Aurinkosta tuleva lämpö muutetaan päiväntasaajalla peilipuistossa energia muuntimessa sähköksi jolla luodaan vetyä vedestä,vaikka hyöty suhde on huono eli 2% se kannatta koska aurinkossa on energiaa rajattomasti.vety nesteytetään ja kuljetetaan
esim. Eurooppaan ja USA:n jossa sillä pyöritetään energia muunninta ja ajetaan sähkö verkkoon hykieninen tapa tuotta sähköä ja helppo.
esim. Eurooppaan ja USA:n jossa sillä pyöritetään energia muunninta ja ajetaan sähkö verkkoon hykieninen tapa tuotta sähköä ja helppo.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Siitähän sinä puhut. Menetelmä totta tosiaan toimii ja esittämäsi idea vedyn kuljettamisesta päiväntasaajan maista teollisuusmaihin on mielestäni jopa loistava!
Esimerkiksi saharan alueella voitaisiin tuottaa euroopassa tarvittava vety ja kuljettaa se vedyllä toimivilla tankkereilla eurooppaan. Näin edes kuljetuksesta ei muodostuisi hiilidioksidia. Palstalla taannoin ahkerastikin puhunut hihhulipaasari eli mister m. mainitsi kerran että euroopan sähkön saannin turvaamiseksi tarvittaisiin belgian kokoinen alue aurinkopaneleita. En ota kantaa onko luku millään muotoa todenperäinen, mutta belgian kokoinen alue saharassa on yksi kärpäsen paska alueen kokoon suhteutettuna. Vielä kun lukuun lisätään kalvomaiset kenomateriaalit (niin polymeeriset, kuin komposiititkin), ei voida puhua enää kennojen valmistuksen ympäristöhaitalisuudestakaan. Kun soppaa hämennetään vielä tehokkaammilla aurinko-elektrolyysiratkaisuilla, joissa perinteinen aurinkokenno on korvattu nestemmäisellä "kennolla" joilla on ttukimuksissa päästy huikeasti korkempiin hyötysuhteisin, alkaa tuntua suorastaan idioottimaiselta ajatella miksi menetelmä ei ole vielä laajassa käytössä?
Vedyn jakeluverkon puuttumisen lisäksi hommaa taitaa ikävä kyllä jarruttaa giganttiset öljy-yhtiöt (ja öljyn halpa hinta), jotka eivät taatusti lämpene siitä, että tuottavalta teollisuudelta vietäisiin matto alta ja köyhät afrikan maat pääsisivät rikastumaan heidän elinkeinon kustannuksella. Hyvänä esimerkkinä öljyn merkityksestä on tämä ns. "terrorismin vastainen sota" Irakissa, jossa päämotiivi lienee kuitenkin öljyn saannin turvaaminen, ei suinkaan hyvän ja pahan taistelu.
"Esimerkiksi saharan alueella voitaisiin tuottaa euroopassa tarvittava vety ja kuljettaa se vedyllä toimivilla tankkereilla eurooppaan. Näin edes kuljetuksesta ei muodostuisi hiilidioksidia. "
Juu.. ja perille päästessä ois tankkerikin jo puolilleen tyhjä. Ongelmana ois sitten että millähän voimalla se tankkeri ajais takasin etelään jos se loppu menovesi pitäis täällä laskee pois?
Noh ei hätä ole tämän näköinen. Eräs ekologinen ratkaisu ois että täällä pohjolassa tankkeri vois telakoituu tuulivoimalan kylkeen ladattavaksi että pääsis seuraavana kesänä takasin etelään hakemaan auringolla tuotettua vetyä..
ps. edes vettä ei tarveis matkalla olla kun tankkeri tuottais sen itse!
Jos otetaan vanha ja hyväksi koettu merenkulku,
ja käytetään purjelaivoja ,ei kulu kuin aikaa vähään enempi ja työllisyys paranisi,jaa,kyllähän se purjelaivakin voitaisiin nykyaikaistaa ja panna automaatit ohjaamaan.Ei se sitten niin olisi työllistävä.
Siinä säästyisi polttoaineet maalla poltettavaksi.
Kyllä se toimisi. On toiminut ennenkin.
...että lasti katoaa matkalla puoleen?
siinähän se nyt sitten on.
Ja tuota kun on monet yrittäneet ratkaista ohimosuonet pullollaan.
Vapise Jocu, jäät kohta työttömäksi.
sarkasmi piristää jokahepun päivää :)
Hetkeäkään en nukkunut viime yönä. Koskahan meillä aloitetaan tuon keksinnön johdosta YT-neuvottelut henkilökunnan irtisanomiseksi!
..pipoa kiristäis
ei ehkä kannata huolestua.
Tuo laitos kun valmistuu, siellä varmaan tarvitaan kokenutta henkilökuntaa.
Ajatteles, pääsisit täältä lunta luomasta leppoisiin oloihin päiväntasaajalle.
ei sitä aina muutakaan keksi.
Onhan noita systeemejä kehitteillä, ja täytyykin tietysti olla, sillä PERIAATTEESSAHAN tuolle idealle ei olekaan estettä, eikä minullakaan olisi tuota mitään vastaan.
Noiden systeemien kehitystä kuitenkin aktiivisesti (ihan harrastus pohjalta toki) seuranneena, pakkaa väkisin sarkasmi painamaan päälle, kun lukee noita optimistisimpia kaavailuja.
Kyllä homma totisesti kiehtoisi! Mutta minä olen auttamattomasti liian vanha.
Näissä ydinvoimalakuviossa alan olla wanha mestari, mutta kelvoton ikänikin puolesta mihinkään muualle.
Laskeskelinpa arvoillasi, että yksi neliökilometri antaa poutailmalla tuolla kahden prosentin hyötysuhteella noin 26 MW. Näin yhden 500 MW:n ydinvoimalan tehon tuottamiseen tarvittaisiin noin 20 neliökilometriä pinta-alaa.
Lisäksi polttokennot eivät ole hyötysuhteeltaan lähelläkään sataa prosenttia, vaan ehkä vain kaksi kolmasosaa energiasta saataisiin sähkönä ja loput lämpönä. Näin tuon 500 MW:n sähkötehon tuottamiseen tarvittaisiinkin 30 neliökilometriä.
Joten saisi siinä muutama neliökilometri olla Suomeakin varten tuottamassa ja ainakin pari tankkeria vetyä kuskaamassa, jos haluttaisiin viime aikojen sähköntarpeen tehohuiput kattaa.
Vety on kuusi kertaa tehokkaanpaaa kuin öljy,energia muuntimessa lämpö otetaan heti uudelleen käyttöön eikä lasketa laudevetenä mereen energia muunnin ei säteile ympäristöön lämpöä eikä savukaasuja se muistuttaa kähinnä mehiläispesää.tutustukaa Gilan autiomaassa tehtyyn peili puistoon,siellä ongelma oli pöly.
Onhan vetyä paljon, mutta se kaikki on valitettavasti vain yhdisteinä, joista se pitää jotenkin irrottaa hyötykäyttöön. Tämä vaatii energiaa, jota tarvitaan sitten paljon enemmän - esimerkissäsi 50-kertaisesti - kuin sitten takaisin saadaan. Eikä kaikkea saada sittenkään sähkönä, vaan jälleen sähkön ja lämmön yhdistelmänä.
"Uusi uljas vetymaailma"
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020922ER4
"Terrori-iskuista Yhdysvaltoihin on kulunut yli vuosi, ja maailma on nyt
vaarallisempi paikka kuin koskaan aikaisemmin. Ei vähiten siksi, että kaiken muun keskellä taistellaan kiivaasti öljystä, jota ilman globaali taloutemme ja koko nyky-yhteiskunta romahtaisivat.
Öljy, maakaasu ja kivihiili lämmittävät kodit ja työpaikat. Niiden voimalla pyöritämme tehtaita, liikumme, valaisemme ja viestimme. Ilman niitä emme voisi kasvattaa ruoka-aineita, rakentaa taloja ja valmistaa lääkkeitä, vaatteita, kodinkoneita ja muita tavaroita. Nykymaailmassa jokseenkin kaikki käy fossiilisilla polttoaineilla tai on tehty niistä, suoraan tai mutkan kautta.
Mutta onko öljyä aina saatavissa? Tämä kysymys on viime aikoina huolestuttanut Yhdysvaltain hallitusta yhä enemmän, kun väkivalta Israelin ja palestiinalaisten välillä ei ole laantunut, sota Irakia vastaan vaikuttaa entistä todennäköisemmältä ja al-Qaida-järjestön pelätään tekevän uusia terrori- iskuja.
Ja esiin nousee vielä suurempi ongelma, jonka seuraukset saattavat olla valtavat ja kauaskantoiset.
Asiantuntijat ovat kertoneet, että halpaa raakaöljyä riittää vielä noin 40 vuodeksi. Nyt eräät johtavat öljygeologit kuitenkin sanovat, että maailman öljyntuotanto saattaa saavuttaa huippunsa ja kääntyä jyrkkään laskuun jo paljon aikaisemmin, ehkä jo tämän vuosikymmenen lopulla. Se nostaisi öljyn hinnan pilviin.
Öljyntuottajamaiden järjestön Opecin ulkopuolella olevat maat tuottavat jo melkein sen minkä ikinä pystyvät, ja valtaosa jäljellä olevista öljyvarannoista on poliittisesti epävakaassa Lähi-idässä.
Islamin ja lännen välisten jännitteiden kasvaessa edullista öljyä on tulevaisuudessa todennäköisesti entistä vaikeampi saada. Jos Yhdysvallat ja muut maat ryhtyvät epätoivossaan käyttämään entistä enemmän fossiilisia polttoaineita, kuten kivihiiltä ja öljyhiekkaa, kasvihuoneilmiö vain voimistuu ja maailman ekosysteemi yskii nykyistäkin pahemmin.
Mutta jos fossiilisten polttoaineiden aikakausi onkin päättymässä, syntymässä on uusi energia-aika, joka saattaa muovata maailmaa perin pohjin.
Vety on maailmankaikkeuden perusosa. Tähdet ja aurinko koostuvat vedystä. Oikein käytettynä vety tarjoaa ehtymätöntä energiaa. Se ei lopu koskaan, eikä sen polttamisesta synny haitallisia hiilidioksidipäästöjä. Sivutuotteena syntyy vain lämpöä ja puhdasta vettä.
Vetyä on maapallolla kaikkialla: vedessä, fossiilisissa polttoaineissa ja kaikissa elävissä olioissa. Luonnossa vety ei kuitenkaan ole vapaana, vaan erilaisina yhdisteinä. Käyttöä varten se täytyy erottaa muista aineista.
Nykyisin melkein puolet
maailmassa käytetystä vedystä tuotetaan niin, että vety erotetaan höyryn avulla maakaasusta. Se on osoittautunut halvimmaksi keinoksi, mutta siinä syntyy myös hiilidioksidipäästöjä, sillä maakaasu on fossiilinen polttoaine. Lisäksi maakaasun tuotanto saavuttaa huippunsa joskus vuosien 2020 ja 2030 välillä. Sen jälkeen edessä on öljykriisin ohella myös maakaasukriisi.
Vetyä voidaan kuitenkin tuottaa myös ilman fossiilisia polttoaineita. Uusiutuvien energianlähteiden - tuulen, auringon, vesivoiman, geotermisen energian ja biomassan - avulla saadaan aikaan sähköä. Sähköllä taas voidaan pilkkoa vettä vedyksi ja hapeksi. Vetyä voidaan sitten säilöä ja käyttää tarpeen mukaan polttokennoissa tuottamaan sähköä, jolla voidaan lämmittää, valaista tai pyörittää koneita ja tehtaita.
Ihmiset kysyvät usein, miksi sähköä pitäisi tehdä kahteen kertaan, ensin tuottamaan vetyä ja sitten valon, lämmön ja voiman lähteeksi. Vastaus on yksinkertainen: jos aurinko ei paista, jos tuuli tyyntyy tai jos vesi ei virtaa, sähköä ei synny ja talouden pyörät pysähtyvät. Vety on se keino, jonka avulla uusiutuvaa energiaa voidaan varastoida niin, että siitä tulee luotettava energiatalouden perusta.
Olemme uuden vetytalouden
kynnyksellä. Vetyyn siirtyminen mullistaa taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset rakenteet, aivan kuten hiili- ja höyryvoima tekivät teollistumisen alkuaikoina.
Vetyä käyttäviä polttokennoja ollaan juuri tuomassa markkinoille kotien, toimistojen ja teollisuuden käyttöön. Suuret autonvalmistajat ovat käyttäneet yli kaksi miljardia dollaria vetyautojen, -bussien ja -rekkojen kehittelyyn. Suurtuotannon odotetaan alkavan muutaman vuoden sisällä.
Vetytaloudessa valta voidaan jakaa uudelleen. Nykyinen keskitetty ja ylhäältä ohjattu, suurten öljy-yhtiöiden ja energialaitosten valvoma energiansiirto surkastuu. Vetytaloudessa kaikki ihmiset voivat tuottaa oman energiansa. Voimantuotanto on hajautettu.
Kun miljoonat käyttäjät kytkevät polttokennonsa paikallisiin, alueellisiin tai kansallisiin vetyenergiaverkkoihin, he voivat käyttää toinen toistensa energiaa. Hajautettua energiaverkkoa rakennetaan samalla tavalla käyttäjävetoisesti kuin maailmanlaajuista World Wide Web -tietoverkkoa.
Polttokennojen aikakaudella autokin on pyörillä liikkuva voimalaitos, joka pystyy tuottamaan 20 kilowattia sähköä. Koska auto yleensä seisoo suuren osan vuorokaudesta pysäköintipaikalla, se voi lepohetkinä tuottaa sähköä kotiin, konttoriin tai yleiseen sähköverkkoon. Uuden auton ostoa voisi rahoittaa myymällä sähköä verkkoon. Jos vaikkapa vain neljäsosa autoilijoista käyttäisi autoaan voimalaitoksena ja myisi sähköä verkkoon, erillisiä suurvoimaloita ei tarvittaisi lainkaan.
Voimayhtiöillä on pian
edessään totuuden hetki, kun miljoonat paikalliset pienyrittäjät tuottavat polttokennoilla energiaa enemmän ja halvemmalla kuin nykyiset suurvoimalat.
Kun kuluttajista tulee myös oman energiansa tuottajia, voimalaitoksille ei jää muuta tehtävää kuin "virtuaalinen" sähköntuotanto: ne voivat valmistaa ja myydä polttokennoja, kaupitella energiapalveluja ja välittää verkossa liikkuvaa energiaa.
Vety katkaisee maailman riippuvuuden tuontiöljystä, ja muslimitaistelijoiden ja länsimaiden vaarallinen geopoliittinen peli päättyy. Vety vähentää dramaattisesti hiilidioksidipäästöjä ja kasvihuoneilmiötä. Koska vedystä ei ole pulaa ja sitä on kaikkialla maailmassa, kaikki ihmiset voivat tulla energian suhteen muista riippumattomiksi. Vetytaloudesta voi tulla historian ensimmäinen todella demokraattinen energiatalous.
Kaikkein tärkeintä vetyenergia on kehitysmaissa. Maailman ihmisistä 65 prosenttia ei ole koskaan puhunut puhelimessa. Kolmasosa ei käytä sähköä eikä mitään muutakaan kaupallista energiaa. Kun niitä ei ole, köyhyys jatkuu. Toisin sanoen energia avaa mahdollisuuksia kohentaa kehitysmaiden taloutta.
Esimerkiksi Etelä-Afrikassa perustettiin sähköistämisen jälkeen 10-20 uutta yritystä sataa taloutta kohti. Sähköstä saavat voimansa monet maatalouskoneet, sen avulla pyörivät pienet tehtaat ja käsityöliikkeet. Sähkö vapauttaa ihmiset raadannasta. Kehitysmaissa ihmisiltä menee monta tuntia päivässä pelkästään siihen, että he etsivät polttopuut, lämmittävät asunnon ja tekevät ruuan.
Polttokennojen ja niihin
liittyvien laitteiden hinnat romahtavat, kun tekniikka kehittyy ja päästään massatuotantoon. Silloin ne tulevat yhä useampien ulottuville. Niin on käynyt transistoriradioille, tietokoneille ja matkapuhelimillekin.
Polttokennoja pitää saada kehitysmaiden kaikkiin kyliin ja kaupunginosiin. Kun kylät ottavat käyttöön uusiutuvaa energiateknologiaa - aurinkosähköä, tuulta, biomassaa - ne voivat tuottaa oman sähkönsä ja sitten erottaa sähköllä vedestä vetyä ja varastoida sitä polttokennoissa käytettäväksi.
Maaseudulla, jonne kalliita sähkölinjoja ei vielä ole vedetty, polttokennot voivat tuottaa energiaa nopeasti ja edullisesti. Kun polttokennoja on tarpeeksi monta, paikalliset sähköverkot voivat yhdistää kaupunginosat ja kylät laajeneviin energiaverkkoihin.
Vetyyn perustuvaa energiaverkkoa voidaan rakentaa sitä mukaa kuin hajautettu voimantuotanto etenee. Suurissa polttokennoissa syntyy sivutuotteena puhdasta juomavettä. Se on melkoinen etu kehitysmaissa, joissa puhtaasta vedestä on usein huutava pula.
Fossiiliset polttoaineet toivat mukanaan keskitetyn talouden, joka suosi muutamia harvoja enemmistön kustannuksella. Nyt vetyajan kynnyksellä voimme kuvitella, millainen on hajautettu talous: energia on demokratisoitu ja yksilöt, yhteisöt ja maat ovat aidosti itsenäisiä.
Jos maailman kaikki yksilöt ja yhteisöt tuottaisivat oman energiansa, valtasuhteet menisivät kokonaan uusiksi: ei enää ylhäältä alas, vaan alhaalta ylös.
Ihmiset eivät enää olisi kaukaisten valtakeskusten armoilla. Yhteisöt voisivat tuottaa ison osan tarvitsemistaan tavaroista ja palveluista ja kuluttaa työnsä tulokset paikallisesti. Mutta koska heillä olisi myös yhteys maailmanlaajuisiin viestintä- ja energiaverkkoihin, he voisivat tarjota erityisosaamistaan, tuotteitaan ja palvelujaan koko maailmalle.
Tällainen taloudellinen omavaraisuus luo pohjan maailmanlaajuiselle keskinäiselle riippuvuudelle, joka on tyystin erilaista taloudellista todellisuutta kuin paikallisia ihmisiä alistava siirtomaavalta.
Jakamalla energiaa ja valtaa laajalti jokaiselle voimme luoda edellytykset jakaa maapallon hedelmät aidosti tasan. Tämä on alhaalta ylöspäin tapahtuvan uuden globalisaation ydin.
Kansainvälinen turvallisuus siis edellyttää, että vähennämme riippuvuutta Lähi-idän öljystä ja varmistamme, että kaikilla ihmisillä on tarpeeksi energiaa saada perustarpeensa tyydytetyiksi. Vetytalous tarjoaa pääsylipun turvalliseen maailmaan.
JEREMY RIFKIN
[email protected]
"
"Uuden energian maa"
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020922ER5
"Suuryritykset ovat valinneet Islannin vetytalouden koekentäksi, koska vetyä voi valmistaa siellä siistimmin ja halvemmalla kuin muualla.
REYKJAVIK. Viidenkymmenen kilometrin päässä Reykjavikista on Svartsengin voimala, joka on oiva esimerkki Islannin ainutlaatuisesta energiantuotannosta: käyttövoimana on maasta pulppuava kuuma vesi.
Vesihöyryn energia muuttuu Svartsengissa sähköksi. Lisäksi voimala tuottaa lämmitysvettä kahteen kaupunkiin, Yhdysvaltain sotilastukikohtaan ja kylpylään.
Mutta geoterminen energia on oikeastaan vanha juttu voimalaa esittelevälle professori Thorsteinn I. Sigfússonille.
Hän pohtii jo aurinkoenergiaa ja vetyä: "Ne pelastavat maapallon energiatalouden."
Fysiikan professori
Sigfússon, 48, johtaa kansainvälistä tutkimusta, jonka tarkoituksena on tehdä Islannista maailman ensimmäinen vedyllä toimiva yhteiskunta.
Miksi juuri Islannista? Tuliperäisessä maassa on yllin kyllin kuumaa vettä rakennusten lämmittämiseen, ja sähköä tuotetaan puhtaasti myös jäätiköiden sulamisvesistä.
"Islannilla ei kuitenkaan ole omaa maaöljyä tai maakaasua, joten autojen, työkoneiden ja varsinkin suuren kalastuslaivaston polttoaine on tuotava", Sigfússon sanoo.
"Lapseni elävät vielä Islannissa, joka tulee toimeen ilman fossiilisia polttoaineita. Vety korvaa bensiinin ja dieselöljyn, tänne ei enää seilaa öljylaivoja ja säiliöautotkin käyvät tarpeettomiksi", professori kuvailee.
Sigfússon puhuukin Islannista vetytaloutena ja vety-yhteiskuntana.
Sigfússon sai
vetykipinän 1980-luvun lopussa varttuneemmalta maanmieheltään, fysiikan professori Bragi Árnasonilta.
Árnason esitti jo 1970-luvulla, että Islanti voisi korvata fossiiliset polttonesteet vedyllä. Ajatusta pidettiin hulluna haaveena, ja Árnason sai pilkkanimen vetyprofessori.
Árnason ja Sigfússon julkaisivat yhteisiä kirjoituksia ja saivat tukea työlleen, kun autonvalmistajat ja öljy-yhtiöt kiinnostuivat 1990-luvulla vedystä "tulevaisuuden öljynä".
Kului kuitenkin vuosia, ennen kuin vetyyn alettiin uskoa. Árnason ja Sigfússon kulkivat maailmalla markkinoimassa Islantia uuden energiatalouden koekenttänä. Islannissa voitaisiin uusiutuvien energialähteiden ansiosta tuottaa vetyä siististi ja halvemmalla kuin muualla.
Vetyprofessoreiden haave alkoi toteutua 1999, jolloin syntyi yritys nimeltään Icelandic New Energy (INE) - Islannin Uusi Energia. Islantilaiset voimayhtiöt, yliopistot ja tutkimuslaitokset omistavat siitä 51 prosenttia, Daimler-Chrysler, Shell Hydrogen ja Norsk Hydro loput.
Mutta se vety:
Sigfússonin mukaan se on osoittautunut teoriassa täydelliseksi energianlähteeksi.
"Mutta vetyä ei kannata polttaa. Sen energiahyöty kaksinkertaistuu, kun se laitetaan tekemään sähköä polttokennossa", Sigfússon korostaa.
Vetyhuuman vastustajat sanovat, että akuilla toimiva sähköautohan on jo keksitty, ja vedyn valmistaminen vedestä on kallis välivaihe.
Polttokennot ovat kuitenkin kehittyneet huimasti akkuihin verrattuna ja suuret autonvalmistajat ovat niistä kiinnostuneita.
Sigfússon uskoo, että polttokennolla toimivat moottorit ovat kaupallisesti kannattavia viimeistään 2008.
Isoja pulmia on kuitenkin vielä ratkaisematta, kuten vedyn varastointi. Kaasu vie paljon tilaa, ja nestemäinen vety on säilytettävä raskaassa paineastiassa.
Uusia entistä parempia säiliöitä otetaan käyttöön kolmessa reykjavikilaisessa bussissa ensi kesänä. Niihin saa tankattua seitsemässä minuutissa 50 kiloa vetyä, jolla ajaa 250 kilometriä.
Kokeilun ytimenä on vetyasema, jonka Shell ja Norsk Hydro pystyttävät Reykjavikiin. Siellä voidaan valmistaa vetyä vedestä paikan päällä.
Islantilaiset ovat
tehneet vetyä maaperästä otettavan kuuman veden avulla. Vedyn valmistaminen vie viidenneksen vähemmän energiaa kuin muilla menetelmillä.
Vielä lupaavampi keino piileksii porausrei'issä, joista islantilaiset pumppaavat kuumaa vettä lämmitykseen.
Reikiä on Islannin maaperässä satoja ja niistä vapautuu vulkaanisia kaasuja, myös vetyä. Yksi reikä tuottaa vetyä jopa 50 tonnia vuodessa. Pulmana on vedyn erottaminen muista kaasuista, jotka häiritsevät polttokennon toimintaa.
"Jos onnistumme puhdistamaan vetykaasun, yhdestä reiästä saatava vety tuottaisi sähköä lähes 1,7 miljoonaa kilowattituntia vuodessa", Sigfússon lupaa. Yksi reikä tuottaisi vetyä kolmelle bussille vuodeksi.
Parhaassa tapauksessa reiän vieressä olisi vetyasema. Jakeluletkun lisäksi tarvittaisiin vain kaasunpuhdistusyksikkö ja painesäiliö.
Yhdeksässä
eurooppalaisessa kaupungissa aloittaa ensi vuonna liikennöinnin yhteensä 27 polttokennobussia. Kaupungit ovat Amsterdam, Barcelona, Hampuri, Lontoo, Luxemburg, Madrid, Porto, Stuttgart ja Tukholma.
Sigfússonin mukaan fossiiliset polttoaineet kallistuvat vääjäämättä, kun ne ehtyvät ja niitä verotetaan yhä rankemmin.
"Kilpailevat vaihtoehdot kuten vety lyövät ne laudalta jopa kymmenessä vuodessa. Viimeistään seuraavan sukupolven aikana."
JOUKO T. PARVIAINEN
[email protected]
"
"Vetyparonien aikaan"
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020922ER6
"Kun kolme suomalaista polttokennoihin perehtynyttä sai
luettavakseen Jeremy Rifkinin kirjoituksen vetytaloudesta maailman pelastajana, nuoret insinöörit ottivat punakynän esille. Ja tuhahtelivat:
"Tää teksti on aikamoista amerikkalaista propagandaa. Enemmänhän niitä huolettaa tuontiöljyn saanti kuin hiilidioksidipäästöt."
"Antaa sitä paitsi ymmärtää, että vety olisi ilmaista."
"On myös aika yksisilmäinen näkemys, painottaa liikaa vedyn merkitystä. Todellisuudessa tarvitaan muitakin energiamuotoja, aurinkoenergiaa, tuulivoimaa . . ."
". . .Eikä kannata unohtaa ydinvoimaakaan, eikä fossiilisia polttoaineita, vaikka niihin ei voi lopullisesti panostaa", Tuomas Mennola, Mikko Mikkola ja Tero Hottinen puistelivat ensin päätään.
He kaikki väittelevät
lähivuosina polttokennoista, joita he tutkivat energiatieteiden laboratoriossa Teknillisessä korkeakoulussa Espoossa. Polttokennot ovat kuluttajan kannalta vetytalouden tärkeimpiä laitteita: ne tuottavat vedyn avulla sähköä, joka pyörittää jo kokeiluautojen moottoreita.
Vaikka tekniikan lisensiaatti Mennola, 30, sekä diplomi-insinöörit Mikkola, 27, ja Hottinen, 24, ensin tyrmäsivät Rifkin näkemykset, he toki uskovat vetyä käyttäviin polttokennoihin. Siksihän he niitä tutkivat.
Kolmikko kaivaa pyytämättä esille ison nyrkin kokoisen polttokennon, jonka he ovat itse tehneet. Se tuottaa riittävästi virtaa yhdelle sylimikrolle ja on hyvin yksinkertainen. Se on grafiittia ja alumiinia ja tarvitsee vain polymeerikalvon sekä ripauksen jalometallia toimiakseen. Ja tietenkin vetyä.
He kertovat, että kontin kokoinen polttokennovoimala tuottaisi jatkuvalla syötöllä sähköt noin 500 pieneen suomalaiseen kerrostaloasuntoon, ja sellainen kenno on jo tehty Kanadassa. Polttokennoja voi sitä paitsi kytkeä rinnan vaikka kuinka monta, eikä laitteiden hyötysuhde suurennettaessa kärsi.
Kolmikko ei kuitenkaan ensilukemalla niele Rifkinin "kaunista" ajatusta hajautetusta energiantuotannosta vedyn avulla. Että esimerkiksi jokaisella kehitysmaan asukkaalla olisi oma polttokenno.
"Tuntuu aika utopistiselta, koska vety niihin pitää kuitenkin jossakin tuottaa ja toimittaa perille. Eikä se todellakaan ole ilmaista puuhaa", Hottinen hymähtää.
Siinähän ovatkin
vetytalouden pulmat tiivistettynä: miten tuottaa vetyä paikallisesti siedettävällä hinnalla ja jakaa se kuluttajille. Nyt ajatus tuntuu mahdottomalta.
Vähän henkeä vedettyään Mennola, Mikkola ja Hottinen myöntävät, että vety- yhteiskuntien tarvitsemat laitteet ovat pitkälti valmiina. Polttokennot ovat jo käyttökelpoisia ja kehittyvät yhä, ja keinoja valmistaa vetyä on useita.
Vedyn valmistaminen vedestä kuluttaa kuitenkin energiaa, ja muut keinot aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä. Ja ennen kaikkea: ei ole vedyn jakeluverkostoa, ja sellaisen rakentaminen on aivan hirvittävä haaste. Mennola ryhdistäytyy mahdottoman edessä ensimmäisenä.
"Mutta hei. Ajatelkaapas, jos nyt joku ehdottaisi bensiinin jakeluverkoston rakentamista Suomeen. Vastaus olisi, että ei onnistu, on liian harvaan asuttu maa, ei kannata."
"Niin tosiaan. Ja nykyisin bensiinin jakelu on varmaan yksi maailman suurimmista infrastruktuureista", Mikkola myöntää.
Ja kuin huomaamattaan
kolmikko esittelee vetytutkijoiden yhden teknologisen utopian, joka näyttää aluksi tukevan Rifkinin poliittista utopiaa. Mikkola hakee viereisestä huoneesta saksalaisen Fraunhoferin instituutin esityksen siitä, miten vetyä voisi tuottaa ainakin kaasuputkien Eurooppaan:
Pohjois-Afrikkaan rakennettaisiin valtavia aurinkoenergialla toimivia vedyntuotantolaitoksia, joista vetyä johdettaisiin putkia pitkin Keski- Eurooppaan jakeluasemille. "Muistelisin, että saudit ja saksalaiset ovat jo tätä kokeilleet, tosin hyvin pienessä mittakaavassa", Mennola pohtii.
Myös metaanikaasua voisi käyttää kotona energiantuottamiseen, metaanihan sisältää vetyä:
"Kaasuputken päähän asennettaisiin polttokenno, vaikkapa jääkaapin kokoinen. Syöttölaitteeseen asennettaisiin venttiili, joka päästäisi kaasua lieteen. Yksi putki tulisi polttokennoon, joka tuottaisi taloussähkön, ja samalla kenno lämmittäisi käyttöveden", Mikkola kuvailee.
Mutta kehitysmaihinkin
vetyä pitäisi kuljettaa, jotta Rifkinin utopia tasavertaisemmasta maailmasta toteutuisi. Siihen kolmikolla ei ole helppoa keinoa. Voihan sitä tehdä paikan päällä, mutta se ei todellakaan ole ilmaista.
Sitä paitsi kun katsoo Fraunhoferin suunnitelmaa tarkemmin, vedyn tuotantolaitokset näyttävät sijaitsevan poliittisesti tulenaroilla alueilla Pohjois- Afrikassa. Auringonpaisteen korventamia alueita on toki myös Etelä- Amerikassa, eteläisessä Afrikassa, Australiassa ja Aasiassakin.
"Voisi silti käydä niin, että meillä olisikin öljysheikkien sijasta vetysheikkejä", Mennola hymähtää.
MATTI MIELONEN / Helsingin Sanomat
[email protected]
"
Tulevaisuus tuo tullessaan:
"Tämä tutkimus tehtiin VTT Energiassa harjoitustyöksi Teknillisen korkeakoulun kurssiin Tfy-
56.173 ?Vetyenergia?. Työssä kerättiin ja analysoitiin tietoja vedyn ja sen kantaja-aineiden energiakäyttöön
liittyvistä teknologioista. Vedyn energiakäytön suurimmat edut ovat joustavuus, puhtaus
ja varastoitavuus. Lisäksi polttokennoteknologiaa hyödyntämällä voidaan päästä korkeampiin
hyötysuhteisiin kuin perinteisten energiatekniikoiden avulla. Vetyteknologian ajavana voimana
ovat tällä hetkellä liikenteen päästöjen aiheuttamat ympäristöongelmat sekä myös raakaöljyn riittävyys
ja hintakehitys. Suuret autonvalmistajat panostavatkin tällä hetkellä voimakkaasti polttokenno-
ja vetyteknologioiden kehittämiseen.
Paikallinen vedyn tai metanolin tuotanto paikallisten resurssien mukaan näyttäisi järkevämmältä
kuin laajamittainen keskitetty tuotanto ja pitkien matkojen kuljetukset. Suomen kannalta
kiinnostavin vaihtoehto voisi olla vedyn tai metanolin tuotanto biomassan kaasutuksen avulla.
Liikennekäytössä ainakin lyhyemmällä aikavälillä metanoli näyttäisi olevan potentiaalisempi ratkaisu
kuin puhdas vety helpomman varastoinnin ja jakelun ansiosta.
Energian tuotannossa polttokenno- ja hybridivoimalat ovat pienen kokoluokan sähköntuotannossa
erittäin lupaavia teknologioita jo seuraavan 10 vuoden aikana. Niillä voidaan saavuttaa erittäin
korkeita hyötysuhteita hyvin alhaisin päästöin. Nykyisin ja lähitulevaisuudessa nämä voimalat
käyttävät polttoaineena useimmiten maakaasua, mutta myös biomassan kaasutuksen hyödyntäminen
näyttäisi kiinnostavalta vaihtoehdolta."
http://www.vtt.fi/ene/tuloksia/enerap/2001/rap6_01.pdf
Vapaa vety on kaiken horinasi perusta. Kaikki vetymaailmassasi toimii sen avulla.
Mistä saat vetyä vetymaailmaasi ?
Ilman vetyä ei vetymaailmasi toimi.
Aivan samoin kuin ilman sähköä ei sähkömoottori pyöri.
Osoitin poiminnoillani sen MISSÄ MENNÄÄN - jälkimmäinen on VTT'n yleiskuvaus vedystä - sen ominaisuuksista ja mahdollisuuksista. Sieltä löytyy myös miten sitä tuotetaan ja millä hyötysuhteella.Seikkaperäisesti. Sitäkin sivutaan, miten se on varastoitavissa. Siitäkin on maininta kuinka paljon sitä tänään tuotetaan.
Kysymys: Mikä on se polttoaine, jolla tulevaisuudessa lennetään?
Tähän uudestaan:
http://www.vtt.fi/ene/tuloksia/enerap/2001/rap6_01.pdf