Olen miettinyt joskus mm.Jehovan todistajien uskon aitoutta ja motiiveja. He sanovat rakastavansa ja palvovansa Jumalaa. Mutta mitkä ovat heidän palvonnan ja rakkauden motiiviit. Ovatko ne pyyteettömät? Sanoisin EI! Sillä aito rakkaus ei odota palkintoa tai vastapalvelua.
Pyyteetöntä ja aitoa?
Obs!
7510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä olin uskossani siinä mielessä itsekäs, että odotin toteutuvaksi niitä ennustuksia ja opetuksia, joita minulle opetettiin lapsesta saakka.
Kun sitten mikään mitä oli luvattu ei toteutunut, niin menetin uskoni.
Ex-vaimoni on toisaalta täysin pyyteetön uskossaan. Hänelle on aivan yksi ja sama, vaikka hän kuolisi harmagedonissa, kunhan Jehovan nimi saa ylistystä. Hän ei odota paratiisia tai muutakaan itselleen. Hän on siis täysin epäitsekäs uskossaan.
Sellaista asennetta ei voi muuta kuin arvostaa, vaikka en itse todellakaan usko moiseen eksytykseen.
Vilpittömiä ja pyyteettömiä jt-uskovaisia siis todellakin on olemassa.
Saattaapi olla ja varmaan onkin, mutta olettaisin kuitenkin että valtaosan usko ja "rakkaus" perustuu palkituksi tulemiseen.
Kokemukseni mukaan noin 1/4 odottavat ikuisen elämän palkintoa.
Toinen neljäsosa on noita pyyteettömiä ja loput ovat muuten vain mukana, koska ovat perheen mukana lahkoon joutuneet. Heidän kohtalonsa on kurjin.
Tällä palstalla nimimerkki "Roikkuja" edustaa heitä.
Puolet jt-uskovaisista ei edes ajattele asiaa sen syvälisemmin. Mennään vaan porukan mukana kun ollaan meininkiin totuttu.
Tämä on siis vain minun henkilökohtainen mielipiteeni. Mitään tilastoja tai muutakaan faktaa minulla ei ole esittää.
Kivasti niputit samaan suppuun yli 6:n miljoonan ihmisen henkilökohtaisen uskon. Mahtavaa! Upeeta!
Perusteleppas meille kaikille oikeaksi väitteesi siitä, mitä aito rakkaus on ja mitä siihen ei kuulu.
Ihan vaan sinun tiedoksesi: Jumala on rakastanut ihmisiä ensin. Hänen rakkauden osoituksiinsa kuuluu lupaus ikuisesta elämästä.
Voi ehkä vaikuttaa itsekkäältä se, että jotkut ihan oikeasti tarttuvat siihen lupaukseen, mutta on kuitenkin niin, että Jumala on sen luvannut ensin, ennen kuin kukaan on sitä pyytänyt.
Toisaalta Raamattu sanoo suoraan 1. Joh. 5:3:ssa, että Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään. Rakastatko sinä Jumalaa niin paljon, että todella otat selvää hänen käskyistään noudattaakssesi niitä ja sanojesi mukaan teet sen vielä odottamatta saavasi mitään palkaksesi? Miten on?
Mitä rakkaus on? Sitä on hyvin vaikea sanoiksi pukea sen täytyy kokea. Rakkaus on sellaista mikä ei hupene käytössä. Rakkaus saa posket punottamaan ja suun sanattomaksi. Rakkaus saa sydämmen sykkimään. Rakkautta on saada aamukahvit
ja kuulla sanat.. hyvää yötä, pitää omaa lasta/lapsenlasta sylissä, kävellä luonnossa, kuunnella musiikkia,saunoa, tehdä lähinmäiselle hyvää,kuulla lapsen nauravan, pitää vaimoa kädestä,rakkaus ei toivo toiselle pahaa eikä aseta vaateita.. Tällaista on rakkaus.
Miten sitten selität tämän raamatunkohdan?
"6 Sitä paitsi ilman uskoa on mahdotonta miellyttää häntä, sillä Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä." Hepr.11:6 UM
Ilm. 4:11 --> antaa tärkeimmäin syyn palvoa Jumalaa.
Jumala kaiken Luojana ansaitsee palvontamme, rakkautemme, kunnian...
Tietenkin epätäydellisille ihmisille on helpompaa, jos on jotain konkreettista, mitä odottaa. Sanoihan Paavalikin, että on juossut hyvän juoksun, uskon säilyttänyt ja että hänellä olisi pian palkinto edessään. Eli tulevien siunausten odottamisessakaan ei ole mitään väärää! Vrt.Matt 24:13 --> joka kestää loppuun asti, pelastuu! (Eli saa palkinnon...)
Eivät nämä kaksi "motiivia" sulje toisiaan pois!!!