Kohta meillä on taas svenska dagen (6.11.).
Lienee aika palauttaa mieliin, mistä päivän vietossa on historiallisesti kysymys.
Historioitsijan näkökulmasta yhteinen historia suurvalta-Ruotsin kanssa oli varsin mielenkiintoinen:
Ruotsalaiset historioitsijat sekä suomalaiset 2.:een maailman sotaan asti pitivät ruotsalaisia SIIRTOMAAisäntinä Suomessa. Sen sijaan nuoret SUOMALAISET historioitsijat pitävät suhdetta "tasavertaisena".
Meillä on kouluissa sodan jälkeen kerrottu laajasti ns. Ruotsi-Suomen ajasta. Missään muualla maailmassa ei tunneta tällaista valtiokummajaista kuin Ruotsi-Suomi.
Jotta jokainen voisi virittäytyä SVENSKA DAGENin viettoon ja itse päättää, kuinka tasapuolista "valtioliitto" oli, niin esitän lyhyesti "yhteisen" historiastamme pääkohdat:
(Tästä kannattaa ottaa kopio ja lukea sitten, kun on hyvää aikaa)
****************************************************
Yhteinen historia velvoittaa:
1. Yhteinen historia
Suomalaisten ja ruotsalaisten yhteinen historia on pääperuste niillä, jotka puolustavat pakollista ruotsin opetusta Suomen kouluissa.
He unohtavat, että yhteinen historia on yhteinen myös ruotsalaisille, eli jos sillä perustellaan pakkoruotsia Suomen kouluissa, silloin myös suomen kielen pitäisi olla pakollinen aine Ruotsin kouluissa samassa laajuudessa kuin ruotsi on Suomen kouluissa.
Muuten historia on yhteinen vain suomalaisille, mutta ei ruotsalaisille.
Tuo yhteinen historia on myytti, jolla ei ole nimeksikään todellisuuspohjaa. Näiden kansojen historia piispa Henrikistä Haminan rauhaan on niin erilainen ja jyrkällä rajalla toisistaan erottuva, kuin se eri kansallisuuksien välillä suinkin voi olla. Ruotsalaiset olivat valloittajia, miehittäjiä, alistajia.
Suomalaiset taipuivat "niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi; nöyristellen, totellen, alistuen", sanoo Suomen historian professori Heikki Ylikangas kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa.
Karjalaiset tunsivat hyvin venäläiset, joiden naapureina he olivat eläneet tuhansia vuosia. He valitsivat 1600-luvulla läheisen naapuruuden venäläisten kanssa paetessaan ruotsalaisten sortoa.
Muodostui Tverin karjalaiset. Professori Heikki Kirkinen, HS 26.4.92: "Ruotsi valloitti 1600-luvun alussa Inkerinmaan ja Laatokan Karjalan pohjoisine osineen ja sai ne Stolbovan rauhassa 1617. Ruotsin asettama raskas verotus ja uskonnollinen painostus sai aikaan pitkällisen pakolaisliikkeen Venäjälle, muodostui Tverin karjalaiset."
Todellisuus on siis aivan päinvastainen kuin ruotsalaisten kuvittelema jos-historia.
2. "Yhteistä" historiaa
Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa professori Heikki Ylikangas sanoo ruotsalaisten hallinnosta tältä ajalta: "Nuijasota edustaa verisimpiä yhteenottoja talonpoikaissotien synkässä historiassa.
Talonpojat lyötiin teurastuksenomaisissa taisteluissa Ulvilassa, Pirkkalassa, Padasjoella ja Mikkelissä. Rautalammilla päämiehet teloitettiin pikaprosessissa ja kylät jätettiin huovien ryöstettäväksi."
"Savossa käännyttiin linnanpäällikkö Ködik Fincen puoleen, mutta hän hakkautti neuvottelijoilta kädet." Maailman talonpoikaissodissa meidän osamme oli joutua vandaalien heimoveljien teurastettavaksi.
Heikki Ylikangas: "Jyrkän eriarvoista sääty-yhteiskuntaa ylläpidettiin ankaran rikoslain ja noitavainojen avulla. Suomalainen maalaiskansa lyötiin kapinoissa 1574-1597. Aatelin ohjailema rautajyrä ei jättänyt rahvaan jäntereisiin kukistamatonta uhmaa.
Rahvas taipui säätyvaltaan 1600-luvulla niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi: nöyristellen, totellen, alistuen."
"Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan."
Hovioikeusneuvos Jukka Kemppinen, HS: "Kartanolaitos levisi Suomessa täsmälleen sinne asti, missä riitti ryöstettävää poiskuljetettavaksi asti."
Kimmo Katajala: Nälkäkapina, Verovuokraus ja vastarinta Karjalassa 1683-1687. Väitös Joensuun yliopistossa 9.9.94:
"Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan."
3. Ruotsalaisuuden päivä, kaksinkertainen juhlapäivä
Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä ruotsalaisten hallintoa Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty." (HS 11.9.92.)
Gröll kirjoittaa näin siitä huolimatta, että Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalaisten historioitsijoiden "tuli osoittaa, että esi-isämme eivät olleet barbaareja, joiksi ulkomaalaiset meitä tahtovat nimittää". Sama Kustaa muun muassa sääti kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä. (HS 6.5.88.)
Minkähän tähden ne ulkomaalaiset nimittelivät.
On huomattava, että kuningas ei kehottanut virkamiehiä luopumaan barbaarisista menetelmistä, vaan antoi historioitsijoille ohjeen vääristellä historiaa.
Täsmälleen Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalainen valloittaja-miehittäjä on kirjoittanut suomalaisten historian, jota meillä on kritiikittömästi kopioitu, ja josta suomenruotsalaiset eivät halua luopua vieläkään.
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joista Heikki Ylikangas sanoo: "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan pystyi."
Näistä sodista kertoo mm fil.lis. Mikko Huhtamies HS:ssa. (6.11.1996): "Ratsumiesten (hakkapeliittojen) lisäksi sotaan vietiin kymmeniätuhansia jalkaväkimiehiä. Jalkaväkeä täydennettiin väenotoksi kutsutulla pakko-otolla.
Siinä oli samaa sattumanvaraista julmuutta kuin muinaisen Rooman armeijan kurinpidossa, jossa niskurointi rangaistiin teloittamalla yksi mies kymmenestä. Väenotto oli rekrytointitapa, eikä rangaistus, mutta se merkitsi lähes varmaa kuolemaa, jonka syynä oli usein kulkutauti.
Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa. Sen turvin Ruotsi kykeni osallistumaan kolmikymmenvuotiseen sotaan ja jatkamaan suurvaltapolitiikkaa."
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia sotilaita. (Vertaa Kalle Yrjönpoika Hirvelän Hunsasta.)
Sama marraskuun 6. päivä on tuon säädöksen antajan, "sankarikuningas" Kustaa II Aadolfin kuoleman vuosipäivä.
Tämä suuruudenhullu despootti, joka sääti mm. kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä, menetti sinä päivänä henkensä sotaretkellä Saksassa.
Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten kansallispäivä, on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen ruotsinkielisille:
Korostaahan tuo karkureita koskeva säädös pakko-otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta. (Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa".)
Tällainen on 500 vuoden jakso suomalaisten veristä nujertamista Lallista Nälkäkapinaan. Ruotsalainen historioitsija Messenius puhuu "sietämättömästä ikeestä" kuvatessaan ruotsalaisten herruutta Suomessa. (HS 6.5.88.)
Tällainen on "yhteinen historia", jonka perusteella Benedict Zilliacus ja ruotsalainen kansanpuolue edellyttävät, että suomalaiset kunnioituksesta ruotsalaisten pystyttämiä muistomerkkejä kohtaan opettelevat ruotsin kielen.
4. Nykyisen historioitsijan kertomus
Peter Englund: Berättelsen om en armés undergång. Atlantis 1988.
Nuoren ruotsalaisen historioitsijan Peter Englundin teos Poltavan taistelusta ja Ruotsin armeijan tuhosta on todennäköisesti syntynyt Ruotsin aateliston maailmankuvaa 1600- luvulla käsittelevän väitöskirjan sivutuotteena.
Miksi sodittiin?
Koska sotasaalis rikastutti aatelistoa ja koska sodat tarjosivat tärkeimmän uran luomisen mahdollisuuden, Englund kirjoittaa.
"Elämällään rivimiehet saivat maksaa korkeitten aatelisten upseerien rikkaudet; näitä verestä tahmeita perhevarallisuuksia on säilynyt tähän päivään saakka", hän moralisoi.
Näin syntyivät myös Suomen rikkaat ruotsinkieliset suvut.
(Sotamarsalkka Wittenberg von Deben, Nyborgin kreiviksi v. 1652 palkkiona toimista Euroopan sotakentillä, kreivikuntana Parikkala ja Uukuniemi. Ella af Nyborg, Casimir Ehrnroothin isoäiti.)
Lienee aika palauttaa mieliin, mistä päivän vietossa on historiallisesti kysymys.
Historioitsijan näkökulmasta yhteinen historia suurvalta-Ruotsin kanssa oli varsin mielenkiintoinen:
Ruotsalaiset historioitsijat sekä suomalaiset 2.:een maailman sotaan asti pitivät ruotsalaisia SIIRTOMAAisäntinä Suomessa. Sen sijaan nuoret SUOMALAISET historioitsijat pitävät suhdetta "tasavertaisena".
Meillä on kouluissa sodan jälkeen kerrottu laajasti ns. Ruotsi-Suomen ajasta. Missään muualla maailmassa ei tunneta tällaista valtiokummajaista kuin Ruotsi-Suomi.
Jotta jokainen voisi virittäytyä SVENSKA DAGENin viettoon ja itse päättää, kuinka tasapuolista "valtioliitto" oli, niin esitän lyhyesti "yhteisen" historiastamme pääkohdat:
(Tästä kannattaa ottaa kopio ja lukea sitten, kun on hyvää aikaa)
****************************************************
Yhteinen historia velvoittaa:
1. Yhteinen historia
Suomalaisten ja ruotsalaisten yhteinen historia on pääperuste niillä, jotka puolustavat pakollista ruotsin opetusta Suomen kouluissa.
He unohtavat, että yhteinen historia on yhteinen myös ruotsalaisille, eli jos sillä perustellaan pakkoruotsia Suomen kouluissa, silloin myös suomen kielen pitäisi olla pakollinen aine Ruotsin kouluissa samassa laajuudessa kuin ruotsi on Suomen kouluissa.
Muuten historia on yhteinen vain suomalaisille, mutta ei ruotsalaisille.
Tuo yhteinen historia on myytti, jolla ei ole nimeksikään todellisuuspohjaa. Näiden kansojen historia piispa Henrikistä Haminan rauhaan on niin erilainen ja jyrkällä rajalla toisistaan erottuva, kuin se eri kansallisuuksien välillä suinkin voi olla. Ruotsalaiset olivat valloittajia, miehittäjiä, alistajia.
Suomalaiset taipuivat "niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi; nöyristellen, totellen, alistuen", sanoo Suomen historian professori Heikki Ylikangas kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa.
Karjalaiset tunsivat hyvin venäläiset, joiden naapureina he olivat eläneet tuhansia vuosia. He valitsivat 1600-luvulla läheisen naapuruuden venäläisten kanssa paetessaan ruotsalaisten sortoa.
Muodostui Tverin karjalaiset. Professori Heikki Kirkinen, HS 26.4.92: "Ruotsi valloitti 1600-luvun alussa Inkerinmaan ja Laatokan Karjalan pohjoisine osineen ja sai ne Stolbovan rauhassa 1617. Ruotsin asettama raskas verotus ja uskonnollinen painostus sai aikaan pitkällisen pakolaisliikkeen Venäjälle, muodostui Tverin karjalaiset."
Todellisuus on siis aivan päinvastainen kuin ruotsalaisten kuvittelema jos-historia.
2. "Yhteistä" historiaa
Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa professori Heikki Ylikangas sanoo ruotsalaisten hallinnosta tältä ajalta: "Nuijasota edustaa verisimpiä yhteenottoja talonpoikaissotien synkässä historiassa.
Talonpojat lyötiin teurastuksenomaisissa taisteluissa Ulvilassa, Pirkkalassa, Padasjoella ja Mikkelissä. Rautalammilla päämiehet teloitettiin pikaprosessissa ja kylät jätettiin huovien ryöstettäväksi."
"Savossa käännyttiin linnanpäällikkö Ködik Fincen puoleen, mutta hän hakkautti neuvottelijoilta kädet." Maailman talonpoikaissodissa meidän osamme oli joutua vandaalien heimoveljien teurastettavaksi.
Heikki Ylikangas: "Jyrkän eriarvoista sääty-yhteiskuntaa ylläpidettiin ankaran rikoslain ja noitavainojen avulla. Suomalainen maalaiskansa lyötiin kapinoissa 1574-1597. Aatelin ohjailema rautajyrä ei jättänyt rahvaan jäntereisiin kukistamatonta uhmaa.
Rahvas taipui säätyvaltaan 1600-luvulla niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi: nöyristellen, totellen, alistuen."
"Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan."
Hovioikeusneuvos Jukka Kemppinen, HS: "Kartanolaitos levisi Suomessa täsmälleen sinne asti, missä riitti ryöstettävää poiskuljetettavaksi asti."
Kimmo Katajala: Nälkäkapina, Verovuokraus ja vastarinta Karjalassa 1683-1687. Väitös Joensuun yliopistossa 9.9.94:
"Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan."
3. Ruotsalaisuuden päivä, kaksinkertainen juhlapäivä
Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä ruotsalaisten hallintoa Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty." (HS 11.9.92.)
Gröll kirjoittaa näin siitä huolimatta, että Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalaisten historioitsijoiden "tuli osoittaa, että esi-isämme eivät olleet barbaareja, joiksi ulkomaalaiset meitä tahtovat nimittää". Sama Kustaa muun muassa sääti kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä. (HS 6.5.88.)
Minkähän tähden ne ulkomaalaiset nimittelivät.
On huomattava, että kuningas ei kehottanut virkamiehiä luopumaan barbaarisista menetelmistä, vaan antoi historioitsijoille ohjeen vääristellä historiaa.
Täsmälleen Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalainen valloittaja-miehittäjä on kirjoittanut suomalaisten historian, jota meillä on kritiikittömästi kopioitu, ja josta suomenruotsalaiset eivät halua luopua vieläkään.
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joista Heikki Ylikangas sanoo: "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan pystyi."
Näistä sodista kertoo mm fil.lis. Mikko Huhtamies HS:ssa. (6.11.1996): "Ratsumiesten (hakkapeliittojen) lisäksi sotaan vietiin kymmeniätuhansia jalkaväkimiehiä. Jalkaväkeä täydennettiin väenotoksi kutsutulla pakko-otolla.
Siinä oli samaa sattumanvaraista julmuutta kuin muinaisen Rooman armeijan kurinpidossa, jossa niskurointi rangaistiin teloittamalla yksi mies kymmenestä. Väenotto oli rekrytointitapa, eikä rangaistus, mutta se merkitsi lähes varmaa kuolemaa, jonka syynä oli usein kulkutauti.
Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa. Sen turvin Ruotsi kykeni osallistumaan kolmikymmenvuotiseen sotaan ja jatkamaan suurvaltapolitiikkaa."
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia sotilaita. (Vertaa Kalle Yrjönpoika Hirvelän Hunsasta.)
Sama marraskuun 6. päivä on tuon säädöksen antajan, "sankarikuningas" Kustaa II Aadolfin kuoleman vuosipäivä.
Tämä suuruudenhullu despootti, joka sääti mm. kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä, menetti sinä päivänä henkensä sotaretkellä Saksassa.
Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten kansallispäivä, on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen ruotsinkielisille:
Korostaahan tuo karkureita koskeva säädös pakko-otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta. (Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa".)
Tällainen on 500 vuoden jakso suomalaisten veristä nujertamista Lallista Nälkäkapinaan. Ruotsalainen historioitsija Messenius puhuu "sietämättömästä ikeestä" kuvatessaan ruotsalaisten herruutta Suomessa. (HS 6.5.88.)
Tällainen on "yhteinen historia", jonka perusteella Benedict Zilliacus ja ruotsalainen kansanpuolue edellyttävät, että suomalaiset kunnioituksesta ruotsalaisten pystyttämiä muistomerkkejä kohtaan opettelevat ruotsin kielen.
4. Nykyisen historioitsijan kertomus
Peter Englund: Berättelsen om en armés undergång. Atlantis 1988.
Nuoren ruotsalaisen historioitsijan Peter Englundin teos Poltavan taistelusta ja Ruotsin armeijan tuhosta on todennäköisesti syntynyt Ruotsin aateliston maailmankuvaa 1600- luvulla käsittelevän väitöskirjan sivutuotteena.
Miksi sodittiin?
Koska sotasaalis rikastutti aatelistoa ja koska sodat tarjosivat tärkeimmän uran luomisen mahdollisuuden, Englund kirjoittaa.
"Elämällään rivimiehet saivat maksaa korkeitten aatelisten upseerien rikkaudet; näitä verestä tahmeita perhevarallisuuksia on säilynyt tähän päivään saakka", hän moralisoi.
Näin syntyivät myös Suomen rikkaat ruotsinkieliset suvut.
(Sotamarsalkka Wittenberg von Deben, Nyborgin kreiviksi v. 1652 palkkiona toimista Euroopan sotakentillä, kreivikuntana Parikkala ja Uukuniemi. Ella af Nyborg, Casimir Ehrnroothin isoäiti.)
Vastaukset 52
Vanhimmat
Käpykaartilaisuuden päivä on uudempi nimitys.
Kenelle annetaan RKP:n (=rasistinen k.puolue) kunniapalkinto, eli entinen "Freudenthal-mitali"??
Kuka on edistänyt eniten ruotsalaista rotua??
Veikkaan, että Eva Biaudet.
USAssakin on Etelävaltioissa alettu poistaa konfederaatti patsaita rasismin symboleina. Eiköhän Freudental-päiväkin ole jo ansainnut leponsa historian roskatynnyrissä. Nuorison aloite lahtarin ratsastajapatsaan siirrosta Suomenlinnaan museoitavaksi on myös merkki uusien raikkaiden tuulien puhaltamisesta. Siirtyminen sodan ja rasismin palvonnasta moderniin suomalaisuuteen edellyttää henkistä ja visuaalista mentaalihygieniaa...
Paavo Lipponen ehdottomasti.
Soutajien muistoa pitäisi kunnioittaa vaikkapa vuotuisella kilpasoudulla.
Munsalan Soutukerholla ja Munsalan Soutajilla tarkoitetaan rannikolta kotoisin olevia sotilaskarkureita, jotka pakenivat joukolla kesän 1944 suurtaisteluista. Pakomatka suuntautui ensimmäiseksi kotiseudulle muun muassa Munsalaan. Täältä rintamakarkurit suuntasivat veneillä Pohjanlahden yli Ruotsiin.
Ruotsinkielinen "Jalkaväkirykmentti 61" (JR 61) eli "sextiettan" oli tärkein yhtymä, jossa suurisuuntaista Ruotsiin saakka ulottunutta rintamakarkuruutta esiintyi. Jatkosota loppui ja Liittoutuneiden valvontakomission toiminnan vuoksi karanneita ei asetettu vastuuseen.
Lähteet
Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Otava 1976,
ISBN 951-1-02303-9
nid 951-1-020304 sid.
Jukka Kulomaa: Käpykaartiin? 1941-1944. Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Väitöskirja 1995.
Lars Stenström: Krigsvägar. 1997.
Uppslagsverket Finland (1983).
Svenska dagen on hieno juhlapäivä jolloin ehdottomasti pitää liputtaa ja juhlia kunnolla. Syynä tähän on se että tuo on myös syntymäpäiväni.
synttärit = hyvä juttu.
Ruotsalaiset = selkäänkusevia mulkkuja.
haa, tulipa vitsi mieleen!
"mitä ruotsalaiset tekevät armeijassa?"
"vetelevät kessua"
HAAHA!
(Tästä kannattaa ottaa kopio ja lukea sitten, kun on hyvää aikaa
Loistava neuvo jokaiselle ja loistava kuvaus "yhteisestä" historiastamme. Palstan ruotsifanien kannattaa lukea tämä avaus erityisen tarkasti ja painaa yksityiskohdatkin mieleensä.
Svenska Dagenina on jokaisen suomalaisen syytä muistella kunnioituksella Ruotsia ja sen maineikkaita kuninkaita. Ilman heitä meillä ei olisi länsimaista kulttuuria ja kristinuskoa kaikkine hyvin sivuvaikutuksineen.
Ei myöskään EU:n jäsenyyttä ja muita sidoksia vapaaseen, demokraattiseen länsimaailmaan.
Suomessa on ruotsalaisuuden ydinalueilla ylitetty svenssonin leipälajien saavutukset. Siksi päivä voidaan uudelleen kastaa Suomen Voiton Päiväksi.
https://www.is.fi/mystyle/art-2000005998442.html
Virossa oli vuosisatojen ajan saksalainen yläluokka joka hallitsi maata. Siellä on nykyään ihan samalla lailla nämä 'hienoidet' ja vielä kaupan päälle NATO-jäsenyys. Paha pettymys tietysti Ruotsi-uskovaiselle kun tällainen otetaan esille. Entschuldigen.
En käsitä supisuomalaista joka liputtaa Svenska Dagenin kunniaksi. Verisen sortajan itselleen perustama muistopäivä kun on kyseessä.
Vietetäänkö Ruotsissa suomalaisuuden päivää, jos niin milloin ?
Myös ruotsalainen talonpoika sai kärsiä yhtä julmasti aikakauden tavoista ja aatelin rikollisuudesta.
Olisikin nyt parempi katsella tätä nykyaikaa näiden kahden valtion tasaveroisen kaveruuden pohjalta.
Barbaarinen säätyvalta vallitsi kaikissa Euroopan valtioissa tuolloin. Jos Kustaa A. tapatti katolisia, niin paavihan pani paljon paremmaksi, yhdessä yössä tapettiin Pariisissa n. 100 tuhatta hugenottia l. protestanttia (Pariisin verihäät)
Lykkäät pötyä tapasi mukaan. Ruotsalaista ei voitu pelata korttipelissä ja muutenkaan kukaan ruotsalainen tai suomalainen ei ollut kunnolla edes Vanhassa Suomessa kenenkään aatelisen oikeudetonta 'riidatonta omaisuutta'.
Paavi ei itse pannut toimeen Pariisin verihäitä - tosin julisti ja kovasti iloitsi tästä mainiosta urotyöstä.
Svenska dagen on jätte kiva päivä. On hienoa että maamme on niin monikultturinen.
-Kiitos Ruotsille, kiitos Venäjälle siitä mitä me olemme nyt. <3
Tällä hetkellä Vladimir Vladimirovitš Putin on kansainvälisen tulevaisuususkoisen liikkeen johtotähti. Ehdotan täten että omistaan päivä tämän suurmiehen teoille ja ajatuksille.
Koska tulee viralliseksi liputuspäiväksi venäläisyyden päivä? Saamme kiittää Venäjää siitä että Suomessa ei puhuta yleisesti ruotsinkieltä.
Suomettumisen pahinta ja nöyrintä laatua on tuollaiset ruotsalaisuuden päivät. Niinkun on sekin kun Rinne taannoisella Ruotsin vierailullaan puhui ruotsia eikä puolueetonta kieltä.
Rinne osaa nuolemisen. Se on verissä.
Katainen puhui englantia virallisella Ruotsin vierailulla. Ja siitäkös syntyi aivan kaameaa narinaa. Kokoomus oli ennen muinoin suomalaisuuspuolue. Nykyään sielläkin lauletaan tätä samaa pakollista liturgiaa. Kun tämä ruotsi on meidän rikkautemme … jne...
Kun suomalainen mulkero liputtaa ja juhlii ruotsalaisuuden päivää niin tietääkö se onneton itsekään mitä se silloin juhlii. Luulen että ei tiedä.
Ruotsalaisuuden päivän kunniaksi vedän perinteiseen tapaani lipun puolitankoon ja lähden etsimään rintamamiestaloja Länsi-Uudenmaan ruotsinkielisiltä alueilta.
Tähän mennessä en ole löytänyt ainuttakaan rintamamiestaloa noilta vaurailta seuduilta, liekö syynä se, että alueet vapautettiin kielipoliittisten syiden vuoksi asutusvelvotteista.
Olen myös etsinyt suomenkielistä yläastetta Inkoosta. Eipä löydy, vaikka kunnassa on suomenkielinen enemmistö.
Heja SFP ;=((
Hölmö pysyy hölmönä ruotsalaisvihassaankin.
Länsi-Uudellamaalla et ole käynytkään.Silloin tietäisit , että Inkoo oli pääasiassa Porkkalan vuokra-aluetta silloin, kun evakkoja asutettiin ja rintamamiestaloja rakennettiin.
Ruotsinkieliset palvelivat sodissamme kuten suomenkielisetkin.
Inkoossa on suomenkieliset ja ruotsinkieliset koulut,kuten muillakin kaksikielisillä alueilla.
Ahvenanmaalla kuulemma ei tarvinnut olla missään tekemisissä Suomen eikä myöskään Suomen armeijan kanssa.
Ruotsalaiset vastustivat suomalaisten asuttamista "pyhälle ruotsalaiselle maalle". Saatiin aikaan laki että näin ei tehdä maksua vastaan. Tätä maksua ei vain muistettu periä tältä yläluokalta. Uraa!!
Me tänään juhli Svenska dagen,
ett tule oikke ont i magen.
Me syö ja hurra, slå i glaset,
me fira bättre folks kalaset.
Ej kutsu ykskän finne mukka,
ett stämningen ej mennä hukka.
Te åle vain yx enkel rahvas,
som sitter kvar i vallan kahvas.
Mun tule metsäläine mieli,
kun kuule vulgäär suomin kieli.
Se åle ej yx kulturspråk:
vain vittu, tappelus ja bråk.
Mutt kerta viel, jos Gud se salli,
me kisko finnen alta palli
ja heittä er från Finland ut.
Sit pakkosuomi loppu slut!
Aika hullua, että tuollaista päivää ylipäätään vietetään!
Vrt. ONKO Virossa neuvostoliittolaisuuden päivä suuren ja mahtavan Neuvostoliiton kunniaksi ja muistoksi! :)
Entäs sitten tuommoinen jenkkien halloweenin juhliminen. Alamainen aasi ja nöyristelijä on suomalainen.
Svenska dag-lukuhetkiksi suosittelen Samuli Paulaharjun "Kiveliöitten kansaa: Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta". Se kuvaa miten vielä 1900-luvun alkupuolella Pohjois-Ruotsi oli pääosin suomenkielistä. Paulaharjun teos lienee ainoa, jossa aiheesta on laadittu.
Itsekukin voi mielessään vertailla tilannetta nykyiseen, jossa suomenkieli on brutaalisti hävitetty lähes koko alueelta. Pajalalainen hiihtäjäkin muistaa haastatteluissaan aina korostaa, että ei osaa suomea.
Suomenkielen muisto ansaitsisi edes pätevän tieteellisen tutkimuksen.
https://www.doria.fi/handle/10024/59693
Terve parahin Sologdin.
Tässä muutama hyvä kirja ruotsalaisten käsityksistä suomalaisista.
Salminen Väinö: Skandinavian metsäsuomalaisten vaiheet
Ernst Lampen (1925), Värmlannin matka. Suomalaisuutta vainuamassa Värmlannin metsissä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Tamminen Tapio: Kansankodin pimeämpi puoli
Kemiläinen Aira (toim.): Mongoleja vai germaaneja? - Rotuteorioiden suomalaiset
Ernst Lampen (1925), Värmlannin matka. Suomalaisuutta vainuamassa Värmlannin metsissä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
https://sites.utu.fi/hiiskuttua/tutkimus-varmlannin-metsasuomalaisista-kertoo-varhaisten-suomalaisten-uudisasukkaiden-elamasta-ja-kulttuurista/
Vilkaisinpas kirjahyllyyni ja siksipä vielä täydennän listaa kirjoista, joita voisi lueskella milloin vain, mutta ERITYISESTI ruotsalaisuuden päivänä 6.11
Heikki Tala: Vuosisata suomalaisuuden puolesta - Suomalaisuuden liitto 1906-2006
Kustantaja: Suomalaisuuden liitto, painovuosi:2006, 240 sivua
Salminen Väinö: Skandinavian metsäsuomalaisten vaiheet
Kansa, 1909, 143 liitekartta s., painos: 1
Ernst Lampen (1925), Värmlannin matka. Suomalaisuutta vainuamassa Värmlannin metsissä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
https://sites.utu.fi/hiiskuttua/tutkimus-varmlannin-metsasuomalaisista-kertoo-varhaisten-suomalaisten-uudisasukkaiden-elamasta-ja-kulttuurista/
Tamminen Tapio: Kansankodin pimeämpi puoli
Kustantaja: Atena, painovuosi: 2015, 262 sivua
https://atena.fi/kansankodin-pimeampi-puoli
Kemiläinen Aira: Mongoleja vai germaaneja? Rotuteorioiden suomalaiset
Kustantaja: Suomen Historiallinen Seura, painovuosi:1985, 549 sivua
Kemiläinen Aira Suomalaiset, outo Pohjolan kansa - Rotuteoriat ja kansallinen identiteetti
SHS, 1994, 417 s
Aira Kemiläinen: Kansallisuuskysymyksiä ja rotuasenteita
Kustantaja: Jyväskylän yliopiston historian laitos, painovuosi:1986
Vallenius Erkki: Kansankodin kuokkavieraat - II maailmansodan jälkeen Ruotsiin muuttaneet suomalaiset kaunokirjallisuuden kuvaamina
Kustantaja: SKS, painovuosi:1998, 268 sivua
Korhonen Teppo (toim.): Mitä on suomalaisuus
Kustantaja: Suomen Antropologinen Seura, painovuosi:1993, 178 sivua
Jokisalo Jouko (toim.): Rasismi tieteessä ja politiikassa - Aate- ja oppihistoriallisia esseitä
Kustantaja: Edita, painovuosi:1996, 306 sivua
Skutnabb-Kangas, Tove - Kangas, Ilka ja Kea: Vähemmistö, kieli ja rasismi
Kustantaja: Gaudeamus, painovuosi:1988, 277 sivua
Ruotsin hyvyyttä Suomea ja suomalaisia kohtaan hehkutetaan kritiikittömästi. Sen vuoksi on tarpeellista, että mitalin ruma puoli tuodaan myös esiin. Ja sitä rumuutta tosiaan riittää.
- Ruotsalaisuus juurrutetaan Suomeen
- Ruotsi voimistuu - Suomi kurjistuu
- Kalmarin unionin jäänteiden kohtalo
- Uskonpuhdistus ja suomen kirjakielen synty
- Nuijasota suomalaisuuden tappiona
- Talonpojan mitta täyttyy
- Suomalaiset syöstään sotaan
- Paavo Haavikon näkemys
- Kaarle IX:n Suomi-kauna
- Ruotsin metsäsuomalaiset
- Etnistä puhdistusta
- Ruotsin kielipolitiikka 1600-luvun Suomessa
- Talonpoika muonittaa ja talonpoika sotii
- Suomen sorto tehostuu
- Suomalaisten pakkosiirto 1681-82
- Sotaväenotot
- Suomi Ruotsin valtiontaloudessa
- jne...
Kyllä on outo suomalaiseksi jos liputtaa verisen valloittajan ja Suomen syöjän kunniaksi. Voiko pahempaa suomettumista enää olla.
Minä siirryn suruliputukseen tuona päivänä muistellen niitä ehkä 100 000 tai enemmänkin miestä jotka täältä vietiin pakolla Ruotsin sotiin sekä raskaitten verojen takia nälkään ja tauteihin menehtyneitä ihmisiä.
Joku heikompi kansa kuin suomalaiset olisi sortunut ja hävinnyt sukupuuttoon Ruotsin imiessä maasta kaiken elinvoiman. Suomalainen ihminen kestää hyvin kovat ajat mutta hyvinä aikoina joskus vähän mopo karkaa.
Tämä onkin ihme, ja koskee myös ns. nuorta sukupolvea.
Kun menee hyvin niin pää ei kestä. Puukko pitää lyödä selkään ihan lähimmillekin ihmisille.
Kuka asioihin perehtynyt juhlisi Suomen ruotsalaisten päivää liputtamalla? EI EI EI
Tämä kirja on järkyttävää luettavaa Suomen ruotsalaisten luopioiden osalta. Kun katsoo henkilöhakemistoa, niin Nils Meinander esiintyy yli 20:llä eri sivuilla ja aihe on koko ajan sama eli Rauhanoppositio, tietojen toimittaminen Ruotsiin ja sen kautta viholliselle, pakolaishallituksen valmistelu Tukholmaan ja suoranainen vakoilu Suomen hallituksen toimista. Toinen mätäpaise on Laurin Zilliacus, joka taitaa olla Jutankin isukki, jota omatkin piti kirjan mukaan epäluotettavana. Kolmas Suomen ruotsalainen syväkurkku, ja kirjassa usein esiintyvä, on kovana kommunistina tunnettu Atos Wirtanen. Wirtanenhan kertoo omissa muistelmissaan näistä ajoista ja matkoista Tukholmaan. Ylipäätään Suomen ruotsalaisten osuus on silmiinpitävän suuri ja heidän toimintansa röyhkeän maanpetoksellista. Sama meno jatkui sodan jälkeenkin, nyt suoraan rysssien talutusnuorassa Kaulapantatsuhnina ja hyödyllisinä idiootteina!
Henrikin sukulaismies , olisiko peräti setämies, Nils Meinander "omiensa porukassa" eli hyödyllisten idioottien seurassa: Suomen ruotsalaisten, Maalaisliittolaisten ja kommunistien kanssa:
20.7.2009
Osmo Apunen ja Corinna Wolff, Pettureita ja patriootteja. Taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938-1946, SKS, 482 s., Hämeenlinna 2009
https://tuomioja.org/kirjavinkit/2009/07/osmo-apunen-ja-corinna-wolff-pettureita-ja-patriootteja-taistelu-suomen-ulko-ja-puolustuspolitiikan-suunnasta-1938-1946-sks-482-s-hameenlinna-2009/
Pettureita vai patriootteja?
PETTUREITA!
Aivan kuten Ekisedänkin mummo...
Ruotsinkieliset maanpetturit ovat aina olleet sivuosassa. Tosin heillä oli näkyvä rooli rauhanoppositiossa,
Pajjon enemmän on suomenkielisiä Otto Wille Kuusisesta alkaen.
Mitenkä niin. Julius Sundblomille on oikein patsaskin varustomotuista, maataloustuista ja yritystuilla nauttivalla Ahvenanmaalla. Sundblomin patsasta voidaan verrata Venäjän puoleisiin Kuusisen paitsaisiin. Ahvenanmaan 'vapautuksen' jälkeen olisivat alkaneet houreet erelärannikon ja Kannaksen vapauttamisesta. Viipurissa ja Sortavalassa oli paljon ruotsinkielisiä.
Ehdoton antautuminen oli tietänyt tuossa vaiheessa Lapin siviilien joukkotuhoa. Nämä sairaat rasistit olisivat sitten painelleet Ruotsiin. Jokainen rauhanoppositiossa tiesi mitä ehdoton antautuminen tarkoitti. Tsuikov sanoi Hans Krebsille ennen Berliinin joukkopanoja, että Saksa antautuu ilman ehtoja. Ruotsinkielisiä suututti ettei Ahvenanmaa mennyt Ruotsiin ja erittäin kova kauna bäätrefolkia kohtaan jatkui väkevänä.
Sundblomin patsaan veistänyt lesbo Toven isä Viktor Jansson oli kova poika Hans Kalmin porukassa lahtaamaan suomalaisia haavoittuneita ja ihaili nuutenkin suomalaisten vuoden 1918 joukkomurhia.
Onko lukuja , paljonko souti Munsalasta käpykaartia Uumajan lohkolle kesällä -44.
Kesä-heinäkuun kiivaimpien taistelujen aikaan olivat Munsalan venekuljetukset täyskuormitettuja vahvistuksien virratessa lahden yli, jossa odottivat höyryävät lihapadat.
Joppe+Karhunen+kertoo+Merilentäjät+-kirjassaan+kuinka+Ruotsiin+pakenijoita+koetettiin+metsästää+lentokoneilla+partioimalla+syksyllä+1944.+Uumajaan+oli+kovasti+menijöitä.
Eniten+minua+ihmetyttää+sellainen+asia,+että+lähes+kaikkea+on+viime+sodista+tutkittu+ja+väitöskirjoja+väsätty,+MUTTA+karkuruutta+Ruotsiin+ei+ole+tutkittu+käytännössä+laisinkaan.+Suomenkielisenä+et+löydä+juuri+mitään+kirjoja+aiheesta.
Karkuruudella Ruotsiin ei kesällä -44 ollut suurtakaan merkitystä. Suomen kohtalot ratkaistiin ihan muualla.Ruotsinkieliset sotilaat taistelivat kuten muutkin.
Ruotsinkielisiä suomalaisia ja Ruotsia vihaaville ihmisille aihe on tietysti kiitollinen.
Asian jatkuva toistaminen saa sen tuntumaan yhtä merkittävältä kuin Englannin "sodankäynnin" Suomea vastaan.
Kyse on länsimaita ja myös Ruotsia koskevasta vihanlietsonnasta osana kybersotaa.
Tuskin asianomaiset edes käsittävät,missä ovat mukana.
Ei läntisiä maita tai Turkkia tai Kiinaakaan saa arvostella, se on sotaa. Venäjää saa arvostella ja pitääkin, se on vuorostaan rauhanpolitiikkaa. Jos milloin syitä ei löydy niin ainahan voi jotain keksiä, kaivaa vaikka esiin Stalinin synnit ja vääntää nekin venäläisten synneiksi.
Ruotsia pitää kehua ja esitellä pelkkänä hyvyytenä Suomen kansaa kohtaan sekin kun miehet ja varallisuus vietiin sotiin jotka rikastuttivat emämaa Ruotsia.
Totta, Ruotsin sotien sotasaaliit menivät pääosin Tukholmaan ja muihin Ruotsin kaupunkeihin. Lieneekö Suomi, edes Turkukaan, saanut yhtään mitään. Silti eräät jaksavat kuvata sitä onnenaikana.
Suomalaiset saivat vielä vaivoikseen paskoruotsin.
Suomihan olisi tukehtunut köyhyyteen 1960- ja 70-luvuiilla ellei Ruotsi olisi vetänyt meidän porukkaa töihin. Hakkapeliitat menivät sinne nauttimaan bullekaffea, kun kotona ei ollut mitään.
Suomi köyhtyi hirveästi Ruotsia puolustaessaan. Ruotsi sen sijaan sai maksuna rautamalmista lähes kaikki koko Saksan miehittämän Euroopan varannot. Siinä on iso ero.