Autismi siis siirtyi neurologiset sairaudet-palstan alle. Mitä siis tykkäätte: onko se sellainen asia, joka kuuluisi mainita kun hakee työtä, solmii parisuhteen tai vastaavaa? Autismihan on perinnöllinen, ja muistan lukeneeni tapauksen jossa nainen sai autistisen miehen spermaa spermapankista, ja kirosi ettei olisi ikinä suostunut jos tietäisi. Barbaran kirjassa myös puhutaan siitä että aspergeria yritetään Yhdysvalloissa (miksen yllättynyt että juuri siellä?) parantaa rokotuksilla, ihan kun kyseessä olisi joku tavallinen sairaus.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tietysti työstä, mutta esim. mun töissä asperger ei haittaa ollenkaan. En ole kertonut töissä olevani assi, kun ei se kerran vaikuta työhön.
Mitään Aspergista mitään. Kuitenkin akateemisista, viroissa olevista on paljon asseja.
Luonnollisesti naisia paljon vähemmän 1/4 esiintyvyyden takia.
Vaikeutta asseilla esiintyykin kouluttamattomilla ihmisillä.
Ellei assius mitenkään häiritsevänä näy...sitä tartte sanoo enenempää kuin trikoitakaan.
Omassatunnossa M Alatalon mukaan!
Miksi ihmeessä jotkut haluavat yrittää salata jotakin sellaista joka kuitenkin vaikuttaa olemukseen valtavan paljon?
Tai nooh.. syitä kait on monia mutta eihän autistisuuttaan voi kätkeä, se näkyy kuuluu ja tuntuu silloin kun se on sitäluokkaa, että se voidaan diagnosoida.
Ei sitä tietenkään mainostaa tarvitse jos muutkin tietävät sellaista olevan.. nille jotka siitä eivät tiedä - on yleensä ihan turhaa selittää jos he eivät ole kiinnostuneita ottamaan selkoa tai puuttuu suvaitsevainen ja myönteinen asenne.
Heikkoudet voivat myös olla vahvuuksia.
Ei autistisuus tee ihmisestä huonoa tai pahaa, ei ilkeää eikä negatiivista. Ei sen koommin kuin muistakaan ihmisistä.
Kuka tahansa ihminen voi muuttua pessimistiksi, masentua ja muuttua sitäkautta saamattomaksi ja hankalaksi, erittäin haastavaksi jos ei saa asianmukaista ymmärrystä ja kohtelua.
Minun on ihan pakko kertoa assiudestani aina kun aiheutuu jotakin sellaista hankaluutta, joka on alkeuperältään oireiston aiheuttamaa.. ja miksipä en kertoisi myös silloin kun oireisto edesauttaa jonkin myönteisen seuraamuksen ilmaantumista.. ei ole lainkaan pahitteeksi tuoda oireistosta esiin myös sen hyviä puolia! :)
Miksi minun pitäisi alistua sellaiseen että minulla olevan oireyhtymän vuoksi minua saa mustamaalata, syyttää, mollata, tuomita, syrjäyttää.. jne. kun se ei sinällään aiheuta mitään sellaista josta moiseen saisi syyn.
Ihmiset voivat olla ilkeitä ja ymmärtämättömiä mutta se ei johdu autismista! =D
Töpaikoilla ei ymmärretä aspergerista, muutakuin mitä iltapäivälehtien lööpeistä on jäänyt mieleen. Haluatko leimautua näihin otsikoihin?
Tunne tapauksen, jossa asianomainen kertoi syndroomastaan työnantajaleen. Työnantaja sanoi sitten erikseen muille työntekijöille - kamalaa hänestä täytyy päästä eroon!
Firma meni miusta syistä vararikkoon - viimeinen työntekijä joka irtisanottiin oli assi [ahkeruutensa ja uskollisuutensa takia].
Ai niin.. pitikö ottaa kantaa amerikkalaishoitoon.. Eihän autismista parane.. kun se ei ole edes mitään sellaista mistä pitäisi parantua. Minä voin olla jopa hyvilläni siitä että olen autistinen.. tästä on myös hyötyä, ei vain haittaa. :)
On oma asiasi kerrotko autismistasi vai et... Haluan kuitenkin korjata sen verran lausuntoasi että autismi EI ole perinnöllinen. Itse asiassa viime vuosina on tehty tutkimusta autismin syistä (perheeni osallistui tutkimukseen poikani takia), sen verran on käynyt selväksi että perinnöllisestä sairaudesta ei ole kyse vaan on löytynyt joitain tiettyjä kromosomeja joissa on jotain vikaa ja se aiheuttaa (ehkä) autismia... Ehkä se joskus selviää... Sen tiedämme että kyse on neurologisesta sairaudesta.
että on selvitetty, ettei autismi oli perönnölstä.
Itse olen asperger, diagnoosin saanut sellainen. Isälläni on vahvoja as piirteitä. Melko varmasti myös hän on as. Suvusta löytyy myös muita, joilla on vahvoja as piirteitä, myös äidin puolelta.
Monet sairaudet eivät suoranaisesti ole perinnöllisä vaan taipumus sairastua on perinnöllinen. Tälläisiä on myös ms tauti, mikä on myös neurologinen sairaus.
Ymmärrän perinnöllisyydellä sen että sairautta esiintyy suvussa usealla ihmisellä. Omassa suvussani esimerkiksi keliakiaa on todella paljon, viime kesän sukukokouksen 40 osallistujasta oli 26 keliaakikkoa!!! Poikani autismi on ainutlaatuinen tapaus sekä mieheni suvussa että omassa suvussani. Ja tuntemieni autistilasten perheissä on sama asia. Perinnöllistä muka???
perinnöllisyys ei ole ihan noin mustavalkoista. Riippuu varmaan myös sairaudesta, miten se esiintyy suvuissa sekä sattumasta, kuka tekee lapsia kenenkin kanssa.
Tälläisen sivun löysin:
http://www.oulu.fi/ajankohtaista/uutiset/vaitos-autismi.html
Omassa suvussani as-piirteitä on minun lisäkseni tiedettävästi ainakin isässäni ja isäni äidissä. Myös kihlattuni suvussa on kihlattuni lisäksi hänen äidillään ja vaarillaan.
Olen huomannut, että Aspergeriä sairastamattomien on kyllä niin hemmetin vaikea hyväksyä poikkeavuutta. Haukutaan mm. kamalaksi ihmiseksi ja hirveäksi. Millään ei suostuta suvaitsemaan. Samaan aikaan kehitysvammaiset, huumeongelmaiset ja alkoholistit ym. kyllä huomioidaan...Mielenkiintoinen arvomaailma terveillä.
Kuitenkin kaikilla tuntemillani as-henkilöillä on harvinaisen korkea älykkyysosamäärä. Itsellänikin (tyhmimpänä tuntemistani) on "vain" 128. Älykkyyteni on testattu viidesti (milloin koulussa ja milloin psykologilla ym.) ja tulos on ollut aina sama, joten en usko sen olevan puppua.