Erään radioaseman aamuohjelmassa esitetään viikon dilemma ja pyydetään siihen ihmisiltä näkemyksiä. Tällä viikolla mietitään, voisitko syödä hätätilanteessä ihmislihaa hengissä pysyäksesi. Aihe tuli siitä elokuvasta, jossa kerrotaan tositarina siitä porukasta, joka pelastautu näin lentokoneonnettomuudesta. Aika hurjaa. Mitäs mieltä te olette tästä?
Dilemmaa
Puhurix
401306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
..aihetta useinkin miettinyt, luin tuosta tapauksesta silloin aika tuoreeltaan ja välillä se on palautunut mieleen pohdittavakseni...
Kyllä minä luulen että ihmisliha maistuisi minulle kun olosuhteet olisivat tuollaiset kuten tuossa tapauksessa olivat, olisi liian helppoa sanoa nyt ruokapöydän ääressä etten varmasti söisi, mutta tositilanteessa ihminen käyttäytyy aivan toisin!
Hätä keinot keksii. Kaveria ei siis ruuan puutteessa rupeaisi tappamaan, mutta jos kuoli kumminkin. Miten ne mahto ne valmistaa?
..vuosia kun luin sen jutun, taisi mennä raakana?
Ihmettelisin, jos olis ollu grilli ja hiilet takataskussa. Raakana pakastettuna ilmeisesti.
...ihmisen primitiivisimpiä viettejä on hengissä säilyminen. Tätä faktaa vasten luulisin yhden jos toisenkin pyörtävän omista periaatteistaan.
*miettii kybällä, mistä miestä aloittaisi syömään*
...on lapsen dilemma jäätelöstä, "syödä vai säästää"
...tässä mitään säästämisestä on puhunut? Mietin vaan, mistä aloittaisin tämän ...hmm...vastoin periaatteitani toimimisen. Uskoisin, että mies maistuu hyvältä, sen verran joskus maistiaisia saanut.
..jo hiukan miestä maisteltua?...oliko hyvin kypsytetty ja tarjollepantu ja kummasta pidit enemmän lihasta vai kastikkeesta?
*juoksee perunakellariin*
pakaralihas jotain?
Pakarasta aloittivat,jos elokuvaan uskoo.
jokaisella ihmisellä on arvonsa ja periaatteensa, ja pitääkin olla. Harvoin ja harva joutuu kuvatun kaltaiseen ääritilanteeseen, tai muunlaiseenkaan. Sellaisessa yleensä arvot ja periaatteet romuttuvat. Ns. normielämässä on helppo olla rohkea ja tinkimätön, vasta kun on ”seinää vasten” niin saa huomata ettei mikään asia olekaan musta tai valkoinen. Eiköhän epätoivoisena itsekin mutustelisi kaveriaan, hengissäpysymisen vietti saa ihmisen tekemään vaikka mitä. Mielestäni sitä ei voi tuomita ainakaan tuossa tilanteessa mistä kerroit. Joutuivatko nämä ”ihmissyöjät” myöhemmin tuomiolle?
Tekisi piste Vaikkakin näit asian aivan perustellussa valossa.
näin kyllä leffan ja luin aiheesta juttuja, mutta muistan tapahtumat vain hämärästi (toivottavasti hurlumi ei taas takerru tähän). Minulla on sellainen muistikuva että kaikki eivät olisi ihmislihaa pystyneet syömään edes siinä tilanteessa. Joku kait muistaa miten asia oli?
...samaa mieltä kanssasi, vaikka tuota leffaa en ole katsonutkaan. Ääritilanteissa omista periaatteista tinkiminen lienee sallittua, semminkin jos varma kuolema muuten odottaisi. Ehkä suicidaalisilla henkilöillä ei olisi tätä ongelmaa, tai ehkä toisaalta tällainen konfrontaatio saisi heidät miettimään omaa kuolemahakuisuuttaan uudelleen. Ok; spekulointi noin pitkälle sikseen.
ja ymmärrettävää. Jos itse en pystyisi tuonkaltaiseen ateriointiin, se johtuisi täydellsestä vastenmielisyydestä ruokalajiin eikä periaatteista. Taidan googlettaa aiheesta kun kasteenraikkaana herään päikkäreiltä.
Ja nehän ei tosiaan tappaneet näitä syötäviä vaan ne kuoli onnettomuudessa. Mitenkähän tämä Mynthonin tapaus? JOudunko tuomiolle?
Meinaat vetää päikkärit kylpytynnyrissä, vai?
raikkaus tulisi kun vähän hönkäilet tänne päin *polvistuu valmiiksi*.
Googlesta en löytänyt onnettomuudesta muuta kuin maininnan wikipediassa eli "Uruguayn ilmavoimien lento 571, jonka törmäyksestä selvinneiden oli turvauduttava ihmissyöntiin pysyäkseen elossa."
tehtävä onkin ottaa asioista selvää, joten kunnioitan toimintaasi. Olisko se ollu just kyseinen juttu.
...lontoon murteella esitettynä, ei ole vielä näköjään käännetty savoksi...
http://en.wikipedia.org/wiki/Uruguayan_Air_Force_Flight_571
on ihan toisenlainen, minä näkisin sen pakottamisena, ainakin lievänä. Joka tapauksessa henki säilyi ja on vahva. :)))
Minulle tuo savo passais paremmin, mutta miepä muistan että eivät joutuneet tuomiolle.
Muistaakseni ruumiit olivat jäässä, ja sen vainajan pikku koktail palaset pistettiin lumimyhkyräisen sisään ja nielaistiin maistelematta, ja he jotka sitä söivät pelastuivat, tietenkin..
Ja, minä luultavasti toimisin samoin noilla vaihtoehdoilla..
ja oikaiskaa jos muistin väärin..
...löytänyt tuosta mitään mainintaa mahdollisista syytteistä tai tuomioista, tämänkö halusit tietää vai jotain muuta?
kun joku taisi pohtia tuolla jotain sinnepäin..
Kiitos....kamalaa olla näin tollo ettei ymmärrä kielistä mittää :/
avecikseni kannibaalien nyyttikesteihin?
Mä jo eilen söin yhden palstalaisen, että harkitsepa tarkkaan.
nimittäin nälkäisempi minä varmaan olisin.
niin varma. Voisimme varpaista aloittaa ja katsoa kuinka kävisi.
sekä - jos oikein muistan - tapahtumakin sattui elinaikanani.
Vastaan - aiemmin asiaa pohdittuani - että jos joutuisin tilanteeseen jossa ainoa ravinnoksi käytettävää materia on kuolleiden lajitovereiden pilaantumatottomat jäännökset, söisin. Elävien tärkein tehtävä on pysyä hengissä, jatkaa elämää.
Ennen minua kuolleiden hyväksi en voi tehdä mitään mutta elävien vuoksi voin. Suosittelisin tilanteessa eloonjääneitä tekemään kaikkensa, että elämä jatkuu. Jos ainoa tapa säilyttää elämä on syödä jo kuolleita olkoon niin.
raakana vai kypsentäisitkö? Maustaisitko jotenkin?
oliko tämä huuhaa-aloitus?
Vastasin vakavaan kysymykseen vakavasti.
Tais mennä ohi kysyjältä, jota kovasti ihmettelen, Puhurix.
Vai leimasitko minut?
Milläs leimasimella minä sinut leimaisin. Oikeesti mä en käsitä, et ihan noin vaan raakapakasteena. Siis miltä ihmisliha mahtaa maistua? Tietenkin noilla oli pakkotilanne.
Mutta kyllä mielestäni lajin - eli elämän - säilyvyys on meidän kaikkien genetiikan (?) sisällä.
Kaikki elollinen puolusta elämää. Biologit osaavat selittää sen.
Minä - ou jee päästiin minuun - olen yksi ketju maailman jatkumossa.
Ja jos kysyt minulta, miltä ihmisliha maistuu pakastettuna tai tuoreena voin vain vastata, että onneksi en tiedä.
emme koskaan saa edes tietää. Mynthonikin oli jo melko pistävän makuinen.
Tempp...mynth....
Toiste, toiste.
Miltä maistuukaan härän file, kanan koipi, hirven paisti, lohi....
ja lukenut aiheesta jutun. Korkealla Andeilla pakkasessa ja lumen keskellä ei vaihtoehtoja hengissäpysyäkseen ollut. Uskoakseni vastaavissa oloissa olin päätynyt vastaavaan ratkaisuun kuten lähes kaikki pakkolaskusta pelastuneetkin.
oliko se leffa katsomisen arvoinen.
Tosin minuun on aina kolahtaneet tosielämän erikoisiin tapauksiin pohjautuvat filmit. Tämän filmin vahvuus ei niinkään ollut puheenaoleva dilemma vaan ihmisen kyky venyä ja selviytyä äärimmäisissä olosuhteissa. Loppujenlopuksi he kuitenkin pelastivat itse itsensä lähettämällä etsintäpartion yli Andien ihmisten ilmoille.