Kovin innokkaasti ollaan aina todistelemassa tuon Ryti-Ribbentrop -sopimuksen kaikkivoipaisuutta aseavun saamiseksi Saksalta.
Mikähän oli kuitenkin lopullinen tilanne aseavun suhteen? Aseita ja varaosia toimitettiin kaiken aikaa, vaikka sanottiin Saksan sulkeneen "hanat" Suomen rauhantunnustelujen vuoksi. Ruokatoimitukset taisi olla aika pieniä keväällä 1944, mutta tulihan sitäkin pieniä määriä.
Saksa toimitti Suomelle aseita koko ajan tasaiseen tahtiin. Myöskin keväällä 1944, vaikka monissa teoksissa toisin väitetään. Osasto Kuhlmay oli jo toiminnassa esim. 20.6.1944 Viipurissa, missä se pommitti kolmen otteeseen kohteita. Marskihan oli jo aiemmin pyytänyt apua Saksalta ja sitä siis saatiin heti tämän pyynnön pohjalta.
Panssarintorjuntaan oli toimitettu kauhuja ja nyrkkejä jo keväällä 1944 YHDEN SUURHYÖKKÄYKSEN torjuntaa varten. Tässä suhteessa Kannaksen joukkojen komentaja Oesch puhuu pötyä kirjassaan Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella 1944, Otava 1956. Oesch kyllä puhuu pötyä monessa muussakin kohdassa tuossa kirjassaan. Suomihan oli saanut panssari-nyrkkejä, noita ihmeaseita, jo keväällä 1944 muutamia tuhansia. Ne oli tosin haudattu armeijakuntien asevarikoihin ja pidetty ihan naurettavasti "salaisina aseina". Niillä olisi pitänyt kouluttaa suomalaisia mosureita ja kovaa vauhtia. Kesällä 1944 menetettiin paljon arvokkaita maaleja ja miehiä tuon virheen vuoksi!
Sakemannithan toimitti lisää nyrkkejä ja kauhuja lentämällä Lapista ja pikaveneillä Virosta...
Lue Martti V. Terän kirjat ja katso niiden tilastoliitteet, josta käy ilmi laivaustilastot ja -tiedot!
Tanner: Suomen tie rauhaan 1943-1944 Tammi 1952.
Tuossa kirjassa Tanner puhuu pötyä Saksa asetoimituksista Suomeen 1944 kesällä ja niiden keskeyttämisestä. Tannerin mukaan toimitukset jatkuivat vasta Rytin tekemän Ribbentrop-sopimuksen jälkeen, samoin viljatoimitukset.
Kuitenkin Martti V Terä kertoo tarkoin tilastotiedoin kirjassaan, Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967, 184s liitteitä, kuinka aseita virtasi Saksasta Suomeen koko suurhyökkäyksen ajan! Siis ennen ja jälkeen tuon Rytin sopimuksen teon.
Tuo Terän kirjoittama kirja on häkellyttävän tarkka kaikilta osiltaan ja antaa hyvän kuvan kesän 1944 tapahtumista.
Tuossa on tarkka kuvaus materiaalihankinnoista sotiemme aikana:
Talvisodan aikaiset asehankinnat:
Terä Martti V Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962,
Asehankinnat lähinnä Saksasta:
Martti V Terä kertoo tarkoin tilastotiedoin asehankinnat, lähinnä Saksasta, kirjassaan, Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967
Noista Oeschin pötypuheista mainittakoon JR61:n
pysyminen Tienhaarassa sodan loppuun asti, vaikka kaikihan tietää kuinka JR61 vaihdettiin reserviin Tienhaarasta elokuun 5 päivän tietämillä.
Samaten Viipurin menetyksestä ja sen syistä kertoessaan hän näyttää nielaisseen sellaisenaan IV AK:n komentaja Laatikaisen ja tykistökomentaja
Sippolan selitykset ja suoranaiset valheet 20.Pr:n ammustilanteesta, jonka oli alunperin laatinut ihan asiaa tuntematon uusi 20.Pr:n ammushuollosta vastaava mies edeltäjänsä laatimien paperilukemien perusteella. Ne varmaankin oli oikeita, mutta kun ammuksethan jäi sinne lähtöpäähän, vaikka niitä oli useita tuliannoksia, siis vain kirjanpidollisesti!
Mikähän oli kuitenkin lopullinen tilanne aseavun suhteen? Aseita ja varaosia toimitettiin kaiken aikaa, vaikka sanottiin Saksan sulkeneen "hanat" Suomen rauhantunnustelujen vuoksi. Ruokatoimitukset taisi olla aika pieniä keväällä 1944, mutta tulihan sitäkin pieniä määriä.
Saksa toimitti Suomelle aseita koko ajan tasaiseen tahtiin. Myöskin keväällä 1944, vaikka monissa teoksissa toisin väitetään. Osasto Kuhlmay oli jo toiminnassa esim. 20.6.1944 Viipurissa, missä se pommitti kolmen otteeseen kohteita. Marskihan oli jo aiemmin pyytänyt apua Saksalta ja sitä siis saatiin heti tämän pyynnön pohjalta.
Panssarintorjuntaan oli toimitettu kauhuja ja nyrkkejä jo keväällä 1944 YHDEN SUURHYÖKKÄYKSEN torjuntaa varten. Tässä suhteessa Kannaksen joukkojen komentaja Oesch puhuu pötyä kirjassaan Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella 1944, Otava 1956. Oesch kyllä puhuu pötyä monessa muussakin kohdassa tuossa kirjassaan. Suomihan oli saanut panssari-nyrkkejä, noita ihmeaseita, jo keväällä 1944 muutamia tuhansia. Ne oli tosin haudattu armeijakuntien asevarikoihin ja pidetty ihan naurettavasti "salaisina aseina". Niillä olisi pitänyt kouluttaa suomalaisia mosureita ja kovaa vauhtia. Kesällä 1944 menetettiin paljon arvokkaita maaleja ja miehiä tuon virheen vuoksi!
Sakemannithan toimitti lisää nyrkkejä ja kauhuja lentämällä Lapista ja pikaveneillä Virosta...
Lue Martti V. Terän kirjat ja katso niiden tilastoliitteet, josta käy ilmi laivaustilastot ja -tiedot!
Tanner: Suomen tie rauhaan 1943-1944 Tammi 1952.
Tuossa kirjassa Tanner puhuu pötyä Saksa asetoimituksista Suomeen 1944 kesällä ja niiden keskeyttämisestä. Tannerin mukaan toimitukset jatkuivat vasta Rytin tekemän Ribbentrop-sopimuksen jälkeen, samoin viljatoimitukset.
Kuitenkin Martti V Terä kertoo tarkoin tilastotiedoin kirjassaan, Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967, 184s liitteitä, kuinka aseita virtasi Saksasta Suomeen koko suurhyökkäyksen ajan! Siis ennen ja jälkeen tuon Rytin sopimuksen teon.
Tuo Terän kirjoittama kirja on häkellyttävän tarkka kaikilta osiltaan ja antaa hyvän kuvan kesän 1944 tapahtumista.
Tuossa on tarkka kuvaus materiaalihankinnoista sotiemme aikana:
Talvisodan aikaiset asehankinnat:
Terä Martti V Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962,
Asehankinnat lähinnä Saksasta:
Martti V Terä kertoo tarkoin tilastotiedoin asehankinnat, lähinnä Saksasta, kirjassaan, Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967
Noista Oeschin pötypuheista mainittakoon JR61:n
pysyminen Tienhaarassa sodan loppuun asti, vaikka kaikihan tietää kuinka JR61 vaihdettiin reserviin Tienhaarasta elokuun 5 päivän tietämillä.
Samaten Viipurin menetyksestä ja sen syistä kertoessaan hän näyttää nielaisseen sellaisenaan IV AK:n komentaja Laatikaisen ja tykistökomentaja
Sippolan selitykset ja suoranaiset valheet 20.Pr:n ammustilanteesta, jonka oli alunperin laatinut ihan asiaa tuntematon uusi 20.Pr:n ammushuollosta vastaava mies edeltäjänsä laatimien paperilukemien perusteella. Ne varmaankin oli oikeita, mutta kun ammuksethan jäi sinne lähtöpäähän, vaikka niitä oli useita tuliannoksia, siis vain kirjanpidollisesti!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ryti teki sen mitä piti tehdä. Olisko nykyisestä pressasta muuhun kuin ajelemaan venäläisen ex-KGB-miehen kanssa autossa monta tuntia ilman että kukaan tietää mistä siellä puhuttiin?
(Antakaa mun arvata:
- Tavja kritisoi Politovskajan murhaa?
- Venäjän ihmisoikeustilanteesta puhuttiin?
- eikun Tsetsenian sodan julmuuksista??
- tai varmaankin suomensukuisten kansojen vainoamisesta??)
Hyvä juttu ja jälleen kerran esillä.
Terä tiesi sitä Terä sanoi tota....Terä oli vain jälki(viisas) hölmö. Mistä ihmeestä näitä Terän jälkiviisasteluiden äitejä oikein sikiää.
>Terä tiesi sitä Terä sanoi tota....<
Terän kirjojen hienous on tilastot ja taulukot, joista käy ilmi tarkat ajat ja toimitusmäärät niin aseiden, ammuksien kuin elintarvikkeiden ja polttonesteidenkin suhteen. Näin siksi, että hän hoiti tuota Saksan kauppojen kirjanpitoa ja valvoi laivauksia ja toimituksia.
Hän ei upseerina esitä mitään jälkiviisaan roolia, mitä nyt korkeintaab jossain kohden hieman ihmettelee menettelytapoja.
Pitää muistaa se Terän 1. kirja eli Tienhaarassa. Siinäkin on samoja laivaustilastoja aina 1944 syksyyn saakka. Lisäksi siinä on asehankinnat ja -toimitukset Saksasta 1940 vuodesta alkaen.
Loppuvuodesta 1943 lähtien ja eräs esillä ollut asia liittyi rauhan oppositiosta kirjoittelun sallimiseen.
Päämajasta jo 12.6. Se johti välittömiin toimiin kuten lisäpst-aseiden lähettämiseen ja pian myös hävittäjien saamiseen.
Lento-osasto Kuhlmey oli saanut esikäskyn 10.6. ja toimi Kannaksella jo iltapäivällä 16.6. Se ampui muutamassa päivässä alas 71 viholliskonetta. Huono sää esti pommitukset 20.6. asti.
Oeschin muistelmat ei ole tutkimus.
Saksan asetoimitukset jatkuivat Hitlerin uhkauksista huolimatta, koska Saksan viranomaiset katsoivat aina, että ne eivät koskeneet jo sovittuja lähetyksiä.
Rytin tekemä sopimus 26.6. lähinnä varmensi aseiden ja muun varustuksen saannin taistelussa menetettyjen ja kulutettujen tilalle. Tavaraa saatiin syyskuun alkuun asti.
" Saksan asetoimitukset jatkuivat Hitlerin uhkauksista huolimatta, koska Saksan viranomaiset katsoivat aina, että ne eivät koskeneet jo sovittuja lähetyksiä. "
Jatkui ne, mutta niitä piti pyytää ja sitoutua. Mannerheim joutui vihjailemaan saksalaisille poliittisen sopimuksenkin olevan mahdollista. Hitler kirjoitti keväällä 1941 Mannerheimille maailman olevan niin epävakaassa tilassa ettei hän anna yhtäkään asetta sellaiseen suuntaan, joiden käyttö saattaa olla muualla rintamanosalla tärkempää. Määrätyt aseet olivat Suomeen vientikiellossa.
>>Oeschin muistelmat ei ole tutkimus
" Avunpyntö Päämajasta jo 12.6. Se johti välittömiin toimiin kuten lisäpst-aseiden lähettämiseen ja pian myös hävittäjien saamiseen."
Toukokuun 12. päivänä 1944, lähes kuukausi ennen suurhyökkäyksen alkamista Mannerheim lähetti kirjeen Hitlerille asevientikiellon kumoamiseksi. Kirjeeseen tuli Hitlerin laaja mutta kaikenkaikkiaan Mannerheimia kohtaan kohtelias vastaus, jossa Hitler perusteli maailmansodan lähestyvän ratkaisuaan (maihinnousu Ranskaan):
>> Tältä pohjalta Teidän Herra Marsalkka on ymmärrettävä, että en voi ottaa vastuulleni sitä, että seistessämme ehkä koko maailmanhistorian ratkaisevimman taistelun edessä antaisin yhden ainoankaan aseen pois tietämättä varmasti, että se jollakin muualla kohden käytettynä tulisi vielä positiivisemmin ja keskitetymmin yhteiseksi hyödyksi.
tieteellisenä tutkimuksena asianmukaisessa järjestyksessä. Eihän sen sisältämiä asioita kukaan ole kiistänyt. Se on kuitenkin vahvasti nimenomaan kirjoittajansa näkemys, ei kiihkottoman puolueetonta tiedettä.
aikalaisen muistelmateoksia tutkijat sitten lainailevat. Ylikangas on muuten ottanut teokseensa Tie Tampereelle - Kustaa Mikko Evän muisteluja. Kukaan ei väitä tai kiistä Mikko Evän kirjan olevan tutkimusteoksen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/K._M._Evä
joiden katsoo olevan luotettavia. Tiedot yleensä tarkistetaan jostain toisesta lähteestä. Muistelmien luotettavuudwen voi todeta esimerkiksi tarkistamalla sen lähdeaineiston ja mahdolliset viitteet. Monet muistelmat ovat vain muistelijan tekemisten puolustuspuheita tai pahimmassa tapauksessa kehumisia. Ehkä tunnetuin esimerkki on Veikko Vennamon muistelmat, joissa Vennamo omii itselleen kaikki hyviksi katsomansa asiat, vaikka ei olisi pannut tikkua ristiin niiden eteen.