Noista vaiheistaan hän ei maininnut sanallakaan yhdellekään. Asia tupsahti esille, kun kävin sota-arkistossa ja pyysin esille ukkini kantakortin. Kortista kävi kyllä ilmi muut tapahtumat ja joukot, joihin hän oli osallistunut ja joista hän oli maininnut, mutta yllätyin, kun siinä mainittiin lyhyesti kesän 1944 osalta, että sotapoliisina Kannaksella. Pyysinkin tuon jälkeen luettavakseni tuon 6. sotapoliisikomppanian arkistomateriaalia, mutta yllätys, yllätys: kesän 1944 osalta arkistossa ei ollut mitään. Ne on hävitetty. Ukkini ei päässyt koskaan yli noista sotakokemuksistaan, ja päättikin itse päivänsä pari kymmentä vuotta sodan jälkeen. Mielenkiintoista olisikin lukea lisää sotapoliisien kokemuksista kesän 44 osalta, mutta minkäänlaista muisteloa tai tutkimusta ei tältä alueelta ole.
Ukkini oli sotapoliisina
Kannaksella...
4570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisihan se hyvä jos nyt vanhat muistelisivat ja kertoisivat sellaistakin mistä aiemmin ei saanut puhua. Tosien muistettakoon Venäjän tulppajoukkojen prenikkaukkoa, joka oli mielestään edelleenkin ollut täysin oikealla asialla. Mutta Venäjän meininki nyt on ollut niin raakaa muutenkin, maaorjuutta, kansanmurhia, nälänhätiä ja ihmissyöntiä.
Tunsin kerran (muutama vuosikymmen sitten) erään vanhemman miehen hyvin: kysyin häneltä mitä hän teki sodan aikaan vuonna -44 suurhyökkäyksen aikaan. Vastaus suurinpiirtein sanasta sanaan:" Olin Lappeenrannassa"
Jatkoin, "Mitä teit siellä, mitä sotapoliisina piti tehdä?" Hän vastasi vain hyvin lyhyesti "Kauheita tekoja, kauheita tekoja".
Ei muuta ja sen enempää en enää tietenkään viitsinyt silloin kysyä.
Höpö
Jo ensimäinen besserwisser ilmoittautui, vai mitä.