijumalina. Mukavaa ainakin itsetunnon kohottajana. Tällaista eroahan ei Suomessa tehdä - onneksi. - :)
Tuohon edelliseen kirjoitukseen voisin vastata, että on todella hyvä jos isäntäperheessä on samanikäisiä lapsia. Itselläni oli 2 kk nuorempi sisko isäntäperheessä jenkeissä. Meillä ei koskaan ollut ollut samanikäisiä sisaruksia, vaan molemmilla on reilusti (7 v) nuorempi sisko, ja nyt meille tarjoutui mahdollisuuteen parhaaseen kaveriin omassa perheessä. Jaoimme huoneen ja olimme samalla luokka asteella, eli lähes 24 h vuorokaudessa yhdessä ja homma toimi täydellisesti. Olimme kuin paita ja peppu koko vuoden, ja myös sen jälkeen. Siskoni tuli Suomeen vaihtoon ja totta kai asumaan luokseni. Mustasukkaisuudesta meillä ei ollut tietoakaan!Sisarus suhteemme jatkuu edelleen ja tulee varmasti jatkumaan ikuisesti!
Ja kyllä Amerikasta kasvissyöjä perheitä löytyy... Omani oli sellainen, ja kärsin vierotus oireista kun en saanut lihaa kuten olin suomessa tottunut... No, onneksi pääsi hapurilaiselle aina kun lihahimo iski! :)
Niin, ja vuodesta on vaihtari vuodestani on kulunut jo lähes 5 vuotta... ja koskaan en ole katunut vuottani! PÄinvastoin, tunnen olevani todella onnellisessa asemassa kun minulla on moinen kokemus takanani. Työnantajat ovat myös kokemusta asrvostaneet, eli jo tulevaisuuden kannalta kannattaa todella lähteä jos siihen tilaisuus tarjoutuu!
Järjestöni oli Aspect (www.asse.fi) ja järjestöstä ei ole mitään pahaa sanottavaa, kaikki sujui hyvin ja minusta pidettiin huolta koko vuoden ajan!
- Laika
Hei!
Itse olen juuri talla hetkella usassa vaihtarina. Jippii!!? Kenties ei. Kokemuksena tama on ollut aivan mahtava ja kasvattava, mutta ei mitaan 'suurta juhlaa'. Asuinpaikkani on Kansas. Ja maatilalla, keskella 'eimitaan'. Koulua kayn toisessa kylassa, matka autolla 30 minuuttia, joten koulun jalkeinen ystavien tapaaminen on hyvin harvinaista. Taalla eivat bussit liiku, joten ilman autoa et liikahda mihinkaan. Ja autoa ei ole kaytettavissa. Isantaperheeni koostuu vain host-aidistani. Naapureita ei nay missaan...
Mutta silti olen iloinen, etta tanne tulin! Mita siita, etta tama ei ole maailman 'tapahtumarikkain' vuoteni. Loistava kokemus ja suosittelen kaikille =). (noh, ainakin lahes ;)...)
Silla taytyyhan varautua vuodella pettymyksiinkin. (Hei, alkaa nyt kuvitelko, etta Kansas oli mun suosikki valtioni!) Asuinpaikkaahan ei saa itsevalita, eika perhettakaan. Joten onnea kai siina hieman tarvitaan (tai sopeutumista saamaansa ainakin!).
Mutta uskoisin, etta jokainen joka vaihtariksi haluaa, myos paasee. Haastattelussa vain halutaan varmistaa, etta oppilas oikeasti haluaa lahtea, eika kyseessa ole esim. vanhempien paahanpisto. Tuskinpa englannin numero niin suurta osaa nayttelee, vaikka tokihan 10 on parempi kuin 6 =). Tosin oma kouluenglantini ei paljoakaan tuntunut auttavan, kun puheesta ei ollut mitaan kokemusta! Siis Suomessa kouluni ei painottanut puheen harjoitukseen, vain kirjoitukseen ja lukemiseen, mika sekin tietysti on ihan suotavaa =).
Mutta toivotan sinulle (ja kaikille muillekin vaihtarivuodesta haaveileville) onnea ja menestysta =).
Taalla olen, ja onnellisena paatokseeni tulla vaihtariksi!
Rakkaudella,
Laika - sb
en voi puhua vaihtarina olon puolesta koska en ole ollut vaihtarina, mutta asun kyllakin USAssa ja olen amerikkalaisen kanssa naimisissa. eli voin jelpata kaiken muun mutta opiskelun kanssa. tulin tanne vajaa 2 vuotta sitten toihin lastenhoitajaksi suomalaiseen perheeseen. (seurustelin jo silloin nykyisen mieheni kanssa). se aika perheessa ei ollut mitenkaan mukavaaa aikaa. tyot loeptin puolen vuoden jalkeen koska menin naimisiin (ja muutenkin olin jo aivan kypsa lahtemaan).
se perhe teki matkan suomeen sina aikana kun olin siella, mutta mukaan he eivat minua ottaneet. he myos tekivat muutaman paivan matkan jamaicalle, mutta eivat ottaneet minua mukaan sinnekaan. eli tosiaankin kannattaa varautua siihen, ettei se perhe sinua mihinkaan kuskaa, se ei ole heidan velvollisuutensa. ja jos autoa halusin kayttaa omiin tarkoituksiin, jouduin kustantamaan bensat. onneksi sita ei tarvinnut tehda koska poikaystavani kuskasi minua paikasta toiseen viikonloppuisin.
taalla todellakin ei "paase" mihinkaan ilman autoa. bussiyhteyksia ei ole niinkuin suomessa. bussit kulkevat kaupunkikeskustan alueella. eli autoa tarvitaan. minulle oli shokki tanne tullessa (dallasin alue) etta taalla on aivan jarkyttava liikenne koko ajan, varsinkin ruuhka-aikaan. liikenne on vahan valia niin tukossa etta joutuu pysahtymaan taysin stoppiin. se kysyy hermoja. ripeytta taalla tarvitaan ajaessa koska ihmiset ajavat niin lahella toisiaan, eivatka viitsi kayttaa vilkkua kaantyessaan tai vaihtaessaan kaistaa.
noinhan ei valttamatta ole koko USAssa, mutta puhun texasin puolesta. jos ilmastollisesti haluat niinkuin suomen ilmasto, niin silloin kannattaa valita pohjoisosat. siella sataa lunta talvella, toisin kuin taalla. kesat taalla on aivan tukalan kuumia.
jos keski-lanteen "joudut", saat varautua maatiloihin, ja juuri siihen, etta on pitkat pitkat matka joka paikkaan. amerikkalaiset ovat ihan ystavallisia ihmisia noin keskimaarin. tietenkin se riippuu aivan henkilosta niinkuin missa tahansa muualla maailmassa.
sitten voisin puhua hintatasosta (ja taas mita se taalla texasissa on). vaatteet ovat suurinpiirtein samaa hintaluokkaa. ruoka on kallista (hedelmat todella kalliita).
elektroniikka ja se kuuluisa bensa on halvempaa kuin suomessa. baarien hinnoista en tieda koska en kay baareissa. elokuvateattereiden hinnat samaa luokkaa kuin siella, mutta tiedan talla alueella missa asun olevan ainakin pari elokuvateatteria joissa naytetaan muutaman kk "vanhoja" elokuvia halvalla. tiistaisin elokuvalippu on 50 centtia, eli noin 3,50 markkaa. muina paivina dollarista puoleentoista dollariin riippuen kellonajasta.
jos sinulla on jotain kysyttavaa, niin vastaan mielellani! :)
p.s. sen verran tiedan tuosta perheen sopivuudesta (olen ollut 2 kertaa au pairina ja kerran lastenhoitajana), etta siina on kylla kyse sinun sopeutumiskyvystasi seka onnestakin. joillekin ihmisille on vaikea olla mieliksi, halusi sita kuinka paljon hyvansa ja teki mita tahansa sen eteen. - tyttö from oregon
Kyllähän siinä on haastettelut ja muuta...mut jos sä sait sen villityksen ihan tostavaan ni mieti vielä! SE kuitenkin maksaa n.5200euroa...ei oo
halpaa hommaa!!! lähes kaikki itkivät itsensä uneen ensimmäiset viikot..(äläkä sano et:"No en mä vaan itkis!!!") meet ihan vieraaseen paikkaan jne...Isäntäperhettä ei saa itse valita mutta USA:ssa saa itse valita alueen...mene tutustumaan ef:n netti sivuille...www.ef.com!!! Jos olet miettinyt tosissasi niin suosittelen ehdottomasti!!!!!!!!! ja vielä sellenen juttu et siihen vaikuttaa muukin kuin pelkkä enkun numero..kaikki numerot ja sun oma luontees...jos sulla on tatuointi tai muuta ni voi perheen etsintä olla tosi vaikeaa... Ja sitte vielä(=)) haku aika usa:n vuodeksi 2003-04 on jo päättynyt!!! - anna
Vaihto-oppilaaks lähtö on ihan suunnattoman hyvä idea. Useimmat haluaa Yhdysvaltoihin, tosin en ymmärrä miksi. Voi olla, ettet välttämättä pääse sinne, mutta muut maat ei oo yhtään huonompia... Mä tunnen suomalaisia vaihtareita, jotka on ympäri maailmaa... Ite oon Saksassa, mun veljet on myös entisiä vaihtareita (Saksa, Usa)...
Usa ei oo aina se paras vaihtoehto, mutta en sano, että se huonokaan ois...
Kaikki numerot vaikuttaa, ei pelkkä englanti. Yfulla taitaa olla haastattelut englanniks... Kato myös Rotary.fi ja sieltä nuorisovaihto tms. Se on ilmanen järjestö...
Mä lähden nyt kiertää Eurooppaa=)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työttömyys on kasvussa - Hallitus halusi kannustaa työttömät töihin leikkaamalla sosiaaliturvaa
Hallitus halusi kannustaa työttömät töihin leikkaamalla sosiaaliturvaa. Työttömyys on kuitenkin kasvussa. Mitä itse aja3542834Mikä piirre on kasvoissa tärkein?
Mikä piirre on kasvoissa tärkein kun valitset seuraa itsellesi?1201559Suurimman myrskyilyn jälkeen
vakiintuu tyynenpi tunne. Entistä vakaampi, entistä varmempi. Aina vaikealla hetkellä auttaa, kun ajattelen sinua. Minul481380Ruumis kanavassa
Mikä juttu eilen ollut poliisit palokunta ambulanssi ja ruumis auto sillalla. Tekikö itsemurhan151078Mikä häpeä Haapaveden kaupungille
Avin huomautuksen mukaa hoitoyksikkö on ollut monin osin lainvastainen. Huomautettavaa on monista asioista. Miten Haa571007Tojotamies törttöili taas auton eteen
Ja taas joku Tojotapappa vähät välitti liikennesäännöistä ja kääntyi viitostietä ajaneen auton eteen tänään, tällä kerta28978En sano tätä pahalla
Mutta olihan meillä aika reippaasti ikäeroa ja aivan erilaiset elämäntilanteetkin. En vaan jotenkin tajunnut sitä aiemm82943- 80918
Ei mitään menetettävää
Arvostin ja kunnioitin sun tunteita. Menit nyt liian pitkälle. Mulla ei ole enää mitään menetettävää ja sä tulet sen huo149908Tiedättekö miksi mies on olemassa?
Lisääntymistä varten. Ei mitään muuta hyötyä. Jos nainen voisi lisääntyä ilman miestä, luuletteko miehet että naiset tar205849