Tuli tässä viikonloppuna juteltua henkeviä kavereiden kanssa ja juteltiin siitä mikä vie ihmisen äärisosialistiseksi tai kommunismiksi. Tultiin loppujen lopuksi vallan yksimieliseen tulokseen:
Uusavuttomuus ja pelko
Esimerkiksi käy hyvin Aapo ja minä. Täysin vastakkaiset ideologiat, liberalismi ja kommunismi. Mutta muuten on asiat melko samalla tolalla. Molemmat tekevät pienellä palkalla töitä, Aapo parisen euroa pienemmällä mutta Ruotsin verotus syö sen edun. Molemmat mukisevat että palkka on pieni, Aapo tosin sanoo vielä että se on riistoa ja minä sanon että ei ollut pakko tätäkään ottaa mutta otinpa silti pitkän aikavälin hyödyn takia.
Se mikä erottaa Aapon ja minun on nokkeluus ja rohkeus. Aapo taistelee kaikin voimin pitääkseen edes sen nykyisen työpaikkansa ja pyrkii siihen sosialisoimalla ja pysäyttämällä yhteiskunnan kehityksen. Minä taas mietin miten voisin parhaiten hyödyntää kertynyttä työkokemusta vaikka oman firman perustamisen muodossa. Kommunisti Aapo on siis uusavuton, koska ei näe vapaan maailman tarjoamia mahdollisuuksia. Aapolle maailma on myös paha paikka vaaroja täynnä ja täynnä juutalaisia pitkine kynsineen. Minulle maailma on seikkailu ja mahdollisuus. Kommunisti Aapo on siis pelkuri.
Tässä on se ero ajattelussa. o.h.i.a.l nauttii mahdollisuuksista ja haluaa lisätä niitä entisestään. Aapo pelkää niitä ja pyrkii vähentämään niitä jotta toisilla ei menisi paremmin ja ettei häntä siten riistettäisi.
Yhteenveto: kommunistit ovat lähes poikkeuksetta uusavuttomia pelkureita. Nekin jotka ovat saaneet jotain aikaan ovat kommunisti Aapon mukaan "kommunisteiksi tekeytyneitä fasisteja", viitaten Neuvostojohtajiin, lil-Kimiin, Mugabeen ja Pol-Potiin.
Uusavuttomuus ja pelko
Esimerkiksi käy hyvin Aapo ja minä. Täysin vastakkaiset ideologiat, liberalismi ja kommunismi. Mutta muuten on asiat melko samalla tolalla. Molemmat tekevät pienellä palkalla töitä, Aapo parisen euroa pienemmällä mutta Ruotsin verotus syö sen edun. Molemmat mukisevat että palkka on pieni, Aapo tosin sanoo vielä että se on riistoa ja minä sanon että ei ollut pakko tätäkään ottaa mutta otinpa silti pitkän aikavälin hyödyn takia.
Se mikä erottaa Aapon ja minun on nokkeluus ja rohkeus. Aapo taistelee kaikin voimin pitääkseen edes sen nykyisen työpaikkansa ja pyrkii siihen sosialisoimalla ja pysäyttämällä yhteiskunnan kehityksen. Minä taas mietin miten voisin parhaiten hyödyntää kertynyttä työkokemusta vaikka oman firman perustamisen muodossa. Kommunisti Aapo on siis uusavuton, koska ei näe vapaan maailman tarjoamia mahdollisuuksia. Aapolle maailma on myös paha paikka vaaroja täynnä ja täynnä juutalaisia pitkine kynsineen. Minulle maailma on seikkailu ja mahdollisuus. Kommunisti Aapo on siis pelkuri.
Tässä on se ero ajattelussa. o.h.i.a.l nauttii mahdollisuuksista ja haluaa lisätä niitä entisestään. Aapo pelkää niitä ja pyrkii vähentämään niitä jotta toisilla ei menisi paremmin ja ettei häntä siten riistettäisi.
Yhteenveto: kommunistit ovat lähes poikkeuksetta uusavuttomia pelkureita. Nekin jotka ovat saaneet jotain aikaan ovat kommunisti Aapon mukaan "kommunisteiksi tekeytyneitä fasisteja", viitaten Neuvostojohtajiin, lil-Kimiin, Mugabeen ja Pol-Potiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.