Keskustan lehdet ovat ottaneet tuomitsevan kannan laittomiin lakkoihin. Ellen väärin muista, niin ainakin Ilkka ja Keskisuomalainen, jotka edustavat vahvaa keskustalaista ydintä, tuomitsivat hyvin jyrkästi AKT:n laittomat bussilakot ja paperiliiton laittomat työnseisaukset.
AKT:n tilannehan oli se, että pari ammattiyhdistystä ryhtyi lakkoon työehtosopimuksen voimassa ollessa AKT:n tuella estääkseen työnantajaa käyttämästä osa-aikaista työvoimaa ruuhkaliikenteen lisävuoroissa. Työtuomioistuin määräsi ainakin kuudet sakot peräjälkeen, mutta sekään ei lopettanut laittomuuksia.
Paperiliitto taas syhtyi työehtosopimuksen katkolle tullessa pysäyttelemään koneita, kun se ei hyväksynyt, että työnantaja tuo työehtosopimusneuvotteluun vaatimuksen joulu- ja juhannusseisokkien poistamisesta ja vaatii vapaita käsiä myös ns. ulkopuolisen työn käyttöön. Kun paperiliitto jääräpäisesti kieltäytyi neuvotelemasta, piti työnantajan panna tehtaat kiinni ja työsulku päälle.
Näissä asioissa keskustan vahvoilla lehdillä oli selvä kanta: ay-liikkeen harjoittamat laittomuudet on saatava loppumaan.
Samoin kävi nytkin. Ainakin Keskisuomalainen tuomitsi jyrkästi Finnairin stuerttien ja lentoemäntien laittomuudet, joilla he pyrkivät estämään Aeroa noudattamasta alan yleissitovaa työehtosopimusta ja painostamaan Finnairin tytäryhtiön noudattamaan omaa, työnantajalle 30% kalliimpaa erillissopimustaan. Tämä selkkaushan päättyi ay-porukan mahalaskuun, kun työnantaja suostui palkkaamaan nyt tarvittavat lisätyöntekijät Finnairin erityissopimuksen mukaan, mutta muilta osin asia siirrettiin työehtosopimusneuvotteluihin, jotka aloitetaan jo kuukauden kuluttua.
Vanhasen hallituksen aikana on siis tapahtunut kolme merkittävää työriitaa, joissa ay-väki on menetellyt laittomasti. AKT:n laiton toiminta aiheutti suunnatonta haittaa kaikille suomalaisille. Paperiliiton laittomuuksien seurauksena menetettiin viime vuoden bkt:n kasvusta lähemmäs 2 %-yksikköä. Finnairilaisten laittomuus pilasi yli kymmenen tuhannen suomalaisen lomat koululaisten syyslomaviikolla, haittasi Lahden huippukokoukseen tulevien liikennettä ja iski pahan leiman Suomen mielikuvaan.
Vanhasen hallitus ei kuitenkaan ole asioita käsitellyt eikä keskusta ole puolueena ottanut asioihin mitään kantaa.
Tästä voi tehdä vain sen johtopäätöksen - vanhasen tämänaamuisen lauantaiseura-esiintymisen perusteella - ettei Vanhanen halua käsitellä keskustan ja sosialidemokraattien välisiä kiistoja julkisesti.
Toinen johtopäätös on, että Vanhanen pelkää keskustan joutuvan oppositioon, jos keskusta puuttuu työelämän kysymyksiin.
Oli, miten oli, niin tällaisenaan tilanne ei voi tulevaisuudessa jatkua. Työriitojen ratkaisemisessa ei pidä sallia laittomia keinoja. Seuraavan hallituksen on ehdottomasti otettava ohjelmaansa sellaisten toimenpiteiden valmistelu, joilla estetään ay-mafian uhmakas öykkäröinti.
Yksi keino, näin maallikon näkökulmasta voisi olla laki, joka säätää jokaisen lakon käsiteltäväksi työtuomioistuimessa ennen kuin lakkoon voidaan mennä. ja jos työtuomioistuin katsoo, että lakko olisi laiton, niin lakkolaisille olisi samalla määrättävä erittäin tuntuva uhkasakko, joka maksetaan valtiolle ja josta lakosta vastaavat ay-bossit ovat myös henkilökohtaisesti vastuussa.
Työtaisteluja saa ja pitää käydä silloin kun aihetta on, mutta työtaisteluissa pitää käyttää ainoastaan laillisia keinoja.
Laittomuudet on karsittava ja tähän tulisi keskustan ottaa selkeä kanta jo vaaliohjelmassaan, ellei keskusta jälleen kerran aio kontata sisään vasemmiston hallitsemaan punamultaan niin kuin Jäätteenmäki teki.
AKT:n tilannehan oli se, että pari ammattiyhdistystä ryhtyi lakkoon työehtosopimuksen voimassa ollessa AKT:n tuella estääkseen työnantajaa käyttämästä osa-aikaista työvoimaa ruuhkaliikenteen lisävuoroissa. Työtuomioistuin määräsi ainakin kuudet sakot peräjälkeen, mutta sekään ei lopettanut laittomuuksia.
Paperiliitto taas syhtyi työehtosopimuksen katkolle tullessa pysäyttelemään koneita, kun se ei hyväksynyt, että työnantaja tuo työehtosopimusneuvotteluun vaatimuksen joulu- ja juhannusseisokkien poistamisesta ja vaatii vapaita käsiä myös ns. ulkopuolisen työn käyttöön. Kun paperiliitto jääräpäisesti kieltäytyi neuvotelemasta, piti työnantajan panna tehtaat kiinni ja työsulku päälle.
Näissä asioissa keskustan vahvoilla lehdillä oli selvä kanta: ay-liikkeen harjoittamat laittomuudet on saatava loppumaan.
Samoin kävi nytkin. Ainakin Keskisuomalainen tuomitsi jyrkästi Finnairin stuerttien ja lentoemäntien laittomuudet, joilla he pyrkivät estämään Aeroa noudattamasta alan yleissitovaa työehtosopimusta ja painostamaan Finnairin tytäryhtiön noudattamaan omaa, työnantajalle 30% kalliimpaa erillissopimustaan. Tämä selkkaushan päättyi ay-porukan mahalaskuun, kun työnantaja suostui palkkaamaan nyt tarvittavat lisätyöntekijät Finnairin erityissopimuksen mukaan, mutta muilta osin asia siirrettiin työehtosopimusneuvotteluihin, jotka aloitetaan jo kuukauden kuluttua.
Vanhasen hallituksen aikana on siis tapahtunut kolme merkittävää työriitaa, joissa ay-väki on menetellyt laittomasti. AKT:n laiton toiminta aiheutti suunnatonta haittaa kaikille suomalaisille. Paperiliiton laittomuuksien seurauksena menetettiin viime vuoden bkt:n kasvusta lähemmäs 2 %-yksikköä. Finnairilaisten laittomuus pilasi yli kymmenen tuhannen suomalaisen lomat koululaisten syyslomaviikolla, haittasi Lahden huippukokoukseen tulevien liikennettä ja iski pahan leiman Suomen mielikuvaan.
Vanhasen hallitus ei kuitenkaan ole asioita käsitellyt eikä keskusta ole puolueena ottanut asioihin mitään kantaa.
Tästä voi tehdä vain sen johtopäätöksen - vanhasen tämänaamuisen lauantaiseura-esiintymisen perusteella - ettei Vanhanen halua käsitellä keskustan ja sosialidemokraattien välisiä kiistoja julkisesti.
Toinen johtopäätös on, että Vanhanen pelkää keskustan joutuvan oppositioon, jos keskusta puuttuu työelämän kysymyksiin.
Oli, miten oli, niin tällaisenaan tilanne ei voi tulevaisuudessa jatkua. Työriitojen ratkaisemisessa ei pidä sallia laittomia keinoja. Seuraavan hallituksen on ehdottomasti otettava ohjelmaansa sellaisten toimenpiteiden valmistelu, joilla estetään ay-mafian uhmakas öykkäröinti.
Yksi keino, näin maallikon näkökulmasta voisi olla laki, joka säätää jokaisen lakon käsiteltäväksi työtuomioistuimessa ennen kuin lakkoon voidaan mennä. ja jos työtuomioistuin katsoo, että lakko olisi laiton, niin lakkolaisille olisi samalla määrättävä erittäin tuntuva uhkasakko, joka maksetaan valtiolle ja josta lakosta vastaavat ay-bossit ovat myös henkilökohtaisesti vastuussa.
Työtaisteluja saa ja pitää käydä silloin kun aihetta on, mutta työtaisteluissa pitää käyttää ainoastaan laillisia keinoja.
Laittomuudet on karsittava ja tähän tulisi keskustan ottaa selkeä kanta jo vaaliohjelmassaan, ellei keskusta jälleen kerran aio kontata sisään vasemmiston hallitsemaan punamultaan niin kuin Jäätteenmäki teki.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Keskisuomalaisen pääkirjoitus (Laatikainen)
Tekstiviesteillä saa farssin aikaan - 28.03.2006 00:01
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on hermostunut Ilta-Sanomien uutisesta, jossa kerrotaan hänen naisille lähettämiensä tekstiviestien sisällöstä. Vanhanen aikoi selvityttää lehden toiminnan laillisuuden, sillä viestien tarkan sisällön kertominen loukkasi pääministerin mielestä hänen yksityisyyttään.
Vanhanen oli alun perinkin asiassa heikoilla, sillä Ilta-Sanomat oli saanut tietonsa laillisesti. On selvää, että jos pääministeri lähettää naistuttavalleen tekstiviestin ja tämä näyttää sen eteenpäin ystävälleen, lumivyöry käynnistyy. Pian tieto on kymmenissä, ellei sadoissa puhelimissa. Kuka tahansa voi näyttää saamansa tekstiviestin kenelle tahansa, aivan kuin vaikkapa henkilökohtaiset kirjeensä, jos niin harkitsee.
Vanhasen käytös oli harkitsematonta ja pääministerin arvovallalle sopimatonta. Toki on jokaisen kansalaisen oma asia päättää, miten kanssaihmisiään lähestyy, mutta pääministerin tulisi vaalia tuollaisissa tilanteissa erityistä harkintaa. Nyt niin ei ole käynyt.
Vanhaseen kohdistuva kohu ei ainakaan laannu siitä, että hän oli käynnistämässä prosessia asiasta, joka vaikutti alun perinkin Ilta-Sanomien kannalta täysin vedenpitävältä.
Päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä on todennut, että jos Suomen pääministeri lähettelee tekstiviestejä naisille tutustuakseen heihin, se on uutinen. Myöskään viestintintäsalaisuutta ei ole loukattu, koska tieto Vanhasen viestistä on saatu aivan normaalin uutishankinnan kautta. Pietilä oli kannassaan eittämättä oikeassa.
Pääministerin tekstiviestikohu tuli keskustan kannalta hankalaan aikaan, koska takana ovat tuoreet ja heikohkosti sujuneet presidentinvaalit ja puoluesihteerin ilmoitus ensikesäisestä vetäytymisestä.
Kohu laantuu aikanaan, mutta kovia oppirahoja Vanhanen vielä kokeneenakin poliitikkona ajattelemattomuudestaan maksaa. Ihmeteltävän kovia.
*************************
Ilkan pääkirjoitu (Hokkanen) 28.3.2006
Julkisuuden hallinta ei onnistu Vanhaselta
Kohu pääministeri Matti Vanhanen (kesk) henkilökohtaisen elämän ympärillä ei laannu. Viikonvaihteessa pääministeri ilmoitti harkitsevansa oikeustoimia Ilta-Sanomia vastaan. Syynä oli lehden juttu, jossa kerrottiin Vanhasen lähetelleen tekstiviestejä naisille. Lehti julkaisi myös tietoja viestien sisällöstä.
Vanhanen sanoi selvittävänsä oikeusoppineilta, koskeeko perustuslain ja erityislakien viestien salaisuutta koskeva suoja myös pääministeriä. "Minulle tästä on tullut nyt periaatteellinen kysymys," Vanhanen kirjoitti nettisivullaan sunnuntaina. Pääministeri ei sinällään kiistänyt Ilta-Sanomien tietojen paikkansa pitävyyttä.
Maanantaina Vanhanen ilmoitti, ettei hän sittenkään lähde oikeustielle. Pääministeri kertoi juridisten asiantuntijoiden arvioineen, että hänen yksityisyyttään on loukattu, mutta hänen on pääministerinä vaikea lähteä peräämään kunniaansa oikeudessa. Prosessiin kuluisi vuosi tai kaksi.
Vanhasella on oikeus yksityisyyteen siinä missä kenellä tahansa kansalaisella. Tosiasia kuitenkin on, että pääministerin yksityisyyden suoja on paljon kapeampi kuin tavallisen suomalaisen. Loukkaavaa ja valheellista kirjoittelua ei tietysti pääministerinkään tarvitse sietää. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan liene siitä kysymys.
Poliitikot ja muut yhteiskunnalliset päättäjät elävät julkisuudessa ja julkisuudesta. Vanhasen luulisi entisenä toimittajana ymmärtävän, että mediajulkisuutta ei voi hallita niin, että voi valita vain "myönteistä" julkisuutta. Julkisuuden henkilöt ovat julkisuudessa pääsääntöisesti kokonaan.
Toki päättäjätkin voivat vetää rajaa, kuinka paljon he ovat myönteisen julkisuuden toivossa valmiita kertomaan yksityiselämästään. Monasti tuo raja on kuin veteen piirretty viiva. Vanhanen on yrittänyt säädellä henkilöstään syntyvää mielikuvaa muun muassa presidentinvaalien alla julkaistussa kirjassa ja pitämässään nettipäiväkirjassa.
* * *
Tilasta julkisuudessa ja julkisuuden laadusta käydään kovaa taistelua. Erityisesti taistelua käyvät henkilöt, joiden työhön julkisuus olennaisena liittyy. Yhteiskunnan medialistumisen myötä julkisuuden hyväksikäyttö on noussut tärkeäksi vaikuttamiskeinoksi. Samalla paineet läpinäkyvyyteen kasvavat. Avoimuus on tärkeä periaate demokratiassa.
Yksi median kehitystrendi on yhteiskunnallisen toiminnan henkilöityminen. Organisaatiot näkyvät julkisuudessa henkilöiden kautta. Puolueet esiintyvät äänestäjille puheenjohtajansa kasvoilla. Onnistumisia mitataan milleillä, sekunneilla ja ennen muuta läpimenneen sanoman "myönteisyydellä".
Taustalla on yleensä tarkkaan mietitty julkisuusstrategia. Mutta joskus se saattaa pettää, kuten nyt näyttää Vanhasella ja keskustalla käyneen. Siinä missä hallituskumppani SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Eero Heinäluoma esiintyy julkisuudessa "asiakysymyksissä", keskustan johtajaa seuraa "hömppäjulkisuus".
* * *
Journalismi pyrkii totuuteen. Toimittajat pyrkivät välittämään todellisuudesta oikean ja monipuolisen kuvan.
Oleellinen kysymys Vanhasen kohdalla on, onko hänestä julkisuuteen välittynyt kuva oikea. Ilmeisesti on. Vanhasta pidetään osaavana, asiallisena ja sovinnollisena poliitikkona. Pääministeriä on pidetty myös harmaana, vaikka juorulehtien viime kuukausien kirjoittelusta voi muuta päätellä.
Vanhasen henkilön ympärillä käytävä kohu on keskustan kannalta harmillista ja kiusallista. Luottamus pääministerin arvostelukykyyn horjuu. Tämä osuu huonoon aikaan. Presidentinvaalit menivät puolueelta alakanttiin, kannatus on laskussa. Puoluekokous lähestyy. Eduskuntavaalit ovat vajaan vuoden kuluttua.
Puheenjohtajan on turha lähteä etsimään vastauksia ongelmiin käräjäsalista. Tässä Vanhanen teki oikean ratkaisun. Sen sijaan on syytä pysähtyä peilin eteen. Kenttäväki ja kannattajat odottavat keskustan profiloituvan ennen muuta poliittisissa kysymyksissä.
***************
Pääministeri liukastelee kuilulla - Erkki Laatikainen 01.04.2006 00:05
Pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen on luisunut uskottavuuttaan pahoin koettelevan kuilun partaalle.
Vain askel tai kaksi, piiru tai pari vielä huonoon suuntaan, niin keskustan satavuotisuutta Oulussa kesäkuussa juhliva puoluekokous on vakavan harkinnan edessä.
Sinkkumiehen tekstiviestejä harrastaessaan hän on luottanut yksityisyytensä suojaan ja unohtanut sen, että jo useita keskustapoliitikkoja henkisesti ja urallisesti teloittanut Antti-Pekka Pietilän päätoimittama Ilta-Sanomat väijyy iskunhimoisena joka askeleen takana.
Yksityisyyden muuri on ansaittava muun kuin kovin tulkinnanvaraisen ja pitkäveteisen juridiikan avulla.
Ilta-Sanomilla on saavutuksia niin Paavo Väyrysen, Esko Ahon, Anneli Jäätteenmäen kuin Matti Vanhasen ajojahdeissa. Ne ovat kuulemma suomalaista kansanvaltaa ja kriittistä journalismia. Tätä teroitetaan hokemiseen saakka heille, jotka kokevat vaikuttimena olevan lähinnä aatteellisen kaunaisuuden.
Räikeä
ristiriita
Piti naiskohujournalismista tai ei, Matti Vanhanen on menetellyt muodoilla, jotka kiukuttavat, huvittavat tai hykerryttävät ihmisten ilmeistä enemmistöä.
Puheenaihe ei luonnu tasavallan suurimman vallankäyttäjän vakavaan toimenkuvaan, vaan ristiriita on räikeä. Näillä toiminnoilla ei rakenneta menestystä vaan vauhditetaan alakierrettä eduskuntavaaleissa, jotka jo muutoinkin ovat tosi tiukka paikka keskustalle.
Kun Urho Kekkonen halusi naisseuraa, mitä erilaisimpia ja kummallisimpia pulmia selvitelleen miehen homma hoitui ilman kännyköitä ja tekstiviestejä. Ja pääkohteet olivat juoruamattomia, UKK:n luottamuksen ansaitsevia. Osapuolet tuntuivat elävän samoilla taajuuksilla. Ilkeilyjä ja vihjailuja toki kuului, mutta ne painuivat omaan mitättömyytensä.
Myös poliitikoilla on avioeroja.
Paavo Lipposen avioero ja uusi avioituminen osuivat pääministerivuosiin. Asia kylpi paljon julkisuudessa, osittain kipeänä, mutta tyyli säilyi herkän miehuullisena. Paavo ja Päivi Lipponen sekä lapsensa ovat saaneet ansaitusti runsaan myönteisyyden.
Kepumedia puolustelee roskalehdistön tirkistelynvapautta sananvapauden nimissä, mihin typeryyteen on syyllistynyt jopa HS.
Näkemyksesi on kovin yksipuolinen ja yhtä tahoa, työntekijäpuolta syyllistävä. Haluat rangaista ay-liikettä laittomuuksista, mutta et kiinnitä lainkaan huomiota siihen, että myös työantajapuoli voi olla laittomuuksien takana ja siten lakkojen aiheuttaja.
Työantajapuoleltahan voisi yhtä lailla vaatia pidättyvyyttä työaikasopimusten voimassaollessa ryhtymästä sellaisiin toimiin, jotka ovat selvästi tulkinnanvaraisia voimassa oleviin työehtosopimuksiin nähden ja jotka työntekijäpuoli katsoo kiistanalaisiksi ja sopimattomiksi toimiksi. Tällainen sopimuskaudella noudatettava status quo-asenne torjuisi ennalta näitä työsopimuskiistoja.
Näissä kiistoissahan on ollut kyse määräaikaisista työsuhteista, ulkopuolisen työvoiman käytöstä ja työntekijöiden palkkaamisesta alehinnalla kiertoteitse. Kaikki nämä asiat olisi voitu jättää ratkottaviksi uuden työehtosopimuksen solmisen yhteyteen, jolloin ei olisi tullut näkemyseroja lakon laillisuuden ja laittomuuden suhteen.
Lentoemäntien lakon kohdalla työantaja näyttää myöntyneen siihen tulkintaan, että lakko oli laillinen. Muutenhan ei olisi lähdetty palkkaamaan Finnairin oman työehtosopimuksen mukaisesti. Finnairin työehtosopimuksen käyttäminen näissä uusissa työsuhteissa kertoo siitä, että työnantaja myönsi yrittäneensä laitonta kiertotietä. Ilmeisesti Finnarin lakimiehet herätettiin vasta lakon alettua miettimään asiaa tarkemmin.
Mikset siis yhtä lailla vaadi työanatajalla lisää sanktioita siitä, että se aiheuttaa työsopimuskiistoja laittomalla menettelyllään. Ja mikset vaadi työantajalta pidättyvyyttä odottaa työehtosopimusten päättymisajankohtaa kiistanalaisten ja lakkoja aiheuttavien toimien esilleottamisessa. Kun työehtosopimus ei ole voimassa, asia voidaan aina ratkaista laillisessa järjestyksessä.
...milloin työnantaja olisi tuomittu sakkoihin työtuomioistuimessa? Itsehän olet vaatinut, ettei pidä tuomita, ellei ole tuomiota. ;-)
AKT ei vetänyt työnantajaa työtuomioistuimeen osa-aikaisten käytöstä, vaan meni lakkoon ja sai laittomuuksistaan kuudet perättäiset sakot.
Paperiliiton kohdalla työnantaja nimenomaan halusi asiat esiin työehtosopimusneuvotteluissa, mutta paperiliitto ryhtyi laittomuuksiin painostaessaan työnantajaa vetämään kiistakysymykset pois neuvottelusta.
Finnairin tilanteesta ei ole paljoa vielä paljastettu, mutta itse otaksun, ettei työnantaja halunnut tulehduttaa tilannetta ilmoittamalla julkisesti lakon viemisestä työtuomioistuimeen, vaikka asia on takuulla ollut esillä neuvotteluissa.
Joten, jos Sinä vaadit työnantajalta tasapuolisuutta "laittomuuksissa", niin mikset edellytä, että työntekijäpuoli ensin vetoaisi työtuomioistuimeen, koska itsehän olet sitä mieltä ollut, että laillisuus ja laittomuus ratkaistaan ainoastaan tuomioistuimissa.
Kiistoissa ei ole pääasia laittomuus tai laillisuus, vaan itse asia, mistä sovitaan tai kiistellään. Toki on niin, että työntekijäpuoli toisinaan syyllistyy lainvastaiseen lakkoon. En minä sitä halua kiistää. Pitää vain osata nähdä asian toinekin puoli, ettei tule katsottua asioita yksivärisin lasein.
Työntekijäpuoli on tuomittu useita kertoja tuomioistuimissa työsopimusrikkomuksista. Ne ovat yleensä yhden tai muutamien työntekijöiden ja työnantajan välisiä kiistoja. Kiistojen luonne on monasti juuri sellainen, että työantaja kohtelee kaltoin yksittäisiä työntekijöitä ja siitä sitten tulee välillä isompi kasa. Työntekijäpuoli alkaa järjestönä reagoida asioihin vasta joukkovoimalla, kun kiistoja on kasapäin tai kiista koskee suurta työntekijäjoukkoa.
Tyypillisiä tapauksia on esim. sellainen, että työantaja irtisanoo työntekijän tuotannoliisiin ja taloudellisiin syihin vedoten. Irtisanominen on siis laillisen näköinen. Sitten kuitenkin käykin niin, että työantaja palkkaa samaan tehtävään toisen henkilön mahdollisesti pärstäkertoimen takia tai matalammalla palkalla. Tämäntapaiset ilmiöt ovat työelämässä arkipäivä. Näiltä sinä ummistat silmäsi ja räyhäät aina yksipuolisesti työantajajärjestöjen lakoista.
Maailman muuttuessa on kiinnostava havaita, että sellaisillakin aloilla, joilla järjestäytyminen ja kiinnostus ay-toimintaan oli vähäistä, on syntynyt asenteiden muutos, kun oma työpaikka ja palkka alkavat olla uhattuina. Erinomainen esimerkki tällaisesta kehityksestä on tekonologia-alan työpaikat, joiden työntejätkin ennen oikein rehvastelivat sillä, etteivät kuulu liittoon. Nyt on Intia-ilmiön myötä ääni kellossa muuttunut.
Piti tietenkin olla, että työantajapuoli on tuomittu useita kertoja tuomioistuimissa laittomuuksista.
Tottakai kiistan asia on ensisijainen, mutta pääasia on laittomuuksien torjuminen. Työmarkkinariidat nyt vain on pystyttävä ratkomaan ilman, että kumpikaan osapuoli turvautuu laittomiin keinoihin.
Minusta on yks' hailee, mitä kiista milloinkin koskee, koska niin tärkeää asiaa ei ole, että se oikeuttaisi laittomuudet.
Enkä minä ummista silmiäni työnantajapuolen törkeyksiltä, vaikka keskitynkin nyt työntekijäpuoleen, vaikka moni työnantajan ns. törkeys on vain suora seuraus siitä, että haetaan joustoa asioihin, jotka on jäykistetty joko lainsäädännöllä tai työehtosopimuksilla.
Yksi tällainen esimerkki on mm. reppufirmojen käyttö aloilla, joilla työvoiman tarve vaihtelee rajusti. Silloin ei voi palkata ihmisiä, kun irtisanominen on liian mutkikasta, vaan ostetaan työsuoritus toiselta firmalta, jolle on helppo sanoa, että huomenna ei enää tarvita väkeä, ja se on siitä poikki.
Järjestäytymistä kannatan ehdottomasti, koska se helpottaa pelinsäänöistä sopimista ja pelinsääntöjen valvontaa puolin ja toisin. Villi tilanne olisi pelkkää kaaosta
... sillä myöntäneet lakon olleen laillinen kun suostui siirtämään kiistan tuleviin työehtosopimusneuvotteluihin.
Finnairilla on oikeus käyttää pääosin ulkomailla tapahtuvass liikenteessä ulkolaista työvoimaa. Se jo nyt käyttää Aasian liikenteessä aasialaisia lentoemäntiä.
Työehtosopimuksen rikkomisesta työnantaja saa myös sakot, jos se työtuomioistuimessa kikkomukseksi todetaan.
Työntekijöiden pitäisi valittaa sopimusrikkomuksista työtuomioistuimeen ja tyytyä sen päätökseen. Mutta niin ei yleensä tehdä, kun tiedetään oltavan heikoilla, vaan ryhdytään tuota pikaa laittomaan lakkoon ja uskotaan vanhanaikaisesti joukkovoimaan; kun ne sakotkin ovat niin pieniä.
Meillä on monilla työmarkkinapolitiikan aloilla sama näkemys. Olisipa keskustalla ja kokoomuksellakin, niin jotain edistystä voisi tapahtua työllistämisen helpottamiseksi.
... puuttua yleensäkään lakkoihin, olkoot ne laittomia tai laillisia. Hallitksella ei ole keinoja niihin vaikuttaa. Laittomat lakot käsitellään työtuomioistuimessa ja lailliset liittojen välillä. Valitettavasti lakkosakot ovat niin pienet, ettei nämä ystävämme rädyt niistä mitään välitä. Valtiovalta puuttuu lakkoihin, jos niissä vaarannetaan ihmishenkiä tai saatetaan maa muuten kohtuuttomaan vaaraan. Valtion panosta on myös valtakunnan sovittelijan tehtävä.
Sen sijaan semmoinen ei mene läpi, että ennen lakon aloittamista jokin elin antaisi luvan siihen. Laittoman lakon seuraukia pitäisi kiristää. Sakkojen korottminen olisi paikallaan tai velvoittaa laittoman lakon tekijät korvaamaan aiheuttamansa todellinen vahinko niin kuin laittomuuksista yleensäkin.
Annoit hyvän kimmokkeen jatkaa ajatuksiasi. Lähtökohtahan minullakin on, ettei hallitus puutu työriitojen sisältöihin eikä lakkoihin, mutta tekee kaikkensa laittomuuksien estämiseksi.
Se, ei kuitenkaan minusta olisi mahdotonta, että jompi kumpi työriidan osapuoli, tai valtakunnansovittelija, voisi määrätä lakon laillisuudesta pyydettäväksi ennakkolausunnon työtuomioistuimesta, jos on epäiltävissä, että lakko ei olisi laillinen.
Kyseessä siis ei olisi lakkolupa, vaan asiantuntijakausunto, minkä jälkeen lakkoon ryhtyminen olisi ammattiliiton riski.
Laittomien lakkojen sanktiot pitäisi määrätä vähintään kymmenkertaisiksi nykyisiin verrattuna, mikä tuskin voi tapahtua muuta kuin porvarihallituksen toimesta. vasemmistohan näyttää suhtautuvan laittomiin lakkoiluihinsa ikään kuin saavutettuna etuna. Vahingonkorvauksia voitaisi tuomita sen jälkeen, jos laittomuus jatkuu sakkotuomioiden jälkeen.
Laillisia lakkoja ei sen sijaan pidä mitenkään rajoittaa, sillä niitä tarvitaan työnantajan neuvotteluhalujen pehmittämiseen.
Jos lentokoneen valmistaja toimittaa vastoin sopimusta sellaisen lentokoneen lentokoneyhtiölle, jolla ei voi eikä saa lentää, lentokoneen valmistaja on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon eli maksamaan lentokoneen hinnan takaisin tai korjaamaan lentokoneen. Tällainen prosessi on käynnissä paraikaa Helsingin kaupungin ja sakslaisen raitovaunuja valmistavan yrityksen välillä. Lentokoneen tai rautiovaunujen valmistaja ei sen sijaan ole velvollinen korvaamaan välillisiä vahinkoja. Korvausvelvollisuus ei siten ulotu lentokoneyhtiön tai HKL:n tulonmenetyksiin.
Kun nyt puhut siitä, että lakkoilijoiden korvausvelvollisuuden pitäisi kattaa todelliset vahingot kuten laittomuuksissa yleensäkin, niin tilanne on tällä hetkellä se, että laittomat lakot kattavat enemmänkin. Lakkoilijat eivät saa lakon ajalta palkkaa, mikä siis vastaa sitä, virheellisen lentokoneen toimittaja joutuu palauttamaan lentokoneen hinnan tai korjaamaan sen. Työantajan ei tarvitse siis analogisesti maksaa lakkoilijoiden työsuotituksesta siltä ajalta kuin se on sopimuksen vastainen eli työsuoritusta ei ole. Lakkoilijat voivat joutua lisäksi maksamaan sopimussakkoa, mitä virhellisen lentokoneen tai raitiovaunun valmistaja ei välttämättä joudu suorittamaan.
Tuollainen ennakkotietosysteemi voisi olla ihan hyväkin, jos yhteiskunnalla on varaa sellaisen ylläpitoon. Tuollainen ennakkolausuntoja antava tuomioistuin ei saisi tietenkään ottaa kantaa vain yhden sopimuspuolen toimiin. Myös työntekijäpuolella pitäisi olla aina mahdollisuus saattaa työehtosopimusmenettelyn vastainen toiminta ennakolausunnan piiriin. Voit vain kuvitella, mikä määrä juttuja siihen ohjautuisi, kun jokainen eri työnantajan kiistanalaistettu toimi vietäisiin tällaiselle lausuntokierrokselle. Uskon, ettei työntekijäpuolella olisi sitä mitään vastaan.
Mitä sitten sopimussakkoihin tulee, esittämäsi kymmenkertaistaminen pitäisi tietysti vastaavasti ulottaa työantajien laittomaksi havaittuihin toimiin. Suomessa on kuitenkin vallalla järkestelmä, jonka mukaan mikään sanktio ei voi olla kohtuuton. Työnantajaa ei siis sanktioilla saa ajaa konkurssiin, vaikka se suorittaisikin laittomuuksia kuten laittomia irtisanomisia. Työntekijäthän korvaavat aiheuttamansa todellisen vahingon sillä, ettei heillä ole oikeutta palkkaan siltä ajalta, kun he pidättäytyvät työnteosta. Välillisistä vahingoista ei ilman nimenomaista lainsäännöstä vahingonkorvausoikeiden mukaan ole Suomessa kukaan vastuussa, koska se aiheuttaisi loputtoman vahinkovaateiden ketjun. Jos ajat kolarin esim. taksin kanssa, sinä et ole kolarin aiheuttajana velvollinen korvaamaan taksikuskin tulonmenetyksiä tai sitä, ettei hän päässyt kolarin vuoksi seuraavan viikonlopun lätkämatsiin, vaikka hänellä oli lippu ostettuna.
Järjestelmän tulee olla tasapuolinen ja tahalliset laittomuudet karsiva. Samalla tulee varmistaa, että työtuomioistuin on riittävän neutraali ja kokoonpanoltaan sellainen, että siellä on laaja asiantuntijaedustus kaikista työriitojen etupiireistä.
Sakko- ja korvausjärjestelmätkin koskisivat tietenkin molempia osapuolia ja korvaukset vain todistettavasti syntyneitä vahinkoja.
Näistä asioista emme ole ollenkaan eri mieltä, muttaq ikä mahtaisi olla sellainen hallitus joka nämä uudistukset saisi läpi?
Ei ainakaan punamulta eikä sinipuna. ;-))
Minua kiinnostaisi nähdä kuinka kalliiksi koko porukan irtisanomiset tulisivat.
Kerta se olisi ensimmäinenkin. Onhan palkoissa löysää, jos kerran 30% pitää paikkansa. Kannattaisihan siitä jonkun verran maksaa.
Varsinkin, jos lakko on laiton.
Kuten avauksessa koetin tuoda esiin, finnairin 30% kilpailijoita korkeampi kustannustaso johtuu aikanaan oikeudenmukaisista eroista työolosuhteissa, kun Finnair oli suuri ja kilpailijat pieniä. Kun todellista hintakilpailua ei ollut, Finnair pääsi rahastamaan asiakkailtaan matkustamohenkilökunnan 30% paremmat edut.
Myt kun markkinat on avattu kilpailulle ja hintakilpailu asiakkaista on ankaraa, tämä ei enää toimi.
En minä muista mitään vapaata hintakilpailua, paitsi tietysti charter-koneiden vuokrauksen suhteen.
Reiteillä oli IATA ja onkohan vieläkin? Kotimaa oli erikseen kyllä täysi monopoli.
Minusta ilma puhdistuisi, jos laittomat lakkoilijat irtisanottaisiin.
Jos IATA sääntelee jotain, niin se ei ilmeisesti kuitenkaan tarkoita lentoyhtiöiden yhtenäishinnoittelua, koska esim. Finnairin lento Helsingistä Frankfurtiin on aika lailla kalliimpi kuin Ryan Airin lento Tampereelta Frankfurt-Hahn'iin.
Eivät kaikki lentoyhtiöt ennenkään olleet jäseniä. Niillä oli kaikki omat järjestelynsä ja olivat monella tavalla ulkopuolisia.
Ryan Air kuulostaa perinteiseltä ei IATA -firmalta. Nykyisillä menetelmillä ne eivät eristäydy, kun paikanvaraus ja aikataulut on internetin kautta markkinoitavissa niin helposti.
On hyvä, jos sekin kartellijärjestö on liuennut/liukenemassa.
Sikäli kun tiedän, niin IATA on valtioiden välinen elin, tai ainakin valtio-omisteisten lentoyhtiöiden välinen, jonka puitteissa neuvotellaan ja sovitaan mm. ylilentokorvauksista ja muista yhteisistä, mm. teknisistä pelinsäännöistä, mutta ei tietääkseni asiakashinnoista, joten tuskin se mikään kartelli on.
Niinpä en usko, että Ryan Airkaan lentää IATA:sta vapaalla tasolla, vaikka onin oman kustannustehokkuutensa vuoksi aika edullinen, jos et välitä saada lipun hinnan kylkiäisenä nihkeää muovipussisämpylää ja laihaa kahvia "ilmaiseksi".
... kaikki reitit. Oli paksu kirja, missä oli IATA hinnat ja säännöt ja aikatauluista erilliset kirjat, missä ei ei jäsenten vuoroja ollut.
Olen jo eläkkeellä, en ole tullut seuranneeksi,mikä tilanne nyt on.
Kuitenkin ainakin ennen EU-aikaa Finnair oli tiukasti sitoutunut IATA-hintoihin, joita noudatti. Eli ei ollut mahdollista hinnoitella työntekijöiden korkeita palkkoja ainakaan kansainvälisiin reitteihin. Kilpailua ei ollut, kun oli kahden valtion lentoyhtiöiden väliset luvat vuoroihin tarkasti samoilla hinnoilla. Eli Saksaan lensi Suomesta Finnair ja Lufthansa. Lontooseen lensi British Airways ja Finnair, jne.
Kotimaan vuoroja oli vain Finnairilla, ei ulkomaisilla lentoyhtiöillä.
Eli hinnoittelu oli erittäin orjallisesti sitoutunut IATAn määrittelemiin hintoihin. Jos niistä poikkesi, tuli kovia sakkoja ja sanktioita. Finnair ei poikennut, paitsi mitä pystyi sumplimaan omistamiensa matkatoimistojen kautta.
Minusta tuntuu, ettei IATA enää sovi matkustajalippujen hinnoista, yhtiöiden välisistä korvauksista, ylilennoista, yms. yhteisistä pelinsäännöistä kyllä, mutta lippuhintakartelli se tuskin voi enää olla.
Keskity mainosasioihin !!!
Otsikossa kaikki. ;-)
Keskusta ei tee mitään, mikä suututtaisi SDP:n menemään sinipounahallitukseen.
Vanhanen ei nosta mitään kiistoja julkisuuteen, koska siitä seuraisi Heinäluoman "tuuletuspalaveri".