Päämajan käskystä kuri palautettiin!
Oesch kertoo lyhyesti mitä tapahtui:
K.L. Oesch:n kirja Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944, Otava, 1956.
Oesch:n kirjassa viitataan myöskin tuohon uuteen ja ennen tuntemattomaan ilmiöön eli karkaamiseen ja kurittomuuteen joukkojen keskuudessa. Kirjassa sivulla 156 kerrotaan Valkeasaaren tapahtumista, etulinjan murtumisesta ja hiippareista, joista tykistön tuliasemien porukoitten antamat raportit kertoi.
Oesch laskee JR1:n tappioiden määrän perusteella hiippareiden osuutta, joita hän laski olleen yli 300 jo 9.6.1944
Sitten sivulla 157 sanotaan näin:
Sotapoliisin toimesta huomattavain osa näistä miehistä pidätettiin ja lähetettiin aina Viipurin ympäristöstä ja Saimaan rannikoilta asti velvollisuudntuntoisten taistelutoverien riveihin TAI SAAMAAN MUUTA ASIAANKUULUVAA KÄSITTELYÄ.
Lauri Jäntin kirjassa, Kannaksen suurtaisteluissa, vuodelta 1956, kerrotaan tähän malliin Lappeenrannasta:
Sivulla 241 on Pari sanaa karkureista -kappaleen alla kerrotaan seuraavasti, suora lainaus:
Olipa tuolloin kotirintamallakin omat karkurinsa, PELLASTELIJAT. Ruotsin lähetystön seutuvilla pitenivät ulkomaanmatka-papereitaan kunnostavien kansalaistemme jonot päivä päivältä.
Vaasan satamassa poksuttivat moottoriveneet keskikesällä 1944 yötä päivää kokka länttä kohti.
Monennimisiä rintamakarkureita oli Viipurin menetyksen jälkeen paljon. Kenties he juuri
monilukuisuudellaan laskivat välttävänsä vastuun.
Parhaimmillaan heitä lienee ollut parin divisioonan vahvuutta vastaava määrä, saman
verran kuin Talin taisteluissa oli sotilaista sen alkuvaiheessa! Henkiriepu heillä säilyi,
mutta miten lienee otsan kirkkauden laita.
>>He kantavat tuomion tunnossaan.>>
On täysin selvää, ettei sellainen svaboda, jossa sadoittain miehiä mellastaa tyhjässä Lappeenrannan kaupungissa kesken kiivaimpien taisteluiden, voi päättyä muuten kuin tiukasti asiaan puuttumalla!
Käytyään Lappeenrannassa Viipurin menetyksen jälkeisinä päivinä, Lagus teki asiasta ilmoituksen päämajaan ja pyysi PATALJOONAA nimenomaisesti kurin palautukseen eli laittaakseen Lappeenrannan kaupungin svabodan kuriin!
Oesch kertoo lyhyesti mitä tapahtui:
K.L. Oesch:n kirja Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944, Otava, 1956.
Oesch:n kirjassa viitataan myöskin tuohon uuteen ja ennen tuntemattomaan ilmiöön eli karkaamiseen ja kurittomuuteen joukkojen keskuudessa. Kirjassa sivulla 156 kerrotaan Valkeasaaren tapahtumista, etulinjan murtumisesta ja hiippareista, joista tykistön tuliasemien porukoitten antamat raportit kertoi.
Oesch laskee JR1:n tappioiden määrän perusteella hiippareiden osuutta, joita hän laski olleen yli 300 jo 9.6.1944
Sitten sivulla 157 sanotaan näin:
Sotapoliisin toimesta huomattavain osa näistä miehistä pidätettiin ja lähetettiin aina Viipurin ympäristöstä ja Saimaan rannikoilta asti velvollisuudntuntoisten taistelutoverien riveihin TAI SAAMAAN MUUTA ASIAANKUULUVAA KÄSITTELYÄ.
Lauri Jäntin kirjassa, Kannaksen suurtaisteluissa, vuodelta 1956, kerrotaan tähän malliin Lappeenrannasta:
Sivulla 241 on Pari sanaa karkureista -kappaleen alla kerrotaan seuraavasti, suora lainaus:
Olipa tuolloin kotirintamallakin omat karkurinsa, PELLASTELIJAT. Ruotsin lähetystön seutuvilla pitenivät ulkomaanmatka-papereitaan kunnostavien kansalaistemme jonot päivä päivältä.
Vaasan satamassa poksuttivat moottoriveneet keskikesällä 1944 yötä päivää kokka länttä kohti.
Monennimisiä rintamakarkureita oli Viipurin menetyksen jälkeen paljon. Kenties he juuri
monilukuisuudellaan laskivat välttävänsä vastuun.
Parhaimmillaan heitä lienee ollut parin divisioonan vahvuutta vastaava määrä, saman
verran kuin Talin taisteluissa oli sotilaista sen alkuvaiheessa! Henkiriepu heillä säilyi,
mutta miten lienee otsan kirkkauden laita.
>>He kantavat tuomion tunnossaan.>>
On täysin selvää, ettei sellainen svaboda, jossa sadoittain miehiä mellastaa tyhjässä Lappeenrannan kaupungissa kesken kiivaimpien taisteluiden, voi päättyä muuten kuin tiukasti asiaan puuttumalla!
Käytyään Lappeenrannassa Viipurin menetyksen jälkeisinä päivinä, Lagus teki asiasta ilmoituksen päämajaan ja pyysi PATALJOONAA nimenomaisesti kurin palautukseen eli laittaakseen Lappeenrannan kaupungin svabodan kuriin!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuinkahan moni veteraani istuu "hiippailuistaan" huolimatta veteraanijuhlien eturivissä niin isänmaan pelastajana että muilla hävettää olla olemassakaan.
1990-luvulla isänmaamme pelastajia alettiin pitämään puolijumalten asemassa, vaikka monen taustat ovat hyvinkin kyseenalaisia.
- *** Käytyään Lappeenrannassa Viipurin menetyksen jälkeisinä päivinä,
Lagus ***
Miksi Laguksen olisi pitänyt ’käydä Lappeenrannassa’ kun Laguksen esikunta
Viipurin menetyksen (20.6.) jälkeen sijaitsi Juustilassa ja siirrettiin pian
Lappeenrannan Linnoitukseen. Myös Ps.D:n eliittijoukko – rynnäkkötykki-
pataljoona vedettiin pois rintamalta!
Ps.D oli Viipurin menetyksen aikana reservissä osin Saimaan kanavan länsi-
puolella ja osin Viipurinlahden länsipuolella Virojoen suunnassa?
Talin taistelujen jälkeen vihollisen tykistökeskitys osui 28.6. Laguksen
esikuntaan, jolloin everstiluutnantti Paavo August Rasi, luutnantti Martti Kalevi
Kantele, jääkäri Vihtori Mönttinen ja autonkuljettaja korpraali Tauno Johannes
Vainionpää saivat surmansa.
Ps.D:n 1. rynnäkkötykkikomppanian komentaja Väinö Mikkola kaatui ja Ruben
Laguksen poika Olof Lagus haavoittui vaikeasti vihollisen kranaattikeskityksessä
27.6. ehtimättä juosta piiloon vaununsa alle.
Näiden takaiskujen ja IV AKE:n erimielisyyksien jälkeen myös majuri Åkermanin
Rynnäkkötykkipataljoonan kaksi komppaniaa vedettiin 29.6. ’reserviin’ Joutsenon
Konnunsuolle ja yksi komppania Lappeenrannan Huhtiniemeen.
Käytyään Lappeenrannassa Viipurin menetyksen jälkeisinä päivinä.
No näin siinä Jäntin kirjassa kerrottiin.
Tuskin se Lagus siellä tyhjässä kaupungissa ravasi alinomaan...
haavoittunut veteraani. oli talvi sekä jatkosodassa .Ihmetteli itsekkin näitä nk: sankareita jotka kerskuivat saavutuksillaan.Ihantalan torjuntataistelut kokeneena hän oli hyvin harvasanainen kokemuksistaan.Sotavammoista johtuen myös elämä häneltä jäi lyhyeksi.
* Tuskin se Lagus siellä tyhjässä kaupungissa ravasi alinomaan ... *
Lemillähän sen Laguksen oli pitänyt yhtenään ’ravata’!
Mitä järkeä siinä on, että se ”Lagus siellä tyhjässä kaupungissa ravasi...”
kun Laguksen ESIKUNTA (Ps.DE) oli SIELLÄ Lappeenrannassa; ja siellä
Lappeenrannan Huhtiniemessä oli – ei nyt pataljoonaa – mutta rynnäkkö-
tykkikomppania SS-Waffenissa palvelleita ’poikia’, jotka olisivat kyllä
koulutuksensa puolesta pystyneet ’homman’ hoitamaan!
Ja sitä paitsi Oeschin KaJoKe oli kesäkuun lopulla siirretty Lappeenrannan
Lauritsalasta turvallisesti lähemmäksi Mikkelin Päämajaa Lemille!
En oikein ymmärrä tuota sinun logiikkaasi? Olen pahoillani!
"Lappeenrannan Huhtiniemessä oli – ei nyt pataljoonaa – mutta rynnäkkö-
tykkikomppania SS-Waffenissa palvelleita ’poikia’, jotka olisivat kyllä
koulutuksensa puolesta pystyneet ’homman’ hoitamaan!"
Kyllä kai suomalaisellakin koulutuksella osaa liipaisimesta vetää...? Jos viittaat, että suomalaisia SS-miehiä olisi käytetty teloitusosastoina tai siihen koulutettu, niin ehkäpä perustelet väitteesi.
En tietenkään pysty! Mutta KRP ja oikeuslääketieteellisen histologit ja cytologit
ovat parhaillaan tekemässä kuolemansyytutkimusta! Patologit pystyvät nykyisin
aika ihmeellisiin suorituksiin.
Ja täytyyhän näistä kaivauksista löytyä jotain muutakin tietoa kuolemansyystä,
luoteja tai jotain muuta sellaista. Balkanillahan ja meidän lähialueilla Venäjällä
on tällaisia tutkimuksia tehty paljonkin – ja varmasti muuallakin.
Mutta toivottavasti myös sotahistorian tutkimus ja nimenomaan Kannaksen
ratkaisutaistelujen tutkiminen saa uutta potkua kuten monet tutkijat mm.
Kulomaa, Leskinen, Lindstedt (?) .. ovat julkisuudessa lupailleet. Jäädään
odottelemaan!
Joka tapauksessa Laguksella olisi varmastikin ollut motiivi ja tarpeeksi ’luonnetta’
(psykopaatti?) moisiin tekoihin! Lagus ja panssaridivisioona oli kärsinyt pahoja
tappioita monessakin mielessä. Ja vielä kun nähdään taustalla Laguksen riidat ja
epäonnistumiset Kuuterselässä (Pajari; 3.D) ja Talissa (Paalu; 18.D) sekä henkilö-
kohtaiset menetykset, Juustilan esikunnan tuhoutuminen 28.6. ja ehkä Olof-pojan
haavoittuminenkin.
Sinähän se tiedät varmasti paikalla olleena.
Vaasasta tosiaan oli yhteys myöhemminkin Ruotsiin...
Nuo kaivaukset tehtiin.Löytyi venäläisen sotasairaalan hautausmaa ja luita 1800-luvulta.
Mahtoiko Lagus puuhailla silloin L-rannassa?
Oeschiltä tosiaan löytyi ymmärrystä eversti Karjuloille. jotka yrittivät pysäyttää omien sotilaiden perääntymisen pistoolia heiluttamalla. Tällaista tapahtui Viipurin Ristimäelläkin, ei siitä mitään hyötyä ollut.
Ei tapahtunut.
Miehet läksivät laumana,kun huudettiin, että perääntymiskäsky on annettu.
Upseereilla oli lakisääteinen käsky pysäyttää taistelusta pakenijat vaikka asetta käyttämällä.
Kyllä tapahtui ja omien aivojen käyttäminen yksin laumaa vastaan on sallittua.
https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/1542
20.Pr:lla oli "huippuiehiä" pataljoonan komentajina. Malinen, ei taistelukokemusta juurikaan ja sitten tämä BäBäBäckman II pataljoonassa. Sillä oli sentään taistelukokemusta ja ns. dieetti oli kova jo koko sodan ajan.
Tuolla on Malisenkin vaiheet kerrottu.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jarmonieminen/22932-20-prikaatin-kaatuneet-ja-kadonneet-viipurissa/
Tuolloin oli Lappeenrannassa huhuiltu, että Malinen olisi teloitettu ja haudattu Viipurin menetyksen jälkeisinä päivinä Lappeenrannan Huhtiniemen edustalla olevassa Nuottasaaressa.
Sekin oli niitä "Syväkurkun" eli 1946 syntyneen sairaseläkeläisen putkimies Veli Holapan satuja.
Hän huijasi niillä ensin pari lappeenrantalaista toimittajaa ja sitten lähes kaikki Suomen herkkäuskoiset professori Ylikangasta myöten.
Kapteeni Amos Malinen kaatui Viipurissa ja haudattiin johonkin kuoppaan muiden mukana.
Kyllä ne on sieltä Viipurista vanhan vikströmin kapiaiset ottaneet ja ajaneet Saimaan saariin.