Olen 21-vuotias seksuaalisesti aktiivinen tyttönen ja tutustuin nykyiseen miekkoseeni noin kolme kk sitten. Homma eteni verrattain nopeasti ja jo kahden kuukauden päästä molemmat sanoivat rakastavansa toisiaan. Myös seksi toimi erinomaisesti, välillä harrastimme seksiä kolmekin kertaa muutaman tunnin sisään. Joka tapauksessa seksiä oli väh. kerran pari vuorokaudessa ja se oli todella nautinnollista molemmille.
Pari kuukautta seurusteltuamme sain tietää olevani raskaana ja kerroin tästä myös miehelle, jonka puolesta olisimme voineet pitää lapsen. Itse kuitenkin pidin aborttia ainoana vaihtoehtona ja sen toteutinkin. Mies sanoi alusta asti olevansa täysin tukenani ja olevansa sinut asian kanssa. hän oli myös koko ajan mukanani sairaalassa ja tuki minua. Myös seksi toimi vielä aborttia edeltävän iltanakin.
Kun abortti oli tehty ja seuraavan kerran aloimme harrastaa seksiä, mieheltä lopahti kalu kesken seksin. Näin kävi myös seuraavat kaksi kertaa. Tämän jälkeen emme ole yrittäneet yhdyntää.
Otin asian puheeksi ja kysyin, mikä mättää. Aluksi hän epäili haluttomuuden johtuvan uudesta ehkäisyrenkaasta, jonka otin käyttöön abortin jälkeen. Myöhemmin hän on kuitenkin sanonut, että mahdollisesti myös abortti on vaikuttanut asiaan. Häntä pelottaa, että tulen uudestaan raskaaksi yms.
Hän on useaan kertaan vakuuttanut, ettei hän kunnolla tiedä itsekään, mikä mättää, mutta että hän rakastaa minua valtavasti eikä missään nimessä halua lopettaa suhdettamme. Hänen mukaansa halut vain loppuivat kuin seinään. Häntä ei kuulema ole juurikaan panettanut ko. tapauksen jälkeen. Runkkaamalla/ottamalla poskeen saan hänet kyllä tulemaan rajustikin, mutta turhaudun itse, kun tiedän, että vaikka mies on laukeamispisteessä, homma kuivuu kasaan heti yhdyntää yritettäessä. Ikuinen toisen tyydyttäminen ei kiinnosta ja minulle toimiva seksi on ERITTÄIN tärkeää parisuhteessa.
Olen kysynyt häneltä, onko fyysisessä olemuksessani tai hänen tunteissaan tapahtunut muutoksia ja myös ehdottanut taukoa suhteessamme, koska mielestäni jotain on todella pahasti pielessä jos näin varhaisessa vaiheessa suhdetta seksi ei maistu. Hän on kuitenkin joka kerta sanonut että ei missään nimessä halua erota ja tuonut kukkia ja lahjoja vastaukseksi, kun olen pyytänyt häntä miettimään, haluaako hän varmasti jatkaa suhdettamme.
Olen todella neuvoton, sillä en osaa epäillä miehen tunteita, niin huomaavainen ja rakastava hän on edelleenkin minua kohtaan, mutta mistä ihmeestä voi kiikastaa? Läheisyys ja muu on pysynyt suhteessamme ennallaan ja on meille molemmille todella tärkeää ja kaikki muu tuntuukin toimivan, paitsi yhdyntä.
Olemme puhuneet paljon asiasta, mutta hän ei tunnu itsekään tietävän kunnolla syytä ja sanoikin, että mitä enemmän asiasta puhutaan, sitä enemmän hänelle tulee paineita. Tilanne on jatkunut nyt parisen viikkoa.
Auttakaa!
Pari kuukautta seurusteltuamme sain tietää olevani raskaana ja kerroin tästä myös miehelle, jonka puolesta olisimme voineet pitää lapsen. Itse kuitenkin pidin aborttia ainoana vaihtoehtona ja sen toteutinkin. Mies sanoi alusta asti olevansa täysin tukenani ja olevansa sinut asian kanssa. hän oli myös koko ajan mukanani sairaalassa ja tuki minua. Myös seksi toimi vielä aborttia edeltävän iltanakin.
Kun abortti oli tehty ja seuraavan kerran aloimme harrastaa seksiä, mieheltä lopahti kalu kesken seksin. Näin kävi myös seuraavat kaksi kertaa. Tämän jälkeen emme ole yrittäneet yhdyntää.
Otin asian puheeksi ja kysyin, mikä mättää. Aluksi hän epäili haluttomuuden johtuvan uudesta ehkäisyrenkaasta, jonka otin käyttöön abortin jälkeen. Myöhemmin hän on kuitenkin sanonut, että mahdollisesti myös abortti on vaikuttanut asiaan. Häntä pelottaa, että tulen uudestaan raskaaksi yms.
Hän on useaan kertaan vakuuttanut, ettei hän kunnolla tiedä itsekään, mikä mättää, mutta että hän rakastaa minua valtavasti eikä missään nimessä halua lopettaa suhdettamme. Hänen mukaansa halut vain loppuivat kuin seinään. Häntä ei kuulema ole juurikaan panettanut ko. tapauksen jälkeen. Runkkaamalla/ottamalla poskeen saan hänet kyllä tulemaan rajustikin, mutta turhaudun itse, kun tiedän, että vaikka mies on laukeamispisteessä, homma kuivuu kasaan heti yhdyntää yritettäessä. Ikuinen toisen tyydyttäminen ei kiinnosta ja minulle toimiva seksi on ERITTÄIN tärkeää parisuhteessa.
Olen kysynyt häneltä, onko fyysisessä olemuksessani tai hänen tunteissaan tapahtunut muutoksia ja myös ehdottanut taukoa suhteessamme, koska mielestäni jotain on todella pahasti pielessä jos näin varhaisessa vaiheessa suhdetta seksi ei maistu. Hän on kuitenkin joka kerta sanonut että ei missään nimessä halua erota ja tuonut kukkia ja lahjoja vastaukseksi, kun olen pyytänyt häntä miettimään, haluaako hän varmasti jatkaa suhdettamme.
Olen todella neuvoton, sillä en osaa epäillä miehen tunteita, niin huomaavainen ja rakastava hän on edelleenkin minua kohtaan, mutta mistä ihmeestä voi kiikastaa? Läheisyys ja muu on pysynyt suhteessamme ennallaan ja on meille molemmille todella tärkeää ja kaikki muu tuntuukin toimivan, paitsi yhdyntä.
Olemme puhuneet paljon asiasta, mutta hän ei tunnu itsekään tietävän kunnolla syytä ja sanoikin, että mitä enemmän asiasta puhutaan, sitä enemmän hänelle tulee paineita. Tilanne on jatkunut nyt parisen viikkoa.
Auttakaa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen Sinua ja miesystävääsi vanhempi, siksi voi olla, että vastaukseni on eri kuin mitä nuorempi ihminen ajattelisi. Itse kuitenkin luulen, että miehesi pitää aborttia rakkaudettomuuden osoituksena, vaikkei ehkä sitä tiedosta. Abortissahan kuitenkin oikeasti tapetaan lapsi, vaikka tuskinpa se alkio kärsii tai mitään tuntee. Mutta miehesi mielessä saattaa olla (piilotajuinen) ajatus, että Sinä pidit hänen siittämäänsä lasta niin arvottomana, että se joutui poistettavaksi, roskikseen. Siitä eteenpäin ajatus on: Sinä pidit häntä itseään niin arvottomana. Kirjoitithan itse, että hän olisi halunnut pitää lapsen, tai ainakin oli myös sitä mieltä. Luulenkin, että hän halusi olla vain kiltti Sinulle (=jopa mielistellä Sinua), kun sanoi, että Sinä saat päättää. Oikeasti hän olisi ehkä halunnut sanoa, että etkö ymmärrä, että se lapsi on osa häntä, se on kultaakin kalliimpi juuri sen vuoksi.
Kokeile sitä, että puhut hänen kanssaan tulevaisuudesta, ja jollei se ole vastoin omaa visiotasi, niin lupaa hänelle myös yhteisiä lapsia tuonnempana. Jos teillä on yhtään uskonnollisia ajatuksia, niin sano vaikka jopa, että Jumala varmaan antaa sen sielun syntyä uudestaan teille, mikä voi olla tottakin. Jos alkuarvaukseni on oikea, niin tuollainen puhuminen auttaa, ja seksikin voi palata ennalleen. Jaksamista!!
Sun mies ei nyt vaan kehtaa sanoo sulle ettei halua olla tommosen murhaajan kans!!!
No eiköhän se sitten olisi jo jättänyt minut. En vaan oikein tiedä, ajatteliko mies itsekään realistisesti, kun sanoi, että olisi voinut pitää lapsen kahden kuukauden tuntemisen jälkeen.
Mut pitää kai koittaa tuota tulevaisuudesta puhumista, hän tosin jo tietää, että haluan jossain vaiheessa lapsia, olen vaan aina sanonut, että sitten 10 vuoden päästä. Itse kun olen 21-v. ja hän on 29-v...
vastaus. Siinä on hyvä pointti.
Minä en ole aborttia vastaan, koska joskus sitä voidaan tarvita.
Kuitenkin jos miehesi on 29 vuotias, hän ei todellakaan ole enää mikään poikanen vaan hänellä on oikeat miehen tunteet. Tarkoitan tuolla sitoutumisvalmiin aviomiehen tunteita, ei pelkästään "poikaystävän".
Olen itse vain kaksi vuotta miestäsi nuorempi ja silti oma lapsi on käynyt mielessä jo useita kertoja tyttöystäväni kanssa. Olemme seurustelleet pari vuotta, mutta lasten hankinnasta ei olla puhuttu vielä paljoa, ajatukseni ovat olleet pääosin vain omia.
Kuitenkin noin pari kuukautta seurustelun aloittamisesta, kuten teilläkin, tyttöystäväni epäili tulleensa raskaaksi ja kävimme sitä varten hankkimassa raskaustestinkin, joskin pari päivää ehti vierähtää ennenkuin pääsimme apteekkiin. Abortista emme puhuneet vielä paljoakaan, mutta muistan silloin omat sekavat tunteeni ja ajatukseni. Minäkin sanoin että hän saa päättää tehdäänkö abortti vai ei, joka tapauksessa olisin hänen rinnallaan.
Raskausepäily olikin väärä hälytys, mutta kun muistelen vaikutusta mikä sillä oli, oli alitajunnassa kuitenkin se mielipide vahvempana että vauva voitaisiin hyvin pitää ja kasvattaa yhdessä niinkin lyhyen tutustumisen jälkeen, kuin että olisimme päätyneet aborttiin.
Uskoisin että se että miehesi antoi sinulle luvan päättää asiasta, oli kohteliaisuutta, koska noinkin isoa asiaa ei voi tuosta vain yhdellä kommentilla ratkaista.
Jos hän pelkästään pelkäisi uutta mahdollista raskautta, ei hän olisi sinulle kohteliaisuuttaan sanonut että sinä saat päättää, vaan ollut suoraan abortin kannalla. Samoin hän olisi halunnut varmasti myös tuplaehkäisyä.
Jos miehelläsi pettää kunto tuplaehkäisylläkin, silloin kyse ei voi olla raskauden pelosta, vaan siitä että sinä osoitit hänelle epäsuorasti ettei hän olekaan sinulle se oikea.
Usko pois, miehet eivät ole loppujenlopuksi pelkkiä panokoneita ja siemenenluovuttajia ilman tunteita, vaan vastuullisia tulevia isiä ja kasvattajia.
Teidän ratkaisu on jo tehty joten sitä ei saa muutettua muuksi. Neuvoisin kuitenkin teitä molempia hankkimaan muutamaksi kerraksi aika vaikka ammattilaisen kanssa keskustelemiseen. Siellä voisi moni asia selvitä kun ammattilainen osaa nähdä asiat monelta eri kantilta joita ei itse välttämättä tule edes huomanneeksi. Kuulostat siltä että rakastat häntä ihan oikeasti, joten ei kannata pilata hyvää suhdetta painamalla noin isoa asiaa villaisella. Kyllä sinne pariterapiaan saa mennä jo parin kuukauden seurustelun jälkeen, eikä terapia tarkoita sitä että olisi jotenkin kahjo :)
Ennemmin hyväksyn jopa naapurin aikuisen tappamisen kuin oman lapsen!
Ei mullakaan stondais sun kanssa.
Ota huomioon, että mies sanoi lapsen pitämisen olevan hänelle yksi vaihtoehto, mutta että päätös on minun ja että hän tukee minua sataprosenttisesti. Kysyin useaan otteeseen, onko hän varma, että asia on ok hänelle ja joka kerta mies sanoi, että kyllä. koska hän on käsitellyt asian itsensä kanssa.
Yritän lähinnä sanoa, että jos miehelläni olisi noin vanhoillisen fundamentalistinen (äärimmäinen) asenne aborttia kohtaan, hän olisi sen varmastikin jo alussa sanonut. Hänen rakkautensa minua kohtaan ei kuitenkaan tuntunut kärsivän päätöksestämme...
Ja mitäköhän sinä ja tyttökaverisi olisitte miehestä puhuneet jos hän olisikin seurannut vaistojaan ja kieltänyt sinua abortoimasta? Olisiko asia ollut sillä selvä ja kaikki OK? Tuskin. On täyttä utopiaa kuvitella, että miehellä olisi mitään sananvaltaa tuollaisessa kysymyksessä varsinkaan noin lyhyen seurustelun jälkeen. Täytyisi siis tosiaan suhtautua aatteellisesti aborttiin, että jaksaisi asiasta tapella ja kestää kaiken sen haukkumisen, joka siitä seuraisi suhteen poikkimenemisen lisäksi. Mies yritti olla moderni, mutta alitajunta ei aina seuraa tietoista mieltä.
Anna miehellesi aikaa miettiä. Älä missään nimessä nalkuta ja painosta.On helppo sanoa ettei tiedä mikä vaivaa, eihän sitä aina itsekään tiedä...
Tapahtuneesta on kulunut vain pieni hetki ajatellen tulevaisuutta jonka ehkä vietätte yhdessä.
Ole tyytyväinen, että olet löytänyt tunteellisen ja herkän ajattelevan miehen.
Älä välitä noista viesteistä, joissa sinua sanotaan murhaajaksi - noin se asia ei voi olla. Jos miehesi olisi ollut oikeasti aborttia vastaan, hän olisi sen jo ilmaissut.
Luulen, että kyseessä on juuri tuo raskaudenpelko. Kun vahinko on kerran sattunut, voi vielä alitajuisesti - ja miksei muutenkin - pelätä, että tulet uudestaan raskaaksi, ja tuommoinen pelko vie halut varmaan aika tehokkaasti.
Silloin kun tulit raskaaksi, käytittekö ehkäisyä (oikein)? Jos teillä ei silloin ollut ehkäisy kunnossa, ja nyt on, niin on erikoista, jos miehesi ei pysty yhtään rentoutumaan. Jos taas raskaus on sattunut ehkäisystä huolimatta, ymmärrän, että miestäsi huolettaa tuo ehkäisyn uudelleen pettäminen.
Ei mulla tähän asiaan mitään ratkaisua oikein ole, mutta jos käyttäisitte vaikka tuplaehkäisyä (pillerit kondomi) niin ehkä miehesi pystyisi unohtamaan tuon pelkonsa :)