Protestantit suhtautuvat nyt paavinkirkkoon paljon suopeammin kuin aikaisempina vuosina. Niissä maissa, niissä katolisuus vaikutusvaltaansa lisätäkseen esiintyy sovinnollisesti, vahvistuu käsitys, että erot ratkaisevissa kysymyksissä ovat paljon pienemmät kuin on luultu ja että pienet myönnytykset protestanttien puolelta edistäisivät yhteisymmärrystä Rooman kanssa. Oli aika, jolloin protestantit opettivat lapsilleen, että sovinnon etsiminen Rooman kanssa oli uskottomuutta Jumalalle. Miten erilaisia ovatkaan ne mielipiteet, joita nyt esitetään!
Paavinvallan puolustajat väittävät, että Rooman kirkkoa on parjattu aiheettomasti, että on epäoikeudenmukaista tuomita nykyinen kirkko tietämättömyyden ja pimeyden aikakauden väärinkäytöksistä. He puolustelevat kirkon kammottavaa julmuutta vetoamalla ajan yleiseen raakuuteen.
Ovatko nämä henkilöt unohtaneet tämän vallan esittämän erehtymättömyysvaatimuksen? Rooma väittää, että "kirkko ei ole koskaan erehtynyt eikä kirjoitusten mukaan voi koskaan erehtyä".
Paavinkirkko ei tule koskaan luopumaan erehtymättömyysvaatimuksestaan. jos maallisten hallitusten asettamat rajoitukset poistettaisiin ja Rooma saisi entisen valtansa, tyrannius ja vainot alkaisivat nopeasti uudelleen.
On totta, että roomalaiskatolisessa kirkossa on todellisia kristittyjä. Tuhannet tuossa kirkossa palvelevat jumalaa sen valon mukaan, joka heillä on. jumala katsoo säälivän lempeästi näitä ihmisiä, jotka on kasvatettu harhaan johtavaan ja epätyydyttävään uskoon. Hän antaa valonsäteiden tunkeutua pimeyteen, ja monet tulevat ottamaan paikkansa hänen kansansa parissa.
Mutta uskonnollisena järjestelmänä paavinvalta ei ole nyt sen paremmassa sopusoinnussa Kristuksen evankeliumin kanssa kuin historiansa varhaisempinakaan kausina. Rooman kirkko käyttää kaikkia keinoja saadakseen maailman uudelleen valvontaansa, aloittaakseen vainon ja kumotakseen kaikki protestantismin saavutukset. Katolisuus voittaa alaa kaikkialla. Katsokaa sen kirkkojen määrän lisääntymistä. Pankaa merkille sen suositut yliopistot ja seminaarit, joissa monet protestantitkin opiskelevat. Katsokaa katolisten jumalanpalvelusmenojen lisääntymistä Englannissa ja lukuisia siirtymisiä katolisten riveihin.
Kompromisseja ja myönnytyksiä
Protestantit ovat suhtautuneet paaviuteen suopeasti; he ovat tehneet kompromisseja ja myönnytyksiä, joita paaviuden kannattajat itsekin hämmästelevät. Ihmiset sulkevat silmänsä paavinvallan todelliselta luonteelta. Kansan on vastustettava tämän vaarallisen yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden vihollisen etenemistä.
Vaikka paavius perustuu petokseen, kyseessä ei ole karkea eikä kömpelö petos. Rooman kirkon jumalanpalvelus on mitä vaikuttavin tilaisuus. Sen loisto ja juhlalliset rituaalit kiehtovat ihmisiä sekä vaientavat järjen ja omantunnon äänen. Silmät ihastuvat. Suurenmoiset kirkot, vaikuttavat kulkueet, kultaiset alttarit, jalokivin koristellut pyhäinjäännöslippaat, hienot maalaukset ja upeat veistokset vetoavat kauneuden kaipuuseen. Musiikki on verratonta. Syvä-äänisten urkujen täyteläiset sävelet sekoittuvat kuoron soinnukkaaseen lauluun, joka kaikuu mahtavien tuomiokirkkojen korkeissa holveissa ja pylväskäytävissä herättäen kuulijassa syvää kunnioitusta.
Tämä ulkonainen loisto ja nämä juhlamenot eivät tyydytä katuvan sielun kaipuuta. Kristuksen uskonto ei tarvitse tällaisia viehätyskeinoja. Ristiltä loistava valo näyttää niin puhtaalta ja ihastuttavalta, että mitkään ulkonaiset koristukset eivät voi lisätä sen todellista arvoa.
Saatana hyödyntää usein ihmisten kehittynyttä taiteellista tajua ja hienostunutta makua saadakseen heidät unohtamaan sielun todelliset tarpeet ja elämään yksin tälle maailmalle.
Katolisen jumalanpalveluksen loistolla ja juhlamenoilla on kiehtova ja lumoava vaikutus, joka johtaa monet harhaan. He alkavat pitää Rooman kirkkoa taivaan porttina. Vain ne, jotka seisovat vakaasti totuuden perustuksella ja joiden sydän on Jumalan Hengen uudistama, pystyvät vastustamaan sen vaikutusta. Useimmat kaipaavat uskontoa, jossa on jumalisuuden ulkokuori ilman voimaa.
Kun kirkko väittää olevansa oikeutettu antamaan anteeksi syntejä, paavinuskoiset luulevat saavansa tehdä vapaasti syntiä, ja myös rippijärjestelmä on omiaan rohkaisemaan pahaan. Se, joka polvistuu syntisen ihmisen edessä ja tunnustaa hänelle sydämensä salaiset ajatukset, häpäisee sielunsa. Kun hän kertoo elämänsä synnit papille - erehtyvälle kuolevaiselle hänen ihanteensa laskee. Hän alkaa pitää Jumalaa syntisen ihmisen kaltaisena, sillä pappi on Jumalan edustaja. Tämä alentava synnin tunnustaminen toiselle ihmiselle on salainen lähde, josta on virrannut maailmaan paljon pahaa. Mutta nautinnonhaluisesta ihmisestä on mukavampaa tunnustaa syntinsä toiselle kuolevaiselle kuin avata sydän Jumalalle. Ihmisluonnolle on miellyttävämpää suorittaa katumusharjoituksia kuin luopua synnistä; on helpompi pukeutua säkkiin kuin naulita ristille lihan hienot.
Hämmästyttävää samankaltaisuutta
Kun juutalaiset Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikana polkivat salaa Jumalan lakia, he olivat samalla ulkonaisesti tarkkoja sen määräysten noudattamisesta ja lisäsivät siihen omia vaatimuksiaan, mikä teki lainkuuliaisuuden raskaaksi. Samoin kuin juutalaiset väittivät kunnioittavansa lakia, sanovat paavilaiset kunnioittavansa ristiä.
He sijoittavat ristejä kirkkoihinsa, alttareihinsa ja vaatteisiinsa. Ristiä kunnioitetaan ulkonaisesti kaikkialla. Mutta Kristuksen opetukset haudataan järjettömien traditioiden ja ankarien vaatimusten alle. Tunnollisia ihmisiä pelotellaan Jumalan vihalla samalla kun monet kirkon arvohenkilöt elävät ylellisyydessä ja aistillisissa nautinnoissa.
Saatana pyrkii jatkuvasti esittämään väärin Jumalan luonteen, synnin luonnon ja suuren taistelun ydinkysymykset. Hänen viisastelunsa antaa ihmisille luvan tehdä syntiä. Samalla hän levittää vääriä näkemyksiä Jumalasta, niin että he pelkäävät ja vihaavat häntä pikemmin kuin rakastavat. Väärät käsitykset Jumalan luonteesta johtivat pakanakansat pitämään ihmisuhreja välttämättöminä Jumalan suosion varmistamiseksi. Epäjumalanpalvelus eri muodoissaan on johtanut kammottaviin julmuuksiin.
Paavinvallan puolustajat väittävät, että Rooman kirkkoa on parjattu aiheettomasti, että on epäoikeudenmukaista tuomita nykyinen kirkko tietämättömyyden ja pimeyden aikakauden väärinkäytöksistä. He puolustelevat kirkon kammottavaa julmuutta vetoamalla ajan yleiseen raakuuteen.
Ovatko nämä henkilöt unohtaneet tämän vallan esittämän erehtymättömyysvaatimuksen? Rooma väittää, että "kirkko ei ole koskaan erehtynyt eikä kirjoitusten mukaan voi koskaan erehtyä".
Paavinkirkko ei tule koskaan luopumaan erehtymättömyysvaatimuksestaan. jos maallisten hallitusten asettamat rajoitukset poistettaisiin ja Rooma saisi entisen valtansa, tyrannius ja vainot alkaisivat nopeasti uudelleen.
On totta, että roomalaiskatolisessa kirkossa on todellisia kristittyjä. Tuhannet tuossa kirkossa palvelevat jumalaa sen valon mukaan, joka heillä on. jumala katsoo säälivän lempeästi näitä ihmisiä, jotka on kasvatettu harhaan johtavaan ja epätyydyttävään uskoon. Hän antaa valonsäteiden tunkeutua pimeyteen, ja monet tulevat ottamaan paikkansa hänen kansansa parissa.
Mutta uskonnollisena järjestelmänä paavinvalta ei ole nyt sen paremmassa sopusoinnussa Kristuksen evankeliumin kanssa kuin historiansa varhaisempinakaan kausina. Rooman kirkko käyttää kaikkia keinoja saadakseen maailman uudelleen valvontaansa, aloittaakseen vainon ja kumotakseen kaikki protestantismin saavutukset. Katolisuus voittaa alaa kaikkialla. Katsokaa sen kirkkojen määrän lisääntymistä. Pankaa merkille sen suositut yliopistot ja seminaarit, joissa monet protestantitkin opiskelevat. Katsokaa katolisten jumalanpalvelusmenojen lisääntymistä Englannissa ja lukuisia siirtymisiä katolisten riveihin.
Kompromisseja ja myönnytyksiä
Protestantit ovat suhtautuneet paaviuteen suopeasti; he ovat tehneet kompromisseja ja myönnytyksiä, joita paaviuden kannattajat itsekin hämmästelevät. Ihmiset sulkevat silmänsä paavinvallan todelliselta luonteelta. Kansan on vastustettava tämän vaarallisen yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden vihollisen etenemistä.
Vaikka paavius perustuu petokseen, kyseessä ei ole karkea eikä kömpelö petos. Rooman kirkon jumalanpalvelus on mitä vaikuttavin tilaisuus. Sen loisto ja juhlalliset rituaalit kiehtovat ihmisiä sekä vaientavat järjen ja omantunnon äänen. Silmät ihastuvat. Suurenmoiset kirkot, vaikuttavat kulkueet, kultaiset alttarit, jalokivin koristellut pyhäinjäännöslippaat, hienot maalaukset ja upeat veistokset vetoavat kauneuden kaipuuseen. Musiikki on verratonta. Syvä-äänisten urkujen täyteläiset sävelet sekoittuvat kuoron soinnukkaaseen lauluun, joka kaikuu mahtavien tuomiokirkkojen korkeissa holveissa ja pylväskäytävissä herättäen kuulijassa syvää kunnioitusta.
Tämä ulkonainen loisto ja nämä juhlamenot eivät tyydytä katuvan sielun kaipuuta. Kristuksen uskonto ei tarvitse tällaisia viehätyskeinoja. Ristiltä loistava valo näyttää niin puhtaalta ja ihastuttavalta, että mitkään ulkonaiset koristukset eivät voi lisätä sen todellista arvoa.
Saatana hyödyntää usein ihmisten kehittynyttä taiteellista tajua ja hienostunutta makua saadakseen heidät unohtamaan sielun todelliset tarpeet ja elämään yksin tälle maailmalle.
Katolisen jumalanpalveluksen loistolla ja juhlamenoilla on kiehtova ja lumoava vaikutus, joka johtaa monet harhaan. He alkavat pitää Rooman kirkkoa taivaan porttina. Vain ne, jotka seisovat vakaasti totuuden perustuksella ja joiden sydän on Jumalan Hengen uudistama, pystyvät vastustamaan sen vaikutusta. Useimmat kaipaavat uskontoa, jossa on jumalisuuden ulkokuori ilman voimaa.
Kun kirkko väittää olevansa oikeutettu antamaan anteeksi syntejä, paavinuskoiset luulevat saavansa tehdä vapaasti syntiä, ja myös rippijärjestelmä on omiaan rohkaisemaan pahaan. Se, joka polvistuu syntisen ihmisen edessä ja tunnustaa hänelle sydämensä salaiset ajatukset, häpäisee sielunsa. Kun hän kertoo elämänsä synnit papille - erehtyvälle kuolevaiselle hänen ihanteensa laskee. Hän alkaa pitää Jumalaa syntisen ihmisen kaltaisena, sillä pappi on Jumalan edustaja. Tämä alentava synnin tunnustaminen toiselle ihmiselle on salainen lähde, josta on virrannut maailmaan paljon pahaa. Mutta nautinnonhaluisesta ihmisestä on mukavampaa tunnustaa syntinsä toiselle kuolevaiselle kuin avata sydän Jumalalle. Ihmisluonnolle on miellyttävämpää suorittaa katumusharjoituksia kuin luopua synnistä; on helpompi pukeutua säkkiin kuin naulita ristille lihan hienot.
Hämmästyttävää samankaltaisuutta
Kun juutalaiset Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikana polkivat salaa Jumalan lakia, he olivat samalla ulkonaisesti tarkkoja sen määräysten noudattamisesta ja lisäsivät siihen omia vaatimuksiaan, mikä teki lainkuuliaisuuden raskaaksi. Samoin kuin juutalaiset väittivät kunnioittavansa lakia, sanovat paavilaiset kunnioittavansa ristiä.
He sijoittavat ristejä kirkkoihinsa, alttareihinsa ja vaatteisiinsa. Ristiä kunnioitetaan ulkonaisesti kaikkialla. Mutta Kristuksen opetukset haudataan järjettömien traditioiden ja ankarien vaatimusten alle. Tunnollisia ihmisiä pelotellaan Jumalan vihalla samalla kun monet kirkon arvohenkilöt elävät ylellisyydessä ja aistillisissa nautinnoissa.
Saatana pyrkii jatkuvasti esittämään väärin Jumalan luonteen, synnin luonnon ja suuren taistelun ydinkysymykset. Hänen viisastelunsa antaa ihmisille luvan tehdä syntiä. Samalla hän levittää vääriä näkemyksiä Jumalasta, niin että he pelkäävät ja vihaavat häntä pikemmin kuin rakastavat. Väärät käsitykset Jumalan luonteesta johtivat pakanakansat pitämään ihmisuhreja välttämättöminä Jumalan suosion varmistamiseksi. Epäjumalanpalvelus eri muodoissaan on johtanut kammottaviin julmuuksiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vähemmän ainakin psykiatrisia palveluja. Tätä on pidetty voimassa olevan rippikäytännön ansiona.
Paavi on ´erehtymätön´ vain puhuessaan ex cathedra, ei muulloin. Jos taas kirkko on erehtymätön, ymärtääkseni se on sitä sen perusteella, että katsotaan P. Hengen johtavan sitä. Näinhän asia katsotaanolevan muissakin kirkoissa, lahkoissa ja jopa yksityiset uskovat joskus katsovat kohdallaan näin olevan.
Neitsyt Marian kunnioittamainen Jumalan äitinä taas tuo jumaluuteen feminiinisen aspektin joka protestanteilta puuttuu ja saattaa jollain tavalla tehdä protestannisen uskon katolista köyhemmäksi tai ainakin karummaksi.
Ihmiseen sisäänrakennettuin oleva kauneuden kaipuu ja sen seurauksen oleva, mm. taiteesta nauttiminen, ovat myös inhimillisiä sielunkykyjä. Turha laittaa niitä Saatanan piikkiin.
Hyvin, kuinka eräs tuttavani sanoi käyvänsä katolisessa kirkossa,vaikka oli luterilainen ...ihan sen takia,koska siellä on niin hienot menot.
No eihän sitten tarvitse olla uskoa juuri ollenkaan, kun vain tuijotetaan niitä hienoja menoja ja sanon vielä, että yksi on välimies ihmisen ja Jumalan välillä Jeesus Kristus, kukaan muu ei sitä voi olla.
Ei neitsyt maria eikä minkäänlainen pappi.
Jeesus on se, jolle tunnustamme syntimme ja tietysti
sille henkilölle, jota vastaan olemme rikkoneet.
Jeesus antaa syntimme anteeksi, ei pappi eikä maria.