Valumuotti

Päiviä


Tuo laskusuhdanne ja nousukiito on ollut niin paljon perin vertikaalista, että jos vaihteluväli on todellakin parisataa millilitraa, niin semmoisenhan pistää pitkällä vesivaa'alla tuommoiseen plänttiin. Hyvä tietää.

Menen siis ja pyörittelen kivet ja soramaan takaisin kuoppaan, ja etsin jostain naapurin joka rakentaa tallia. Tosin täälläpäin niitä naapureita saa kyllä hakemalla hakea.

Kiitoksia informatsuoonista.

Olinhan minä jokseenkin oikeassa, vaikka usko meni kahdessa ensimmäisessä vastauksessa. Ajattelin että joku järkevä, mukava ja asiaatunteva kirvesmies ottaisi ongelmaani osaa. Mutta jouduin toteamaan että sellaisia ei ole olemassakaan.

Minä nimittäin asun rakennusmiehen kanssa, hän tosin ei saa mitään aikaan, koska istuu mieluummin kyläpubissa kaljalla ja juttelee työttömän rakennusmiehen elämän kurjuudesta.

Kun hän täältä lähtee harvinaisille työmatkoilleen, niin kotiin tullessaan hän ensimmäiseksi tulee ja naida naksauttaa, menee saunaan ja tulee sieltä viiden kaverinsa kanssa pihalle ihmettelemään tulevan autotallin paikkaa kaljapullot käsissään.

Mitään ei tapahdu.

Ei mitään.

Kuukaudet vierivät.

Jos minä tästä nyt menisin naisimmeisenä ja kasaisin herralle valumuotin, niin mitenköhän naamat kylällä venähtäisivät? Minulla on kaksi apuriakin, aika pieniä tosin, joten en voi syyttää heitä tekemistäni rakennusvirheistä. Siksi minun pitää olla suhteellisen varma siitä mitä teen. Ymmärrät varmaan :)

Kaiken muun ymmärsin puheestasi, vaikka olenkin kuulemma suhteellisen tyhmä, mutta tuo "surraaminen" meni ylitse. Eikö se ole sitä rautalangalla raudoitusten kiinni niputtamista?

Siinä ja siinä kirjoitti:

Olinhan minä jokseenkin oikeassa, vaikka usko meni kahdessa ensimmäisessä vastauksessa. Ajattelin että joku järkevä, mukava ja asiaatunteva kirvesmies ottaisi ongelmaani osaa. Mutta jouduin toteamaan että sellaisia ei ole olemassakaan.

Minä nimittäin asun rakennusmiehen kanssa, hän tosin ei saa mitään aikaan, koska istuu mieluummin kyläpubissa kaljalla ja juttelee työttömän rakennusmiehen elämän kurjuudesta.

Kun hän täältä lähtee harvinaisille työmatkoilleen, niin kotiin tullessaan hän ensimmäiseksi tulee ja naida naksauttaa, menee saunaan ja tulee sieltä viiden kaverinsa kanssa pihalle ihmettelemään tulevan autotallin paikkaa kaljapullot käsissään.

Mitään ei tapahdu.

Ei mitään.

Kuukaudet vierivät.

Jos minä tästä nyt menisin naisimmeisenä ja kasaisin herralle valumuotin, niin mitenköhän naamat kylällä venähtäisivät? Minulla on kaksi apuriakin, aika pieniä tosin, joten en voi syyttää heitä tekemistäni rakennusvirheistä. Siksi minun pitää olla suhteellisen varma siitä mitä teen. Ymmärrät varmaan :)

Kaiken muun ymmärsin puheestasi, vaikka olenkin kuulemma suhteellisen tyhmä, mutta tuo "surraaminen" meni ylitse. Eikö se ole sitä rautalangalla raudoitusten kiinni niputtamista?

Lue lisää

Astut kyllä vaarallisille poluille jos alat tuumasta toimeen ja pykäät autotallinperustukset. Monen kirvesmiehen kunnia kun on niin herkkä käsite, että ei se maha kestää moista loukkausta naisen taholta, etenkään kun arvostettu ammattilainen on näitä pubiveikkoja. Minä kyllä veikkaan, että siinnä on teidän avioliitto katkolla. Ja vähintäänki siinä käy niin, että et enää pääse kuittaammaan työreissun päälle palkkapussia, sillä menetetyn kunnian kaveri on lurppa. Vaan olisko tuo sinulle mikään iso menetys, kun eipä pelkkä pikainen napsautus pitemmän poissaolon päälle taida muuta kun tehdä aikuisen naisen vihaiseksi.

Ite kyllä arvostan naista, joka edes harkitsee tuollaista urakkaa. En eppäole yhtää, että eikö homma onnistuisi sinulta parin apurin, vaikka pienemmänkin kanssa.

Yksi kaveri tuossa pähkäili reunavahvistettua laattaa. Se saattaisi olla helpompi homma kun valumuotin teko. Kun surraus on sulle tuttua puuhaa, niin pistät raudat kans ja valat lattian samaan syssyyn, joko itse muutaman myllyn päivässä vääntäen tai ottamalla valmiit betonit. Se petonin tasotus ei kummosta hommaa ole. Lauta vaan reulta reunalle (vaikkapapa ohjurilautojen kanssa – ne voi olla muotin reunat tai erilliset laudat) voi ja nytkyttävällä liikkeellä liikutat yli lautan. Senkun täytät kolot ja otat ylimääräisen pois. Sitte vielä hierrät laudanpalalla pinnan tiiviiksi, kun betoni alkaa kuivumaan ja pinnasta on vesi lähteny pois.

Toinen vaihtoehto olisi tehdä antura ja muurata harkoista. Harkkoja voit käyttää muottina, hiekkaa tueksi ulkosivuille ja muovia väliin ja avot. Sitte muuraat harkot pikkuhiljaa päälle. Tässä tavassa on se hyvä puoli, että saat tehdä homman niin pieninä annoksina kun haluat. Ogjurilangat vaan osottamaan harkkokerroksen yläreunaa, kumivasara, laastikauha ja vatupassi niin hyvä tulee vaikka et ole ennen tehnyt.

Niin tuosta muotin surrauksesta. Sama tekniikka siinä on kuin raudotuksen sitomisessa. Muotin läpi rautalankaa niin että se kiertää muotin ulkopuolella muotin tukilankunkut ympäri. Sitte vaan muotin sisäpuolelta kierrät kapulalla rautalangan tiukalle ja siinä koko homma. Näin minä tein ja hyvin pysy, vaikka pelkkä konttorirotta olen.

varottelen kirjoitti:

Astut kyllä vaarallisille poluille jos alat tuumasta toimeen ja pykäät autotallinperustukset. Monen kirvesmiehen kunnia kun on niin herkkä käsite, että ei se maha kestää moista loukkausta naisen taholta, etenkään kun arvostettu ammattilainen on näitä pubiveikkoja. Minä kyllä veikkaan, että siinnä on teidän avioliitto katkolla. Ja vähintäänki siinä käy niin, että et enää pääse kuittaammaan työreissun päälle palkkapussia, sillä menetetyn kunnian kaveri on lurppa. Vaan olisko tuo sinulle mikään iso menetys, kun eipä pelkkä pikainen napsautus pitemmän poissaolon päälle taida muuta kun tehdä aikuisen naisen vihaiseksi.

Ite kyllä arvostan naista, joka edes harkitsee tuollaista urakkaa. En eppäole yhtää, että eikö homma onnistuisi sinulta parin apurin, vaikka pienemmänkin kanssa.

Yksi kaveri tuossa pähkäili reunavahvistettua laattaa. Se saattaisi olla helpompi homma kun valumuotin teko. Kun surraus on sulle tuttua puuhaa, niin pistät raudat kans ja valat lattian samaan syssyyn, joko itse muutaman myllyn päivässä vääntäen tai ottamalla valmiit betonit. Se petonin tasotus ei kummosta hommaa ole. Lauta vaan reulta reunalle (vaikkapapa ohjurilautojen kanssa – ne voi olla muotin reunat tai erilliset laudat) voi ja nytkyttävällä liikkeellä liikutat yli lautan. Senkun täytät kolot ja otat ylimääräisen pois. Sitte vielä hierrät laudanpalalla pinnan tiiviiksi, kun betoni alkaa kuivumaan ja pinnasta on vesi lähteny pois.

Toinen vaihtoehto olisi tehdä antura ja muurata harkoista. Harkkoja voit käyttää muottina, hiekkaa tueksi ulkosivuille ja muovia väliin ja avot. Sitte muuraat harkot pikkuhiljaa päälle. Tässä tavassa on se hyvä puoli, että saat tehdä homman niin pieninä annoksina kun haluat. Ogjurilangat vaan osottamaan harkkokerroksen yläreunaa, kumivasara, laastikauha ja vatupassi niin hyvä tulee vaikka et ole ennen tehnyt.

Niin tuosta muotin surrauksesta. Sama tekniikka siinä on kuin raudotuksen sitomisessa. Muotin läpi rautalankaa niin että se kiertää muotin ulkopuolella muotin tukilankunkut ympäri. Sitte vaan muotin sisäpuolelta kierrät kapulalla rautalangan tiukalle ja siinä koko homma. Näin minä tein ja hyvin pysy, vaikka pelkkä konttorirotta olen.

Lue lisää

Mutta heti alkuun hieman pohjustusta... perustuksia kun ollaan tekemässä:

Ensinnäkään en ymmärrä mitä tarkoitit tällä "kirvesmiehen kunnialla", jos sitä ei kertakaikkiaan ole.

Minä olen maalaistyttö joka on asunut koko elämänsä peltojen, metsien ja järvien keskellä. Eikä minulla ole mitään harhakäsityksiä siitä millaista elämä täällä on. Itse tienaan ne vähät rahat tähän talouteen tekemällä kaikkea jota en halua tehdä; jotta valot katossa palaisivat kun lapseni syövät; jotta täällä hengittäisi muukin kuin vanha vanhemmiltani peritty hirsitalo. Tämä yksinkertainen totuus on jäänyt joltakin taholta tajuamatta, että elääkseen on tehtävä töitä.

En vain voi sietää ihmisiä jotka puhuvat jostain absurdista kunniasta jota pitäisi vaalia kuin lasta ettei se tipahtaisi kaivoon. Olen kiukkuinen, sorry.

Tuossa pihalla katselin lautakasaa kaatosateessa, ja olin aivan varma että valumuottini nousee sen viereen tänä viikonloppuna. Saappaat jalkaan ja rautakanki käteen. Tuskin raskaampaa kuin aidanseipäiden istutus. Niin se vain menee, maksoi mitä maksoi.

Kiitoksia sinulle vinkeistä ja ajatuksista, konttorirotta :)

Siinä ja siinä kirjoitti:

Mutta heti alkuun hieman pohjustusta... perustuksia kun ollaan tekemässä:

Ensinnäkään en ymmärrä mitä tarkoitit tällä "kirvesmiehen kunnialla", jos sitä ei kertakaikkiaan ole.

Minä olen maalaistyttö joka on asunut koko elämänsä peltojen, metsien ja järvien keskellä. Eikä minulla ole mitään harhakäsityksiä siitä millaista elämä täällä on. Itse tienaan ne vähät rahat tähän talouteen tekemällä kaikkea jota en halua tehdä; jotta valot katossa palaisivat kun lapseni syövät; jotta täällä hengittäisi muukin kuin vanha vanhemmiltani peritty hirsitalo. Tämä yksinkertainen totuus on jäänyt joltakin taholta tajuamatta, että elääkseen on tehtävä töitä.

En vain voi sietää ihmisiä jotka puhuvat jostain absurdista kunniasta jota pitäisi vaalia kuin lasta ettei se tipahtaisi kaivoon. Olen kiukkuinen, sorry.

Tuossa pihalla katselin lautakasaa kaatosateessa, ja olin aivan varma että valumuottini nousee sen viereen tänä viikonloppuna. Saappaat jalkaan ja rautakanki käteen. Tuskin raskaampaa kuin aidanseipäiden istutus. Niin se vain menee, maksoi mitä maksoi.

Kiitoksia sinulle vinkeistä ja ajatuksista, konttorirotta :)

Lue lisää

Hyvä saapasjalkakissa, taidat olla todella kyllästynyt miehesi saamattomuuteen kun et ymmärtänyt sarkasmiani. Sehän se surkuhupaisaa onkin, että monen miekkosen kunnia löytyy ja mies loukkaantuu vasta sitten, kun vaimo panee toimeksi. En todellakaan tarkoittanut, että sinun pitäisi paapoa kirvsmistä alistumalla kohtaloosi. Tarkoitus oli vain valottaa, että noinkin siinä voi käydä.

Syksy on ehtinyt jo pitkälle, mutta vieläkin ehdit perustukset tehdä. Betoniin voi lurauttaa lisäaineita, jotka mahdollistavat valun pikkupakkasillakin. Samaten valmisbetonin voi tilata pakkasenkestävänä.

Aiotko kaivaa pintamaat pois käsipelissä? Mikäs siinä, jos maaperä on kivetöntä hiekkamaata. Muuten kyllä suosittelen kaivurin käyttöä, jos ei muuten, niin siksi, että työ nopeutuu ja saat tallin valmiiksi ennen talvea. Voi nimittäin olla, että joudut tekemään myös kirvesmieen osuuden. Mutta ei nekään hommat reippaalle maalaistytölle mikään ongelma liene, kun minäkin, kaupunkilaispoika olen ne oppinut.

Siinä ja siinä kirjoitti:

Olinhan minä jokseenkin oikeassa, vaikka usko meni kahdessa ensimmäisessä vastauksessa. Ajattelin että joku järkevä, mukava ja asiaatunteva kirvesmies ottaisi ongelmaani osaa. Mutta jouduin toteamaan että sellaisia ei ole olemassakaan.

Minä nimittäin asun rakennusmiehen kanssa, hän tosin ei saa mitään aikaan, koska istuu mieluummin kyläpubissa kaljalla ja juttelee työttömän rakennusmiehen elämän kurjuudesta.

Kun hän täältä lähtee harvinaisille työmatkoilleen, niin kotiin tullessaan hän ensimmäiseksi tulee ja naida naksauttaa, menee saunaan ja tulee sieltä viiden kaverinsa kanssa pihalle ihmettelemään tulevan autotallin paikkaa kaljapullot käsissään.

Mitään ei tapahdu.

Ei mitään.

Kuukaudet vierivät.

Jos minä tästä nyt menisin naisimmeisenä ja kasaisin herralle valumuotin, niin mitenköhän naamat kylällä venähtäisivät? Minulla on kaksi apuriakin, aika pieniä tosin, joten en voi syyttää heitä tekemistäni rakennusvirheistä. Siksi minun pitää olla suhteellisen varma siitä mitä teen. Ymmärrät varmaan :)

Kaiken muun ymmärsin puheestasi, vaikka olenkin kuulemma suhteellisen tyhmä, mutta tuo "surraaminen" meni ylitse. Eikö se ole sitä rautalangalla raudoitusten kiinni niputtamista?

Lue lisää

riittäisi ja sen pystyttämisessäkin olisi haastetta naiselle muutamaksi päiväksi.

Konttorirotta kirjoitti:

Hyvä saapasjalkakissa, taidat olla todella kyllästynyt miehesi saamattomuuteen kun et ymmärtänyt sarkasmiani. Sehän se surkuhupaisaa onkin, että monen miekkosen kunnia löytyy ja mies loukkaantuu vasta sitten, kun vaimo panee toimeksi. En todellakaan tarkoittanut, että sinun pitäisi paapoa kirvsmistä alistumalla kohtaloosi. Tarkoitus oli vain valottaa, että noinkin siinä voi käydä.

Syksy on ehtinyt jo pitkälle, mutta vieläkin ehdit perustukset tehdä. Betoniin voi lurauttaa lisäaineita, jotka mahdollistavat valun pikkupakkasillakin. Samaten valmisbetonin voi tilata pakkasenkestävänä.

Aiotko kaivaa pintamaat pois käsipelissä? Mikäs siinä, jos maaperä on kivetöntä hiekkamaata. Muuten kyllä suosittelen kaivurin käyttöä, jos ei muuten, niin siksi, että työ nopeutuu ja saat tallin valmiiksi ennen talvea. Voi nimittäin olla, että joudut tekemään myös kirvesmieen osuuden. Mutta ei nekään hommat reippaalle maalaistytölle mikään ongelma liene, kun minäkin, kaupunkilaispoika olen ne oppinut.

Lue lisää

Töitä on tehty kovasti. Olen lyönyt sen satakertaa vasaralla sormeen ja juossut edestakaisin konttaavien perässä, samalla miettinyt onko noita tukipuita nyt liikaa vai liian vähän. Onneksi täällä on ihanan syksyiset kelit ettei tullut liian kuuma eikä kylmä. Vettä ei ole satanut, eikä kukaan muu ole käynyt katsomassa rakennustyömaatani kuin herra varis pihapihlajasta käsin.

Onneksi nuo pohjatyöt oli jo tehty, kuoppa ja styrox, raudoitteet paikoillaan, joten minun ei tarvinnut miettiä niitä.

Toteutustapani:

Korkeudeltaan naljäkymmensenttinen filmivaneri toimii valumuottini seinänä. Vaneria kiertää sekä ylä- että alapuolella kakkosnelonen lappeellaan. Päät vasaroin toisiinsa kiinni. Kakkosnelosen kylkeen olen naputellut neliönmuotoista puutavaraa (5cm X 5cm) viidenkymmennen sentin välein tukipuiksi ja upottanut ne maahan (ei kovin syvään, maa on hyvin kovaa) Tukipuut olen taas tukenut metrinpituisilla laudankappaleilla maahan lyötyihin palikoihin sekä vinosti että kuopan pohjan tasossa.
Ajelin moottorisahalla kaikki ylimääräiset päät poikki, mutta sitten tajusin tehneeni virheen. Eikö tätä Iisakin kirkkoa pitäisi tukea vielä sitenkin että kakkosnelonen menisi keskeltä muottia toiselta laidalta toisen laidan päälle? Minusta ainakin. Mutta sitten muistin sinun ohjeesi ja etsin tallista rautalankaa ja porasin reikiä vaneriin työntääkseni rautalankaa kahdesta kohtaa läpi koko muotin (lanka oli hyvin paksua ja vaikeaa käsitellä = hyvin kestävää).

Nyt muotti on todella tukeva. Se ei heilu mihinkään suuntaan vaikka sitä yrittäisi kuinka liikuttaa. Viimeisenä asiana muistin mitata koko rakennelman vinosti kulmasta kulmaan jotta se olisi suorassa. Ja arvaas: Minä olin tehnyt noin kahden millin virheen:) Tulos on kuitenkin epätarkka, sillä en löytänyt mistään niin pitkää mittaa jotta olisin saanut tarkan tuloksen, joten otin mitan nailonnarulla.

Ainoa asia joka minua tässä luomuksessani nyt huolettaa on tuo vanerin kierous. Vanerit kun ovat maanneet pihalla niin pitkään että ne ovat vääntyneet itsestään vähän sinne ja tänne. Kun laitoin suoran laudan vasten vaneria, niin laudan ja vanerin väliin jäi sormenmentäviä rakoja. Onkohan tämä nyt mennyt pilalle, toivon ettei ole. Koron voi mies mitata itse, ennenkuin sementtiä aletaan sohottaa laatikkooni.

Muuten kaikki on suorassa ja piirrustusten mitoissa, joten tuntuu vähän kummalliselta että kaikki tämä pitää purkaa pois kun betoniauton pakokaasut ovat haihtuneet pihalta.

Aikaa tähän kaikkeen kului puolitoista päivää. Joten jos tämä ei nyt ole pilalla, niin onko tulos hyvä ja saako lämmittää itselleen jätepuilla saunan ja juoda lasillisen hyvää punaviiniä näytellen ensi keskiviikkona vaatimatonta?

Vai telttakatos... tsuh.

(Suukko Konttorirotalle)

Siinä ja siinä kirjoitti:

Töitä on tehty kovasti. Olen lyönyt sen satakertaa vasaralla sormeen ja juossut edestakaisin konttaavien perässä, samalla miettinyt onko noita tukipuita nyt liikaa vai liian vähän. Onneksi täällä on ihanan syksyiset kelit ettei tullut liian kuuma eikä kylmä. Vettä ei ole satanut, eikä kukaan muu ole käynyt katsomassa rakennustyömaatani kuin herra varis pihapihlajasta käsin.

Onneksi nuo pohjatyöt oli jo tehty, kuoppa ja styrox, raudoitteet paikoillaan, joten minun ei tarvinnut miettiä niitä.

Toteutustapani:

Korkeudeltaan naljäkymmensenttinen filmivaneri toimii valumuottini seinänä. Vaneria kiertää sekä ylä- että alapuolella kakkosnelonen lappeellaan. Päät vasaroin toisiinsa kiinni. Kakkosnelosen kylkeen olen naputellut neliönmuotoista puutavaraa (5cm X 5cm) viidenkymmennen sentin välein tukipuiksi ja upottanut ne maahan (ei kovin syvään, maa on hyvin kovaa) Tukipuut olen taas tukenut metrinpituisilla laudankappaleilla maahan lyötyihin palikoihin sekä vinosti että kuopan pohjan tasossa.
Ajelin moottorisahalla kaikki ylimääräiset päät poikki, mutta sitten tajusin tehneeni virheen. Eikö tätä Iisakin kirkkoa pitäisi tukea vielä sitenkin että kakkosnelonen menisi keskeltä muottia toiselta laidalta toisen laidan päälle? Minusta ainakin. Mutta sitten muistin sinun ohjeesi ja etsin tallista rautalankaa ja porasin reikiä vaneriin työntääkseni rautalankaa kahdesta kohtaa läpi koko muotin (lanka oli hyvin paksua ja vaikeaa käsitellä = hyvin kestävää).

Nyt muotti on todella tukeva. Se ei heilu mihinkään suuntaan vaikka sitä yrittäisi kuinka liikuttaa. Viimeisenä asiana muistin mitata koko rakennelman vinosti kulmasta kulmaan jotta se olisi suorassa. Ja arvaas: Minä olin tehnyt noin kahden millin virheen:) Tulos on kuitenkin epätarkka, sillä en löytänyt mistään niin pitkää mittaa jotta olisin saanut tarkan tuloksen, joten otin mitan nailonnarulla.

Ainoa asia joka minua tässä luomuksessani nyt huolettaa on tuo vanerin kierous. Vanerit kun ovat maanneet pihalla niin pitkään että ne ovat vääntyneet itsestään vähän sinne ja tänne. Kun laitoin suoran laudan vasten vaneria, niin laudan ja vanerin väliin jäi sormenmentäviä rakoja. Onkohan tämä nyt mennyt pilalle, toivon ettei ole. Koron voi mies mitata itse, ennenkuin sementtiä aletaan sohottaa laatikkooni.

Muuten kaikki on suorassa ja piirrustusten mitoissa, joten tuntuu vähän kummalliselta että kaikki tämä pitää purkaa pois kun betoniauton pakokaasut ovat haihtuneet pihalta.

Aikaa tähän kaikkeen kului puolitoista päivää. Joten jos tämä ei nyt ole pilalla, niin onko tulos hyvä ja saako lämmittää itselleen jätepuilla saunan ja juoda lasillisen hyvää punaviiniä näytellen ensi keskiviikkona vaatimatonta?

Vai telttakatos... tsuh.

(Suukko Konttorirotalle)

Lue lisää

hyvän telttatallin vieläkin.

Siinä ja siinä kirjoitti:

Töitä on tehty kovasti. Olen lyönyt sen satakertaa vasaralla sormeen ja juossut edestakaisin konttaavien perässä, samalla miettinyt onko noita tukipuita nyt liikaa vai liian vähän. Onneksi täällä on ihanan syksyiset kelit ettei tullut liian kuuma eikä kylmä. Vettä ei ole satanut, eikä kukaan muu ole käynyt katsomassa rakennustyömaatani kuin herra varis pihapihlajasta käsin.

Onneksi nuo pohjatyöt oli jo tehty, kuoppa ja styrox, raudoitteet paikoillaan, joten minun ei tarvinnut miettiä niitä.

Toteutustapani:

Korkeudeltaan naljäkymmensenttinen filmivaneri toimii valumuottini seinänä. Vaneria kiertää sekä ylä- että alapuolella kakkosnelonen lappeellaan. Päät vasaroin toisiinsa kiinni. Kakkosnelosen kylkeen olen naputellut neliönmuotoista puutavaraa (5cm X 5cm) viidenkymmennen sentin välein tukipuiksi ja upottanut ne maahan (ei kovin syvään, maa on hyvin kovaa) Tukipuut olen taas tukenut metrinpituisilla laudankappaleilla maahan lyötyihin palikoihin sekä vinosti että kuopan pohjan tasossa.
Ajelin moottorisahalla kaikki ylimääräiset päät poikki, mutta sitten tajusin tehneeni virheen. Eikö tätä Iisakin kirkkoa pitäisi tukea vielä sitenkin että kakkosnelonen menisi keskeltä muottia toiselta laidalta toisen laidan päälle? Minusta ainakin. Mutta sitten muistin sinun ohjeesi ja etsin tallista rautalankaa ja porasin reikiä vaneriin työntääkseni rautalankaa kahdesta kohtaa läpi koko muotin (lanka oli hyvin paksua ja vaikeaa käsitellä = hyvin kestävää).

Nyt muotti on todella tukeva. Se ei heilu mihinkään suuntaan vaikka sitä yrittäisi kuinka liikuttaa. Viimeisenä asiana muistin mitata koko rakennelman vinosti kulmasta kulmaan jotta se olisi suorassa. Ja arvaas: Minä olin tehnyt noin kahden millin virheen:) Tulos on kuitenkin epätarkka, sillä en löytänyt mistään niin pitkää mittaa jotta olisin saanut tarkan tuloksen, joten otin mitan nailonnarulla.

Ainoa asia joka minua tässä luomuksessani nyt huolettaa on tuo vanerin kierous. Vanerit kun ovat maanneet pihalla niin pitkään että ne ovat vääntyneet itsestään vähän sinne ja tänne. Kun laitoin suoran laudan vasten vaneria, niin laudan ja vanerin väliin jäi sormenmentäviä rakoja. Onkohan tämä nyt mennyt pilalle, toivon ettei ole. Koron voi mies mitata itse, ennenkuin sementtiä aletaan sohottaa laatikkooni.

Muuten kaikki on suorassa ja piirrustusten mitoissa, joten tuntuu vähän kummalliselta että kaikki tämä pitää purkaa pois kun betoniauton pakokaasut ovat haihtuneet pihalta.

Aikaa tähän kaikkeen kului puolitoista päivää. Joten jos tämä ei nyt ole pilalla, niin onko tulos hyvä ja saako lämmittää itselleen jätepuilla saunan ja juoda lasillisen hyvää punaviiniä näytellen ensi keskiviikkona vaatimatonta?

Vai telttakatos... tsuh.

(Suukko Konttorirotalle)

Lue lisää

Pikkasen kiireeksi taisi noi sun valut nmennä kun talvi alkoi näin vauhdikkaasti painamaan päälle.

Yleensähän noissa perustuksissa on sellainen anturalevennys alla. Se tais sinun perustuksista kuvauksista päätellen jäädä tekemättä, mutta eipä se taida noin kevyessä rakennuksessa haitata.

Eipä se vanerin pieni kierous pahasti haittaa. Nekin olis voinu tukea pituussuunnalla kulkevalla lankulla suoriksi ja vasta sen päälle olis tulleet ne tukipuut. Mutta tehty mikä tehty. Voi olla, että osan mutkista oikenee betonin paineesta, toiset sitten pahenee. Voihan niitä pahimpia sitten oikaisu- tai muurauslaastilla oikoa (jälkimmäinen on halvempaa), jos häiritsevät.

Mitä mahtoi isäntä tuumata tomeran emäntänsä touhuista? Punaviini oli varmasti ansaittu...vaikka olis menny muotti purkuunkin. Ei siihen moni nainen olisi uskaltanut ja osannut ryhtyä.