En ole pahemmin täällä lukenut viestejä, mutta sen mitä äsken selasin, niin aika tylyltä kuulostaa tuo hoitajien mollaaminen.
Itse olen hoitaja ollut jo 6 vuotta ja lähdin alalle ihan sen takia, kun tuo hoitovietti on tavallista suurempi. Eli suurella sydämellä työtäni teen.
Viimeksi työvuoroni oli 10 tuntia ja tuossa ajassa oli tehtävä 60 asiakaskäyntiä. Tosin kyseessä oli yö, joten ei ruokailuihin mennyt aikaa. Työssäni kierrän useita palvelutaloja, joten liikkumiseen menee aikaa.
Saadaan asiakkailta kiitosta, mutta ne omaiset... voi helvetti kun tekis mieli joskus sanoa, että tule yhdeksi yöksi mukaan töihin, niin näät mitä resurssit meillä on.
Omaiset näkee asian niin omalla tunteella omasta suppeasta näkökulmasta.. kun taas hoitaja joutuu tekemään/näkemään työn kokonaisuutena.
Esim. eräs omainen huuti, että hänen äidin luona on käytävä kolme kertaa. Mummo, jolla on teippivaippa ja laitasänky, mummo joka kääntää itse asennon kyljeltä selälleen jne.
Kun taas asiakkaina on vanhuksia, jotka todellakin tarvitsisivat sen kaksi käyntiä, koska ovat vaipoissa, eivät voi vaihtaa asentoa ja ovat laitasängyssä.
Mitä "pahempi" omainen, sen parempi hoito on vanhuksella, vaikka vanhus olisi hyvä kuntoinen.
Kun taas kiltti vanhus, jolla on kiltit omaiset.. ei saa niitä ylimääräisiä käyntejä, vaikka kunto olisi huono. Kaupungin herrat taas on sitä mieltä, että rahaa vanhustyöhön ei ole, joten pakko pärjätä tällä henkilömäärällä.
Yritä olla kiireetön, vaikka jonossa on hälyytyksiä ja vakituisia yökäyntejä. Yritä kärsivällisesti kuunella kärttyisän omaisen palaute, kun vanhus kiittää lämpimästi saamastaan avusta.
Kun työvuoro on ohi, mietit sitä kilttiä mummoa liian kilttiä omaisia.. tekisi mieli neuvoa, että VAATIKAA... vaatikaa sitä yhtä käyntiä kaupungilta..
Sille kärttyisälle omaiselle tekisi mieli sanoa, että haista pas...a!!!! Pitäis kerrankin sen suuren suunsa kiinni, koska ei tiedä meidän työstä mitään. Eikö se tajua, että se turha käynti on pois toiselta. Joku ei saa sitä ekaakäyntiä, vaikka tarvetta varmaan olisi.
Ja eikö ne tajua, että me emme päätä kuka saa sen käynnin ja kuka ei. Meille sanotaan korkeimilta tahoilta, että missä meidän täytyy käydä ja kuinka monta kertaa. Joskus jätämme hälyytyksen jälkeen viestin, että on eräs vanhus joka mielestämme tarvitsee yökäynnit... mutta kas kummaa, eipä sitä yökäyntiä tule vaikka liikkuminen olisi kuinka huteraa ja horjuvaa. Kiitos päättömien omaisten, jotka osaa vain valittaa ja kitistä.
Onneksi vanhukset on paljon ystävällisempiä!
Itselle palkinto on, kun vanhukselle jää hyvämieli käynnistäni. Ajattelen, miten toivoisin omia vanhempiani hoidettavan, samalla tavalla haluan hoitaa muitakin. Mutta, yritän ymmärtää ettei hoitaja voi työpulalle, määrä rahoille mitään. Valittamisen sijaan hommaisin yksityisen avustajan tai järjestäisin sisarusten kesken omaishoitovuoroja, että he saavat hoitoa enemmän kuin kaupunki pystyy järjestämään.
Itse olen hoitaja ollut jo 6 vuotta ja lähdin alalle ihan sen takia, kun tuo hoitovietti on tavallista suurempi. Eli suurella sydämellä työtäni teen.
Viimeksi työvuoroni oli 10 tuntia ja tuossa ajassa oli tehtävä 60 asiakaskäyntiä. Tosin kyseessä oli yö, joten ei ruokailuihin mennyt aikaa. Työssäni kierrän useita palvelutaloja, joten liikkumiseen menee aikaa.
Saadaan asiakkailta kiitosta, mutta ne omaiset... voi helvetti kun tekis mieli joskus sanoa, että tule yhdeksi yöksi mukaan töihin, niin näät mitä resurssit meillä on.
Omaiset näkee asian niin omalla tunteella omasta suppeasta näkökulmasta.. kun taas hoitaja joutuu tekemään/näkemään työn kokonaisuutena.
Esim. eräs omainen huuti, että hänen äidin luona on käytävä kolme kertaa. Mummo, jolla on teippivaippa ja laitasänky, mummo joka kääntää itse asennon kyljeltä selälleen jne.
Kun taas asiakkaina on vanhuksia, jotka todellakin tarvitsisivat sen kaksi käyntiä, koska ovat vaipoissa, eivät voi vaihtaa asentoa ja ovat laitasängyssä.
Mitä "pahempi" omainen, sen parempi hoito on vanhuksella, vaikka vanhus olisi hyvä kuntoinen.
Kun taas kiltti vanhus, jolla on kiltit omaiset.. ei saa niitä ylimääräisiä käyntejä, vaikka kunto olisi huono. Kaupungin herrat taas on sitä mieltä, että rahaa vanhustyöhön ei ole, joten pakko pärjätä tällä henkilömäärällä.
Yritä olla kiireetön, vaikka jonossa on hälyytyksiä ja vakituisia yökäyntejä. Yritä kärsivällisesti kuunella kärttyisän omaisen palaute, kun vanhus kiittää lämpimästi saamastaan avusta.
Kun työvuoro on ohi, mietit sitä kilttiä mummoa liian kilttiä omaisia.. tekisi mieli neuvoa, että VAATIKAA... vaatikaa sitä yhtä käyntiä kaupungilta..
Sille kärttyisälle omaiselle tekisi mieli sanoa, että haista pas...a!!!! Pitäis kerrankin sen suuren suunsa kiinni, koska ei tiedä meidän työstä mitään. Eikö se tajua, että se turha käynti on pois toiselta. Joku ei saa sitä ekaakäyntiä, vaikka tarvetta varmaan olisi.
Ja eikö ne tajua, että me emme päätä kuka saa sen käynnin ja kuka ei. Meille sanotaan korkeimilta tahoilta, että missä meidän täytyy käydä ja kuinka monta kertaa. Joskus jätämme hälyytyksen jälkeen viestin, että on eräs vanhus joka mielestämme tarvitsee yökäynnit... mutta kas kummaa, eipä sitä yökäyntiä tule vaikka liikkuminen olisi kuinka huteraa ja horjuvaa. Kiitos päättömien omaisten, jotka osaa vain valittaa ja kitistä.
Onneksi vanhukset on paljon ystävällisempiä!
Itselle palkinto on, kun vanhukselle jää hyvämieli käynnistäni. Ajattelen, miten toivoisin omia vanhempiani hoidettavan, samalla tavalla haluan hoitaa muitakin. Mutta, yritän ymmärtää ettei hoitaja voi työpulalle, määrä rahoille mitään. Valittamisen sijaan hommaisin yksityisen avustajan tai järjestäisin sisarusten kesken omaishoitovuoroja, että he saavat hoitoa enemmän kuin kaupunki pystyy järjestämään.
Vastaukset 68
Vanhimmat
On omaisia, jotka vaativat hyvää hoitoa ja oikeinhan se periaatteessa onkin, mutta kolikon toinen puoli on juuri se,että hoitajien aikaresurssit henkilöä kohden ovat rajalliset. Omainen, joka sattaa useammankin kerran päivässä soitella, kuluttaa aikaa konkreettiselta hoitotyöltä. Nämä erikoistoivomusten täyttämiset oman omaisen kohdalla ovat valitettavasti pois niiltä, joilla "vahteja" ei ole. Toki perushoidot tehdään, mutta papiljottien laitto ja seurustelu kyllä jää.
Etköhän itsellesikin tahtoisi sellaisen omaisen joka vaatii sinulle hyvää hoitoa?
Ehkä osaan olla realistinen ja tiedäm mitä voi vaatia, mitä ei. Ja ymmärrän kiireen ja sen, että työ on raskasta. Toivon, ettei omat lapseni uhraudu siihen, että elävät vain minua varten ja pitävät puoliani.. opetan, että antavat minua hoitaville tahoille työrauhan, kun olen vanha. Pyrin tekemään sen kaiken, mitä vähänkin pystyn, itse. Koska tekemisen muisti säilyy, kun muu muisti menee. Tietysti oma fyysinen kunto vaikuttaa, mutta tiedän että perushoidon saan hoitajilta. Jos enemmän tarvitsen, palkkaan yksityisen hoitamaan.
Mutta kerrohan sitten kun olet jalaton ja päätön, etkö haluaisi jonkun läheisen pitävän puoliasiasi huonoja hoitokäytäntöjä vastaan omassa tapauksessani.
Et kait sentään halua virttyä ulosteissasi tuntiakausia.
Tai koko päivää maata?
Siitähän saa sen kauhkokuumeenkin.
EIkö olisi hypsesi veisi sinut ulos aurinkoon syömään seurustelemaan kanssasi, käyttäisivät sinua vessassa ja petaisivat sinut nukkumaan, koska hoitajilla on juuri siihen aikaan niin kiire, että mikään ihmimilen hiljainen hoitotuookio ennen nukkumaanmenoa ei tule kysymykseenkäään, vaan kaikki toimii liukuhihnamenetelmällä hätäisesti.
JOs en saa hyvää hoitoa laitosksissamme, niin toivon todella että lapseni pitävät minusta jollain tyydyttävällä tavalla huolta.
Aiot siis olla varakas ja palkata yksityisen hoitajan?
Minä kyll palkkaisin sellaisen heti alunperinkin jos ei minulla olisi noin paljon turhaa rahaa käytössäni.
En ikinä silloin menisi minnekään lahtauslaitoksiin piinattavaksi.
Haluan että lapseni elävät elämäänsä ja jättävät hoitamisen ja holhoomisen hoitajille. Toki ihanaa. että vierailevat ja pitävät yhteyttä, mutta hoitoon en halua heidän puuttuvan.
Ja koko päivä maata? Tuntikausia ulosteissa? Noihin et usko itsekään...
Minusta omat perilliset ei ole olemassa sen takia, että heille kuuluu vastuu hoidostani kun olen vanha. Minua stressais ajatus olla heille "taakkana", vaikka he eivät sitä niin kokisi itse. Itse sen taakkana olemisena kokisin.
Velvoitatko sinä lapsesi huolehtimaan sinusta oman perheen, työn, harrastusten jne lisäksi?
Kyllä tällähetkelläkin on yksityisiä hoitajia ihan keskituloisilla vanhuksilla.
Ja et sinä päätä, asutko laitoksessa vai et, mikäli yksityistä et palkkaa. Kun olet aikaa vievä kotihoidossa ja kuntosi on huono, sinut viedään laitokseen. Resurssit kotona hoitamiseen ei riitä, mikäli vointisi takia tarvitset paljon käyntejä. laitoshoito tulee edullisemmaksi, kuin lukuista kotihoito käynnit ja silloin sinut omaisten suostumuksella viedään laitokseen.. ellet velvoita omaisia maksamaan sinun yksityisestä hoidosta. Omaisilla on kaksi vaihtoehtoa, järjestää hoitoa tai antaa suostumus siirtää vanhus laitoshoitoon tai johonkin palvelutaloon.
Mikähän on se keskitulotaso, jolla voi pestat itselleen yksityisen hoitajan?
Ja kuinkahan monesta tunnista olisi kyse?
Ja jos kyse on vain parista tunnista niin ehkäpä, mutta jos tahtois kotihoitoa vuorokaudet ympäriinsä, niin tuskinpa tuohon määrään tunteja olisi keskituloisillakaan varaa.
Ja on ääretön määrä vanhuksia, joilla on todella pienet eläketulot. Varsinkin vanhoja naisia jotka ovat hoitaneet lapsiaan kotona, ja lastenhoitoa ja kotihoitoahan ei työksi lasketa kun eläkepitsteitä jaetaan.
Nämä naisetko ovat sitten ansainneet kohtuuttoman huonon hoidon ja vanhuuden?
Fiksua.
Myös entisaikojen pienviljelijät kuuluvat tähän köyhyyskastiin.
Aivan kuten vanhemmillakin on velvollisuuksia lapsiaan kohtaan on myös lapsilla velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan.
Tällainen velvollisuus on vielä yksi sukupolvi sitten ollut arkipäivää ja täysin itsestään selvää.
Vain ne joilla ei ollut sukulaisia ja lapsia ja olivat niin köyhiä, etteivät voineet elättää vanhempiaan saattoivat lähettää vanhuksensa kunnan/kaupungin VAIVAISKOTIIN, ja se oli kuule semmonen kauhia paikka, että jokseenkin vastas nykypäivän stressisiä yleisiä laitoksia, joissa vanhukset todsellakin pakotetaan virtsaamaan ja ulostamaan vaippoihin, siksi, ettei ehditä viemään heitä vessaan.
Eikä todellakaan ehditä vaihtamaan vaippojakaan monta kertaa päivässä.
Joissakin laitoksissa on jopa vedetty vaipat niin tiukalle, että vain KAKSI vaippaa päivässä käytetään, olipa ne sitten kuinka märkiä ja kakksia tahansa.
Ei ole ollenkaan kumma että virtsatulehdukset ja sairaalabakteerit tappavat enemmän kuin lainmukaan sallittua.
Onko sellaisen paikka kotona, joka kaipaa hoitoa vuorokauden ympäri? Pitäisikö mielestäsi kaupungin varoilla hoitaa jokaista vanhusta kotona ympäri vuorokauden? Kyse on siis muutamasta tunnista. Ja keskituloinen pystyy tuon muutaman tunnin ostamaan.
Monella niistä naisista on myös leskeneläke, mieheltä jäänyt perintö. Moni on myynyt maatilan ja muuttanut pienempään asuntoon kaupunkiin.
Ne joilla on rahaa ostaa paremman palvelun yksityiseltä (aikaa). Joilla ei ole varaa, on pakko tyytyä kaupungin hoitoon ja sen ajan käytössä on sillon rajat. Kuten varmaan ymmärrät, ei kenenkään vierellä voi ympäri vuorokauden olla, koska vanhuksia on enemmän kuin kymmenen tai kaksikymmentä. Katsoppa kun ne monet muut vanhukset tarvitsevat myös hoitoa.
Missä laitoksessa vaippoja on käytössä vain kaksi? Kyllä palvelutaloissa, pienkodeissa jne. asuvat vanhukset ostaa itse vaippansa ja niitä käytetään sen mukaan kuin on tarve. Ja älä uskottele minulle, että ihminen pärjää kahdella vaipalla vuorokauden... ei ikinä, jos ei ehdi edes vessaan viemään. Jo pelkästään yöaika vaatii yhden vaipan.. kukaan ei pärjää yhdellä vaipalla päivää vaan peitto todellakin kelluu sängyssä jos sitä ei välillä vaihda.
Huomaa, ettei sinulla ole hoidosta hajuakaan.
Ja vti:tä on vanhuksilla, joilla ei ole edes vaippoja vaan he kykenee tekemään alapesut ja wc:reissut itse.
Ja kuinka moni laitoskuntoinen tunnistaa oman wc hädän? On vanhuksia jotka pyytää wc-apua 5min välein, tuloksena (-) eli ei virtsaa likikään joka wc käynnillä.
On vanhuksia, jotka kertoo vaipan olevan kuiva. Tarkistuksessa käy ilmi, että pissithän siellä on.
Laitoksissa tasan on yö-, aamu, päivä- ja iltakierto, jolloin vaipat tarkistetaan ja tarvittaissa vaihdetaan. En itse työskentele laitoksessa, mutta työharjoitteluajan verran kokemusta löytyy.
Minulle on kerrottu että vaipoissa on säästettävä ja että joissakin laitoksissa säästetään noin.
Toivottavasti tuollaisia laitoksia ei ole, mutta en ihmettelisi vaikka olsikin.
Ja tottakait ne kelluu pissassa.
Vaipat tosin vetää nyt niin monta litraa kuin mahdollista juuri siksi, ettei tarvisisi niin monta sellaista kovaveto-vaippaa käyttää.
Minulla on todellakin kokemusta hoitotyöstä.
Sinulla on vain parempi hoitolaitos (ja hoitoasenne?) jossa työskentelet kuin monella muulla?
Kysymys ei sitten ollutkaan kuin muutamasta tunnista.
Kyllä tuo laitoshoito on kaiken loppu jos ei se tästä parane.
En suosittele kellekään.
Älkää hyvät hoitajat kehuko tätä toimimatonta laitoshoitoa, se ei ole kenenkään etu.
Ei potilaiden, hoitajien, ei omaisten.
Se ei ole kenenkään etu, mutta tosiasia on että laitoshoito on ja pysyy suomenmaassa. Kun asiakaan kunto vaatii 24h läsnäoloa, niin kuinka sen hoidon muuten järjestää? Vaikka takana on tunnetta satasella, niin se ei muuta suomenvaltion rahatilannetta. Kunnat ja kaupungit köyhtyy ja avohoito tiettyyn pisteeseen saakka on halvempaa kuin laitoshoito, mutta tosiasia on että lukuisia hoitokäntejä tarvitseville laitos on edullisempi hoitopaikka.
Se on se prioriteettikysymys että mihin satsataan mihin ei.
Nyt on menossa heikot pois nostamasta veroprosdenttia-asenne ja silloin alkaa tapahtua julmuuksia noita heikkoja ryhmiä kohtaan.
On oltava yhtenä rintamana inhimillisen hoidon puolesta, myöskin maamme köyhimmille ihmisille.
Pitääkö heidät vielä jättää heitteille vanhonakin, vaikka ovat jo kovan ja köyhän elämänkin kokeneet?
No en todellakaan kannata heitteille jättöä, vaan olen hyvän hoidon kannalla.
Siinä omaisillekin miettimistä, ketä kannattaa äänestää sinne vuoren huipulle.
Lisää hoitajia ja paljon.
Ja suomenvaltiosta, aika velkainen maa tämä suomi on.
Eipä juuei rikkaampiakaan maita ole.
http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_03_05_julktal_vaje_eu.html
Varmastikaan tuo näkökulma ei sano mitään hoidon laadusta.
Se ettei anneta hoitoa ollenkaan takaa varmasti sen että hoidon budjetti on voittoisa.
Tuollaiset mitat ovat melko mitättömiä kun niitä käytetään hoitoalaa alasajaessa.
Suomi on yksi rikkaimmista maista ja se on aivan totta.
Suomessa hoidontaso on korkealaatuista, moneen muuhun maahan verrattuna. On maita, joissa myös sairaalassa henkilökunta polttaa tupakkaa, paikat on epäsiistit jne. Suomessa erikoisairaanhoidon piiriin kuuluvat hoitotoimenpiteet on ilmisia. On kelan korvauksia lääkkeistä jne.. hoitotyö vie paljon rahaa.
olen hoitajana työskennyllyt niin kunnallisella puolella kuin yksityiselläkin ja täytyy tähän todeta että kyllä kunnallisella puolella resurssit ovat paremmat. yksityinen puoli maksaa potilaalle enemmän mutta hoitajia on usein vähemmän niiden palkka on huonompi ja jokainen tarvike hoitoatrvikkeet ja vaipat ovat kortilla siis tarkoitan yksityisiä hoitolaitoksia.Lisäksi yksityisellä puolella hoitohenkilökunta on usein kouluttamatonta .tällä tarkoitan yksityisiä hoitolaitoksia en suuria organisaatioita joilla lääkäri ja leikkauspalvelut ja sairaalat vaan hoitokoteja ja palvelukoteja.
Mutta koska kyse on yksityisestä puolesta kaikki kuulostaa luksukselta ja omaiset luulevat vanhuksensa saavan paljon parempaa hoitoa .
Omaisten kiukutteluun vielä , olen huomannut että omaiset jotka käyvät harvoin katsomassa mummuaan / pappaansa ovat usein niitä joilta kuulee loukkaavaa ja asiatonta teksitä , olen ajatellut sen liityvän omaisten huonoon omatuntoon ja riittämättömyyden tunteeseen siitä ettei itse halua tai ole kyennyt hoitamaan mummua tahi pappaa , onhan se niin että jos koet huonoa omaa tuntoa , sinulla on selvittämättömiä riitoja tai muuta sellaista ja mummu/ pappa on niin huonossa kunnossa ettei hänelle niistä kehtaa huutaa niin hoitohenkilökunta saa kuulla kunniansa. On surullista huomata kuinka paljon selvittämättömiä riitoja , tunteiden setvimisiä ym jää jälkeen omaisten kuollessa / ollessa huonossa kunnossa , Nämä sitten kaihertavat omaisten mielessä ja sitten tullaakin hoitohenkilökunnan luokse turpa punaisena huutamaan , yritä siinä hoitajana sitten vakuutella omaiselle että ei me hoitajat kyllä ihan paahuuttamme tai tahallamme niitä mummuja ja pappoja huonosti hoideta.
lisäksi on olemassa sellaisten vanhusten ryhmä kuin kaksinaamaiset vanhukset , he ottavat hoidon hymysuin vastaan kiittävt ja siunaavat sinua hyvästä hoidosta ... mutta kun tulee omaisia niin johan alkaa pahan kierre pyörimään osa vanhuksista tekee tahaallan osa muistamattomuuttaan mutta on siinä sitten huulipyöreänä kun herttaisena pitämäsi mummu/ pappa laukoo sinulle täysin käsittämättömiä asioita päin naamaa usein suoranaisa valheita. Esim minua ei ole käytetty vessassa / suihkussa , en ole saanut ruokaa en puhtaita vaatteita , hoitaja haukkuu antaa vääriä lääkkeitä ei anna lääkkeitä jne...
Hoitajilla kun ei tunnu olevan minkäälaista suojaa työnpuolesta tätä haukkumista vastaan, otat vain kaiken vastaan ja kiität perään jos erehdyt sanomaan vastaan niin silloin olet huonohoitaja ja etkä tee työtäsi sydämmellä ... joten omaiset ottakaa huomioon myös me hoitajat satumme jostain kumman syystä olemaan vain ihmisiä niin kuin tekin.
Vastaavassa työssä ollut hoitaja tässä toteaa, että hieno kirjoitus. Moni luulee yksityisellä olevan parempaa, mutta raskaasti on väärässä. Bisnes pyörii, ei mitään kontrollia.
Ruotsissa tulee kova kopina kun joku tekee Lääninhallitukseen valituksen ja paikkoja suljetaan ja epäasiallisia hoitajia poistetaan.
Suomessa ei mitään, saa tehdä ja käyttäytyä aivan miten vaan.
Ruotsissa todistetaan näitä tapahtumia, Suomessa ei juurikaan ole onnistuttu. Mistä tämä johtuu ?
Eikö löydy todisteita vai eikö osata hankkia todisteita ?
Ainoa keino teillekin ehkä saada lisää väkeä olsisi juuri noiden vaativien/läheisistään huolta kantavien omaisten lisääntyminen, niin että kaupungin/kunnan olisi pakko tajuta, että väkeä on lisättävä.
Te ette osaa tehdä yhteistyötä näiden asioiden suhteen noiden "vaativien" omaisten kanssa.
Ajatlekaa, mikä voimavara heissä piilee, jos osaatte olla järkeviä.
Mitä enemmän kaltoin kohtelette omaisia niin sitä vaikeammiksi ja epäluuloisemmiksi hoidon suhteen he varmasti tulevat, eivätkä varmaankaan aiheetta.
Kuka uskoisi epäkohteliaiden ja penseiden hoitajien olevan hyvä heidän läheiselleenkään.
Niin hyviä hoitajia kuin olettekin, ette ehkä ole vielä oivaltaneet tärkeintä: omaisten "hoito" on varsinkin dementiapotilaiden kohdalla yhtä tärkeää kuin sen varsinaisen potilaan hoito. YLimielinen suhtautuminen saa omaiset vielä vihaisemmiksi, asiallinen ja ystävällinen keskustelu parantaa molemminpuolista ymmärrystä.
Jokaiselle asiakkaalle tehdään hoito- ja palvelusuunnitelma. Kirjatkaa siihen täsmällisesti, mitä ja mistä syystä kukin jotainpalvelua/hoitoa tarvitsee. Jos joku tarvitsee välttämättä papiljotit, niin miettikää hetki: ehkä se on aivan yhtä olennainen osa tämän henkilön identiteettiä kuin jollekin miehelle joka-aamuinen parranajo. Periaatteessa pitäisin sitä kyllä enemmän omaiselle kuuluvana, mutta jos potilas tuntee itsensä alastomaksi ilman kaunista kampausta, niin silloin se on tarpeen. Sen sijaan voitte tehdä jossakin paikassa turhaa työtä: potilas tai omainen tekee sen saman työn joko ennen tai jälkeen.
Minä olen ainakin opettanut omat lapseni vaativiksi ja luotan heihin kuin pässi suuriin sarviinsa.
En ymmärrä tekeväni mitään väärin, jos vaadin omaiselleni ihmisarvoista hoitoa. Onko se liikaa vaadittu, että hänellä on hampaat suussa, omat vaatteet päällä ym, kun esimerkiksi rintaliivien puuttuminen saa aikaan hankalasti hoidettavaa ihottumaa? Ja onko se liikaa vaadittu, että hän saa liikkua ja käydä joskus ulkona, kun koko ikänsä on pitänyt kävelyä tärkeimpänä terveyden ylläpitäjänä? Onko se teidän hoitajien mielestä aivan oikein, että esimerkiksilehmiä on käytettävä ulkona vähintään 60 vuorokauden aikana, mutta vanha tai sairas joutuu olemaan neljän seinän sisällä jopa vuosikymmeniä? En tarkoita sitä, että jokainen olisi pakolla heitettävä kartanolle, mutta pitäisi antaa tilaisuus ulkoilla niille, jotka siitä nauttivat.
Siinäpä se on, ettei omaisille saa olla penseä eikä tympeä, ainakaan meidän työpaikalla. Täytyy vaan kuunnella kaikki tyhjänpäiväinen höpinä hyvin ymmärtäväisen näköisenä... On sanottu, että ottakaa pomoihin yhteyttä ja on annettu yhteystiedotkin, mutta eipä ne ressukat ota, prkl.
Aivan totta tuo mitä kirjoitat. Aika on tänäpäivänä hyvin rajallista. Minuuttiaikataulun mukaan mennään, että ehditään kaikki välttämätön tehdä. Aina ei ehditä sitäkään. Ja aina löytyy noita mäkättäviä omaisia, joille mikään ei riitä, joille tekisi niin mieli huutaa, huutaa samalla tavalla takaisin. He vievät kallista aikaa, ja syövät hoitajan energiaa. Vanhukset itse useinmiten ymmärtävät tilanteen, ovat tyytyväisiä siihen vähään mitä saavat.
Aivan. Ja kun oikein omainen huutaa, menee mieli alas koko loppu yöksi.. ole siinä sitten tekohymy naamalla koko loppuyö. Ja todellakin, onneksi vanhukset on tyytyväisiä ja antavat sen positiivisen palautteen. No, onneksi on myös ihaniakin omaisia, jotka kiittää omaisen hoidosta ja toivottavat voimia työhön ja työssä jaksamiseen. Kerran eräs omaishoitaja kiitteli meitä kovasti, hän itse ei enää jaksanut kiukuttelevan äidin kanssa. Meille hänen äitinsä ei kiukuttele vaan vitsiä pukkaa joka kerta, kun avustamme häntä öiseen aikaan =D Joskus näinkin...
Kyllä on sitten tapahtunut omaisen mielestä jotakin aivan hirvittävää, jos hän HUUTAA?
Otat ihan rauhallisesti vaan,koska omaisella on hätä ja suru, jokin asia hänen läheisensä kanssa on mennyt aivan pieleen ja hän voi tästä kauhean huonosti.
Jos asia on parannettavissa, niin tehkää siten mikä on parempi kaikkien osapuolten mielestä, siis omaisenkin.
Ottakaa omainen yhdeksi päättäjäksi läheisensä suhteen, ja varmasti tuurit paranee.
Jos laiminlyötte hyvän kontaktin luomisen omaien kanssa, niin siitä seuraa ikuinen surun ja agressiontäyteinen kontakti,josta puuttuu täysin luottamus.
EIkä siitä voi sitten syyttää ketään, vaan sen voi vain yrittää luoda uudelleen, saada omaisen hyväksyntä ja luottamus takaisin..
En voi sanoa asioita, joista omainen huutaa. Mutta voin sanoa, että vastaavassa tilanteessa ollessaan hoitajana, hän toimisi samoin. Jos asian tekee kuten hän sanoo, ei hoito onnistu ellei osaa työskennellä ilman silmiä. Ja en ole ainut, jolle omainen on asiasta natissut, vaan jokaiselle hoitajalle.Ja kun omaisella ei ole mitään käsitystä hoitamisesta (ei hoida itse vaikka yöpyy usein vanhuksen luona)..
Ehkäpä tuo omainen uskoo, ettei hän osaa hoitaa tai että hän loukkaa teitä, jos hoitaa käytännössä.
Mitähän jos pyytäisitte tuota henkilöä ikään ninkuin kokeeksi olemaan avuksi jossakin momentissa ja sitten kehuisitte hänenn hoitotaitoaan ja sanoisitte, että kyllähän hän varmaankin pystyisi tekemään vaikka mitä.
Muuten maksaako se hoito kuitenkin vaikka omainen hoitaisi?
Asuuko tämä potilas siis vielä omassa huushollissa vai laitoksessa/palvelutalossa?
Kyllä omainen ihan vapaaehtoisesti osallistuu hoitoon, me emme pyydä yöaikaan ketään avuksi. Vanhus asuu pienkodissa, jossa on ostettuna yöpalvelu. Vanhusella on vuokrasta/hoidosta kuukausimaksu, johon ei omaisen aktiivisuus vaikuta. Ainostaan vanhuksen poissa olo päivät käsittääkseni pienentävät maksua.
Onko siellä pakko käydä yöllä jos omainen lupaa olla toisena?
Voiko tämän vanhuksen hoitaa illalla valmiiksi omaisen kanssa, niin että tulisi rauhalline yö tälle omaisellekin?
Minä ainakin hermostuisin, jos joutuisin heräämään yöllä siihen että sisään tultaisiin omilla avaimilla minun jo nukkuessa.
TIedä vaikka kuika säikähtäisin kun ei unissaan aina muista heti missä onkaan.
Niin että voisiko näitä yökäytejä jotensakin muuttaa aikaisemmiksi silloin kun omainen on paikalla?
On kysytty, että tarvitseeko yökäyntiä omaisen ollessa yötä. V= tarvitsee.
Aiemmin kävimme ko.talossa aikaisemmin, mutta omasen pyynnön takia käyntiaikaa muutettiin myöhäisemmäksi.
Osalle aikaisempi käyntiaika olisi ollut parempi..
Ehkäpä hän tahotoo tuolla tavoin osoittaa että on vanhempansa hyvinvoinsta kiinni pitävä henkilö, niin että ei missään nimessä jätetä yövuorojakaan tekemättä?
Vaikka itsekin niistä kärsii?
Vaikeaa sanoa mitä kenenkin päässä liikkuu?
Mutta et kait ole mitenkään takakireä hänelle?
Täällä kun kirjoitat niin joskus vaikuttaa kommentit hiemen takakireiltä.
Ja sellaiseen tulee änkyräkäytöstä takaisin.
Jo itse vanhuksen takia osaan käyttäytyä töissä. Joskus huomaan, että vanhusta hävettää omaisen käytös.
Niin että turha sitä on työtään hävetä.
Mutta onhan vanhus sentään kasvattanut tyttären?, joka uskaltaa ilmaista mielipiteensä ja olla vihainenkin?
Eikös tämä ole silti hyväkin ominaisuus?
Asiallinen keskustelu ja mielipiteen ilmaisu on rakentavaa, kun se tapahtuu hyvässä hengessä. Negatiivinen palaute, siinä kuin positiivinen kannattaa ottaa rakentavasti. Mutta ne mielipiteet.. ei niin voi ketään hoitaa =/ Ne on enemmänkin ohjeita, kuinka pitäisi työskennellä, vaikka hänen tavallaan työstä ei tule mitään. Kun perustelet miksi teen niin, hän löytää aina uuden asian.. ja sama mäkätys on joka yö, kun hän on omaisen luona kylässä.
Olis mukava kuulla.
Mikä on se tapa, jolla ei ketään voi hoitaa?
En voi kertoa esimerkkiä, mutta annan samantyylisiä
-hanskoja ei saa käyttää
-sänkyä ei saa nostaa
Onko potilas allerginen kumihanskoille?
Missä tilanteessa ei saisi käyttää?
Tuo sänky-juttu ehkä on pelosta että vanhus putoaa ja särkee lonkkansa tai päänsä?
Mahdottomat vaatimukset on tiedettävä jotta voi ottaa kantaa niihin.
No esimerkin selittäisin, että sänky nostetaan oman työaennon parantamisen takia, ergonomian takia. Ja toki olen vierellä koko sen ajan kun sänky on ylhäällä. Ja en laske laitaa, ei pääse putoamaan.
Siis noi oli esimerkkejä. Kun omaiselle selitetään asia, niin hän löytää aina uusia syitä. Omia perusteita ja selityksiä hänellä ei ole, on vain halu motkottaa asiasta kuin asiasta.
Katkaise tämä ympyrä sillä, että heti kun olet astunut ovesta niin alat puhua jostakin todella mukavasta asiasta, sano vaikka että kuulit tuossa päivällä aian mahottoman hyvän vitsin ja kerro vaikka se.
Tai vaikkapa lomakohteista.
Aloita kertomalla että kerran kun olin tai kun kaverini oli Italiass/jokin muu maa niin tiedätkö että siellä j n e....
Varo vastustamasta.Se vain lisää tuulta purjeisiin, koska siten voi vaikuttaa ettei hänen ajatuksiaan oteta huomioon.
Yllätä hänet kertomalla jotakin aivan jostakin muust itse, vaikkapa siitä millainen ilma oli tullessa.
Sinun on ehdittävä ensin.Ennenkuin valitus alkaa.
Tietenkin voinnit kysellään vasta sitten, koska voinnistahan ne valitukset alkaa?
Tai kysy miten hän tänään voi, älä kysy sitä vanhemman voinnista ollenkaan - ENSIMMÄISENÄ.
Se on sitä ammattitaitoa.
On tietysti hieno juttu, että omaiset ottavat kantaa ja pitävät omaistensa puolia. Palautteen antamista voi aina miettiä onko palautteessa perää ja voisiko jotain tehdä toisin. Kaikkia vaatimuksia ei kuitenkaan aina voida toteuttaa, eikä koskaan voida miellyttää kaikkia.
Joskus käytännössä näkee kuitenkin omaisia jotka purkavat pahaa oloaan ja valittavat "joka asiasta". Toisten on vaikeaa hyväksyä omien läheistensä sairastumista.
Mieletäni sekin kertoo omaisesta jotain millä tyylillä palautetta annetaan. Onko se rakentavaa vai "päällekäyvää". Hoitajalla pitäisi kuitenkin aina olla ammattilaisena vastuu vuorovaikuksen etenemisestä. Kaikkia juttuja ei voi ottaa henk.kohtasesti.
Mieletäni hoitajan tehtäviin kuuluu kuitenkin myös pitää niiden hoidettavien puolia, joilla ei ole omaisia vaatimassa "hyvää hoitoa". Mieletäni on epäeettistä suostua kaikkiin "vahvojen omaisten" vaatimuksiin, jos samaan aikaan apu riistetään joltain sitä todella tarvitsevalta. Tai jos apu ei jakaudu tasaisesti kaikkien hoidettavien kesken on niihin asioihin puututtava, tuli käskyt sitten pomolta tai omaisilta.
Omaisille tai esimiehelle on hyvä kertoa suoraan, että on hieno juttu kun he välittävät ja pitävät omaistensa puolia, mutta kun hoidettavia on muitakin kuin se yksi ihminen ei kaikkia toiveita valitettavasti voida toteuttaa.
Kaikkihan tietysti näkevät vaan sen oman omaisensa eivätkä välttämättä näe, että on muitakin hoidettavia. Eikä kaikki halua edes ymmärtää sitä, sille sitten ei mahda mitään...
Kyllä omainen on yhteistyökaverina paras.
Ei kannata alkaa milloinkaan intäämään omaisen kanssa, koska hän vain yksinkertaisesti haluaa että hänen läheisensä voisi hyvin, vaikka ymmärtäisikin, että teillä on pajon tekemistä.
Teillä on paljon siinä voitettvana, että hoidatte vanhukset huolellisesti ja kuitenkin pidätte omaisestakin sillä tavoi huolt siinä samlla, ettei tämä koe olevan vihamielisessä ympäristössä.
Jos omainen kokee teidät vihamielisiksi, niin ei varmaankan hän luota enää hyvään hoitoonkaan, koska siihenhän kuuluu ystävällinen, lämmin vuorovaikutus.
Ilmeet ja eleet ja todellinen empatia ja välittäminen niin omaisen kun potilaankin hyväkstä kyllä loistaa läpi hoitajalta ja omainenkin huoma kyllä tämän ja tuntee itsensä tervetulleeksi.
Omaiset on saatu niin epävarmoiksi yksinkertaissten tekemisien suhteen vanhusten kanssa, etteivät he luule osaavansa pestä tai syöttää tai vaihtaa vaippoja.
Mutta kyllä he osaavat, kuhan vain sanotte että haluavatko he oppia ja näytätte.
Eri asia on sitten ne jotka ovat olleet omaishoiajina ennen laitokseentuloa vanhemmilleen.
He osaavat kaiken perustyön kuten perushoitajatki.
Sitäpaisi se potilas kuuluu aina omaisilleen, se ei ole vieras seillä laitoksessa, vaan omainen.
Äitinsä tai isänsä tytär tai poika.
Ajatelkaa miten vahvat siteet tuollaisilla henkilöillä on keskenään.
Tällaiset tunnesiteet on vain heillä potilaaseen ja se pitää ottaa hoitajien huomioon, eikä tuomita omaisia joiksikin omaisriippuvaisiksi tai omituisiksi, jos nämä holhoavat ja hoitavat läheisiään vielä siellä laitoksisakkin.
Omaisilla ja hoitajilla on vielä paljon selvitetettäviä asioit keskenään ja toinvon että suhteet heidän välillää otetaan koulutuksessa jo käsittelyyn.
Koulutusissa puhutaan hieveän vähän omaisten kohtaamisista.
Tuskin ollenkaan muuta kuin kuoleman yhteydessä.
Mutta omaisiahan kohdataan työn ohessa joka päivä ja omaiset kuuluvat ikäänkuin myös hoitajien ammattitaitojen pariin, omaisiakin on ymmärrettävä ja tuettava.
Usein valitukset johtuvat osaston yleisistä ongelmista, ja yhden potilaan erityisvaatimukset ovat vain pieni osa. Yksi iso ongelma voi olla se, että esimiesten kanssa keskusteleminen ei johda yhtään mihinkään. Voin olla väärässä tässä asiassa, mutta minusta vaikuttaa siltä, että siinä 7 metrin päässä osastosta olevassa vastaavan hoitajan huoneessa käytyjen keskustelujen sisältö ei koskaan siirry sitä 7 metriä osastolle, saati sen henkilökunnalle.
Palautteen antamisessa on ainakin omalla kohdallani ollut aina todistettavasti perään, muista omaisista en mene takuuseen. Joka kerta olen sanonut, mikä tässä on se, mitä pitäisi tehdä toisin ja myöskin perustellut käsitykseni.Ei aina ole kyse yhden potilaan hoidosta. Kyllä siellä ovat joskus ne kaikki 15 omissa oloissaan kun hoitajat ovat kansliassa lukitun oven takana. Kyllä me vaadimme hoitajien läsnäoloa jokaisen potilaan, emme vain oman omaisemme puolesta! Olemmeko väärässä, kun vaadimme, että joku huolehtisi heistä laitoksessakin, kun useimmat heistä ovat sinne joutuneet juuri siitä syystä, että kotona ei enää voida huolehtia? Esim. potilaat keskenään ilman valvontaa - joku taistelupari ottaa keskenään yhteen tai joku kaatuu, loukkaantuu ja joutuu odottamaan puoli tuntia apua. Näitä molempia sillä osastolla on omin silmin nähty ja ne antavat aihetta epäillä osaston turvallisuutta. Ongelma on ratkaistu sitomalla potilaita, ja se taas on laitonta, kuten ehkä joku teistä tietää.
Minä todella toivon, että joskus tulevaisuudessa lapseni eivät hyväksy sitä, että joutuisin makaamaan kiinni sidottuna, märissä vaipoissa, ruokaa saisin jos kykenisin itse syömään, ei mitään iloa olisi enää elämässä...
Niinpä. Oma kokemuseni on, että omaiset jotka osallistuvat enemmän perushoitoon, ei hoidosta valita vaan he kiittelevät.
Omainen joka satunnaisesti käy yöpymässä vanhuksen luona, ei vaihda vaippoja jne. Huutaa ihan järjettömistä asioista. Hoitajana voi vain miettiä, että onpas outo ajatuksenjuoksu. Hänen tyylillään hoito ei tässä mittakaavassa ei onnistu sitten mitenkään päin. Siksipä tekisikin mieli sanoa, että vaihdappa vaippa omien neuvojesi mukaan... katsotaan miten onnistuu =)
Nyt minusta alkaa tuntua siltä, että et ymmärrä miten korkea kynnys on ensimmäisen kerran vaipattaa isä tai äiti.
Siinä ikäänkuin roolit vaihtuu ja siinähän tavallaan rikotaan se integriteetti mennä toisen intiimiteetin rajojen sisään.
Se on kova paikka nähdä äiti/isä noin avuttomana ja ensimmäisen kerran sitten ryhtyä käsittelemään häntä vaipoilla ja alapesuilla.
Etene varovasti ja luonnollisesti tämän henkilön kanss ja ota niihin vessanvienteihin mukaan jollakin lirkutusmenetelmällä, niin että hänen sieluntuskansa vähenisi sillä alueella.
On aivan eri asia tehdä työtä rutiinilla ventovieraiden suheen ja tehdä sitä isän/äidin kanssa.
Ja kun tämä omaine satunnaisesti vierailee, niin hänen kanssaan on oltava extra ymmärtäväinen.
Ettei hänen tarvitsisi lähteä sieltä joka kerta enemmän ja enemmän masentuneena ja angstisena kotiin.
Toivon todella että lapseni puuttuisi asioihin jos minun elämänlaatuni ja hygieninen hoitoni olisi täysin kelvotonta laitoksessa.
Surullista vain on, ettei edes vanhusta saa muuttaa toiseen laitokseen jos sattuu sellaisen löytämään kunnan/kaupungin ulkopuolelta.
Perustuslaillinen muutto-oikeutta ei näköjään tarvitse totetuttaa.
Vanhuksilta viedään sekä rahat että ihmisoikeudet.
Ja Amnesty vain välittää ULKOMAILLA tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista, ei nurkan takana omassa maassa tapahtuvista.
Eikö tämäkin ole ihmeellistä?
Oma kokemuskeni on että jopa oma poika pesee äitinsä alapään ja oma tytär isänsä alapään, jos hän todella haluaa osallistua hoitoon.
Ja kovapaikka? Olen itse avustanut omia vanhempiani ennen hoitoalalle lähtemistä, joten en ymmärrä mitä kovaa siinä on. Kovempaa on olla avustamatta, kun huomaa että oma isä tai äiti tarvitsee apua =/
Musita että eivät kaikki ole niin täydellisiä kuin sinä ja ymmärrä että monelle se on vaikeaa käydä käsiksi omien vanhempiensa alapäähän.
Ei siinä ole kysymys siitä ettei haluaisi osallitua hoitoon, hyvänen aika sentään.
Se että ymmärtää myös toisia ihmisiä ja heidän tunteitaan, kutsutaan empatiaksi.
Minä puolestani tiedän vaikka kuika mont lasta joille tullainen oman äidin/isän alapään peseminen olisi aivan mahdottomuus, ainakin heidän itsensä kertomisen perusteella.
Ei saa tuomita noin heppasin perustein omaisten halua hoitaa ja tehdä parhaansa.
Empatia, myötä eläminen, tunteeseen eläytyminen. Jos haluaa hoitoon osallistua, niin empatiaa on vaihtaa myös se vaippa tarpeen vaatiessa eikä odottaa kiireistä hoitajaa paikalle. Jos taas ei halua/pysty hoitamaan, niin silloin empatiaa on pitää suu kiinni kun hoitaja vaihtaa sen vaipan. Onko se niin vaikeaa?!
Ilmeisesti te herätätte toinen toisissanne negatiivisia tunteita?
On vaikeaa sanoa sen enempää kun ei ole yhteistyötänne ja kommunikaatiotanne vierstä seurannut.
Tällä omaisella ei näytä kemiat toimivan yhdenkään hoitajan kanssa. Jokainen hoitaja herättää hänessä negatiivisiä tuntemuksia. Jännää, miten monen muun omaisen kanssa yhteistyö toimii hyvin.
Hänellä ei ole helppoa?
Jospa hän on onneton ihminen.
Onnettomuus tuottaa tuollaistakin.
Varokaa leimaamista, antakaa uusi mahdollisuus tälle mielestänne "hankalalle" omaiselle.
Vaihtakaa vaikka niin että joku aivan uusi voisi mennä sinne.
Käytös on samanlaista ihan kaikkia kohtaan, vakituisia, sijaisia jne. Vaikka kuinka olet ystävällinen ja teet kaiken huolella, niin sanomista löytyy. Kun selität nätisti, miksi jonkun asian teet niinkuin teet, niin se asia unohtuu sen kerran... mutta samaan tahtiin alkaa toisesta asiasta nalkuttaminen. Kun taas jaksat ystävällisesti selittää miksi toimit niin... kaikki jatkuu saman kaavan mukaan, eli löytyy kolmas asia. Ja kun nuo asiat edes olisi jotenkin ns. järkeviä asioita, mutta kun ei. Ja samalla tavalla hän suhtautuu kaikkiin omaista hoitaviin tahoihin.
Omaisen on taatusti paha olla, koska ei hän muuten niin käyttäytyisi. Mikä on pahan olon syy? Ehkä se, että näkee äidin voinnin hiipuvan, vaikka liki 100 vuoden iässä se on se luonnollinen suunta. Koska kukaan meistä ei tänne jää ja kenekään vointi ei ole sama vuodesta toiseen vaikka hoito olisi kuin hyvää. Toisten kunto on huono jo 80 vuoden iässä, toiset huononee ennen tai jälkeen 100 vuoden. Se on vain se asia, joka on hyväksyttävä.. niinkuin syntymä on elämänkaaren toinen pää, on se toinen kuolema.
Kun osoittaa kiinnostusta toisen elämänhistoriaa kohtaan, niin ihminen tuntee itsensä tärkeäksi ja nähdyksi.
Jotakin on ehkä jäänyt häneltä puuttumaan ja tai puuttuu yhä elämästään?
Kaikki eivät ole harmoonisia ja onnellisia ja kiitettävän vuorovaikutustaitoisia.)
Ja sitten vielä tämä tilanne pahentaa asiat?
Hyvä kuolema on yhtä tärkeä kuin hyvä elämä.
Tytär ajattelee kauhuissaan varmaankin sitä, että äiti jonakin yönä kuolee yksin ilman että siellä on ketään paikalla?
Ei toki vapaa asuinpaikan valinta ole ainoa perustuslaillisen oikeuden rajoitus, joka koskee dementoituneita ja muita pysyvässä laitoshoidossa olevia. Toinen on sitominen tai eristäminen, jota saa tehdä vain erityisissä laissa mainituissa tapauksissa, ja dementikon häiritsevä levottomuus ei sellainen ole. Se on sallitua vain siloin, kun potilas aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Silloin on oltava koko ajan valvottuna, mutta mehän tiedämme,e ttä esim. yöksi potilaita sidotaan sänkyynilman valvontaa, siis myös liikuntakykyisiä.
Lukekaapa tätä raporttia:
http://www.intermin.fi/lh/biblio.nsf/vwbytypefinlh/BF948545D1686AB7C2257187003D8271?OpenDocument&lh=lappi
Monet yksityisistä hoitolaitoksista sitovat potilaita. teksi nyt joku selvityksen siitäkin, onko sitomistilanteissa toimittu lain mukaan.
Ei kumma että pinna alkaa jo sen 60:nen kohdalla olla kireellä?
Se ei ole inhimillistä potilaille eikä hoitajille eikä omaisille että noin ahtaalle menee hommat.
Tuo 60 työkäyntiä/yö on vielä ihan normaalia. Eikä siinä pinnakiristy vanhusten suhteen, mutta omaisilta odottaa asiallista käytöstä.
EI tuollainen tahti enää ole inhimillistä.
Siinä ei varmaankaan kestä mitään tavallisesta poikkeavaa tapahtua ja tuo omainenhan on rutiineissa poikkeus.
Usein syytämme väärää henkilöä.
Jos alunperinkin olisi työtahti ollut maltillinen ja inhimillinen, niin olisi heti ensi tapaamisella ollut aikaa tutustua rauhallisesti omaiseen ja ehkäpä? olisivat suhteet nyt toisin.
vaan lasketaanko ruumiita?
Mitä hoitotyötä se on, jossa 10h/60=10min./per. as. ja siirtyminen asiakkaalta - toiselle.
Aivan samaa mieltä.
Tuollainen meno on hirvittävää, ei ole kumma jos omaiset räyhää.
Ei kaikki yökäynnit ole vaipanvaihtoja tai wc-reissuja. Osa käynneistä on tarkistuksia, katsotaan että nukkuuko vanhus. Riittää että katsoo onko unessa ja hengittää hyvin/rauhallisesti, näin voidaan informoida päivähoitajia yönkulusta talossa.
Ja vaipanvaihtoon ei mene edes 5min. Ei yöaikaan ole tarvis jäädä sängynviereen tarinoimaan, eikö yö ole unta varten?