Missä on ne tilojoen perijättäret, jotka kaipaavat tilalleen isäntää?
Minä olisin ensimmäisenä jonossa enkä niin välittäisi ulkonäöstä tai vaikka tehtäisiin avioehdot, jos sisin vähänkin kohtaa. Pakosti on noita tiloja, joilla on pelkkiä tyttölapsia ja joista monet tahtoisivat jatkaa, mutta eivät löydä isäntää, joka pystyy tekemään työt, hoitamaan eläimet ja kasvit ja pitämään koneet kunnossa. Vaadin omaa tositv-formaattia tai edes tähän erikoistunutta treffipalstaa. Tässä maassa on varmasti paljon muitakin kiinteistö-, viljely- ja tekniikkakomemusta omaavia miehiä vailla emäntää ja elo maalla jää haaveisiin.
Minä olisin ensimmäisenä jonossa enkä niin välittäisi ulkonäöstä tai vaikka tehtäisiin avioehdot, jos sisin vähänkin kohtaa. Pakosti on noita tiloja, joilla on pelkkiä tyttölapsia ja joista monet tahtoisivat jatkaa, mutta eivät löydä isäntää, joka pystyy tekemään työt, hoitamaan eläimet ja kasvit ja pitämään koneet kunnossa. Vaadin omaa tositv-formaattia tai edes tähän erikoistunutta treffipalstaa. Tässä maassa on varmasti paljon muitakin kiinteistö-, viljely- ja tekniikkakomemusta omaavia miehiä vailla emäntää ja elo maalla jää haaveisiin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
hoidan itse oman tilani maataloustyöt. Olen hoitanut jo 6 vuotta. Ja väitän ettei pelloistani huomaa ,että nainen on ne kylvänyt ja puinut.
En ole emäntä vaan maanviljelijä. Koska en ole emäntä, en myöskään etsi isäntää. Tuleva mieheni saa minun puolestani jatkaa omassa ammatissaan kuten minäkin viljelyhommissa.
Minulla on korkeakoulututkinto joten en ole kotitilallani siksi, ettei minulla olisi ollut muuta vaihtoehtoa. Olen viljelijä siksi koska olen sen ammatin valinnut.
En tajua miksi juuri maatalouteen liitetään se ,että puolisolla pitää olla sama ammatti. Kotinurkillani ovat kaupungista tulleet naiset pitäneet ammatinsa, ja hyvä niin. Ne naiset, jotka työskentelevät tiloillaan nimittävät itseään yhä useammin maanviljelijöiksi tai maatalousyrittäjiksi. Emäntä ja isäntä- nimitykset sopivat vanhoihin Suomi-filmeihin.
Ainakin jos minun tilalta joku mies tulisi hakemaan isännän paikkaa niin ovea näyttäisin. Minä etsin kumppania vähän muihin hommiin kuin pelloille.
Ja se kumppania on ehkä jo löytynytkin...
En sillä että hakisin suoraan suomifilmi-idylliä. Jatkan jankutustani tasa-arvon puolesta vielä.
Minulla nuorena miehenä on samanlaista mielenkiintoa maallaelämiseen, mitä luultavasti näillä eukoilla esmes tässä ohjelmassa. Takaisin maalle, josta olosuhteiden pakosta olen ajautunut teininä kaupunkiin. Tekisin mielelläni omia nykyisiä ja tulevia muita hommiani, enkä missään nimessä haluaisi elinkeinokseni karjaa. Voisin silti hyvin mieluusti ottaa keväällä ja syksyllä pari viikkoa lomaa peltotöihin. Arvostaisin sitä, että tupa lämpiäisi oman metsän itsekorjatuilla puilla, kasvien suhteen oltaisiin omavaraisia ja olisi halli, jossa rassata niin tilan töissä välttämätöntä kuin myös harrastekalustoa ja omat kalavedet ja ehkä metsästysmaat. Ja elinkumppanina nainen, jonka kanssa nämä arvot käyvät yksiin ja joka ei pahastu, jos nyt satun puhumaan hänestä emäntänä.
Maaseudussa viehättää siis mahdollisuus hyvin pitkälle vietyyn omavaraisuuteen viljelyssä, kaluston ja kiinteistöjen hoidossa, energian tuotannossa, jne. Kaupunkilaisuudessa vastaavasti nyppii se elintapa joka meinaa tarttua turhissakin asioissa omaan käytökseen. Kaikki ulkoistetaan jollekin "ammattimiehelle", alkaen auton renkaiden tai kämpän sulakkeiden vaihdosta, viemärin aukaisusta tai taulujen ripustuksesta seinään. Minusta on esim silkkaa hulluutta heittää pois tylsät sakset sen vuoksi, että on helpompaa ja monesti halvempaa ostaa uudet kuin teroituttaa ne, kun omalla tilalla olisi tallissa se mirkeli ja tuhat muutakin hommaa, jota sillä joka tapauksessa tekisi. Mutta kun kaupungissa ei ole puukkoja, kirveitä tai niittokoneen, jääkairan tai ruohonleikkurin teriä, joista tarvitsisi myös pitää huolta, ei kannata pitää myöskään teroitusvälinettä ja missä edes pitäisit. Jos se ruohonleikkuri ostetaan sille parin aarin läntille ahtaalla ok-lähiön tontilla, kaupunkilaisten tyyli on jättää öljyt vaihtamatta ja masiina heitetään pois kun terät ei enää leikkaa tai kone lakkaa käynnistymästä huoltojen laiminlyönnin vuoksi. Maalla on opittu tulemaan toimeen omin avuin. Se on minun intohimoni ja kaltaisiani on varmasti paljon.
Epätasa-arvo tulee siitä, että nämä ohjelman isännät pääsevät valkkaamaan rivistä haluamansa naisen. Mistä ilman tiluksia oleva mies löytää yhtä helpon mahdollisuuden täyttää haaveensa, joka lienee pohjimmiltaan ihan sama kuin näillä naisilla?
että voin välillä vähän kirjoittaa räväkästi, koska tuntuu, että joillekin vanhemman ikäpolven miehille pitää todistaa aina uudestaan että osaan ajaa esim. puimuria vaikka munat multa puuttuukin.
En pidä itseäni kummajaisena vaikka pidän tilaani yksin. En ole tosin mikään heiveröinen tyllerö(178 cm, 76 kg) mutta en oo mikään "miesmäinen" nainen. Joskus vetäisen jopa hameen päälleni. Sitä yritän lähinnä sanoa, että Suomessa on vuosi vuodelta yhä enemmän tiloja joita viljelee ja hoitaa aivan tavallinen suomalainen nainen. Vaikuttaa että siinäkin on yksi lasikatto, jonka naiset ovat rikkoneet kaikessa hiljaisuudessa, mutta kestää aikansa ennen kuin se menee kaikille perille.
Muuten en ole mikään mikään perijätär, siitä on todisteena mm. velkasaldoni.
Tiedän yhden kolmevitosen sinkkunaisen (lue vanhanpiian), joka pitää yksikseen 60 hehtaarin maatilaa. Hän on perinyt biologiset vanhempansa Helsingistä, ottovanhempansa maalta, ottovanhempien sisaret ja veljet, sekä naapurin vanhaisäntävainaan. Rahaa ja omistusta on puolen pitäjän verran, mutta neiti ei tarvitse miestä. Hän ajelee traktorit, täyttää EU-tukihakemukset, viljelee maat, tuunaa autoja, pitää kenneliä, ja korjaa tukit metsästä. Kuulemma on tyytyväinen omaan olemiseensa ja elämiseensä. Mitään ei puutu.
Siinä voisi äijillä olla sopeutumista, kun siihen huusholliin "pääsisi"! Uskonpa ettei sillä tilalla tarvita miehen maagista kosketusta muuhun kuin korkeintaan digiboksin kaukosäätimen nappeja painelemaan.
pitäjä, jos 60 ha on puolet?
Itsekin yli 10 v. aikuisiästä sinkkuna olleena väitän, että jos elämässä ei ole rakkautta niin silloin ei ole mitään.
Kyllä ihminen kaipaa rinnalleen toista ihmistä.
lähteä kaupungin pölyistä maalle mutta ei maatilalle siis palsta niille joita kiinnostaa maaseudun joku elinkeino yhdessä naisen kanssa jolla ei ole taitoa kaikkea
Työskentelen palvelualalla ja palvelen maanviljelijöitä. Voin heti nimetä listan reippaita fiksuja naisia jotka kenties olisivat kumppania vailla.
Nämä hoitavat maatilojaan kuka yksin, kuka vanhempien avustamana. Mukavia kumppaneita tarvii maalla niin naiset kun miehetkin mutta miten hitsissä ne toisensa löytäisi...
jos sellaisia nykyään on kaipaisi tontin omistaja mutta ei asunnon...