Olen toki aina vieroksunut pörssimaakareiden meininkiä, mutta nämä epäilykset ovat pikku hiljaa muuttuneet lähes vakaumukseksi, kun olen viime vuodet läheltä seurannut meininkiä eräässä suuressa suomalaisessa vakuutusalan pörssiyrityksessä.
Tämä kieltämättä hieman nukkavieruksi nuutunut suuryritys nostettiin muutamassa vuodessa äärimmäisen kannattavaksi pörssihirmuksi ja tempun tekijöiden pankkitilejä pullistavat nyt aivan kivat optiomiljoonat.
Tässä ei tietysti ole mitään pahaa, sillä suuryrityksetkin on aina aika ajoin perattava, jotta niiden dynamiikka saadaan liikkeelle.
Tässä nimenomaisessa prosessissa katosi tyypilliseen tapaan satoja työpaikkoja, missä siinäkään ei ole sinänsä mitään pahaa, sillä suuryritysten organisaatiot paisuvat aina yli, jos niitä ei ajoittain siivota.
Sen sijaan pahaa on se, että näiden tarpeellisten toimien toteuttamisen jälkeenkin tarvittiin pörssikurssin jatkuvaan pönkittämiseen aina vain lisää tuottoja. Jokaiselle vuosineljännekselle kun on aina saatava edellistä parempi tulos, jotta pörssin usko säilyisi. Ja johdon tulevat optiot olisivat lihavampia, voisi ilkeämielinen lisätä...
Seuraavaksi saneeraajat käänsivät ahneet katseensa seuraavaksi niihin työntekijöihin, jotka oli pakko pitää, jotta yritys voisi ylipäätään toimia.
Yrityksen perustyön tekevästä henkilökunnasta päätettiin nyt puristaa maksimaalinen työpanos minimaalisin kustannuksin. Ensin satoja työntekijöitä häädettiin omista huoneista suureen meluisaan yhteishalliin.
Tämäkään ei kauaa riittänyt, vaan tämä yrityksen varsinaisen asiakaspalvelun tekevä väki potkittiin pian kokonaan ulos yhtiön komeasta pääkonttorista vanhan teollisuusalueen perukoilla sijaitsevaan talonrumilukseen. Pääkonttorin tilat taas vuokrattiin pois aivan ulkopuoliselle vuokralaiselle.
Mitään näistä säästöistä ei tietystikään siirretty asiakkaiden hyväksi hintoihin, vaan ne tilitettiin lyhentymättöminä osinkoina osakkeenomistajille. Pörssi tietysti palkitsi tämän avokätisesti ja yritysjohtokin pääsi omiin optiomiljooniinsa käsiksi.
Johtoa ei kiinnosta, että heittopussin asemaan joutuneet yrityksen perustyön tekijät ovat nyt saaneet tarpeekseen ja suuri osa heistä olisi valmis lähtemään heti mihin tahansa muuhun työpaikkaan.
Kuitenkin kyseessä ovat ammattilaiset, joita ei korvata hetkessä. Jos v-käyrän nousu johtaa pelättyyn joukkopakoon, yritys on todella vaikeuksissa, kun sen asiakaspalvelun taso romahtaa. Optiomiljoonansa jo saaneet johtajat eivät kuitenkaan ole tätä enää näkemässä, vaan ovat jo uusien haasteiden kimpussa.
Nyt on vielä korostettava, että kyseinen yritys oli henkilökuntansa asemaa kurjistaessaan jo erittäin hyvin tuottava pörssiyritys. Henkilökunnan korpivaellus tarvittiin vain erinomaisen tuloksen koristamiseksi vielä huikeammaksi. Epäilen vahvasti, että ilman pörssipaineita ja johdon optio-odotuksia ei tällaisia äärimmäisiä toimia olisi välttämättä koskaan edes mietitty.
ps. jos jaksoit tuon turinan läpi, niin jaksat vielä käydä osoitteessa www.rakastatietokonettasi.net tsekkaamassa miten voit käyttää tietokonettaisi tehokkaammin
Tämä kieltämättä hieman nukkavieruksi nuutunut suuryritys nostettiin muutamassa vuodessa äärimmäisen kannattavaksi pörssihirmuksi ja tempun tekijöiden pankkitilejä pullistavat nyt aivan kivat optiomiljoonat.
Tässä ei tietysti ole mitään pahaa, sillä suuryrityksetkin on aina aika ajoin perattava, jotta niiden dynamiikka saadaan liikkeelle.
Tässä nimenomaisessa prosessissa katosi tyypilliseen tapaan satoja työpaikkoja, missä siinäkään ei ole sinänsä mitään pahaa, sillä suuryritysten organisaatiot paisuvat aina yli, jos niitä ei ajoittain siivota.
Sen sijaan pahaa on se, että näiden tarpeellisten toimien toteuttamisen jälkeenkin tarvittiin pörssikurssin jatkuvaan pönkittämiseen aina vain lisää tuottoja. Jokaiselle vuosineljännekselle kun on aina saatava edellistä parempi tulos, jotta pörssin usko säilyisi. Ja johdon tulevat optiot olisivat lihavampia, voisi ilkeämielinen lisätä...
Seuraavaksi saneeraajat käänsivät ahneet katseensa seuraavaksi niihin työntekijöihin, jotka oli pakko pitää, jotta yritys voisi ylipäätään toimia.
Yrityksen perustyön tekevästä henkilökunnasta päätettiin nyt puristaa maksimaalinen työpanos minimaalisin kustannuksin. Ensin satoja työntekijöitä häädettiin omista huoneista suureen meluisaan yhteishalliin.
Tämäkään ei kauaa riittänyt, vaan tämä yrityksen varsinaisen asiakaspalvelun tekevä väki potkittiin pian kokonaan ulos yhtiön komeasta pääkonttorista vanhan teollisuusalueen perukoilla sijaitsevaan talonrumilukseen. Pääkonttorin tilat taas vuokrattiin pois aivan ulkopuoliselle vuokralaiselle.
Mitään näistä säästöistä ei tietystikään siirretty asiakkaiden hyväksi hintoihin, vaan ne tilitettiin lyhentymättöminä osinkoina osakkeenomistajille. Pörssi tietysti palkitsi tämän avokätisesti ja yritysjohtokin pääsi omiin optiomiljooniinsa käsiksi.
Johtoa ei kiinnosta, että heittopussin asemaan joutuneet yrityksen perustyön tekijät ovat nyt saaneet tarpeekseen ja suuri osa heistä olisi valmis lähtemään heti mihin tahansa muuhun työpaikkaan.
Kuitenkin kyseessä ovat ammattilaiset, joita ei korvata hetkessä. Jos v-käyrän nousu johtaa pelättyyn joukkopakoon, yritys on todella vaikeuksissa, kun sen asiakaspalvelun taso romahtaa. Optiomiljoonansa jo saaneet johtajat eivät kuitenkaan ole tätä enää näkemässä, vaan ovat jo uusien haasteiden kimpussa.
Nyt on vielä korostettava, että kyseinen yritys oli henkilökuntansa asemaa kurjistaessaan jo erittäin hyvin tuottava pörssiyritys. Henkilökunnan korpivaellus tarvittiin vain erinomaisen tuloksen koristamiseksi vielä huikeammaksi. Epäilen vahvasti, että ilman pörssipaineita ja johdon optio-odotuksia ei tällaisia äärimmäisiä toimia olisi välttämättä koskaan edes mietitty.
ps. jos jaksoit tuon turinan läpi, niin jaksat vielä käydä osoitteessa www.rakastatietokonettasi.net tsekkaamassa miten voit käyttää tietokonettaisi tehokkaammin
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun kerran olet perillä yhtiön asioista, osasit varmaan ostaa sen osakkeita ajoissa. Nyt voit nauttia saneerauksen tuloksista. Aikainen lintu madon löytää.