Puhemies Paavo Lipponen ottaa kantaa Natoon tämänpäiväisissä lehdissä.
Kepulaiset luonnollisesti hyökkäävät Lipposen kimppuun sanoipa hän mitä tahansa.
Parempi olisi kuitenkin pohtia Lipposen esittämää kysymystä, onko meillä varaa pitää yllä omaa uskottavaa puolustusta vuonna 2020?
Mikä on teidän kepuveljien kanta. Riittääkö oma asevelvollisuusarmeijamme ja onko meillä varaa riittäviin ilma- ja merivoimiin sekä alati teknistyviin asejärjestelmiin ja niiden ylläpitoon? Vai olisiko parempi liittoutua ja säästää veroeuroja köyhille ja muille rahaa tarvitseville?
Kepulaiset luonnollisesti hyökkäävät Lipposen kimppuun sanoipa hän mitä tahansa.
Parempi olisi kuitenkin pohtia Lipposen esittämää kysymystä, onko meillä varaa pitää yllä omaa uskottavaa puolustusta vuonna 2020?
Mikä on teidän kepuveljien kanta. Riittääkö oma asevelvollisuusarmeijamme ja onko meillä varaa riittäviin ilma- ja merivoimiin sekä alati teknistyviin asejärjestelmiin ja niiden ylläpitoon? Vai olisiko parempi liittoutua ja säästää veroeuroja köyhille ja muille rahaa tarvitseville?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kysymys voidaan muotoilla myös oikein. Mihin USA:lla on lähitulevaisuudessa varaa? Nythän se ylläpitää ylimitoitettua militaarista uhoa ympäri maailmaa, ja neokonservatiivien kirjoittamien ohjelmiensa mukaan pyrkii kontrolloimaan koko maailmaa. Tämä on kuitenkin onttoa kompensatiivista kumua todellisten taloudellisten resurssien huvetessa ja oman yhteiskunnan sisäisen tilan huonontuessa.
USA on nykyisen Naton moottori ja Bush sen portsari, ja yhä enenevästi USA pyrkii maksattamaan oman maailmanvalloitusprojektinsa kustannuksia muiden natomaiden kannettavaksi. USA:lla on olemassa vain militaaripoliittinen intressi -- sen sijaan esim. kaikilla eurooppalaisilla vanhoilla valtioilla on erikseen poliittinen ja turvallisuusintressi. Tätä eroa tai kuilua amerikkalaisen ajattelutavan ja perinteisen eurooppalaisen ajattelun välillä ei koskaan tulla kuromaan umpeen.
Suomen puolustusratkaisun kustannuksia tässä pohditaan, ja Lipponen nosti esiin seikan jota monet eivät ole ääneen sanoneet, uskottavan oman puolustuksen kustannukset.
Uudet hävittäjät, helikopterit, tutkat, johtamisjärjestelmät jne. Kaikki ne tarvitaan jos ylläpidetään uskottavaa puolustusta. Nyt uskottavuus perustuu pitkälti suureen vahvuuteen, satoihin tuhansiin reserviläisiin. Tulevaisuudessa sotilaiden määrä ei ratkaise, vaan heidän toimivuutensa. Onko meillä siihen omatoimisesti varaa ja mistä rahat?
Siis onko "meillä" varaa? Mitä uskottavuutta sanalla "me" on tässä?
Ei ole olemassa enää mitään "meitä". Ne ajat ovat olleet ja menneet. Nyt on olemassa vain USA:n pyrkimys maailmanvaltiaaksi. Olem"me" siinä joko mukana tai sitten ei.
Suurin osa täällä toimivista pörssinoteeratuista yrityksistä ei ole "meidän" omistuksemme. Ne ovat etupäässä amerikkalaisomistuksessa. Ei "meillä" ole mitään intressiä niitä puolustaa.
Eikä "meitä" enää minään valtioyksikkönä ole olemassa. "Meille" puuhataan EU:n kautta perustuslakia joka suorin sanoin alistaa oman perustuslakimme sille mikä EU:ssa määrätään. Eikä "meitä" ole yhteiskuntanakaan olemassa. Emme "me" saa päättää miten omaa yhteiskuntaamme kehitämme, vaan meidät on siistiosti ripustettu lainakoukkuun ja esim. valtiomme budjetille on IMF:n taholta määrätty menokatto jota "me" emme saa ylittää.
Koko natokeskustelu nousee kumpujen yöstä. Se on pienen mittakaavan toivoton ryhtiliike -- ja sellaisena verrattavissa vaikkapa siihen sotilaalliseen uhoon, jota USA.n sen oman talouden pohjan onttouden kompensaatioksi yrittää maailmanherruusprojektissaan toteuttaa.
Nato on osa tuota projektia, "meillä" ei sen kanssa ole mitään tekemistä.
"Uudet hävittäjät, helikopterit, tutkat, johtamisjärjestelmät jne. Kaikki ne tarvitaan jos ylläpidetään uskottavaa puolustusta."
Juuri kaikki nuo puuttuvat Virosta, Liettuasta ja Latviasta, koska puolustuksen korvaa ns. "NATO-uskottavuus".
Kun kaivataan uskottavuutta, pitäisi tietysti ensin osata puhua uskottavasti. Näinhän ei nyt ole.
Uskottava puhee lähtisi siitä mitä puolustetaan ja ketä tai mitä vastaan. Uskottava puhe siis edellyttäisi sitä että tehdään selvikssi päämäärät ja keinot. Nyt ei tehdä selviksi edess päämääriä. Ehkä siksi ettei niitä enää pystytä tekemään selviksi.
Jäljelle nykyiseen keskusteluun jää höpötys jossa päämäärät ja keinot elävät iloisesti sekaisin. Eniten Natoon haikailevat ne jotka eivät edes erota puolustautumista revanssista. Naton ja Karjalan palauttamisen kannatus käyvät kai yhdessä, mutta tämä taitaa olla liian arka asia tutkittavaksi.
Natoon kaivataan, koska ihannoidaan militaarisuutta. Siis samat ihmiset jotka luottavat Natoon ovat niitä joilla on samat asenteet kuin neuvoarmeijassa vallitsivat. Osa natohulluista onkin nuoria seikkailunhaluisia solttuja, joille olisi kiihottavaa päästä kokeilemaan taistelukuntoaan tositilanteissa.
Kukaan ei olisi vielä vuonna 1990 älynnyt ottaa esille kysymystä siitä, onko meillä varaa uskottavaan omaan puolustukseen vuonna 2020. Tällainen puhe olisi tulkittu neuvostovastaiseksi ja revanssihenkiseksi. Jos joku olisi ollut huolissaan Suomen puolustuksen uskottavuudesta vuonna 1978, tällainen puhe olisi tulkittu myöntymiseksi NL:n ehdotuksille yhteisistä sotaharjoituksista ja ehkä myöhemmin liittymisestä Varsovan liittoon. Aikansa siis kutakin.
Kukaan tuskin on koskaan määritellyt, mitä uskottava puolustus on. Se on fraasi, jonka määrittelyyn osallistuu puolustusvoimat halutessaan lisää resursseja. Sellaisen määritelmän mukaan uskottavan puolutuksen määritelmä karkaa sitä mukaa aina kauemmas, mitä enemmän resursseja myönnetään. On selvää, ettei Suomi voi koskaan saavuttaa uskottavaa puolustusta, olipa se Natossa tai ei. Pohjois-Korea, Irak ja Iran ovat toimillaan osoittaneet, etteivät ne suinkaan pelkää USAn sotilaallista ylivoimaa. Kun napit menevät tarpeeksi vastakkain, alkaa löytyä kokeilunhalua siihen suuntaan, kumman kantti kestää. Uskottavan puolustuksen käsite silloin rapistuu. Monet heikoilta näyttävät valtiot ovat osoittaneet, ettei niiden uskottava puolustus suinkaan lepää perinteisissä asevoimissa. Suurvaltoja vastaan nämä tappelevat menestyksekkäästi sissitoiminnalla. Tämän taktiikan purevuuden osoitti Libanonissa myös Hizbollah-järjestö. Selvin osoitus sen tehosta oli kuitenkin Vietnamin sota.
Natokysymykseen liittyy paljon muita tärkeämpiä kysymyksiä kuin kustannukset. Tärkeämpi asia on se, millaisiin juttuihin Suomi tulee vedetyksi mukaan liittosuhteessa. Kustannusten osaltakin Niinistön höpöttämä eurooppalaisempi Nato merkitisi ennen muuta eurooppalaisten jäsenvaltioiden kustannusvastuun kasvattamista ja sitä, että Afganistanissa pitää kuolla amerikkalaisten lisäksi myös eurooppalaisia oikean ja tasapuolisen balanssin löytymiseksi.
En ole nähnyt Lipposen näkemyksiä, mutta ne tuntuvat oudoilta sikäli, että hän vähän aikaa sitten oli sitä mieltä, että Natokeskustelua ei pitäisi käydä lainkaan ennen vaaleja. Nyt hän itse sitä kuitenkin käy.
"Kukaan ei olisi vielä vuonna 1990 älynnyt ottaa esille kysymystä siitä, onko meillä varaa uskottavaan omaan puolustukseen vuonna 2020. Tällainen puhe olisi tulkittu neuvostovastaiseksi ja revanssihenkiseksi."
Se olisi tulkittu YYA-henkiseksi kannanotoksi siitä, että "emme kerta kaikkiaan pärjää hetkeäkään itse - yksin".
Vasemmistolaisten ihannoimat sissiliikkeethän sieltä esiin nousivat. Suomen puolustus sissiarmeijoiden ja Hizbollah-kopioiden varaan, siinä MPP:n resepti. Mahtaakohan saada poliittista kannatusta edes vasemmalta, enää kun ei ole Neuvostoliittoa sissiliikkeitä aseistamassa, ja Katjushat on kohta loppuun ammuttu.
Pohjois-Koreankin otit esiin oman puolustuksen mallimaana. Siellähän pulustukseen menee kansan varat niin ettei edes ruokaan ole varaa.
Mikä loppujen lopuksi on resptisi, onko se puolustusjärjestelmien ajantasaistamisesta tinkiminen?
Haluat tarkoituksellisesti mytologisoida ja lokeroida ajatuksia, jos ne eivät vastaa omiasi. En ehdottanut Suomeen mitään sissiarmeijaa tai Pohjois-Korean mallia. Otin nuo vain esimerkiksi maailmalla havaituista ilmiöistä.
Oma reseptini on se, että meidän tulee painottaa ulkopolitiikkaa eli pyrkiä siihen, ettei aseellisiin konflikteihin jouduta. Sellainen rooli istuu oikein hyvin meille suomalaisille ja myös ruotsalaisille sekä sveitsiläisille että itävaltalaisille, joilla on perustuslaissa kielto liittoutua.
Kuten sanoin edellä uskottavan puolustuksen käsite on häilyvä. Uskottavuus on enemmän uskon kuin tiedon asia. Jotta uskottavuutta pitäisi mitata, meidän tulisi verrata puolustusvoimiamme potentiaalisiin uhkiin. Tämä tehtävä on mahdoton. Ääripäässä on joutuminen joukkotuhoaseidien hyökkäyksen kohteeksi, jolloin uskottavuus menee yhdessä tuhannesosasekunnissa tuusan nuuskaksi.
Suomelle olisi katastrofi joutua taistelutantereeksi, oli puolustus kuinka uskottava tahansa. Sotana se on ainoa näkyvissä oleva uhkakuva ja silloin vastassa on niin suuria voimia, että mikään muu mahdollisuus kuin taistelutantereen osa ei tunnu realistiselta.
Jos Natojäsensyys jollakin tavoin vahvistaa Suomen ulkopoliittista liikkumatilaa ja luottamuksen saavuttamista, sitä voi kannattaa. Tällä hetkellä USA ei herätä monellakaan maailman sivulla luottamusta, joten sen kanssa liittoutumista tulee välttää viimeiseen asti.
Nythän sinä äläkän päästit. Perustetaan samantien puolustusliitto ihailemasi Pohjois-Korean kanssa, heillä kun riittää aseita, ydinasekin kohtsillään valmis. Muuta heillä ei sitten olekaan, kansa nääntyy.
On se tuo USA viha niin pyhä asia että sokeimmille vasemmistoidealisteille näemmä käy Pohjois-Koreakin sen mallioppilaaksi.
Ymmärrätkö itsekään mitä kirjoitat?
...sen halvemmaksi tulee. Turha kuvitella, että muut Natomaat ottaisivat Suomen ilmaiseksi siipiensä suojaan. Nato saattaa tulla jopa kalliimmaksi kuin oma puolustus, koska päätösvalta kustannuksiin muuttuu yhteiseksi ja he voivat enemmistöllään päättää hyvinkin kalliista operaatioista.
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:0:0;4:139:0:0:0;4:140:0:1:2006-10-23;6:1:0:0:0,104:140:413850,1:0:0:0:0:0:
NATO-jäsenyys tarkoittaa käytännössä aseistariisuntaa. Esimerkiksi Virossa, Liettuassa tai Latviassa ei ole ilmavoimia eikä juuri merivoimiakaan merkittävässä määrin.
Tässä mielessä NATO-jäsenyys Baltian malliin tarkoittaisi torjuntahävittäjistä luopumista vuoteen 2020 mennessä.
...niin todellakin ?
Mistä syntyy säästöä - kukahan tänne tulee talkootyönä rajoja vahtimaan ?
Asevelvollisuusarmeija on kustannustehokkain - sanoo komentajakin.
http://www.mil.fi/puolustusvoimainkomentaja/383.dsp
muista kuin itsestään. Se on ns. reaalipolitiikkaa kun tämän pitää mielessään.
Natottajat ovat 'erkottajia', niitä jotka haluavat läntisen hyvinvointiliiton (rikkaiden klubin) taakse aggressiivisen sotilasliiton joka valvoo heidän taloudellisia etujaan ja jossa siis tyhmä kansa pannaan ei vain maksumieheksi vaan myös likaisen työn tekijäksi.
VAROKAA !
p.s. Lipposen natotussuunnitelmien takana on erkkomedia ja hänen nuoruudessaan viettämänsä vaihto-oppilaana olo usassa jonka seurauksena hän on liikaa samaistunut usalaiseen elämäntapaan ja leikkii täällä demokraattia, 'työmiehen asialla olevaa'.
Mutta se on vain kulissi.
Lipponen on 'työväen natottaja'
työmiehen etu olisi siis sama kuin natoeliitin etu
hupaisaa...mutta moni häntä silti tukee
kummallista se on ja vaikea sitä on ymmärtää
pääkomissaari. Heh heh.
... joka häneltä jäi kesken, kun Jäätteenmäki pudotti hänet vaalissa 03 vallasta. Pudotus tapahtui paljolti juuri siksi, että Anneli paljasti ennen vaaleja Lipposen läheiset suhteet Irakiin hyökkäystä valmistelevaan Bushiin.
Sen jälkeen Lipponen käynnisti Erkon lehdistön avustamana ajojahdin Annelia vastaan niin, että Anneli joutui eroamaan.
Ihan kuin tuo sama litania olisi kuultu joskus aiemminkin. Ehkä noin 5438 kertaa?
No, kun tarpeeksi asiaa mielessään hokee siihen kai alkaa uskomaan?
Kuten Jäbäkin on sanonut seuraava hallitus tekee päätöksen Natoon liittymisestä.
... tuo Lipposen litania jatkuvana toistona, äskeinen oli 5439. kerta.
Kuten avauksessa uumoilin, te peruskepulaiset hyökkäätte Lipposta vastaan itse asian täysin sivuuttaen. Tässä muutama kysymys joita Lipponen esittää, niihin toivoisin sinultakin kannanottoja Lipposkaunan esittämisen sijaan
"Kykenemmekö taistelukoneiden hintakehityksessä enää ylläpitämään edes ilmatilamme valvontaan riittäviä lentovoimia sen jälkeen, kun Hornetit joudutaan vanhentuneina poistamaan käytöstä?"
"miten järjestetään taistelulentäjien koulutus sen jälkeen kun Hawk-hävittäjät on poistettu käytöstä."
"Entä kykenemmekö samoista kustannussyistä enää aseistamaan viittätoista sodanajan prikaatia?"
Mielipidepankki kerkesi jo esittää siirtymistä sissiarmeijaan ja Hitzbollah tyyppisten aseitettujen poliittisten ryhmien käyttämiseen puolustukseen.
Kepulaisena olettaisin sinun olevan paremmin jalat maassa näissä puolustuskysymyksissä kuin vasemmistoidealistin, joten kerro miten ratkaisisit nuo Lipposen esittämät haasteet
En ole esittänyt mihinkään sissi- tms. armeijaan siirtymistä. Otin näitä asioita vain esimerkkinä siitä, minkälaisia ongelmia uskottavan puolustuksen määritteleminen kohtaa. Sinä taas et lainkaan ole ottanut kantaa siihen, mitä uskottava puolustus tarkoittaa ja miten sellainen mitoitetaan.
Meillä on kolme vaihtoehtoa.
Luovutaan uskottavasta puolustuksesta ja annetaan puolustuskyvyn hiljalleen rapistua kaluston vanhenemisen tahtiin. Veronmaksajille edullinen vaihtoehto, riskit on siinä ettei meillä säily maailman tappiin hyvät suhteet kaikkiin ilmansuuntiin, erityisesti itään.
Toinen vaihtoehto on uskottavan oman puolustuskyvyn ylläpito. Käytännössä se tarkoittaa palkka-armeijaa ja satsausta asetekniikkaan, esimerkiksi hävittäjien uusimista, niiden varustamista kunnon taistelujärjestelmin ja taisteluhelikoptereiden hankkimista. Kallis vaihtoehto veronmaksajille mutta uskottava eikä tarvetta poliittisesti vaikeaan liittoutumiseen.
Kolmas vaihtoehto on Nato, joka on veronmaksajille edullisempi kuin oma uskottava puolustus mutta poliittisesti vaikea.
Sinä olet selvästi ensimmäisen kannalla, minä kolmannen. En poliittisista syistä vaan siitä syystä etten halua lapsilleni ja lapsenlapsilleni jättää maata joka ei kykene puolustautumaan tarvittaessa mutten myöskään maata jossa rahaa käytetään kohtuuttomasti aseisiin.
Etkö ole sekä ensimmäisen että kolmannen vaihtoehdon kannattaja. Eli Nato-jäsenyys antaa meille mielestäsi mahdollisuuden siihen, että annetaan oman puolustuskyvyn hiljalleen rapistua kauluston vanhemisen tahtiin. Vai luuletko, että kaikki tulee Natolta ilmaiseksi kuin Herran lahja?
Ihan en ymmärrä tätä tarjoilemaasi uskottavan puolustuksen mallia palkka-armeijoineen ja teknistuvine aseineen.
Vuoteen 1991 saakka meillä oli itänaapurissa sotilaallinen suurvalta, jolla oli suuri, hyvin koulutettu armeija ja teknisesti edistyksellinen aseistus. Silloin meillä riitti tätä uhkaa vastaan kansanarmeijaan perustuva uskottava puolustus. Joka kenraali ja pienempi tappi hoki sitä silloin uskontunnustuksena.
Nyt naapurinamme on sotilaallisesti huomattavan paljon köykäisempi Venäjä, joka on antanut asejärjestelmiensä vanhentua ja rapistua. EU käyttää yhteensä puolustusmenoihin paljon enemmän kuin Venäjä nykyisin. Kun ottaa huomioon vielä Venäjän mahdottoman pitkät maarajat, sillä on huonontuneella puolustuskyvyllään edelleen paljon puolustettavaa.
En siis ihan ymmärrä, miten meillä on suurempi tarve varustautua heikompaa naapuria vasten paremmin kuin silloin, kun naapuri oli monta kertaa vaarallisempi. Näinkö se uskottavan puolustuksen doktriini menee: varustaudu heikompaa vasten paremmin kuin vahvempaa.
Niinpä niin, nyt meillä on naapurissa sotilaallisesti heikentynyt Venäjä. Kaksikymmentä vuotta sitten samalla suunnalla oli vahva sotilallinen mahti. Mistä tiedät ettei Venäjä ole vahva taas kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Sanoin ettemme voi luottaa asioiden pysyvän nykyisellään maailman tappiin. Venäjällä on energiavaroja joilla se rikastuu ja tuosta rikastumisesta osa suuntautuu jo nyt asevarusteluun. Samainen energia on myös poliittinen ase kuten jopa me saimme viime vuonna kokoea. Sähkön jakelun katkokset olivat osin käytännön sanelema juttu mutta Ukrainan kiristys oli jo poliittista. Poliittisesta kiristyksestä on lyhyt matka sotilaallisiin toimiin. USA lienee hyvä esimerkki tuosta, ja Neuvostoliiton toimetkin toki muistamme näin Unkarin kansannousun vuosipäivän aikoihin.
Nato antaa meille sekä poliittista että sotilaallista selkänojaa ilman että tarvitsisi itse tehdä kaikkea omin avuin.
Kirjoitat: "...heikoilta näyttävät valtiot ovat osoittaneet, ettei niiden uskottava puolustus suinkaan lepää perinteisissä asevoimissa. Suurvaltoja vastaan nämä tappelevat menestyksekkäästi sissitoiminnalla. Tämän taktiikan purevuuden osoitti Libanonissa myös Hizbollah-järjestö"
Tuo on kyllä ymmärrettävissä että mielestäsi sissitoiminta on uskottavaa puolustusta, kuten jopa poliittisen järjestön terrori, sitähän Hitzbollah edustaa.
Kirjoitat myös: "On selvää, ettei Suomi voi koskaan saavuttaa uskottavaa puolustusta, olipa se Natossa tai ei"
Siis väität Hitzbollahin olevan uskottava mutta Suomen puolustuksen et usko sellaisen olevan koskaan.
Perusteleppa nämä väitteesi edes hiukan.
... liittoutua sotilaallisesti nytkään. Lipponen ja Jaakonsaari ovat sos.dem.puolueessa jäänteitä siitä ajattelusta, että meidän pitäisi liittyä Natoon.
Valtaosa suomalaisista ymmärtää, ettei meidän pidä liittyä Natoon. Meillä on koko historiamme ajalta huonoja kokemuksia sotaliitoista.
Ollessamme osa Ruotsin valtakuntaa, olimme jatkuvassa sodassa venäläisiä vastaan Ruotsin kuninkaan kunniaksi. Jouduimmepa kerran tuon kunnian kartuttamiseksi kolmikymmenvuotiseen sotaan keskisessä Euroopassa.
Myöhemmin jouduimme kohottamaan Venäjän tsaarin kunniaa Balkanilla turkkilaisia vastaan. Myös 800-luvulla britit ja ranskalaiset hätyyttelivät rannikoitamme laivastoillaan.
Pahinta oli kuitenkin se, että liittouduimme Natsi-Saksan kanssa -41 hyökkäykseen N-liitoa vastaan. Kolmivuotisen sodan jälkeen olimme täysin lyötyjä ja jouduimme N-liiton etupiiriin. Vain Paasikiven ja Kekkosen taitava politiikka esti, ettemme joutuneet neukkujen valtaan, vaan pustuimme rakentamaan taämän upean maan.
Emme tarvitse uusia sotaliittolaisia.
Mukavaa olla taas jossain Oivan kanssa samaa mieltä.
Liittoutuminen voi olla toki joskus hyväksi tai se voi olla ainoa mahdollisuus. Vuonna 1939 mikään liittoutuma tuskin olisi estänyt sitä, että Saksa ja NL sopivat etupiirijaosta. Se jätti Suomen yksin ja tuskin edes Pohjoismaiden puolustusliitto olisi estänyt tilanteen ajautumista sotaan.
Ensimmäinen maailmasota kehittyi maailmansodaksi suhteellisen mitättömän alkutapahtuman jälkeen nimenomaan siksi, että eri valtiot olivat liitoutuneet. Liittoutuminen aiheutti ketjureaktion, joka veti useat maat sotaan mukaan.
Jugoslavian hajoamistilannekin oli kriittinen kuten olemme jälkeenpäin saaneet tietää. Venäjällä oli paljon paineita lähettää Serbien avuksi venäläisiä joukkoja. Tällaisia joukkoja jopa lähetettiin taistelutantereelle, mutta ne kääntyivät neuvottelujen jälkeen. Monet Venäjän sotilasohtajat ja kansa tunsivat myötätuntoa serbejä kohtaan, joita pidetään sukulaiskansana. Sotilasliittoa ei siis ollut, mutta tällainen vanha sidekin sitoi näitä maita. Venäjän neuvottelijana tilanteen ratkaisemiseksi mukana ollutta Tshernomyrdinia pidettiin Venäjällä yleisesti maanpetturina. Pitkälle on hänen ansioitaan, että tilanne ei eskaloitunut tuon pitemmälle. Tsernomyrdin ehkä ennemmin kuin Ahtisaari ansaitsisi Nobelin rauhanpalkinnon. Ahtisaari oli mukana tässä kolmen koplassa, joka sovitteli tilannetta. Lopultahan Milosevic antautui ehdoitta, mitä pidettiin aikanaan suurena ihmeenä.
Ilman Tshernomyrdinin ponnisteluja ja pyrkimyksiä rauhaan tilanne olisi voinut kehittyä hyvin vaaralliseksi. Onneksi Venäjällä ei ollut mustaa valkoisella mistään puolustusliitosta Serbian kanssa. Serbit itsekin ymmärsivät Tshermyrdinin vaarallisuuden ja yrittivät mm. ampua häntä kuljettaneen lentokoneen alas.
Miten joku voikaan ymmärtää asiat noin väärin. Vai onko Oiva lukenut historiansa kovin huonosti. Miten ihmeessä vertauskohdaksi nykyiselle liittoutumisen tarpeelle voidaan ottaa Ruotsinb vallan aika, jolloin olimme osa Ruotsia, sen reservaatti, jota emämaa kuppasi ja mm. otti tykinruokaa, eikä meillä ollut siihen sanan sijaa.
Vai onko tuo vain tahallista vääristelyä jostain syystä? Ehkä siksi, että Neuvostoliitolle nöyrästi köyryssä ollut Oiva ei vieläkään uskalla nousta pystyyn.
Natoon vaan ja kiireesti, sillä omin voimin emme pysty vastaan panemaan, kun Venäjä huomaa hetken otolliseksi sille, jota Neuvostoliitto ei uskaltanut haluistaan huolimatta tehdä.
Sen mitä sanoin Oivalle, sopii sinullekin. Oivalla varmaan on kyseessä "muistot menneiltä ajoilta", mutta mikä lie sinun naiviutesi takana. Luulet olevasi kaikkien alojen asiantuntija, mutta tuolla alueella aina olet osoittautunut hyväuskoiseksi hölmöksi, tomppeliksi suorastaan.
On kiva nähdä, miten selität sitten Natoon liittymisemme hyväksi, jos kepu on mukana seuraavassa hallituksessa! Olkoon se hallitus mikä tahansa, joka tapauksessa se liittää meidät Natoon. Niin vastuutonta hallitusta ei voi tulle, ettei niin tekisi.
Olisipa seuraavakin pääministeri kepulainen! Sitten saisimme TAAS nauraa Oivan takinkäännökselle!
Mikä se on?
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=98546
Lipposen perusviesti on selkeä. Poliittisten toimijoiden ei tulisi lukita kantaansa ennen vaaleja sillä seuraavalla vaalikaudella joudutaan tekemään isoja Suomen puolustusstrategiaa koskevia isoja päätöksiä. Nato ovea ei pidä sulkea kokonaan.
Varsinkin kepulaiset ovat tulkinneet Lipposen sanoman keskustelun kieltämiseksi. Siitä ei mielestäni ole kysymys. Olisi vastuutonta ottaa populistisesti jyrkkä ei Nato-kanta selvittämättä eri vaihtoehtoja ja niiden realistisuutta. Naton on oltava yksi vaihtoehto muiden joukossa, oman puolustuksen ylläpitämisen yhtälailla.
Suhtautuminen Natoon on tunteenomaista ja mielikuvilla höystettyä. Sinkkiarkuista aletaan puhua yleensä ensimmäisenä. Selvää on että liittoutuminen merkitsee molemminpuolista sitoutumista, Suomi ei voi poimia pelkästään rusinoita pullasta vaan joutuisi vastavuoroisesti antamaan joukkojaan yhteisiin operaatioihin. Se taas edellyttää askelia kohti palkka-armeijaa. Toisaalta, ei uskottavan oman puolustuksenkaan ylläpito voi enää kovin pitkään perustua asevelvollisuusarmeijaan ja sen laajaan reserviin (johon me kaikki miehet ja joukko naisiakin kuulumme), vaan sitäkin jouduttaisiin kehittämään kohden palkka-armeijaa, joka pitäisi mitoittaa Nato vaihtoehtoa suuremmaksi, siis kalliimmaksi.
Meillä on siis edessä vain kalliita tai erittäin kalliita vaihtoehtoja jos ja kun haluamme pitää uskottavan puolustuksen. Tyytyminen pelkkiin omiin voimiin on se erittäin kallis.
Vain todellinen valtiomies, joka tuntee vastuuta kansastanna eikä vain puolueestaan, toimii noin. Hyvä, Paavo Lipponen!
..viisautta kun on kuin tuuliviiri.
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=98546
..vähän fakta tietoa liitytäänkö vai ei.
http://www.pohjolansanomat.fi/verkkolehti/a/2006/10/23/2497222.htm
Nato-ovi tuskin aukeaa seuraavallakaan vaalikaudella
UP-Pentti Manninen
Helsinki
Suurimpien sanomalehtien päätoimittajat ovat ilmoittautuneet Suomen Nato-jäsenyyden kannattajiksi. UP-uutispalvelun selvityksen mukaan kolmessa suuressa puolueessa pidetään kuitenkin selvänä, että ainakaan seuraavalla vaalikaudella Suomi ei avaa Nato-ovea.
- Paitsi, jos Ruotsi hakee jäsenyyttä. Sitten haemme mekin, sanottiin.
Uusi pääministeri Fredrik Reinfeldt kertoi viikko sitten pääministeri Matti Vanhaselle, että Ruotsi ei ole muuttamassa linjaansa eikä jäsenyysaikeita ole.
Eduskunta punnitsee Suomen Nato-jäsenyyden tarpeen vuonna 2008, todennäköisesti syksyllä, kun se käsittelee seuraavan turvallisuuspoliittisen selonteon.
Vuoden 2008 selonteon valmistelevat heti ensi kevään vaalien jälkeen asetettava virkamiesryhmä ja poliitikoista koostuva eduskunnan "seurantaryhmä".
Virkamiesryhmään tullee presidentin ja pääministerin kanslian sekä ulko-, puolustus- ja sisäministeriön edustus. Edellisestä valmisteluryhmästä sisäisen turvallisuuden (sisäministeriö) edustus puuttui.
Edelliset selonteot vuosina 1995, 1997, 2001 ja 2004, eduskunta hyväksyi käytännössä yksimielisesti.
Viimeksi sotilaallisen liittoutumattomuuden takaajina olivat Tarja Halosen "ilmeisen järkkymätön" kanta, Matti Vanhanen (kesk,), Eero Heinäluoma (sd.), Erkki Tuomioja (sd.) ja Seppo Kääriäinen (kesk.). Kokoomusjohtaja Jyrki Katainen kannattaa jäsenyyttä, mutta hän ei ole tehnyt siitä taistelukysymystä.
Tuomas Forsberg kuuluu Suomen johtaviin Nato-asiantuntijoihin. Hänen mukaansa sotilasliitto Natoon on kaksi tulokulmaa.
Jäsenyyttä voi perustella sotilasliiton tarjoamilla turvatakuilla. Tai turvatakuut voi siirtää taka-alalle ja luonnehtia Natoa järjestöksi, johon halutaan kuulua ja jossa tahdotaan vaikuttaa.
Forsberg arvelee, että hallitus ja eduskunta eivät muuta Suomen Nato-suhdetta seuraavallakaan vaalikaudella, koska kansan enemmistö on jäsenyyttä vastaan.
...millä ilmaisuilla Lipponen mustamaalasi Niinistöä tammikuussa ja verrata noita puheita siihen, mitä Lipponen nyt puhuu.
Takinkääntely ei taidakaan olla yksinomaan kepulainen ominaisuus?
Vai pelkäätkö, että kepulaiset tulisivat Natolle myönteisiksi? Lipponen ei ole ehdolla vaaleissa, joten häntä Nato-myönteisetkään kepulaiset ei voi äänestää.
Avauksessa rinnastettiin Kepu, Lipponen ja Nato.
Mitä minulle vikiset, jos vastaan avaukseen?