Nestorin kronikan mukaan Novgorodin perustivat kaksi slaavilaista ja kolme suomalaista heimoa: tšuudit, sloveenit, krivitšit, vepsäläiset ja merjalaiset.
Suomensukuisten kansojen kielet ja kulttuuri ovat itse asiassa venäläisten unohdettu kehto.
"Moskova" johtuu suomalaisugrilaisen moska–heimon nimestä. Paikannimet Volga ja Vologda juontuvat sanasta "valkea". Yhteys suomensukuisiin kieliin ilmenee useissa muissakin venäläisissä paikannimissä: Seliger–järvi (selkeä), Ilmen–järvi (ilma), Oka (joki). Kamajoen nimi on niin ikään suomalais–ugrilaista perua.
Monissa nykyvenäläisissä paikannimissä on viitteitä niiden suomalais–ugrilaisesta alkuperästä. Vjatkajoen nimi juontuu votjakkiheimon nimestä. Tšuudeja asui aikoinaan nykyisen Arkangelin hallintoalueen mailla. Vanhojen aikakirjojen mukaan he kutsuivat itseään jem’ (jam’) –heimoksi. Tämä viittaa selvästi Häme–nimeen. Jemtsyjoen ja Jemtsyn kaupungin nimi on saanut alkunsa muinaisheimon nimityksestä.
Vladimirin hallintoalueen Muromin kaupunki on saanut nimensä muroma–heimon mukaan. Vepsäläiset, joista venäläiset käyttivät ves’–nimeä, antoivat nimensä Tverin alueen Vesjegonskin kaupungille. Tämä muinaisvenäläinen vepsäläisten vez’ (ves’) –nimi kajahtaa Volgan ja Dneprin lisäjokien Vazuzan ja Vjazman nimessä.
Tämä antaa aiheen väittää, että Venäjän kansa muotoutui laajoilla Itämeren ja Uralin välisillä seuduilla, jotka aiemmin olivat suomalais–ugrilaisten heimojen asuttamia.
SUOMALAISUGRILAISET ASUTTIVAT LAAJAA ALUETTA VENÄJÄLLÄ MUTTA OLIVAT VÄHÄLUKUISIA EIVÄTKÄ SIKSI PYSTYNEET VASTUSTAMAAN ETELÄSTÄ LEVITTÄYTYVÄÄ
RUNSASLUKUISEMPAA SLAAVIVÄESTÖÄ
Venäjän kansa on muodostunut aikaisemmin suomensukuisten kansojen asuttamalla alueella. Suomalais–ugrilaiset kansat eivät poistuneet minnekään omilta mailtaan, vaan ne sulautuivat Venäjän kansaan. Monet tutkijat ovat korostaneet suomalais–ugrilaisen väestöaineksen merkitystä Venäjän kansakunnan synnyssä. He ovat mm. panneet merkille, että nykyvenäläiset ovat ulkonäöltään lähempänä suomalais–ugrilaisia kuin slaaveja. Venäläisiä ei voida laskea syntyperältään slaavilaisiin. He puhuvat kylläkin slaavilaista kieltä, mutta eivät ole yhteistä slaavilaista alkujuurta.
Suomalais–ugrilaiset kansat laskivat Venäjän valtiolaitoksen perustan yhdessä slaavilaiskansojen kanssa.
Kaikki tämä antaa aihetta väittää, että venäläiset ovat muinaisten suomalais–ugrilaisten heimojen välittömiä jälkeläisiä.
Suomensukuisten kansojen kielet ja kulttuuri ovat itse asiassa venäläisten unohdettu kehto.
"Moskova" johtuu suomalaisugrilaisen moska–heimon nimestä. Paikannimet Volga ja Vologda juontuvat sanasta "valkea". Yhteys suomensukuisiin kieliin ilmenee useissa muissakin venäläisissä paikannimissä: Seliger–järvi (selkeä), Ilmen–järvi (ilma), Oka (joki). Kamajoen nimi on niin ikään suomalais–ugrilaista perua.
Monissa nykyvenäläisissä paikannimissä on viitteitä niiden suomalais–ugrilaisesta alkuperästä. Vjatkajoen nimi juontuu votjakkiheimon nimestä. Tšuudeja asui aikoinaan nykyisen Arkangelin hallintoalueen mailla. Vanhojen aikakirjojen mukaan he kutsuivat itseään jem’ (jam’) –heimoksi. Tämä viittaa selvästi Häme–nimeen. Jemtsyjoen ja Jemtsyn kaupungin nimi on saanut alkunsa muinaisheimon nimityksestä.
Vladimirin hallintoalueen Muromin kaupunki on saanut nimensä muroma–heimon mukaan. Vepsäläiset, joista venäläiset käyttivät ves’–nimeä, antoivat nimensä Tverin alueen Vesjegonskin kaupungille. Tämä muinaisvenäläinen vepsäläisten vez’ (ves’) –nimi kajahtaa Volgan ja Dneprin lisäjokien Vazuzan ja Vjazman nimessä.
Tämä antaa aiheen väittää, että Venäjän kansa muotoutui laajoilla Itämeren ja Uralin välisillä seuduilla, jotka aiemmin olivat suomalais–ugrilaisten heimojen asuttamia.
SUOMALAISUGRILAISET ASUTTIVAT LAAJAA ALUETTA VENÄJÄLLÄ MUTTA OLIVAT VÄHÄLUKUISIA EIVÄTKÄ SIKSI PYSTYNEET VASTUSTAMAAN ETELÄSTÄ LEVITTÄYTYVÄÄ
RUNSASLUKUISEMPAA SLAAVIVÄESTÖÄ
Venäjän kansa on muodostunut aikaisemmin suomensukuisten kansojen asuttamalla alueella. Suomalais–ugrilaiset kansat eivät poistuneet minnekään omilta mailtaan, vaan ne sulautuivat Venäjän kansaan. Monet tutkijat ovat korostaneet suomalais–ugrilaisen väestöaineksen merkitystä Venäjän kansakunnan synnyssä. He ovat mm. panneet merkille, että nykyvenäläiset ovat ulkonäöltään lähempänä suomalais–ugrilaisia kuin slaaveja. Venäläisiä ei voida laskea syntyperältään slaavilaisiin. He puhuvat kylläkin slaavilaista kieltä, mutta eivät ole yhteistä slaavilaista alkujuurta.
Suomalais–ugrilaiset kansat laskivat Venäjän valtiolaitoksen perustan yhdessä slaavilaiskansojen kanssa.
Kaikki tämä antaa aihetta väittää, että venäläiset ovat muinaisten suomalais–ugrilaisten heimojen välittömiä jälkeläisiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kieltä ruotsinvallan aikana vaihtaneiden suomalaisten jälkeläisiä.Geenitutkimukset todistavat asian olevan noin.
Eli venäläiset ovat kieltä vaihtaneiden suomalaisten jälkeläisiä ja suomenruotsalaiset ovat kieltä vaihtaneiden suomalaisten jälkeläisiä.
Kuitenkin suomenruotsalaiset ja venäläiset haluavat yhä kieltää suomalaiset juurensa jotenkin häpeällisenä asiana.
Suomalaisia juuria alettiin hävetä vasta 1800 -luvulla kun ranskalainen rasistinen kirjailija
Arthur de Gobineau erehtyi luokittelemaan suomalaiset mongoleiksi ja siksi rodultaan muka germaaneja ja slaaveja alempiarvoisiksi.
Mongolirotu ei ole alempiarvoinen, mutta 1800 luvulla sitä pidettiin sellaisena.
Gobineaun arvio suomalaisten mongolirodusta perustui vain yhteen mitattuun suomalaiskalloon,eli oli väärä ja täysin kestämätön arvio.
Geenitutkimus on todistanut ,että suomalaisten geeneistä on 80 prosenttia läntistä perua eli baltiasta ja Keski-Euroopasta ja Skandinaviasta tulleita geenejä.
Venäläisten ja suomenruotsalaisten olisi jo korkea aika tunnustaa että heidän esi-isät ovat kieltä vaihtaneita suomalaisia,eikä hävetä ja peitellä tosi-asiaa
...suomalaiset eivät ole aikoinaan älynneet vaihtaa kieltään. Olisi helpompaa opetella indoeurooppalaisia kieliä.