"Roolipelipellet ovat oma lukunsa sinänsä, he luulevat lähes kaikki olevansa saatananpalvojia. Jos sanot jollekkin roolipelaajalle, että sinä olet avaruusolento, tai vamppyyri, niin hän tosiaan luulee olevansa."
Luulin tällaisten kommenttien jo kuolleen sukupuuttoon, mutta olin väärässä. Meitä on moneen junaan ja joku tuntuu jääneen asemalle...
Larp = live action role play. Larppaamiseen verrattavaa toimintaa ovat leikkiminen ja näytteleminen. Pitäisikö leikkiminen kieltää lapsilta? Onko teatteri saatanasta, siellähän ihminen näyttelee vaikka avaruusolentoa tai vampyyria, jos käsikirjoituksessa niin lukee?
Pelasin noin kuusi vuotta ja kolmena vuonna olin ohjaamassa lasten peliä. Lapset ovat erinomaisia pelaajia, heidän luovuutensa, mielikuvituksensa ja eläytymiskykynsä ei ole ehtinyt vielä näivettyä. Aikuisten on hyvä välillä ottaa heistä oppia.
Luulin tällaisten kommenttien jo kuolleen sukupuuttoon, mutta olin väärässä. Meitä on moneen junaan ja joku tuntuu jääneen asemalle...
Larp = live action role play. Larppaamiseen verrattavaa toimintaa ovat leikkiminen ja näytteleminen. Pitäisikö leikkiminen kieltää lapsilta? Onko teatteri saatanasta, siellähän ihminen näyttelee vaikka avaruusolentoa tai vampyyria, jos käsikirjoituksessa niin lukee?
Pelasin noin kuusi vuotta ja kolmena vuonna olin ohjaamassa lasten peliä. Lapset ovat erinomaisia pelaajia, heidän luovuutensa, mielikuvituksensa ja eläytymiskykynsä ei ole ehtinyt vielä näivettyä. Aikuisten on hyvä välillä ottaa heistä oppia.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Jotkut 'aikuiset' eivät osaa enää enemmälti leikkiä, 'sairastuvatko' he, vai mistä on kysymys?
Minusta leikit ja leikkikalut vain muuttuvat--> ideoiksi olla, ikävä kyllä leikkikaluista tulee itse tarkoitus monelle ja tällöin se mielikuvitus ja ajatuksellisuus joka kaiken tekee mielenkiintoiseksi monelta hiipuu ja jättää tyhjän olon.
Sodan jälkeen maamme työllä nostanut sukupolvi heijastaa tätä ajatusta hyvin, heidän päämääränsä nousi siitä puutteesta jonka he lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokivat sodan aikana ja heti sen jälkeisenä puutteen aikana.
Tuo sukupolvi heijastaa kaikissa valinnoissaan ja 'leikeissään' tuota karua kokemusta puutteesta ja kauhuista, tämä myös uskonnoissa.
Uskontojen lupaukset materialistisesta hyvästä ja maallisesta tai taivaallisesta yltäkylläisyydestä vetosi siis tuohon puutteen sukupolveen luonnollisesti, se myös siivitti sen kovaan työhön, työhön joka mahdollisti hyvinvoinnin kasvun, monesti tuo työ meni 'yli' kaiken muun.
Nykyiset sukupolvet ovat saaneet kaiken valmiina heidän ansiostaan ja materialisen hvyinvoinnin valmius on laittanut ihmiset huomaamaan, ettei tuo materialinen 'hyvä' sittekään ole se oleellisin onnen avaaja, siksi 'leikit' lisääntyvät nykyaikana, ja mielikuvitus tulee mukaan niin uskontojen kirjoon kuin myös vapaa ajan 'leikkeihinkin'.
"'leikit' lisääntyvät nykyaikana, ja mielikuvitus tulee mukaan niin uskontojen kirjoon kuin myös vapaa ajan 'leikkeihinkin'."
Tuo on toivottavaa. Leikkiminen on kivaa. Joskus vain on kurja leikkiä kun säännöt ovat hiukan epäselvät osapuolten välillä. Silloin leikki muuttuu hiukan totisemmaksi puurtamiseksi, kun ymmärretään toista "väärin".
Mutta mitäs muuta sun päivään kuuluu? Joko leikki on mielessä vai meinaako "skeba-kättä" ruveta kutkuttelee :)
Niin leikkivä-ihminen on kekseliäs, se voi oivaltaa aina vain uusia 'ulottuvuuksia' koska se ei kangistu kaavoihin.
Tieteessä ja taiteessa nerokkaat ideat ovat lähteneet leikkisistäkin 'heitoista' ja tilanteista, se ei siis saisi unohtua, leikkisyys ja lapsellisuus toki pitää eroittaa, aikuinen jos heittäytyy lapseksi, no maailmasta tulee vähän niin kuin se nyt naivimmillaan on.
Olin tuossa äsken 'Devil' Virtasen kanssa saunomassa (ja kolme luokallista oikeita lapsia), kitarat soi päivittäin, se on katos vanhalle enää se ainut henkireikä ja 'näpräämisen' kohde,, tuo kitara. ;D
"Tieteessä ja taiteessa nerokkaat ideat ovat lähteneet leikkisistäkin 'heitoista'"
Oivaltamisen tie on ihmeellinen :)
"leikkisyys ja lapsellisuus toki pitää eroittaa, aikuinen jos heittäytyy lapseksi, no maailmasta tulee vähän niin kuin se nyt naivimmillaan on."
Kenen maailmasta tulee naivi :) Onkohan silloin jonkun ymmärryksessä jotain häikkää, siis jonkun mielestä. Kommunikointi avaa monta hassua "solmua". Ajatuksella; Kuka meistä olikaan naivi :)
"kitarat soi päivittäin, se on katos vanhalle enää se ainut henkireikä ja 'näpräämisen' kohde,, tuo kitara. ;D"
vois sua "vanhaa" :) Mä vasta keskityn forkkujen treenamiseen ;)
Niin onko maailman määrittelijöiden ja toiminta-mallien hyväksyjät vapaita vastuustaan, miksi he eivät esitä vahtoehtoja jos naivismi menee mauttomuuksiin käytännön elämässä?
Jossain vaiheessa sitä näkee perspektiivin---> "hiekkalaatikon, jossa lapset kinastelevat, toiset vievät toisilta näiden lelut pakolla, toiset vaihtaen, toiset varastaen ja muutamat lahjoittaen, leikit määräytyy sen mukaan kenellä karkkipussi on taskussa, tila loppuu kesken, hiekka menee kasoiksi, velliksi, tehdään kuoppia joihin pikku nilkat vääntyilevät ja lopulta koko hiekkalaatikko pilataan."
On vain 'pakko olla'("pakko ja pakko"/J.Ruonansuu) samalla 'hiekkalaatikolla' ja pelailla niillä säännöillä mitä vahvimmat 'kakaroista' määrää, tai tulee turpaan, tai heitetään ulos koko 'laatikosta', ainakin pelaat itsesi ulos 'laatikosta' jos et halua enää 'leikkiin' mukaan, nimittäin leikkimään sellaisia leikkejä joista on leikki kaukana. ;)
"Niin onko maailman määrittelijöiden ja toiminta-mallien hyväksyjät vapaita vastuustaan"
Ei tietenkään. Ehkäpä kysymys on siitä, että mikä tuo toimintamalli on ja millä perusteilla. Perusteet ratkasee. Miljoonia ja miljoonia perusteluita on. Löydätkö sen YHDEN oikean?
"miksi he eivät esitä vahtoehtoja jos naivismi menee mauttomuuksiin käytännön elämässä?"
Mauton naivismi? Kenen mielestä ja millä perusteilla jne. Kuinka suhtaudut toisen "naivismiin" joka on vastaista näkemykseesi?
"Jossain vaiheessa sitä näkee perspektiivin"
Tää alkaa jo kuullostaa pahalta :) Edelleenkin, kenen perspektiivi ja millä eväillä?
"ainakin pelaat itsesi ulos 'laatikosta' jos et halua enää 'leikkiin' mukaan, nimittäin leikkimään sellaisia leikkejä joista on leikki kaukana. ;)"
Mä leikin vaan laatikoissa, joissa jumalat ei leiki ;)
No jos vastaisin kokonaisuus ja kokonaisuuden 'hyvä' ratkaisee, mitä siihen sanoisit?
Tuo 'hyvä' voisi olla sisällöiltään kestävää hyvinvointia esimerkiksi materiaalisesti niin, että yhteisessä rajallisessa maailmassamme privaatisti eläminen olisi ymmärrettävä viimeinkin(enemmän kuin pelkkä tieto) näin ollen mahdottomaksi siinä laajuudessa kuin se nyt (tässä suhteessa) toteutetaan, taas ajatuksellisesti kysymykseen tulisi suvaitsevaisuus sillä ehdolla, ettei suvaitsevaisuutta myöskään puuttuisi niiltä joita suvaitaan.
¤Mä leikin vaan laatikoissa, joissa jumalat ei leiki ;)¤
- Jumalat leikkii sinulla! XD
"No jos vastaisin kokonaisuus ja kokonaisuuden 'hyvä' ratkaisee, mitä siihen sanoisit?"
Tuo kuullostaa loistavalta :)
"Tuo 'hyvä' voisi olla sisällöiltään kestävää hyvinvointia esimerkiksi materiaalisesti niin, että yhteisessä rajallisessa maailmassamme privaatisti eläminen olisi ymmärrettävä viimeinkin"
Tuokin kuullostaa kivalta. Eipä taida olla kuin pyörän rakennusohje tuon "toteuttamiseksi".
"suvaitsevaisuus sillä ehdolla, ettei suvaitsevaisuutta myöskään puuttuisi niiltä joita suvaitaan."
Sun pyörän rakentamisohjeissa ei ilmeisesti mainita subjektiivista kokemusta?
"- Jumalat leikkii sinulla! XD"
Pääasia, että sen tiedän ;)
Subjektiivinen tuntuu olevan sinulle se 'päivän sana', jos kokonaisuus muotoutuu sinulta subjektiivisesti sellaiseksi, ettei tämä subjektiivisuutesi vie minulta mahdollisuutta omaa subjektiivisuuttani toteuttaa(kohtuudella/samoin ehdoin) senkun 'subjektoit' vain;).
¤Pääasia, että sen tiedän ;)¤
- Tiedätkö sen itse todella? ;D
Eikö nimittäin tehokkain tapa hallita ole tekeytyä olemattomaksi--> ajatukseen olemattomasta, tällöinhän 'vastustajaa' ei tunnusteta/tiedetä olevan olemassa, joten siihen ei voida reagoidakkaan ja kun reagointi tulee on jo myöhäistä(koska ei osattu varautua), tosin ateisteillahan tämä ei pitäisi olla ongelma, sillä hehän reagoivat 'olemattomaan' liittyvään koko ajan. ;)
Väärinkäsityksiä vältelläkseni.
Mun pointtina on ollu yksi kysymys; hakkaatko päätäsi seinään? Musta vaikuttaa siltä.
Jos et hakkaa, niin mun höpinät tääl on merkityksettömiä.
"Subjektiivinen tuntuu olevan sinulle se 'päivän sana'"
Itsekäs kun olen :)
"Eikö nimittäin tehokkain tapa hallita ole tekeytyä olemattomaksi--> ajatukseen olemattomasta, tällöinhän 'vastustajaa' ei tunnusteta/tiedetä olevan olemassa, joten siihen ei voida reagoidakkaan ja kun reagointi tulee on jo myöhäistä(koska ei osattu varautua)"
Tekis mieli sanoa TAI ettei vois vähempää kiinnostaa, mutta sun kohdalla en niin tee ;)
¤Tekis mieli sanoa TAI ettei vois vähempää kiinnostaa, mutta sun kohdalla en niin tee ;)¤
- Meinasin ekan kerran pettyä!(omaan subjektiiviseen luuloni sinun motiiveistasi).
Minä heittelen kiviä hiekkalaatikon reunalta läheiseen mereen ja laulan: "Aavan meren tuolla puolen jossakin on 'maa'?" :)
"(omaan subjektiiviseen luuloni sinun motiiveistasi)."
Tuohan kuullostaa siltä että meillä on analyysiä tiedossa. Anna palaa analyysi mun motiiveista :p
Ymmärrän kyllä jos et halua sitä tehdä ;)
"jotain oppii"
Niinpä. Vankkumattomana empiristinä (sen tiesitkin) kokemuksista oppii. Siksi pyrinki pitämään turpani kiinni kun vanhempi puhuu. Mutta yleensä vanhempi kyllä antaa mun myös näkemykseni tuoda julki.
Kunnioittakaa vanhempia :)
'Pelästyin' lähinnä tuota--> "ettei vois vähempää kiinnostaa" asiaa, nimittäin oletin(itse subjektiivisesti/päätellen) sinun olevan 'avoin etsijä', ilman suurempaa(mitä nyt ateisti ;D) 'taakkaa' leveillä hartioillasi ja tuo(lainaus yllä) hieman oudoksutti minua?
Hyvin olet kestänyt 'varmuuksieni' tulvan, siitä lisä-pojot sinulle. :)
"avoin etsijä" sun suusta kuullostaa aika hassulta.
Kerro mulle mitä tarkoitat "avoimella etsijällä"...saattaa meinaa nyt olla kysymyksessä suuremman luokan väärinkäsitys meidän suhteen.
Kiitos tuosta, lämmittikö edellinen sinua, ainakin sen tarkoitus oli se ;)
Juu, hyvvee teki oikein syömestä. :)
Omalla sairaalla tavallani kunnioitan sua :)
Meri-termein, 'ilman painolastia' (vaarana vaappuminen ja kaatuminenkin-->myrskyssä), mutta vakaasti kevennetyin purjein.
Ei tässä kukaan mitään 'ole'(vaikka siltä vaikuttaa 'vahingossa'), kuhan höpissään ja selvitellään asiaa kun asiaa, 'egoillaan' jos siltä tuntuu(mitä siitä?) ja ollaan niin 'peeerrruuusssttteelliiiseen vaatimattomia' kun ja jos huvittaa. XD
Avoin etsijä ilman painolastia?
Kuinka avoin tuo etsijä voikaan olla ilman lastiaan. Tuo lasti tekee etsijästä sen mikä hän on. Jos dumppaat lastin..se seuraa. Muista aallokko ;)
"Ei tässä kukaan mitään 'ole".. "'egoillaan'"
Mulla on muuten pieni mulkku ;)
Ajattele näin, aallot=ulkoiset syötetyt uskomukset, tavat, kulttuuriset sidokset, eläimelliset paineet/sosiaalisuus etc., eli aina keinuu purtemme tää(aallokko häiritsee), siksi 'painolastit keveiksi' (asenne,avoimuus/'keveät versiot/avoimuus' etc.) ja 'kevyet purjeet' ('katsellaan kuunnellaan kevättä' muidenkin subjektistä-->ehkä siitä objekti?), jotta noiden 'aaltojen' ylitse pääsemme sinne minne taitavat purjehtijat (kuten vii'kigit') reaalissa pääsivät--> raskaita aluksia nopeammin ja varmemminkin.
Mä olen ollut vielä 'isompi mulkku'! XD
"ehkä siitä objekti"
Tuo on se mahdottoman SUURI kynnys mulle. Katso ihan minnepäin tahansa. Sun tulkinta vs. naapurin tulkinta jne.
Big lööv ei edes tuota subjektiivista tulkintaa kokemuksista pysty kumoamaan. (enkä edes viitsi nyt oottaa tota big löövta lähempään tutkintaa)
Viikkaritki veteli muuten suht tunteella menemää :)
Pehmeys ei tee muhun vaikutusta :)
Tarjoon just forkkutreenien jälkeistä (pesemätön) handua sulle. Tällanen mä vaan oon :)
Ps. Sä oot hyvä tyyppi, mut älä luota et huominen on samanlainen ;)
"aallot=ulkoiset syötetyt uskomukset, tavat, kulttuuriset sidokset, eläimelliset paineet/sosiaalisuus etc., eli aina keinuu purtemme tää(aallokko häiritsee)"
Purjehtiminen ilman aallokkoa on mahdotonta. Purjevene ei pääse määränpäähänsä, jos aallokkoa ei ole. Purjevene pysähtyy paikoilleen.
Ei tuulessa mitään pahaa ole, kun ymmärtää mitä se purjehtimisessa mahdollistaa. Moottoreiden avulla purjehtiminen on sama kuin tunkisi mulkkua aidan rakoon.
"'painolastit keveiksi' (asenne,avoimuus/'keveät versiot/avoimuus' etc.) ja 'kevyet purjeet' ('katsellaan kuunnellaan kevättä' muidenkin subjektistä-->ehkä siitä objekti?), jotta noiden 'aaltojen' ylitse pääsemme"
Tuo kuullostaa "hienolta". Mutta kipparilla on yksi iso pulma ratkaistavana. Kuinka hän pitää uskottavuutensa; avoimuuden, asenteiden ja tasapuolisuuden suhteen, määriteltäessä tekijät, jotka veneestä "tulee" poistaa, jotta matka olisi "kevyempää".
Ja vaikka kippari tästä kunnialla selviäisiki, niin aina tulee uusia aallokoita joita varten laivaa "tulisi" keventää matkan "helpottamiseksi". Minkä tekijän kippari seuraavaksi heittää reunan yli veneestä. Suvaitsevaisuus on jo mennyt, joten nyt pitääkin jo alkaa heittää omia tärkeitä asioita reunan yli.
Lopputulos olisi todennäkösesti se että kippari loppupeleissä hyppäisi itse reunan yli.
Miksi yleensäkkään pitäisi päästä ripeästi aallokon läpi? Ei aallokkoa tarvitse pelkää :) Tuo pelko asustaa sen kokijan päässä, ei muualla.
Niin no, jotkut valopäät kai oikeasti luulevat, että muut kuin kuusisivuiset nopat ovat jotain demonien manausvälineistöä. Pahus vieköön, vaikka joissakin peleissä HAHMONI on manannut demoneja yms., en ole havainnut demonivoimien riehuvan asunnossani. Pelaanko jotenkin väärin, vai johtuisiko seikka siitä, että kaikki jumalat demonit yms. öhkömönkiäiset ovat MIELIKUVITUKSEN tuotetta. (huokaus...)
"Lapset ovat erinomaisia pelaajia, heidän luovuutensa, mielikuvituksensa ja eläytymiskykynsä ei ole ehtinyt vielä näivettyä."
Yksinkertaisuus on kaunista, sitä vain ei monikaan aikuinen huomaa "paskottuaan" mielensä. Lapsen mieli; niin "steriili"..:)
"ehkä siitä objekti"
¤Tuo on se mahdottoman SUURI kynnys mulle. Katso ihan minnepäin tahansa. Sun tulkinta vs. naapurin tulkinta jne.
Big lööv ei edes tuota subjektiivista tulkintaa kokemuksista pysty kumoamaan. (enkä edes viitsi nyt oottaa tota big löövta lähempään tutkintaa)
Viikkaritki veteli muuten suht tunteella menemää :)¤
- Ei se mitään, kunhan et 'kompastu' lopullisesti siihen 'kynnykseen', "big löövta" (Kokonaisvaltainen love) pidän sellaisena 'pohja-vireenä' josta kyllä (sen tajuttuaan) kyllä kumpuaa jotain hyvin oleellista, ehkäpä sen objektiivisuuden jonkinlaisen version(myönnytys)esiasteen(kokonaisvaltaisempaa kuin subjektiivinen itsekäs-love tuottaa), siitä on turha sillee jauhaa, se on ymmärrettävä(enemmän kuin tieto pelkästään) ihan ite (gramma kokemusta painaa enemmän kuin tonni kirjaviisautta/-lainaus-).
Tuohon Kokonaisvaltaiseen Rakkauteen viitataan muuten yleisemminkin monissa kirjoissa, kokemuksissa ja valaistumisissa etc., eli se on muutakin kuin minun 'höpö-höpö-juttuani', sillä on vankkoja ja laajempia 'todistajia' kautta aikain ja onhan enteiltävää, että pelkän tiedon tai pelkän kokemuksellisuuden avulla kokonaisuutta ei voida ymmärtää, se tarvitsee 'liiman' jolla asioita voidaan (edes jotenkin) mahduttaa kaikkeen siihen mitä opitaan ja koetaan elämän varrella.
Se(K-Love) siis suhteuttaa oman subjektiivisuuden muiden kokemuksiin ja kun se tekee sen 'objektiivisesti' (kokonaisuuden parhaiten huomioiden) se on perusta laajemman kokonaisuuden hahmottamiselle, siis kuin vain--> itsen,perheen, ryhmänsä,kansansa,sivilisaationsa,sillä voidaan siis jopa hahmottaa olevaisuuden takana olevia ideoita, ovatko ne itsekkäitä vai 'no'.
"sillä voidaan siis jopa hahmottaa olevaisuuden takana olevia ideoita, ovatko ne itsekkäitä vai 'no'."
Tuohon tarviin jo hiukan tiukkaa :)
Mutta myönnettäköön että olen hiukan "pyöritellyt" tuota rakkautta ideana :)
Etkai nyt käsitä teksteistäni että subjektiivinen kokemus on sama kuin itsekäs; "ehkäpä sen objektiivisuuden jonkinlaisen version(myönnytys)esiasteen(kokonaisvaltaisempaa kuin subjektiivinen itsekäs-love tuottaa)"
Mun pointti on lähinnä siinä että kuinka suhtaudutaan toisen näkemykseen. Kuinka kykenen oman subjektiivisen kokemukseni kanssa tekemään "kompromissejä" mm. sun kanssa.
Kossu on asiaa ja paikallaan silloin tällöin, minä lähden nyt 'kylmien poikien ja tyttöjen camppin alueelle' käväisemään(samalla 'lenkki'), vien kynttilän (kavelille) että 'näkevät/näkee' nukkua,,,onnekkaat.
Moi palaillaan taas. :)
Ymmärrän mitä tarkoitat. MOi :)
"Ymmärrän mitä tarkoitat"
Hyvä :)
Eräs nimeltä mainitsematon mainitsi joskus aikoja aikoja sitten "mulle" abstraktin ajattelun puutteesta. Asia voi hyvinkin pitää paikkaansa, koska koen että kokonaisuuksien hahmottaminen on erittäinkin suhteellista. Kuinka pitkälle henk. koht. looginen päättelykykymme riittääkään.
Loppuveto; On idea, tuo idea poikii "lieveilmiöitä". Mitä "järkeä" on keskittyä lieveilmiöihin jos itse ideaa ei voida perustella paskaksi? Lieveilmiöitä tulee niin kauan kun idean mahdollisuus on olemassa. Lieveilmiöitä voidaan perustella "paremmiksi" ja sitä itse asiassa tapahtuu kokoajan. Ne elävät kehityksen mukana.
Jos joku haluaa perustella lieveilmiöitä paskaksi, niin siitä vaan, seuraava (ehkäpä huonompi)odottelee jo oven takana.
Hyvää jatkoa sulle.
Niin, kun ne eivät ole 'lieve-ilmiöitä'(jos ymmärsin nyt oikein sen mitä osoitit sormellasi), vaan välttämättömiä ja oleellisia voimia elämän ja kehityksen yllä pitämiseksi tässä ja nyt.
Mutta jos halutaan 'satamaan, kristallin kirkkaseen ja turkoosin hehkuiseen poukaman veteen lillumaan', sinne "Aavan meren tuolle puolen" siis, on jostain lopulta tingittävä, rajoitettava, valittava, arvoitettava,taisteltava, kieltäydyttävä, koettava, tämän voi toki tehdä (kuten minä tein) kokemalla kaiken sen perus-staffin itse vahvasti 'pohja-mutia' myöten, ja kuten 'Hlystit'(Rasputin oli jengissä mukana) 1800-luvun lopulla venäjällä tekivät seksuualisuudestaan ja siitä himosta/pyyteestä 'lopun'--> harjoittamalla sitä kyllästymiseen asti niin että se menetti kiehtovuutensa ja 'arki-päiväistyi' syömisen tapaiseksi toimitukseksi, voidaan elämä 'riisua' kuin sipuli ytimeensä asti paljaaksi.
Mitä sieltä löytyy, se on koettava itse, toki se osoittaa maailman turhuuden ja naiviuden ensimmäiseksi, mutta siellä on muutakin "Etsivä löytää" ;)
ps. en päässyt palstalle jostain syystä, 'ne' eivät päästäneet, kai jokin tekninen ongelma?
Tuo palstalle pääseminen.
"Mitä sieltä löytyy, se on koettava itse, toki se osoittaa maailman turhuuden ja naiviuden ensimmäiseksi, mutta siellä on muutakin "Etsivä löytää" ;)"
Niin. "Etsivä löytää" ja se on koettava itse. Nuo ovat kommentit mihin olen usein törmännyt. Enkä edes lähde noiden pitävyyttä kyseenalaistamaan. Myönnettäköön että mä en ole löytänyt enkä kokenut mitään "mainittavaa", varsinkaan sellaista, jota rupeisin totuutena huutelemaan.
Mutta yhden asian jonka olen "löytänyt" on se että noita "löytäjiä" yhdistää yksi asia. Se asia on oikeassa oleminen. Ovathan "löytäjät" sen itse kokeneet. Mulle herää siinävaiheessa yleensä kysymys, että mitäköhän nyt on oikein koettu ja millä eväillä tuo kokemus on tulkittu. Nuo kokemukset kun tuppaavat olemaan (joista kerrotaan) kovin erilaisia keskenään.
Mutta jokatapauksessa. Mä en ole niitä kavereita, joka olisi totuudesta löytänyt muuta kuin sen "moninaisuuden", joten mä oon "väärä" henkilö absoluuttisesta totuudesta puhumaan. En ole sitä kokenut. Tai en ainakaan sitä ymmärrä.
"te" jotka totuuden olette löytäneet, ymmärrätte varmaan parhaiten mua ja mun näkemyksiä, koska joskus olette itsekkin "samassa" jamassa olleet?
Ymmärrät varmaan, että en ymmärrä "tietäjiä" kun en ole samaa kokenut kuin he. Anteeksi siitä. Ymmärrät myös sen että en koe kovin mielekkääksi edes keskustelua heidän kanssaan. He painivat kanssani erisarjassa.
Mä en "ymmärrä" kun suhteellisuuden, sillä mä en "tietäjien" karkeloissa pärjää.
Se on moro.
Yksi erittäin hankala laji on etiikan määrittely, ainakin mulle joka ei totuutta tiedä. Joutuu hieman pohtimaan ja puntaroimaan asioita eri vinkkeleistä. Mitenköhän on totuuden tietäjien suhteen? Etiikan määrittely on varmaankin suht simppeliä, kun ei tarvitse pahemmin asioita puntaroida eri vinkkeleistä kun on vaan YKSI totuus hanskassa.
Mistä IHMEESTÄ johtuu ettei totuuden tietäjät perustele yhtä ainoata OIKEATA?
Arvaan, en tiedä. Heillä ei ole perusteita siihen. Heillä on "tieto", jota he eivät kykene perustelemaan. Mitä se silloin tekee tuosta "tiedosta"?
Kuka tässä 'absoluuttista totuutta' yrittäisikään tuoda esiin, vain sitä, että löytyy sitä muutakin kuin rationaalinen tai looginen =(pääsy todennäköisyyksiin) tie lopputulemaan.
Se että näistä asioista kiihtymättä tai 'itseensä ottamatta' jutustelee on jo saavutus sinänsä, ja jos oma subjekti (joka sullekkin niin tuttu määre) saavuttaa pisteen jossa subjektiivisuus ei ole oleellinen enää(sitä tutkailtuaan ja 'koneistoaan' tutkittuaan jonkin verran), vaan näkemyksensä voi subjektiiviseen kokonaisuuteen sulauttaen hieman 'ruuvata' tästä kummuten objektiivisemmaksi, mitä ylen-katsottavaa siinä voi olla, 'absoluuttista totuutta' (muuten kuin objektiivisesti kullekkin privaatisti) onkin turha tyrkyttää, sitä emme pysty yleis-päteväksi koskaan saada.
Oikeata on turha tyrkätä toisen syliin valmiiksi purtuna ja vielä ulostettunakin, vaikka se omassa mielessä valmiina olisikin, oivallus on tultava sisältä käsin kuhukin asiaan jotta se saa oikean ja täyden merkityksen, on vain asioita joihin ei yksinkertaisesti sanat ylety ja kirjat eivät niistä kerro(pysty).
Musta tuntuu että multa menisi yöunet kuukaudeks jos yhden oikean mulle kykenisit perustelemaan :)
"oivallus on tultava sisältä käsin"
Täysin samaa mieltä.
"on vain asioita joihin ei yksinkertaisesti sanat ylety"
Tuohonkin USKON. Jos sanon että maailmankaikkeutta ei vielä pystytä selittämään, niin se ajaa saman asian.
"jos oma subjekti (joka sullekkin niin tuttu määre) saavuttaa pisteen jossa subjektiivisuus ei ole oleellinen enää(sitä tutkailtuaan ja 'koneistoaan' tutkittuaan jonkin verran), vaan näkemyksensä voi subjektiiviseen kokonaisuuteen sulauttaen hieman 'ruuvata' tästä kummuten objektiivisemmaksi"
Niin, eli sitä mitä olen höpissyt kohta miljoona vuotta. Kyetään tekemään kompromissejä subjektiivisten näkemysten kesken.
Mutta kun ongelma kompromissien tekoon juuri löytyy näistä "fakin tietäjistä". Eihän "tietäjä" kompromissiin suostu.
Mutta nämä "tietäjät" voisivat suuressa viisaudessaan alkaa iskemään perusteluja pöytään tällaselle ei niin fiksulle. Ei mikään "ei löydy sanoja" merkitse mulle ainakaan paskan vertaa :) Niin hölmö olen.
Mulla tuo etiikan määrittely on vielä aika lapsen kengissä. Ja hankalaa se on kun en totuutta tiedä.
Mitäs sä olet mieltä valehtelusta? Millasessa tilanteessa valehtelu on mielestäsi oikein?
Valehtelu ei ole minusta 'oikein' missään tilanteessa, ja kaikessa kestävässä vilpitön ajatus on tärkein--> motiiveja voi vain monessakin tapauksissa 'ulkopuolelta' arvailla, ja lopulta kukin ihan ite sopukoissaan kunniattomuutensa tai kunniallisuutensa tietää.
"lopulta kukin ihan ite sopukoissaan kunniattomuutensa tai kunniallisuutensa tietää."
Tai ainakin luulee tietävänsä. Kuinka usein luulemmekaan toimivamme oikein näkemättä toimintamme seurauksia toisesta vinkkelistä. Vilpittömyys on hyvä lähtökohta, mutta se ei aina takaa toimintaamme "oikeaksi". Näkökulmia kun on miljoonia.
Kunniallisuus on jännä asia kanssa. Kuka sun kunniallisuuden määrittää, sinä vai minä?
¤Mutta nämä "tietäjät" voisivat suuressa viisaudessaan alkaa iskemään perusteluja pöytään tällaselle ei niin fiksulle. Ei mikään "ei löydy sanoja" merkitse mulle ainakaan paskan vertaa :) Niin hölmö olen.¤
- "Tookkin ty miii?" XD
Jos ja kun näiden asioiden luonne vaatii vuosien empiirisen kokemuksen, laajan tiedollisen perustan(myös elämän kautta)moneltakin alalta, kirjoista, käytännöstä, sen lisäksi määrätynlaisen kasvatuksen tai kulttuurisen sivistyksen, terveen mielen (ei psyko tai sosiopaatti), rohkeuden, nöyryyden, oikean hetken, sopivan mixin näistä ja miljoonista muista nyansseista, miten sen voisi pukea sanoiksi tai vieläpä osoittaa sitä koe-putkeen pakattuna paksulla karvaisella sormellaan ja sanoa "Toi se on"?
Eihän se ole yksinkertaisesti mahdollista, koko idea myös liikkuu sellaisella alueella ja sellaisella volyymillä, että vain tuon K-Loven perus-ominaisuuden vaikutus on se ainut perusta johon voin itse esimerkiksi 'totuutena' viitata, juuri sen vuoksi sitä itse korostan tärkeinpänä 'salaisuuksien avaajana' rationaalisten tai loogisten todennäköisyyksien ulkopuolelta ja lisäksi, miksi,siksi että se on yleis-pätevä positiivinen ja ikuinen kantava voima ja lisäksi kaikkien terveiden(ei pskop.) ja kestävää kokonaista olemassaoloa kannattavien allekirjoittama.
Muuten, tuo sinun 'vaatimattomuutesi' (kun se ei ole rehellistä ;D) ei auta sinua, avoimuus ja sen tunnustaminen ettei tiedä, koskee myös sinua--> niin päin että "voisihan se ollakkin"/"mistä sen tiedän" etc., siksi on hyvä kuunnella, siis edes kuunnella avoimin mielin sitä mikä on uutta ja selvittämätöntä mahdollisuutta edetä, että myös koskettavaa juuri sinulle, siitä voi löytyä kipinä omaan juttuusi. :)
¤Kunniallisuus on jännä asia kanssa. Kuka sun kunniallisuuden määrittää, sinä vai minä?¤
- Sinä sen itsellesi määrittelet ja elät sen kanssa, en minä, se että sopeutuuko se kunkin vallitsevan yhteiskunnan sääntöihin riippuu yhteiskunnasta ja sen käsityksistä kunniallisuudesta.
"Jos ja kun näiden asioiden luonne vaatii vuosien empiirisen kokemuksen, laajan tiedollisen perustan(myös elämän kautta)moneltakin alalta, kirjoista, käytännöstä, sen lisäksi määrätynlaisen kasvatuksen tai kulttuurisen sivistyksen, terveen mielen (ei psyko tai sosiopaatti), rohkeuden, nöyryyden, oikean hetken, sopivan mixin"
Empiirisestä kokemuksesta olen samaa mieltä, mutta kirjatieto..kröhöm.
"K-Loven perus-ominaisuuden vaikutus on se ainut perusta johon voin itse esimerkiksi 'totuutena' viitata, juuri sen vuoksi sitä itse korostan tärkeinpänä 'salaisuuksien avaajana' rationaalisten tai loogisten todennäköisyyksien ulkopuolelta"
Kyllä mä oon hiukan samoilla linjoilla ton rakkausjutun kanssa. Voin ajatella sitä yhdistävänä tekijänä. Siltikki rakkauden luonteesta johtuen myös kompromissejä tarvitaan.
"avoimuus ja sen tunnustaminen ettei tiedä, koskee myös sinua--> niin päin että "voisihan se ollakkin"/"mistä sen tiedän" etc.,"
No enkö mä täs ole hokenu etten tiedä paskaakaan :) "tietäjät" ja minä olen kaks eriasiaa.
"siksi on hyvä kuunnella, siis edes kuunnella avoimin mielin sitä mikä on uutta ja selvittämätöntä"
Ja minähän kuuntelen, erittäinkin nöyrästi. Varsinki jos kokeneempi puhuu. Mut jos juttu alkaa menee linjalle että ei löydy sanoja, niin multa loppuu kiinostus siihen. Jos sanat loppuu, nii ne loppuu.
"siitä voi löytyä kipinä omaan juttuusi"
Kompromissien teko kun tuntuu olevan niin helvetin hankalaa, kun "tietäjiä" on miljoonia" ;)
¤Empiirisestä kokemuksesta olen samaa mieltä, mutta kirjatieto..kröhöm¤
- No, itse olen kyllä täysin kouluja käymättömänä ja juuri ja juuri kirjoitus taitoisena saanut viisaiden kirjailijoiden kirjoista 'sanoja' ajatuksieni muodostamiseksi ja vaikka 'kirjojen tekemisellä ei ole loppua', ei se että toiset sanoiksi asiat saavat täydemmin puettua minua ainkaan haittaa. :)
¤Ja minähän kuuntelen, erittäinkin nöyrästi. Varsinki jos kokeneempi puhuu. Mut jos juttu alkaa menee linjalle että ei löydy sanoja, niin multa loppuu kiinostus siihen. Jos sanat loppuu, nii ne loppuu.¤
- Ja minä kuuntelen sinua ja vaikka sanasi loppuu(niin kuin mullakin) koitan täydentää 'lauseitasi', koita sinäkin minun 'lauseitani', näin sitä voidaan edetä 'kompromissista toiseen' löytäen ehkä jotain,,,jotain yhteistä 'kompromissitonta', muutakin kun tuon Rakkauden voima.
"koitan täydentää 'lauseitasi', koita sinäkin minun 'lauseitani', näin sitä voidaan edetä 'kompromissista toiseen' löytäen ehkä jotain"
Tuo kuullostaa sellaiselta, mikä lämmittää mun hölmöä mieltä :)
Hyvää yötä. Jatketaa toiste hiomista.
Ymmärtämättömyyden hyväksyminen ja yhdistävän tekijän löytäminen, joka voisi hyvinkin olla tuo mainitsemasi rakkaus. Meinaa fundismeininki saa mun vatsan ripuloimaa. Ja tuo fundismeininki on asia joka saa mut nostaa kädet ylös. Sitä en ymmärrä. Se on "tietäjien" laji, ei mun.
Mut pureskele ja katellaa "paremmalla" ajalla.
¤Ymmärtämättömyyden hyväksyminen ja yhdistävän tekijän löytäminen, joka voisi hyvinkin olla tuo mainitsemasi rakkaus. Meinaa fundismeininki saa mun vatsan ripuloimaa. Ja tuo fundismeininki on asia joka saa mut nostaa kädet ylös. Sitä en ymmärrä. Se on "tietäjien" laji, ei mun.¤
- ’Funttaali meininki’ kaikin osin on arveluttavaa, mutta ymmärrettävää tutkittaessa funttaalin tarpeen perustoja.
Ymmärtämättömyyttä taas en voi hyväksyä sen jo henkistä kehitystä estävän ja tuhoavankin funktionsa vuoksi, se ei siis ole positiivista rakentavaa voimaa sinänsä(tämäkään ei yksiselitteinen asia), tätä esiintyy kaikilla elämän alueilla, politiikassa, uskonnoissa, urheilussa, tieteessä, siis kaikessa, ’yksioikoisuus’ voisi olla synonyymi tuolle funttaalille suuntautumiselle.
Kun nyt ateismi palstalla viihdytään kiinnostaa lähinnä uskomusten ’yksioikoisuus’ eli fundamentalistisuus, minusta tämäkin asia ’kiertyy’ kokonaisvaltaisen rakkauden olemukseen ja sisäistämiseen tai sen puutteeseen.
’Erehtymätön’, ’ Oma/muista erottuva totuus’, ’ Minua ei vain yksinkertaisesti ymmärretä/tai jos ymmärretään tuon ryhmäni etu menee myös kaiken edelle’, ’Vaikka en varmasti tiedä(perustein) tai omaa mitään varsinaista tietoa/oppia(en näe välttämättömäksi kuulua mihinkään), olen oikeutettu omaan totuuteeni, joka vaikka "totuus" ei ole määritelty--> on minulle itse tuona määreenä SE funttaali totuus’ ja onhan näitä, jopa idealistien voidaan sanoa olevan fundamentalistisia oletuksissaan mm. kaiken tarkoituksista (esim. minä ajattelen näin kaikesta).
"Ymmärtämättömyyttä taas en voi hyväksyä sen jo henkistä kehitystä estävän ja tuhoavankin funktionsa vuoksi, se ei siis ole positiivista rakentavaa voimaa sinänsä"
Lähinnä pointtina pidän tuosta ymmärtämättömyydestä suhtautumista tietoon. Tieto kun sattuu olemaan aika elävää sorttia, joka muuttuu paremman perustelun saapuessa. Eli kuinka suhtaudumme omaan pieneen "fundikseen" joka lohkossamme asustelee. Hyväksymmekö mahdollisuuden olla väärässä jne.
Aivan, se on 'toinen puoli' asiasta, mutta funttaaleja olemme tavallaan kukin omissa uskomuksissamme ja 'tiedossamme', olkoonkin se 'tasomme' kuinka korkealla tai alhaalla ihmisenä katsoen tahansa.
Ymmärtämättömyys ei siis minuakaan ärsytä (paljoa :D) sinänsä, se on ymmärrettävää jos ei vain ymmärrä ;D, mutta se että 'lukitsee' omat vastaukset (eikä kilauta kaverille/kysy yleisöltä/ tai ota 50/50) muidenkin vastauksiksi on tosiaan SE fundis 'a' mitä yleensä tarkoitetaan fundamentalistisena tapana ajatella ja toimia.
Onko muuten sinusta mahdollista jossain 'pohjavireena/virtana' vellovassa perus-s-ysteemissä olla yhteneväisempiä faktoja, siis niin että ajatus päätyisi samaan (eri teitäkin) aina (kuten K-Lovessa) päästessä lähemmäs 0-pistettä (oleellista/alkuperäistä Ideaa)?
"mutta se että 'lukitsee' omat vastaukset"
Juuri tuo on pointtini. Tällä palstalla mut on pudotettu niiiiin monta kertaa kun olen tiedoillani lähtenyt keulimaan, että lukitukset on mun osalta ohi :)
"Onko muuten sinusta mahdollista jossain 'pohjavireena/virtana' vellovassa perus-s-ysteemissä olla yhteneväisempiä faktoja, siis niin että ajatus päätyisi samaan (eri teitäkin) aina (kuten K-Lovessa) päästessä lähemmäs 0-pistettä (oleellista/alkuperäistä Ideaa)?"
Tuo kuullostaa vihlovalta korvaani. Tuosta tulee mieleen "samanlainen ajatus", jota pidän mahdottomana. Mutta sellaista pidän mahdollisena, että voidaan löytää "tekijä" joka yhdistää ja siihen suhtaudutaan yhteisenä tekijänä. Kuten esim. rakkaus.
Samanlainen ajatus on melko varmasti se, että ajatusta ei olisi ollenkaan ja kun ei ole ajatusta ei ole tekoa ja kun teko on pakostakin aina jotain rajoittava, eriyttävä (toiselle kumartaa toisella pyllistää), voi tuossa olla jotain yhdistävää(ehkä alkupeäistäkin), toki tämä on ulkona ihmiskäsityksen piiristä ja muodosta lähemmältä tarkastelultaan.
"Samanlainen ajatus on melko varmasti se, että ajatusta ei olisi ollenkaan"
Niin. Olemattoman todistaminen olevaksi. Siinäpä kiva pyörä, jota on kiva kiertää ;)
Tuo toiselle jasson näyttäminen ja toiselle kumartaminen kuvaa mielestäni suhteellisuutta. Juuri siksi koen mm. etiikan määrittelyn erittäinkin haastavaksi. Mutta mielestäni se kuvaa todellisuutta parhaiten ja sen takia suhtautuminen omaan "fundikseen" onkin tärkeätä.
larp ja rope ole eri asiat? Larppaaminenhan on live actionia.
yksi osa-alue. Rope on vaan lyhennys "roolipeli"-sanasta. Perinteisiä roolipelejä sanotaan usein p&p (pen & paper) - ropeiksi.
Onhan niitä muitakin roolipelejä olemassa, kuin larp ja p&p.
Kysyit, että eikö larp ja rope ole eri asioita. Vastasin: larp on ropen yksi osa-alue.
Vastasit: Tiedän.
Minä: No mitä sitten kyselet?
Tästä tulee jotenkin mieleen seuraava:
(1) [Christian asks "stumper" question.]
(2) [Atheist answers question.]
(3) [A lapse of time]
(4) [Christian repeats question.]
(5) [Atheist repeats answer.]
(6) [A lapse of time]
(7) [Christian repeats question.]
(8) [Atheist repeats answer.]
(9) [A lapse of time]
(10) Atheist, you never answered my question.
(11) Therefore, God exists.
äskeinen kysymykseni taisikin liittyä paljon Jumalaan.
Niin ajattelu (ihmisellä) perustuu sisäiseen puheeseen, kun sisäinen puhe (keskustelu) katkaistaan esimerkiksi mantrojen avulla, tällöin seuraa kummia--> eli tietoinen ajattelu (mielikuvat ulkoistetusta maailmasta/itse subjektina)pysähtyy, tällöin subjekti objekti tilanne häviää.
Tällöin ajatus sulautuu ajatukseen ja tuo ‘ajattelemattomuus’ (‘ei ajatusta’)saa uusia ulottuvuuksia ajattelemattomassa tilassa.
Taitaa noi mantrat sekottaa mun ajatusta, kun meinaan "ajattelematon" olla, vai johtuisiko se siitä että katson kuinka paljon jaksan siimaa syödä.
Nyt pitää rientää, jatketaa kalastusta taas toiste ;)
Mantra voi olla mikä vain, itsellä eräänä päivänä se oli 13 tuntinen hektinen ja intensiivinen kitara soolo(hieman ruokailua välissä), muuten mantroista puheen ollen, se kuuluisa "Umm'a" mantra on sekin (ylläri/ylläri ;)) yksi jumaluus, nimittäin 'mielikuvituksen jumaluus'.
-palaillaan-
Saaliin voit päätellä seuraavsta pienestä rastista. Minähän ateistina olen tottunut näitä jumalia käsittelemään hellin käsien ja sama pätee tähänkin mainitsemaasi "mielikuvituksen-jumalaan".
Elikkä itse en käytä kun yhden sanan tuon jumaluuden pois pelaamiseksi, jos kykenet samaan, niin tiedät saaliisi :)
Eli; Mielikuvituksen jumaluus = ?
Kyllä se sen ratkaset. TIEDÄN sen ;)
Eli; Mielikuvituksen jumaluus = Mielikuvituksen puute. (ei pysty yhdellä/olen muuten liian funttaali jos lauon 'varmuuksia' tästä'kään' asiasta) :)
En jaksa kalastella. Tiedän että kusetan vaan itteäni, jos siihen rupean :)
Aika hyvä ja suuntaa antava vastaus, tuo jumala hiukan hämää ratkaisua pohtiessa, joten kun näin pitkällä jo olet, niin tehdään näin. Mielikuvitus =?
Otetaan noi funttaalit nyt hetkiseks käyttöön ja lauotaan TOTUUKSIA ;)
Minä lähden kylpemään, kuin roomalaiset ikään, yhdellä lisä-totuudella höystettynä, en homoile, enkä irstaile siellä muutenkaan, kylven vain höyry ja tavallisessa saunassa, makkoilen pore-altaassa, hierotutan itseäni terapia-altaassa, se on totinen totuus, onko sitten tämä totuus sinulle (et havainnoi paikan päällä), no voit arvuutella ainoastaan sen totuudellisuuden siitä, että olen noin 2 tuntia pois kuvioista.
ps. Mielikuvitus=kuvitus mielessä [kuvien laatu, määrä ja näiden yhdistelmien rikkaus ja elävyys riippuu(mistä roikkuu) mielikuvittajan kokemuksesta, elämän kokemusten laadusta/laajuudesta, älykkyydestä(juuri tässä kyseisessä asiassa varsinkin),näiden yhdistämisestä kumpuaa mm. kirjallisuuden klassikot ja esimerkiksi tieteen saavutusten pohja-työ on joidenkin oivaltajien mielikuvien/mielikuvituksen 'alku-tuotannon' tulosta, lisäksi mielikuvitus antaa elämän laadulle aimo säväyksen, mielikuvitus tekee siitä siis mielekkäämmän[huom!/mielekkäämmän] ja näin vaikuttaa fyysiseen ja henkiseen terveyteen, eläimillä tämä ominaisuus on harvinainen, siksi myös ne ihmisistä joilla se on puutteelinen, ovat lähempänä eläimellistä tylsää toistamista ja mekaanista puurtamista luomansa koneiston osana, rattaanomaisessa itse luomassaan maailmassa]
-eikun kylpemään- :)
Mielenfilosofiaa; mistä mielemme koostuu, mitä on mieli?
Ja tää on sitä hoosee TIETOA ;)
Myöhemmin.
Löysit tuon mielikuvan. Olen sitä mieltä että ihmisillä ei ole kuin YKSI mieli ;)
Mihin mielikuvamme perustuu ja millä
perusteilla niitä rakennamme määrittää niiden suhteen todellisuuteen.
Mäkin tästä painun rakentelemaan mielikuvaa raudan keveydestä.
Kuvitellaan myöhemmin ;)
Alku-ihmisessä (Adam/tietoinen ihminen) oli/on siis tuon mukaan ('Yksi mieli' ajatuksesi) jo kaikki valmiina, kaikki kokemuksellinen ja häneen ‘ihmisenä mahtuva/henkinen /yksi ihminen ja siinä kaikki ihmiset‘ on ajatuksesi?
Mieli koostu ihmisellä myös siitä ‘mitä haluamme’, ei vain siitä mitä mielikuvat ulkoisesta maailmasta toistettaessa sisäisenä puheena tuovat esiin mieleemme mm. tekoina, sen lisäksi että näitä tekoja ohjaillaan tietoisesti tuo tahdonalainen mielikuvitus /ajattelu voi irrota ulkoisen todellisuuden alaisuudesta (mielikuvista), ja ihminen voi etsiä ‘jotain’ vaikka tarve ei olekaan tietoinen (mielikuva), eli alitajunnan merkitys kasvaa mm. syvempien tarkoitusten etsinnässä, sekä tahdonalaisen että alitajuisen toiminnan suhde on pitkälti vielä tutkimuksen alla (siis paljolti tutkimatta).
Esimerkkinä - --> oletettu sama tahtotila mielessä ---> rauta painaa jos ei ole treenannut, se painaa edelleenkin vaikka olisikin treenannut, mutta sillä erotuksella ensimmäiseen tilanteeseen, että treenanneella on mahdollisuus toteuttaa tuo mielikuva raudan ‘keveydestä‘.
Sama koskee myös muita mielen mahdollisia tavoitteita -----> abstraktien ideoiden tajuaminen/yhdistäminen, vielä hurjempaa ---> tietoinen kehosta poistuminen(mieli), kehon hallinta mielen voimin, telepatia ja lisäksi muuta ‘staffia’ joka pudottaa ateistinkin pyllylleen kivetykselle.
Tietoinen ajatus on ‘tunteeton’/[huom! ei rakkaudeton], irrotettu ja neutralisoitu emootioista (’kuorittu sipuli ytimeen asti pyyteistä, itsekkyydestä, peloista etc.‘), näin se on objektiivisempi.
Se miksi se on neutraali johtuu ja on käytännöllinenkin siksi, että tilanteet ‘ihmismäisen olemuksen’ käsitellä ja kestää mielen ‘seikkailut’ (ne mielen mahdollisuudet joihin viittasin edellä) on parempi kuin emootioiden vallassa olevan mielen (emootioiden vallassa se ei ole kykeneväkään niihin ‘seikkailuihin‘).
Placebo ei sovi tähän ‘liian kevyenä’ (tiedostamattomana/suhteessa tietoiseen mielen kehittämiseen) systeeminä, mutta sekin vaikutuksiltaan on suuntaa antava ja uskomaton osoitus mielemme voimista mm. kehoomme (positio/negaatio).