Käväisin ko. paikassa äskettäin ja olin tooosi yllättynyt.
Ainakin sen yhden käynnin perusteeella kuulemani kertomukset helluntailaisten hihhuli-illoista osoittautuivat täysin vääriksi.
Ilta oli magee! En voi sitä sen paremmin kuvata. Kynnyksen yli harpattuani loikkaan sinne vielä uudelleenkin.
Näin jälkikäteen ajateltuani ihmettelen itsekseni koko kynnys-juttua. Mistähän sellainen onkin päässyt syntymään minulle, joka sentään olen olevinani uskovainen (lutsku).
Mites te palstan joensuulaiset ym? Oletteko käyneet helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa tai muiden vastaavien kirkkojen? Kiinnostaako teitä vain bailaaminen?
Ainakin sen yhden käynnin perusteeella kuulemani kertomukset helluntailaisten hihhuli-illoista osoittautuivat täysin vääriksi.
Ilta oli magee! En voi sitä sen paremmin kuvata. Kynnyksen yli harpattuani loikkaan sinne vielä uudelleenkin.
Näin jälkikäteen ajateltuani ihmettelen itsekseni koko kynnys-juttua. Mistähän sellainen onkin päässyt syntymään minulle, joka sentään olen olevinani uskovainen (lutsku).
Mites te palstan joensuulaiset ym? Oletteko käyneet helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa tai muiden vastaavien kirkkojen? Kiinnostaako teitä vain bailaaminen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkei ollut tämä kokous niitä, missä puhutaan kielillä vaahto suupielistä valuen. Mutta hihhulihan siekii olet, näemmä, joten kielillä mölisemään siitä!
Noin minäkin muuten ennen ajattelin helluntailaisista. Nyt ihan naurattaa moinen tyhmyys.
Olen näet sattumoisin törmännyt pariin luterilaiseen, jotka myös puhuvat kielillä. Ennen kummeksuin heitä ja pidin jollakin tavalla outoina.
Minusta kielilläpuhuminen ei ole uskon ydin, niinkuin sinäkin tunnut ajattelevan. Usko Jeesukseen on jotakin aivan muuta, kuin vaahto suupielessä, joka on oikeasti esimerkiksi merkki epilepsiakohtauksesta.
Helluntaiseurakunta tarjoaa siellä palanpainikkeeksi mentosta ja laitti-cokista. Siinä saattaa tulla vaahto suupieliin ja pientä mölinääkin lähteä kun poreet jyräävät ruokatorvessa.