onko tässä maailmassa enää mitään hyvää?
Ihmiset ovat sulkeutuneita, eikä välitä toisistaan. Kansat nousee toisiaan vastaan, jopa omiaan. Onko tämä maailman tarkoitus?
Että ihminen tuhoaa itsensä pikkuhiljaa omalla viisaudellaan?
Rakennetaan tehtaita, kaadetaan puita. Mitä kohta on enää jäljellä? Karu, eloton planeetta, jolla ei ole mitään.
Sitäkö ihmiset haluavat?
Kommentoikaa...
Ihmiset ovat sulkeutuneita, eikä välitä toisistaan. Kansat nousee toisiaan vastaan, jopa omiaan. Onko tämä maailman tarkoitus?
Että ihminen tuhoaa itsensä pikkuhiljaa omalla viisaudellaan?
Rakennetaan tehtaita, kaadetaan puita. Mitä kohta on enää jäljellä? Karu, eloton planeetta, jolla ei ole mitään.
Sitäkö ihmiset haluavat?
Kommentoikaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sitä mitä olet kirjottanut on hyvä esimerkki mitä
ilmestyskirjassa kerrotaan.
Tämä tilanne on herralta vaan varoitus meille että jos eimme pahasta tieltä poistuta niin tilanne tiivistyy niin tiukkaan että maailman loppu tulee tänne.
Sodan varitukset,murhat,raiskaus,ahneus ...
on vaan varotus lopulliselta katastroofilta.
Muita samasta aiheesta(varottavat maailmanlopusta) kertovat.
Nostradamus
Hopi intiaanit
Korani
Pohjois maiden mytologia
Että ei vaan kristityt ihmiset "höpötä" maailman lopusta
Terv
Huuhaan palstan Pappi
c.kultalehden & w.ohdakepensan esiin nostamat mainiot, vakavat kysymykset saivat minut syvällisiin mietteisiin ja lopulta vuodattamaan pitkästi esiin oman optimistisen elämänfilosofiani kaikessa saarnamaisuudessaankin:
Oi ihmiset, katsokaa ylöspäin - tuonne laajaan avaruuteen, sen miljardeihin galakseihin ja kenties vielä lukemattomampiin elämän muotoihin, jotka kaikki kehittyvät samantyyppisten evoluution elämänlakien mukaan. Ja palatkaa takaisin maan päälle, joka on meidän kannalta paras seurantapaikka tälle kosmiselle näytelmälle, jota voisin kutsua vaikkapa nimellä " Totuuden vähittäinen esiin tuleminen".
Kehittyminen, muutos, on kosminen laki, jota olennot eivät millään voi välttää. Kehittymisen vääjäämätön laki johtuu jokaisen olennon kokemasta onnelliseksi tulemisen halusta. Koska elämä koetaan kerrallaan aina vain yksittäismuodossa, siis yksilönä - "minänä" ja "minun onnenani" - jokainen aivan luontaisesti pyrkii saavuttamaan oman päänsä (ja/tai läheiseksi katsomiensa olentojen pään) sisään onnellisen ja tyydyttyneen tilan. Tämä jokaisen olennon kasvaessaan kokema identifioituminen "minäksi" - ja tämän mahdollisena jatkeena identifioituminen johonkin suurempaan ryhmään: "minun perheeni", minun sukuni", "minun kansani", "minun valtioni, uskontoni, yhteiskuntaluokkani" jne. - saa usein aikaan katkeraa kilpailua, riitaa tai jopa lopulta sotaa eri "minien" tavoitellessa sitä, minkä he olettavat johtavan omaan onnellistumiseen ja pyrkiessä hävittämään sitä, minkä olettavat olevan tämän tavoitteen esteenä.
Silti, juuri tämä kilpailu saa myös aikaan tietoisuuden kehittymisen yhä moniulotteisempia kokemuksia (myös onnea) tuntevaksi; ilman kilpailua ja olentojen tuntemaa tyydyttyneeksi tulemisen halua mikään ei koskaan olisi alkanut kehittyä - eikä siis missään olisi elämää - tuntemista, asioiden joksikin kokemista - mikä lopulta on SUURINTA mitä mielestäni ylipäänsä voi olemassa olla!
Ihmisen evoluution asteen suurin ongelma on se, että hän ei täysin käsitä, että toinen - (näennäisesti) vihollinenkin - on samanlainen onnellisuuteen pyrkivä "minä" kuin hän itsekin. Se, että toinen olio on "minä", on tietysti helppo ymmärtää älyllisesti, pintapuolisella tasolla, mutta käytännön elämä liiankin usein osoittaa ettei tämä oivallus ole kovin syvällistä. Syvällä sisimmässään ihminen kuitenkin tietää, tai ainakin vaistoaa kaiken elämän arvon ja sen, ettei mikään ilmiö maailmankaikkeudessa - edes oma "minä" - ole tai voisi olla olemassa ilman muita "miniä" tai maailmankaikkeuteen kuuluvia tekiöitä. Kaikki täällä universumissa vaikuttaa kaikkeen, jokainen teko, asia, olio, syntyvät, kehittyvät muuttuvat ja ovat olemassa vain suhteessa kaikkiin muihin universumin tekijöihin. Ihmisellä on jo nyt evoluution suoman tietoisuuden kasvun seurauksena todellakin mahdollisuus ymmärtää tämä: jos tuhoamme muita, tuhoamme samalla itseämme. Jos emme huolehdi ilmasta, vedestä, maasta, kasveista, eläimistä ja toisistamme, vaan riistämme niitä onnelliseksi tulemisen toivossa, tulemme huomaamaan, että emme lopulta tunnekaan itseämme onnelliseksi, vaan riistämme omia mahdollisuuksiamme elää ja lopulta tuhoamme itse itsemme.
Uskon kuitenkin, että tietoisuuden kasvaminen ja sen myötä mahdollistunut maailman valtiaaksi tuleminen on tuonut ihmisen nyt vaiheeseen, jossa hänen vastuun tuntonsa on pikkuhiljaa laajentuva vanhaa "minän piiriä" ulommaksi, käsittäen vähitellen kaiken elollisen ja elottoman. Tällöin ihmiset tulevat huomaamaan, että todellinen, arvokkaampi kokemus olemisesta syntyy vain laajan ja aidon kaikkeen kohdistuvan välittämisen kautta, jossa on mukana syvä ymmärrys maailmankaikkeuden laeista ja vuorovaikutuksesta. Tähän ymmärrykseen liittyy myös ymmärrys siitä, että oli välttämättä oltava kilpailun ja riidan aika, jonka kautta teknologinen ja aatteellinen kehitys pystyi tapahtumaan, mutta myös tieto siitä, että nyt on alkava uusi aika - aika, jolloin ihmiskunta vähitellen valjastaa kehityksen tuomat hedelmät (teknologian, lääketieteen, internetin, globaalin talousmaailman, viihteen, taiteen, tieteen jne.) yhtenäisen, eheämmän ja harmonisemman maailman tavoitteluun. Siihen ainoaan tavoitteluun, jota kaikki lopulta sydämessään haluavat, ja joka lopulta tuo onnen - meille kaikille. Rauhaa kaikkiin maailmoihin