Sunnuntain alkuperästä

HUOMAA EDELLÄ OLEVAN VIESTIN YDINKOHTA KOSKIEN SAPATTI/SUNNUNTAI ASIAA!

"Keisari Konstantinus antoi määräyksen, jolla sunnuntai tehtiin yleiseksi juhlapäiväksi koko Rooman valtakunnassa. Hänen
pakanalliset alamaisensa pitivät auringon päivää suuressa arvossa ja kristitytkin kunnioittivat sitä. Kirkon piispat kannustivat keisaria tekemään niin. Vallanhimon innoittamina he oivalsivat, että jos sekä kristityt että
pakanat viettäisivät samaa päivää, se edistäisi kirkon valtaa ja kunniaa. Mutta vaikka monet jumalaa pelkäävät kristityt johdettiin vähitellen
pitämään sunnuntaita jossain määrin pyhänä, he viettivät yhä oikeaa sapattia kuuliaisina
neljännelle (katolisen käskyjaon mukaan kolmannelle) käskylle. "

ydin!!! kirjoitti:

HUOMAA EDELLÄ OLEVAN VIESTIN YDINKOHTA KOSKIEN SAPATTI/SUNNUNTAI ASIAA!

"Keisari Konstantinus antoi määräyksen, jolla sunnuntai tehtiin yleiseksi juhlapäiväksi koko Rooman valtakunnassa. Hänen
pakanalliset alamaisensa pitivät auringon päivää suuressa arvossa ja kristitytkin kunnioittivat sitä. Kirkon piispat kannustivat keisaria tekemään niin. Vallanhimon innoittamina he oivalsivat, että jos sekä kristityt että
pakanat viettäisivät samaa päivää, se edistäisi kirkon valtaa ja kunniaa. Mutta vaikka monet jumalaa pelkäävät kristityt johdettiin vähitellen
pitämään sunnuntaita jossain määrin pyhänä, he viettivät yhä oikeaa sapattia kuuliaisina
neljännelle (katolisen käskyjaon mukaan kolmannelle) käskylle. "

Lue lisää

Sunnuntailepopäivä perustuu siis keisarin käskyyn, eli ihmiskäskyyn. Ei Jumalan käskyyn.
Seitsemäs päivä(lauantai) on ainoa päivä jonka Jumala on pyhittänyt.

... kirjoitti:

Sunnuntailepopäivä perustuu siis keisarin käskyyn, eli ihmiskäskyyn. Ei Jumalan käskyyn.
Seitsemäs päivä(lauantai) on ainoa päivä jonka Jumala on pyhittänyt.

Amen!!!

ydin!!! kirjoitti:

HUOMAA EDELLÄ OLEVAN VIESTIN YDINKOHTA KOSKIEN SAPATTI/SUNNUNTAI ASIAA!

"Keisari Konstantinus antoi määräyksen, jolla sunnuntai tehtiin yleiseksi juhlapäiväksi koko Rooman valtakunnassa. Hänen
pakanalliset alamaisensa pitivät auringon päivää suuressa arvossa ja kristitytkin kunnioittivat sitä. Kirkon piispat kannustivat keisaria tekemään niin. Vallanhimon innoittamina he oivalsivat, että jos sekä kristityt että
pakanat viettäisivät samaa päivää, se edistäisi kirkon valtaa ja kunniaa. Mutta vaikka monet jumalaa pelkäävät kristityt johdettiin vähitellen
pitämään sunnuntaita jossain määrin pyhänä, he viettivät yhä oikeaa sapattia kuuliaisina
neljännelle (katolisen käskyjaon mukaan kolmannelle) käskylle. "

Lue lisää

Maallisten ja kirkollisten lakien kauttaa säädellään koko ihmiselon rajat.
Miksi et kiinnitä huomiotasi kuin yhteen asiaan?
Sama tilannehan on ihan kaikkien lainkohtien kanssa, joita on ihmisten kautta tehty Jumalan tahdon rinnalle.
Niitä asioita on myös sinun kirkossasi rajattomasti.
Jos yksi teko on väärin periaatteellisesti ovat vastaavat asiat kaikissa muissakin asioissa ihan samalla perusteella väärin.

hieman ritiikkiä kirjoitti:

Maallisten ja kirkollisten lakien kauttaa säädellään koko ihmiselon rajat.
Miksi et kiinnitä huomiotasi kuin yhteen asiaan?
Sama tilannehan on ihan kaikkien lainkohtien kanssa, joita on ihmisten kautta tehty Jumalan tahdon rinnalle.
Niitä asioita on myös sinun kirkossasi rajattomasti.
Jos yksi teko on väärin periaatteellisesti ovat vastaavat asiat kaikissa muissakin asioissa ihan samalla perusteella väärin.

Lue lisää

"Maallisten ja kirkollisten lakien kauttaa säädellään koko ihmiselon rajat."

Kommentti: En tarkoittanut maallisia ja kirkollisia lakia, vaan Jumalan itsensä antamaa 10 käskyn lakia ja sen 4. käskyä raamatun mukaan!

"Miksi et kiinnitä huomiotasi kuin yhteen asiaan?"

Kommentti: Toinen asia, johon voisin kiinnittää huomion on tietysti poistettu käsky, joka kieltää kuvien palvonnan ja kolmas asia jaettu 10. käsky. Jumalan laki on pysyvä laki, joka ei pitäisi olla muutettu laki, niin kuin se nyt joissakin sydämissä on. Jumala on luvannut itse irjoittaa lakinsa meidän sydämiimme! Millaisen lain Hän on kirjoittanut sinun sydämeesi? Tarkkaapa sitä! Jumalan sanasta löydät totuuden! Lain pitäminen kohdallamme on eri asia, vain Jeesus Kristus on pitänyt lain 100%:sti ei kukaan muu! Olen syntinen ihminen, mutta tahdon seurata Herrani tahtoa niin kuin ymmärrän ja pystyn. Heikkoa se on, mutta se ei muuta lakia. Herra meitä armahtakoon!

"Sama tilannehan on ihan kaikkien lainkohtien kanssa, joita on ihmisten kautta tehty Jumalan tahdon rinnalle."

Kommentti: kts. edelliset

"Niitä asioita on myös sinun kirkossasi rajattomasti. "

Kommentti: Valitettavasti olen kirkoton! En usko kirkkoihin, uskon Jeesukseen Kristukseen.

maallinen ja hengellinen kirjoitti:

"Maallisten ja kirkollisten lakien kauttaa säädellään koko ihmiselon rajat."

Kommentti: En tarkoittanut maallisia ja kirkollisia lakia, vaan Jumalan itsensä antamaa 10 käskyn lakia ja sen 4. käskyä raamatun mukaan!

"Miksi et kiinnitä huomiotasi kuin yhteen asiaan?"

Kommentti: Toinen asia, johon voisin kiinnittää huomion on tietysti poistettu käsky, joka kieltää kuvien palvonnan ja kolmas asia jaettu 10. käsky. Jumalan laki on pysyvä laki, joka ei pitäisi olla muutettu laki, niin kuin se nyt joissakin sydämissä on. Jumala on luvannut itse irjoittaa lakinsa meidän sydämiimme! Millaisen lain Hän on kirjoittanut sinun sydämeesi? Tarkkaapa sitä! Jumalan sanasta löydät totuuden! Lain pitäminen kohdallamme on eri asia, vain Jeesus Kristus on pitänyt lain 100%:sti ei kukaan muu! Olen syntinen ihminen, mutta tahdon seurata Herrani tahtoa niin kuin ymmärrän ja pystyn. Heikkoa se on, mutta se ei muuta lakia. Herra meitä armahtakoon!

"Sama tilannehan on ihan kaikkien lainkohtien kanssa, joita on ihmisten kautta tehty Jumalan tahdon rinnalle."

Kommentti: kts. edelliset

"Niitä asioita on myös sinun kirkossasi rajattomasti. "

Kommentti: Valitettavasti olen kirkoton! En usko kirkkoihin, uskon Jeesukseen Kristukseen.

Lue lisää

Hahhaa! En itsekään ole enää kirkossa mutta minäpä en valitakaan!

maallinen ja hengellinen kirjoitti:

"Maallisten ja kirkollisten lakien kauttaa säädellään koko ihmiselon rajat."

Kommentti: En tarkoittanut maallisia ja kirkollisia lakia, vaan Jumalan itsensä antamaa 10 käskyn lakia ja sen 4. käskyä raamatun mukaan!

"Miksi et kiinnitä huomiotasi kuin yhteen asiaan?"

Kommentti: Toinen asia, johon voisin kiinnittää huomion on tietysti poistettu käsky, joka kieltää kuvien palvonnan ja kolmas asia jaettu 10. käsky. Jumalan laki on pysyvä laki, joka ei pitäisi olla muutettu laki, niin kuin se nyt joissakin sydämissä on. Jumala on luvannut itse irjoittaa lakinsa meidän sydämiimme! Millaisen lain Hän on kirjoittanut sinun sydämeesi? Tarkkaapa sitä! Jumalan sanasta löydät totuuden! Lain pitäminen kohdallamme on eri asia, vain Jeesus Kristus on pitänyt lain 100%:sti ei kukaan muu! Olen syntinen ihminen, mutta tahdon seurata Herrani tahtoa niin kuin ymmärrän ja pystyn. Heikkoa se on, mutta se ei muuta lakia. Herra meitä armahtakoon!

"Sama tilannehan on ihan kaikkien lainkohtien kanssa, joita on ihmisten kautta tehty Jumalan tahdon rinnalle."

Kommentti: kts. edelliset

"Niitä asioita on myös sinun kirkossasi rajattomasti. "

Kommentti: Valitettavasti olen kirkoton! En usko kirkkoihin, uskon Jeesukseen Kristukseen.

Lue lisää

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001692&posting=22000000020494525

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Katolinen kirkko itse väittää että se on lepopäivämuutoksen takana. Mutta vielä hämmästyttävämpää on se että katolinen kirkko itse väittää että sillä ei ole minkäänlaista raamatullista tukea lepopäivämuutokseen.

Katolinen kirkko siis väittää:
-Että se on yksin vastuussa lepopäivämuutoksesta
-Että sillä ei ole ollut, eikä ole minkäänlaista Raamatullista perustetta tehdä lepopäivämuutosta

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

****************** kirjoitti:

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Katolinen kirkko itse väittää että se on lepopäivämuutoksen takana. Mutta vielä hämmästyttävämpää on se että katolinen kirkko itse väittää että sillä ei ole minkäänlaista raamatullista tukea lepopäivämuutokseen.

Katolinen kirkko siis väittää:
-Että se on yksin vastuussa lepopäivämuutoksesta
-Että sillä ei ole ollut, eikä ole minkäänlaista Raamatullista perustetta tehdä lepopäivämuutosta

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lue lisää

Kyllä. Näin on.

Raamatullista tukea muutokselle ei ole sanaakaan.
Paavinvalta eli on valta, jok aoman väitöksensä mjukaan on Jumalan Pojan sijainen maan päällä= paavi.

Annan vuielä yhden jakeen tuosta lain ja ajan muutoksesta;
Dan 7:25.

Aika = 360 päivää eli vuotta
2 aikaa = 720 "
1/2 aikaa = 180 =
----------
1260 vuotta= sama aika kun keskiaika oli, ja paavinvalta vainosi kristittyjä.
Mateuksen evankeliumi kertoo Jerusalemin hävityksestä, kekisjsta ja ajan lopusta "limittäin" luvussa eli ei kronologisessa järjestyksessä.

Tuo aikajakso on mainitu myös ilmestyskirjassa 2 kertaa, mutta eri tavalla, mutta summaksi tulee sama.
En nyt etsi, mutta jos haluat ne etsin, kun pyydät.
Tämä oli muistissa.

Siunausta
jari laurila

****************** kirjoitti:

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Katolinen kirkko itse väittää että se on lepopäivämuutoksen takana. Mutta vielä hämmästyttävämpää on se että katolinen kirkko itse väittää että sillä ei ole minkäänlaista raamatullista tukea lepopäivämuutokseen.

Katolinen kirkko siis väittää:
-Että se on yksin vastuussa lepopäivämuutoksesta
-Että sillä ei ole ollut, eikä ole minkäänlaista Raamatullista perustetta tehdä lepopäivämuutosta

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lue lisää

ILm 11:2-3.

42 kk päiviksi muutettuna tulee 1260 päivää eli vuotta.

Raamatun aikaprofetoissa "päivä"= todellinen vuosi.

Siunausta
jari laurila

PROFEETALLINEN AIKALASKENTA "VUOSI JA PÄIVÄ" PERIAATTEELLA
Raamatun profetioita ei tavallisesti ole ilmoitettu siten, että niitä voitaisin kalenterin mukaan ajassa laskea. Poikkeukset vahvistavat säännön.

On kuitenkin olemassa hyvin merkittävät poikkeukset tästä säännöstä. Yksi Raamatun profetia jonka pituus 2300 vuotta, on laskettavissa tarkasti. (Kts. opetuskirjeet "Aikaprofetia 2300 iltaa ja aamua" ja "Tutkiva tuomio, taivaallinen oikeudenkäynti") 2300 vuosien aikana on tapahtunut erilaisia profetian täyttymyksiä, joita voidaan historiassa määrittää ja todistaa tarkasti.

Suurimmat ja tärkeimmät profetiat koskevat Jeesuksen ensimmäistä ja toista tulemusta. Ensimmäistä adventtia voidaan määrittää vuosissa Raamatussa aikalaskelmilla. Ensimmäisestä profetiasta Kristuksesta on kulunut jo noin 6 000 vuotta. (1 Moos 3:15) Tuhansia vuosia vanhoja ovat kaikki ennustukset Hänestä. (Kts. opetuskirje "Profetiat ensimmäisestä adventista" ja "Jeesuksen tulo") Siksi Jumala on ilmoittanut asioita vuosissa, eikä päivissä. Toista adventtia emme voi ajassa tarkasti määrittää. Raamattu ei anna pohjaa aikalaskelmille vuoden 1844 jälkeen. Herran paluun päivän tulon tietää vain Isä yksin. (Matt 24:36)

Dan 9:25 profetia Jeesuksen ensimmäisestä tulosta antaa lähtökohdan tarkoille aikalaskelmille historiassa Vapahtajasta. Ensin täytyy tietää kuka ja koska lausui sanat Jerusalemin jälleenrakentamisesta? Siitä alkavat laskelmat 2300 vuodeksi eteenpäin lopun aikaan saakka vuoteen 1844. (Dan 8:13-14) Enkeli kertoi Danielille että ennustus vie lopun aikaan. (Dan 8:17, 19, 26) Jos käyttäisimme päiviä laskelmissa, menisi profetialta pohja kokonaan. Päivät on luettava vuosiksi. Vapahtaja tulisi 7 vuosiviikkoa 62 vuosiviikkoa Jerusalemia koskevien sanojen lausumisen jälkeen ! (Kuningas Artarksekses lausui 457 ekr) Yksi vuosiviikko on 7 vuotta. Messiaan tulon ajankohdaksi tulee Jeesuksen kastehetki 27 jkr. (Matt 3:13-14, Luuk 3:1-2, 21-22)

Päivä ja vuosi periaate, eli yksi profeetallinen päivä tarkoittaa yhtä vuotta, on käytäntö muuallakin Raamatussa. (4 Moos 14:34, Hes 4:6) Samoin voidaan laskea vuosissa keskiajan tapahtumia. Pimeä keskiaika jolloin paavinvalta vainosi Raamatun omistavia ja Jumalalle uskollisia alkoi v. 538 jkr, ja päättyi paavin vangitsemiseen Ranskan vallankumouksessa 1798.

Keskijan pituus oli 1260 vuotta.

Ilm 11:2= 42 kuukautta= 1260

Ilm 11:3= 1260 päivää

Ilm 12:14: "vuosi, kaksi vuotta, ja puoli vuotta" = 1260

Dan 7:25= "aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa" =1260

(2 Tess 2:3-4, Matt 24:15, 21-22)

Viisaat voivat käyttää ymmärrystään tässä, kehottaa profeetta Daniel 12:10.

****************** kirjoitti:

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Katolinen kirkko itse väittää että se on lepopäivämuutoksen takana. Mutta vielä hämmästyttävämpää on se että katolinen kirkko itse väittää että sillä ei ole minkäänlaista raamatullista tukea lepopäivämuutokseen.

Katolinen kirkko siis väittää:
-Että se on yksin vastuussa lepopäivämuutoksesta
-Että sillä ei ole ollut, eikä ole minkäänlaista Raamatullista perustetta tehdä lepopäivämuutosta

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lue lisää

Katolinen kirkko vain jatkoi apostoleista lähtevää tapaa kokoontua Jeesuksen ylösnousemupäivänä. Vahvistivat vain kristittyjen käytäntöä. Eikä tässä ole mitään pahoja tarkoituksia ollut. Adventtikirkon silmälasien läpi katsottuna on saatu mörköjä ja turhaa melua nostettua.

Päiviä on viikossa 7 kpl. Yksi päivä viikossa on hyvä levätä. Näinhän me kristityt ajattelemme.
Sapattikäskyhän ei velvoita kristittyjä enää vanhanliiton mukaisesti. Emmekä sitä paitsi kuulu Israelilaiseen juutalaiseen heimoon.

Tiedäthän varsin hyvin Uuden Liiton.

Mama Lucia kirjoitti:

Katolinen kirkko vain jatkoi apostoleista lähtevää tapaa kokoontua Jeesuksen ylösnousemupäivänä. Vahvistivat vain kristittyjen käytäntöä. Eikä tässä ole mitään pahoja tarkoituksia ollut. Adventtikirkon silmälasien läpi katsottuna on saatu mörköjä ja turhaa melua nostettua.

Päiviä on viikossa 7 kpl. Yksi päivä viikossa on hyvä levätä. Näinhän me kristityt ajattelemme.
Sapattikäskyhän ei velvoita kristittyjä enää vanhanliiton mukaisesti. Emmekä sitä paitsi kuulu Israelilaiseen juutalaiseen heimoon.

Tiedäthän varsin hyvin Uuden Liiton.

Lue lisää

että apostolit ja varhaiskristityt eivät ole koskaan viettäneet sunnuntaita lepopäivänään. Sapattikäsky ei kuulu seremonialakeihin, vaan 10 käskyn lakiin. Jota ei ole kumottu, eikä muutettu. 10 käskyä ovat yhä edelleen kokonaisuudessaan voimassa.

Kuten myös itse tiedät, jopa itse katolinen kirkko itse myöntää että sunnuntaipäivänvietolle ei ole olemassa Raamatullisia perusteita.

Sunnuntaipäivän vietto on peäisin siltä ajalta kun pakanuus ja pakanalliset vaikutteet tulivat kristinuskoon. Sunnuntaivieton alkuperä on mithralaisuudessa.

****************** kirjoitti:

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Katolinen kirkko itse väittää että se on lepopäivämuutoksen takana. Mutta vielä hämmästyttävämpää on se että katolinen kirkko itse väittää että sillä ei ole minkäänlaista raamatullista tukea lepopäivämuutokseen.

Katolinen kirkko siis väittää:
-Että se on yksin vastuussa lepopäivämuutoksesta
-Että sillä ei ole ollut, eikä ole minkäänlaista Raamatullista perustetta tehdä lepopäivämuutosta

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lue lisää

Mene katolisille tekemään valitus!
Miksi meille adventismi palstalaisille?

******************* kirjoitti:

että apostolit ja varhaiskristityt eivät ole koskaan viettäneet sunnuntaita lepopäivänään. Sapattikäsky ei kuulu seremonialakeihin, vaan 10 käskyn lakiin. Jota ei ole kumottu, eikä muutettu. 10 käskyä ovat yhä edelleen kokonaisuudessaan voimassa.

Kuten myös itse tiedät, jopa itse katolinen kirkko itse myöntää että sunnuntaipäivänvietolle ei ole olemassa Raamatullisia perusteita.

Sunnuntaipäivän vietto on peäisin siltä ajalta kun pakanuus ja pakanalliset vaikutteet tulivat kristinuskoon. Sunnuntaivieton alkuperä on mithralaisuudessa.

Lue lisää

Tosiasiahan on tää, että täyttä tyhjänhöpinää ovat täällä teidän palstanne olevat tarinat.
Ilmän näitä teidän esittelemiänne OPINKOHTIa ihminen on kelvollinen Jumalansa edessä paljon paremmin.
Heisulivei!

MENE------------------->... kirjoitti:

Mene katolisille tekemään valitus!
Miksi meille adventismi palstalaisille?

Kuka paasaa???? Sinäkö???

Sentrkut kirjoitti:

Tosiasiahan on tää, että täyttä tyhjänhöpinää ovat täällä teidän palstanne olevat tarinat.
Ilmän näitä teidän esittelemiänne OPINKOHTIa ihminen on kelvollinen Jumalansa edessä paljon paremmin.
Heisulivei!

Lue lisää

että et kestä, etkä halua myöntää tosiasioita. Otapa selvää kirkkohistoriasta ja sunnuntain pakanallisesta alkuperästä.

"Ilmän näitä teidän esittelemiänne OPINKOHTIa ihminen on kelvollinen Jumalansa edessä paljon paremmin."



Siis että ihminen on kelvollisempi Jumalalle jos rikkoo Jumalan lakia vastaan.


Kieroutunut ja sairas ajatusmalli sinulla. Käännät valkoisen mustaksi, ja mustan valkoiseksi: "Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi". Jos väittämäsi pitäisi paikkansa, kaikki jumalanpilkkaajat, ateistit, saatananpalvojat ja satanistit pelastuisivat ensimmäisinä, ja Jumalalle uskolliset joutuisivat ensimmäisinä kadotukseen.

...... kirjoitti:

että et kestä, etkä halua myöntää tosiasioita. Otapa selvää kirkkohistoriasta ja sunnuntain pakanallisesta alkuperästä.

"Ilmän näitä teidän esittelemiänne OPINKOHTIa ihminen on kelvollinen Jumalansa edessä paljon paremmin."



Siis että ihminen on kelvollisempi Jumalalle jos rikkoo Jumalan lakia vastaan.


Kieroutunut ja sairas ajatusmalli sinulla. Käännät valkoisen mustaksi, ja mustan valkoiseksi: "Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi". Jos väittämäsi pitäisi paikkansa, kaikki jumalanpilkkaajat, ateistit, saatananpalvojat ja satanistit pelastuisivat ensimmäisinä, ja Jumalalle uskolliset joutuisivat ensimmäisinä kadotukseen.

Lue lisää

Matteuksen evankeliumi:
21:31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen." Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.

****************** kirjoitti:

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Katolinen kirkko itse väittää että se on lepopäivämuutoksen takana. Mutta vielä hämmästyttävämpää on se että katolinen kirkko itse väittää että sillä ei ole minkäänlaista raamatullista tukea lepopäivämuutokseen.

Katolinen kirkko siis väittää:
-Että se on yksin vastuussa lepopäivämuutoksesta
-Että sillä ei ole ollut, eikä ole minkäänlaista Raamatullista perustetta tehdä lepopäivämuutosta

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lue lisää

Muistan Konstantinuksen sunnuntailain päivän väärin;

Se on 7.3.321 jkr.

Rooman valta oli jo tuolloin antikristillinen valta, jolla kaiketi oli jonkunlainen kirkkokin, jos paavi tuli vasta 400 luvun alussa.

Kuten sanoin Roomon kirkko itse väittää olevan muutoksen takana, ja on ilmoittanut että sunnuntai on sen vallan merkki.

"Ajan lain lain muutos" Danielin jakeessa jonka annoin tarkoittaa lepopäivämuutosta, sekä että lakiin on tehty muutos.
Kirkko poisti kuvainpalvontakäskyn, ja jakoi älä himoitse käskyn kahtia jota 10 luku säilyisi.

"Käännkohtana pidetään Keisari KOnstantinuksen sununtailakia 7.3.321.
Hän määräsi sunnuntain, aunringon päivän lepopäiväksi, kiinnitti sotalippuihinsa merkin joat vopitiin selittää yhtä hyvin auringon vertaukuvaksi kuin Kristusken nimen alkukirjaimeksi X, ja sääti sotilaille rukouksia joita sekä auringonpalvojan että kristityn sopi käyttää."
(Euroopan sivistyshistoria 2.124. Tri Gustav Bang)

Tämä tästä

Siunausta paljon Sinulle
jari laurila

jarlau kirjoitti:

Muistan Konstantinuksen sunnuntailain päivän väärin;

Se on 7.3.321 jkr.

Rooman valta oli jo tuolloin antikristillinen valta, jolla kaiketi oli jonkunlainen kirkkokin, jos paavi tuli vasta 400 luvun alussa.

Kuten sanoin Roomon kirkko itse väittää olevan muutoksen takana, ja on ilmoittanut että sunnuntai on sen vallan merkki.

"Ajan lain lain muutos" Danielin jakeessa jonka annoin tarkoittaa lepopäivämuutosta, sekä että lakiin on tehty muutos.
Kirkko poisti kuvainpalvontakäskyn, ja jakoi älä himoitse käskyn kahtia jota 10 luku säilyisi.

"Käännkohtana pidetään Keisari KOnstantinuksen sununtailakia 7.3.321.
Hän määräsi sunnuntain, aunringon päivän lepopäiväksi, kiinnitti sotalippuihinsa merkin joat vopitiin selittää yhtä hyvin auringon vertaukuvaksi kuin Kristusken nimen alkukirjaimeksi X, ja sääti sotilaille rukouksia joita sekä auringonpalvojan että kristityn sopi käyttää."
(Euroopan sivistyshistoria 2.124. Tri Gustav Bang)

Tämä tästä

Siunausta paljon Sinulle
jari laurila

Lue lisää

Niin niin, onhan asialla monta puolta; yksi tekijä voisi olla se, että kristillisen kirkon historiassa, adventistin kannalta hämmästyttävän varhaisessa vaiheessa, esiintyy sunnuntain viettoon liittyviä viittauksia. Tästä aiheesta on adventisti teologi Samuele Bacchiocchi kirjoittanut väitöskirjan Pontifical Gregorian yliopistossa Roomassa; “From Sabbath to Sunday: A Historical Investigation of the Rise of Sunday Observance in Early Christianity”.

Tutkimus todellakin vahvistaa tuon käsityksen siitä, että sunnuntaivietolla on pitkät juuret, jotka ulottuvat varhaiskristillisyyteen. Katolinen kirkko onkin ollut hyvillään siitä, miten heidät voidaan mieltää, vanhan kristillisen perinteen vahvistajina ja vaalijoina. Siitä hyvästä Bacchiocchi onkin saanut kiitosta katolliselta kirkolta, eli yliopistolta, jonka alaisuudessa tutkimus tehtiin.

Toinen tekijä, joka miellyttää nimenomaan katollista kirkkoa on kristillisen historian vääristäminen heidän edukseen. Rooman piispan auktoritatiivinen asema oli varsin toissijainen Bysantin aikana ja vasta kristillisen kirkon kahtiajaon jälkeisessä läntisessä Euroopassa, keskiajalla, olisi oikeutettua ryhtyä puhumaan ”paavista” ja ”katolisesta kirkosta”. Kaikki sellainen retoriikka, joka antaa katoliselle kirkolle pitkän vaikutusvaltaisen historian hivelee Rooman kirkon korvia. Siinä ohessa voi omia itselleen kaikenlaista, vaikkapa sunnuntai-instituution!

Kolmas muuttuja on sapatti. Varhainen kristillinen kirkko ei kommentoi juurikaan sapattia. Sen viettoa esiintyy kautta kristillisen kirkon historian, mutta ilmeisestikin vasta adventistien myötä siitä on tullut ”oikean” tai ”väärän” lepopäivän koetinkivi? Useimmat kristityt suhtautuvat sapatti kysymykseen Lutherin tavoin, käytännöllisesti. Eli, soveltavat sen hengellisen merkityksen vallitseviin olosuhteisiin.

Loppujen lopuksi varsinainen kiista ei vaikuttaisi olevan siitä, mikä on sapatin oikea kalenteripäivä vaan kenellä on oikeutus oikeaoppisuuteen. Oikeaoppisuutta halutaan vahventaa joko kirjauskovaisuudella (juutalaisuus, islam) tai yhteisön dynaamisuudella [uudet sisällöt vanhoihin perinteisiin] niin kuin on tapahtunut pääsääntöisesti kristillisyyden piirissä.

... kirjoitti:

Niin niin, onhan asialla monta puolta; yksi tekijä voisi olla se, että kristillisen kirkon historiassa, adventistin kannalta hämmästyttävän varhaisessa vaiheessa, esiintyy sunnuntain viettoon liittyviä viittauksia. Tästä aiheesta on adventisti teologi Samuele Bacchiocchi kirjoittanut väitöskirjan Pontifical Gregorian yliopistossa Roomassa; “From Sabbath to Sunday: A Historical Investigation of the Rise of Sunday Observance in Early Christianity”.

Tutkimus todellakin vahvistaa tuon käsityksen siitä, että sunnuntaivietolla on pitkät juuret, jotka ulottuvat varhaiskristillisyyteen. Katolinen kirkko onkin ollut hyvillään siitä, miten heidät voidaan mieltää, vanhan kristillisen perinteen vahvistajina ja vaalijoina. Siitä hyvästä Bacchiocchi onkin saanut kiitosta katolliselta kirkolta, eli yliopistolta, jonka alaisuudessa tutkimus tehtiin.

Toinen tekijä, joka miellyttää nimenomaan katollista kirkkoa on kristillisen historian vääristäminen heidän edukseen. Rooman piispan auktoritatiivinen asema oli varsin toissijainen Bysantin aikana ja vasta kristillisen kirkon kahtiajaon jälkeisessä läntisessä Euroopassa, keskiajalla, olisi oikeutettua ryhtyä puhumaan ”paavista” ja ”katolisesta kirkosta”. Kaikki sellainen retoriikka, joka antaa katoliselle kirkolle pitkän vaikutusvaltaisen historian hivelee Rooman kirkon korvia. Siinä ohessa voi omia itselleen kaikenlaista, vaikkapa sunnuntai-instituution!

Kolmas muuttuja on sapatti. Varhainen kristillinen kirkko ei kommentoi juurikaan sapattia. Sen viettoa esiintyy kautta kristillisen kirkon historian, mutta ilmeisestikin vasta adventistien myötä siitä on tullut ”oikean” tai ”väärän” lepopäivän koetinkivi? Useimmat kristityt suhtautuvat sapatti kysymykseen Lutherin tavoin, käytännöllisesti. Eli, soveltavat sen hengellisen merkityksen vallitseviin olosuhteisiin.

Loppujen lopuksi varsinainen kiista ei vaikuttaisi olevan siitä, mikä on sapatin oikea kalenteripäivä vaan kenellä on oikeutus oikeaoppisuuteen. Oikeaoppisuutta halutaan vahventaa joko kirjauskovaisuudella (juutalaisuus, islam) tai yhteisön dynaamisuudella [uudet sisällöt vanhoihin perinteisiin] niin kuin on tapahtunut pääsääntöisesti kristillisyyden piirissä.

Lue lisää

Lepopäivä on omantunnon kysymys tiedon mukaan, rakkaudessa Herraan.
Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa, eikä milloinkaan ole ihmiskunnan historiassa ollut aikaa ettei sapattia olisi vietetty, vaikka joukko oli välillä pieni.

Sapatti alkaa 2 Moos 2:3-4 ja jatkuu uudessa maassa. Jes 66:22-23. Aina siis.
Lepopäivä kuuluu Jumalan lakiin joka on aina voimassa.

Monet haluavat viettää Jumalan itsensä säätämän Raamatullisen viikon 7 päivän.
Sillä on siunausta.

Minullakin on tuo Baccioccin kirja hyllyssä, joskin luin vain lukujen yhteenvedot.
Oli niin hankalaa tekstiä.

Myös katolisessa kirkossa on yksilöinä niitä jotka ovat Herran omia.
Monet tekevät paljon hyvää, ja ovat vilpittömiä sille valolle minkä ovat saaneet.

En lausu tuomioita kirkoille enkä paaveille, mutta ajan lopulla Ilm 13 mukaan tapahtuu joidenkin kirkkojen täydellinen lankeemus, joka on jo käynnissä.
Siksi Ilm 18:4.

http://www.media7.fi/raamattuopisto
Kurssi: "Ilmestyskirja avautuu"
http://www.kirjatoimi.fi
Olavi Rouhe: "Ilmestyskirja"

Suositan ellet ole lukenyt.'
Ilmestyskirja on tärkeä kirja, kun luvun ensimmäisen jakeet lukee, jotka annoinkin.

Siunausta
runsaasti'
jari laurila

?????????????? kirjoitti:

Kuka paasaa???? Sinäkö???

Mistä lähtien adventismiin on kuulunut katolisuudesta puhuminen?
Ai niin tosiaan!
Ihanhan minä olin unohtaa.
Ainoa kirkkkunta maailmassa on adventtikirkko, jolla on oma opinkohta toista kirkkokuntaa vastaan!
Eikö olekin erikoista?

?????????????? kirjoitti:

Kuka paasaa???? Sinäkö???

Enimmin sinä kirjoitettu on alias kolme enkeliä olet trollipeikko.
Riid(t)an hastaja ja velmu.

jarlau kirjoitti:

Kyllä. Näin on.

Raamatullista tukea muutokselle ei ole sanaakaan.
Paavinvalta eli on valta, jok aoman väitöksensä mjukaan on Jumalan Pojan sijainen maan päällä= paavi.

Annan vuielä yhden jakeen tuosta lain ja ajan muutoksesta;
Dan 7:25.

Aika = 360 päivää eli vuotta
2 aikaa = 720 "
1/2 aikaa = 180 =
----------
1260 vuotta= sama aika kun keskiaika oli, ja paavinvalta vainosi kristittyjä.
Mateuksen evankeliumi kertoo Jerusalemin hävityksestä, kekisjsta ja ajan lopusta "limittäin" luvussa eli ei kronologisessa järjestyksessä.

Tuo aikajakso on mainitu myös ilmestyskirjassa 2 kertaa, mutta eri tavalla, mutta summaksi tulee sama.
En nyt etsi, mutta jos haluat ne etsin, kun pyydät.
Tämä oli muistissa.

Siunausta
jari laurila

Lue lisää

Väärää ovat tietosi historiasta.
Sinun väittämäsi vainotut kristityt olivat todellisuudessa juutalaisia, joiden sapatinviettoa pidettiin kristinuskosta kieltäytymisenä.
Tuolloin annettiin laki nimenomaan juutalaisten saamiseksi ansaan.Kristittyjä vainottuja olivat nuo juutalaiset, jotka olivat nimellisesti liittyneet kirkoon vainoa paetakseen, mutta viettivät sen yhteydessä juutalaisten sapatin kokoontumisineen.
Pääperiaate oli hajoittaa juutalaisten kokoontumisperinne ja siten hävittää juutalaisuus Euroopasta.

... kirjoitti:

Niin niin, onhan asialla monta puolta; yksi tekijä voisi olla se, että kristillisen kirkon historiassa, adventistin kannalta hämmästyttävän varhaisessa vaiheessa, esiintyy sunnuntain viettoon liittyviä viittauksia. Tästä aiheesta on adventisti teologi Samuele Bacchiocchi kirjoittanut väitöskirjan Pontifical Gregorian yliopistossa Roomassa; “From Sabbath to Sunday: A Historical Investigation of the Rise of Sunday Observance in Early Christianity”.

Tutkimus todellakin vahvistaa tuon käsityksen siitä, että sunnuntaivietolla on pitkät juuret, jotka ulottuvat varhaiskristillisyyteen. Katolinen kirkko onkin ollut hyvillään siitä, miten heidät voidaan mieltää, vanhan kristillisen perinteen vahvistajina ja vaalijoina. Siitä hyvästä Bacchiocchi onkin saanut kiitosta katolliselta kirkolta, eli yliopistolta, jonka alaisuudessa tutkimus tehtiin.

Toinen tekijä, joka miellyttää nimenomaan katollista kirkkoa on kristillisen historian vääristäminen heidän edukseen. Rooman piispan auktoritatiivinen asema oli varsin toissijainen Bysantin aikana ja vasta kristillisen kirkon kahtiajaon jälkeisessä läntisessä Euroopassa, keskiajalla, olisi oikeutettua ryhtyä puhumaan ”paavista” ja ”katolisesta kirkosta”. Kaikki sellainen retoriikka, joka antaa katoliselle kirkolle pitkän vaikutusvaltaisen historian hivelee Rooman kirkon korvia. Siinä ohessa voi omia itselleen kaikenlaista, vaikkapa sunnuntai-instituution!

Kolmas muuttuja on sapatti. Varhainen kristillinen kirkko ei kommentoi juurikaan sapattia. Sen viettoa esiintyy kautta kristillisen kirkon historian, mutta ilmeisestikin vasta adventistien myötä siitä on tullut ”oikean” tai ”väärän” lepopäivän koetinkivi? Useimmat kristityt suhtautuvat sapatti kysymykseen Lutherin tavoin, käytännöllisesti. Eli, soveltavat sen hengellisen merkityksen vallitseviin olosuhteisiin.

Loppujen lopuksi varsinainen kiista ei vaikuttaisi olevan siitä, mikä on sapatin oikea kalenteripäivä vaan kenellä on oikeutus oikeaoppisuuteen. Oikeaoppisuutta halutaan vahventaa joko kirjauskovaisuudella (juutalaisuus, islam) tai yhteisön dynaamisuudella [uudet sisällöt vanhoihin perinteisiin] niin kuin on tapahtunut pääsääntöisesti kristillisyyden piirissä.

Lue lisää

Osuit juuri adventistien päämotiiviin.
Ei heillä ole Jumalan etu mielessään vaan he käyttävät tarjoutunutta tilaisuutta käyttää Raamatun sanaa omaksi edukseen saada kannattajia itselleen.

miksi muutat asian? kirjoitti:

Väärää ovat tietosi historiasta.
Sinun väittämäsi vainotut kristityt olivat todellisuudessa juutalaisia, joiden sapatinviettoa pidettiin kristinuskosta kieltäytymisenä.
Tuolloin annettiin laki nimenomaan juutalaisten saamiseksi ansaan.Kristittyjä vainottuja olivat nuo juutalaiset, jotka olivat nimellisesti liittyneet kirkoon vainoa paetakseen, mutta viettivät sen yhteydessä juutalaisten sapatin kokoontumisineen.
Pääperiaate oli hajoittaa juutalaisten kokoontumisperinne ja siten hävittää juutalaisuus Euroopasta.

Lue lisää

Varmaan mukavaa lähestyä syyttävällä sormella.
Onko se ihan tapa?

Kun on riittävästi tietoa kristinuskosta, nöyryys kasvaa, ja käytös on ystävällistä ja suvaitsevaa.

Alkuseurakunta jakautui kahtia.
Tionen puoli teki soviteleuja maallisen vallan kanssa ja teki myönnytyksiä oikeasta opista.
Tältä pohjalta varmasti totta puhut.

Toinen osa jäi Herralle uskollisiksi, ja sille valolle minkä olivat saaneet.

Joten historian tietojen puutteesta ei nyt ole kyse.
Toki minulla on siinä puutteita, kun historia ei ole kiinnostanut koskaan.
Kuitenkin Raamatusta ja hengellisestä kirjallisuudesta, olen saanut sen verran mitä vastaan on tullut ja kotitarpeiksi.

Siunausta
jari laurila

Siunausta
jari laurila

jarlau kirjoitti:

Varmaan mukavaa lähestyä syyttävällä sormella.
Onko se ihan tapa?

Kun on riittävästi tietoa kristinuskosta, nöyryys kasvaa, ja käytös on ystävällistä ja suvaitsevaa.

Alkuseurakunta jakautui kahtia.
Tionen puoli teki soviteleuja maallisen vallan kanssa ja teki myönnytyksiä oikeasta opista.
Tältä pohjalta varmasti totta puhut.

Toinen osa jäi Herralle uskollisiksi, ja sille valolle minkä olivat saaneet.

Joten historian tietojen puutteesta ei nyt ole kyse.
Toki minulla on siinä puutteita, kun historia ei ole kiinnostanut koskaan.
Kuitenkin Raamatusta ja hengellisestä kirjallisuudesta, olen saanut sen verran mitä vastaan on tullut ja kotitarpeiksi.

Siunausta
jari laurila

Siunausta
jari laurila

Lue lisää

Kun kristinusko tuli Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi, ei ollut enää kyse esittämästäsi uskovaiisuudesta.
Kirkkoon piti lainkin perusteella kuulua jokaisen kansalaisen uskoi hän tai oli uskomatta.
Sinun esittämsi oppiero ei tullut tässä tilanteessa varsinaisesti syyksi.
Todellisuus oli juuri kuten kerroin; juutalaiset olivat käytännössä ainoita vainottuja.
Teille tuo tieto on kiusallinen, koska se muuttaa asian luonteen kovastikin erilaiseksi kuin viestilläsi tavoittelit todistella.
Näin se, mitä te odottelette vainon syyksi, onkin jo ollutta todellisuutta.Ja vainolle oli varsin maalliset perustelut.
Samoin oli maallisen vallan sunnuntailain käytölläkin.Tällä tiedolla murenee teidän Raamatullisuutenne perusteista vähintäänkin valtaosa pois.

lisää perusteista kirjoitti:

Kun kristinusko tuli Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi, ei ollut enää kyse esittämästäsi uskovaiisuudesta.
Kirkkoon piti lainkin perusteella kuulua jokaisen kansalaisen uskoi hän tai oli uskomatta.
Sinun esittämsi oppiero ei tullut tässä tilanteessa varsinaisesti syyksi.
Todellisuus oli juuri kuten kerroin; juutalaiset olivat käytännössä ainoita vainottuja.
Teille tuo tieto on kiusallinen, koska se muuttaa asian luonteen kovastikin erilaiseksi kuin viestilläsi tavoittelit todistella.
Näin se, mitä te odottelette vainon syyksi, onkin jo ollutta todellisuutta.Ja vainolle oli varsin maalliset perustelut.
Samoin oli maallisen vallan sunnuntailain käytölläkin.Tällä tiedolla murenee teidän Raamatullisuutenne perusteista vähintäänkin valtaosa pois.

Lue lisää

Taasko kierrän? heh.

Niin, kun kristityt olivat juutalaisia yleensä silloin.

Noihin aikoihin alkoi tosin muista kansoista tulla myös Jumalan kansaan käännynnäisiä.

Siunausta
jari laurila

jarlau kirjoitti:

Taasko kierrän? heh.

Niin, kun kristityt olivat juutalaisia yleensä silloin.

Noihin aikoihin alkoi tosin muista kansoista tulla myös Jumalan kansaan käännynnäisiä.

Siunausta
jari laurila

Lue lisää

Koko sinun mekastuksesi sunnuntain alkuperän merkityksestä menetti sen perusteen, jota yritit esitellä.
Asioissa tulikin eri motiivit vastaan kuin sinulla oli tarkoitus esitellä.
Historia opettaa!
Mutta eikö opettaisi adventistia?????

ai niin ja nutturah kirjoitti:

Matteuksen evankeliumi:
21:31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen." Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.

Lue lisää

"Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan."

Kyllä. Totta. Mutta Raamattu ei missään kohtaa sano:"Tehkää syntiä että pelastuisitte", tai "Rikkokaa Jumalan käskyjä vastaan, että pelastuisitte" eikä myöskään "Olkaa tottelemattomia Jumalan käskyjä vastaan, että pelastusitte". Raamattu ei missään kohdin edes kehoita Jumalan käskyjen rikkomiseen, saati käske tekemään niin.

Raamattu ei missään kohdin myöskään sano, että toisia koskisi 10 käskyä, ja toisia vain 9 käskyä.

kuinka on? kirjoitti:

Mistä lähtien adventismiin on kuulunut katolisuudesta puhuminen?
Ai niin tosiaan!
Ihanhan minä olin unohtaa.
Ainoa kirkkkunta maailmassa on adventtikirkko, jolla on oma opinkohta toista kirkkokuntaa vastaan!
Eikö olekin erikoista?

Lue lisää

"Katolisuudestako täällä puhutaankin?"

Ai, minä kun luulin että sunnuntainvieton alkuperästä. Ainakin olin näkevinäni niin tuossa aloittajan viestissä. Mutta ehkä olen vain erehtynyt..

kuinka on? kirjoitti:

Mistä lähtien adventismiin on kuulunut katolisuudesta puhuminen?
Ai niin tosiaan!
Ihanhan minä olin unohtaa.
Ainoa kirkkkunta maailmassa on adventtikirkko, jolla on oma opinkohta toista kirkkokuntaa vastaan!
Eikö olekin erikoista?

Lue lisää

Johanneksen Ilmestyksen 14. luvusta. Tämä on viimeinen kutsu, jonka Jumala lähettää kaikille ihmisille ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemista Kuninkaana ja Tuomarina.

Se sisältää vakavimman varoituksen, mikä Raamatusta löytyy tulevasta tuomiosta.


1. "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet."


2. "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, tuo portto, joka iljetyksillään on vietellyt kaikki kansat juomaan vihan viiniä."


3. "Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa - ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen." (Aikaisemmassa käännöksessä: "… sen nimen merkin." Ilm. 14:6-11.)


Tämä kehotus on elintärkeä jokaiselle! Mutta miten voimme välttyä palvelemasta petoa ja sen kuvaa tai ottamasta sen merkkiä, ellemme tiedä, mitä ne tarkoittavat? On kohtalokasta olla tietämätön näistä asioista. "Näin tuhoutuu minun kansani, sillä kukaan ei tunne minua" (Hoos. 4:6; vrt. Jes. 29:13,14).

Jumala on kuitenkin luvannut antaa tietoa vilpittömille ihmisille (Sananl. 2:1-7; Dan. 12:4,10; Matt. 7:7,8).

"Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, israelilaiset!" (Hes. 33:11; vrt. 2. Piet. 3:10,11; Mal. 3:18-20; 4:1,2).

Mitä tarkoittaa peto, jolla on tuo omituinen merkki?

Ennen kuin tarkastelemme lähemmin tätä petoa, meidän täytyy ymmärtää sen historiallista taustaa. Parhaiten voimme aloittaa Danielin kirjasta, joka ennustaa suurenmoisesti maailmanhistoriaa kuudennelta vuosisadalta alkaen ennen Kristusta aina ajan loppuun saakka.

Raamatun ennustuksissa käytettyjen vertauskuvien tulkintaa ei ole jätetty ihmisten arvailujen varaan. Ennustukset ovat etukäteen kirjoitettua historiaa. Raamattu itse antaa avaimen niiden ymmärtämiseen (2. Piet. 1:20).

Ennustuksissa sana "peto" joka nykyisessä raamatunkäännöksessä joissakin kohdissa on korvattu sanalla "eläin", tarkoittaa kuningasta tai valtakuntaa. Tämä on ilmaistu selvästi Dan 7:17,23: "Nuo neljä suurta eläintä tarkoittavat, että neljä valtakuntaa nousee hallitsemaan maailmaa. … Neljäs eläin tarkoittaa neljättä valtakuntaa, …" Dan. 7:3 sanotaan: "Merestä nousi neljä suurta eläintä." "Meri" tai "vedet" kuvaavat ennustuksissa "kansoja, joukkoja, maita ja kieliä" (Ilm. 17:15; vrt. Jes. 8:7). Danielin kirjan seitsemännessä luvussa profeetalle näytetään tulevat maailmanvallat "eläiminä", (vanhemman käännöksen mukaan "petoina"). Toisen kuvauksen maailmanvalloista löydämme Dan. 2:27-45, missä kuvapatsaan eri osat esittävät havainnollisesti maailmanhistorian kulkua Babylonin maailmanvallasta nykyiseen Eurooppaan saakka.




LEIJONA

"Ensimmäinen oli kuin leijona" (Dan. 7:4; vertaa Dan. 2:37,38). Tämä kuvaa Babylonian maailmanvaltaa, joka hallitsi ajalla 608-538 eKr, mihin aikaan myös Daniel eli. Pergamon-museossa Berliinissä voidaan vielä nykyäänkin ihailla siivekästä leijonaa historiallisena todisteena tuosta ajanjaksosta.



KARHU

"Ja katso, oli toinen eläin, karhun kaltainen, joka seisoi toisella suunnalla (vanhempi käännös: "Se nostettiin toiselle kyljellensä"), ja sillä oli kolme kylkiluuta suussaan, hampaitten välissä. Sille sanottiin: Nouse, syö paljon lihaa." (Dan. 7:5.) Tämä peto tarkoittaa samaa kuin hopeinen rinta ja käsivarret Dan. 2:32,39. Se kuvaa Meedian ja Persian valtakuntaa, joka seurasi Babylonian maailmanvaltaa ja hallitsi vuosina 538-331 eKr. Se oli kaksoisvaltakunta, jossa hallitsivat ensiksi meedialaiset ja myöhemmin persialaiset. Kuvapatsaan kaksi kättä ja karhun nouseminen toiselle kyljelleen kuvaavat tätä seikkaa. Toisesta puolesta tulee toista vahvempi. Kolme kylkiluuta kuvaavat Babylonin, Lyydian ja Egyptin valtakuntia, jotka Meedo-Persia kukisti.

PANTTERI

"Vielä minä näin, että oli kolmaskin eläin, kuin pantteri, jolla oli neljä linnunsiipeä selässään, ja sillä eläimellä oli neljä päätä, ja sille annettiin valta." (Dan. 7:6.) Tällekin pedolle löytyy rinnakkainen kuvaus Dan. 2:32 ja 39 jakeista. Se oli Kreikan valtakunta, joka hallitsi ajalla 331-168 eKr. Aleksanteri Suuren johdolla se kukisti persialaiset ja jakaantui sitten hänen kuolemansa jälkeen neljään osaan, joita ne neljä päätä kuvaavat (Makedonia, Traakia, Syyria ja Egypti).

NELJÄS ELÄIN

"Ja vielä minä näin yöllisessä näyssäni, että oli neljäs eläin, pelottava, kauhistuttava ja hyvin väkevä. Sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja ruhjoi kaiken ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin aikaisemmat eläimet, ja sillä oli kymmenen sarvea." (Dan. 7:7.) Tämänkin vallan löydämme myös Danielin toisesta luvusta, jakeista 23 ja 40. Neljäs, Kreikkaa seurannut valtakunta oli Rooman maailmanvalta, joka hallitsi vuodesta 168 eKr. vuoteen 476 jKr. Tämä eläin oli niin erilainen kuin kaikki Danielin tuntemat eläimet, että hän ei kyennyt nimeämään sitä tarkemmin. Ne "kymmenen sarvea" tarkoittavat "kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta" (Dan. 7:24, vanhempi käännös.) On historiallinen tosiasia, että Rooman valtakunta kukistui vuonna 476 jKr., ja sen tilalle nousi kymmenen valtakuntaa, nimittäin kymmenen germaanista heimoa, jotka nykyään muodostavat Euroopan valtiot. Dan. 7:7 jakeen sarvia vastaavasti niitä Dan. 2:41,42 jakeissa kuvataan patsaan kymmenenä varpaana. Nämä heimot olivat: 1. alemannit (nyk. Saksa), 2. frankit (Ranska), 3. anglosaksit (Iso-Britannia), 4. burgundit (Sveitsi), 5. länsigootit (Espanja), 6. sveevit (Portugali), 7. lombardit (Italia), 8. herulit, 9. vandaalit 10. itägootit.

PIENI SARVI

"Minä katselin niitä sarvia ja näin, että niiden väliin kasvoi vielä pieni sarvi, ja entisistä sarvista kolme irtosi sen tieltä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät, ihmisen silmien kaltaiset, ja suu, joka puhui suuria sanoja." (Dan. 7:8.)


Tuntomerkkejä:

1. Se kasvoi kymmenen sarven (valtakunnan) välistä, ja kolme niistä kymmenestä sarvesta reväistiin pois sen tieltä (toisten raamatunkäännösten mukaan) sen noustessa valtaan.


2. Dan. 7:24 kerrotaan, että tuo pieni sarvi tulee esille niiden kymmenen sarven jälkeen.



Vain yksi valta historiassa sopii tähän kuvaukseen. Itse Roomassa, kukistuneen maailmanvallan keskuksessa, syntyi vuoden 476 jKr. jälkeen paavinvalta, katolisen kirkon yhden miehen hallinto. Sen valtaannousun aikana kolme germaanista heimoa, herulit, vandaalit ja itägootit, "repäistiin pois sen edästä". Itä-Rooman keisarin Justinianuksen päätöksellä (Codex Justinianus) asetettiin vuonna 533 jKr. Rooman piispa kaikkien kristillisten kirkkojen pääksi. Yllämainituista kolmesta heimosta viimeisinä tätä päätöstä vastustaneet itägootit voitettiin ja karkotettiin Roomasta keisarillisen kenraali Belisariuksen toimesta vuonna 538 jKr., jolloin paavilliselle Roomalle vahvistui myös poliittinen valta-asema profeetallisesti ennustetuksi aikajaksoksi (tästä enemmän myöhemmin).

3. Dan. 7:25 kerrotaan tästä sarvesta: "…tuhoaa Korkeimman pyhiä…", mikä viittaa suureen kristittyjen vainoon. Kukaan, joka tuntee historiaa, ei voi kieltää tämän lausunnon toteutumista paavinvallan toiminnassa. Keskiajan hirveät vainot (polttoroviot, "harhaoppisten" kidutukset, ristiretket) muodostavat tunnetun, synkän luvun historiassa.

4. Vielä sanotaan: "…pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain". Paavillinen järjestelmä todella muutti Jumalan lain, kymmenen käskyä: se poisti katekismuksesta toisen käskyn, joka kieltää kumartamasta ja palvelemasta patsaita ja jumalankuvia sekä muutti neljännen käskyn, joka velvoittaa pyhittämään sapatin ja on ainoa „aikaa" koskeva käsky, siirtämällä Jumalan lepopäivän viikon seitsemänneltä päivältä ensimmäiselle päivälle. (Vrt. 2. Tess. 2:3,4; Ps. 94:20.)

Se muutti jumalan-palveluksen „ajan". Asetettiin väärä palveluksen päivä. Alkuperäisen muuttumattoman seitsemännen päivän sapatin (vrt. 2. Moos. 20:8-11; 31:13,16,17; Hes. 20:12; Jes. 56:2,3,6,7; Ps. 89:35; Hebr. 4:10,11; Jaak. 2:10) sijaan, jota Kristus ja apostolit viettivät (Luuk. 4:16; Matt. 24:20; Apt. 13.42; Hebr. 4:10,11), tuli viikon ensimmäinen päivä (pakanallinen „auringon päivä"), jota Jumala ei koskaan ole määrännyt Jumalanpalveluksen päiväksi, vaan jonka hyväksymisestä hän jopa on varoittanut kansaansa (Ilm. 14:9-11; 16:2; 19:20; vrt. Hes. 8:16-18).


5. "Pedolle annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja, ... Niin se avasi suunsa ja alkoi herjata Jumalaa. Se herjasi hänen nimeään ja hänen asuinsijaansa ja niitä, jotka asuvat taivaassa." (Ilm. 13:5,6.) Tämä Ilmestyskirjassa kuvattu peto esittää samaa valtaa kuin "pieni sarvi" Danielin 7:8,25. (Katso myös Dan 11:36 ja 2. Tess. 2:3,4.) Miten Raamattu määrittelee Jumalan pilkkaamisen? Jeesusta vastaan tehdyssä salahankkeessa Häntä syytettiin jumalanpilkasta: "Sinä teet itsesi jumalaksi, vaikka olet ihminen!" (Joh. 10:33.) Toisenlaisesta "jumalanpilkasta" luemme Luuk. 5:21: "Mikä mies tämä on? Hän herjaa Jumalaa, kun puhuu noin. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Molemmat mainitut jumalanpilkan muodot ilmenevät paavinvallassa. ("Tässä maailmassa me olemme Kaikkivaltiaan Jumalan sijassa." Paavi Leo XIII:n ensyklopedia, 20.6.1894.) Paavia kutsutaan usein myös nimellä "Pyhä Isä", vaikka Jeesus kielsi puhuttelemasta näin ihmisiä (Matt. 23:9), sillä tämä nimitys kuuluu ainoastaan Taivaalliselle Isälle (Joh. 17:11).


6. Profeetat ennustavat jopa paavin valtakauden pituuden: Dan. 7:25; 12:7 ja Ilm. 12:14 kolmeksi ja puoleksi ajaksi, Ilm. 11:2 ja 13:5 jakeissa 42 kuukaudeksi ja Ilm. 11:3 sekä 12:6 taas 1260 päiväksi.

Koska Raamatussa profeetalliset ajanjaksot ilmaistaan siten, että päivä tarkoittaa vuotta (Hes. 4:6 ja 4. Moos. 14:34), voimme havaita, että kaikki nämä aikaa koskevat ilmoitukset viittaavat samaan 1260 todellisen vuoden aikakauteen. Kuukauteen lasketaan 30 päivää (1. Moos. 7:11,24 ja 8:4.) ja vuoteen 360 päivää. Täten 3,5 vuotta x 12 kuukautta = 42 kuukautta, ja 42 kuukautta x 30 päivää = 1260 päivää, siis todellisuudessa 1260 historian vuotta.

Tämä ennustettu aikajakso löytyy todellakin toteutuneena paavinvallan historiassa. Viimeisenä paavinvaltaa vastustaneena "sarvena" olleiden itägoottien karkottaminen Roomasta vuonna 538 jKr. tunnustetaan yleisesti paavin poliittisen vallan aluksi. Kun laskemme tuosta vuodesta eteenpäin 1260 vuotta, päädymme vuoteen 1798 jKr. Juuri sinä vuonna, Ranskan vallankumouksen yhteydessä, ranskalainen kenraali Bertier otti Paavi Pius VI:n vangiksi. Paavi Pius VI kuoli vankilassa. Siten täyttyi myös tämä ennustus: "Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu". (Ilm. 13:10; vanhempi suomennos.) Paavilla ei enää milloinkaan sen jälkeen ole ollut sellaista mahtia ja vaikutusvaltaa kuin siihen saakka oli ollut. Kun siirryttiin demokraattiseen hallitusmuotoon ja Rooma muutettiin tasavallaksi, paavin poliittinen valta murtui. Tämä tapahtui tarkalleen ennustuksissa kerrottuun aikaan, 1260 vuoden päättyessä.

Ilmestyskirjan 13:1-10 jakeissa kuvataan pääpiirteissään paavillisen vallan historia, miten se nousee Rooman maailmanvallasta, hallitsee 1260 vuotta ja saa lopulta kuolettavan haavan.

7. Johanneksen Ilmestyskirjan 13:3 kertoo: "Minä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun, mutta haava oli parantunut. Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä." Tämä osoittaa, että tuo valta on olemassa Jeesuksen takaisintuloon saakka (vrt. Dan. 7:21,22).

8. Sen vallan saaman kuolinhaavan ja sen ajan välillä, jolloin se saa valtansa takaisin, kuvaan astuu eräs toinen eläin: "Sitten näin, kuinka toinen peto nousi maan uumenista. Sillä oli kaksi sarvea, kuin karitsan sarvet, mutta se puhui kuin lohikäärme. Se käyttää ensimmäisen pedon puolesta tämän koko valtaa ja panee maan ja sen asukkaat kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava oli parantunut." Ilm. 13:11,12.

Vain yksi valta historiassa täyttää nämä ennustuksen tuntomerkit, nimittäin Amerikan Yhdysvallat, jotka muodostuivat vuosina 1763-1800. Näemme Ilm. 13:11-18 jakeista, että se on alussa vaatimaton, mutta kasvaa johtavaksi maailmanvallaksi ajan lopulla. Raamattu ennustaa, että Amerikka pystyttää "pedon kuvan", jonka kautta se saattaa ihmiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava oli parantunut. Tämä kuva on tarkka jäljennös siitä, mitä paavinvalta oli 1260-vuotisena valtakautenaan. Se, että käytetään ilmausta "kumartamaan", viittaa selvästi siihen, että kyseessä on poliittis-uskonnollinen valta.

Dan. 3:5,10, 14, 18 ja 28 jakeista ilmenee, että ihmisten kuvien ja valtasymbolien palvominen on epäjumalanpalvelusta ja siten Jumalan toisen käskyn rikkomista (2. Moos. 20:4-6). Myös sunnuntai lepopäivänä on valtasymboli, osoitus paavin arvovallasta, jolla hän voi säätää omia käskyjään. Tämä on katolisen kirkon oma opetus, kuten seuraavassa selviää. Näin ennustukset osoittavat, että pystyttämällä "kuvan" Amerikka tulee pakottamaan sunnuntainpyhittämistä, joka on "pedon merkki". Tämä "kuva" on langennut protestanttisuus, ekumeeninen kirkkojen liitto, joka yhteistyössä hallituksen kanssa tulee säätämään uskonnollisia lakeja. Koko maailma tottelee tätä sunnuntain pyhittämistä koskevaa lakia. Paavikunta on ylpeä siitä, että se on voinut muuttaa kymmentä käskyä. Tulevaisuuden ratkaiseva kysymys, valinta elämän ja kuoleman välillä, on siinä, tottelemmeko Jumalaa vai ihmiskäskyjä (Ilm. 13:14,15; Mal. 3:18,19; Ilm. 16:2).

Huomatkaa, että Amerikka tänä aikana "tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta maahan ihmisten nähden". (Ajatelkaamme Hiroshiman atomipommia v. 1945, viimeaikaisia Amerikan ilmasotia tai myös yhä lisääntyvää väärää hengellistä tulta karismaattisessa liikkeessä, joka on alkanut Amerikassa.) "Niillä tunnusteoilla, joita sillä on valta tehdä ensimmäisen pedon nimissä, se johtaa harhaan kaikki maan asukkaat, niin että saa heidät tekemään patsaan sen pedon kunniaksi, jota on isketty miekalla mutta joka on vironnut henkiin." (Ilm. 13:13,14; Vrt. Matt. 24:24.)

Paavikunta pitää sapatin muuttamista viikon ensimmäiselle päivälle omana tekonaan ja osoituksena vallastaan uskonnollisissa kysymyksissä (Vrt. Dan. 7:25): "Sunnuntai on katolinen säädös, ja vaatimusta sen pyhittämisestä voidaan perustella vain katolisuuden arvovallalla … Pyhästä Raamatusta, sen alusta loppuun saakka, ei löydy ainoatakaan kohtaa, joka oikeuttaisi julkisen viikoittaisen jumalanpalveluspäivän siirtämisen viikon viimeiseltä päivältä viikon ensimmäiselle päivälle." (Catholic Press, Sidney, 25.8.1900.) "Pyhitämme sunnuntain lauantain sijasta, koska katolinen kirkko v. 364 Laodikean kirkolliskokouksessa siirsi pyhyyden lauantailta sunnuntaille." (P. Geiermann, "The Convert‘s Catechism of Catholic Doctrine", teos, joka sai 25.1.1910 paavi Pius X:ltä apostolisen siunauksen.)

"Kristus ja apostolit pitivät seitsemännen päivän sapattia, sitä viettivät ja sen tunnustivat myös ensimmäiset kristityt, kunnes Laodikean kirkolliskokous syrjäytti sen. Vasta tämä kirkolliskokous ratkaisi Herran päivää koskevan kysymyksen ja kielsi pitämästä seitsemännen päivän sapattia kirkonkirouksen uhalla." (William Prynne, "Dissertation on Lord‘s Day", s. 32.)

"Sapatti, lain tunnetuin päivä, muutettiin Herran päiväksi. Se, niin kuin eivät muutkaan vastaavat, ei ole menettänyt voimassaoloaan Kristuksen opetuksen johdosta (sillä hän itse sanoo, ettei ole tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen), vaan se muutettiin kirkon arvovallalla." (Rheggion arkkipiispa, saarna 18.1.1562 - Mansi XXIII, s. 526.)

"Pyhä katolinen kirkko siirsi lepopäivän lauantailta sunnuntaille, viikon ensimmäiselle päivälle. Mitä kirkkoa koko sivistynyt maailma tottelee? Protestantit … tunnustavat kunnioittavansa suuresti Raamattua, ja kuitenkin viettämällä sunnuntaita he tunnustavat katolisen kirkon arvovallan. Raamattu sanoo: ´Muista sapatin päivää, että sen pyhittäisit‘, mutta katolinen kirkko sanoo: ´Ei, pidä viikon ensimmäinen päivä pyhänä‘ - ja koko maailma tottelee sitä!" (Kirkkoisä Enright, 15.12.1889.)

"Kysymys: Miten voit todistaa, että kirkolla on valta säätää pyhäpäiviä? Vastaus: Sillä tosiasialla, että se on siirtänyt sapatin sunnuntaille, minkä protestantit hyväksyvät; siksi on myös ilmeinen ristiriita siinä, että he pitävät sunnuntain niin tarkasti, mutta ovat piittaamattomia useimmista muista pyhäpäivistä, jotka sama kirkko on säätänyt." (Teoksesta "Abridgement of Christian Doctrine", H. Tuberville, Donay-Kolleg, 1649, s. 58.)


9. Ilm. 13:18 löytyy vielä yksi tuntomerkki, pedon luku: "Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on kuusisataakuusikymmentäkuusi."


Yksi paavin virkanimistä on "Vicarius Filii Dei", mikä käännettynä on: "Jumalan Pojan sijainen". Katolinen lehti "Our Sunday Visitor" vastasi lukijoilta tulleeseen kysymykseen 18.4.1915 näin: "Paavin hiippaan (tiaraan) kaiverretut kirjaimet ovat: ´Vicarius Filii Dei‘." Tämä nimitys on jo sinänsä jumalanpilkkaa, koska se korottaa haltijansa Kristuksen todellisen maanpäällisen edustajan, Pyhän Hengen, yläpuolelle (Joh. 16:12-15; 14:26; Room. 8:26). Se on "pedon nimi" (Ilm. 13:17). Jakeiden 17 ja 18 mukaan tämän nimen luku on 666. Koska latinalaisilla kirjaimilla on lukuarvot, tarvitsee vain laskea tuossa nimessä olevien lukuarvollisten kirjainten arvot yhteen. U- ja V-kirjaimilla on sama lukuarvo 5. Tämä ennustus viittaa antikristukseen (2. Tess. 2:3-12; 1. Joh. 4:3; 2. Joh. 7; Room. 8:3). Kreikankielinen sana "antikristus" tarkoittaa sellaista, joka "asettaa itsensä Herran Voidellun paikalle (anti = sijalla, crio = voidella)." (Konkordantes NT s. 371.)

Antikristus siis sanoo olevansa Kristuksen sijainen - ja juuri sitä paavi väittää! Jos paavi esittelisi itsensä Uuden Testamentin kielellä, hän sanoisi: "Minä olen antikristus"!

Jeesus Kristus on taivaaseen astumisensa jälkeen ainoa todellinen ylimmäinen pappi taivaan pyhäkössä. "Hän toimittaa palvelusta taivaanpyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse." (Hebr. 8:2.) Siellä Jeesus toimii joka päivä välittäjänämme uhriverensä kautta avaten meille tietä Taivaallisen Isän armoistuimelle (Joh. 14:6,13,14; Room. 8:34), jonka eteen voimme tulla milloin tahansa rukouksessa uskoen ja luottaen Jeesuksen sovintovereen. Emme tarvitse ihmistä välittäjäksi. (Hebr. 4:14-16; 5:1-10; 7:25; Matt. 6:6-15.) Sellaisesta opetuksesta, että välittäjäksi tarvittaisiin myös ihmistä tai "kuolleita pyhiä", sanotaan Ilm. 13:6 näin: "Se (peto) avasi suunsa ja alkoi herjata Jumalaa. Se herjasi hänen nimeään ja asuinsijaansa." Tämä viittaa taivaassa tapahtuvaan sovitustyöhön. Dan. 8:11-14 ja 12:11 kuvataan samaa asiaa: "Hänen temppelinsä turmeltiin" tai "turmion iljetys".




Pedon merkki ei ole mikään ulkonainen merkki, jota jokaiselle ihmiselle pakotetaan vastoin hänen omaa tahtoansa. Ellei ihminen voisi kieltäytyä ottamasta vastaan pedon merkkiä, Jumalan varoitus olla ottamatta sitä olisi turha. Niitä, jotka kieltäytyvät vastaanottamasta pedon merkkiä (arvovallan tai sitoutumisen merkkiä), kuvataan näin: "…jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon." Ilm. 14:12. He ovat niitä, jotka ovat ottaneet vastaan Jumalan sinetin (Ilm. 7:3,4; 14:1), he ovat saaneet voiton pedon merkistä (Ilm. 15:2, vrt. Dan. 3). Pedon merkkiin sisältyy siis Jumalan käskyjen rikkominen (vrt. Jaak. 2:10), sillä Jumalan sinetti, Hänen liittonsa merkki, on kymmenen käskyn laissa (ks. alempaa).

Pedon merkki otetaan vastaan otsaan tai käteen (Ilm. 13:17; 14:9). Otsa kuvaa ymmärrystä (uskoa, tietoa), käsi kuvaa ihmisen toimintaa (käskyjen pitämistä tai pitämättä jättämistä). Sen osoittaa myös 5. Moos. 11:8,18 (vrt. 5. Moos. 13:1-6), missä puhutaan kaikkien käskyjen pitämisestä.

Jokainen, joka ymmärtää neljännen käskyn vaatimukset ja sen järjestyksen, jonka Jumala on sanonut olevan Hänen arvovaltansa merkin, ja kuitenkin hylkää sen ja kunnioittaa sen sijaan sitä, minkä Rooma on valinnut herruutensa merkiksi, ottaa vastaan Rooman kanssa tehdyn liiton merkin, pedon merkin. Vasta sitten, kun sunnuntailaki vahvistetaan ja ihmisten täytyy valita Jumalan käskyt tai ihmiskäskyt, ne, jotka pysyvät rikkomuksessaan, ottavat vastaan pedon merkin. Vilpittömälle sunnuntainviettäjälle kuuluvat seuraavat sanat: "Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi; hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen." (Apt. 17:30).




Sanoja merkki ja sinetti käytetään Raamatussa tarkoittamaan samaa asiaa (Room. 4:11).

Virallisessa sinetissä täytyy näkyä kolme asiaa:

1. Lainsäätäjän nimi - esim. Abraham Lincoln

2. Lainsäätäjän virka-asema - esim. presidentti

3. Lainsäätäjän valta-alue - Amerikan Yhdysvallat


Jumalan sinetti, Hänen iankaikkisen liittonsa merkki on Jumalan laissa; sinetin kolme ominaisuutta löytyy neljännestä käskystä 2. Moos. 20:8-11: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." (Vrt. 2.Moos. 31:13,17,18.)

Vaikka kaikki käskyt ovat Jumalalle samanarvoisia (Jaak. 2:10), vain neljännessä käskyssä on Jumalan sinetin tuntomerkit:

1. Jumalan nimi: "Herra, sinun Jumalasi"

2. Arvoasema: „Luoja"

3. Valta-alue: "taivas ja maa ja meri ja kaikki, mitä niissä on".

Raamattu puhuu sapatista Jumalan ikuisena merkkinä: "Pitäkää kunniassa sapatti, … sillä sapatti on sukupolvesta toiseen oleva (ikuisena) merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt. Siitä muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät omaksi kansakseni … Pysyköön sapatti ikuisesti merkkinä liitosta , …" (2.Moos. 31:13,17; vrt. Hes. 20:12,20.)

Jeesus sanoo: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut." (Matt. 5:17,18.)

Eräs mies tuli Jeesuksen luo ja kysyi Häneltä: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä … ´älä tapa´, ´älä tee aviorikosta’, ´älä varasta’, ’älä todista valheellisesti’." (Matt. 19:16-19.)

Seitsemännen päivän sapatti on olennainen osa Jumalan lakia, jokaviikkoinen muistuttaja Kristuksesta meidän Luojanamme ja Lunastajanamme.

"Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. … Kaikki syntyi Sanan voimalla. … Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. … Hän oli täynnä armoa ja totuutta." (Joh. 1:1,3,14.)

Israelin kansalle oli luvattu lepo sen päästessä Kaanaan maahan. Samoin sapatti muistuttaa lupauksesta päästä taivaalliseen Kaanaaseen "sapatin lepoon" (2.Piet. 3:13; Hebr. 11:10,39,40; Ilm. 21:2). Se tapahtuu Kristuksen tullessa takaisin (Hebr. 3:10-19; 4:1-11; vrt. 5. Moos. 4:1,2; 1. Kor. 10:11-13). Silloin päättyy ihmiskunnan historian 6000-vuotinen erämaavaellus, joka alkoi paratiisissa syntiinlankeemuksessa.

Jos teemme aikalaskelman Raamatun sukuluetteloissa olevien tietojen perusteella, huomaamme, että Adamista Jeesukseen on kulunut noin 4000 vuotta (Atlas der Weltgeschichte, K. Thienemanns Verlag, Stuttgart-Wien. 1990. Myös joissakin vanhemmissa Raamatuissa on liitteenä näitä laskelmia). Siitä näemme, että maailmanhistoria on kestänyt noin 6000 vuotta. Elämme Jumalan ihmiskunnalle säätämän ajan lopussa. Puhuessaan Kristuksen takaisintulosta Raamattu sanoo: "Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä." (2. Piet. 3:8.)

Ymmärrätkö nyt, että "se aika on lähellä, aivan ovella."? (Matt. 24:33.)

Uudessa Testamentissa Jumalan kansaa kutsutaan hengelliseksi Israeliksi, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen saa hengellisen "sydämen ympärileikkauksen". (Kol. 2:11,12; Room. 2:28,29; Gal. 3:6-9; 28,29; 5:6; 6:15; Room. 11:25; 1. Piet. 2:9,10.) Uusi liitto Kristuksen kanssa muuttaa jokaisen ihmisen uudeksi luomukseksi Jumalan luovalla voimalla. Tämä on ennustettu jo profeetta Jeremian kautta: "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani." (Jer. 31:33.) Jumalan kansa tulee siis aina pitämään Hänen lakinsa: "Lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiään vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus." (Ilm. 12:17, vanha käännös.) Profetioissa puhdas vaimo kuvaa puhdasta seurakuntaa ja portto langennutta seurakuntaa (2. Kor. 11:2; Hes. 16; Ilm. 17:18).


Nyt ymmärrämme Johanneksen Ilmestyksen 14:nnen luvun kolmen enkelin sanoman merkityksen:

1. Se kertoo meille, että tuomio tapahtuu nyt taivaallisessa tuomioistuimessa, missä päätetään iankaikkisesta elämästämme. (Jakeet 6 ja 7).


2. Se sanoo, että myös protestanttisuus on langennut (jae 8) ja "siitä on tullut pahojen henkien tyyssija ja kaikkien saastaisten henkien … pesäpaikka", kuten Ilm. 18:1-5 kerrotaan. Enkeli kutsuu kaikkia vilpittömiä kristittyjä: "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään". (Ilm. 18:4.)


3. Se on Jumalan hyvin vakava ja rakastava varoitus koko maailmalle: kaikki, jotka kumartavat paavinvaltaa tai sen protestanttista ekumeenista kuvaa alistumalla pakotettuun sunnuntainviettoon vastoin parempaa tietoaan, saavat pedon merkin ja kärsivät iankaikkisen kuoleman (Ilm. 14:9-11).


4. Jae 12 kertoo meille joukosta ihmisiä, jotka eivät ota vastaan pedon merkkiä. He pitävät kaikki Jumalan käskyt, myös seitsemännen päivän sapatin (vrt. Apt. 7:38), ja heillä on Jeesuksen usko.

Kestätkö sinä tuomiolla?

Ensimmäinen enkeli puhuu Jumalan tuomiosta taivaassa ennen Kristuksen takaisintuloa (vrt. Dan. 7:9-12; 2. Kor. 5:10), sillä jo ennen Hänen ilmestymistään täytyy ratkaista, ketkä herätetään kuolleista iankaikkiseen elämään ja ketkä elossa olevista nostetaan ylös kirkkauteen Hänen ilmestyessään (1. Tess. 4:15-17; Joh. 5:27-29; Ilm. 20:5,6). Lisäksi Raamattu puhuu tuomiosta, joka tapahtuu taivaassa 1000 vuoden kuluessa Jeesuksen takaisintulon jälkeen. Kaikki uskovat ottavat osaa uskottomien kuolleiden ja langenneiden enkelien tuomitsemiseen (Dan. 7:22; 1. Kor. 6:2,3; Ilm. 20:4). Tämä tuomio julistetaan ja pannaan täytäntöön 1000 vuoden kuluttua tuomion ylösnousemuksessa (Joh. 5:29; Ilm. 20:7-15). Kymmenet käskyt on muuttumaton mittapuu Jumalan tuomion päivänä (Saarn. 12:13,14; Ilm. 11:18,19; Ps. 89:35; Matt. 7:21); samoin on myös Jeesuksen esimerkillinen asenne (Fil. 2:5; Room. 15:5). Hänestä sanotaan: "Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni." (Ps. 40:9. Vrt. Joh. 6:38; 4:34; Hebr. 10:9; Luuk. 22:42.) Rukoilemme kyllä "Isä meidän" -rukouksessa: "Tapahtukoon Sinun tahtosi", mutta saako Jumalan tahto toteutua sinun elämässäsi? Raamattu sanoo: "Synti merkitsee Jumalan lain rikkomista." (1. Joh. 3:4), ja "Synnin palkka on kuolema." (Room. 6:23.) Kun vielä kuulemme profeetan sanat: "Voiko nubialainen muuttaa ihonsa väriä tai pantteri täpliään? Yhtä mahdotonta on teidän tehdä hyvää, niin syvälle pahaan te olette juurtuneet!" (Jer. 13:23; vrt. Room. 7:24) ja kun ajattelemme omaa elämäämme, niin meidän täytyy todeta, ettei meillä itsessämme ole mahdollisuutta paeta Jumalan tuomiota ja iankaikkista kuolemaa. Kuitenkin Jumala on valmistanut pelastuksen tien kaikille saatanan orjuudessa oleville. Tämä Jumalan rakkaudessaan osoittama tie on "JEESUS KRISTUS". "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16.) Golgatan kumpu on muistona tästä käsittämättömästä uhrista, joka vaadittiin sovitukseksi Jumalan lain rikkomisesta. Siksi emme saa pitää syntiä vaarattomana (Room. 6:15). Jumalan armontarjous on äärettömän kallisarvoinen, ja sen vastaanottamiseen tarvitaan sinun suostumuksesi ja täydellinen antautuminen Jumalalle. Jeesus sanoo: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6.) Elämällään Jeesus näytti meille tien Isän luo ja ikuiseen elämään.



Miten saavutamme iankaikkisen elämän Kristuksen kautta?

Jeesuksen vastaus on sama tänään kuin ennenkin: "Noudata käskyjä … ja seuraa minua!" ( Matt. 19:17,21, Vrt. 1. Piet. 2:21-25; Ilm. 14:4.) Jeesuksen seuraaminen merkitsee, että tutkimme Hänen elämäänsä Pyhästä Raamatusta (Joh. 5:39; 8:31,32) ja noudatamme Hänen sanojaan (Joh. 3:36; Hebr. 5:8,9; 11:8; Jaak. 4:7; Room. 16:26). Silloin Pyhä Henki vaikuttaa meissä niin kuin helluntaina, kun ihmiset tunnustivat syntinsä ja huusivat: "Mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää!" ja toisessa kohdassa: "Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois!" (Apt. 2:37,38; 3:19.)

Jumalan laki näyttää meille peilin tavoin synnin tahrat (Room. 4:15; 3:20; 7:7), jotka Jeesus haluaa pestä pois sovitusverellään. Silloin ihmisessä syntyy vastarakkaus Jumalaa kohtaan. Jeesus sanoi syntisestä naisesta: "Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon." (Luuk. 7:47.) "Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. … Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa." (Joh. 4:19; 5:3.) Rakkaudessa Kristusta kohtaan meissä kasvaa sitten myös Jumalasta lähtöisin oleva voima, jolla voimme voittaa synnin. "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. … (Isä) …antaa teille toisen puolustajan, … Tämä puolustaja on Totuuden Henki." (Joh. 14:15-17). Rakkaus ja meille annettu Pyhän Hengen voima auttavat meitä voittamaan synnin niin kuin Jeesuskin voitti (Joh. 15:10; 1. Joh. 5:4,5; Ilm. 3:21).

Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi tulemisen takia (Fil. 2:5-8; Joh. 16:28) voimme olla varmoja siitä, että Jumala tietää, paljonko voimaa Hänen täytyy antaa meille täyttääksemme Hänen vaatimuksensa ja voittaaksemme synnin heikentämän lihamme kiusaukset. "Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina. … Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit." (Hebr. 2:14-18).

Voimme saada tämän synnin voittavan voiman vain, jos uskomme Jeesuksen esimerkilliseen vanhurskauteen (synnittömään elämään langenneessa ihmislihassa, Joh. 6:28,29; vrt. Room. 8:3; Hebr. 4:15) ja otamme Hänet uskossa vastaan omana edestämme uhrattuna Vapahtajanamme (Joh. 3:16; 1:29).

Jeesus ei kuollut omien syntiensä tähden, sillä on kirjoitettu: "Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden." (2. Kor. 5:21. Vrt. 1. Joh. 3:5; Joh. 8:46). Tämä tarkoittaa kuitenkin, että me kadumme rikkomuksiamme, tunnustamme ne ja käännymme pois synnistä (Jumalan lain rikkomisesta) ja seuraamme Häntä. (Snl. 28:13; 1. Joh. 1:6-10; 2:4; 3:3-10; 1. Piet. 2:21; Matt. 10:34-39.)

Usko ja katumus ovat Jumalan lahjoja niille, jotka etsivät niitä vilpittömällä sydämellä. Jumala vaikuttaa ne meissä Pyhällä Hengellään, jos vain annamme Hänelle siihen mahdollisuuden. Usko syntyy Jumalan sanan julistuksesta ja tutkimisesta (Room. 10:17). Jeesus sanoi: "Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta." (Joh. 5:39, vanha käännös. Vrt. Luuk. 24: 25-27; Joh. 2:22; Room. 16:26; Apt. 17:11,12.)

Jumalan ihmeellisesti toteutuneiden ennustusten tutkiminen (vuosisatoja ennen kerrottu maailmanhistoria ja Hänen Poikansa ihmiseksi tuleminen) vahvistaa uskoamme Kristuksen kautta tapahtuvaan jumalalliseen lunastussuunnitelmaan, ja saamme niistä varman perustuksen uskollemme vielä toteutumistaan odottaviin ennustuksiin (2. Piet. 1:19-21). Meille on luvattu näkymätön jumalallinen Opettaja tutkiessamme avoimin mielin Jumalan sanaa: "Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. … hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. … Sinun sanasi on totuus." (Joh. 14:26; 16:13; 17:17.) Se, joka hylkää Jumalan armontarjouksen ja tietoisesti torjuu totuuden sanan, eikä lue eikä tutki sitä, ei saa Jumalalta pelastavaa uskon voimaa. Hän on lopulta ikuisesti kadotettujen joukossa (Jer. 6:17-19; 9:12-15; Hoos. 4:6).

"Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta." (Jaak. 1:5.) Jeesus sanoo: "Pyytäkää, niin teille annetaan. … Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät." (Matt. 7:7-11.) Rukoilkaamme Daavidin tavoin: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki" (Ps. 51:12; vrt. Ps. 139:23,24.)

Vilpittömästi uskova ja rukoileva ihminen saa kokea: "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." (Fil. 4:13.)

Vain jos me seuraamme vilpittömästi Jeesusta ja luotamme Häneen elävänä Vapahtajanamme, meille kehittyy Hänen kaltaisensa luonne ja olemme valmiita Hänen tullessaan. "Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä." Hebr. 10:16. (Vrt. Jer. 31:33.)

Muistatko, miten ihmisten kuuliaisuutta koeteltiin Eedenin puutarhassa hyvän- ja pahantiedon puun hedelmän suhteen? (1. Moos. 2:16,17.) Ajan lopulla kuuliaisuutta Jumalan laille koetellaan taas yhdellä nimenomaisella käskyllä. (Jaak. 2:10). Muinoin viettelevä käärme kysyi: "Onko Jumala todella sanonut …?"

Miten tuhoisia seurauksia tuosta tottelemattomuudesta koituikaan ihmiskunnalle! (1. Moos. 3.) Jumalan vastustaja kylvää jälleen epäilyksiä Jumalan selvää käskyä kohtaan kysyen: "Ottaako Jumala todella seitsemännen päivän sapatin niin vakavasti?"

Kun meille selviää, että sunnuntain vietto perustuu vain ihmiskäskyyn, meidän tulee muistaa Jeesuksen sanat: "Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut. … ´Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä.’ … Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä." (Mark. 7:6-9.)

Jumala kehottaa kansaansa myös profeetta Hesekielin välityksellä: "Älkää eläkö niin kuin isänne, älkää jatkako heidän menoaan, älkää saastuttako itseänne palvelemalla heidän epäjumaliaan. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Noudattakaa minun säädöksiäni ja totelkaa minun määräyksiäni, eläkää niiden mukaan. Pitäkää pyhänä minun sapattini, olkoon se merkkinä liitostamme ja muistuttakoon se teitä siitä, että minä olen Herra, teidän Jumalanne."

Ihmisten käskyt ja perinteet eivät vapauta meitä tästä kristillisestä periaatteesta: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Apt. 5:29; 4:19).

Kumman valitset: Herran sapatin vai paavillisen sunnuntain? (Jer. 10:2; 1. Kun. 18:21; 1. Sam. 15:22,23.)

Pyhä Henki sanoo meille: "Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen, niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä …" (Hebr. 4:7,10,11.)

Vain ne, jotka pysyvät uskollisina Jumalalle, pelastuvat. Heistä Raamattu sanoo: "Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen." (Ilm. 14:12.)

Kauheat vitsaukset ja tuomiot kohtaavat pian kaikkia ihmisiä, jotka ottavat vastaan pedon merkin, sen nimen tai sen nimen luvun, tai kumartavat petoa ja sen kuvaa (alistuvat Jumalaa vastustavan uskonnollis-poliittisen vallan alle). Se, joka vastoin Jumalan varoituksia ja selvästi ilmaistua tahtoa asettuu vastustamaan Häntä, ottaa vastaan pedon merkin. (Ilm. 13:16-18; 14:9-11; 16:2; 18; 19:19-21.)

Tämä sanoma tuomion ajasta voi synnyttää pelkoa, mutta todellisuudessa se on rakastavan Jumalan pelastussanoma. "Hän…ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät." (2. Piet. 3:9.) Jokainen rehellinen ihminen saa kokea: "Herran pelko on tiedon perusta." (Snl. 1:7; Luuk. 12:4,5; 2. Moos. 20:20). Pelko aiheutuu synnistä. (1. Moos. 3:10,11.) Kun olemme ottaneet vastaan syntiemme anteeksiannon Jumalan rakkauden kautta Jeesuksessa Kristuksessa, saamme kokea tämän: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. … se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä." (1. Joh. 4:17-19.)

Kadotettuna olemisen tunne muuttuu pelastusvarmuudeksi, Jumalan pelkääminen kunnioitukseksi ja rakkaudeksi. Toivottomuuden tilalle tulee päämäärätietoisuutta, pelon sijaan Jumalan lupausten täyttymyksen iloinen odotus. Jumalan armotarjous, mahdollisuus katumukseen ja kääntymykseen, on voimassa enää vain vähän aikaa. Käytä tämä aika vakavaan oman tilanteesi tutkimiseen ja käänny Jumalan puoleen, sillä armon aika päättyy ennen Jeesuksen takaisintuloa. Ajan merkit kertovat, että olemme hyvin lähellä tämän maailman historian viimeisiä hetkiä!

"Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. … Pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä." (2. Piet. 3:10,14. Vrt. Jes. 55:6-9; Mal. 3:17-20.)

"Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista." (Saarn. 12:13,14.)

????????????? kirjoitti:

"Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan."

Kyllä. Totta. Mutta Raamattu ei missään kohtaa sano:"Tehkää syntiä että pelastuisitte", tai "Rikkokaa Jumalan käskyjä vastaan, että pelastuisitte" eikä myöskään "Olkaa tottelemattomia Jumalan käskyjä vastaan, että pelastusitte". Raamattu ei missään kohdin edes kehoita Jumalan käskyjen rikkomiseen, saati käske tekemään niin.

Raamattu ei missään kohdin myöskään sano, että toisia koskisi 10 käskyä, ja toisia vain 9 käskyä.

Lue lisää

Hengelliset synnit kerrotaan olevan suurempia syntejä kuin Mooseksen lain rikkomiset.
Niistähän on Uuden Testamentin opetukset täynnä.
Hengellisistä synneistä pahimpia ovat Raamatun sanan ja opetusten väärentämiset.Samoin olivat Fariseusten synnit suurempaa kuin tavallisen rahvaan lainrikkomiset.

**************** kirjoitti:

Johanneksen Ilmestyksen 14. luvusta. Tämä on viimeinen kutsu, jonka Jumala lähettää kaikille ihmisille ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemista Kuninkaana ja Tuomarina.

Se sisältää vakavimman varoituksen, mikä Raamatusta löytyy tulevasta tuomiosta.


1. "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet."


2. "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, tuo portto, joka iljetyksillään on vietellyt kaikki kansat juomaan vihan viiniä."


3. "Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa - ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen." (Aikaisemmassa käännöksessä: "… sen nimen merkin." Ilm. 14:6-11.)


Tämä kehotus on elintärkeä jokaiselle! Mutta miten voimme välttyä palvelemasta petoa ja sen kuvaa tai ottamasta sen merkkiä, ellemme tiedä, mitä ne tarkoittavat? On kohtalokasta olla tietämätön näistä asioista. "Näin tuhoutuu minun kansani, sillä kukaan ei tunne minua" (Hoos. 4:6; vrt. Jes. 29:13,14).

Jumala on kuitenkin luvannut antaa tietoa vilpittömille ihmisille (Sananl. 2:1-7; Dan. 12:4,10; Matt. 7:7,8).

"Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, israelilaiset!" (Hes. 33:11; vrt. 2. Piet. 3:10,11; Mal. 3:18-20; 4:1,2).

Mitä tarkoittaa peto, jolla on tuo omituinen merkki?

Ennen kuin tarkastelemme lähemmin tätä petoa, meidän täytyy ymmärtää sen historiallista taustaa. Parhaiten voimme aloittaa Danielin kirjasta, joka ennustaa suurenmoisesti maailmanhistoriaa kuudennelta vuosisadalta alkaen ennen Kristusta aina ajan loppuun saakka.

Raamatun ennustuksissa käytettyjen vertauskuvien tulkintaa ei ole jätetty ihmisten arvailujen varaan. Ennustukset ovat etukäteen kirjoitettua historiaa. Raamattu itse antaa avaimen niiden ymmärtämiseen (2. Piet. 1:20).

Ennustuksissa sana "peto" joka nykyisessä raamatunkäännöksessä joissakin kohdissa on korvattu sanalla "eläin", tarkoittaa kuningasta tai valtakuntaa. Tämä on ilmaistu selvästi Dan 7:17,23: "Nuo neljä suurta eläintä tarkoittavat, että neljä valtakuntaa nousee hallitsemaan maailmaa. … Neljäs eläin tarkoittaa neljättä valtakuntaa, …" Dan. 7:3 sanotaan: "Merestä nousi neljä suurta eläintä." "Meri" tai "vedet" kuvaavat ennustuksissa "kansoja, joukkoja, maita ja kieliä" (Ilm. 17:15; vrt. Jes. 8:7). Danielin kirjan seitsemännessä luvussa profeetalle näytetään tulevat maailmanvallat "eläiminä", (vanhemman käännöksen mukaan "petoina"). Toisen kuvauksen maailmanvalloista löydämme Dan. 2:27-45, missä kuvapatsaan eri osat esittävät havainnollisesti maailmanhistorian kulkua Babylonin maailmanvallasta nykyiseen Eurooppaan saakka.




LEIJONA

"Ensimmäinen oli kuin leijona" (Dan. 7:4; vertaa Dan. 2:37,38). Tämä kuvaa Babylonian maailmanvaltaa, joka hallitsi ajalla 608-538 eKr, mihin aikaan myös Daniel eli. Pergamon-museossa Berliinissä voidaan vielä nykyäänkin ihailla siivekästä leijonaa historiallisena todisteena tuosta ajanjaksosta.



KARHU

"Ja katso, oli toinen eläin, karhun kaltainen, joka seisoi toisella suunnalla (vanhempi käännös: "Se nostettiin toiselle kyljellensä"), ja sillä oli kolme kylkiluuta suussaan, hampaitten välissä. Sille sanottiin: Nouse, syö paljon lihaa." (Dan. 7:5.) Tämä peto tarkoittaa samaa kuin hopeinen rinta ja käsivarret Dan. 2:32,39. Se kuvaa Meedian ja Persian valtakuntaa, joka seurasi Babylonian maailmanvaltaa ja hallitsi vuosina 538-331 eKr. Se oli kaksoisvaltakunta, jossa hallitsivat ensiksi meedialaiset ja myöhemmin persialaiset. Kuvapatsaan kaksi kättä ja karhun nouseminen toiselle kyljelleen kuvaavat tätä seikkaa. Toisesta puolesta tulee toista vahvempi. Kolme kylkiluuta kuvaavat Babylonin, Lyydian ja Egyptin valtakuntia, jotka Meedo-Persia kukisti.

PANTTERI

"Vielä minä näin, että oli kolmaskin eläin, kuin pantteri, jolla oli neljä linnunsiipeä selässään, ja sillä eläimellä oli neljä päätä, ja sille annettiin valta." (Dan. 7:6.) Tällekin pedolle löytyy rinnakkainen kuvaus Dan. 2:32 ja 39 jakeista. Se oli Kreikan valtakunta, joka hallitsi ajalla 331-168 eKr. Aleksanteri Suuren johdolla se kukisti persialaiset ja jakaantui sitten hänen kuolemansa jälkeen neljään osaan, joita ne neljä päätä kuvaavat (Makedonia, Traakia, Syyria ja Egypti).

NELJÄS ELÄIN

"Ja vielä minä näin yöllisessä näyssäni, että oli neljäs eläin, pelottava, kauhistuttava ja hyvin väkevä. Sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja ruhjoi kaiken ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin aikaisemmat eläimet, ja sillä oli kymmenen sarvea." (Dan. 7:7.) Tämänkin vallan löydämme myös Danielin toisesta luvusta, jakeista 23 ja 40. Neljäs, Kreikkaa seurannut valtakunta oli Rooman maailmanvalta, joka hallitsi vuodesta 168 eKr. vuoteen 476 jKr. Tämä eläin oli niin erilainen kuin kaikki Danielin tuntemat eläimet, että hän ei kyennyt nimeämään sitä tarkemmin. Ne "kymmenen sarvea" tarkoittavat "kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta" (Dan. 7:24, vanhempi käännös.) On historiallinen tosiasia, että Rooman valtakunta kukistui vuonna 476 jKr., ja sen tilalle nousi kymmenen valtakuntaa, nimittäin kymmenen germaanista heimoa, jotka nykyään muodostavat Euroopan valtiot. Dan. 7:7 jakeen sarvia vastaavasti niitä Dan. 2:41,42 jakeissa kuvataan patsaan kymmenenä varpaana. Nämä heimot olivat: 1. alemannit (nyk. Saksa), 2. frankit (Ranska), 3. anglosaksit (Iso-Britannia), 4. burgundit (Sveitsi), 5. länsigootit (Espanja), 6. sveevit (Portugali), 7. lombardit (Italia), 8. herulit, 9. vandaalit 10. itägootit.

PIENI SARVI

"Minä katselin niitä sarvia ja näin, että niiden väliin kasvoi vielä pieni sarvi, ja entisistä sarvista kolme irtosi sen tieltä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät, ihmisen silmien kaltaiset, ja suu, joka puhui suuria sanoja." (Dan. 7:8.)


Tuntomerkkejä:

1. Se kasvoi kymmenen sarven (valtakunnan) välistä, ja kolme niistä kymmenestä sarvesta reväistiin pois sen tieltä (toisten raamatunkäännösten mukaan) sen noustessa valtaan.


2. Dan. 7:24 kerrotaan, että tuo pieni sarvi tulee esille niiden kymmenen sarven jälkeen.



Vain yksi valta historiassa sopii tähän kuvaukseen. Itse Roomassa, kukistuneen maailmanvallan keskuksessa, syntyi vuoden 476 jKr. jälkeen paavinvalta, katolisen kirkon yhden miehen hallinto. Sen valtaannousun aikana kolme germaanista heimoa, herulit, vandaalit ja itägootit, "repäistiin pois sen edästä". Itä-Rooman keisarin Justinianuksen päätöksellä (Codex Justinianus) asetettiin vuonna 533 jKr. Rooman piispa kaikkien kristillisten kirkkojen pääksi. Yllämainituista kolmesta heimosta viimeisinä tätä päätöstä vastustaneet itägootit voitettiin ja karkotettiin Roomasta keisarillisen kenraali Belisariuksen toimesta vuonna 538 jKr., jolloin paavilliselle Roomalle vahvistui myös poliittinen valta-asema profeetallisesti ennustetuksi aikajaksoksi (tästä enemmän myöhemmin).

3. Dan. 7:25 kerrotaan tästä sarvesta: "…tuhoaa Korkeimman pyhiä…", mikä viittaa suureen kristittyjen vainoon. Kukaan, joka tuntee historiaa, ei voi kieltää tämän lausunnon toteutumista paavinvallan toiminnassa. Keskiajan hirveät vainot (polttoroviot, "harhaoppisten" kidutukset, ristiretket) muodostavat tunnetun, synkän luvun historiassa.

4. Vielä sanotaan: "…pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain". Paavillinen järjestelmä todella muutti Jumalan lain, kymmenen käskyä: se poisti katekismuksesta toisen käskyn, joka kieltää kumartamasta ja palvelemasta patsaita ja jumalankuvia sekä muutti neljännen käskyn, joka velvoittaa pyhittämään sapatin ja on ainoa „aikaa" koskeva käsky, siirtämällä Jumalan lepopäivän viikon seitsemänneltä päivältä ensimmäiselle päivälle. (Vrt. 2. Tess. 2:3,4; Ps. 94:20.)

Se muutti jumalan-palveluksen „ajan". Asetettiin väärä palveluksen päivä. Alkuperäisen muuttumattoman seitsemännen päivän sapatin (vrt. 2. Moos. 20:8-11; 31:13,16,17; Hes. 20:12; Jes. 56:2,3,6,7; Ps. 89:35; Hebr. 4:10,11; Jaak. 2:10) sijaan, jota Kristus ja apostolit viettivät (Luuk. 4:16; Matt. 24:20; Apt. 13.42; Hebr. 4:10,11), tuli viikon ensimmäinen päivä (pakanallinen „auringon päivä"), jota Jumala ei koskaan ole määrännyt Jumalanpalveluksen päiväksi, vaan jonka hyväksymisestä hän jopa on varoittanut kansaansa (Ilm. 14:9-11; 16:2; 19:20; vrt. Hes. 8:16-18).


5. "Pedolle annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja, ... Niin se avasi suunsa ja alkoi herjata Jumalaa. Se herjasi hänen nimeään ja hänen asuinsijaansa ja niitä, jotka asuvat taivaassa." (Ilm. 13:5,6.) Tämä Ilmestyskirjassa kuvattu peto esittää samaa valtaa kuin "pieni sarvi" Danielin 7:8,25. (Katso myös Dan 11:36 ja 2. Tess. 2:3,4.) Miten Raamattu määrittelee Jumalan pilkkaamisen? Jeesusta vastaan tehdyssä salahankkeessa Häntä syytettiin jumalanpilkasta: "Sinä teet itsesi jumalaksi, vaikka olet ihminen!" (Joh. 10:33.) Toisenlaisesta "jumalanpilkasta" luemme Luuk. 5:21: "Mikä mies tämä on? Hän herjaa Jumalaa, kun puhuu noin. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Molemmat mainitut jumalanpilkan muodot ilmenevät paavinvallassa. ("Tässä maailmassa me olemme Kaikkivaltiaan Jumalan sijassa." Paavi Leo XIII:n ensyklopedia, 20.6.1894.) Paavia kutsutaan usein myös nimellä "Pyhä Isä", vaikka Jeesus kielsi puhuttelemasta näin ihmisiä (Matt. 23:9), sillä tämä nimitys kuuluu ainoastaan Taivaalliselle Isälle (Joh. 17:11).


6. Profeetat ennustavat jopa paavin valtakauden pituuden: Dan. 7:25; 12:7 ja Ilm. 12:14 kolmeksi ja puoleksi ajaksi, Ilm. 11:2 ja 13:5 jakeissa 42 kuukaudeksi ja Ilm. 11:3 sekä 12:6 taas 1260 päiväksi.

Koska Raamatussa profeetalliset ajanjaksot ilmaistaan siten, että päivä tarkoittaa vuotta (Hes. 4:6 ja 4. Moos. 14:34), voimme havaita, että kaikki nämä aikaa koskevat ilmoitukset viittaavat samaan 1260 todellisen vuoden aikakauteen. Kuukauteen lasketaan 30 päivää (1. Moos. 7:11,24 ja 8:4.) ja vuoteen 360 päivää. Täten 3,5 vuotta x 12 kuukautta = 42 kuukautta, ja 42 kuukautta x 30 päivää = 1260 päivää, siis todellisuudessa 1260 historian vuotta.

Tämä ennustettu aikajakso löytyy todellakin toteutuneena paavinvallan historiassa. Viimeisenä paavinvaltaa vastustaneena "sarvena" olleiden itägoottien karkottaminen Roomasta vuonna 538 jKr. tunnustetaan yleisesti paavin poliittisen vallan aluksi. Kun laskemme tuosta vuodesta eteenpäin 1260 vuotta, päädymme vuoteen 1798 jKr. Juuri sinä vuonna, Ranskan vallankumouksen yhteydessä, ranskalainen kenraali Bertier otti Paavi Pius VI:n vangiksi. Paavi Pius VI kuoli vankilassa. Siten täyttyi myös tämä ennustus: "Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu". (Ilm. 13:10; vanhempi suomennos.) Paavilla ei enää milloinkaan sen jälkeen ole ollut sellaista mahtia ja vaikutusvaltaa kuin siihen saakka oli ollut. Kun siirryttiin demokraattiseen hallitusmuotoon ja Rooma muutettiin tasavallaksi, paavin poliittinen valta murtui. Tämä tapahtui tarkalleen ennustuksissa kerrottuun aikaan, 1260 vuoden päättyessä.

Ilmestyskirjan 13:1-10 jakeissa kuvataan pääpiirteissään paavillisen vallan historia, miten se nousee Rooman maailmanvallasta, hallitsee 1260 vuotta ja saa lopulta kuolettavan haavan.

7. Johanneksen Ilmestyskirjan 13:3 kertoo: "Minä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun, mutta haava oli parantunut. Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä." Tämä osoittaa, että tuo valta on olemassa Jeesuksen takaisintuloon saakka (vrt. Dan. 7:21,22).

8. Sen vallan saaman kuolinhaavan ja sen ajan välillä, jolloin se saa valtansa takaisin, kuvaan astuu eräs toinen eläin: "Sitten näin, kuinka toinen peto nousi maan uumenista. Sillä oli kaksi sarvea, kuin karitsan sarvet, mutta se puhui kuin lohikäärme. Se käyttää ensimmäisen pedon puolesta tämän koko valtaa ja panee maan ja sen asukkaat kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava oli parantunut." Ilm. 13:11,12.

Vain yksi valta historiassa täyttää nämä ennustuksen tuntomerkit, nimittäin Amerikan Yhdysvallat, jotka muodostuivat vuosina 1763-1800. Näemme Ilm. 13:11-18 jakeista, että se on alussa vaatimaton, mutta kasvaa johtavaksi maailmanvallaksi ajan lopulla. Raamattu ennustaa, että Amerikka pystyttää "pedon kuvan", jonka kautta se saattaa ihmiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava oli parantunut. Tämä kuva on tarkka jäljennös siitä, mitä paavinvalta oli 1260-vuotisena valtakautenaan. Se, että käytetään ilmausta "kumartamaan", viittaa selvästi siihen, että kyseessä on poliittis-uskonnollinen valta.

Dan. 3:5,10, 14, 18 ja 28 jakeista ilmenee, että ihmisten kuvien ja valtasymbolien palvominen on epäjumalanpalvelusta ja siten Jumalan toisen käskyn rikkomista (2. Moos. 20:4-6). Myös sunnuntai lepopäivänä on valtasymboli, osoitus paavin arvovallasta, jolla hän voi säätää omia käskyjään. Tämä on katolisen kirkon oma opetus, kuten seuraavassa selviää. Näin ennustukset osoittavat, että pystyttämällä "kuvan" Amerikka tulee pakottamaan sunnuntainpyhittämistä, joka on "pedon merkki". Tämä "kuva" on langennut protestanttisuus, ekumeeninen kirkkojen liitto, joka yhteistyössä hallituksen kanssa tulee säätämään uskonnollisia lakeja. Koko maailma tottelee tätä sunnuntain pyhittämistä koskevaa lakia. Paavikunta on ylpeä siitä, että se on voinut muuttaa kymmentä käskyä. Tulevaisuuden ratkaiseva kysymys, valinta elämän ja kuoleman välillä, on siinä, tottelemmeko Jumalaa vai ihmiskäskyjä (Ilm. 13:14,15; Mal. 3:18,19; Ilm. 16:2).

Huomatkaa, että Amerikka tänä aikana "tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta maahan ihmisten nähden". (Ajatelkaamme Hiroshiman atomipommia v. 1945, viimeaikaisia Amerikan ilmasotia tai myös yhä lisääntyvää väärää hengellistä tulta karismaattisessa liikkeessä, joka on alkanut Amerikassa.) "Niillä tunnusteoilla, joita sillä on valta tehdä ensimmäisen pedon nimissä, se johtaa harhaan kaikki maan asukkaat, niin että saa heidät tekemään patsaan sen pedon kunniaksi, jota on isketty miekalla mutta joka on vironnut henkiin." (Ilm. 13:13,14; Vrt. Matt. 24:24.)

Paavikunta pitää sapatin muuttamista viikon ensimmäiselle päivälle omana tekonaan ja osoituksena vallastaan uskonnollisissa kysymyksissä (Vrt. Dan. 7:25): "Sunnuntai on katolinen säädös, ja vaatimusta sen pyhittämisestä voidaan perustella vain katolisuuden arvovallalla … Pyhästä Raamatusta, sen alusta loppuun saakka, ei löydy ainoatakaan kohtaa, joka oikeuttaisi julkisen viikoittaisen jumalanpalveluspäivän siirtämisen viikon viimeiseltä päivältä viikon ensimmäiselle päivälle." (Catholic Press, Sidney, 25.8.1900.) "Pyhitämme sunnuntain lauantain sijasta, koska katolinen kirkko v. 364 Laodikean kirkolliskokouksessa siirsi pyhyyden lauantailta sunnuntaille." (P. Geiermann, "The Convert‘s Catechism of Catholic Doctrine", teos, joka sai 25.1.1910 paavi Pius X:ltä apostolisen siunauksen.)

"Kristus ja apostolit pitivät seitsemännen päivän sapattia, sitä viettivät ja sen tunnustivat myös ensimmäiset kristityt, kunnes Laodikean kirkolliskokous syrjäytti sen. Vasta tämä kirkolliskokous ratkaisi Herran päivää koskevan kysymyksen ja kielsi pitämästä seitsemännen päivän sapattia kirkonkirouksen uhalla." (William Prynne, "Dissertation on Lord‘s Day", s. 32.)

"Sapatti, lain tunnetuin päivä, muutettiin Herran päiväksi. Se, niin kuin eivät muutkaan vastaavat, ei ole menettänyt voimassaoloaan Kristuksen opetuksen johdosta (sillä hän itse sanoo, ettei ole tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen), vaan se muutettiin kirkon arvovallalla." (Rheggion arkkipiispa, saarna 18.1.1562 - Mansi XXIII, s. 526.)

"Pyhä katolinen kirkko siirsi lepopäivän lauantailta sunnuntaille, viikon ensimmäiselle päivälle. Mitä kirkkoa koko sivistynyt maailma tottelee? Protestantit … tunnustavat kunnioittavansa suuresti Raamattua, ja kuitenkin viettämällä sunnuntaita he tunnustavat katolisen kirkon arvovallan. Raamattu sanoo: ´Muista sapatin päivää, että sen pyhittäisit‘, mutta katolinen kirkko sanoo: ´Ei, pidä viikon ensimmäinen päivä pyhänä‘ - ja koko maailma tottelee sitä!" (Kirkkoisä Enright, 15.12.1889.)

"Kysymys: Miten voit todistaa, että kirkolla on valta säätää pyhäpäiviä? Vastaus: Sillä tosiasialla, että se on siirtänyt sapatin sunnuntaille, minkä protestantit hyväksyvät; siksi on myös ilmeinen ristiriita siinä, että he pitävät sunnuntain niin tarkasti, mutta ovat piittaamattomia useimmista muista pyhäpäivistä, jotka sama kirkko on säätänyt." (Teoksesta "Abridgement of Christian Doctrine", H. Tuberville, Donay-Kolleg, 1649, s. 58.)


9. Ilm. 13:18 löytyy vielä yksi tuntomerkki, pedon luku: "Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on kuusisataakuusikymmentäkuusi."


Yksi paavin virkanimistä on "Vicarius Filii Dei", mikä käännettynä on: "Jumalan Pojan sijainen". Katolinen lehti "Our Sunday Visitor" vastasi lukijoilta tulleeseen kysymykseen 18.4.1915 näin: "Paavin hiippaan (tiaraan) kaiverretut kirjaimet ovat: ´Vicarius Filii Dei‘." Tämä nimitys on jo sinänsä jumalanpilkkaa, koska se korottaa haltijansa Kristuksen todellisen maanpäällisen edustajan, Pyhän Hengen, yläpuolelle (Joh. 16:12-15; 14:26; Room. 8:26). Se on "pedon nimi" (Ilm. 13:17). Jakeiden 17 ja 18 mukaan tämän nimen luku on 666. Koska latinalaisilla kirjaimilla on lukuarvot, tarvitsee vain laskea tuossa nimessä olevien lukuarvollisten kirjainten arvot yhteen. U- ja V-kirjaimilla on sama lukuarvo 5. Tämä ennustus viittaa antikristukseen (2. Tess. 2:3-12; 1. Joh. 4:3; 2. Joh. 7; Room. 8:3). Kreikankielinen sana "antikristus" tarkoittaa sellaista, joka "asettaa itsensä Herran Voidellun paikalle (anti = sijalla, crio = voidella)." (Konkordantes NT s. 371.)

Antikristus siis sanoo olevansa Kristuksen sijainen - ja juuri sitä paavi väittää! Jos paavi esittelisi itsensä Uuden Testamentin kielellä, hän sanoisi: "Minä olen antikristus"!

Jeesus Kristus on taivaaseen astumisensa jälkeen ainoa todellinen ylimmäinen pappi taivaan pyhäkössä. "Hän toimittaa palvelusta taivaanpyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse." (Hebr. 8:2.) Siellä Jeesus toimii joka päivä välittäjänämme uhriverensä kautta avaten meille tietä Taivaallisen Isän armoistuimelle (Joh. 14:6,13,14; Room. 8:34), jonka eteen voimme tulla milloin tahansa rukouksessa uskoen ja luottaen Jeesuksen sovintovereen. Emme tarvitse ihmistä välittäjäksi. (Hebr. 4:14-16; 5:1-10; 7:25; Matt. 6:6-15.) Sellaisesta opetuksesta, että välittäjäksi tarvittaisiin myös ihmistä tai "kuolleita pyhiä", sanotaan Ilm. 13:6 näin: "Se (peto) avasi suunsa ja alkoi herjata Jumalaa. Se herjasi hänen nimeään ja asuinsijaansa." Tämä viittaa taivaassa tapahtuvaan sovitustyöhön. Dan. 8:11-14 ja 12:11 kuvataan samaa asiaa: "Hänen temppelinsä turmeltiin" tai "turmion iljetys".




Pedon merkki ei ole mikään ulkonainen merkki, jota jokaiselle ihmiselle pakotetaan vastoin hänen omaa tahtoansa. Ellei ihminen voisi kieltäytyä ottamasta vastaan pedon merkkiä, Jumalan varoitus olla ottamatta sitä olisi turha. Niitä, jotka kieltäytyvät vastaanottamasta pedon merkkiä (arvovallan tai sitoutumisen merkkiä), kuvataan näin: "…jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon." Ilm. 14:12. He ovat niitä, jotka ovat ottaneet vastaan Jumalan sinetin (Ilm. 7:3,4; 14:1), he ovat saaneet voiton pedon merkistä (Ilm. 15:2, vrt. Dan. 3). Pedon merkkiin sisältyy siis Jumalan käskyjen rikkominen (vrt. Jaak. 2:10), sillä Jumalan sinetti, Hänen liittonsa merkki, on kymmenen käskyn laissa (ks. alempaa).

Pedon merkki otetaan vastaan otsaan tai käteen (Ilm. 13:17; 14:9). Otsa kuvaa ymmärrystä (uskoa, tietoa), käsi kuvaa ihmisen toimintaa (käskyjen pitämistä tai pitämättä jättämistä). Sen osoittaa myös 5. Moos. 11:8,18 (vrt. 5. Moos. 13:1-6), missä puhutaan kaikkien käskyjen pitämisestä.

Jokainen, joka ymmärtää neljännen käskyn vaatimukset ja sen järjestyksen, jonka Jumala on sanonut olevan Hänen arvovaltansa merkin, ja kuitenkin hylkää sen ja kunnioittaa sen sijaan sitä, minkä Rooma on valinnut herruutensa merkiksi, ottaa vastaan Rooman kanssa tehdyn liiton merkin, pedon merkin. Vasta sitten, kun sunnuntailaki vahvistetaan ja ihmisten täytyy valita Jumalan käskyt tai ihmiskäskyt, ne, jotka pysyvät rikkomuksessaan, ottavat vastaan pedon merkin. Vilpittömälle sunnuntainviettäjälle kuuluvat seuraavat sanat: "Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi; hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen." (Apt. 17:30).




Sanoja merkki ja sinetti käytetään Raamatussa tarkoittamaan samaa asiaa (Room. 4:11).

Virallisessa sinetissä täytyy näkyä kolme asiaa:

1. Lainsäätäjän nimi - esim. Abraham Lincoln

2. Lainsäätäjän virka-asema - esim. presidentti

3. Lainsäätäjän valta-alue - Amerikan Yhdysvallat


Jumalan sinetti, Hänen iankaikkisen liittonsa merkki on Jumalan laissa; sinetin kolme ominaisuutta löytyy neljännestä käskystä 2. Moos. 20:8-11: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." (Vrt. 2.Moos. 31:13,17,18.)

Vaikka kaikki käskyt ovat Jumalalle samanarvoisia (Jaak. 2:10), vain neljännessä käskyssä on Jumalan sinetin tuntomerkit:

1. Jumalan nimi: "Herra, sinun Jumalasi"

2. Arvoasema: „Luoja"

3. Valta-alue: "taivas ja maa ja meri ja kaikki, mitä niissä on".

Raamattu puhuu sapatista Jumalan ikuisena merkkinä: "Pitäkää kunniassa sapatti, … sillä sapatti on sukupolvesta toiseen oleva (ikuisena) merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt. Siitä muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät omaksi kansakseni … Pysyköön sapatti ikuisesti merkkinä liitosta , …" (2.Moos. 31:13,17; vrt. Hes. 20:12,20.)

Jeesus sanoo: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut." (Matt. 5:17,18.)

Eräs mies tuli Jeesuksen luo ja kysyi Häneltä: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä … ´älä tapa´, ´älä tee aviorikosta’, ´älä varasta’, ’älä todista valheellisesti’." (Matt. 19:16-19.)

Seitsemännen päivän sapatti on olennainen osa Jumalan lakia, jokaviikkoinen muistuttaja Kristuksesta meidän Luojanamme ja Lunastajanamme.

"Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. … Kaikki syntyi Sanan voimalla. … Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. … Hän oli täynnä armoa ja totuutta." (Joh. 1:1,3,14.)

Israelin kansalle oli luvattu lepo sen päästessä Kaanaan maahan. Samoin sapatti muistuttaa lupauksesta päästä taivaalliseen Kaanaaseen "sapatin lepoon" (2.Piet. 3:13; Hebr. 11:10,39,40; Ilm. 21:2). Se tapahtuu Kristuksen tullessa takaisin (Hebr. 3:10-19; 4:1-11; vrt. 5. Moos. 4:1,2; 1. Kor. 10:11-13). Silloin päättyy ihmiskunnan historian 6000-vuotinen erämaavaellus, joka alkoi paratiisissa syntiinlankeemuksessa.

Jos teemme aikalaskelman Raamatun sukuluetteloissa olevien tietojen perusteella, huomaamme, että Adamista Jeesukseen on kulunut noin 4000 vuotta (Atlas der Weltgeschichte, K. Thienemanns Verlag, Stuttgart-Wien. 1990. Myös joissakin vanhemmissa Raamatuissa on liitteenä näitä laskelmia). Siitä näemme, että maailmanhistoria on kestänyt noin 6000 vuotta. Elämme Jumalan ihmiskunnalle säätämän ajan lopussa. Puhuessaan Kristuksen takaisintulosta Raamattu sanoo: "Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä." (2. Piet. 3:8.)

Ymmärrätkö nyt, että "se aika on lähellä, aivan ovella."? (Matt. 24:33.)

Uudessa Testamentissa Jumalan kansaa kutsutaan hengelliseksi Israeliksi, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen saa hengellisen "sydämen ympärileikkauksen". (Kol. 2:11,12; Room. 2:28,29; Gal. 3:6-9; 28,29; 5:6; 6:15; Room. 11:25; 1. Piet. 2:9,10.) Uusi liitto Kristuksen kanssa muuttaa jokaisen ihmisen uudeksi luomukseksi Jumalan luovalla voimalla. Tämä on ennustettu jo profeetta Jeremian kautta: "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani." (Jer. 31:33.) Jumalan kansa tulee siis aina pitämään Hänen lakinsa: "Lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiään vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus." (Ilm. 12:17, vanha käännös.) Profetioissa puhdas vaimo kuvaa puhdasta seurakuntaa ja portto langennutta seurakuntaa (2. Kor. 11:2; Hes. 16; Ilm. 17:18).


Nyt ymmärrämme Johanneksen Ilmestyksen 14:nnen luvun kolmen enkelin sanoman merkityksen:

1. Se kertoo meille, että tuomio tapahtuu nyt taivaallisessa tuomioistuimessa, missä päätetään iankaikkisesta elämästämme. (Jakeet 6 ja 7).


2. Se sanoo, että myös protestanttisuus on langennut (jae 8) ja "siitä on tullut pahojen henkien tyyssija ja kaikkien saastaisten henkien … pesäpaikka", kuten Ilm. 18:1-5 kerrotaan. Enkeli kutsuu kaikkia vilpittömiä kristittyjä: "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään". (Ilm. 18:4.)


3. Se on Jumalan hyvin vakava ja rakastava varoitus koko maailmalle: kaikki, jotka kumartavat paavinvaltaa tai sen protestanttista ekumeenista kuvaa alistumalla pakotettuun sunnuntainviettoon vastoin parempaa tietoaan, saavat pedon merkin ja kärsivät iankaikkisen kuoleman (Ilm. 14:9-11).


4. Jae 12 kertoo meille joukosta ihmisiä, jotka eivät ota vastaan pedon merkkiä. He pitävät kaikki Jumalan käskyt, myös seitsemännen päivän sapatin (vrt. Apt. 7:38), ja heillä on Jeesuksen usko.

Kestätkö sinä tuomiolla?

Ensimmäinen enkeli puhuu Jumalan tuomiosta taivaassa ennen Kristuksen takaisintuloa (vrt. Dan. 7:9-12; 2. Kor. 5:10), sillä jo ennen Hänen ilmestymistään täytyy ratkaista, ketkä herätetään kuolleista iankaikkiseen elämään ja ketkä elossa olevista nostetaan ylös kirkkauteen Hänen ilmestyessään (1. Tess. 4:15-17; Joh. 5:27-29; Ilm. 20:5,6). Lisäksi Raamattu puhuu tuomiosta, joka tapahtuu taivaassa 1000 vuoden kuluessa Jeesuksen takaisintulon jälkeen. Kaikki uskovat ottavat osaa uskottomien kuolleiden ja langenneiden enkelien tuomitsemiseen (Dan. 7:22; 1. Kor. 6:2,3; Ilm. 20:4). Tämä tuomio julistetaan ja pannaan täytäntöön 1000 vuoden kuluttua tuomion ylösnousemuksessa (Joh. 5:29; Ilm. 20:7-15). Kymmenet käskyt on muuttumaton mittapuu Jumalan tuomion päivänä (Saarn. 12:13,14; Ilm. 11:18,19; Ps. 89:35; Matt. 7:21); samoin on myös Jeesuksen esimerkillinen asenne (Fil. 2:5; Room. 15:5). Hänestä sanotaan: "Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni." (Ps. 40:9. Vrt. Joh. 6:38; 4:34; Hebr. 10:9; Luuk. 22:42.) Rukoilemme kyllä "Isä meidän" -rukouksessa: "Tapahtukoon Sinun tahtosi", mutta saako Jumalan tahto toteutua sinun elämässäsi? Raamattu sanoo: "Synti merkitsee Jumalan lain rikkomista." (1. Joh. 3:4), ja "Synnin palkka on kuolema." (Room. 6:23.) Kun vielä kuulemme profeetan sanat: "Voiko nubialainen muuttaa ihonsa väriä tai pantteri täpliään? Yhtä mahdotonta on teidän tehdä hyvää, niin syvälle pahaan te olette juurtuneet!" (Jer. 13:23; vrt. Room. 7:24) ja kun ajattelemme omaa elämäämme, niin meidän täytyy todeta, ettei meillä itsessämme ole mahdollisuutta paeta Jumalan tuomiota ja iankaikkista kuolemaa. Kuitenkin Jumala on valmistanut pelastuksen tien kaikille saatanan orjuudessa oleville. Tämä Jumalan rakkaudessaan osoittama tie on "JEESUS KRISTUS". "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16.) Golgatan kumpu on muistona tästä käsittämättömästä uhrista, joka vaadittiin sovitukseksi Jumalan lain rikkomisesta. Siksi emme saa pitää syntiä vaarattomana (Room. 6:15). Jumalan armontarjous on äärettömän kallisarvoinen, ja sen vastaanottamiseen tarvitaan sinun suostumuksesi ja täydellinen antautuminen Jumalalle. Jeesus sanoo: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6.) Elämällään Jeesus näytti meille tien Isän luo ja ikuiseen elämään.



Miten saavutamme iankaikkisen elämän Kristuksen kautta?

Jeesuksen vastaus on sama tänään kuin ennenkin: "Noudata käskyjä … ja seuraa minua!" ( Matt. 19:17,21, Vrt. 1. Piet. 2:21-25; Ilm. 14:4.) Jeesuksen seuraaminen merkitsee, että tutkimme Hänen elämäänsä Pyhästä Raamatusta (Joh. 5:39; 8:31,32) ja noudatamme Hänen sanojaan (Joh. 3:36; Hebr. 5:8,9; 11:8; Jaak. 4:7; Room. 16:26). Silloin Pyhä Henki vaikuttaa meissä niin kuin helluntaina, kun ihmiset tunnustivat syntinsä ja huusivat: "Mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää!" ja toisessa kohdassa: "Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois!" (Apt. 2:37,38; 3:19.)

Jumalan laki näyttää meille peilin tavoin synnin tahrat (Room. 4:15; 3:20; 7:7), jotka Jeesus haluaa pestä pois sovitusverellään. Silloin ihmisessä syntyy vastarakkaus Jumalaa kohtaan. Jeesus sanoi syntisestä naisesta: "Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon." (Luuk. 7:47.) "Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. … Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa." (Joh. 4:19; 5:3.) Rakkaudessa Kristusta kohtaan meissä kasvaa sitten myös Jumalasta lähtöisin oleva voima, jolla voimme voittaa synnin. "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. … (Isä) …antaa teille toisen puolustajan, … Tämä puolustaja on Totuuden Henki." (Joh. 14:15-17). Rakkaus ja meille annettu Pyhän Hengen voima auttavat meitä voittamaan synnin niin kuin Jeesuskin voitti (Joh. 15:10; 1. Joh. 5:4,5; Ilm. 3:21).

Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi tulemisen takia (Fil. 2:5-8; Joh. 16:28) voimme olla varmoja siitä, että Jumala tietää, paljonko voimaa Hänen täytyy antaa meille täyttääksemme Hänen vaatimuksensa ja voittaaksemme synnin heikentämän lihamme kiusaukset. "Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina. … Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit." (Hebr. 2:14-18).

Voimme saada tämän synnin voittavan voiman vain, jos uskomme Jeesuksen esimerkilliseen vanhurskauteen (synnittömään elämään langenneessa ihmislihassa, Joh. 6:28,29; vrt. Room. 8:3; Hebr. 4:15) ja otamme Hänet uskossa vastaan omana edestämme uhrattuna Vapahtajanamme (Joh. 3:16; 1:29).

Jeesus ei kuollut omien syntiensä tähden, sillä on kirjoitettu: "Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden." (2. Kor. 5:21. Vrt. 1. Joh. 3:5; Joh. 8:46). Tämä tarkoittaa kuitenkin, että me kadumme rikkomuksiamme, tunnustamme ne ja käännymme pois synnistä (Jumalan lain rikkomisesta) ja seuraamme Häntä. (Snl. 28:13; 1. Joh. 1:6-10; 2:4; 3:3-10; 1. Piet. 2:21; Matt. 10:34-39.)

Usko ja katumus ovat Jumalan lahjoja niille, jotka etsivät niitä vilpittömällä sydämellä. Jumala vaikuttaa ne meissä Pyhällä Hengellään, jos vain annamme Hänelle siihen mahdollisuuden. Usko syntyy Jumalan sanan julistuksesta ja tutkimisesta (Room. 10:17). Jeesus sanoi: "Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta." (Joh. 5:39, vanha käännös. Vrt. Luuk. 24: 25-27; Joh. 2:22; Room. 16:26; Apt. 17:11,12.)

Jumalan ihmeellisesti toteutuneiden ennustusten tutkiminen (vuosisatoja ennen kerrottu maailmanhistoria ja Hänen Poikansa ihmiseksi tuleminen) vahvistaa uskoamme Kristuksen kautta tapahtuvaan jumalalliseen lunastussuunnitelmaan, ja saamme niistä varman perustuksen uskollemme vielä toteutumistaan odottaviin ennustuksiin (2. Piet. 1:19-21). Meille on luvattu näkymätön jumalallinen Opettaja tutkiessamme avoimin mielin Jumalan sanaa: "Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. … hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. … Sinun sanasi on totuus." (Joh. 14:26; 16:13; 17:17.) Se, joka hylkää Jumalan armontarjouksen ja tietoisesti torjuu totuuden sanan, eikä lue eikä tutki sitä, ei saa Jumalalta pelastavaa uskon voimaa. Hän on lopulta ikuisesti kadotettujen joukossa (Jer. 6:17-19; 9:12-15; Hoos. 4:6).

"Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta." (Jaak. 1:5.) Jeesus sanoo: "Pyytäkää, niin teille annetaan. … Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät." (Matt. 7:7-11.) Rukoilkaamme Daavidin tavoin: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki" (Ps. 51:12; vrt. Ps. 139:23,24.)

Vilpittömästi uskova ja rukoileva ihminen saa kokea: "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." (Fil. 4:13.)

Vain jos me seuraamme vilpittömästi Jeesusta ja luotamme Häneen elävänä Vapahtajanamme, meille kehittyy Hänen kaltaisensa luonne ja olemme valmiita Hänen tullessaan. "Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä." Hebr. 10:16. (Vrt. Jer. 31:33.)

Muistatko, miten ihmisten kuuliaisuutta koeteltiin Eedenin puutarhassa hyvän- ja pahantiedon puun hedelmän suhteen? (1. Moos. 2:16,17.) Ajan lopulla kuuliaisuutta Jumalan laille koetellaan taas yhdellä nimenomaisella käskyllä. (Jaak. 2:10). Muinoin viettelevä käärme kysyi: "Onko Jumala todella sanonut …?"

Miten tuhoisia seurauksia tuosta tottelemattomuudesta koituikaan ihmiskunnalle! (1. Moos. 3.) Jumalan vastustaja kylvää jälleen epäilyksiä Jumalan selvää käskyä kohtaan kysyen: "Ottaako Jumala todella seitsemännen päivän sapatin niin vakavasti?"

Kun meille selviää, että sunnuntain vietto perustuu vain ihmiskäskyyn, meidän tulee muistaa Jeesuksen sanat: "Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut. … ´Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä.’ … Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä." (Mark. 7:6-9.)

Jumala kehottaa kansaansa myös profeetta Hesekielin välityksellä: "Älkää eläkö niin kuin isänne, älkää jatkako heidän menoaan, älkää saastuttako itseänne palvelemalla heidän epäjumaliaan. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Noudattakaa minun säädöksiäni ja totelkaa minun määräyksiäni, eläkää niiden mukaan. Pitäkää pyhänä minun sapattini, olkoon se merkkinä liitostamme ja muistuttakoon se teitä siitä, että minä olen Herra, teidän Jumalanne."

Ihmisten käskyt ja perinteet eivät vapauta meitä tästä kristillisestä periaatteesta: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Apt. 5:29; 4:19).

Kumman valitset: Herran sapatin vai paavillisen sunnuntain? (Jer. 10:2; 1. Kun. 18:21; 1. Sam. 15:22,23.)

Pyhä Henki sanoo meille: "Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen, niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä …" (Hebr. 4:7,10,11.)

Vain ne, jotka pysyvät uskollisina Jumalalle, pelastuvat. Heistä Raamattu sanoo: "Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen." (Ilm. 14:12.)

Kauheat vitsaukset ja tuomiot kohtaavat pian kaikkia ihmisiä, jotka ottavat vastaan pedon merkin, sen nimen tai sen nimen luvun, tai kumartavat petoa ja sen kuvaa (alistuvat Jumalaa vastustavan uskonnollis-poliittisen vallan alle). Se, joka vastoin Jumalan varoituksia ja selvästi ilmaistua tahtoa asettuu vastustamaan Häntä, ottaa vastaan pedon merkin. (Ilm. 13:16-18; 14:9-11; 16:2; 18; 19:19-21.)

Tämä sanoma tuomion ajasta voi synnyttää pelkoa, mutta todellisuudessa se on rakastavan Jumalan pelastussanoma. "Hän…ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät." (2. Piet. 3:9.) Jokainen rehellinen ihminen saa kokea: "Herran pelko on tiedon perusta." (Snl. 1:7; Luuk. 12:4,5; 2. Moos. 20:20). Pelko aiheutuu synnistä. (1. Moos. 3:10,11.) Kun olemme ottaneet vastaan syntiemme anteeksiannon Jumalan rakkauden kautta Jeesuksessa Kristuksessa, saamme kokea tämän: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. … se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä." (1. Joh. 4:17-19.)

Kadotettuna olemisen tunne muuttuu pelastusvarmuudeksi, Jumalan pelkääminen kunnioitukseksi ja rakkaudeksi. Toivottomuuden tilalle tulee päämäärätietoisuutta, pelon sijaan Jumalan lupausten täyttymyksen iloinen odotus. Jumalan armotarjous, mahdollisuus katumukseen ja kääntymykseen, on voimassa enää vain vähän aikaa. Käytä tämä aika vakavaan oman tilanteesi tutkimiseen ja käänny Jumalan puoleen, sillä armon aika päättyy ennen Jeesuksen takaisintuloa. Ajan merkit kertovat, että olemme hyvin lähellä tämän maailman historian viimeisiä hetkiä!

"Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. … Pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä." (2. Piet. 3:10,14. Vrt. Jes. 55:6-9; Mal. 3:17-20.)

"Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista." (Saarn. 12:13,14.)

Lue lisää

Kaikki vanhan testamentin profeetat kertovat maailman ongelmista ja valtaapitävien ja pappien synneistä kaikein pahimpina.
Juuri noiden rikkomisten ja väkivallantekojen rankaisemisesta.
Adventtikirkko keskittyy pienten vaatimattomien ihmisten syntien paisutteluun ja sapatinviettojen syyllistämisiin mailman pahimpina asioina.
Kyllä Raamattu profeettoineen ja adventismin oppi kulkevat aivan eri teitään synnistäkin puhuessaan.
Otan tähän pienen lainauksen.
1.Moos.1:1 -Ilm.kirj.22:21

Kaikkialla kirjoitti:

Kaikki vanhan testamentin profeetat kertovat maailman ongelmista ja valtaapitävien ja pappien synneistä kaikein pahimpina.
Juuri noiden rikkomisten ja väkivallantekojen rankaisemisesta.
Adventtikirkko keskittyy pienten vaatimattomien ihmisten syntien paisutteluun ja sapatinviettojen syyllistämisiin mailman pahimpina asioina.
Kyllä Raamattu profeettoineen ja adventismin oppi kulkevat aivan eri teitään synnistäkin puhuessaan.
Otan tähän pienen lainauksen.
1.Moos.1:1 -Ilm.kirj.22:21

Lue lisää

ei kuulu vanhaan testamenttiin

ylen suurikin kirjoitti:

Hengelliset synnit kerrotaan olevan suurempia syntejä kuin Mooseksen lain rikkomiset.
Niistähän on Uuden Testamentin opetukset täynnä.
Hengellisistä synneistä pahimpia ovat Raamatun sanan ja opetusten väärentämiset.Samoin olivat Fariseusten synnit suurempaa kuin tavallisen rahvaan lainrikkomiset.

Lue lisää

ja räikein hengellisistä synneistä on juuri rikkominen Jumalan käskyjä vastaan.

**************** kirjoitti:

ja räikein hengellisistä synneistä on juuri rikkominen Jumalan käskyjä vastaan.

Ja suurin hengellisistä synneistä on tuomita lähimmäistään samaa lakia käyttäen jolla Jumala lopulta tuomitsee kaikki ihmiset!

niin se vain on kirjoitti:

Ja suurin hengellisistä synneistä on tuomita lähimmäistään samaa lakia käyttäen jolla Jumala lopulta tuomitsee kaikki ihmiset!

mainitse,mutta kyllä meillä kakilla on oppimista senkin asian suhteen!

?????????????? kirjoitti:

ei kuulu vanhaan testamenttiin

Eiks hää maininnut Raamatun?Vai eikö?

näihän itse kirjoitti:

Koko sinun mekastuksesi sunnuntain alkuperän merkityksestä menetti sen perusteen, jota yritit esitellä.
Asioissa tulikin eri motiivit vastaan kuin sinulla oli tarkoitus esitellä.
Historia opettaa!
Mutta eikö opettaisi adventistia?????

Lue lisää

jarlauta voi sanoa harrastelija satusedäksi näissä asioiss.
Hän toistelee adventistien piirissä levitettäviä legendoja joilla erittäin harvoin on mitään totuuspohjaa.
Kannattaako sinunkaan viettää täällä väittelemässä jonninjoutavista asioista?

Kun otamme huomioon, että Rooman valtiollisena uskontona kristinuskolla ei ollut enää varsinaisesti uskon kanssa mitään yhteistä, on omituista pitää paavin tai Rooman lakisäädöksillä mitään todistearvoa.
Olihan Rooma ollut iäti jo ennen kristinuskoakin pakanoiden lakien alaisuudessa.
Adventistien ajattelumalli on siten ällistyttävän epälooginen.
Kiinalaisilla on omat ajanlaskunsa eikä adventistit puhu heistä mitään.
Silti näitä on enemmän kuin kristittyjä pelkästään yhdessä valtiossa.

Kun otamme kirjoitti:

Kun otamme huomioon, että Rooman valtiollisena uskontona kristinuskolla ei ollut enää varsinaisesti uskon kanssa mitään yhteistä, on omituista pitää paavin tai Rooman lakisäädöksillä mitään todistearvoa.
Olihan Rooma ollut iäti jo ennen kristinuskoakin pakanoiden lakien alaisuudessa.
Adventistien ajattelumalli on siten ällistyttävän epälooginen.
Kiinalaisilla on omat ajanlaskunsa eikä adventistit puhu heistä mitään.
Silti näitä on enemmän kuin kristittyjä pelkästään yhdessä valtiossa.

Lue lisää

Kyllä katolisen kirkon oma todistus on pätevä. Se todistaa itse olevansa petovalta. Luther kun teki tämän havainnon ja julkisti sen, kirkolle tuli tarve tehdä vastauskonpuhdistus. Siinä selitettiin tyhjäksi niin Danielin kuvaus pedosta kuin myös Ilmestyskirjan kuvaus.

Kirkko todistaa sen että se muutti sapatin sunnuntaille ja sanoo sen olevan sen vallan merkki, että se pystyy jopa Jumalan käskyjäkin muuttamaan.

Se että luopunut kristillinen kirkko vietti sunnuntaita, aluksi sapatin rinnalla, mutta 320-luvulta alkaen miltei yksin omaan sunnuntaita, ei tee tyhjäksi sitä että katolinen kirkko tunnustaa tehneensä muutoksen. Kristillinen luopiokirkko ennen paavien aikaa on sama kuin paavillinen luopiokirkko. Paavien aikaan se oli myös Rooman maallisen perineenä vallan huipulla ja koko Euroopan hallitsija.

Ei ollut mitään muuta kristinuskoa kuin Rooman valtion kristinusko. Kaikki muut olivat lahkolaisia ja vapaata riistaa. Kristinusko oli sama kuin Rooman usko piispoineen ja myöhemmin paaveineen vuodesta 135jKr aina uskonpuhdistuksen alkuun saakka. Siihen asti kaikki toisinuskovat joutuivat elämään piilossa tai maanpaossa.

Kiinalaiset tuskin liittyvät asiaan mitenkään. Raamattu puhuu vain paavillisesta Roomasta ja sen laittomuuden ihmisestä petovaltana.

kirjoitettu on kirjoitti:

Kyllä katolisen kirkon oma todistus on pätevä. Se todistaa itse olevansa petovalta. Luther kun teki tämän havainnon ja julkisti sen, kirkolle tuli tarve tehdä vastauskonpuhdistus. Siinä selitettiin tyhjäksi niin Danielin kuvaus pedosta kuin myös Ilmestyskirjan kuvaus.

Kirkko todistaa sen että se muutti sapatin sunnuntaille ja sanoo sen olevan sen vallan merkki, että se pystyy jopa Jumalan käskyjäkin muuttamaan.

Se että luopunut kristillinen kirkko vietti sunnuntaita, aluksi sapatin rinnalla, mutta 320-luvulta alkaen miltei yksin omaan sunnuntaita, ei tee tyhjäksi sitä että katolinen kirkko tunnustaa tehneensä muutoksen. Kristillinen luopiokirkko ennen paavien aikaa on sama kuin paavillinen luopiokirkko. Paavien aikaan se oli myös Rooman maallisen perineenä vallan huipulla ja koko Euroopan hallitsija.

Ei ollut mitään muuta kristinuskoa kuin Rooman valtion kristinusko. Kaikki muut olivat lahkolaisia ja vapaata riistaa. Kristinusko oli sama kuin Rooman usko piispoineen ja myöhemmin paaveineen vuodesta 135jKr aina uskonpuhdistuksen alkuun saakka. Siihen asti kaikki toisinuskovat joutuivat elämään piilossa tai maanpaossa.

Kiinalaiset tuskin liittyvät asiaan mitenkään. Raamattu puhuu vain paavillisesta Roomasta ja sen laittomuuden ihmisestä petovaltana.

Lue lisää

Luthererhtyi muissakin suhteissa kyseisessä petoasiassa.
Hänellä oli täysin väärät lähtöasenteet johtuen hänen omasta suhteestaan katoliseen kirkkoonsa.
Samanlaiset väärät käsitykset olivat tuolloin yleisiä ja vielä myöhemminkin. EGWhite kopioi nuo virheineen kaikkineen.
Teillä on oma asianne se, joka vie teitä harhapoluille. Jokaisella on haamunsa vastustajissaan.
Te tarvitsettekin oman menestyksenne vauhdittajaksi armon sijaan sen vastakohtaa.
Erittäin antikristillinen lähtökohta!

erehtyi kirjoitti:

Luthererhtyi muissakin suhteissa kyseisessä petoasiassa.
Hänellä oli täysin väärät lähtöasenteet johtuen hänen omasta suhteestaan katoliseen kirkkoonsa.
Samanlaiset väärät käsitykset olivat tuolloin yleisiä ja vielä myöhemminkin. EGWhite kopioi nuo virheineen kaikkineen.
Teillä on oma asianne se, joka vie teitä harhapoluille. Jokaisella on haamunsa vastustajissaan.
Te tarvitsettekin oman menestyksenne vauhdittajaksi armon sijaan sen vastakohtaa.
Erittäin antikristillinen lähtökohta!

Lue lisää

Ei ole Luther erehtynyt.

Kristityt tulkitsevat paavin antikristilliseksi jo hänen oman tunnustuksensa perusteella. Paha paavi on muuttanut Jumalan ajat ja lain.

Kaikki Danielin ja Ilmestyskirjan tuntomerkit kauheasta pedosta sopivat katoliseen kirkkoon.

1. Asettuu seurakuntaan ja julistaa olevansa Jumala
2. Vainoaa ja surmaa toisinajattelevia uskovia (50000000)
3. Kuolinhaava iskettiin 1798 ja se on vähitellen parantuva
4. Muuttaa Jumalan lakia ja kehuu suurta valtaansa
5. Heitti totuuden maahan ja menestyi harhaoppiensa kanssa
6. Katolisuus on parantumassa ja vainot alkavat jälleen, sillä mitään muutosta ei ole tapahtunut katolisessa opissa, se vaatti edelleenkin kaikkien tunnustavan sen opit ja menettelyn oikeaksi ja jumalalliseksi

Voisiko mikään muu olla enempää antikristillistä (Jeesuksen uskon halventamista) kuin tämän uskonnollisen hirmuvallan toimet uskonnon nimissä!!

kirjoitettu on kirjoitti:

Kyllä katolisen kirkon oma todistus on pätevä. Se todistaa itse olevansa petovalta. Luther kun teki tämän havainnon ja julkisti sen, kirkolle tuli tarve tehdä vastauskonpuhdistus. Siinä selitettiin tyhjäksi niin Danielin kuvaus pedosta kuin myös Ilmestyskirjan kuvaus.

Kirkko todistaa sen että se muutti sapatin sunnuntaille ja sanoo sen olevan sen vallan merkki, että se pystyy jopa Jumalan käskyjäkin muuttamaan.

Se että luopunut kristillinen kirkko vietti sunnuntaita, aluksi sapatin rinnalla, mutta 320-luvulta alkaen miltei yksin omaan sunnuntaita, ei tee tyhjäksi sitä että katolinen kirkko tunnustaa tehneensä muutoksen. Kristillinen luopiokirkko ennen paavien aikaa on sama kuin paavillinen luopiokirkko. Paavien aikaan se oli myös Rooman maallisen perineenä vallan huipulla ja koko Euroopan hallitsija.

Ei ollut mitään muuta kristinuskoa kuin Rooman valtion kristinusko. Kaikki muut olivat lahkolaisia ja vapaata riistaa. Kristinusko oli sama kuin Rooman usko piispoineen ja myöhemmin paaveineen vuodesta 135jKr aina uskonpuhdistuksen alkuun saakka. Siihen asti kaikki toisinuskovat joutuivat elämään piilossa tai maanpaossa.

Kiinalaiset tuskin liittyvät asiaan mitenkään. Raamattu puhuu vain paavillisesta Roomasta ja sen laittomuuden ihmisestä petovaltana.

Lue lisää

» » Kristinusko oli sama kuin Rooman usko piispoineen ja myöhemmin paaveineen vuodesta 135jKr aina uskonpuhdistuksen alkuun saakka. Siihen asti kaikki toisinuskovat joutuivat elämään piilossa tai maanpaossa « «

Kylläpä on kapea maailma, vain oman kylän pojat ja naapurin muori! Kristinuskon pääpaino oli ensimmäiset vuosisadat, jos ei peräti tuhat vuotta idässä. Islamin synty ja voimistuminen 600 –luvun jälkeen ja lännen kirkon ero 1000 –luvulla, heikensi Bysantin asemaa. Siitä huolimatta ortodoksit, armenialaiset tai koptilaiset kristityt eivät ole tarvinneet pakoilla piiloissa tai maanpaossa. Niiden piirissä on elänyt ja vaikuttanut satoja miljoonia kristittyjä, joihin katolisella kirkolla ei ole ollut mitään sananvaltaa

kolmas enkeli kirjoitti:

Ei ole Luther erehtynyt.

Kristityt tulkitsevat paavin antikristilliseksi jo hänen oman tunnustuksensa perusteella. Paha paavi on muuttanut Jumalan ajat ja lain.

Kaikki Danielin ja Ilmestyskirjan tuntomerkit kauheasta pedosta sopivat katoliseen kirkkoon.

1. Asettuu seurakuntaan ja julistaa olevansa Jumala
2. Vainoaa ja surmaa toisinajattelevia uskovia (50000000)
3. Kuolinhaava iskettiin 1798 ja se on vähitellen parantuva
4. Muuttaa Jumalan lakia ja kehuu suurta valtaansa
5. Heitti totuuden maahan ja menestyi harhaoppiensa kanssa
6. Katolisuus on parantumassa ja vainot alkavat jälleen, sillä mitään muutosta ei ole tapahtunut katolisessa opissa, se vaatti edelleenkin kaikkien tunnustavan sen opit ja menettelyn oikeaksi ja jumalalliseksi

Voisiko mikään muu olla enempää antikristillistä (Jeesuksen uskon halventamista) kuin tämän uskonnollisen hirmuvallan toimet uskonnon nimissä!!

Lue lisää

Turhaa toistella samaa tuhannetta kertaa.