Tällä palstalla varmaankin tuhansia kertoja toistetaan samoja asioita joten suotakoon minullekin oikeus jatkaa perinnettä ja sanoa mitä varmasti moni muu on jo sanonut ennen minua.
Karjala pitäisi siis saada takaisin Suomen rajojen piiriin? Jos nyt olisi vuosi 1956 niin asia olisi aivan eri jos moinen mahdollisuus tuolloin olisi eteen tupsahtanut Porkkalan palautuksen yhteydessä niin valtiojohdolla ei olisi ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä menetettyjen alueiden palautukseen.
Kuitenkin, mitä ihmettä ja ketä Karjalan palautus tänä päivänä oikein hyödyttäisi? Tämän kysymyksen yhteydessä on aina muistettava mainita että kyseessä on ns hypoteettinen asetelma. Siis, sama kun sanoisi että jos Suomi sijaitsisi keskellä Atlantin valtamerta niin olisiko tämä maa johtava kalastusmahti. Tarkoitan tuolla hypoteettisyydellä sitä, että mitään palautusta ei todellakaan ole tulossa joten asialla spekulaatio on ihan jossittelua.
Edelliseen liittyen, vahvasti tuntuu elävän ns menetetyn mahdollisuuden legenda. Näillä(kin) palstoilla jatkuvasti ylläpidetään illuusiota että v1991 olisi mukamas ollut mahdollisuus saada Karjala takaisin. Mitään sellaista mahdollisuutta ei todellakaan ole ollut kuin korkeintaan just v1956 Porkkalan palautuksen yhteydessä mutta silloinkin asia torjuttiin.
Jos nyt kuitenkin heittäydytään hypoteettisiksi ja leikitään että Venäjä jossain mielenhäiriössä Karjalan Suomelle takaisin antaisi niin sitten tullaan taas tähän ikuisuusaiheeseen eli alueen nykyväestöön. Kukaan aikuinen ihminen ei voi ola niin naivi että kuvittelisi että missään palautusneuvotteluissa Suomi olisi jonkinlainen ehtojen sanelija. Sanottakoon näin että 95% todennäköisyydellä Karjala ei koskaan Suomelle palaudu, sen verran pitää antaa tilaa yllätyksille maailmanmenossa, mutta 100% varmuudella Karjala ei Suomelle ns tyhjänä palautuisi.
Suurin osa suomalaisista tiedostaa tämän ns tosiasian. Se on vahvempi syy vastustaa ajatustakin palautuksesta kuin esim palautuksen kustannukset. Nimittäin, ainakin itselläni on varsin pessimistinen kuva tavallisten suomalaisten talouspoliittisesta tietämyksestä. Siinä menee miljoonat ja miljardit kevyesti sekaisin kun kadunmies kertoo kuinka budjetti tulisi tasapainottaa.
Tosiasiahan on se, että jos tälle asialle olisi olemassa jotain poliittisia paineita niin kyllä se alkaisi politiikassa näkymään. Palautuksen kannattajien vakiojankutus on se kuinka suomalaiset poliitikot ovat niin suomettuneita etteivät ota asiaa esille mutta yksikään pienpuoluekaan ei asiaa aja. Niitä ei sentään voitane syyttää suomettumisesta.
Asia olisi kokonaan eri jos menetettyjen alueiden toiselle puolelle olisi jäänyt elämään tuhansittain suomalaisia, jotka halajaisivat pääsyä pois heile vieraan valtakunnan alaisuudesta mutta Karjalan nykyasukkaille Venäjä ei ole vieras valtio.
Karjala pitäisi siis saada takaisin Suomen rajojen piiriin? Jos nyt olisi vuosi 1956 niin asia olisi aivan eri jos moinen mahdollisuus tuolloin olisi eteen tupsahtanut Porkkalan palautuksen yhteydessä niin valtiojohdolla ei olisi ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä menetettyjen alueiden palautukseen.
Kuitenkin, mitä ihmettä ja ketä Karjalan palautus tänä päivänä oikein hyödyttäisi? Tämän kysymyksen yhteydessä on aina muistettava mainita että kyseessä on ns hypoteettinen asetelma. Siis, sama kun sanoisi että jos Suomi sijaitsisi keskellä Atlantin valtamerta niin olisiko tämä maa johtava kalastusmahti. Tarkoitan tuolla hypoteettisyydellä sitä, että mitään palautusta ei todellakaan ole tulossa joten asialla spekulaatio on ihan jossittelua.
Edelliseen liittyen, vahvasti tuntuu elävän ns menetetyn mahdollisuuden legenda. Näillä(kin) palstoilla jatkuvasti ylläpidetään illuusiota että v1991 olisi mukamas ollut mahdollisuus saada Karjala takaisin. Mitään sellaista mahdollisuutta ei todellakaan ole ollut kuin korkeintaan just v1956 Porkkalan palautuksen yhteydessä mutta silloinkin asia torjuttiin.
Jos nyt kuitenkin heittäydytään hypoteettisiksi ja leikitään että Venäjä jossain mielenhäiriössä Karjalan Suomelle takaisin antaisi niin sitten tullaan taas tähän ikuisuusaiheeseen eli alueen nykyväestöön. Kukaan aikuinen ihminen ei voi ola niin naivi että kuvittelisi että missään palautusneuvotteluissa Suomi olisi jonkinlainen ehtojen sanelija. Sanottakoon näin että 95% todennäköisyydellä Karjala ei koskaan Suomelle palaudu, sen verran pitää antaa tilaa yllätyksille maailmanmenossa, mutta 100% varmuudella Karjala ei Suomelle ns tyhjänä palautuisi.
Suurin osa suomalaisista tiedostaa tämän ns tosiasian. Se on vahvempi syy vastustaa ajatustakin palautuksesta kuin esim palautuksen kustannukset. Nimittäin, ainakin itselläni on varsin pessimistinen kuva tavallisten suomalaisten talouspoliittisesta tietämyksestä. Siinä menee miljoonat ja miljardit kevyesti sekaisin kun kadunmies kertoo kuinka budjetti tulisi tasapainottaa.
Tosiasiahan on se, että jos tälle asialle olisi olemassa jotain poliittisia paineita niin kyllä se alkaisi politiikassa näkymään. Palautuksen kannattajien vakiojankutus on se kuinka suomalaiset poliitikot ovat niin suomettuneita etteivät ota asiaa esille mutta yksikään pienpuoluekaan ei asiaa aja. Niitä ei sentään voitane syyttää suomettumisesta.
Asia olisi kokonaan eri jos menetettyjen alueiden toiselle puolelle olisi jäänyt elämään tuhansittain suomalaisia, jotka halajaisivat pääsyä pois heile vieraan valtakunnan alaisuudesta mutta Karjalan nykyasukkaille Venäjä ei ole vieras valtio.
Vastaukset 5
Vanhimmat
toisin.
Vosiko sitä Karjalan (ym. entisten suomalaisalueiden) saavutettavuutta helpottaa?
Eivät kaikki meistä ajattele, että rajaa pitää siirtää ja nykyasukkaat karkottaa "kotimaahansa".
Ja, että "me vaadimme".
Osa meistä ymmärtää karjalaisten halun kotipaikoilleen, ei tosin varmaan enää I pakolaissukupolvessa. Karjala maantieteellisesti ja kulttuurisesti on kuitenkin osa suomalaista identiteettiä.
Spekulointi "palautuksen kohtalonvuosien" osalta on turha. Ei sellaisia ole ollut. Se on aivan harhaa.
Karjalan palautus ei voi perustua mihinkään taloudellisen kannattavuuteen. Ei tietenkään. Meillä on tarpeeksi syrjäseutuja omasta takaa. Pääkaupunkiseutu tarvitsee lisää asukkaita noin 0,5 miljoonaa vuoteen 2015 mennessä. Meiltä ei riitä ensimmäistäkään työtätekevää Karjalan asuttamiseksi.
Mutta.
Rajan madaltaminen. Taloudellinen yhteistyö. Verotuksen ja tullien järjestely. Vapaakauppaa eräiden EU:n alueiden malliin.
Se toisi meille raaka-aineita ja Karjalalle työtilaisuuksia. Matkustamisen helpotusta, turismin osalta uusia investointikohteita.
Meidän ei pidä olla EU:n takapajuisin maa Venäjän viisumivapauteen. Aloitetaan se jostain, koska se on pakko joskus aloittaa.
ajatuksella, että jos Venäjä nyt yhtäkkiä antaa karjalan takasin es. sillä ehdolla että kaikki ne jotka asuvat siellä saa jäädä. Niin onko Suomi sitten valmis ottamaan huolen näistäkin?
Yksi kysymys vain.
Tai: ajatuksella, että jos Venäjä nyt yhtäkkiä päättää antaa Karjalan takaisin ja on suunnitellut siirtävänsä väestön vähitellen muihin osiin Venäjällä, luvaten hyvän korvauksen ja asunnot heille ja tämä väestö suostuukin siihen, niin sanoonko Suomen johto, että emme halua ottaakaan Karjalaa?
Ja lähteekö Suomesta komukoiden ym. delegaatio, joka kynsin hampain vaatii venäläisten jäämistä?
Luulen, että läpisuomettuneessa maassamme jälkimmäinen olisi täysin mahdollista.
mitään, minä vain esitin kysymyksen ja ajatuksen. hehe
Uskotko itse sinun ajatukseen, että Venäjä alkaa siirtämään väkeä?
(Lähettäjä: minä joka leikin ensin ajatuksella)
))))))))))