...tai oikeamminkin toimittaa kirjan...
Apusi olisi tervetullutta - koskee siis teitä / meitä kaikkia helluntailaisessa perheessä varttuneita n.20-35 -vuotiaita nuoria aikuisia.
Toimintastrategiani on, että pyrin "löytämään" teitä em. profiiliin sopivia yksilöitä. Sillä ei ole väliä, onko kokemuksesi helluntailaisuuteen kasvatettuna ollut myönteinen vai negatiivinen. Silläkään ei ole mitään väliä, kuulutko nykyään hellareihin, johonkin muuhun hengelliseen yhteisöön tai oletko tietoisesti halunnut irroittautua kaikesta hengellisyydestä. Siis. Haluaisin stoorisi - se olisi minulle (ja varmasti muillekin) kallisarvoinen!
Syy siihen, miksi nykyisellä elämäntilanteellasi ei ole väliä on, että haluan stooreista mahdollisimman realistisia - niin onnellisia ja niin surullisia, kuin ne oikeasti ovatkin. Idea siis on, että saisin kokoon monenmonta stooria. Teen muutamia perustavaa laatua olevia kysymyksiä, joihin toivoisin sinun vastaavan. Jos kirjoittaminen tuntuu sinusta vaikealta, voin myös haastatella / puhelinhaastatella Sinua, ja pyrkiä tekemään tekstistä sellaisen, jonka Sinä voit allekirjoittaa.
Se miksi tähän olen ryhtymässä on, että meillä helluntailaisten kotien lapsilla on oma kulttuurinsa ja taustansa, joita muiden on ehkä vaikea ymmärtää. Monet ovat lähteneet pois seurakunnasta, se on fakta. Minäkin olen käynyt kipeät prosessini asian tiimoilta. Niinpä haluaisin kasata kirjan, joka kertoo tarinoita MEISTÄ. Miten me olemme asiat kokeneet; mikä helluntailaisuudessa on ollut elämäämme rikastuttavaa, mikä elämää vaikeuttavaa, millainen jumalakuva meille on muotoutunut, missä nykyään olemme, ja mitä siitä ajattelemme jne. Tää ois meidän vertaisryhmäkirja. Kaikki tietosi tullaan käsittelemään ehdottoman luottamuksellisesti. Jos kiinnostuit, laita toki postia juuri aukaisemalleni sähköpostitilille [email protected]
Ja hei, jos sä oot pettynyt, niin ole hyvä ja vastaanota minulta iso empatiahali.
Ps. kertokaa toki muillekin :)
Apusi olisi tervetullutta - koskee siis teitä / meitä kaikkia helluntailaisessa perheessä varttuneita n.20-35 -vuotiaita nuoria aikuisia.
Toimintastrategiani on, että pyrin "löytämään" teitä em. profiiliin sopivia yksilöitä. Sillä ei ole väliä, onko kokemuksesi helluntailaisuuteen kasvatettuna ollut myönteinen vai negatiivinen. Silläkään ei ole mitään väliä, kuulutko nykyään hellareihin, johonkin muuhun hengelliseen yhteisöön tai oletko tietoisesti halunnut irroittautua kaikesta hengellisyydestä. Siis. Haluaisin stoorisi - se olisi minulle (ja varmasti muillekin) kallisarvoinen!
Syy siihen, miksi nykyisellä elämäntilanteellasi ei ole väliä on, että haluan stooreista mahdollisimman realistisia - niin onnellisia ja niin surullisia, kuin ne oikeasti ovatkin. Idea siis on, että saisin kokoon monenmonta stooria. Teen muutamia perustavaa laatua olevia kysymyksiä, joihin toivoisin sinun vastaavan. Jos kirjoittaminen tuntuu sinusta vaikealta, voin myös haastatella / puhelinhaastatella Sinua, ja pyrkiä tekemään tekstistä sellaisen, jonka Sinä voit allekirjoittaa.
Se miksi tähän olen ryhtymässä on, että meillä helluntailaisten kotien lapsilla on oma kulttuurinsa ja taustansa, joita muiden on ehkä vaikea ymmärtää. Monet ovat lähteneet pois seurakunnasta, se on fakta. Minäkin olen käynyt kipeät prosessini asian tiimoilta. Niinpä haluaisin kasata kirjan, joka kertoo tarinoita MEISTÄ. Miten me olemme asiat kokeneet; mikä helluntailaisuudessa on ollut elämäämme rikastuttavaa, mikä elämää vaikeuttavaa, millainen jumalakuva meille on muotoutunut, missä nykyään olemme, ja mitä siitä ajattelemme jne. Tää ois meidän vertaisryhmäkirja. Kaikki tietosi tullaan käsittelemään ehdottoman luottamuksellisesti. Jos kiinnostuit, laita toki postia juuri aukaisemalleni sähköpostitilille [email protected]
Ja hei, jos sä oot pettynyt, niin ole hyvä ja vastaanota minulta iso empatiahali.
Ps. kertokaa toki muillekin :)
Vastaukset 34
Vanhimmat
Aiemmin, kun joku teki tutkielmaa/ tutkimusta jostain aiheesta, hän ilmoitti etunimensä, sukunimensä ja katuosoitteensa haastateltaville. Vaikka nykyään toimitaan netin kautta, hyviin tutkijan tapoihin kuuluu edelleen ilmoittaa e.m. tiedot.
siinä vaiheesa nimiään sun muita kerro ku vastausten perusteella päättää kenet otetaan mukaan stooriin.
Kuinkahan moni aloituksen lukeneista "unohtais" nuo mainittemas "hyvät tavat", jos neidin nimi ja muut yht. tiedot ois julkisia alotuksesa, ottaen huomioon alotuksen luonteen..?
Totta haastat veliseni.
Olen osallistunut muutamaan haastatteluun, joissa on tutkittu mitä erilaisempia asioita. Niissä haastattelija on täytettäväkseni lähettämiensä lomakkeiden ohessa ilmoittanut selkeästi nimensä ja asemansa, millaista yritystä edustaa ja yhteystietonsa.
Aloituksen tehneen motiivit voivat olla moitteettomat, mutta ammattilainen hän tuskin on juuri edellä mainittujen tietojen puuttuessa.
En neuvo ketään antamaan henkilökohtaisia tietoja lapsuuden kokemuksistaan anonyyminä esiintyvälle henkilölle. Jos aloituksen tekijä lukee tekstini (kuten toivon) niin saat vastauksia parhaiten siten, että kerrot kuka olet.
Ystävällisin terveisin
Jukka Virtanen
Rahikkala 208 B
09120 Karjalohja
s-posti: [email protected]
omaa nimeä, ei edes sitten jos joskus kirja on valmiina julkaisuun, vaan kirjailija nimellä, ja sitten tarvittaessa pitää olla mahdollisuus henkilötietojen saamiseen, mutta ei muuten, säästä hyvä ihminen yksityisyytäsi!
Juuri noin. Rehelliset kyselijät ilmoittavat aina nimensä.
hyvä. Rehellisyys palkitaan.
olla noin lapsellisia, että edellytätte rehellisyydelle välttämättä nimensä julkistamista. Teillä ei varmaan liene haisuakaan siitä, minkälaisesa tilanteisa ihmisiä saattaa olla, joissa nimensä julkaiseminen siinä yhteydessä, kun kertoo kokemuksistaan saattaa olla hyvinkin ongelmia aiheuttavaa.
Ootte varmaan itteki nähneet tv:stä sun muista tapauksia joissa henkilö kasvot kamerasta poispäin, muunnetulla nimellä ja äänellä kertoilee asioistaan. Uskonnollisisa piireisä helluntaikuviot mukaan lukien on tapauksia joisa henkilön on pakko pysytellä anonyyminä kertoessaan kokemuksistaan.
Tämä ei erityisesti liittynyt aloittajan anonyymiyteen vaan yleensäkin teidän esittämästä ajatuksesta nimensä kertomisesta edellytyksenä rehellisyydelle. Se osoittaa jonkin asteista ymmärtämättömyyttä.
En väittänyt, että nimen ilmaiseminen on rehellisyyden merkki YLEENSÄ. Puhuin nimenomaan aloittajasta, joka ei noudata normaalia haastatteluissa ja tutkimuksissa käytettävää tapaa kertoa nimensä. Haastattelujen kohteet toki pysykööt nimettöminä jos haluavat.
ole kysymys, vaan tämä on hyvinkin vakava asia.
Ihminen joka tunnustaa Jeesusta Kristusta, kannattaa myös tarkoin miettiä mitä tällä kirjalla haluaa viestittävän, haluaako sillä viestittää että uskovaiset ovat kaikki pahoja ja siten sitä kautta antaa myös viholliselle otteensa evankeliumin eteenpäin menemiseksi.
Jos lähtökohta on sitä että etsii seurakunnasta virheitä, niitä kannattaa etsiä ensin itsestään, onko itse täydellinen ihminen, onko tehnyt kaiken voitavansa jotta sopu säilyy, rakastaako sisariaan ja veljiään todella niinä joista Raamattu puhuu. Haluaako tällä kirjalla jopa estää ihmisten löytämistä Jeesuksen syliin?
Tuoko katkeruus koskaan voittoa tai hyvää ihmisen sydämeen? Kostonhalu? tai joku muu joka on jäänyt asianomaisten sydämeen kaivelemaan?
Saako ihminen rauhaa muualata kuin Jeesuksen sylistä, ei todellakaan. Ihminen joka on ymmärtänyt Jeesuksen rakkauden, myös kärsii toista ihmistä sen koko kaameudessaan tai kauneudessaan.
Jokaisen meidän pitäisi pystyä hyväksymään meidän jokaisen heikot luonteenpiirteemmekin, me kun olemme niin erilaisia ihmisiä ja kaikkien kanssa ei vain aina ole niin yhtä ihanaa, mutta se ei silti pois sulje sitä asiaa että tuo ihminen olisi joku kamaluus jne. jokainen Jumalan omaksi tullut on joskus hyvinkin rikkinäinen, herkkä jne, ja myöskin erilaiset mielipiteet omaavina on tultu yhteen. Mutta mikä heitä jokaista yhdistää... se on Jeesus Kristus.
En ole missään nähnyt täydellisten seurakuntaa, vanha sanonta sanoo, että jos tulet täydelliseen seurakuntaan viimeistään se täydellisyys särkyy kun SINÄ menet sinne.
Armahtavaisuus kuuluu uskovien elämään ja sitä kautta Kristuksen rakkauden kautta tuntemiseen.
Jokaisen mielipiteen ja ihmisen oikkuilun takia ei tarvitse tehdä pesäeroa Jumalan seurakunnasta, sillä jos ihmisellä on mennyt sukset ristiin jonkun kanssa, kääntää myös selkänsä niille ihmisille jotka ovat hänen sisarensa ja veljensä.
Useinmiten tällaisten henkilöiden tapa käsitellä omaa särkyneisyyttä on hyvinkin tuhoavaa, eikä minusta kovin järkevää lähteä viemään omaa elämäänsä kirjan kautta eteenpäin. Jos sen kirjan tarkoitus on hoitaa rikkinäisiä sieluja, kannattaa lähteä kirjoittamaan aivan toisella tavalla jotta sielu tulee hoidetuksi, eikä vain tuoda mitä on tapahtunut kussakin seurakunnassa.
Kehoittaisin kaikkia rikkimenneitä ihmisiä etsimään sisaria ja veljiä seurakunnasta jotka voivat sitä kautta purkautua ja tulla hoidetuksi, mutta se että lähdetään seurakunnasta ja aletaan sitä pilkkaamaan kaiken kansan nähtäville, joista uskomattomat useinmiten hyvinkin nautiskelevat, ei ole Jumalan mieleistä.
Saatana on tullut tappamaan ja tuhoamaan sen kallisarvoisen asian kuin seurakunnan Joka on Jumalan pyhien kokoontumispaikka.
Ei se tee sitä huonoksi jos joku siellä hioo meitä myös kärsimään toistemme virheistä, meidän on myös opittava ottamaan vastaan ja hyväksymään erilaisuuden.
Sanotaanhan että asiat riitelee mutta ei ihmiset. Tämän on jokaisen hyvä muistaa ennenkuin lähtee tälle linjalle, joka voi koitua monen uskovan tuhoamiseksi ja estää sitä kautta monen etsivän ihmisen perille pääsyn.
Vääränlainen kylvö, tulee aina viholliselta, ei rakkauden hengessä jonka vaikuttaa Jeesus Kristus.
Suokoon Jumala että näissä asioissa käyteään harkintaa ja kysellään Jumalan tahtoa.
Selvittämättömät asiat eivät auta pakenemalla, vaan niiden kohtaamalla. Rakkaus myös antaa anteeksi ja ei etsi omaa parastaan.
Rakkaus on kärsivällinen, lempeä, ei kadehdi, ei kerskaa, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei pöyhkeile, ei iloitse vääryydestä jne.
tämä on meidän jokaisen hyvä muistaa kun elämme Kristuksessa.
Basker tuossa jo ottikin asian esille.
Jos joku tekee kirjaa/tutkimustyötä haastatellen ihmisiä, tulee hänen ilmoittaa haastateltavalle nimensä ja yhteystietonsa sekä ketä mahdollisesti edustaa.
Sanomattakin on selvää, että kaikki haastatellut eivät halua nimeään julkisuuteen ja sehän on täysin hyväksyttävää ja ymmärrettävää, mutta siitä ei kirjoituksissamme ollutkaan kysymys.
Kiitos asiantuntevasta vastauksestasi, Jukka.
Kuten muista kirjoittamistani vastauksista olet jo saattanut lukea, on tarkoitukseni jatkaa tiedon keräämistä monin eri keinoin, myös oman nimeni kanssa. Ei myöskään ole tarkoitus, että ihmiset kirjoittelisivat "jollekin tyypille keskustelupalstalta", vaan minulle voi vastata esim. lähettämällä minulle ensiksi vain oman e-mailosoitteen. Sitten voimme jatkaa sopimallamme tavalla eteenpäin, täysin omina itsenämme. Stoorien kirjoittajien nimet eivät tietenkään tule julki.
Terveisin, neiti etsivä :)
sinua lähestymään ensin Helluntaiseurakuntia ja heidän vanhimmistoaan, ja kysymään sieltä apua.
Täältä ei kannata kysellä, kaikki eivät ole edes helluntalaisia ja joukosta löytyy niitä jotka eivät itse usko Jeesukseen mutta, helluntalaisia pilkaamaan kylläkin.
Otat ison vastuun jos aloitat täältä. Täältä et saa todellista kuvaa.
Katso lähin helluntaiseurakunta ja ota yhteyttä.
Netistä saat osoitteet.
mitä vanhimmistoilla on tämän asian kanssa tekemistä?
kysyjä voi laittaa mielipidepyyntönsä esim. RV-lehden yleisönosastoon. tai vaikka hesarin.
riski saada myönteistä palautetta on tosin suurempi, kuin täällä.. ;-)))
Sen vain haluan sanoa, että tämä ei ole seurakunta ja täällä ei todellakaan ole kaikki uudestisyntyneitä, mutta herkästi ovat sitä arvostelemaan. Joten varoitus on aina paikallaan.
Rv-lehteen tämä ilmoitus on paljon parempi.
Siis aloittajalle laita ilmoitus Ristin Voitto lehteen.
esim. [email protected]
Asiakaspalvelu 020-7619 800
en nyt taas ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. eihän kirjoittajien uudestisyntymiselläkään/-mättömyydelläkään ole mitään tekemistä asian kanssa.
se tosin pistää silmään neiti etsivän viestistä, ettei hänellä olekaan aikeita saada myönteistä palautetta, vaikka ensihönkäyksessään niin kirjoittelee.
Mikä sinua vaivaa, oliko vastaukseni asiaton?
Olinhan kanssasi samaa mieltä että rv; kannattaa laittaa kyselyn.
Anteeksi että vastasin koko aloitukseen.
väittäisit saatavan totuudenmukaisen kuvan helluntailaisuudesta? Neuvoisivatko he kyselemään tietoja ihmisiltä, jotka ovat kokeneet ahdasmielisen ja tekopyhän helluntailaisuuden rasitteeksi? Vai neuvoisivatko kyselemään niiltä, jotka on saatu manipuloitua uskomaan helluntai-huuhaa-opit perinpohjin?
edes miten vanhimmistot tällaisissa tapuksissa menettelevät? luulen että monet vanhimmistot hyvinkin tietävät nämä syyt, mutta kaikkia ei ole heidänkään lupa julki tuoda. Seurakunnassa rukoillaan tietty aika henkilön puolesta ja keskustellaan asianomaisen kanssa, hänelle on annettu ehkä pari kuukautta hoitaa asiansa jonka kanssa esm.on tullut välirikko, keskustelua, keskustelua..mutta jos henkilö ei anna mitään viitettä että asia on sovittu tai tullut hoidetuksi, on hänen oma asiansa jos sitten haluaa lähteä seurakunnasta.
Selvittämättömät asiat johtavat yleensä eroamiseen, ja jos asiat selvitettäisiin, ei näitä eroamisia tulisikaan!
voi mitään sille, että joku tulee järkiinsä.
Hmmm, mielenkiintoista. Jos viittaat kohtaan "empatiahalauksesta", se oli siellä alunperin siksi, että käytin tätä samaa kirjoitusta vastaukseksi eräälle "pettynyt"-nimimerkkiselle hlölle näillä samoilla keskustelufoorumeilla. Pyrin objektiivisuuteen, vaikka toki haluan iloita iloitsevien kanssa, ja itkeä itkevien kanssa.
Objektiivisuudesta vielä pari sanaa. Itse en ole kirjaan ajatellut kirjoittaa, vaan yksinkertaisesti kerätä materiaalin. Tästä ei ole tulossa julkasu, jossa kerrottaisiin kaikki hellareiden epäonnistumiset, vaan lähtökohta on se, että asiat kerrotaan minä-viestinnän avulla. Ja omat tunteemmehan ovat aina tosia meille itsellemme.
Kiitti vinkistä! :) Itseasiassa mäkin aattelin jotain vastaavaa.
Täältä ajattelin löytäväni niitä "meitä", jotka eivät ole tavoitettavissa esim. RV:n kautta.
Et siis otakaan vastaan positiivista palautetta? Minulla olisi sellaista annettavana.
Kiitos, mielelläni otan vastaan positiivista palautetta! Ja siis jos olet helluntaiperheen lapsi, ikää n. 20 - 35v., niin pistä toki postia osoitteeseen [email protected] Laita tulemaan vaikka oma osoitteesi, niin katsotaan jatkoa sitten.
Jos haluat kokemuksia helluntaiuskonnollisuudesta, laita avaus uskontojen uhrien palstalle.
Olisin varmaan lähtökohdistani johtuen yksi potenttiaalinen ihminen kirjaasi, mutta tarinani olisi varmasti niin tylsä, ettei siitä olisi kirjaan laitettavaksi.
että kirjasi tarkoitus ei ole purkaa omaa pahaa oloaan ja katkeruuttaan tähän kirjaan, sillä sydän joka on katkeruutta täynnä ja anteeksiantamattomuutta, ei ole varamasti Jumalan mieleinen tapa käsitellä kirjan kautta asioita.
Joillakin on saattanut henkilökemioiden sutheen mennä sukset ristiin ja siten ei ole voitu pyytää anteeksi ja tulos on, poislähteminen seurakunnasta.
Se että mikä tarkoitus tällä kirjalla on kirjoittaa, kannattaa miettiä motiiveja ja keitä tällä haluaa tavoittaa.
Haluaako tällä kirjalla antaa kuvan "kaikista" helluntalaisista kuinka pahoja olemme.
Jumala tuntee sydämet, luota siihen.
Älä lähde väärillä motiiveilla kirjoittamaan, siitä ei koskaan hyvä seuraa. Jumala on kuitenkin se joka tuomitsee ihmiset heidän väärinkohteluistaan, et sinä.
Oma kipeä tilanteesi kertoo että kaikki ei ole kohdallaan. Mutta jos ihan kirjan ajattelit, rukoile Jumalan edessä ja kysy Häneltä mitä Hän haluaa asian suhteen tehtävän.
Kehoittaisin ensikäteen sinun käyvän luotettavalla sielunhoitajalla, jolle voit purkaa pahaa oloasi ja etsiä asiaan ratkaisua.
Kiitos vaan muistutuksesta. Minulla on asian suhteen oikein hyvä olo. Jostain olet päätellyt, että tästä julkaisusta tulisi pelkkä haukkumakirja. Voit huokaista helpotuksesta, sillä olet ymmärtänyt väärin. Jo aloitusviestissäni kerroin haluavani aivan kaikenlaisia stooreja. Täältä uskoisin tavoittavani niitä, joille RV ei tule.
Et sinä mitään kirjoita. Heti tajusin, että huijaat. Kerro ensin oikea nimesi ja kustantaja, jolle kirjoitat, niin sitten uskon.
uskovaisten ja varsinkin helluntalaisten lapsena aivopestyjä ihmisiä jotka ovat nyt katkeria koko lapsuudelleen ja nuoruudelleen. Samasta kaupungistakin tunnen monia. Pitäisi kyllä olla heille ihan oma ryhmä että sais purettua nuo haihatukset pois ja alkaa elämään normaalia elämää.
Mielestäni siinä on jo rikottu lapsen oikeuksia,ainakin meillä.
oikeuksia? Mitkä ovat ne asiat jotka sinusta uskovan perheen lapsen oikeuksia olisi rikottu?
Minusta tuntuu ehkä sitten ihan samalta kuin sinulta, mutta en puhuisi riistosta, vaan välinpitämättömyydestä! kun katselen viikonlopun menoa ikkunamme takana kuinka nuoret ramppaavat mäyräkoirat kainalossa keskustaan pitämään "hauskaa" lauantaiaamuna on kylä viljelty kaljapulloilla ja muutama tihu työkin tullut tehtyä. Joten jos omat lapseni välttyvät tuolta, niin olen todella iki kiitollinen että ovat toisin valinneet. Kyllä meiltäkin nuoret menevät joka viikonloppu tapaamaan nuoria, ja aina on heillä ollut mukavaa. Tyttöjä ja poikiankin on siinä sivussa tiirailtu, niinkuin nuoret yleensä tekevät.
Toinen löytänyt elämän kumppanin juuri kyseisistä nuorten illoista. En vois sanoa että väärin tai huonosti olisivat valinneet. Tasapainoisia kunnon ihmisiä on heistä kasvanut, ainakin omasta mielestäni.
Meillä on lapset saaneet aina olla lapsia niin kauan kun sitä ovat olleet. Leikkikavereita kotona. Perhejuhlia, lastenkekkereitä, mitään ei ole heiltä riistetty. Mikä on sellaista mitä uskova perhe voisi lapseltansa riistää?
Sekö ettei hulikoi tuolla räkä poskella viikonloppuna ja tulla örise kotiin viinapäissään.
Kuten erään perheen kohdalla, kun oli yksi äiti viemässä lasta kotiin sai siitä haukut. Jos olisi jäänyt pakkaseen sammuneena, olisiko sekään tyttörassu enää ollut hengissä. Kuinka välinpitämätöntä onkaan tänä päivänä joissakin perheissä.
Olen tehnyt muutaman vuoden viikonloppuisin mieheni kanssa työtä jossa näin kyllä mitä on "kunnon" perheiden lasten elämä kadulla. Ja mitä arvostetumpi perhe sitä vaikeampi tapaus. Joten jos sinulla on kanttia sanoa jotain lapsen riistosta ja hyvän elämän tavoista, kehoittaisin sinua kiiruhtamaan perjantai ilatana katsomaan mitä omalla kylälläsi nuoret touhuavat.
Ainahan siellä on ihan mukavia ja kunnollisia nuoria, mutta valitettavan usein siellä on niitäkin jotka kännäävät joka viikonloppu.
Ja ihan sieltä 12 vuotiaista lähtösin.
Ja vaikka kuinka olisi helluntai perheessä kasvaneita lapsia, ei se ole taattu että heistä tulisi uskovia ja kilttejä lapsia.
Jokainenhan tekee omat valintansa. Ketään ei voi pakottaa uskoon. Lapsemme ovat saaneet kristillisen kasvatuksen ihan tavallisessa työläisperheessä, mutta en voi mennä ketään käännyttämään väkisin, kyllä jokainen lapsi on ihan itse tehnyt valintansa ja mitä tietä haluavat kulkea.
Ihan tavallisia nuoria joilla on ihan samat murrosikäisen ihmisen murheet.
En sinuna kertoisi nimeäsi, ettet joudu vainojen kohteeksi.
Ikävä kuulla. Itseasiassa tollainen vertaisryhmä (hyvin toteutettuna) ei varmaan olisi mikään hassumpi idea!
Sun ja sun kaverisi tarinat voisivat kiinnostaa mua. Jos vaan viitsit, heitä jotain postia mun e-mailiin (vaikka oma postiosotteesi), niin voisin kertoa asiasta yksityiskohtaisemmin lisää. Sitten voi vielä perua, jos tuntuu siltä etten ole luottamuksesi arvoinen. Jep. Moi!
Hienoa, että omat lapsesi ovat löytäneet paikkansa seurakunnan sisältä!!
Kuten "alkupuheenvuorossani" viittasin, helluntailaisena lapsena eläminen ja oleminen on aivan oma lajinsa, eikä siihen kukaan muu osaa oikein samaistua, kuin toinen helluntaiperheen vesa. Kysyit: "Mikä on sellaista mitä uskova perhe voisi lapseltansa riistää?" Sain käsityksen, että teidän perheellänne menee hyvin - hienoa! Mutta on olemassa sellaisten perheiden lapsia, jotka valitettavasti osaavat vastata esittämääsi kysymykseen hyvinkin seikkaperäisesti.
tämän kirjan yksin vaiko onko siinä joku takana?
Ja kerrohan miksi tämä kirja pitäisi julkaista?
Ketä sillä on tarkoitus tavoittaa?
Mikä tämän kirjan syvin ajatus on lukijoille.
Mikä oli sinun omat motiivisi todellisuudessa tälle kirjalle, koska haluat siitä tehdä kirjan.
Kiitos etukäteen vastauksista.