Jumalasta ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Sillä voidaan tarkoittaa Jahvea, Zeusta, Quetzalcoatlia tai ihan mitä vain henkiolentoa. Tai sitten se voi olla jokin persoonaton kosminen voima. Tai sitten se voi olla "se jokin joka on ja ei ole". Jonkun jumala on Elvis, joku palvoo ufomiehiä... Jumalasta on miljoonia määritelmiä, eikä yksikään niistä ole toista todempi.
"Jumalan kieltäminen" ei siis tarkoita yhtään mitään. Sehän on sama asia kuin sanoisi, että "kiellän sen jonkin asian, josta joku sanoo jotain ja joku toinen jotain muuta".
Ateismi ei siis voi tarkoittaa jumalan kieltämistä. On mahdotonta kieltää sellaista asiaa, josta ei saa mitään otetta. Sellaiset asiat kannattaa jättää sikseen. Haaskatkoon tyhmemmät niihin aikaansa...
"Jumalan kieltäminen" ei siis tarkoita yhtään mitään. Sehän on sama asia kuin sanoisi, että "kiellän sen jonkin asian, josta joku sanoo jotain ja joku toinen jotain muuta".
Ateismi ei siis voi tarkoittaa jumalan kieltämistä. On mahdotonta kieltää sellaista asiaa, josta ei saa mitään otetta. Sellaiset asiat kannattaa jättää sikseen. Haaskatkoon tyhmemmät niihin aikaansa...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lukisitko vielä ateismin määritelmän...
>>Ateismi ei siis voi tarkoittaa jumalan kieltämistä.
Viikosta toiseen täällä saa joku toistaa ateismin määritelmää...
Ateismi (a-teismi)
On uskon puutetta transendenttiin personaaliseen jumalaan.
-> jumalaan uskova ateisti ei ole paradoksi, kunhan tämä jumala ei ole transendetti ja personaalinen.
Määrittelet ateismin harhaoppisesti. Taidat olla teistien agentti, kun tuolla tavoin horjutat ateismin perustaa.
Oikeaoppisessa ateismin määrittelyssä ei mainita jumalaa laisinkaan, sillä oikeaoppisessa ateismissa kaikki puhe jumalasta on turhaa ja typerää.
Niin, tässäkin viestissä on mainittu jumala jo kolme kertaa useammin kuin olisi viisasta...
Ateisti sanaa on nykypäivinä alettu käyttää sielä täällä miten sattuu. Täytyy kuitenkin muistaa että ateismin määritys käy teismin kautta. Ateismi on siiis teismin negaatio.
Teismi:
Uskoa transendenttiseen personaaliseen jumalaan.
-> Ateismi uskonpuutetta personaaliseen transendettiin jumalaan.
Mikä tässä on nyt niin epäselvää?
Minulle Ateismi on kokoelma uskomuksia, tietoon perustuvia väitteitä sen puolesta ettei mitään yliluonnollista ole.
Ei ole 'jumalaa' vaan sen on ihminen älyllään luonut, opetuksien lomassa, kun tietoa on tahdottu painaa talteen ja siirtää jälkikasvuille.
Käsitteenä Jumala edustaa minulle aika monipuolisen ja laajan alueen. Mm Intialaisille yksi jumala ottaa erilaisia muotoja, kun taas toisille yksi jumala saa monia ilmentymiä kuten isä,poika ja pyhä henki. Toisaalta buddhaa palvotaan jumalana vaikka buddhan opetuksissa juuri kielletään jumalien olemassaolo mielen luomana projektiona ja siis itsen harhana.
>>Minulle Ateismi on kokoelma uskomuksia, tietoon perustuvia väitteitä sen puolesta ettei mitään yliluonnollista ole.>>
Aivan, siitähän ateismissa tosiasiallisesti on kysymys, vaikka monet ateistit eivät haluakaan sitä avoimesti myöntää.
Ateismiin kuuluu olennaisesti materialistinen maailmankäsitys (sielua ja kuoleman jälkeistä elämää ei ole olemassa, henkiolentoja ei ole olemassa, telepatiaa ei ole olemassa, sielun
vaellusta ei ole olemassa jne).
Kyse on siis käsite totuudesta ,jossa Jumala käsitys on suhteellinen ja se määritellään vuoroin monimuotoisuuden kautta ja milloin yksittäisillä ilmiöillä kuten henkipersoona.
Jumalan määritelmä persoonana viittaa selkeästi ihmisen keksimään jumalaan jossa jumalalle annetaan omia ihmismäisiä piirteitä. Käytännössä sama kuin luodaan jumala omaksi kuvakseen.
Jumala 'ilmiönä' saa aikaan sen että jumala liitetään luonnon ilmiöiden aikaan saajaksi, aikaansaajaksi jollekin sellaiselle mistä ei ole parempaa tietoa.
Tieto asiasta auttaa valaisemaan ja poistamaan harhakäsityksiä, joten jumala esim. salaman singauttelijana on nykyisin aika huteralla pohjalla.
Samoin kivien heittäjänä taivaasta, koska tiedämme että meteoriitit tulevat avaruudesta.
Joillekin luonnonuskovaisille luonto on pyhää ja jumalallista. Hedelmällisyydelle annetaan Jumalan nimi ja vastaavasti ihminen keksii kuolemalle oman merkityksensä. Toiset keksivät kuolemalle oman Jumalansa ja kultin heti perään.
Tämä merkitsee dualismia, dualismi on mielen ominaisuus.
Paradoksi on yksi sen ilmentymä.
On paradoksaalista sekin että koemme yhden jumalan monina eri ominaisuuksina, kuten isänä,poikana ja pyhänä henkenä. Paradoksi sikäli että jos on olemassa 1 niin ei voi olla 2.
1 viittaa selkeämmin ihmisen tarpeeseen selittää asioita, käsittää ja ymmärtää. Aivot tekevät niin automaattisesti. Joten kun kohtaat jumalasi, kohtaat pikemminkin omat ihanteesi ja oman itsesi peilikuvan.
Jumalaa käytettäessä toisten tuomitsemiseen on vain yksi keino tehdä omat tuomitsemisen tarpeensa selviksi. Ei jumala tuomitse vaan ihmisillä on tarve tuomita. Jumala käsitteenä tarjoaa voimakkaan manipuloimiskeinon, jumala toimii nukkena jota taitava manipuloija käyttää hyväkseen.
Kenet saatetaan vastuuseen manipuloijan ilkeistä teoista? Jumala vai? Aivan.. taitava keino väistellä vastuusta.
Tämä ei tarkoita etteikä hengellisellä olisi ateistille mitään merkitystä.
Esimerkiksi kulttuuri on monimuotoista ja taide ilahduttaa mieltä.
Materialismi on äärimmäisyyteen viety ihanne, jossa köyhyys aiheuttaa surua ja onnettomuutta ja rikkaudet tuovat 'paratiisin'.
Siksi en sanoisi ateismia täydelliseksi materialismiksi. Se ei ole materialismin palvomista.
Omasta mielestäni Ateismin sisältö on palvonnasta luopuminen.
Ensin on ymmärrettävä tarve palvonnalle, sitten seurattava sen ilmenemismuotoja ja vapauduttava niistä.
...on mahdotonta, kuten tämän ketjun avauksessa perustellaan, mutta vieläkin mahdottomampaa (tai ainakin älyllisesti epärehellisempää) on väittää, että henkistä todellisuutta ja ns.yliluonnollista
ei ole olemassa.
Muunmuassa sähköä on joskus aikoinaan pidetty yliluoonnollisena ilmiönä. Ovatko ateistit sitä mieltä, että tietämys on jo maksimissaan (=tiede ei enää kehity), eikä mitään edes salata suurelta yleisöltä (telepatin olemassaoloa, henkimaailman olemassaoloa jne)?
Palvonnan alkeet ovat ilmeisesti kiintymyksessä.
Jokin asia koetaan miellyttäväksi ja jäädään tämän miellyttävän tunteen varaan.
Palvomisen kohteina on usein ominaisuuksia tai piirteitä jotka ovat kärjistettyjä.
Täydellisyys esimerkiksi, mutta onko täydellisyyden tavoitteleminen luonnonmukaista?
Ja jos oletetaan jumala, niin tahtooko Jumala meistä sokeita , tahdottomia? Kasveja , jotka toteuttavat ylempien komentoja? Tuskimpa.
Jumalaan, pyhään ja niin edelleen liittyy palvominen. Palvomiseen liittyy ihailua. Ihailuun liittyy se että koetaan tällainen piirre itsessä heikkoutena, jolloin Jumala edustaa jotakin sellaista johon ei itse vielä kyetä tai uskota kykenevän.
Jumala edustaa viisauksineen ja tietoineen ja kaikkivoipuuksineen juuri tällaista tavoitetta.
Ihmiselle heikkous ilmenee juuri sellaisena että vahvuuksia korostetaan ja jopa jumaloidaan ja heikkouksia demonisoidaan, kuten seksuaalinen haureus.
Luonnollisuutta hävetään ja se on erkanemista luonnollisuudesta. Tällöin luonnon pyhyys demonisoidaan.
Luonto on villiä ja vastaava ihanne, sivistys saa luonnon halveksumisen piirteitä.
Kyllä jumala heijastaa enemmän piirteitä ihmisestä , tämä viittaa lähes täydellisellä varmuudella siihen että JUMALAn loi ihminen, omaksi kuvakseen.
Omaksi patsaakseen, Idolikseen.
Materialismilla tarkoitan nyt tässä yhteydessä vastakohtaa henkisyydelle.
Materialistisen ajattelun mukaan esimerkiksi tajunta on korkeasti järjestäytyneen materian ominaisuus. Ei ole siis henkeä ja sielua ko. ajattelun mukaan olemassa - on vain ainetta (materiaa).
Henkinen todellisuus on totta. Koethan sitä kaiken aikaa. Näet unia. Eräällä tavalla maailmamme päällä lepää henkinen maailma, jossa esimerkiksi kuva autosta liittyy käsitteeseen eli merkitykseen autosta.
Tämä onkin olennainen pointti.Todellisuus ei aina vastaa käsitystämme todellisuudesta. Toisin sanoen merkitys saattaa kuvata ilmiötä harhan tavoin.
Mielessä toimii yleistykset, pelkistykset ja muut tiedon siivilöimisessä tarpeelliset ilmiöitä pelkistävät mekanismit.
Käsitys Jumalasta on mysteerio.
Esimerkiksi suosittelen punnitsemaan ajatusta siitä voiko Jumala olla ihmisen keksintö?
Omasta mielestäni näin on todennäköistä. Ihmisen mielestä on loogista että kaikkeudella on tekijänsä.
Mutta kaikkeus voi olla yhtähyvin ollut aina.
Silloin merkitys luojasta katoaa.
Vastakohdat , materia ja henki ovat riippuvaisia toisistaan.
Muun muassa tarvitsemme aivot , jotta mahdollistaisimme sielun olemassa olon.
Materia ei sulje pois henkimaailmaa. Henkimaailma tosin on mielemme työalue , jossa teemme itseksemme asioita, ajatuksia, puheluita, ongelmanratkaisua ja päätelmiä. Tutkimme vaikutteita, punnitsemme asioita.
Tässä kuvitelma on keksittyä, satua, ja monet ateistit vetoavat juuri siihen että jumala on mielessä keksittyä. Mielessä kuviteltua ja vailla todellisuudessa olevaa kiinnekohtaa.
Eräänlaista harhaista uskoisuutta siis.
Sanalla sanoen tyhmyyttä.
Jos jumala koetaan henkisellä puolella totuutena, se tahdotaan nähdä samoin ulkoisessa maailmassakin.
Sanonta tälle on:"Harvemmin se mitä löydämme poikkeaa siitä mitä etsimme tai luulemme löytävämme."
Tämä on siis otettava mukaan päätelmiimme. Äärimmäisyytenä ateisti kumoaa tarpeen uskonnollisuudelle, palvomiselle, ja kyseenalaistaa vallitsevat dogmit, kyseenalaistaa niin sanotun 'totuuden'.
Monesti asiat ovatkin juuri näin.
Hihhuli saakin tittelinsä juuri siitä syystä että uskoo kuvitelmiinsa sokeasti eikä huomaa itse olevansa väärässä.
Pää on pilvissä muttei jalat maassa.
Kysymys on Jumalasta. Jos Jumala on fakta ja totuus, silloin on syytä tutkia minkälaisista käsitteistä jumalansa perustaa... mihin jumala käsite nojaa.
Mitkä ovat todisteet.
Huomaa että epäilyiltä välttyy jos on olemassa kiistattomia todisteita joihin nojata teoriansa 'jumalasta'.
Jos teoriassa 'jumalasta' on aukkoja, saa oppi kuulla epäileviä kysymyksiä.
Lisäksi mieli on vapaa. Jos ajattelet, käytä mielikuvitustasi ja tutki mieltäsi.
Teosta on ihmisen vastattava, mutta ajatus on aina vapaa, se on sitä luonnostaan.