Monelle ylpeälle miehelle on vaikea käsittää sitä muinaista maailmaa, jossa yhteiskuntajärjestys oli ainakin sukupuoliasiassa kallellaan aivan toiseen suuntaa kuin nykypäivänä. Elettiin näet ns. matriarkaalisuuden, naishallinnon aikaa. Tuota kausi vaikuttaa edelleen olevan osittain vallalla monin paikoin ainakin Afrikkalaisessa ajattelussa, jossa rakentaja-tuhoaja (mies-nainen) -järjestystä pidetään luonnollisena lakina. Mutta esim. Euroopassa on eletty patriarkaalisuuden, miesvallan, kautta jo 4500 vuotta.
Tarkoitukseni on mainostaa luonnonfilosofi Henryk Skolimowskin mielenkiintoista artikkelia "Uskontojen nousu ja rappio jumalattaren näkökulmasta", joka ilmestyi uusimmassa Minä Olen-lehdessä (6/2002, kaupoissa kuun loppuun saakka).
"Kysymme toistuvasti itseltämme miksi olemme nähneet niin paljon väkivltaa maailmassa viimeisen 4000 vuoden aikana järjestyneiden uskontojen parantavista vaikutuksista huolimatta", kirjoittaja toteaa.
Myös kristinuskon synty ajoittuu tämän n. 4000 vuotta vanhan patriarkaalisuuden aikakauteen. Mutta kuten tiedämme, Jeesuksen sanomassa ei kyse ollut kuitenkaan aikaansa myötäilevästä propagandasta, vaan tämä uusi profeetta herätti ajatuksillaan suurta paheksuntaa kunnes sitten päätyi kuin päätyikin teloitetuksi. Eikä Jeesuksen esilletuoma vallankumouksellinen, "uusi" aate lähes kahteen tuhanteen vuoteen tuottanut yleistä tulosta tähän yhteiskuntajärjestykseen. Ja kun se nyt on kenties jotain tuottanut, niin oliko se Jeesuksen sanoman vaikutusta?
Kristityn suulla Skolimowski puhuu: "Raa'an silmä silmästä-vaatimuksen sijasta meillä on rohkeutta ja viisautta sanoa julki: "annan sinulle anteeksi tekemäsi vääryydet, vaikka löisit minua uudestaan."
"Tämän verran on Jeesuksen moraalisesta vallankumouksesta ymmärretty yleisimmässä länsimaisissa tulkinnoissa" kirjoittaja arvio ja yhdeksi yhteenvedoksi toteaa:
"Millään tasolla ei ole ymmärretty, että JEESUS TOI TAKAISIN JUMALATARASPEKTIN, IKUISEN ÄIDIN, joka aina on anteeksi antava, aina parantava, aina toimii sydämen kautta eikä koskaan kiinnitä huomiota miehisen moraalin logiikkaan, joka rakentuu yksin järkisyille."
"KRISTUS ON FEMINIININEN JUMALA, JOKA SYNTYI MIEHEN MUOTOON. Hän yritti tuoda jumalatarominaisuudet takaisin jo melko raa'aksi muuttuneeseen maailmaan. Niinpä voidaan sanoa, että Jeesus on feminiininen jumala. Aikana, jolloin kristittyjä vielä tuomittiin Roomassa, roomalaisten mielestä kristinusko oli niin alhainen uskonto, että se sopi vain naisille ja orjille."
Patriarkaalinen lähtökohta pakottaa meidät joko ymmärtämään väärin Jeesuksen sanoman tai hylkäämään sen.
Tämän ja paljon muuta kertoo Henryk Skolimowski ylempänä mainitussa artikkelissaan.
Tarkoitukseni on mainostaa luonnonfilosofi Henryk Skolimowskin mielenkiintoista artikkelia "Uskontojen nousu ja rappio jumalattaren näkökulmasta", joka ilmestyi uusimmassa Minä Olen-lehdessä (6/2002, kaupoissa kuun loppuun saakka).
"Kysymme toistuvasti itseltämme miksi olemme nähneet niin paljon väkivltaa maailmassa viimeisen 4000 vuoden aikana järjestyneiden uskontojen parantavista vaikutuksista huolimatta", kirjoittaja toteaa.
Myös kristinuskon synty ajoittuu tämän n. 4000 vuotta vanhan patriarkaalisuuden aikakauteen. Mutta kuten tiedämme, Jeesuksen sanomassa ei kyse ollut kuitenkaan aikaansa myötäilevästä propagandasta, vaan tämä uusi profeetta herätti ajatuksillaan suurta paheksuntaa kunnes sitten päätyi kuin päätyikin teloitetuksi. Eikä Jeesuksen esilletuoma vallankumouksellinen, "uusi" aate lähes kahteen tuhanteen vuoteen tuottanut yleistä tulosta tähän yhteiskuntajärjestykseen. Ja kun se nyt on kenties jotain tuottanut, niin oliko se Jeesuksen sanoman vaikutusta?
Kristityn suulla Skolimowski puhuu: "Raa'an silmä silmästä-vaatimuksen sijasta meillä on rohkeutta ja viisautta sanoa julki: "annan sinulle anteeksi tekemäsi vääryydet, vaikka löisit minua uudestaan."
"Tämän verran on Jeesuksen moraalisesta vallankumouksesta ymmärretty yleisimmässä länsimaisissa tulkinnoissa" kirjoittaja arvio ja yhdeksi yhteenvedoksi toteaa:
"Millään tasolla ei ole ymmärretty, että JEESUS TOI TAKAISIN JUMALATARASPEKTIN, IKUISEN ÄIDIN, joka aina on anteeksi antava, aina parantava, aina toimii sydämen kautta eikä koskaan kiinnitä huomiota miehisen moraalin logiikkaan, joka rakentuu yksin järkisyille."
"KRISTUS ON FEMINIININEN JUMALA, JOKA SYNTYI MIEHEN MUOTOON. Hän yritti tuoda jumalatarominaisuudet takaisin jo melko raa'aksi muuttuneeseen maailmaan. Niinpä voidaan sanoa, että Jeesus on feminiininen jumala. Aikana, jolloin kristittyjä vielä tuomittiin Roomassa, roomalaisten mielestä kristinusko oli niin alhainen uskonto, että se sopi vain naisille ja orjille."
Patriarkaalinen lähtökohta pakottaa meidät joko ymmärtämään väärin Jeesuksen sanoman tai hylkäämään sen.
Tämän ja paljon muuta kertoo Henryk Skolimowski ylempänä mainitussa artikkelissaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Marian asema Katolisen kirkon opissa vastaa aika hyvin jumalatarta. Hän on jumalan äiti, joka synnittömänä nousi taivaaseen heti kuolemansa jälkeen. Itse asiassa kuvaan Mariasta lienevät paljon vaikuttaneet hellenistisen ajan uskontojen jumalattaret. Arvostuksensa puolesta Maria sopisi hyvin täydentämään pyhän kolminaisuuden nelinäisyydeksi.
Olisivatko katoliset siirtäneet Jeesuksen feminiiniset ominaisuudet Mariaan?
Samaa olen havainnut. Kutsuttaessa Mariaa kuningattareksi, neitsyeksi, eli äidiksi, tulee mieleen vastaavasti nimetyt leidit monista muista yhteyksista: Isis, Rhea, Kybele, Diana, Lucifer, Lucina, Luna, Tellus, triformis Latona, Proserpina, Hekate, Juno, Vesta, Cerekse, Leukothea, Astarte, taivaallinen Venus ja Urania, Alma Venus jne.
Ilmestyskirjan 12. luku puhuu naisesta, jolla oli pukunaan aurinko, kuu jalkojen alla ja pään päällä seppeleenä kaksitoista tähteä.
Eikö tältä pohjalta voida Neitsyt Mariaa pitää vastaavien pakanallisten symbolien perijättärenä?
Mainittakoon tässä, että vaikkapa Katolisen kirkon liturgia "Marian perisynnittömän sikiämisen hetkirukoukset" (linkki alempana) on hyvin mystinen ja kauaskantoinen allegoria. Kyseessä ei selvästikään ole ylistyslaulu aineellisen vapahtajan äidille, synnyttäjälle, vaan kyseessä on selvästi jonkinlainen kosminen allegoria. Puhutaanhan hymneissä myös maailman synnyttäjä-äidistä ym.
Yksi hymni alkaa:
"Terve, maailman Valtiatar, taivaan Kuningatar,
terve, neitsyitten Neitsyt, kointähti !
terve, armon täyttämä, ihana valkeus ..."
Ja toinen:
"Terve, viisas Neitsyt, pyhitetty huone,
seitsemin pylväin kauniisti koristettu.
Kaikelta maailman tartunnalta varjeltu,
pyhä äitisi kohdussa jo ennen syntymää.
Oi kaikkien elävien Äiti, pyhien portti,
uusi Jaakobin tähti, yläpuolella enkelten."
Nämä korostavat selvästi Maria-symbolin mystistä puolta. Vertauskuvat seitsemästä pylväästä, kointähdestä ym. eivät varmastikaan ole sananhelinää, elleivät sitten ole tyypillisiä ymmärtämättömiä varkauksia pakanallisista lähteistä. Mutta yhtäkaikki, ALKUPERÄISESTI ne eivät ole olleet sananhelinää.
"Terve, liiton arkki, Salomonin valtaistuin,
kaikkivaltiaan käden kauniista väreistä kokoama sateenkaari,
oi Mooseksen pensas, jumalallisessa tulessa palava,
oi Aaronin verso, suloista kukkaa kantava.
Suljettu paratiisin portti, Gideonin suortuva,
oi voittamattoman Samsonin hunajakenno. "
Salomon... Sateenkaari... Mooseksen pensas (vrt. germaanien ja pohjoismaalaisten Aurinko-Kuu-Tuli)
Tosiaankin, tarvitsee vain toistaa tuo litania Neitsyelle huomatakseen toistavansa muinaisia loitsuja Adonaille (Venus), Adoniksen, niin monen kansan aurinkojumalan, äidille; Mylitalle (assyrialainen Venus), luonnon jumalattarelle; Alilatille, jota arabit kuvasivat symbolisesti kuun molemmilla sarvilla; Selenalle, Helionin, kreikkalaisen aurinkojumalan, puolisolle ja sisarelle; tai Magna Materille, kaikkien olentojen yhteiselle äidille - koska HÄN ON LUONTOÄITI.
Todellakin Maria on Isis Myrionymos, äitijumalatar, jolla oli kymmenentuhatta nimeä! Ei ole ihme, että Mariasta käytettiin nimeä regina virginium, "Neitsyiden kuningatar", ja castissima (sivein), koska jopa rukoukset ovat jäljennöksiä niistä, joita "pakanalliset" kansat samoina tunteina lauloivat Foiben ja Hekaten kunniaksi!
* * *
Yllä mainittu liturgia löytyy kokonaisuudessaan tuolta:
http://www.kaisa.edu.hel.fi/Kari/juhonruk.htm
Kirjoituksessani oli osittain lähteenä teos "Kirkon ja vapaamuurarien rituaalien juuret"
Marian asema Katolisen kirkon opissa vastaa aika hyvin jumalatarta. Hän on jumalan äiti, joka synnittömänä nousi taivaaseen heti kuolemansa jälkeen. Itse asiassa kuvaan Mariasta lienevät paljon vaikuttaneet hellenistisen ajan uskontojen jumalattaret. Arvostuksensa puolesta Maria sopisi hyvin täydentämään pyhän kolminaisuuden nelinäisyydeksi.
Olisivatko katoliset siirtäneet Jeesuksen feminiiniset ominaisuudet Mariaan?
Jos hän olisi luonut sukupuolettoman jumalan näkökulman, niin olisi astunut harha-askelen sijaan lähemmäs totuutta.
No sitähän voi miettiä, että käänsikö Jeesus vaa'an kallelleen taas toiseen suuntaan? Vai toiko hän tasapainon - toi varmaan, mutta missä määrin tuo tasapainoinen sanoma on mahtanut säilyä meidän päiviimme asti?
Niinpä, tasapainottava vaikutus sillä sanomalla varmasti oli silloin aikoinaan.
Jossain vaiheessa, todennäköisesti siinä vaiheessa kun hänen sanomansa sijaan alettiinkin välittää sanomaa hänen sanomastaan, astuttiin palvonnan harhaan eikä alkuperäinen sanoma kaiketi ole enää juurikaan säilynyt.
Kritiikkini koski ehkä enemmänkin sitä, että yksijumalaisessa ideologiassa jumalalla ei ole sukupuolta lainkaan. Olin kuitenkin tyhmä, koska voihan se olla monineuvoinen niinkuin meitä kehittyneempi ystävämme, ihana etana.
Mistä tunnistaa sukupuolettoman totuuden ?:D
Niin, on vain kysymys siitä, mikä kullekin on tasapainoa. Vertailevan uskontotieteen kannalta voisi pitää tuota lausettasi ehkä hieman liioiteltunakin:
"...eikä alkuperäinen sanoma kaiketi ole enää juurikaan säilynyt. "
Vertailevalla uskontotutkimuksella tarkoitan nyt ainakin omassa tapauksessani sitä, että tutkitaan uskontoja etsien sieltä jonkinlaista yhteistä punaista veljeyden viivaa. Yritetään todistaa, että kaikki uskonnot ovat alkuperäiseltä hengeltään kotoisin samasta, nim. jumalallisesta, lähteestä. Tältä pohjaltani en menisi sanomaan Jeesuksen säilynyttä sanomaa lopulta kovin turmeltuneeksi. Tulkinnat vain tuppaavat ontumaan. Itse olen löytänyt välillisesti mielenrauhan tältä vertailun tieltä.
Ja takaisin asiaan: Käsittääkseni tällaiset uskonnolliset ajatusmaailmat voidaan erotella partiarkaaliseen ja matriarkaaliseen vain siinä, puhutaanko niissä miespuolisesta vai naispuolisesta Jumalasta tai jumalista, ja korostetaanko siinä kovia vain pehmeitä arvoja.
Olisiko muuta...
Eräs syy miksi kansa harhautui käärmeen tielle, oli siinä virheellisessä oletuksessa jonka mukaan nainen voi synnyttää yksin, ilman miehen apua.
Tästä eräs matriarkaalisuuden syistä.
Kun Kristus puhui siitä että olkaa älykkäitä kuin käärmeet, hän ei todellakaan puhunut käärmeen puolesta, vaan sen erään tunnetun ominaisuuden.
Ja muisti lisätä loppuun että pitää säilyttää kyyhkysen viattomuus.
Kristushan MURSKASI käärmeenpään.
> Kun Kristus puhui siitä että olkaa älykkäitä kuin
> käärmeet, hän ei todellakaan puhunut käärmeen
> puolesta, vaan sen erään tunnetun ominaisuuden.
> Ja muisti lisätä loppuun että pitää säilyttää
> kyyhkysen viattomuus.
>
> Kristushan MURSKASI käärmeenpään.
Niin, kyyn viisaus ja kyy'hkysen viattomuus ne yhteen soppii, huomenna pannaan... :D Erillään ne tuskin vievät ihmistä paljoa eteenpäin, ainakaan positiivisessa mielessä.
Mutta olivatkohan esim. jesuiitat "oikealla" tavalla viisaita valjastaessaan ilmoille "uuden" tunnuslauseen: "Tarkoitus pyhittää keinot". Kuinka paljon pahaa sellaisella menettelyllä on saatu aikaan maailmassa...
Kyllä asia taitaa olla niin, että nuo Jeesuksen sanat ymmärtämättömissä käsissä mitätöivät sen sanoman - joka oli mitä ilmeisimmin tarkoitettu opetuslapsille, ei joukoille. Lähettäessään opetuslapsensa julistamaan evankeliumia maailmalle Jeesus neuvoo heitä puhumaan ja toimimaan ainoastaan siten, kuin totuuden henki heissä tahtoo ja pysymään sillä eettisellä pohjalla, joka elävänä moraalina elää ja kasvaa HEISSÄ tullen yhä syvemmäksi ja ihmeellisemmäksi. He eivät siis voi puhua omiaan, eivätkä käyttää tämän maailman liukasta ja löyhää kieltä.
Mainitussa luvussa (Matt. 10) Jeesus puhuu siis vain opetuslapsilleen ja niille, jotka toivovat pääsevänsä sellaisiksi. He ovat ihmisiä, jotka ovat heränneet itsetietoisina kosmiseen salaisuuteen, niin että heissä todellakin on herännyt samalla sekä käärmeen viisaus että kyyhkysen viattomuus.
juu. olen tuossa asiassa samoilla linjoilla että yhdessä ne ovat erittäin hyvät. saarnaaja puhuikin kirjassaan ennakoivasti tuosta.
'..älä päästä kättäsi pois toisestakaan..'
Kuten sanoit, hän puhui nuo opetuslapsilleen, ja tuossa oli myöskin ohje ihmisten kalastukseen.
Käärmeeltä otettiin siis älykkyys, ja oveluus, mutta kyyhkysen viattomuus on syytä säilyttää ettei tee kuten jesuiitat.
Jesuiittojen logiikka oli perin outoa, heidän mukaansa ilmeisesti uskoon, toivoon tai rakkauteen voi pakottaa jonkun.