Normaaliälyiset ihmiset ovat moraalisia olentoja joilla on personallisia suhteita, kun neroäly antautuu koko ihmiskunnan palvelukseen, vaikka hän harvoin saa heti arvostusta osakseen, kun nämä eivät lainkaan ymmärrä häntä, kun pelkkä lahjakkuus tunnustetaan välitömästi; ajatelkaamme vaikka kyselyä kuka on Suomen suurin?, kuinka moni asetti jonkun presidentin taitelijanerojen yläpuolelle ja etusijalle nähden tässä vain mahdollisia suhteita tahtoonsa objektiivisuteen kykenemättä ja sen kustannuksella.
mikään moraalinen arvo tai sen puute ei sinällään myöskään luo mielensairauksia, joiden takana on yhtä hyvin jokin aineenvaihdunallinen tai psyykkinen lääketieteen erikoisalan psykiatrian tunnistama syy tai altistus vaikka tämänkaltaisen mustavalkoisen asetelman hyvän ja pahan taisteluna ihmisen sielusta monet saaramiehet, huomatkaa: haluavat ja tahtovat uskoa oppiensa tueksi, millä taas ei ole minkään valtakunnan tieteen tai edes objektiivisuden kanssa tekemistä ja joiden ilmoitus on ulkokohtainen, vetoamatta ajatteluun ja vakaumkseen kuten filosofiassa, jonka vaatimuksena on olla totta
.
Kärjistetyn esimerkin elollisen olennon subjektiivisuudesta tarjoaa meille eläimen immanentti tajunta, tajuisuutta sillä on, mutta se elää ilman harkintaa. sE tiedoitsee itsensä, oman pahan ja hyvän olonsa sekä niitä aiheuttavat syt, mutta sen tieto jää subjektiiviseksi eikä miloinkaan tule objektiiviseksi. Kaikki siinä näyttää eläimestä itsestään selvältä, kuten maailman olemassaolokin, ja sen vuoksi se ei voi koskaan muodostua sille aiheeksi, esityksen objekti, taikka probleemiksi, mietiskelyn objekti, kuten eivät lapsena omaksutut opit saarnamiehillekään, jotka pitävät niitä itsestään selvytenä, joita ei voi edes ajatella kyseenalaistettavan objektiivin näkemyksiin perustuneella ajattelulla ja kritiikillä, saati ajatella ylipäänsä; vain uskoa, koska usko on tahdon asia vaatimatta perusteluja tai vetoamatta syvämietteiseen objektiiviseen filosofiseen ajatteluun. siksi eläimenkin tajunta on kokonaan immanentti. Kaiki o sille itsestän selvää, eikä se voi muuta ajatellakaan kuin toimia välittömie vaikuttimiensa ohjaamana
sukua sille, mutta ei kylläkään samanlainen on tavallisen ihmistypin tajunta, jolle elämän ja maalman vaarinotto jä niinikään subjektiivieksi ja yksipuoliseksi. oliot maailmassa havaitaan ja niiden tarjoamat välittömät, välilliset ja mahdolliset älyn tajuamat suhteet tahtoon,mutta ei itse maailmaa, oma elämä ja kärsiminen muttei omaa itseyttä. Myöskin mieleltään sairas kieriskelee ja askartelee oman itsensä ja omien ongelmiensa parissa niin intensiivisesti ettei huomaa maailmaa tai itseyttään, ja on ikään kuin kaulaansa myöten suossa.
mikään moraalinen arvo tai sen puute ei sinällään myöskään luo mielensairauksia, joiden takana on yhtä hyvin jokin aineenvaihdunallinen tai psyykkinen lääketieteen erikoisalan psykiatrian tunnistama syy tai altistus vaikka tämänkaltaisen mustavalkoisen asetelman hyvän ja pahan taisteluna ihmisen sielusta monet saaramiehet, huomatkaa: haluavat ja tahtovat uskoa oppiensa tueksi, millä taas ei ole minkään valtakunnan tieteen tai edes objektiivisuden kanssa tekemistä ja joiden ilmoitus on ulkokohtainen, vetoamatta ajatteluun ja vakaumkseen kuten filosofiassa, jonka vaatimuksena on olla totta
.
Kärjistetyn esimerkin elollisen olennon subjektiivisuudesta tarjoaa meille eläimen immanentti tajunta, tajuisuutta sillä on, mutta se elää ilman harkintaa. sE tiedoitsee itsensä, oman pahan ja hyvän olonsa sekä niitä aiheuttavat syt, mutta sen tieto jää subjektiiviseksi eikä miloinkaan tule objektiiviseksi. Kaikki siinä näyttää eläimestä itsestään selvältä, kuten maailman olemassaolokin, ja sen vuoksi se ei voi koskaan muodostua sille aiheeksi, esityksen objekti, taikka probleemiksi, mietiskelyn objekti, kuten eivät lapsena omaksutut opit saarnamiehillekään, jotka pitävät niitä itsestään selvytenä, joita ei voi edes ajatella kyseenalaistettavan objektiivin näkemyksiin perustuneella ajattelulla ja kritiikillä, saati ajatella ylipäänsä; vain uskoa, koska usko on tahdon asia vaatimatta perusteluja tai vetoamatta syvämietteiseen objektiiviseen filosofiseen ajatteluun. siksi eläimenkin tajunta on kokonaan immanentti. Kaiki o sille itsestän selvää, eikä se voi muuta ajatellakaan kuin toimia välittömie vaikuttimiensa ohjaamana
sukua sille, mutta ei kylläkään samanlainen on tavallisen ihmistypin tajunta, jolle elämän ja maalman vaarinotto jä niinikään subjektiivieksi ja yksipuoliseksi. oliot maailmassa havaitaan ja niiden tarjoamat välittömät, välilliset ja mahdolliset älyn tajuamat suhteet tahtoon,mutta ei itse maailmaa, oma elämä ja kärsiminen muttei omaa itseyttä. Myöskin mieleltään sairas kieriskelee ja askartelee oman itsensä ja omien ongelmiensa parissa niin intensiivisesti ettei huomaa maailmaa tai itseyttään, ja on ikään kuin kaulaansa myöten suossa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
(5Ms 28:15) Mutta jos sinä et kuule Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä tarkoin pidä kaikkia hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi ja saavuttavat sinut. (5 Ms 28:16-28) Kirottu olet sinä kaupungissa ja kirottu olet kedolla. Herra lyö sinua Egyptin paiseilla ja ajoksilla, ihottumalla ja ruvella, joista et parannu. --> Herra lyö sinua hulluudella, sokeudella ja mielisairaudella. "Jos sinä silloin, kun tämä kaikki sinua kohtaa, siunaus tai kirous, jotka minä olen asettanut sinun valittavaksesi, painat sen sydämeesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkoittanut,
Minun vaatimaton mielipiteeni.
ihmisten yrityksiä selvittää olemassa olevaa mysteeriä. Ei uskonto ketään auta iekä pelasta. Turhaa on olla kirkon jäsen siinä mielessä. (Heb 11:6) Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Siinä se on eikä missään uskonnossa vaan se konkretisoituu elävästä yhteydestä kaiken alkajaan ja mtös täydelliseksi tekijään.