Hei.
Onko sinulla kokemusta alanvaihdosta, siis sovinnaisesta, turvallisesta työstä taiteen tekemiseen?
Kerään rohkeutta tehdäkseni tuon harppauksen. Olen vielä nuori, alle 30, ja yliopistotutkinto on aivan tuore. Tutkintoani vastaavat työt vaan tuntuvat tyhjänpäiväisiltä, turhilta ja merkityksettömiltä.
Niin pienestä pitäen kuin muistan olen piirtänyt, keksinyt tarinoita, suunnitellut kuvitteellisten kaupunkien asemakaavoja, rakentanut mökillä rantahiekalle kaupunkeja ja tieverkostoja kivistä sun muista. Koko peruskouluajan ja osan lukiostakin kävin paikallisen kansalaisopiston kuvataidekoulua, ja olin ihan tosissani suuntaamassa jollekin taidealalle. Varovaisuus ja perheen "painostus" kuitenkin saivat minut lähtemään sovinnaiselle, turvalliselle ja rahakkaalle alalle, joka nyt siis tuntuu väärältä valinnalta. Haluan keksiä, luoda, ilmaista itseäni.
Olen tällä hetkellä suuryrityksen leivissä, ja en viihdy. Toimiala on sinänsä ihan mielenkiintoinen ja edellyttää innovointia ja luovuutta, mutta minun asemassani oleva ei pääse siihen osaan prosessia osalliseksi. Suuren yrityksen raskassoutuiset prosessit, hitaat muutokset ja yksilöiden ja heidän panoksensa hukkuminen massan sekaan ahdistaa. Haluaisin tehdä jotain missä työnsä tulokset näkee konkreettisesti, niistä saa välitöntä palautetta - ja voi kokea niitä kuuluisia onnistumisen elämyksiä. Kaikki elämäni kohokohdat, parhaalta tuntuneet hetket ja kirkkaimmat muistot ovat liittyneet jotenkin kuvataideharrastuksiini, kirjoittamiseen tai muuhun luovaan toimintaan.
Uskallanko tehdä elämänmuutoksen? Hakea opiskelemaan taidealaa, katsoa mihin kyvyt riittävät? Kadunko lopun ikäni jos en sitä tee? Kun en ole onnellinen nykyisessä työtilanteessani, niin mitä minulla on menetettävää?
Kokemuksia?
Taiteesta
32
2283
Vastaukset
- kokenut
ellei ole harvinaisen lahjakas tai rohkea! Suomalaiset eivät osta taidetta koteihin, julkisiin tiloihinkaan ei osteta taidetta eli kenelle möisit töitäsi.? Suurin osa taiteilijoista tekee opetustyötä oman "luovan" työnsä ohella!
- aloittaja
En ajatellutkaan elättää itseäni taiteen tekemisellä, sivutuloja ehkä vaan ja ilo siitä että tuntee tekevänsä sitä mitä oikeasti HALUAA. Vaatimaton mutta turvallinen päätyö, jolla tulee toimeen, on jo mietittynä. Ja kun miehenikin on vakituisessa työssä, niin toimeentulo ei sinänsä ole se ongelma. Mietityttää vaan että olenko ihan hullu jos heitän tutkintoni tavallaan hukkaan ja lähden ihan puhtaalta pöydältä uusien ja epävarmojen juttujen pariin.
Olisi kai pitänyt jo alunperinkin silloin kymmenen vuotta sitten valita sydämellä eikä järjellä mitä lähtee opiskelemaan... Mutta mitäpä se jossittelu auttaa, relevanttia on miten käytän elämäni tästä eteenpäin?
Muistan kun setäni jäi lamavuosina työttömäksi. Hän alkoi tehdä puutyötaidetta, jota sai hyvin kaupaksi paikallisten matkailuyritysten kautta. Ehkä maanläheiset, sisustukselliset ja ei liian erikoiset työt sitten menevät helpommin kaupaksi, tiedä tuosta... - oletko..
aloittaja kirjoitti:
En ajatellutkaan elättää itseäni taiteen tekemisellä, sivutuloja ehkä vaan ja ilo siitä että tuntee tekevänsä sitä mitä oikeasti HALUAA. Vaatimaton mutta turvallinen päätyö, jolla tulee toimeen, on jo mietittynä. Ja kun miehenikin on vakituisessa työssä, niin toimeentulo ei sinänsä ole se ongelma. Mietityttää vaan että olenko ihan hullu jos heitän tutkintoni tavallaan hukkaan ja lähden ihan puhtaalta pöydältä uusien ja epävarmojen juttujen pariin.
Olisi kai pitänyt jo alunperinkin silloin kymmenen vuotta sitten valita sydämellä eikä järjellä mitä lähtee opiskelemaan... Mutta mitäpä se jossittelu auttaa, relevanttia on miten käytän elämäni tästä eteenpäin?
Muistan kun setäni jäi lamavuosina työttömäksi. Hän alkoi tehdä puutyötaidetta, jota sai hyvin kaupaksi paikallisten matkailuyritysten kautta. Ehkä maanläheiset, sisustukselliset ja ei liian erikoiset työt sitten menevät helpommin kaupaksi, tiedä tuosta...varma, että taiteen tekeminen työnä on niin autuasta? Olen varmaan poikkeus kun en olisi halunnut taiteilijaksi, mutta siihen varmaan päädyn.
- tietäisi...
oletko.. kirjoitti:
varma, että taiteen tekeminen työnä on niin autuasta? Olen varmaan poikkeus kun en olisi halunnut taiteilijaksi, mutta siihen varmaan päädyn.
...jos ei kokeile :)
Tiedän vaan sen, että koko ikäni olen ollut onnellisimmillani tehdessäni luovia juttuja, piirtämistä, maalaamista, veistoksia, vaatteita tehdessä, kirjoittaessani... Kaikki onnellisimmat muistoni liittyvät noihin tilanteisiin. Esteettisyys, visuaaliset jutut ovat aina olleet minulle erittäin merkityksellisiä. Ammatinvalinta- jne testit ovat aina antaneet tulokseksi että luoviin töihin pitäisi ryhtyä. Ja kun ideoita on niin tekisi mieli kokeilla poikiiko se jotain. - kokenut
aloittaja kirjoitti:
En ajatellutkaan elättää itseäni taiteen tekemisellä, sivutuloja ehkä vaan ja ilo siitä että tuntee tekevänsä sitä mitä oikeasti HALUAA. Vaatimaton mutta turvallinen päätyö, jolla tulee toimeen, on jo mietittynä. Ja kun miehenikin on vakituisessa työssä, niin toimeentulo ei sinänsä ole se ongelma. Mietityttää vaan että olenko ihan hullu jos heitän tutkintoni tavallaan hukkaan ja lähden ihan puhtaalta pöydältä uusien ja epävarmojen juttujen pariin.
Olisi kai pitänyt jo alunperinkin silloin kymmenen vuotta sitten valita sydämellä eikä järjellä mitä lähtee opiskelemaan... Mutta mitäpä se jossittelu auttaa, relevanttia on miten käytän elämäni tästä eteenpäin?
Muistan kun setäni jäi lamavuosina työttömäksi. Hän alkoi tehdä puutyötaidetta, jota sai hyvin kaupaksi paikallisten matkailuyritysten kautta. Ehkä maanläheiset, sisustukselliset ja ei liian erikoiset työt sitten menevät helpommin kaupaksi, tiedä tuosta...neuvoo että elä sydämesi mukaan! Itse löysin "alani" vasta n. kolmikyppisenä ja nyt olen taideopettaja... Nautin työstäni suunnattomasti!
- kysyy...
kokenut kirjoitti:
neuvoo että elä sydämesi mukaan! Itse löysin "alani" vasta n. kolmikyppisenä ja nyt olen taideopettaja... Nautin työstäni suunnattomasti!
...millainen alan koulutus sinulla on? Miten olet päätynyt nykyiseen työhösi?
- kokenut myös
Galleristin apulaisena ja taiteilijana olen huomannut, että taidetta todellakin menee kaupaksi koko ajan enemmän. Varsinkin nuoret hyvin toimeentulevat ihmiset ostavat taidetta hienoihin koteihinsa, eikä yleensä kovin perinteistä sellaista.
Toisaalta, tarviiko taiteella edes elää? Taiteilija ei ole yrittäjä, eikä hänen päämääränsä ole raha, vaan taiteen tekeminen. Jos työt eivät mene kaupaksi eikä apurahoja heru, hän jatkaa silti työtään. Tämä työ jatkaa elämäänsä vielä taiteilijan kuoleman jälkeen ja antaa aina vain elämyksiä uusille sukupolville. Eiköhän se ole tärkeämpää kuin tilipussin paksuus? - kokenut
kokenut myös kirjoitti:
Galleristin apulaisena ja taiteilijana olen huomannut, että taidetta todellakin menee kaupaksi koko ajan enemmän. Varsinkin nuoret hyvin toimeentulevat ihmiset ostavat taidetta hienoihin koteihinsa, eikä yleensä kovin perinteistä sellaista.
Toisaalta, tarviiko taiteella edes elää? Taiteilija ei ole yrittäjä, eikä hänen päämääränsä ole raha, vaan taiteen tekeminen. Jos työt eivät mene kaupaksi eikä apurahoja heru, hän jatkaa silti työtään. Tämä työ jatkaa elämäänsä vielä taiteilijan kuoleman jälkeen ja antaa aina vain elämyksiä uusille sukupolville. Eiköhän se ole tärkeämpää kuin tilipussin paksuus?graafikon työt eivät ole suuria ja vedoksia on paljon helpompi tehdä kuin aina uusi pronssiveistos!
On paljon taiteilijoita, jotka tekevät ns. sisustustauluja eli mielestäni "myyvät" itsensä.
Apurahat ovat sitten oma lukunsa, jotta saisit apurahan , sinun on oltava esillä eli pidettävä näyttelyjä. Galleriat ym. näyttelytilat ovat kalliita ja riippuu taas tekniikasta paljonko rahaa menee pelkkiin materiaaleihin...
Ja sitten on kaiken maailman "juhani palmut"... - kokenut
kysyy... kirjoitti:
...millainen alan koulutus sinulla on? Miten olet päätynyt nykyiseen työhösi?
on "ammattitaiteilijan koulutus" ( LAhti ), mutta minulla on pari ystävää joilla on käsi- ja taideteollinen koulutus.
Opetustyöllä elää ihan mukavasti ja näyttelyjäkin pystyy pitämään silloin tällöin... - itsensä..
kokenut kirjoitti:
graafikon työt eivät ole suuria ja vedoksia on paljon helpompi tehdä kuin aina uusi pronssiveistos!
On paljon taiteilijoita, jotka tekevät ns. sisustustauluja eli mielestäni "myyvät" itsensä.
Apurahat ovat sitten oma lukunsa, jotta saisit apurahan , sinun on oltava esillä eli pidettävä näyttelyjä. Galleriat ym. näyttelytilat ovat kalliita ja riippuu taas tekniikasta paljonko rahaa menee pelkkiin materiaaleihin...
Ja sitten on kaiken maailman "juhani palmut".....kaupallisuudelle, jos tekee ns. simppelimpiä ja halvempia töitä, jotka menevät helpommin kaupaksi? En tällä piruile, vaan olen oikeasti itse miettinyt asiaa :| Voiko "sisustustaulujen" tekijä olla tyytyväinen ja ylpeäkin työstään?
Ehkä siinä voisi saavuttaa jonkinlaisen kompromissin, tehdä elääkseen paremmin myyviä töitä mutta pystyä tekemään myös sitä elämää suurempaa, sielusta kumpuavaa taidetta :] Otetaanko sen kaltaista taiteilijaa vakavasti, vai pitäisikö aina pyrkiä luomaan taidetta vain sen itsensä vuoksi, ei tuodakseen leipää pöytään? - kokenut
itsensä.. kirjoitti:
..kaupallisuudelle, jos tekee ns. simppelimpiä ja halvempia töitä, jotka menevät helpommin kaupaksi? En tällä piruile, vaan olen oikeasti itse miettinyt asiaa :| Voiko "sisustustaulujen" tekijä olla tyytyväinen ja ylpeäkin työstään?
Ehkä siinä voisi saavuttaa jonkinlaisen kompromissin, tehdä elääkseen paremmin myyviä töitä mutta pystyä tekemään myös sitä elämää suurempaa, sielusta kumpuavaa taidetta :] Otetaanko sen kaltaista taiteilijaa vakavasti, vai pitäisikö aina pyrkiä luomaan taidetta vain sen itsensä vuoksi, ei tuodakseen leipää pöytään?minkä piirin arvostusta halajaa... Jos haluaa muiden taiteilijoiden arvostusta, niin parempi on jättää ns. sisustustaulut tekemättä...!
Jos haluaa "tienata" niin tekee sitten työtään ostajien ehdoilla...
Tämä onkin henkilökohtainen kysymys... - mennään
kokenut kirjoitti:
minkä piirin arvostusta halajaa... Jos haluaa muiden taiteilijoiden arvostusta, niin parempi on jättää ns. sisustustaulut tekemättä...!
Jos haluaa "tienata" niin tekee sitten työtään ostajien ehdoilla...
Tämä onkin henkilökohtainen kysymys...Olen jo pitkään tehnyt ostajien ehdoilla enkä ole katunut pätkääkään. Heidän arvostustaan pidän kaikkein tärkeimpänä ja sitä "suitsutusta" todella myös tulee ja lämmittäähän se mieltä. Nyt olen omavarainen myös ansiomielessä. Miksi edes yrittää miellyttää tuota muiden taiteilijoiden sairaalloisen kateellista yhteisöä mistä ei saa muuta kuin pahaa mieltä.
- kannustaja
Hae taidekouluun vaan. Kyllä joku taiteellakin aina pärjää, se voit olla sinä. Tai sitten teet osa-aikatyötä taiteentekemisen ohessa, niinkuin minä. Aina jotenkin pärjää, tärkeintä on se, että tekee sitä mitä sydän sanoo. Onnea ja menestystä tulevalle taiteilijan urallesi!
- Maalari
Itse valmistuin juuri luokanopettajaksi (KTM), kun päätinkin siirtyä opiskelemaan kuvataidekasvatusta. Pian olen valmis taiteen maisteri, mutta opetushommiin en ole näillä tiedoin menossa. Teen päivätöikseni websuunnitteluhommia ja iltaisin maalailen minkä ehdin.
Tällä hetkellä tilanne on siis oikein hyvä, vaikkei ihanteellinen, sillä itsekin haikailen jatkuvasti siirtymistä kokopäiväiseksi taiteilijaksi.
Ongelmana on tuossakin se toimeentulo. Jos taiteella haluaa elää on tehtävä taideinstituution edellyttämään oikeaa taidetta, että saa apurahoja. Toisaalta voisi maalata tauluja, joilla on kysyntää kotien seinille. Itse kun en ole noista kummastakaan kiinnostunut, vaan kuljen ihan omia teitäni, niin Suomessa menestyminen on hyvin haastavaa. Muutamia omia näyttelyitä olen pitänyt ja parissa yhteisnäyttelyssä olen ollut mukana. Taulutkin tuntuvat menevät kaupaksi, joskin ulkomailta olen saanut huomattavasti paremman hinnan kuin Suomesta, jossa taidemaailma on mielestäni aika rajoittunutta.- ovat..
sitten ne kotien seinille kelpaavat teokset? Ja jos kuitenkin saat taulujasi myytyä, mitä eroa niillä on?
- Mmm
ovat.. kirjoitti:
sitten ne kotien seinille kelpaavat teokset? Ja jos kuitenkin saat taulujasi myytyä, mitä eroa niillä on?
Voisitko ottaa virkavapautta työstäsi siksi aikaa kun kokeilet alanvaihtoa?
joku täälä sanoi, ettei tilipussin paksuus ole tärkein asia elämässä. Mutta ei köyhyyskään ole kivaa - suurin osa vastavalmistuneista kuvataiteilijoista elää työttömyyskorvauksilla.
Työvoimatoimistossa kuvataiteilija katsotaan yrittäjäksi, jos hänellä on työhuone käytössään. Siten taiteilija voidaan rinnastaa yrittäjään.
Suurin osa kuvataiteilijoista tekee leipätöikseen jotain muuta kuin taidetta, esim. opettaa. Aika usein opetushommat vievät ajan niin, että saa olla aika viitseliäs että jaksaa sen lisäksi vielä tehdä omaa taidetta. Lapsettomalta se vielä käy, mutta jos sinulla on lapsia/haluat jossain vaiheessa perheenlisäystä, voi olla, ettei aika riitä silloin sekä palkkatyöhön että taiteen tekemiseen. Pääkaupunkiseudulla etenkin opetustyöt ovat kovin kilpailtuja, niillä ei välttämättä saa elantoa niilläkään.
Oletko valmis elämään taloudellisessa epävarmuudessa pitkiäkin aikoja?
Harkitse tarkoin millaista elämää haluat viettää ja miten yrittäjyys (sitähän taiteilijana olo usein mitä suurimmassa määrin on) siihen sopii.
Kannattaisi myös jotenkin todentaa oman lahjakkuuden ja sinnikkyyden riittävyys taiteilijan haastavaan ammattiin. - Maalari
ovat.. kirjoitti:
sitten ne kotien seinille kelpaavat teokset? Ja jos kuitenkin saat taulujasi myytyä, mitä eroa niillä on?
Esimerkiksi osaava kukkamaalari voi jopa elättää itsensä myymällä laadukkaita kukka-asetelmia. Tuon olen kuullut itseasiassa yliopiston taidehistorian professorilta, joten kai siihen pitää jossain määrin uskoa. Kyllähän kukkataulustakin voi haastetta ja ilmaisukeinoja löytää, mutta kyllä se sitten pidemmän päälle olis semmosta urakkahommaa, että voisi yhtä hyvin vaikka ojia kaivaa.
Itse pidän perinteisestä aikaa vaativasta kuvan tekemisestä, joka vaatii ennen kaikkea taitoa ja kärsivällisyyttä. Tämän tyyppiset teokset eivät kuitenkaan ole taideinstituution suosiossa, vaan se luokittelee tuon kitschiksi. Tavalliset instituution ulkopuoliset ihmiset noista ovat kyllä kiinnostuneet, mutta missäpä niitä myyt, kun ei tahdo saada galleriatilaa, kun on liian perinteistä. Onneksi figuratiivinen taidekin on pikkuhiljaa palailemassa "oikean" taitee piiriin.
Se on kyllä totta, että mikäli meinaa oikeasti heittäytyä, niin kannattaa ensin vähän kokeilla siipiään. - taiteilija...
Maalari kirjoitti:
Esimerkiksi osaava kukkamaalari voi jopa elättää itsensä myymällä laadukkaita kukka-asetelmia. Tuon olen kuullut itseasiassa yliopiston taidehistorian professorilta, joten kai siihen pitää jossain määrin uskoa. Kyllähän kukkataulustakin voi haastetta ja ilmaisukeinoja löytää, mutta kyllä se sitten pidemmän päälle olis semmosta urakkahommaa, että voisi yhtä hyvin vaikka ojia kaivaa.
Itse pidän perinteisestä aikaa vaativasta kuvan tekemisestä, joka vaatii ennen kaikkea taitoa ja kärsivällisyyttä. Tämän tyyppiset teokset eivät kuitenkaan ole taideinstituution suosiossa, vaan se luokittelee tuon kitschiksi. Tavalliset instituution ulkopuoliset ihmiset noista ovat kyllä kiinnostuneet, mutta missäpä niitä myyt, kun ei tahdo saada galleriatilaa, kun on liian perinteistä. Onneksi figuratiivinen taidekin on pikkuhiljaa palailemassa "oikean" taitee piiriin.
Se on kyllä totta, että mikäli meinaa oikeasti heittäytyä, niin kannattaa ensin vähän kokeilla siipiään.Figuratiivinen taide on jo pitkään hyväksytty "taideinstituution" keskuudessa. Voisin jopa väittää, että se on aina ollut niin. Se vain riippuu siitä, miten sen tekee. Pelkkä tekninen taito ei riitä, siinä on oltava sitä jotain, jota ei kukaan voi opettaa, eikä kukaan sitä osaa määritellä. Sama homma nonfiguratiivisessa taiteessa. Se jokin siellä on tai ei ole.
- taiteilija...
Maalari kirjoitti:
Esimerkiksi osaava kukkamaalari voi jopa elättää itsensä myymällä laadukkaita kukka-asetelmia. Tuon olen kuullut itseasiassa yliopiston taidehistorian professorilta, joten kai siihen pitää jossain määrin uskoa. Kyllähän kukkataulustakin voi haastetta ja ilmaisukeinoja löytää, mutta kyllä se sitten pidemmän päälle olis semmosta urakkahommaa, että voisi yhtä hyvin vaikka ojia kaivaa.
Itse pidän perinteisestä aikaa vaativasta kuvan tekemisestä, joka vaatii ennen kaikkea taitoa ja kärsivällisyyttä. Tämän tyyppiset teokset eivät kuitenkaan ole taideinstituution suosiossa, vaan se luokittelee tuon kitschiksi. Tavalliset instituution ulkopuoliset ihmiset noista ovat kyllä kiinnostuneet, mutta missäpä niitä myyt, kun ei tahdo saada galleriatilaa, kun on liian perinteistä. Onneksi figuratiivinen taidekin on pikkuhiljaa palailemassa "oikean" taitee piiriin.
Se on kyllä totta, että mikäli meinaa oikeasti heittäytyä, niin kannattaa ensin vähän kokeilla siipiään.Ei kaikki perinteinen aikaa, taitoa ja kärsivällisyyttä vaativa maalaustapa tuota kitschiä. On helppo puolustella omaa tekemistään noin jos ei ole kelpuutettu "taideinstituutiossa". Vaikeampaa on hyväksyä se, että tekee vain taidokkaita kuvia, ei taidetta.
- Maalari
taiteilija... kirjoitti:
Ei kaikki perinteinen aikaa, taitoa ja kärsivällisyyttä vaativa maalaustapa tuota kitschiä. On helppo puolustella omaa tekemistään noin jos ei ole kelpuutettu "taideinstituutiossa". Vaikeampaa on hyväksyä se, että tekee vain taidokkaita kuvia, ei taidetta.
Kysymys mikä on taidetta ja mikä ei on kyllä varsin mielenkiintoinen. Siitä varmaan on täällä paljon keskusteltukin.
Ihan totta kyllä on, jossain määrin figuratiivinen taidekin on säilyttänyt asemansa, mutta modernismi ja vielä postmodernismikin laittoi sen todella ahtaalle läpi 1900-luvun. Ennen 1700-lukua ei koko taidekäsitettä edes ollut. Esim. Rembrandt ei ollut taiteilija, vaan käsityöläinen. 1800-luvulla oikeaksi taiteeksi määriteltiin akateeminen taide, kunnes vuosisadan lopulla impressionismi alkoi potkia perinteistä taidekäsitystä. Tuo oli modernismin ensivaihe ja perässä seurasivat mm. kubismi, ekspressionismi ja dada, jotka määrittelivät taiteen aivan uudella tavalla. Tuon mukaan taide ei enää edellyttänyt teknistä osaamista (mm. perspektiivit, sommittelu, mittasuhteet...), eikä kerronnallisuutta.
Taideinstituution kelpuuttamaa taidetta löytyy taidehistorian kirjoista. 1900-luvun ajalta figuratiivisen taiteen osuus tuosta kirjallisuudesta on marginaalinen. Se kertoo siitä, että 1800-luvun taideinstituution tiukasti määrittelemän oikean taiteen vastaisista kapinallisista tyylisuunnista (mm. dada) tuli itsestään tuo oma vihollisensa, eli taiteen virallinen määritelmä.
En väitä, että figuratiivinen taide olisi kokonaan syrjäytetty, mutta se on ollut pitkään väheksytty taiteen alue ja on nyt onneksi kuitenkin palauttelemassa arvostustaan.
Itsekin olen jäsen taiteilijaseurassa, vaikka maalaan varsin perinteisellä "vanhojen mestareiden" tekniikalla.
- Leo Rannikko
On aivan oikein että olet alkanut antamaan painoarvoa sisäiselle minällesi, ja riippuu ihan itsestäsi kuinka paljon uskallat panostaa oman sisimpäsi esilletuomiseen ja kehittämään sitä jatkuvasti. Kun sinulla on mielestäsi lahjoja visuaaliseen luovaan taiteeseen, niin ryhdy kehittämään niitä arvelematta, mutta ei päistikkaa vaan "pehmeänä siirtymisenä", se on pidät nykyisen paikkasi työelämässä ja vapaa-aikana paneudut ahkerasti mieluiseen tekniikkaan,jonka tietää vasta kokeilemalla erilaisia ilmaisumateriaaleja.
Kun on vakituinen työpaikka niin siitä on montaa hyötyä: Voit opiskella taidetta rauhassa ja vapaana jatkuvista huolista toimeentulosta.Materiaaleihin uppoaa arvaamattomia summia rahaa. Silloin sinun ei tarvitse ajatella myöskään teoksiesi myymistä, jolloin joudut rahapulassa myymään töitäsi melkein ilmaiseksi, ja mikä parasta, sinulle kertyy eläkerahastoa, jolloin olet myös itsenäinen taiteilija eläkeiässä, ja voit myydä töitäsi haluamaasi hintaan, tietenkin jos käy niin että sinua ei "huomata" lahjakkaaksi neroksi jo heti alkuun.
Täytyy sanoa että nykyään melkein kaikki vuosittain suomen taide-elämään tulevat nuoret taiteilijat ovat joko maalareita tai valokuvaajia tekniikoiden näennäisestä helppoudesta johtuen.
Esimerkiksi graafikoiksi tai kuvanveistäjiksi on paljon vähemmän tunkua, koska oppiminen näihin vie oman aikansa.
Nykyisin on kyllä paljon taiteilija-apurahoja anojille, mutta näitä anojiakin on joka vuosi enemmän ja enemmän,itse en ole koskaan anonut apurahaa, olen pitänyt sitä epävarmana tulona, joten hankin hyvän ja viihtyisän ammatin aikoinani.
Ylioppilastutkinnolla tuskin on mitään merkitystä silloin kun ollaan luovuuden kanssa tekemisessä. Vain sinun oma sisäinen näkemyksesi on tärkeintä, jota täytyy vaalia ja kehittää koko ajan.
Eli, taiteilijaelämä on työtä, työtä ja työtä oman näkemyksen puolesta, ja mikä nautinto onkaan kun on mielestään saanut edes yhdenkin teoksen onnistumaan ja sitä nöyränä esittää näyttelyssä.
"Työ tekijänsä palkitsee"
Paljon onnea yrityksellesi
Leo Rannikko
taidemaalari
kirjailija
http://leorannikko.com - maija-maija
jokin taiteeseen liittyvä ammatti.Esim. kuvittaja,lavastaja tai joku suunnitteluun liityvä ammatti.Yksi kynnys on päästä sisään johonkin alan oppilaitokseen. Sekin on vaikeaa.
Missään nimessä ei kannata jäädä vain taiteilemaan ja nimittää itseään sitten taiteilijaksi.
Alan ammattilainen sinusta tulee kun kuulut taiteilijajärjestöihin ja osallistut akstiivisesti näyttelyihin. Se vaatii kurinalaista luonnetta.
Pitää myös tuntea taidehistoriaa ja seurata alaa. Pitää tietää kaikki mitä alalla tapahtuu Suomessa ja ulkomailla.
Kun olet paahtanut usein ilman palkkaa 15-20 vuotta enemmänkin niin riittääkö sinulle palkaksi että olet ehkä myynyt yhden tai kaksi taulua?
Sen takia on hyvä, että on jokin muu luova amatti missä voi toteuttaa itseään.Silloin ei ole niin väliä myykö mitään eikä myymisen pakko rasita eikä stressaa.
Alalla pärjää, jos on kunnianhimoinen, lahjakas ja kova tekemään työtä.
Itselläni on useampi ammatti ja toimin kuvataitaitelijana. Ilman muita ammatteja en olisi pärjännyt. Näin kun minulla ei ole mitään pakkoa tehdä taidetta sen tekeminen on hauskaa ja haastavaa. Minulla kun ei ole niin itseriittoista ja kunnianhimoista luonnetta mitä mensteyvältä kuvataiteilijalta vaaditaan.
Niin on sitten ihan eri asia olla kuvataiteilija joka jollain tavalla huomioidaan ja joka osallistuu koko ajan näytelyihin ym. kuin ns. tusinataiteilja jossain taajamassa ja maalata sellaista mikä ei ns. kuulu virallisen taiteen piriin.
Tiedän ihmisiä joilla on aika suuret luulot näistä kukkatauluistaan mutta saada ne kaupaksi on toinen juttu. Juu ja mitään arvostusta ei tule keneltäkään kukkatauluista tai muusta näpertelystä, vaikka sitä voi itse erehtyä pitämään taiteena.
Siis suosittelen jotain suunnitteluhommia mikä jo työnä on sosiaalisempaa kuin tuhrata yksin tauluja jossain vintillä.
Tietysti kannattaa kokeilla miten pärjää mutta ammattitaiteiljan tie on kivinen ja pitkä.- eri mieltä..
Voisi ajatella myös niin, että taiteilija ammattina ja taiteilijana oleminen ovat kaksi eri asiaa (hieman epäselvää, tiedän). Itselläni on taipumusta vähätellä kykyjäni, en haluaisi sanoa olevani taiteilija vaan "maalailen vähän" taikka "haluaisin joskus kaukana tulevaisuudessa kenties olla taiteilija, tai ainakin melkein".. Kerran eräs puolituttu sanoi, että jos teet taidetta niin olet taiteilija, älä aliarvioi itseäsi.
Tämä herättää kaikennäköisiä pohdintoja mm. suomalaisten perusluonteeseen kuuluvasta väärästä vaatimattomuudesta, onko taiteilija vasta sitten kun siitä saa rahaa, mikä on taidetta... Aiheestahan voisi tapella ikuisuuden, eikä absoluuttista totuutta kuitenkaan ole edes olemassa.
"Mikä on taidetta?" - Itse suosin laaja-alaisempaa käsitystä; jos minulle tulee joku sanomaan: "Katsopas tätä, solmin kengännauhani umpisolmuun! Tämä on ihan selvästi taideteos!" Olen valmis myöntämään, että se voi hyvinkin olla, mutta hyvä taide on asia erikseen.
Taiteen määrittelee kukin henkilökohtaisesti, ajatellaan esimerkkinä vaikka keittiönpöytää jossa on aamiaisen jäänteet. Jos sen näkee näyttelyssä, on pakko miettiä mitä sillä yritetään sanoa. Voi jopa saada ahaa-elämyksen ja suuria ajatuksia elämän kulusta, arjen kauneudesta, vaikka ja mitä... Eikös taiteen tekeminen ole tällöin karkeasti ottaen sitä, että annetaan ihmisille jotain tulkittavaa?
Jos haluaa erottua näistä erikoisuudentavoittelijoista, voi kertoa tekevänsä sen ja sen tyyppistä maalaustaidetta ja opiskelleensa niin ja niin monta vuotta. Eivät ihmiset tyhmiä ole, kyllä eri tyyppsiä taiteilijoita arvostetaan eri asioiden perusteella. - maija-maija
eri mieltä.. kirjoitti:
Voisi ajatella myös niin, että taiteilija ammattina ja taiteilijana oleminen ovat kaksi eri asiaa (hieman epäselvää, tiedän). Itselläni on taipumusta vähätellä kykyjäni, en haluaisi sanoa olevani taiteilija vaan "maalailen vähän" taikka "haluaisin joskus kaukana tulevaisuudessa kenties olla taiteilija, tai ainakin melkein".. Kerran eräs puolituttu sanoi, että jos teet taidetta niin olet taiteilija, älä aliarvioi itseäsi.
Tämä herättää kaikennäköisiä pohdintoja mm. suomalaisten perusluonteeseen kuuluvasta väärästä vaatimattomuudesta, onko taiteilija vasta sitten kun siitä saa rahaa, mikä on taidetta... Aiheestahan voisi tapella ikuisuuden, eikä absoluuttista totuutta kuitenkaan ole edes olemassa.
"Mikä on taidetta?" - Itse suosin laaja-alaisempaa käsitystä; jos minulle tulee joku sanomaan: "Katsopas tätä, solmin kengännauhani umpisolmuun! Tämä on ihan selvästi taideteos!" Olen valmis myöntämään, että se voi hyvinkin olla, mutta hyvä taide on asia erikseen.
Taiteen määrittelee kukin henkilökohtaisesti, ajatellaan esimerkkinä vaikka keittiönpöytää jossa on aamiaisen jäänteet. Jos sen näkee näyttelyssä, on pakko miettiä mitä sillä yritetään sanoa. Voi jopa saada ahaa-elämyksen ja suuria ajatuksia elämän kulusta, arjen kauneudesta, vaikka ja mitä... Eikös taiteen tekeminen ole tällöin karkeasti ottaen sitä, että annetaan ihmisille jotain tulkittavaa?
Jos haluaa erottua näistä erikoisuudentavoittelijoista, voi kertoa tekevänsä sen ja sen tyyppistä maalaustaidetta ja opiskelleensa niin ja niin monta vuotta. Eivät ihmiset tyhmiä ole, kyllä eri tyyppsiä taiteilijoita arvostetaan eri asioiden perusteella.Van Gogh myi elämänsä aikan yhden taulun ja tappoi itsensä.Muutenkin hänen elämänsä oli erittäin ankea ja kurja. Kuka pystyy maalaamaan parempia tauluja?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vincent_van_Gogh
Minullakin on käsin solmitut kengännauhat eli taideteokset mutta en tiedä muuttavatko ne maailmaa yhtä paljon kuin esim. van Goghin näkemys kauneudesta aikanaan. Hän sentään loi kokonaisen taidesuuntauksen.
Taidetta ei minusta ole askartelu tai voimassa olevien näkemysten pönkittäminen. Taidetta on jonkin uuden luominen ja uuden luominen kohtaa aina paljon vastustusta. - van Gogh..
maija-maija kirjoitti:
Van Gogh myi elämänsä aikan yhden taulun ja tappoi itsensä.Muutenkin hänen elämänsä oli erittäin ankea ja kurja. Kuka pystyy maalaamaan parempia tauluja?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vincent_van_Gogh
Minullakin on käsin solmitut kengännauhat eli taideteokset mutta en tiedä muuttavatko ne maailmaa yhtä paljon kuin esim. van Goghin näkemys kauneudesta aikanaan. Hän sentään loi kokonaisen taidesuuntauksen.
Taidetta ei minusta ole askartelu tai voimassa olevien näkemysten pönkittäminen. Taidetta on jonkin uuden luominen ja uuden luominen kohtaa aina paljon vastustusta...ja muut suuret nimet nähdään ihan omassa sarjassaan :] Mutta heissäkin on monenlaista, eikös esim. Dali osannut tehdä oikein kunnolla bisnestä omalla taiteellaan.. Kysymys kuuluukin, että uskaltaako sitä pieni ihminen edes hiljaa ajatuksissaan kutsua itseään taiteilijaksi, jos ei ole myynyt yhtään työtä vähintään parilla tuhannella eurolla taikka saanut huomiota ns. virallisissa taidepiireissä?
Oikean taiteen tekemisestä vielä: otetaan vaikkapa Stenvall, joka on löytänyt itselleen hyvän markkinaraon ankkatauluillaan ja haalinut niillä mainetta. Ja kyllä, minä ainakin kutsuisin häntä taiteilijaksi. Mutta luuletteko että niitä tulevaisuudessa tullaan sanomaan mestariteoksiksi, jotka aikanaan muovasivat koko maan taiteen suuntaa? :| - BARE
van Gogh.. kirjoitti:
..ja muut suuret nimet nähdään ihan omassa sarjassaan :] Mutta heissäkin on monenlaista, eikös esim. Dali osannut tehdä oikein kunnolla bisnestä omalla taiteellaan.. Kysymys kuuluukin, että uskaltaako sitä pieni ihminen edes hiljaa ajatuksissaan kutsua itseään taiteilijaksi, jos ei ole myynyt yhtään työtä vähintään parilla tuhannella eurolla taikka saanut huomiota ns. virallisissa taidepiireissä?
Oikean taiteen tekemisestä vielä: otetaan vaikkapa Stenvall, joka on löytänyt itselleen hyvän markkinaraon ankkatauluillaan ja haalinut niillä mainetta. Ja kyllä, minä ainakin kutsuisin häntä taiteilijaksi. Mutta luuletteko että niitä tulevaisuudessa tullaan sanomaan mestariteoksiksi, jotka aikanaan muovasivat koko maan taiteen suuntaa? :|Van gogh, Dali ja muut oli totaalisia nollia. Siis heidän taiteessaan ei ollut mitään. Eivätkä he edes osanneet myydä sitä.
Pitääkö muuten taiteteoksen muovata taidetta? Eikö hyvä teos ole hyvä teos, jos se on tehty hyvin.
Tän hetken parhaita artisteja:
http://www.nelsonshanks.com/
http://www.williamwhitaker.com/
http://www.tonyryder.com/
http://www.adriangottlieb.com/
Ei kannata olettaa että joku hesarin kulttuuri palstan kommari joskus keksii sun omat sekoilus trendikkäiks. Vaan kannattaa ottaa se linja heti aluks että harjottelee joka ikisen vapaan tunnin päivästä ja tekee oikeasti sitä taidetta jossa merkkaa taito eikä joku idioottimainen ajatusleikki. Silloin tiedät ostetaanko taidettasi, koska sitä ostetaan jos se on hyvää ja sitä ei osteta jos se ei ole hyvää. - noted
BARE kirjoitti:
Van gogh, Dali ja muut oli totaalisia nollia. Siis heidän taiteessaan ei ollut mitään. Eivätkä he edes osanneet myydä sitä.
Pitääkö muuten taiteteoksen muovata taidetta? Eikö hyvä teos ole hyvä teos, jos se on tehty hyvin.
Tän hetken parhaita artisteja:
http://www.nelsonshanks.com/
http://www.williamwhitaker.com/
http://www.tonyryder.com/
http://www.adriangottlieb.com/
Ei kannata olettaa että joku hesarin kulttuuri palstan kommari joskus keksii sun omat sekoilus trendikkäiks. Vaan kannattaa ottaa se linja heti aluks että harjottelee joka ikisen vapaan tunnin päivästä ja tekee oikeasti sitä taidetta jossa merkkaa taito eikä joku idioottimainen ajatusleikki. Silloin tiedät ostetaanko taidettasi, koska sitä ostetaan jos se on hyvää ja sitä ei osteta jos se ei ole hyvää.Näkemys tuokin :D Ko. taiteilijoiden fanit vaan saattavat saada palkoa nenään.
En sanonut, että taideteoksen tai taidemaalarin pitäisi järisyttää taidemaailmaa.. Mietin nimenomaan sitä, että taiteilija kai voi olla muutenkin. Tässä ketjussa on ollut joitakin sensuuntaisia mielipiteitä, että taiteilija on sellainen, joka tekee sitä työkseen -> saa siitä rahnaa.
Hyvä teos on sinun mielestäsi teknisesti vaativa, on tottakai fakta ettei moni sellaiseen pysty (linkkien kuvat ovat todella upeita) ja ainakaan tällaisissa töissä ei kukaan ala kyseenalaistamaan maalarin taitoja. En kuitenkaan lähtisi sanomaan, että esim. van Gogh ei osannut maalata %) Teknisesti täydellinen, valokuvamainen työ voi jättää katsojan tyhjäksi, impressionistinen työ voi olla todella tunteisiin vetoava. Ota siitä sitten selvä.. - maija-maija
noted kirjoitti:
Näkemys tuokin :D Ko. taiteilijoiden fanit vaan saattavat saada palkoa nenään.
En sanonut, että taideteoksen tai taidemaalarin pitäisi järisyttää taidemaailmaa.. Mietin nimenomaan sitä, että taiteilija kai voi olla muutenkin. Tässä ketjussa on ollut joitakin sensuuntaisia mielipiteitä, että taiteilija on sellainen, joka tekee sitä työkseen -> saa siitä rahnaa.
Hyvä teos on sinun mielestäsi teknisesti vaativa, on tottakai fakta ettei moni sellaiseen pysty (linkkien kuvat ovat todella upeita) ja ainakaan tällaisissa töissä ei kukaan ala kyseenalaistamaan maalarin taitoja. En kuitenkaan lähtisi sanomaan, että esim. van Gogh ei osannut maalata %) Teknisesti täydellinen, valokuvamainen työ voi jättää katsojan tyhjäksi, impressionistinen työ voi olla todella tunteisiin vetoava. Ota siitä sitten selvä..kautta yritetään ilmaista jotain sanoin, kuvin tai tanssin tms. välityksellä.
Taide ei ole pelkästään teknistä taituruutta mikä voi jättää kylmäksi eikä sano mitään välttämättä.
Taide koittaa ilmaista jotain elämää suurempaa, se siinä koskettaa. Ja siksi se on ajatonta.
Noihin näköislinkkeihin en ota kantaa. Suurin osa on kuitenkin pelkkää roskaa, osassa on jotain.
Ehkä taiteen kautta voi saada joskus kokemuksen kauneudesta ja ´totuudesta´.Ainakin sen pitäisi irrottaa ihminen pois arkitodellisuudesta ja välittää jotain enemmän.
Mutta ikävä kyllä ihmisten ymmärrys on sitä luokkaa, että joku puronkuva seinällä saa heidät haltioitumaan. - BARE
maija-maija kirjoitti:
kautta yritetään ilmaista jotain sanoin, kuvin tai tanssin tms. välityksellä.
Taide ei ole pelkästään teknistä taituruutta mikä voi jättää kylmäksi eikä sano mitään välttämättä.
Taide koittaa ilmaista jotain elämää suurempaa, se siinä koskettaa. Ja siksi se on ajatonta.
Noihin näköislinkkeihin en ota kantaa. Suurin osa on kuitenkin pelkkää roskaa, osassa on jotain.
Ehkä taiteen kautta voi saada joskus kokemuksen kauneudesta ja ´totuudesta´.Ainakin sen pitäisi irrottaa ihminen pois arkitodellisuudesta ja välittää jotain enemmän.
Mutta ikävä kyllä ihmisten ymmärrys on sitä luokkaa, että joku puronkuva seinällä saa heidät haltioitumaan.Osa on roskaa. No jos tiedät ton verran taiteesta niin en jaksa keskustella sun kanssas.
Et ole koskaan jaksanut perehtyä piirtämiseen tai maalaamiseen.
"osassa oli jotain" haet jotain simppelia expressiota joka on helppo tulkita tunteeksi ja siten luulla että ko. teos on taidetta. Oikeasti perehty piirtämiseen ja sen jälkeen maalaamiseen. Perehdy siihen miten vanhat mestarit näkivät elävää mallia. Niin tajuat kuinka helvetin idioottimainen toi sun kommenttis on. - sie..
BARE kirjoitti:
Osa on roskaa. No jos tiedät ton verran taiteesta niin en jaksa keskustella sun kanssas.
Et ole koskaan jaksanut perehtyä piirtämiseen tai maalaamiseen.
"osassa oli jotain" haet jotain simppelia expressiota joka on helppo tulkita tunteeksi ja siten luulla että ko. teos on taidetta. Oikeasti perehty piirtämiseen ja sen jälkeen maalaamiseen. Perehdy siihen miten vanhat mestarit näkivät elävää mallia. Niin tajuat kuinka helvetin idioottimainen toi sun kommenttis on.Bare äkänen tyyppi :D
- Ketjun aloittaja
Enpä olis arvannut että aloituksestani syntyy näin pitkä ja polveilevakin ketju :)
Hyvähän se on että keskustellaan. Ja kiitos kaikille kommenteista. Olen saanut ajattelemisen aihetta.
Katselin tuossa äsken Taik:in, Kuvataideakatemian ja erinäisten taidekoulujen sivuja ja pohdiskelen edelleen hakisinko keväällä johonkin niistä tai useampiinkin. On hyvin vaikeaa yrittää kuvata tässä spontaanisti sanoiksi pukien miltä tuntuu, kun epäilee tehneensä röykkiöittäin ns. vääriä valintoja viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kouluaikoina sen piti olla päivänselvää, että taiteellinen ilmaisu kuuluu tavalla tai toisella työhön jota aikuisena tulen tekemään. Mutta sitten jossakin vaiheessa sovinnaisuus ja varovaisuus vei voiton - miksi? Sen kun pääsisin itseltäni kysymään ja saisin vastauksen. Ehkä en silloin koululaisena ja abiturienttina vielä käsittänyt, kuinka paljon työtä menestyminen olisi vaatinut - että hyvä piirustustaito, värisilmä ja hahmottaminen ei riitä. Tai sitten käsitin, ja ajattelin etten pystyisi siihen. Tai sitten vaan olin kuuliainen sovinnaisille, riskejä kartteleville vanhemmilleni ja hakeuduin tylsälle, turvalliselle ja rahakkaalle alalle. Jotain olisi tietysti ollut tilaisuus miettiä uusiksi niinä kahtena vuonna, kun floppasin pääsykokeissa tälle alalle johon lopulta päädyin. En ole pänttääjätyyppiä, vaan olen spontaani, innostun helposti, mielikuvitukseni laukkaa - ja keskittymiskykyni on hyvä vain silloin, kun myös mielikuvitukseni saa työskennellä.
Nyt koulutusta vastaavat työt tuntuvat niin turhilta, vastenmielisiltä, merkityksettömiltä. Koen eläväni jossain roolissa koko ajan, joka päivä. Hakevani töitä siinä roolissa, en omana itsenäni (kyllä, olen työpaikkaa vaihtamassa). Tämä loputon rooli uuvuttaa ja syö minua sisältäpäin.
No, ehkä tämä tästä.
Olisiko kenelläkään antaa vinkkejä siihen, mistä voisin löytää tavalla tai toisella taiteeseen, taidekauppaan, taideteollisuuteen jne liittyviä töitä / työpaikkailmoituksia? www.mol.fi ei ainakaan tällä hetkellä ollut varsinaisesti mikään runsaudensarvi niiden suhteen.- BARE
kuvis ope, eli taideteollinen korkeakoulu taidekasvatus. Sinne on yleensä päässy kuitenkin 10% hakijoista sisään, eli ihan suht realistiset mahollisuudet päästä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata892648Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f2031678- 1161610
Paula Koivuniemi täyttää tänään 78 vuotta! Sydämelliset onnittelut!
Paula Koivuniemi, tuo suomalaisen iskelmän ikoninen artisti, täyttää tänään 78 vuotta. Muutaman vuoden estradeilta pois411471Olen miettinyt pitkään miksi hän ei uskalla
Hän kyllä yrittää tiedän sen ja olen yrittänyt olla helposti lähestyttävä ystävällinen lempeä jne. mutta silti hän yhä v641232Juhannusterveiset kaivatulle
Onko teillä yhteisiä juhannuksia vietettynä ja millaista juhannusta viettäisit kaivattusi kanssa juhannuksena 2025? 🌻761015- 56979
- 67871
- 45867
- 61835