Edustuksellisesta demokratiasta (ED) on tullut ”valtioaateli”. Se jättää kansan eliittien armoille eikä tue sen mahdollisuutta neuvoa antavasti ohjata päätöksentekoa. Siinä on demokratiavaje: asiat, joita kansa ei tue voivat silti toteutua.
ED on turhauttanut kansan apatian tilaan. Vinoutuneesta kehityksestä poliitikkojen eliitti ei ole huolissaan. Se päivittelee tekopyhästi äänestämättä jättäneiden suurta joukkoa ja samalla korostaa ’totuuden omistajan’ rooliaan. Kansalaisten älyllinen ja luova voima saa sammua.
Se ei tunnusta, että demokratia on keskustelua, jossa kansa on pääosassa, ei johtamista omista näkemyksistä käsin. Se ei usko ihmisten kykyyn suorittaa harkintaa, ei tunnusta heidän henkistä tasoaan, usko täysikäisten ja –järkisten ihmisten henkiseen yhtäläisyyteen. Se haluaa pitää kansalaisen alennetussa tilassa, sopeutujana.
Suuri haaste onkin demokratian suoristaminen: kansanäänestysten lisäys ja edustajien määrän vähennys. Nykykoneisto on liian suuri ja kallis, ja ihmisten täytyy voida vaikuttaa yhteiskuntaan suoremmin, oman näkemyksen mukaisella tavalla. Vain siten he voivat tuntea lauseen ’valta kuuluu kansalle’ toteutuvan. Vain sellaisilla puolueilla on tulevaisuutta, jotka toimivat yhteistyössä kansan kanssa.
ED on turhauttanut kansan apatian tilaan. Vinoutuneesta kehityksestä poliitikkojen eliitti ei ole huolissaan. Se päivittelee tekopyhästi äänestämättä jättäneiden suurta joukkoa ja samalla korostaa ’totuuden omistajan’ rooliaan. Kansalaisten älyllinen ja luova voima saa sammua.
Se ei tunnusta, että demokratia on keskustelua, jossa kansa on pääosassa, ei johtamista omista näkemyksistä käsin. Se ei usko ihmisten kykyyn suorittaa harkintaa, ei tunnusta heidän henkistä tasoaan, usko täysikäisten ja –järkisten ihmisten henkiseen yhtäläisyyteen. Se haluaa pitää kansalaisen alennetussa tilassa, sopeutujana.
Suuri haaste onkin demokratian suoristaminen: kansanäänestysten lisäys ja edustajien määrän vähennys. Nykykoneisto on liian suuri ja kallis, ja ihmisten täytyy voida vaikuttaa yhteiskuntaan suoremmin, oman näkemyksen mukaisella tavalla. Vain siten he voivat tuntea lauseen ’valta kuuluu kansalle’ toteutuvan. Vain sellaisilla puolueilla on tulevaisuutta, jotka toimivat yhteistyössä kansan kanssa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Rehellisyys ei aina voita - huijarit (illuminaatti) ja psykopaatit (demokratian vihamiehet) toimivat näkymättöminä.
---------
Sinun kontrolloitu mielesi.
Me johdamme Hollywoodia. Sellaiset elokuvat kuten Terminator ja Armageddon sekä monet muut luotiin yksinkertaisesti siksi että sinä ajattelisit meidän haluamallamme tavalla. Sinut on ohjelmoitu pitämään väkivallasta, niin että sitten kun me lähetämme sinut tappamaan joitakin pahoja ihmisiä, sinä tottelet mielelläsi.
Me olemme tuoneet väkivaltaisia toimintapelejä ostoskeskuksiisi valmistellaksemme sinun lastesi mielet sodan taiteeseen. Me olemme panneet sinut näkemään armeijamme ja poliisimme hyvinä osapuolina ja altistaneet sinut asioille jotka olivat mahdottomia vain muutama vuosikymmen sitten. Meidän taiteelliset ohjelmamme, kaikki on suunniteltu jotta sinä alistuisit ja jopa auttaisit Uuden maailmanjärjestyksen luomisessa.
Star Trek, ja muut luomukset ovat opettaneet sinut yksinkertaisesti tottelemaan uusien kansainvälisten vallanpitäjien antamia ohjeita. Te typerät ihmiset, te ajattelette että teitä viihdytettiin, kun teitä itse asiassa koulutettiin. Uskaltaisinko minä käyttää sanoja "aivopesu" tai "mielenhallinta". Muuten, oletko sinä nähnyt uusimman Tähtien Sodan?
Mikä henkisen manipuloinnin taideteos. Ihmiset keskustelevat kaikenlaisten epämääräisten ja eri muotoisten olioiden kanssa, ja he keskustelevat englanniksi. Ihmettelenpä missä nämä avaruusoliot oppivat englantia. Voi ihmisten yksinkertaista mieltä. Hän ei koskaan huomaa että hänet on viety satumaahan. Me olemme laittaneet mainoksia Tähtien Sota -elokuvasta melkein joka paikkaan. Sinä löydät niitä Wal-martista, K-martista, Taco Bell:istä, ja muista kaupallisista laitoksistamme. Elokuvassa on jotakin jonka me haluamme sinun oppivan. Vai, pitäisikö sanoa että episodeissa 4-6 on jotakin sellaista mitä me emme halua sinun oppivan? Joka tapauksessa, meillä on mitä me heluamme tässä asiassa.
Tietysti, jotta pitäisimme sinut hyväuskoisena, me olemme käskeneet vaaleilla valittuja virkamiehiämme teeskentelemään ikäänkuin he haluaisivat korjata tilanteen. Presidentti Clinton puhuu Hollywood-elokuvien väkivaltaa vastaan. Tämä ei tietenkään ratkaise ongelmaa, mutta saa ihmiset uskomaan että asialle yritetään tehdä jotakin. Seksi ja väkivalta ovat parhaimmat voimat jotka auttavat meitä saavuttamaan päämäärämme. Tällä tavalla me pidämme heidät niin kylläisinä että heillä ei ole hyveellisyyttä tai aivokapasiteettia miettiä todella tärkeitä asioita jotka on jätetty kokonaan meidän käsiimme.
Presidentti Clintonista on ollut meille erittäin suuri apu. Me tunsimme hänen luonteensa ennenkuin me teimme hänestä Presidentin. Hänen paljastumisestaan oli suuri apu nuorison moraalisten arvojen säätämisessä alaspäin. Tästä on etua meille.
Niiden turhat ponnistukset saada hänet meitä vastaan olivat jopa hyväksyttäviä meidän kannaltamme. Hän on hyödyllinen meille eikä kukaan siirrä häntä syrjään kunnes me olemme valmiit siirtämään hänet syrjään. Anteeksi jos minä näytän pilkkaavan asioita joihin sinä uskot, mutta ne ovat melko vanhanaikaisia. Eikö sinulla ole silmiä nähdä että sinun turhat vapautesi ovat hyödyttömiä meidän edessämme? Sinä voit tehdä ainoastaan niin kuin me sanomme. Me siirrämme syrjään Presidenttimme kun me olemme valmiit, ja johtaja jonka me asetamme tulee istumaan paikallaan niin kauan kuin se palvelee meitä.
SIllä hetkellä me laitamme suosittelemamme ehdokkaan sinun eteesi ja sinä äänestät niinkuin me haluamme. Tällä tavalla me annamme sinulle turhaa äänestys-harjoitusta, ja sinä uskot että sinulla on jotakin tekemistä sen kanssa kuka Presidentti valitaan virkaan.
Me käytämme kensakuntia mihin me ikinä haluamme. Jokainen tietää että niiden täytyy totella meitä tai kuolla. Onneksi meillä on muutama vastaan hangoittelija kuten Saddam ja Milosevic, jotka ovat olleet avuliaita näyttämään maailman johtajille mitä me teemme heille jos he eivät alistu.
On hienoa seurata meidän päämääriämme ja tehdä mitä me sanomme. Jos joku ei tee näin, seuraukset ovat traagisia. Minä haluaisin säästää sinut tällaiselta lopulta. Me käytämme sinua helpottamaan ylikansoitus-ongelmaa.
------------
lisää täältä
http://100777.com/node/294
Tosin ei tämän Big Picturen havaitsemisesta ole mitään hyötyä. Massa/rahvas/enemmistö on sokea ja menee sinne minne sitä ohjataan. Je se minne mennään on taas joku typerä maailmansota.
täällä pitää nuolla vaan hallituksen persettä, muuten viestisi poistetaan.
vahvistaa käsitystäsi.
Kraft durch Freude!
Kyllä minäkin olen monta kertaa saanut pettyä politiikkoihin, mutta oliskohan sittenkään parempi,jos me päästäis suoraan asioista päättämään. Niin monta mieltä kuin miestäkin, ja naisia myös. Yleinen huutokauppa siitä tulisi eikä koskaa tietäis, minne ollaan menossa. Kyllä yämä edustuksellinen demokratia on se paras tapa. Pitäis vaan osata valita mahdollisimman hyviä edustajia,eikä kaiken maaliman julkimoita.
systeemin heikkous
ahneus iskee eliittiin ja se on silloin menoa
pitäisi luoda selkeät säännöt hallintoeliitille: riittävä palkka työstä ja kaiken puolue- ja talouspolitiikan tarjoamien etujen (esim. pörssi) ulkopuolella pysyminen.
Se merkitsisi vain koko kansan asioihin paneutumista ja eräänlaista kunniavirkaa.
Nythän tilanne on toinen: politiikassa ollaan tejemässä itselle rahaa ja hyviä asemia.
Säännöllisillä kansanäänestyksillä voidaan hakea ne arvot ja perusmoraali, joka ohjaa tuon yllämainitun hallintoeliitin toimia. Hallitus olisikin siis vain 'virkamies- tai asiantuntijahallitus' joka toimisi kansan äänen mukaan.
Ei siinä mitään ongelmia olisi, päinvastoin: kaikki turha kädenvääntö jäisi pois ja hallintokulut pienenisivät minimiin.
Doyleen teesinä tunnetaan valtio- tai yhteiskuntatieteissä se väite, etteivät todelliset demokratiat ole historiassa koskaan sotineet keskenään. Näin näyttäisi olevan, jokseenkin yksiselitteistä todistusaineistoa rikkovat vain muutamat lähinnä kuriositeetit.
Doylen teesi kannattaa siis ottaa kaikella vakavuudella. Mitä johtopäätöksiä siitä voidaan tai pitää vetää? Yksi on tietenkin se että kaikkialla on pyrittävä vahvistamaan kehitystä kohti todellista demokratiaa. Tällaista kehitystä tietysti ehkä eniten taannuttaa se että demokratian rajamailla haahuileva USA tekee öljyryöstöretkiään "demokratian" nimissä. Niin ei demokratiaa koskaan saada viedyksi.
Doylen teesin yksi tulkinta on, etteivät historiassakaan ns. tavalliset kansalaiset ole olleet sotiin susina lähtemässä, vaan siellä missä heimoasteelta on selvitty järjestyneempiin yhteiskuntiin sotien varsinaiset puuhamiehet ovat olleet ei-demokraattista valtaa pitävät kuninkaat, keisarit ja diktaattorit. Eurooppalaisella keskiajalla sotia käytiin mm. uskonnon nimissä ja sotilaita sitoi kuninkaisiin uskollisuusmotiivi, uudella ajalla käytiin valloitussotia ja hegeliläisen kansallisuusaatteen läpäisemissä keskenkasvuisissa demokratioissa viime vuosisadan kansallishenkis-isänmaalliset taistelut. Nämä ajat ovat kuitenkin auttamatta menneet ja demokratia kypsynyt -- olettaen että sen edellytyksistä pidetään yhä huolta.
Eliitin eriytyminen ja EU-mallinen "demokratia" jossa päätöksentekijät etääntyvät kansalaisista ja kuuntelevat enemmän lobbareita kuin äänestäjiään on huonoa kehitystä. Sen rinnalle kaivataan vähintäänkin suoraa demokratiaa, tai seurauksena on sitten se että päättäjät jäävät päättämään omissa korkeuksissaan ja kansa taas päättää ihan omassa keskuudessaan mitä se tekee.
olemme vajonneet rahan oligarkiaan, pois sellaisesta demokratiasta jossa kansaa kunnellaan
eliitti on noussut omaan norsunluutorniinsa ja säätelee sieltä muiden elämää
ei sii olla enää juurikaan kosketuksissa aitoon demokratiaan vaan valedemokratiaan
linkin sanoma voi kuulostaa irvokkaalta mutta siinä on paljon, hyvin paljon perää ja ellemme toimi ajoissa niin se toteutuu ehkä täysin
http://100777.com/node/294
>>ED on turhauttanut kansan apatian tilaan. Vinoutuneesta kehityksestä poliitikkojen eliitti ei ole huolissaan. Se päivittelee tekopyhästi äänestämättä jättäneiden suurta joukkoa ja samalla korostaa ’totuuden omistajan’ rooliaan. Kansalaisten älyllinen ja luova voima saa sammua.> Suuri haaste onkin demokratian suoristaminen: kansanäänestysten lisäys ja edustajien määrän vähennys. Nykykoneisto on liian suuri ja kallis, ja ihmisten täytyy voida vaikuttaa yhteiskuntaan suoremmin, oman näkemyksen mukaisella tavalla. Vain siten he voivat tuntea lauseen ’valta kuuluu kansalle’ toteutuvan.
vaikuttaa asioihin.
Kirjassaan Politiikan aivot Matti Bergström puhuu ’suorasta demokratiasta’. Sitä kaivataan ”mutta totuus on, että valtion politiikkaa tekevät sellaiset yksilöt, jotka eivät matalan arvo-kapasiteettinsa takia kykene näkemään yhteiskunnan kokonaisuutta ja yhteistä hyvää. Siksi suurin osa kansalaisista tuntee olevansa kuin vankeja valtiollisessa järjestelmässä, he eivät saa ääntään kuuluviin.”
– Edelleen: ”Meidän täytyy valitsijoina punnita tarkkaan, kenelle annamme äänemme ja poliittista järjestelmää täytyy kehittää niin, että kansan mielipiteet ja ’tunteet’ voidaan paremmin kanavoida päätöksentekoon.”
’Edustuksellisessa demokratiassa’ (ED) vaalit ovat metsästys-show, jonka jälkeen vetäydytään puoluekoneistojen norsunluutorniin. Äänestäjää tarvitaan vain antamaan ääni.
Tämä ’ajattelemme puolestasi – demokratia’ on näennäis-demokratiaa, jossa kansa ei voi määritellä arvoja. Tarkoitus ei ole kansan kuuleminen vaan asioiden ajaminen eliitin päättämällä tavalla, jonka sanotaan olevan ’kansan edun’ mukaista. Kansaa käytetään vain välineenä.
Näin ED on kuin ’valtioaateli’, joka jättää kansan sivustakatsojaksi. Lauman tehtävä on ryntäillä säännöllisin väliajoin järjestettävissä vaaleissa milloin minkäkin johtavaa luokkaa edustavan ryhmittymän puolesta, sanoo Noam Chomsky ja jatkaa:. ”’Vastuunsa tuntevat miehet’ eivät suinkaan saavuta asemaansa minkään erityisen lahjan tai tietämyksen ansiosta vaan alistumalla omasta tahdostaan valtajärjestelmän palvelukseen ja osoittamalla lojaalisuutta sen toimintaperiaatteille – ennenkaikkea on kyse siitä, että yhteiskunnan ja talouden suurista linjoista päätetään instituutioissa, joissa vallitsee ylhäältä alas suuntautuva keskitetty valta, ja ’pedon’ (rahvaan) osanotto rajataan politiikan vähämerkitykselliselle julkiselle sektorille.”
Pierre Bourdieu toteaa (HS 31.1.02): oikea poliittinen toiminta ei voi tapahtua puolueiden kautta. Politiikka on ajautunut vakavaan kriisiin eikä pysty vastaamaan aikamme haasteisiin. Se on alkanut eriytyä kansasta; poliitikot ovat alkaneet edustaa pääomaa ja tarvitsevat kansalaisia vain valtaan pääsyn turvaamiseksi. ED:sta on tullut jopa keino paeta kansan tahtoa.
G.H. von Wright toteaa, että teollis-teknistyneessä yhteiskunnassa on suuri vaara: koneisto tuhoaa demokratian ja alistaa sen poliisivaltioksi, jossa ihmistä manipuloidaan joukkoviestinnän propagandalla ja mainoksilla.
Tämä "ristiriidan" hahmottaminen on aika paljonpuhuva juttu.
Jos nimittäin ajattelu lähtee liikkeelle odotuksesta että kansan edustajaksi pyrkivän ihmisen pitäisi kokea roolinsa kansan palvelijaksi, silloin ristiriita ei hahmo jabamaisella tavalla, vaan ristiriita syntyy kun tällainen edustaja pettää roolinsa ja kokee samastuvansa kansasta irrottautuvaan eliittiin. Tässä ajatusmallissa siis kansasta vieraantunut edustaja on konna, mutta kansa itsessään tervettä.
Jos sen sijaan ajattelu lähtee muista premisseistä, esimerkiksi niin että kuvitellaan edustajan olevan omaa uraa aktiivisesti luova legitiimi toimija jolle kansa on vain toimintaympäristö, tällaisen perusjäsennyksen ja mielikuvan pohjalta hahmottuu jabamainen ristiriita laiskasti äänestävän kansan ja kansanäänestysten mielekkyyden välillä.
Ihmiset ajattelevat aikalailla eri tavoin. Jos tuota Jaban ajattelua nyt voi sitten ajatteluksi kutdua. Sehän on vain jonkinlaista reagointia valmiina annettuihin lähtökohtiin.
Luotan enemmän edustukselliseen demokratiaan, en huutoäänestyksiin, joissa äänekkäät vähemmistöt pääsisivät terrorisoimaan hiljaisia enemmistöjä.
Kun äänestysprosentti laskee, niin lisääntyykö vai vähentyyko demokratia lisäämällä äänestyksiä?
Se, että edustuksellista demokratiaa täydennettäisi neuvoa-antavilla kansanäänestyksillä on minun mielestäni toinen asia, jota kannattaisi tutkia ihan käytännön kokeiluilla aloittaen vaikkapa kuntatason demokratiasta.
Suoran demokratian käsite, jota en ehkä riittävästi tunne, haiskahtaa minusta äänekkäitten vähemmistöjen junttatouhulta, jossa on tavoitteena kävellä hiljaisten enemmistöjen yli.
>> Kun äänestysprosentti laskee, niin lisääntyykö vai vähentyyko demokratia lisäämällä äänestyksiä?
Maailmassa ei siis ole tällaista tapahtumaa jonka nimi on "kun äänestysprosentti laskee". Ajattelu ei voi lähteä liikkeelle tällaisesta. Jos äänestysaktiivisuus laskee poliitikkoihin pettymisen vuoksi, se on eri asia kuin jos se laskee jonkin muun demokratian toiminnalle välttämättömän osatekijän pettäessä. Näitä tekijöitä on monia perusturvallisuudesta, luku- ja kirjoitustaidosta yhteiskunnan yleisen läpinäkyvyyden kautta journalismin tasoon asti.
Sinun ajattelusi lähtökohtana ovat aina tuollaiset vain-verbaalista-todellisuutta-olevat jalkapuoliset mielikuvat. Reagoit niihin ikään kuin puhuisit jostain todellisesta. Et ehkä itse huomaa miten onttoja lähtökohtasi ovat.
Jos ongelmana on äänestysprosentin lasku, niin miten äänestysten lisääminen voi korjata tuon ongelman?
Koetettaisko pysyä tässä ongelmassa ja miettiä keinoja, miten äänestäminen saadaan kiinnostavammaksi?
Se nimittäin ei riitä, että yleistäen tokaistaan: "poliitikkoihin ei luoteta".
Kannattaa siis puhua mieluummin yhteiskunnallisen päätöksenteon läpinäkyvyydestä ja poliittisen journalismin tasosta, koska siellä minunkin mielestäni on syy äänestysprosentin laskuun.
Kansanäänestysten lisääminen nimittäin ei minun mielestäni muuta miksikään sitä, että asiat valmistellaan salassa, koska "keskeneräisistä asioista ei voi vielä mitään puhua", ja päätösvaihtoehdot tuodaan sitten julki siinä hengessä, ettei mitään saa enää "repiä auki", kun kaikki on jo huolella valmisteltu.
Ja jos poliittinen journalismikin jatkuu sellaisena, että päällimmäisinä uutisina vat poliitikkojen yksityiselämän juorut ja keskinäiset kiistat, eikä juuri yksikään poliittinen toimttaja vaivaudu selvittämään kansalaisille valmisteltavien päätösten taustoja, niin ongelma jatkuu.
Miksi pitää saada yhä enemmän kansanäänestyksiä, joihin yhä pienempi osa kansasta osallistuu, jos ongelma on päätösten valmistelun läpinäkyvyydessä ja journalismin tasossa?
kansan haluaa
että järjestetään esim. kansanäänestys jota ei mainipuloida vaikkapa Natoon menosta tai mikä on oikea ja kohtuullinen palkkahaitari tai veroaste kullekin
tai kansalaispalkasta ym. - aiheista ei ole pulaa
ja kun sitten on saatu kansan tahto selville niin sitten asetetaan hallitus joka toeteuttaa sitä ------- ei siinä puolueita silloin tarvita
koska uskoo olevansa yli-ihminen
Tuosta syntyy aikamoisia vaikeuksia sen suhteen, että isot asiat pitää pystyä käsittelemään siten, että äänestysvaihtoehdot ovat kyllä tai ei.
Kun kansan manipuloimisen estäminen on täysin mahdotonta, niin äänestyksissä saattaa voittaa se, joka on taitavampi manipuolija, mistä seuraa että kansa ja demokratia kärsivät.
ennen 'terroristisotaa' sanottiin ettei veroparatiisien tileihin päästä käsiksi mutta heti 9-11 jälkeen sekin oli mahdollista
kyse on halusta - jos jarruttaa niin puheet ovat juuri tuollaisia kuin sinulla
kieltää, tyhmeliini !
Voidaan esim. perustaa kansan hallitsema TV kanava joka lähettää vain asiaohjelmaa ja faktatietoa tärkeistä asioista.
Ja sen toituskunta voidaan vaihtaa vaikkapa 5 v välein.
Vaikeudet on hyvä ennakoida, etteivät ne yllätä ikävällä tavalla. Jarrutushaluja minulla ei ole, sillä kannatan nykyistä suorempaa kansanvaltaa, vaikka näenkin sen tiellä ongelmia, jotka olisi ensin ratkottava ennen kuin syöksytään pää edellä johonkin, jota ei sitten enää hallitakaan.
Jos ihmisillä on suorassa demokratiassa sananvapaus, niin manipuloinnin kieltäminen olisi sananvapauden vastaista.
Suuri tulevaisuuden haaste on demokratian ’suoristaminen’: kansan-äänestysten lisäys ja edustajien määrän vähennys turhien kulujen karsimiseksi. Ihmisten täytyy voida vaikuttaa suoremmin, oman näkemyksen mukaisesti. Vain siten kansalainen voi tuntea lauseen ’valta kuuluu kansalle’ toteutuvan ja olevansa tasa-arvoinen.
Ellei tässä haasteessa onnistuta niin ihmisen osa ei parane maailmassa. Se on ainoa tie jarruttaa ’miehistä parhaiden’ (eliitin) itsekkyyttä ja juuri siksi he tätä suoristamista myös kiivaasti vastustavat.
ED leimaa matalan äänestysaktiivisuuden negatiivisesti: se on apatiaa tai vastuuttomuutta. Mutta jo 1908 A. Drzewina osoitti, kuinka kotilonkuorissa asuvat erakkokravut nopeasti oppivat olemaan toimimatta. Kun kotilonkuoreen pantiin korkki ne yrittivät poistaa sitä aktiivisesti mutta jonkin ajan kuluttua oppivat, ettei siitä ole apua eikä korkinmuruja enää noussut pintaan. - Jos krapu oppii niin miksei ihminenkin.
Valtio-opin edesmennyt dosentti Pertti Timonen kirjoittaa HS:ssa 8.1.2000 Kansanäänestys neuvoo päätöksentekijää mm.: ”Kansanäänestystä voidaan puoltaa monin näkökannoin. Se toteuttaa demokratian ihannetta, antaa päätökselle legitimaation, hyväksynnän, torjuu kansalaisten poliittista apatiaa ja vieraantumista, tuo päätöksenteon ruohonjuuritasolle ja lisää sen avoimuutta. – Ehkä meidänkin olisi tulevaisuudessa syytä lisätä valtiollisia kansanäänestyksiä, sallia kansan-äänestysaloite myös valtakunnan tasolla ja kunnallinen kansanäänestys myös kunnallisvaalien yhteydessä. Kohti sitovaa, päättävää kansanäänestystä voitaisiin siirtyä siten, että neuvoa-antavan kansanäänestyksen tulos olisi sitova, jos äänestykseen osallistuisi riittävä määrä äänioikeutettuja ja jos jokin vaihtoehto saisi äänestystuloksessa selvän määrä-enemmistön.”
Pan-Eurooppa instituutin johtaja prof. Esa Stenberg kirjoittaa (HS 01.04.01) Millaisen unionin oikeastaan haluamme?): ”EU on liian kaukana kansalaisista. Demokratian ja kansalaisten antaman vallan käytön oikeutuksen on toteuduttava nykyistä paremmin”.
>>Valtio-opin edesmennyt dosentti Pertti Timonen kirjoittaa HS:ssa 8.1.2000 Kansanäänestys neuvoo päätöksentekijää mm.: ”Kansanäänestystä voidaan puoltaa monin näkökannoin. Se toteuttaa demokratian ihannetta, antaa päätökselle legitimaation, hyväksynnän, torjuu kansalaisten poliittista apatiaa ja vieraantumista, tuo päätöksenteon ruohonjuuritasolle ja lisää sen avoimuutta. – Ehkä meidänkin olisi tulevaisuudessa syytä lisätä valtiollisia kansanäänestyksiä, sallia kansan-äänestysaloite myös valtakunnan tasolla ja kunnallinen kansanäänestys myös kunnallisvaalien yhteydessä. Kohti sitovaa, päättävää kansanäänestystä voitaisiin siirtyä siten, että neuvoa-antavan kansanäänestyksen tulos olisi sitova, jos äänestykseen osallistuisi riittävä määrä äänioikeutettuja ja jos jokin vaihtoehto saisi äänestystuloksessa selvän määrä-enemmistön.”