patti soliskuopassa

Apua, löysin n. puolen sentin mittaisen patin soliskuopastani. Olen ollut flunssassa pari viikkoa.

Mitä ihmettä pitää tehdä, kauan tuollaista voi seurailla vai olisiko hyvä mennä heti lääkäriin?
817776
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Soliskuopissa on imusolmukkeita, ja ne voivat turvota siellä esimerkiksi tulehduksen vuoksi samoin kuin elimistön muutkin imusolmukkeet. Jos turvonneita imusolmukkeita ei ole muualla tai turvotus jatkuu pitempään, voi olla hyvä näyttää pattia lääkärille. Soliskuoppa on melko tyypillinen imusolmukesyövän alkupaikka.

Äänestä
  • No nyt niitä on jo kaksi :( Toinen herneen kokoinen.

    Mä olen ihan kauhuissani, tai paniikki on oikea sana! Lääkäri otti verikokeet ja olivat ok, eikä vaivautunut puuttumaan noihin soliskuopan imusolmukkeisiin, ei edes kokeillut. Sanoi, ettei voi olla vakavaa, kun veriarvot ok! Eikö kaikki nykyajan lääkärit jo ymmärrä, että yleensäkin imusolmukesyöpään sairastuneilla on veriarvot ok?

    Mulla on myös rintalasta kipeä, joten otettiin keuhkojen röntgenkuva. Sekin oli ok, mutta olen kuullut, että se voi olla ok vaikka löytyisi syöpäkin esim. keuhkojen välistä. Eikä kuulemma röntgenkuvasta edes juurikaan erota välikarsinaa. Ja lääkäri vakuuttelee, ettei siellä mitään ole, kun kuvat ovat siistit.

    Mä olen nyt täysin masentunut, enkä kestä ajatusta, että sairastuisin parikymppisenä syöpään. Enkä varsinkaan kestäisi mitään kroonista muotoa, jota ei voida ikinä parantaa. Mulla nimittäin on ollut tuo rintalasta kipeä jo pari vuotta silloin tällöin. Soliskuopan patteja en ole ennen huomannut. Miten voi jaksaa enää elää, jos tietää, että sairaus vie voiton vuoden tai viidentoista kuluttua?

    Onko se elämänarvoista? Kertokaa te, jotka olette sairastuneet, millä voimalla jaksatte? Eniten pelkään, että rakas mieheni hylkää minut jos sairastun vakavaksi. Ansaitseehan hän sellaisen naisen, jonka kanssa istua vanhana yhdessä kiikkutuolissa ja perustaa perhe. Mä en ihan oikeasti nyt enää kestä tätä pelkoa ja olen ihan rikki. Vanhempani ovat menettäneet veljeni, joten olen heidän ainoa lapsensa. He eivät varmasti kestäisi, jos menettäisivät toisenkin.

    Mitä jos pahin pelkoni käy toteen, mitä teen??Miten te muut olette selvinneet? Ja miten läheisenne?

    Olisi todella kiva saada kunnon keskustelu aikaiseksi elämästä syövän kanssa. Olen jo varautunut pahimpaan. Lääkäri sanoi, että tule parin kuukauden kuluttua kontrolliin. Oikeasti, jos se on syöpää, niin se saa vapaasti levitä PARI KUUKAUTTA!?

    Nyt todella kaipaan tukea, enkä tiedä mistä sitä hakea. En halua pelotella läheisiäni, riittää että olen itse peloissani. Ainoa keino purkaa tuntojani on siis tämä keskustelupalsta.

    Voi kunpa joku Teistä jaksaisi kirjoitella asiasta kanssani.

    Äänestä

  • Alkuperäinen kirjoittaja... kirjoitti:

    No nyt niitä on jo kaksi :( Toinen herneen kokoinen.

    Mä olen ihan kauhuissani, tai paniikki on oikea sana! Lääkäri otti verikokeet ja olivat ok, eikä vaivautunut puuttumaan noihin soliskuopan imusolmukkeisiin, ei edes kokeillut. Sanoi, ettei voi olla vakavaa, kun veriarvot ok! Eikö kaikki nykyajan lääkärit jo ymmärrä, että yleensäkin imusolmukesyöpään sairastuneilla on veriarvot ok?

    Mulla on myös rintalasta kipeä, joten otettiin keuhkojen röntgenkuva. Sekin oli ok, mutta olen kuullut, että se voi olla ok vaikka löytyisi syöpäkin esim. keuhkojen välistä. Eikä kuulemma röntgenkuvasta edes juurikaan erota välikarsinaa. Ja lääkäri vakuuttelee, ettei siellä mitään ole, kun kuvat ovat siistit.

    Mä olen nyt täysin masentunut, enkä kestä ajatusta, että sairastuisin parikymppisenä syöpään. Enkä varsinkaan kestäisi mitään kroonista muotoa, jota ei voida ikinä parantaa. Mulla nimittäin on ollut tuo rintalasta kipeä jo pari vuotta silloin tällöin. Soliskuopan patteja en ole ennen huomannut. Miten voi jaksaa enää elää, jos tietää, että sairaus vie voiton vuoden tai viidentoista kuluttua?

    Onko se elämänarvoista? Kertokaa te, jotka olette sairastuneet, millä voimalla jaksatte? Eniten pelkään, että rakas mieheni hylkää minut jos sairastun vakavaksi. Ansaitseehan hän sellaisen naisen, jonka kanssa istua vanhana yhdessä kiikkutuolissa ja perustaa perhe. Mä en ihan oikeasti nyt enää kestä tätä pelkoa ja olen ihan rikki. Vanhempani ovat menettäneet veljeni, joten olen heidän ainoa lapsensa. He eivät varmasti kestäisi, jos menettäisivät toisenkin.

    Mitä jos pahin pelkoni käy toteen, mitä teen??Miten te muut olette selvinneet? Ja miten läheisenne?

    Olisi todella kiva saada kunnon keskustelu aikaiseksi elämästä syövän kanssa. Olen jo varautunut pahimpaan. Lääkäri sanoi, että tule parin kuukauden kuluttua kontrolliin. Oikeasti, jos se on syöpää, niin se saa vapaasti levitä PARI KUUKAUTTA!?

    Nyt todella kaipaan tukea, enkä tiedä mistä sitä hakea. En halua pelotella läheisiäni, riittää että olen itse peloissani. Ainoa keino purkaa tuntojani on siis tämä keskustelupalsta.

    Voi kunpa joku Teistä jaksaisi kirjoitella asiasta kanssani.

    On tietenkin luonnollista pelätä sitä pahinta,vaikka useinhan ne patit/suurentuneet imusolmukkeet ovat ihan vaarattomia.joskus jäävät koholleen ja ärtyvät myös jatkuvasta kokeilusta.myös kysta voi olla tms hyvänlaatuinen kasvain. No mulla kaulan patti oli pahanlaatuinen,ja tuloksena NonHodginin lymfooma.Oireita ei juuri sairastuessa ollut ja ne veriarvotkin normaalit.Välikarsinan muutos näkyi vasta PET-kuvassa.Vaikka susuta tuntuu nyt että 2kk on pitkä aika,ja onhan se..,niin mulla kesti 3kk siitä kun patin huomasin että hoidot alkoivat,eikä tauti ollut ehtinyt tehdä kovin pahoja tuhoja..oli kaulalta levinnyt ainoastaan siihen välikarsinaan. Hoidot loppuivat 6kk sitten,ja nyt odotan PANIIKISSA ensimmäistä tt-kuvaus kontrollia. Mulle sanoi lääkärit silloin kun sairastuin että hyvän syövän valitsit,siis jos nyt sairastua piti niin mieluummin tähän.
    Vaikka vastassa olisikin syöpä niin lymfoomissa on hyvät paranemisprosentit ja kun olet nuori niin
    jaksat hoidot hyvin ja ikäkin puoltaa hyvää paranemisennustetta.Itse olen sinua 10 vuotta vanhempi ja minäkin sain " pisteitä" iästäni.
    TSEMPPIÄ sulle! Toivotaan että asiat selkiävät pian!!

    Äänestä

  • niinpä niin.. kirjoitti:

    On tietenkin luonnollista pelätä sitä pahinta,vaikka useinhan ne patit/suurentuneet imusolmukkeet ovat ihan vaarattomia.joskus jäävät koholleen ja ärtyvät myös jatkuvasta kokeilusta.myös kysta voi olla tms hyvänlaatuinen kasvain. No mulla kaulan patti oli pahanlaatuinen,ja tuloksena NonHodginin lymfooma.Oireita ei juuri sairastuessa ollut ja ne veriarvotkin normaalit.Välikarsinan muutos näkyi vasta PET-kuvassa.Vaikka susuta tuntuu nyt että 2kk on pitkä aika,ja onhan se..,niin mulla kesti 3kk siitä kun patin huomasin että hoidot alkoivat,eikä tauti ollut ehtinyt tehdä kovin pahoja tuhoja..oli kaulalta levinnyt ainoastaan siihen välikarsinaan. Hoidot loppuivat 6kk sitten,ja nyt odotan PANIIKISSA ensimmäistä tt-kuvaus kontrollia. Mulle sanoi lääkärit silloin kun sairastuin että hyvän syövän valitsit,siis jos nyt sairastua piti niin mieluummin tähän.
    Vaikka vastassa olisikin syöpä niin lymfoomissa on hyvät paranemisprosentit ja kun olet nuori niin
    jaksat hoidot hyvin ja ikäkin puoltaa hyvää paranemisennustetta.Itse olen sinua 10 vuotta vanhempi ja minäkin sain " pisteitä" iästäni.
    TSEMPPIÄ sulle! Toivotaan että asiat selkiävät pian!!

    Kiitos vastauksestasi! Toivotaan, että saat kontrollista hyviä uutisia!

    Itse haluaisin heti maanantaina taas lääkäriin, mutta juuri sanottiin että odota pari kk. Enkä tiedä mitä tutkimuksia tässä kannattaa vaatia?

    Äänestä

  • Maijuli kirjoitti:

    Kiitos vastauksestasi! Toivotaan, että saat kontrollista hyviä uutisia!

    Itse haluaisin heti maanantaina taas lääkäriin, mutta juuri sanottiin että odota pari kk. Enkä tiedä mitä tutkimuksia tässä kannattaa vaatia?

    No näin maallikon mielipide on että odota noin kuukausi,yritä olla koskematta patteihin,syö vaikka
    tulehduskipulääkkeitä(burana tms),ja jos patit yhä kohollaan niin mene uudestaan lääkäriin ja vaadi ultra ja ohutneulanäyte.Se tarkoitti mun kohdalla
    sitä että terv.aseman lääkäri laitto korvapolille lähetteen ja sinne pääsy kesti kolmisen viikkoa.siellä ottivat ohutneulanäytteen ja vastaus
    soitettiin vajaassa viikossa.siis huonot uutiset tulee äkkiä ja hyviä olisin odottanut 2 viikkoa.Siitä sitten asiat etenivät aika äkkiä..
    Alkushokista selvis oikeastaan aika äkkiä.Siis ensin oli tietenkin maailman loppu,ja myöhemminkin tuli hautajaisia suunniteltua.Mulla 2 pientä lasta
    ,oli PAKKO selvitä ja jaksaa.Ja tuntui tosiaan että itse sitä selvis järkytyksestä äkkiämpää kuin muut.Sitten vaan oli hoidot ja koitti ne jaksaa,ja
    mietti että kohta kesä ja sitten ne on ohi..
    Pärjäile!

    Äänestä

  • Alkuperäinen kirjoittaja... kirjoitti:

    No nyt niitä on jo kaksi :( Toinen herneen kokoinen.

    Mä olen ihan kauhuissani, tai paniikki on oikea sana! Lääkäri otti verikokeet ja olivat ok, eikä vaivautunut puuttumaan noihin soliskuopan imusolmukkeisiin, ei edes kokeillut. Sanoi, ettei voi olla vakavaa, kun veriarvot ok! Eikö kaikki nykyajan lääkärit jo ymmärrä, että yleensäkin imusolmukesyöpään sairastuneilla on veriarvot ok?

    Mulla on myös rintalasta kipeä, joten otettiin keuhkojen röntgenkuva. Sekin oli ok, mutta olen kuullut, että se voi olla ok vaikka löytyisi syöpäkin esim. keuhkojen välistä. Eikä kuulemma röntgenkuvasta edes juurikaan erota välikarsinaa. Ja lääkäri vakuuttelee, ettei siellä mitään ole, kun kuvat ovat siistit.

    Mä olen nyt täysin masentunut, enkä kestä ajatusta, että sairastuisin parikymppisenä syöpään. Enkä varsinkaan kestäisi mitään kroonista muotoa, jota ei voida ikinä parantaa. Mulla nimittäin on ollut tuo rintalasta kipeä jo pari vuotta silloin tällöin. Soliskuopan patteja en ole ennen huomannut. Miten voi jaksaa enää elää, jos tietää, että sairaus vie voiton vuoden tai viidentoista kuluttua?

    Onko se elämänarvoista? Kertokaa te, jotka olette sairastuneet, millä voimalla jaksatte? Eniten pelkään, että rakas mieheni hylkää minut jos sairastun vakavaksi. Ansaitseehan hän sellaisen naisen, jonka kanssa istua vanhana yhdessä kiikkutuolissa ja perustaa perhe. Mä en ihan oikeasti nyt enää kestä tätä pelkoa ja olen ihan rikki. Vanhempani ovat menettäneet veljeni, joten olen heidän ainoa lapsensa. He eivät varmasti kestäisi, jos menettäisivät toisenkin.

    Mitä jos pahin pelkoni käy toteen, mitä teen??Miten te muut olette selvinneet? Ja miten läheisenne?

    Olisi todella kiva saada kunnon keskustelu aikaiseksi elämästä syövän kanssa. Olen jo varautunut pahimpaan. Lääkäri sanoi, että tule parin kuukauden kuluttua kontrolliin. Oikeasti, jos se on syöpää, niin se saa vapaasti levitä PARI KUUKAUTTA!?

    Nyt todella kaipaan tukea, enkä tiedä mistä sitä hakea. En halua pelotella läheisiäni, riittää että olen itse peloissani. Ainoa keino purkaa tuntojani on siis tämä keskustelupalsta.

    Voi kunpa joku Teistä jaksaisi kirjoitella asiasta kanssani.

    Minulla on myös ollut oikealla puolella soliskuopassa (olettaisin) patti jo useamman viikon, tänään huomasin toisen pienemmän siinä vieressä. Olen netistä lukenut aiheesta ja paniikki alkaa iskemään... Jossain neuvottiin seurailemaan vähän aikaa tilannetta ja syömään buranaa, jos se on joku tulehdus ja jos ei mene ohi, niin sitten lääkäriin. Joka toinen päivä olen varma, että minulla on syöpä, joka toinen päivä taas en.. tänään taas uskon sen olevan syöpää, koska löysin tuon toisen patin.

    Oletko sinä saanut mitään selvyyttä asiaan?

    Äänestä

  • niinpä niin.. kirjoitti:

    On tietenkin luonnollista pelätä sitä pahinta,vaikka useinhan ne patit/suurentuneet imusolmukkeet ovat ihan vaarattomia.joskus jäävät koholleen ja ärtyvät myös jatkuvasta kokeilusta.myös kysta voi olla tms hyvänlaatuinen kasvain. No mulla kaulan patti oli pahanlaatuinen,ja tuloksena NonHodginin lymfooma.Oireita ei juuri sairastuessa ollut ja ne veriarvotkin normaalit.Välikarsinan muutos näkyi vasta PET-kuvassa.Vaikka susuta tuntuu nyt että 2kk on pitkä aika,ja onhan se..,niin mulla kesti 3kk siitä kun patin huomasin että hoidot alkoivat,eikä tauti ollut ehtinyt tehdä kovin pahoja tuhoja..oli kaulalta levinnyt ainoastaan siihen välikarsinaan. Hoidot loppuivat 6kk sitten,ja nyt odotan PANIIKISSA ensimmäistä tt-kuvaus kontrollia. Mulle sanoi lääkärit silloin kun sairastuin että hyvän syövän valitsit,siis jos nyt sairastua piti niin mieluummin tähän.
    Vaikka vastassa olisikin syöpä niin lymfoomissa on hyvät paranemisprosentit ja kun olet nuori niin
    jaksat hoidot hyvin ja ikäkin puoltaa hyvää paranemisennustetta.Itse olen sinua 10 vuotta vanhempi ja minäkin sain " pisteitä" iästäni.
    TSEMPPIÄ sulle! Toivotaan että asiat selkiävät pian!!

    Moikka. Itse etsin samasta aiheesta tietoa.. Oliko sinulla mitään muita oireita, kun patti soliskuopassa. Omaan oikeaan soliskuoppaan on tullut n.1cm kokoinen imusolmuke. Se ei ole pari vuotta sitten tuntunut siinä, mutta nyt on ollut kohollaan jo joitain kuukausia. Itse olen menossa lääkärille pe lähinnä kammottavan väsymyksen vuoksi ja mietin, pitäisikö lekurille sanoa tuosta patista myös. Itse epäilen, josko sydämessä ois jotain. Heit kun ponnistelee ihan arkihommissa, niin huimailee ja tykyttää. Rintatuntemuksia on ollut pari kk. Vatsa on välillä löysällä ja suussa on kilen alla patti myös, joka ei ole ennen ollut siellä. Tiedän , koska olen kokeillut ja koplannut paikat ajoittain. On ollut outoa hikoilua myös, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Itse tunnen, etten ole terve.

    Kysymykseni siis oli, että oliko muita oireita ja voiko soliskuopan imusolmuke suurentua vaarattomasti, vaikken olekaan ollut kipeä?

    Äänestä

vanha keskustelu, mutta toivottavasti joku voi edes vastata.. olen siis just mennyt 7 luokalle, ja mulla on ollut koko kesä joku syöpä kammo.. eka löysin n. kuukausi sitten leuan alta pavun muotoisen patin, mut tuttu joka on sairaanhoitaja tunnusteli ja sano et on imusolmuke ja selitti et mikä se on. sit viikko myöhemmin soliskuopasta löyty herneen kokonen patti, johon en sit sillon kiinnittänyt huomiota. patti leuan alla laski, mut oon räplänny sitä ja taas yhtä iso..soliskuoppaan tuli kans yks patti lisää, ja kolmas ja räplätty on ja kasvanu vähä. mut oon ollu koko viime viikon flunssassa, oli yskää, nuhaa ja yks yö kurkku nii kipee ettei melkei voinu hengittää! ja nyt oon kattonu netistä ja tulee aina et ois syöpä yms..oon iha paniikissa ja masentunu samaan aikaa, koko kesäki meni pilalle tän takia:( en haluu kuolla nuorena, pelottaa et kasvaa viä enemmä ja et sit ku menisin lääkäriin sanois et on syöpä!! mitä mä teen..?:(

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Maijuli kirjoitti:

Apua, löysin n. puolen sentin mittaisen patin soliskuopastani. Olen ollut flunssassa pari viikkoa.

Mitä ihmettä pitää tehdä, kauan tuollaista voi seurailla vai olisiko hyvä mennä heti lääkäriin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu