-Apostolien teoissa Paavali ja apostolit saarnasivat synagogissa sapattisin evankeliumia, koska juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset olivat silloin koolla totutusti ja apostolit jatkoivat tätä traditiota. Sitä paitsi Paavalin periaate oli saarnata evankeliumi joka kaupungissa juutalaisille ensin, ja sapattisin nimenomaan juutalaiset oli helppo tavoittaa synagogassa. Apostolien teoista ilmenee, että Paavali omassa uskonelämässään kunnioitti juutalaista liturgista kalenteria ja perinteitä - hän pyrki helluntaiksi Jerusalemiin (Apt.20:16), rukoili temppelissä, noudatti kultillisia puhtaussääntöjä, toimitti uhreja ja paastosi yms. (Apt.21:21-26;24:17). Juutalaiskristityt pitäytyivät omiin uskonnollisiin ja kansallisiin käytäntöihinsä alkukirkossa, ja siitä seurasikin kitkaa ja opillisia sekä käytännöllisiä konflikteja juutalaiskristittyjen ja pakanakristittyjen välille sekä apostolien keskuudessa (esim. Apt. 11 ja 15 luvut, Gal.1-2 luvut).
Mutta Apostolien teoissa ja apostolien kirjeissä ei tehdä sellaista teologista johtopäätöstä, että pakanakristittyjen pitäisi alkaa noudattaa Mooseksen lain juhlakalenteria ja pyhäpäiviä tai ylipäätään omaksua juutalaisuutta. Apostolisissa kirjeissä, etenkin Paavalin kirjeissä, korostetaan pakanakristittyjen vapautta juutalaisten laista ja tavoista. Kristuksessa ei ole enää juutalaista eikä kreikkalaista, ei miestä eikä naista, vaan kaikissa on Kristus eikä mitään entisiä raja-aitoja ole. Näin ollen Paavalin omaa hurskauselämää ja siihen kuuluvia juutalaisia tapoja ei voida pitää ohjeellisina kristityille, hän noudatti juutalaisia tapoja vain ollessaan juutalaisessa ympäristössä. Paavali halusi olla kaikille kaikkea joustavasti, pakanoiden keskuudessa hän ei tuonut esiin juutalaisia tapoja, vaan eli kuin olisi ilman lakia (1 Kor.9:19-22) sillä hän ei halunnut tehdä mitään esteitä evankeliumille. Ruoka- ja sapattilaki sekä ympärileikkaus olivat juutalaisuuden ominaispiirteitä ja muodostivat esteitä pakanoiden kanssa yhteydessä olemiselle. Paavalin suhde lakiin oli hyvin radikaali ja juutalaisten silmissä (sekä itsensä Mooseksen lain mukaan) se merkitsi itse asiassa luopumista laista, sillä ihmisellä ei ollut oikeutta valita laista joitakin kohtia noudatettavaksi ja sivuuttaa toisia kohtia, eikä myös oikeutta noudattaa lakia vain tietyissä tilanteissa. Paavalilla oli kyllä "Kristuksen laki" (1 Kor.9:21), ja sen lain sisällön hän itse määritteli toisessa yhteydessä niin, että kaikki laki on täytetty lähimmäisen rakkaudessa ja toisten kuormien kantamisessa (Gal.5:14; 6:2).
Kuten Apt.20:7-11 kuvaus osoittaa, alkukristityt alkoivat kokoontua hyvin varhain viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina leipää murtamaan ja opettamaan evankeliumia. "Leivän murtaminen" viittaa yhteisiin rakkauden aterioihin ja ehtoolliseen. Paavali ylipäätään käytti hyväksi mitä tahansa sopivaa paikkaa ja aikaa, kuten Ateenan Areiopagia minä päivänä tahansa evankeliumin julistamiseen.
Apostolien tekojen jälkeen Uusi testamentti vaikenee sapatista eikä kerro mitään sapatin viettämisestä eikä sisällä mitään käskyjä tai opetuksia sapatin vietosta, mikä on sangen merkillepantavaa.
Päinvastoin apostoli Paavali korostaa kristittyjen vapautta kaikista päivistä sekä ruokasäännöistä osoittaen, että kristityt elävät lähimmäisen rakkauden ohjaamassa vapaudessa. Room.14:1-14 mukaisesti mikään ruoka ei ole enää "epäpuhdasta" eikä kiellettyä, eikä mikään päivä ole pakollinen noudattaa. Huomattakoon myös, että vegetarismi on "heikkouskoisuutta" Paavalille, eikä suinkaan mikään "kristillinen ruokavalio". Alkukristityt eivät olleet "vegaaneja" eikä vegetaristeja - tämä on riidaton tosiasia.-
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=56
Mutta Apostolien teoissa ja apostolien kirjeissä ei tehdä sellaista teologista johtopäätöstä, että pakanakristittyjen pitäisi alkaa noudattaa Mooseksen lain juhlakalenteria ja pyhäpäiviä tai ylipäätään omaksua juutalaisuutta. Apostolisissa kirjeissä, etenkin Paavalin kirjeissä, korostetaan pakanakristittyjen vapautta juutalaisten laista ja tavoista. Kristuksessa ei ole enää juutalaista eikä kreikkalaista, ei miestä eikä naista, vaan kaikissa on Kristus eikä mitään entisiä raja-aitoja ole. Näin ollen Paavalin omaa hurskauselämää ja siihen kuuluvia juutalaisia tapoja ei voida pitää ohjeellisina kristityille, hän noudatti juutalaisia tapoja vain ollessaan juutalaisessa ympäristössä. Paavali halusi olla kaikille kaikkea joustavasti, pakanoiden keskuudessa hän ei tuonut esiin juutalaisia tapoja, vaan eli kuin olisi ilman lakia (1 Kor.9:19-22) sillä hän ei halunnut tehdä mitään esteitä evankeliumille. Ruoka- ja sapattilaki sekä ympärileikkaus olivat juutalaisuuden ominaispiirteitä ja muodostivat esteitä pakanoiden kanssa yhteydessä olemiselle. Paavalin suhde lakiin oli hyvin radikaali ja juutalaisten silmissä (sekä itsensä Mooseksen lain mukaan) se merkitsi itse asiassa luopumista laista, sillä ihmisellä ei ollut oikeutta valita laista joitakin kohtia noudatettavaksi ja sivuuttaa toisia kohtia, eikä myös oikeutta noudattaa lakia vain tietyissä tilanteissa. Paavalilla oli kyllä "Kristuksen laki" (1 Kor.9:21), ja sen lain sisällön hän itse määritteli toisessa yhteydessä niin, että kaikki laki on täytetty lähimmäisen rakkaudessa ja toisten kuormien kantamisessa (Gal.5:14; 6:2).
Kuten Apt.20:7-11 kuvaus osoittaa, alkukristityt alkoivat kokoontua hyvin varhain viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina leipää murtamaan ja opettamaan evankeliumia. "Leivän murtaminen" viittaa yhteisiin rakkauden aterioihin ja ehtoolliseen. Paavali ylipäätään käytti hyväksi mitä tahansa sopivaa paikkaa ja aikaa, kuten Ateenan Areiopagia minä päivänä tahansa evankeliumin julistamiseen.
Apostolien tekojen jälkeen Uusi testamentti vaikenee sapatista eikä kerro mitään sapatin viettämisestä eikä sisällä mitään käskyjä tai opetuksia sapatin vietosta, mikä on sangen merkillepantavaa.
Päinvastoin apostoli Paavali korostaa kristittyjen vapautta kaikista päivistä sekä ruokasäännöistä osoittaen, että kristityt elävät lähimmäisen rakkauden ohjaamassa vapaudessa. Room.14:1-14 mukaisesti mikään ruoka ei ole enää "epäpuhdasta" eikä kiellettyä, eikä mikään päivä ole pakollinen noudattaa. Huomattakoon myös, että vegetarismi on "heikkouskoisuutta" Paavalille, eikä suinkaan mikään "kristillinen ruokavalio". Alkukristityt eivät olleet "vegaaneja" eikä vegetaristeja - tämä on riidaton tosiasia.-
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=56
Vastaukset 4
Vanhimmat
on!
Laki tulee "täytettyä" kun rakastaa. Jaak 1:25:2:10-12.
Paavali taisteli legalismia vastaan.
Kristuksessa ihminen noudattaa lakia, joka opettaa mikä on syntiä.
Lain kirjain muistuttaa lankeemusken edellä ja lankeemuksessa Herrasta.
He viettivät aikaa yhdessä, joka venyi sunnuntaiaamuun usein.
Lepopäivämuutokselle ei ole Raamatullista tukea.
Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa usein.
Paavali tarkoitti paastomääräyksiä joita oli pajon silloin.
Oli määrätyille päiville puhtaat ja epäpuhtaat ruoat.
3 Moos 11 noudatettiin, ja vieläkin juutalaiset noudattavat.
Siunausta
jari laurila
PAAVALI JA LAKI, Room 10:4, ONKO KRISTUS SIVEYSLAIN LOPPU?
Monet tahtovat tulkita Paavalin sanat “Kristus on lain loppu, niin tulee vanhurskaaksi jokainen joka uskoo, ” (Room 10:4) siten että 10 käskyn siveyslaki olisi lakkautettu?
On huomioitava ensin ettei juutalaisilla silloin ollut vielä aina kaikilla käsitystä Kristuksen vanhurskaudesta. Vapahtajaan perustuvaa vanhurskautta oli opetettava seurakunnille. Paavali halusi lopettaa lakivanhurskauden, johon monet vielä pyrkivät myös fariseusten- ja roomalaispakanallisia lakeja noudattamalla.
Vanhan liiton aikana Jumalan armo ja vanhurskaus ilmoitettiin lain ja profeettojen kautta. Uuden testamentin aikana -Jeesuksen kautta. (Room 3:21-26) Sekä VT:n että UT:n aikana armo perustui uskoon. (mm.Aabraham, Room 4:3, 1 Moos 15:6) Aabraham luettiin vanhurskaaksi myös teoista. (Jaak 2:21-22, 1 Moos 22:16) Aabraham noudatti kaikkia Jumalan käskyjä. (1 Moos 26:5)
Jaakob uudessa liitossa opetti että teot ovat uskon hedelmiä. (Jaak 2:14-26) Ilman uskoa ei ole tekojakaan, ja usko on kuollut. Kysymys on syy-seuraussuhteesta. Jaakob opetti kirjeessään niille, jotka tahtoivat kumota lain. Armo ja laki eivät ole keskenään ristiriidassa koskaan. Ihmisen lihan halut, sekä saatanan pyrkimykset ovat kumonneet lakia aikojen alusta asti.
Armo on ollut totta ilman tekoja Kristuksen tähden jo vanhankin liiton aikana (2 Moos 19:4, 20:2) Armo ja Jumalan ja ihmisen liitot kuuluvat aina yhteen. (2 Moos 34:6-7, Jer 3:12, 1 Moos 3:15, Ps 103:13, Jes 49:13-15, 5 Moos 7:12) Suurena sovituspäivänä kansan synnit poistettiin. (Hebr 9:10, 3 Moos 16:21-22) Kansa oli uhrannut uhrejaan pitkin vuotta. VT:n uhripalvelusjärjestelmä vertauskuvasi tulevaa Karitsaa, joka kuoli ristillä syntiemme sovitukseksi. (Hebr 8:1-2,5, Hebr 10:12, 9:14,26, 10:14,18)
Room 10:4 esiintyvä kreikan sana “telos” tarkoittaa “loppua, ” “täyttymystä” ja “päämäärää.” Jeesus Kristus oli lain lopullinen täyttymys ja päämäärä. (Gal 2:16) Lakia tarvitaan osoittamaan mikä on oikein ja väärin. (Room 3:20, 13:8-10) Näin sanaa on käännetty muuallakin; Esim. 1 Piet 1:9: “- Te saavutatte uskon päämäärän, (“telos”) sielujen pelastuksen.” Paavali ei tietenkään tarkoittanut että pelastus lopettaisi uskon?! Tämä vain yksi esimerkki.
Jeesus Kristus oli uhripalvelusjärjestelmän lakien (“Toorah“) “loppu.” Jeesus oli lain “päämäärä” ja “täyttymys” siten että Jeesus teki lain suureksi, ja noudatti lakia antamalla kristillisen esimerkin kuuliaisuudesta Isän käskyille. Vasta 1700 luvun jälkeen on opetettu virheellisesti historialliskriittisten selittäjien ansiosta, että kysymyksessä olisi siveyslain kumoutuminen.
Paavali puhui sanalla “laki” tarkoittaen useita eri asioita. Asiayhteyden löytää tutkimalla jakeen ympäriltä. Paavali puhui “Mooseksen laista” (1 Kor 9:9) ja Jumalan siveyslaista samalla sanalla; “laki.” Toisinaan hän puhui Mooseksen kirjoista, tai koko vanhasta testamentista sanalla, “laki.” (Room 3:19,21, 1 Kor 14:21) -Myös pakanoiden tajua oikeasta ja väärästä, sanalla “laki” (Room 2:14-15) -Pyhän Hengen johdatukseen elämässä; (8) -Pahan vaikutuksesta elämään, (7:21) -Tekojen laista, ja uskon laista; (3:27) “Välikaikaisesta laista,” eli seremonia-, eli uhripalvelusmenojen lait; (Gal 3:19, Kol 2:14)
Paavali puhui tietenkin siveyslain puolesta, mutta vastusti lain väärinkäyttöä. Hän puhui sitä vastaan, että joku ajattelisi ihmisen vanhurskautuvansa ja pelastuvansa lain tekojen kautta! Pelastuminen perustuu Jeesuksen uhrikuolemaan ansioihin yksin. Ihminen voidaan lukea vanhurskaaksi Jeesuksessa Kristuksessa vain ja yksin Kristuksen ansioiden tähden. Muuta tietä pelastukseen ei ole olemassa.
- “Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.” (Room 2:13)
- “Laki on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.” (Room 7:12,14)
- “Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain.” (Room 7:22)
- “Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan mitä synti on.” (Room 3:20)
- “Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme mitä laki sanoo.” (Room 3:31)
- “Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin, eivätkä voikaan alistua.” (Room 8:7)
- “Ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.” (Room 4:15, 5:13)
- “Lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin.” -ellei laki olisi sanonut, jne. (Room 7:7-8)
- “Lempeys ja itsehillintä, näitä vastaan ei ole laki.” (Gal 5:23)
- “Laki on hyvä jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti. Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan, jne” (1 Tim1:8-10)
- “ On yhdentekevää onko ihminen ympärileikattu vai ei, tärkeätä on Jumalan käskyjen noudattaminen.” (1 Kor 7:19)
- “Minä kirjoitan lakini heidän sydämeensä“, jne (Hebr 8:10, 10:16)
- “Me jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.” (Room 8:4)
Nämä seuraavat vahvat opetukset myös vahvistavat lain voimassaolon kaikkina aikoina: (Matt 5:17-18, 7:12, 22:40, Luuk 16:17, Jaak 1:25, 2:10.-12, 4:11, 1 Joh 2:2-3, 3:4, 5:3, Ilm 12:17, 14:12, 5 Moos 5: 1-22, 6:5-9, 2 Moos 20:1-17)
“Lakihenkisyys” tai “lakiuskonto” tarkoittaa tietysti että opetettaisiin, niin että lain ansioilla ihminen voisi pelastua. Ei sitä että ihminen rakastaa Jumalaa, ja on kuuliainen, joka ilmenee käskyjen noudattamisena. (Ilm 14:12, Matt 7:21-23)
Lain noudattamiseen ihminen saa Jumalan Hengen voiman, eikä ketään vaadita, lakia omassa voimassaan noudattamaan. Ihminen ei omassa voimassaan pysty lakia noudattamaan. Pyhä Henki tarvitaan avuksi. (Room 7:15-23, Hes 36:25-27, Hebr 8:9-10, 10:16-17)
SYÖMISET, JUOMISET, SAPATIN- JA UUDENKUUN PÄIVÄT (Kol 2:16-23)
“Kukaan ei saa tuomita teitä mitä syötte tai juotte, ja miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.” (Kol 2:16)
Mooseksen laissa oli runsaasti erilaisia ruokamääräyksiä jotka kuuluivat juutalaiseen kulttuuriin. Juutalaisilla oli erilaisia tulkintoja Mooseksen laeista. Myös kreikkalaisroomalaisessa kulttuurissa oli omia sääntöjä. (Kol 2:20) VT:n juhlat olivat vain varjo tulevasta. (Kol 2:17)
Uudenkuun päivä on mainittu 4 Moos 10:10. “Sapateiksi” kutsuttiin kaikkia juhlia, erityisesti pääsiäistä ja helluntaita. Missään tapauksessa kyse ei ole siveyslakiin kuuluvasta sapatista. (Luuk 16:17, Jaak 2:10-12)
Kysymyksessä tässä on kuitenkin erityisesti erilaiset paastomääräykset juomineen ja ruokineen. (Kol 2:23)
“Älä tartu, älä maista, älä kosketa” (Kol 2:21) Paastomääräykset olivat niin ankaria, ettei saanut edes koskettaa tai haistaa kiellettyä ruokaa määrättyinä päivinä.
Jeesus kävi ankaraa taistelua ihmisen käskyjä vastaan. (Matt 15:8-9, Mark 7:7-9) Myös Paavali matkoillaan joutui alituisesti opettamaan Kristuksen vanhurskautta ja uhria vanhan liiton lakien sijaan, jotka olivat lakanneet ristillä. (Kol 2:8, Tiit 1:14) Opetuksia ei muuteta hetkessä kansan asenteisiin.
Kuitenkin on ymmärretty aina ettei Jumalan terveysneuvot ravinnon suhteen ole mitenkään koskaan vanhentuneita. (3 Moos 11, 1 Moos 1:29, 3:18) Saastaiset eläimet ovat lihan ja -raadonsyöjiä, ja puhtaat kasvissyöjiä. Näin ne keräävät vähemmän saastejäämiä ja syöpäsoluja itseensä kun ovat ravintoketjun alkupäässä. Teuraseläin syö suuren määrän rehua, ja kasvit ovat keränneet ilmansaasteita. Myös trikiinit, loiset, bakteerit, virukset lepraa myöten levisivät helposti raadonsyöjien ja kaatopaikkojen tonkijoiden kautta. Jäämiä kertyy lihaan paljon jo rehusta. Jos eläin syö toisen eläimen, saasteita lihaan kertyy vieläkin enemmän.
Paavali kehotti syömään ja juomaan Jumalan kunniaksi. (1 Kor 10:31) Jumalalle ei tuota kunniaa Pyhän Hengen temppelin turmeleminen. Ruokatottumukset ovat ehkä suurin syy sairauksiin. Syömällä (pelkällä ruokavaliolla) on moni parantanut itsensä sairauksistaan terveeksi. Kasvisravinto sisältää vitaaliaineita, jota edistävät terveyttä. (1 Moos 1:29)
Paavali ei varmastikaan ohjannut ihmisiä epäterveellisen ravinnon käyttöön. Hätätilanteissa, jos on niukkuutta hyvästä ravinnosta on käytettävä ymmärrystä. Ravinto on muutenkin omantunnon kysymys. (Luuk 12:47-48) Ruoka sinänsä ei tee ihmistä Jumalalle kelpaamattomaksi. (Mark 7:14-23)
Liha on ihmisen ruokaa, mutta jatkuvasti liian usein nautittuna liha on vakava terveysriski. Jumalan kansa tavallisesti söi lihaa vain juhlapäivinä ja pidoissa.
Adventtikirkossa on aina opetettu terveyskasvatusta, mutta ei koskaan annettu ruokamääräyksiä. Ravinto on omantunnon kysymys, miten ihminen huolehtii Pyhän Hengen temppelistään. Asia on kuitenkin vakava. Kenelläkään ei ole oikeutta olla huolimaton terveydestään. (1 Kor 3:16-17) Syy, miksi kasvisvoittoista ruokaa on suositeltu, on lopun ajan yleistyvät eläinsairaudet. Kokonaisen kansan ravintotottumuksiin ei vaikuteta hetkessä.
Adventtikirkossa suositeltu ruokalautanen on sama ollut 1800 luvulla kuin tänään terveystohtorit suosittavat! Tutkimuksissa onkin voitu todeta, että terveyskasvatus on aiheuttanut noin 7 vuotta pidemmän eliniän muuhun väestöön verrattuna. Ellen G White oli terveyskasvatuksen uranuurtaja. Hänen neuvot tiede ja tutkimus on vahvistanut oikeiksi ja hyviksi. EGW oli lakto-ovo-vegetaristi, (Myös munat ja maitotuotteet) tai semivegetaristi. (joskus hiukan valkoista lihaa) Vegaanit ovat harvinaisuuksia Adventtikirkossa. Adventistit ovat myös sekaravinnon käyttäjiä.
Ihminen oppii pitämään terveellisestä ruuasta, jos haluaa huolehtia terveydestään hyvin. “Ruokaremontti” kuitenkin tehdään yleensä vähitellen keventäen. Paasto on valtavan hyvä apukeino raitistumisessa, ja tapojen- ja tottumuksien muuttamisessa kaikessa.
Pesemättömin käsin syöminen oli juutalaisilla ruoan syömisen este. (Mark 7:1-23) Eihän ruoka voi saastuttaa samoin kuin epäpuhtaat pahat ajatukset. On kuitenkin huomioitava ettei juutalaisessa ruokapöydässä ollut koskaan mitään saastaiseksi luokiteltua ruokaa, (3 Moos 11) jota he eivät missään tapauksessa kelpuuttaneet ravinnokseen. Kysymys Mark 7:14-23, on kyse siis pesemättömistä käsistä. Ei mikä ruoka on sopivaa ravinnoksi.
Puhtaaksi luokiteltu liha annettiin ihmisen ravinnoksi vasta vedenpaisumuksen jälkeen. (1 Moos 7:2, 8:20, 9:3, 3 Moos 11:2-30) Kasvikunnan tuotteita oli niukasti saatavissa vedenpaisumuksen jälkeen.
Lisää aiheesta:
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
- “Terveys” Osasto 16.
- “Paasto” Os. 16.
- “Alkoholi, tupakka ja huumeet” Os 16.
- “Raamatun ongelmakohdat ravintokysymyksessä.” Os 16.
- “Miksi suosittelemme terveysneuvoina kasvisravintoa” Os. 16.
- “Raittius. Mitä raittiudella tarkoitetaan?” Os.16
- “Juhla-ajat” Os. 7.
- “Pelastus, uskon armon vai tekojen kautta?” Os. 3.
- “Kristityn kilvoittelu ja itsekieltäymys” Os. 5.
- “Pyhitys maailmassa” Os. 5.
- “Ovatko Jumalan käskyt voimassa uudenkin liiton aikana?” Os.4.
- “Lain vai armon alla?” Os.4.
- “Paavali ja laki. Onko Kristus siveyslain loppu?” Os.4
- “Sapatti käytännössä. Luomisesta tähän päivään.” Os. 8.
- “Sapatin vietto historiassa ja nyt. Vieton vähenemisen syyt.” Os. 8.
- “Evankeliumin oikea opetus” Os. 7.
Alkuseurakunta kokoontui murtamaan leipää yhteen joka päivä, ei vain sunnuntaina. Leivän murtaminen viittaa yhteiseen ateriointiin, ei ehtoolliseen.
Ap. t. 2:46
Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,
Lepopäivästä heillä ei ollut erimielisyyttä tai kiistaa. He pyhittivät Jeesuksen sapatin. Olihan Jeesus ollut vasta heidän seurassaan ja joka sapatti he menivät tapansa mukaan synagogaan. Missään ei mainita että he menivät tapansa mukaan sunnuntaina Jumalanpalvelukseen.
Ap. t. 13:42
Kun he lähtivät ulos, pyydettiin heitä puhumaan näitä asioita tulevanakin sapattina.
Ap. t. 13:44
Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa.
p. t. 17:2
Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista,
Ap. t. 18:4
Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan.
"Kristuksen ylösnousemus oli alkukristillisen julistuksen keskus. Ellei Kristus ole noussut kuolleista, kaikki sananjulistus ja koko kristillimnen usko on turhaa (1Kor.15:41). Tältä pohjalta oli ymmärrettävää, että Kristuksen seurakunta alkoi kokoontua sunnuntaina, viikon ensimmäisenä eli ylösnousemuksen päivänä, muistelemaan tätä päivää ja nauttimaan ehtoollista, joka liitti seurakunnan ylösnousseeseen Kristukseen. Viikon ensimmäiusestä päivästä tuli hänen antamansa uuden elämän ja toivon vertauskuva.Samalla sen koettiin erottavan kristillisen uskon sekä juutalaisuudesta että pakanauskonnoista.
Sunnuntain erityisasemaan vaikutti lisäksi se, että se oli Vanhan testamentin mukaan Jumalan luomistyön alkamisen päivä, ja Kristuksen nouseminen kuolemaan nukkuneista (1Kor.15:20) taas nähtiin uuden luomistyön alkuna. Myös Pyhän Hengen vuodattaminen oli tapahtunut sunnuntaina.
Jo Jeesus oli asennoitunut juutalaisten sapattisääntöihin vapaasti. Vaikka hänellä kerrotaankin olleen tapana käydä sapattina synagoogassa (Luuk.4:16), hän toisaalta silloin paransi myös sairaita ja joutui sen vuoksi ristiriitaan fariseusten kanssa (Matt.12:9-14, Mark.3:1-7, (Luuk.6:6-11).Samoin hän puolusti sapattisääntöjä riikovia oppilaitaan ja julisti samalla, että Ihmisen Poika om sapatinkin herra (Matt.12:18, Mark.2:23-28, Luuk.6:1-4). Lähimmäisen palveleminen oli tärkeämpi asia kuin sapatinviettoa koskevat määräykset.
----------------------
Noin v. 115 Roomassa marttyyrina kuollut Antiokeian piispa Ingnatios mainitsee parissakin yhteydessä, etteivät kristityt enää tuolloin viettäneet sapattia, vaan ´Herran päivää´ (eli sunnuntaita). Vuoden 100 tienoilla syntynyt vanhin tunnettu kirkkojärjestys Didakhe kuvaa puolestaan, mitä kristittyjen kokoontumiseen Herran päivänä sisältyi. Pääkohtana oli yhteinen ehtoollinen. Kun juuri sapatti oli juutalaiduuden peruskivi, kristittyjen luopuminen siitä oli ilmaus hyvin vahvasta oman uskon erityislaatuisuuden kokemisesta. He tunsivat olevansa uusi ´valittu kansa´ (vrt. Room.8:33, 1.Piet.1:1-2,2:9).
Mielenkiintoinen ´ulkopuolinen´ todiste sunnuntain vieton varhaisesta vakiintumisesta on maaherra Pliniuksen kristittyjä vainonneelle keisari Trajanukselle noin v. 110 lähettämä selonteko, jossa mainitaan heidän kokoontumisestaan jumalanpalveluksiin ´määrättynä päivänä´. Ilmaisu viittaa nimenomaan kristityille ominaiseen käytäntöön ja tarkoittaa epäilemättä sunnuntaita.
Sunnuntaista käytetty nimitys ´Herran päivä´, johon Uudessa testamentissa ehkä viittaa Ilm.1:10 ja joka Ingnatioksen lisäksi tavataan monilla muillakin varhaiskristillisillä kirjoittajilla, osoittaa, että sunnuntai koettiin erityisesti ylösnousemuksen päiväksi. Roomalaiskatolinen kirkko käyttää vieläkin vastaavaa latinankielistä nimitystä dominica (dies dominica). Sunnuntai on joka viikko toistuva pääsiäisjuhla. "
(Lempiäinen:Pyhät ajat)
Todistelua varhaiskiristittyjen sunnuntain vietosta voisi kyllä toki jatkaa vielä lisääkin...