Olen huomannut että aina aina kun uskiksen saa väittelyssä ajettua nurkkaan, hänen viimeiseksi aseeksi jää ateistin suunnaton demonisoiminen:"Sinä hegellisesti köyhä, sydämmetön vauvapataa arkussasi lusikoiva saatanallinen sarvipää! Kaviodesi kopseen kuulee jo peninkulman päähän!" Tämä on se huonompi vaihtohto. Parempi vaihtoehto olisi tietenkin olla rehellinen;myöntää tappionsa, ja se että omistamassaan maailmankuvassa on korjaamisen varaa. Jääräpäisyys ja ylpeys ottaa useimmiten kuitenkin vallan. Se on ihmisen syvin ongelma:emme koskaan opi opppimaan.
Demonisointi
Agneisti
3277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ateistien haukkuminen merkki heidän voitostaan, mutta uskovilla tämä ei ole näin?
se on kummallakin puolella osoitus turhautuneisuuden voitosta, tältä atte-puolelta katsottuna myös uskovan viimeinen linnake uskossaan, ettei tarvitse sanoa ääneen sitä ettei tiedä kaikesta kaikkea :D
***
Täytyy tunnustaa, että ensimmäinen ajatus kiivaan viestisi luettuani oli, kuinka hirvittävä epäilys nousi mieleeni. Epäilen ettei sinulla juurikaan ole älyllisestä keskustelussa kokemuksia, saati nurkkaan ajamisesta. Ainahan räyhätä voi, mutta väittely ei ilman erillistä tuomarointia eroa kinastelusta.
Miksi muka ei?
Kahden jyrkästi eriävän mielipiteen välillä ei välttämättä ole yhteistä käsitystä hyväksyttävistä argumentointitavoista. Ilman toista osapuolta kunnioittavaa asennetta on lähes poikkeuksetta mahdollisuus viedä oma kanta 'voittavaksi' näkemykseksi edes joidenkin silmissä. En haluaisi kyseisiä tekniikoita käyttää ja vielä vähemmän niistä opettaa. Joitakin niitä tunnistan näillä keskustelupalstoilla käytettävän.
Sinun toivoisin pohtivan, missä määrin on mahdollista että henkilö käyttää tällaisia tekniikoita huomaamattaan ja mitä se merkitsee tämän todellisuuskäsityksille.
P.S.
Vanha aatamini olisi tyytynyt murahtamaan, että älä jyrää, dorka!