pelokas koira

Ota ihan oikeasti yhteys koiraterapeutiin. Osoitteen löydät netistä tai sitten kysy joltain koiraihmiseltä, kennelliitosta tms. Oma suurikokoinen paimenkoirani pelkäsi myös aika paljon, isot autot, hiihtäjät, isot miehet, kovat äänet. Käytimme Tampereella koiraterapeutilla Joensuusta käsin. Saimme tosi hyviä neuvoja. En enää muista kuka oli terapeutti. Siitä on aikaa jo 10 vuotta taaksepäin. Oli melko hinnakas, mutta mitäs sitä ei tekisi elämää helpottaakseen.

Elikkäs.Et sit kauheesti kertonut tilannetta, että missä mäyris on ollut ja mihin taas tullut kaupunki/maalaiselämä.

Todennäköisesti hän on ollut rauhallisessa/eristyksissä.

Jos ja kun äänet on ongelmana, suosittelen lauantaiaamuretkiä vaikka torille ihmisten ja autojen joukkoon.

Itselläni on kaksi sakemannia, joista nuorempi nyt 7kk ja kaikki möykkä ja jopa ihmiset ärsyttää.

Pelkoa ei kyllä näytetä kun se ei oikein sovi sakemannille, silti ollaan karvat pystyssä.

Kun sitten menen ihmisten ja autojen joukkoon niin puolen tunnin oleskelun jälkeen kaikki on ok,eli ärjyily ja pelko on poissa kun täytyy keskittyä emännän seuraamiseen.

Suosittelen siis tätä.

Ehdottaisin myös että koiraterapeuttiin yhteys.

Sen kyllä sanon että viimeinen asia mitä sinun kuulluu tehdä kun koira pelkää on ottaa se syliin ja lässyttää sille.Turvaan se saa tulla. Oikeastaan kaikki mainitsemasi asiat sotivat pahasti minun ajatusmaailmaa vastaan. Sehän nimenomaan vahvistaa sitä koiran pelkoa jos sen ottaa syliin, kehuu sitä jne. Koirahan on silloin saanut palkkion ja se luulee että pelko on oikein.
Ei se ymmärrä puheesta että kerrot sille että ei ole mitään hätää.

Toki voi mielestäni mennä kyykkyyn ja antaa koiran tulla turvaan. Niinhän sitä hyvän johtajan pitää käyttäytyä, antaa koiralle turvallinen olo. Mutta ei mitään ylimääräistä kohellusta.

Kuullostaako järkevältä?

Mainitsit että käytte koirapuistossa. Kannattaisiko lopettaa se ennen kuin kaikki on kunnossa. Tuo kuullostaa nimittäin aika pahalle että siellä varoittelee näykkimällä ilmaa. Ei siinä muuta mutta jos Elli niin joutuu tekemään niin se kertoo siitä että sillä EI ole hyvä olla siellä puistossa. Et sinä voi laittaa sitä tilanteeseen jossa se joutuu itse puolustautumaan kun se olisi sinun tehtävä. Koirapuistot ovat joillekin koirille muutenkin aika hurja paikka.
Ellillä kuitenkin on tuo seropi-koiranne seurana niin miksi viedä koirapuistoon?

www.koiraneuvola.fi sivuilta saatat saada myös hyviä vinkkejä.

Jotenkin tuosta tekstistä valitettavasti jää sellainen kuva että ei teidän suhde ja luottamus ihan kunnossa voi olla. Ei millään pahalla...
Itselläni on koirina ollut aika tapauksia ja moni asia jonka itse olen luullut olevan kunnossa ei loppujen lopuksi olekkaan ollut. Nyt jo kokemusta on enemmän ja itse tunnistan "oireita".

Sinun kuuluu johtajana suojella Elliä. Eli et saa laittaa sitä tilanteeseen jossa se ei pärjää. Koirapuisto on yksi. Kun se pelkää, sinun tulee itse käyttäytyä itsevarmasti ja tarjota koiralle turva mutta ei sen enempää. Jos se ei halua tulla luoksesi turvaan niin se ei luota sinuun.

mutta itselläni on huostaanotettu seropi ( siis aikaisemmalta omistajalta huostaanotettu ). Kaikki uusi pelotti tätä neitiä viime talvena, lumikola oli kauhistus, suksia juostiin pakoon jos pystyttiin jne.
Sitten aloitimme harjoitukset... makupala mukaan ja heti kun jotain UUTTA ja PELOTTAVAA ilmaantui, menimme YHDESSÄ tutkimaan sitä. Ensin minä menin taputtelemaan esim. lumikolaa. Koira näki että kun emäntäkin uskaltaa kohdata tämän kauhistuksen niin ehkäpä minäkin... Pikkuhiljaa neiti uskalsi tutustua asioihin yhä rohkeammin.
Monta on ihmeellistä asiaa maailmassa... mutta pikkuhiljaa opetellaan!

Hei!
Meillä on myös arka koira, joka aluksi ei suostunut pihaa edemmäs lenkille, kun pelotti niin hirveästi. Nyt koiran kanssa lenkkeillään ja aikanaan oli myös ongelmana autot ja muut koirat ym. jotka pelotti niin kauhiasti, että kotiin päin piti lakaa vetää ja rimpuilla. Koira tuli meille 4kk ikäisenä ja sitä oli varmasti lyöty edellisessä kodissaan.

Aloimme käymään lenkillä mahdollisimman rauhalliseen aikaan (aamulla aikaisin tai päivällä ja illalla myöhään, melkein yöllä). Aina, kun jokin pelottava juttu tuli vastaan vedin koirani viereeni (olin kyykyssä ja otin koiran jolkojeni väliin, niin ettei se pääse siitä pois) emon turvalliseen huomaan. Otin koiran HETI jalkojeni väliin kun se alkoi epäröidä pelottavaa juttua. Siinä se peloissaan kyyhötti jalkojeni välissä ja sai kauheat kehumiset, heti kun pelottava juttu oli mennyt ohitsemme. Pikkuhiljaa koira alkoi tekemään stopin kun oli jokin pelottava juttu ja minun mentyäni kyykkyyn koira tuli automaattisesti jalkojeni väliin turvaan. Nyt lenkkeilemme ihan normaalisti, ilman mitään taukoja. Autot ym. se väistää niin, että menee mahdollisimman reunaan.

Kävimme myös vilkkaissa paikoissa (kuten koirakoulussa) katsomassa toimintaa aluksi niin kaukaa, etten itse edes nähnyt kentälle, ja siitä aloimme pikkuhiljaa mennä lähemmäs. Nyt käymme jo kentällä asti ja kuulumme koirakoulu ryhmään. Välillä pelottavia juttuja on, jolloin menemme koiramme kanssa kentän laidalle katsomaan ja tulemme takaisin kun pelotus on mennyt pois.

En malttanut lukea kaikkia kommentteja, kun aloin kirjoittaa tätä sinulle, joten pyydän anteeksi jos olen kirjoittanut toistoa johonkin muuhun tekstiin.. =)

Hei! Kirjoituksesi palautti minut ajassa noin vuosi taaksepäin, jolloin kotiimme muutti pieni urospentu. Käytös jokseenkin samaa kuin Ellillä. Pelkäsi kaikkea ja kaikkia.Joka asiaan reagoitiin pakenemalla ja esim. autojen alle piiloutumalla. Muut koirat olivat kauhistus, paitsi kotonamme jo asuvat kaksi aikuista erittäin ruahallista ja tervepäistä koiraa. Uudelle tulokkaalle oli vaikeaa opettaa uusia asioita, koska kaikkeen reagoi pakanemalla. (oli sitten kyseessä eläin, ihminen,auto tai mikä tahansa.)
Apu pelkoihin löytyi eläinlääkärin suosituksesta Clomicalm valmisteesta, jota ensisijaisesti käytetään eroahdistuksen hoitoon. Tämä pidensi koiran reaktioaikaa, jolloin minun koiran omistajana oli helpompi osoittaa koiralle omalla olemuksellani, ettei tilanteessa ollut mitään pelotavaa. Käytimme tätä lääkettä 3 kuukautta ja vaikututukset alkoivat näkyä jo reilun viikon kuluttua.
Älä ota pelkäävää koiraasi syliisi, älä silittele äläkä muutenkaan reagoi koiran pelkoihin. Seiso tattina paikallasi, haukottele, käännä selkäsi pelottavalle asialle, potki maata. Mitä tahansa erittäin tylsää ja rauhallista. Mutta älä palkitse koiran epätoivottua käytöstä rapsuttelemalla ja suostuttelemalla!Ja kun kävelette pois päin, menette tietenkin sinun haluamaasi suuntaan ja rauhallisesti. Jos koira vetää, älä mene siihen vetoon mukaan. Pysähdy vaikka välillä.
Palkitse ainoastaan toivottu käytös. Tässä ole sitten erittäin nopea. Heti jos koirasi EI REAGOI pelokkaasti palitse. Jos namut kelpaa anna niitä. Syöminen rauhoittaa.Hienoa että toinen koirasi on rauhallinen. Tämä on varmaan kaikkein paras opettaja Ellille, kunhan pelko sen verran helpottaa, että malttaa toista katsella.
Oma koiramme on nyt 17 kuukautta. Näyttelysitä on tullut jo kaksi serttiä, koirakoulussa olemme maalikoirana, mikäli tulee pelokkaita uusia koiria. Koiramme käytös muiden koirien kanssa on suorastaan esimerkillistä.
Toivotan onnea ja vaikeuksien kautta voittoon! Ota tämä pelko mahdollisuutena kehittää sinun ja koirasi suhde erittäin läheiseksi ja luottavaiseksi. Meidän pikku-ukkomme on koko koira katraastamme tällä hetkellä ehdottomasti paras ja kuin " ihmisen mieli ". Samalla tämä koira opetti minulle kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta ja itseni hillintää. Palkintona mitä ihanin karvainen ystävä.

Tämä on vanha keskustelu, mutta toivoisin saavani myös vähän vinkkejä arkaan koiraani liittyen. Luin tästä kommentteja, mutta osa oli aika ristiriitaisia.

Eli sain muutama viikko sitten kaverikseni lappis urospennun, jolla ikää kohta 5kk. Tämä tapaus on niin arka, että mulla alkaa kohta toivo loppua. Nyt kun sain hihnassa kävelyn kuntoon (alussa ei siis kävellyt ollenkaan) niin nyt ei lenkkeilystä tule mitään. Se pelkää nii paljon kaikkea; koiria, autoja, ihmisiä ja muuta outoa. Alussa käveltiin nätisti, mutta pyöräilijä peläytti sen, ettei enää samaa lenkkiä tahdo kävellä eikä myös uskalla lähteä vieraallekkan reitille. Nameilla olen yrittänyt houkutella mukaan, mutta tuloksetta. Yritän myös omalla rauhallisella käytökselläni välittää koiralle ettei mitään pelättävää ole.

Vanhemmillani on samaa rotua oleva vajaa 3v uros, näitä kahta yritetty tutustustuttaa, mutta minun pentuni murisi ja haukkui tätä yliä-innokasta vanhempaa lappista. Veljeni kävi pienen villis-pennun kanssa, ja tämä mökötti pöydän alla ettei huomannutkaan toista koiraa, ja lenkillä ollessa jos havaitsee toisen koiran niin kamalalla kyydillä pitää lähtä juoksemaan takaisin kotiin.

Täällä seudulla ei ole oikein koiraterapeutteja tms, joten omin konstein pitäisi tästäkin saada kunnon lenkkikamu ja vähän reippaampi. Mitä tehdä?