Minusta yksi kaikkein järkyttävimmistä asioista uskovaisten elämässä on se, että ihminen voi vakaasti uskoa olevansa taivaaseen matkalla, vaikka hän ei koskaan tule pääsemään sinne perille.
David Wilkerson kirjoittaa eräässä kirjassaan, että on paljon sellaisia ihmisiä seurakunnissamme, jotka ajattelevat olevansa uskossa ja vieläpä hyvin esimerkillisellä tavalla. He käyvät seurakunnan tilaisuuksissa ja maksvat kymmenykset. He pitävät huolta perheestään raataen niska limassa perheensä toimeentulon eteen.
Kuitenkaan he eivät ole matkalla taivaaseen, vaikka uskovat itse niin ja vaikka kaikki muutkin ovat valmiita uskomaan niin.
Heidän elämässään hyvästä (työ, perhe, ystävät, sukulaiset, harrastukset...) on tullut parhaimman, eli Jumalan, vihollinen.
Nämä ihmiset eivät käytännössä vietä ollenkaan aikaa Jumalan kanssa. He ovat Jumalalle tosiasiassa täysin vieraita. Heitä voi verrata ihmisiin, jotka hyvistä syistä johtuen kieltäytyivät osallistumasta juhliin, jotka rikas isäntä oli valmistanut heitä varten. Me kaikki tiedämme tämän Raamatun kertomuksen.
Wilkerson sanoo, että Raamatun mukaan Jumala suuttuu niille ihmisille, jotka laiminlyövät hänet näin törkeällä tavalla pitäen halpana hänen seuransa. Se käy ilmi esille ottamastani kertomuksesta, jossa isäntä kieltäytyy koskaan päästämästä hänet ylenkatsoneita juhliinsa.
Michael Howardista sen verran, että vaikka hän on menettänyt jotain alkuaikojensa voimasta ja puhtaudesta, on hän varmasti oikeassa siinä, mistä häntä täällä Suomessa kritisoidaan. Häntä kritisoivat ne, jotka eivät tiedä asioista mitään.
David Wilkerson kirjoittaa eräässä kirjassaan, että on paljon sellaisia ihmisiä seurakunnissamme, jotka ajattelevat olevansa uskossa ja vieläpä hyvin esimerkillisellä tavalla. He käyvät seurakunnan tilaisuuksissa ja maksvat kymmenykset. He pitävät huolta perheestään raataen niska limassa perheensä toimeentulon eteen.
Kuitenkaan he eivät ole matkalla taivaaseen, vaikka uskovat itse niin ja vaikka kaikki muutkin ovat valmiita uskomaan niin.
Heidän elämässään hyvästä (työ, perhe, ystävät, sukulaiset, harrastukset...) on tullut parhaimman, eli Jumalan, vihollinen.
Nämä ihmiset eivät käytännössä vietä ollenkaan aikaa Jumalan kanssa. He ovat Jumalalle tosiasiassa täysin vieraita. Heitä voi verrata ihmisiin, jotka hyvistä syistä johtuen kieltäytyivät osallistumasta juhliin, jotka rikas isäntä oli valmistanut heitä varten. Me kaikki tiedämme tämän Raamatun kertomuksen.
Wilkerson sanoo, että Raamatun mukaan Jumala suuttuu niille ihmisille, jotka laiminlyövät hänet näin törkeällä tavalla pitäen halpana hänen seuransa. Se käy ilmi esille ottamastani kertomuksesta, jossa isäntä kieltäytyy koskaan päästämästä hänet ylenkatsoneita juhliinsa.
Michael Howardista sen verran, että vaikka hän on menettänyt jotain alkuaikojensa voimasta ja puhtaudesta, on hän varmasti oikeassa siinä, mistä häntä täällä Suomessa kritisoidaan. Häntä kritisoivat ne, jotka eivät tiedä asioista mitään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jos ihminen on uudelleensyntynyt, kuinka voi olla
Jumalalle tuntematon? Pelastusvarmuus, onko sellaista sitten ollenkaan? Vai puhuuko Wilkerson jumalattomista? Arvostan vastaustasi.
niin huomaisit, että Wilkerson puhuu uskoville tässä tapauksessa. Wilkerson ei koskaan saarnaa näistä asioista uskoville ja hän tekee aina hyvin selväksi, kenelle suuntaa viestinsä. Niin selväksi, ettei siitä voi erehtyä. Kyse oli niistä, jotka ajattelevat vakaasti olevansa uskossa ja taivaaseen metkalla.
Kirja oli muistaakseni pari vuotta sitten ilmestynyt "Ennustus" (ei 70-luvulla julkaistu "Näky", vai mikä se nyt silloin olikaan).
On parhaimmillaan rakentavaa ja rohkaisevaa.
Muistetaan kuitenkin lukea sitä koetellen eikä sokeasti kaiken niellen.
Mutta mitä sitä turhaan epäilemään, jos Hengen todistus sisimmässämme on niin voimakas, että sitä joutuu olemaan ihan hiljaa ja miettimään, että mitä tämä tarkoittaa juuri minun kohdallani... Se on itseensä menemistä.
Tulisi ilmoitukset koetella, ja luulen että se kehoitus koskee myös "ei-ilmoituksia" vaan muuta hengellistä kirjoittamista ja sen lukemista.
Koetelkaa kaikki ja pitäkää mikä hyvää on.
ja se on minulla, niinkuin monilla muillakin, automaattinen prosessi. Joko henki yhtyy, tai se ei yhdy ja joko teksti on sanan mukaista ja raitista, tai se ei sitä ole...
Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Olen itse miettinyt juuri samoja asioita. Toiset eivät vietä aikaa Raamatun luvussa ja rukouksessa, joka päivä. Joillekin seurakunta on valitettavasti vain sosiaalinen klubi.
Esimerkki.
Olin perheeni kanssa päiväkokouksessa. Kokouksen loputtua menimme autolle ja istuimme penkeille. Siihen pölähti autosta eräs pariskunta ja he sanoivat tulleensa seurakuntaan kahville. Uskossa ovat, mutta ovatko Wilkersonin mainitsevalla tavalla? Mikä oli bointti? Se, että sana ei maistunut mutta kahville tultiin kuin moottoripyöräkerholle.
Kyllä kuule minuakin on mietityttänyt nuo asiat siitä syystä, että en todellakaan haluaisi kuulua itse niihin, jotka laiminlyövät Herransa. Myönnän, että minulla on aihetta itsetutkisteluun, tosin ei niin suuressa määrin kuin pariskunnalla, jonka otit esimerkiksi...
Kyllä asia todella on niin, että ehkä suurimmalle osalle seurakunta on vain sosiaalinen klubi. Sen ymmärtää jokainen, mutta ehkä parempi niin kuin että klubit ovat jossain muualla...
Tuo kirjoitus pätee paremmin kuin Suomessa. Amerikassa on "muotia" olla uskovainen ja luottaa "GOD"-iin. Suomessa prosentuaalisesti se osuus joka käy seurakunnassa mutta ei ole pelastettu on prosentuaalisesti huomattavasti pienempi kuin amerikassa. Suomessa ei kukaan kehtaa tunnustaa uskoaan ellei ole sitä elävästi.
että vika on Amerikassa ja että Wilkerson puhuisi itseasiassa uskosta osattomille. Wiin ei kuitenkaan ole. Wilkerson suuntaa puheensa uudestisyntyneille helluntailaisille, jotka ovat ns. aidosti uskovia.