Olin viikon lomalla Ranskassa, jossa pääkohteenamme olivat Normandian maihinnousun paikat, mutta tutustuimme myös historiallisiin ja muihin kohteisiin Normandiassa, Bretagnessa ja Pariisissa. Nähtävää ja koettavaa siellä riittää.
Äsken jo jätin matkakertomukseni historian saitille, enkä tänne aikonut mitään laittaakaan, kun politiikka kiinnostaa nyt minua entistäkin vähemmän. Vanhasta tottumuksesta tulin kuitenkin lueskelemaan saittia, ja pakko on yhteen asiaan puuttua. Täällä on taas keskusteltu Natosta; oltu siihen liittymisen puolesta ja sitä vastaan. Rupesin minäkin ajattelemaan, että mikä oikein on Keskustan kanta; onko puolue liittymisen kannalla vai sitä vastaan. Siitähän ei ota selvää pirukaan.
Tietenkään ei ole varmaa, onko kepu mukana seuraavassa hallituksessa, mutta kun se nyt sattuu olemaan johtava hallituspuolue, pitäisi sillä olla kanta asiaan, joka vuorenvarmasti tulee agendalle seuraavassa hallituksessa. Vaaleihin ei pitäisi mennä vaikenemalla niin oleellisen tärkeästä asiasta. Äänestäjiä ei saisi pitää epätietoisuudessa ainakaan siitä, että onko kanta lukittu suuntaan tai toiseen vai onko se avoin molemmille vaihtoehdoille. Sitähän Paavo Lipponen näkyy viisaasti vaatineen.
Paavo Lipponen kokeneena poliitikkona ja pitkäaikaisena pääpääministerinä tietää, että maan ja kansan turvallisuutta pyritään suojaamaan aina ensisijassa politiikan ja diplomatian keinoin. Niitä keinoja hänkin on parhaansa mukaan aina pyrkinyt käyttämään. Mutta historian harrastajana hän myös tietää, että niin ei ole koskaan historiassa, ei missään, pystytty luomaan turvaa, joka olisi kestänyt tiukan tullen. Vilpittömästä rauhantahdosta ja sen hyväksi tehdyistä ponnisteluista huolimatta aina vain on jouduttu sotiin. Siitä on meilläkin katkerat kokemuksemme. Ja Paavo Lipponen tietää, että jos sellainen tilanne taas tulee, niin yksin meillä ei ole mitään mahdollisuutta selviytyä. Ei Lipponen sen sotaisampi ole kuin muutkaan, on vain viisaampi ja vastuuntuntoisempi kuin monet.
Myös oululaisrouva Liisa Jaakonsaari on kasvanut tehtäviensä myötä. Eduskunnan ulkopoliittisen valiokunnan puheenjohtajana hän on joutunut ajattelemaan ulkopolitiikan mahdollisuuksia ja todennut ne riittämättömiksi maan turvan kannalta. Siksi hänestä on tullut Naton kannattaja.
Minä en ole ollut kovin korkea-arvoinen sotilas, mutta kuitenkin sellaisissa tehtävissä kotimaassa ja maailmalla, jossa on joutunut asioita ajattelemaan ja saanut pohjaakin näkemyksilleen. Tunnen myös suuresti arvostamieni omien puolustusvoimiemme mahdollisuudet, ja tiedän ne täysin riittämättömiksi toden tullen. Myös monikymmenvuotinen historianharrastukseni on rakentanut pohjaa näkemykselleni. Sitä pohjaa edelleen vahvisti tuo juuri tekemäni Ranskan matkakin.
Minua ärsyttää suunnattomasti Oiva Härkösen jatkuvasti toistama väite liittoutumisen turmiollisuudesta meille. Oiva ottaa esimerkiksi Suomen aseman Ruotsin vallan aikana. Onko insinöörismies todella lukenut niin huonosti historiansa vai onko vikaa hänen ymmärryksessään. Mitä ihmeen tekemistä liittoutumisella oli siinä, että meidät valtakunnan kehittymättömän osan rajaseutulaisina vietiin vastoin tahtoammekin sotiin, joita tuo silloinen suurvalta kävi yhtenään.
Ei siinä mistään liittoutumisesta ollut kyse. Oiva on kuullut minultakin jo niin monet kerrat oikeaa tietoa asiasta, että pitäisi hänen vähitellen ymmärtää. Lieneekö Oiva sitten hyvin yksinkertainen, vai määräytyneekö hänen asenteensa vain siitä syvästä suomettuneisuudesta, johon hänen ajatusmaailmansa on jämähtänyt omasta historiastaan johtuen.
Ruotsin liittolaisuudesta puheen ollen meillä on hyvin huonot kokemukset siitä, että se ei ole ollut liittolaisemme koskaan. Jos olisimme päässeet liittoon Ruotsin kanssa 1930-luvun lopulla, tuskinpa Neuvostoliitto olisi uskaltanut hyökätä maahamme ja napata mm. osan Oivan syntymäpitäjästä. Mutta eivät Oivan kaltaiset suomettuneet ole olleet historiassa ainoita väärällä tavalla Neuvostoliiton pelkoon asennoituneita; Ruotsi näytti heille jo tuolloin esimerkkiä.
Vielä oudoksuttavampaa on, että myös Mielipidepankki vastustaa Nato-jäsenyyttämme lähes yhtä väärin argumentein kuin Oivakin. Historiaa kiistatta tunteva Mpp on Paasikiven ihailija. Hän ei kuitenkaan muista Paasikiven sanomaa: ”Vaikka siellä Suomenlinnan portinpielessä on se tunnettu kehotus seistä omalla pohjallaan eikä luottaa vieraan apuun, ja vaikka Snellmankin sanoi, että meillä on turva vain itsessämme, ei asia niin ole. Pieni kansa yksin on aina liian heikko; se tarvitsee liittolaisia. Pitää vain osata liittoutua oikein”.
Mikäpä olisi meille oikeampi liittolainen kuin maailman demokraattisten valtioiden yhteinen puolustusliitto Nato. Vaikka Yhdysvaltojen voima on Natolle välttämätön (kuten oli myös toisen maailmansodan lopputulokselle), Natossa Yhdysvalloillakin on vain yksi ääni, kuten jokaisella muullakin. Kuten myös Suomellakin tulee olemaan.
- - -
Laitan tähän pienen pätkän melko pitkästä matkaraportistani historian saitilta:
>> Politiikan unohtaen kaikki osapuolet ansaitsevat ihailun ja kunnioituksen sotilaallisesta suorituksestaan. Mutta jos joku on sitä mieltä, että Yhdysvaltojen mukaan tulo ei ratkaissut sodan lopputulosta, hän ei tiedä asiasta tarpeeksi tai ei ainakaan ymmärrä sitä. Sodan lopputulos osoitti liittoutumisen merkityksen, joka myös Natoa vastustavien suomalaisten olisi hyvä tajuta. historia) olevaan kirjoitukseeni, jota näköjään on jo kehaistu hyväksi ja kiihkottomaksi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000020710128
Äsken jo jätin matkakertomukseni historian saitille, enkä tänne aikonut mitään laittaakaan, kun politiikka kiinnostaa nyt minua entistäkin vähemmän. Vanhasta tottumuksesta tulin kuitenkin lueskelemaan saittia, ja pakko on yhteen asiaan puuttua. Täällä on taas keskusteltu Natosta; oltu siihen liittymisen puolesta ja sitä vastaan. Rupesin minäkin ajattelemaan, että mikä oikein on Keskustan kanta; onko puolue liittymisen kannalla vai sitä vastaan. Siitähän ei ota selvää pirukaan.
Tietenkään ei ole varmaa, onko kepu mukana seuraavassa hallituksessa, mutta kun se nyt sattuu olemaan johtava hallituspuolue, pitäisi sillä olla kanta asiaan, joka vuorenvarmasti tulee agendalle seuraavassa hallituksessa. Vaaleihin ei pitäisi mennä vaikenemalla niin oleellisen tärkeästä asiasta. Äänestäjiä ei saisi pitää epätietoisuudessa ainakaan siitä, että onko kanta lukittu suuntaan tai toiseen vai onko se avoin molemmille vaihtoehdoille. Sitähän Paavo Lipponen näkyy viisaasti vaatineen.
Paavo Lipponen kokeneena poliitikkona ja pitkäaikaisena pääpääministerinä tietää, että maan ja kansan turvallisuutta pyritään suojaamaan aina ensisijassa politiikan ja diplomatian keinoin. Niitä keinoja hänkin on parhaansa mukaan aina pyrkinyt käyttämään. Mutta historian harrastajana hän myös tietää, että niin ei ole koskaan historiassa, ei missään, pystytty luomaan turvaa, joka olisi kestänyt tiukan tullen. Vilpittömästä rauhantahdosta ja sen hyväksi tehdyistä ponnisteluista huolimatta aina vain on jouduttu sotiin. Siitä on meilläkin katkerat kokemuksemme. Ja Paavo Lipponen tietää, että jos sellainen tilanne taas tulee, niin yksin meillä ei ole mitään mahdollisuutta selviytyä. Ei Lipponen sen sotaisampi ole kuin muutkaan, on vain viisaampi ja vastuuntuntoisempi kuin monet.
Myös oululaisrouva Liisa Jaakonsaari on kasvanut tehtäviensä myötä. Eduskunnan ulkopoliittisen valiokunnan puheenjohtajana hän on joutunut ajattelemaan ulkopolitiikan mahdollisuuksia ja todennut ne riittämättömiksi maan turvan kannalta. Siksi hänestä on tullut Naton kannattaja.
Minä en ole ollut kovin korkea-arvoinen sotilas, mutta kuitenkin sellaisissa tehtävissä kotimaassa ja maailmalla, jossa on joutunut asioita ajattelemaan ja saanut pohjaakin näkemyksilleen. Tunnen myös suuresti arvostamieni omien puolustusvoimiemme mahdollisuudet, ja tiedän ne täysin riittämättömiksi toden tullen. Myös monikymmenvuotinen historianharrastukseni on rakentanut pohjaa näkemykselleni. Sitä pohjaa edelleen vahvisti tuo juuri tekemäni Ranskan matkakin.
Minua ärsyttää suunnattomasti Oiva Härkösen jatkuvasti toistama väite liittoutumisen turmiollisuudesta meille. Oiva ottaa esimerkiksi Suomen aseman Ruotsin vallan aikana. Onko insinöörismies todella lukenut niin huonosti historiansa vai onko vikaa hänen ymmärryksessään. Mitä ihmeen tekemistä liittoutumisella oli siinä, että meidät valtakunnan kehittymättömän osan rajaseutulaisina vietiin vastoin tahtoammekin sotiin, joita tuo silloinen suurvalta kävi yhtenään.
Ei siinä mistään liittoutumisesta ollut kyse. Oiva on kuullut minultakin jo niin monet kerrat oikeaa tietoa asiasta, että pitäisi hänen vähitellen ymmärtää. Lieneekö Oiva sitten hyvin yksinkertainen, vai määräytyneekö hänen asenteensa vain siitä syvästä suomettuneisuudesta, johon hänen ajatusmaailmansa on jämähtänyt omasta historiastaan johtuen.
Ruotsin liittolaisuudesta puheen ollen meillä on hyvin huonot kokemukset siitä, että se ei ole ollut liittolaisemme koskaan. Jos olisimme päässeet liittoon Ruotsin kanssa 1930-luvun lopulla, tuskinpa Neuvostoliitto olisi uskaltanut hyökätä maahamme ja napata mm. osan Oivan syntymäpitäjästä. Mutta eivät Oivan kaltaiset suomettuneet ole olleet historiassa ainoita väärällä tavalla Neuvostoliiton pelkoon asennoituneita; Ruotsi näytti heille jo tuolloin esimerkkiä.
Vielä oudoksuttavampaa on, että myös Mielipidepankki vastustaa Nato-jäsenyyttämme lähes yhtä väärin argumentein kuin Oivakin. Historiaa kiistatta tunteva Mpp on Paasikiven ihailija. Hän ei kuitenkaan muista Paasikiven sanomaa: ”Vaikka siellä Suomenlinnan portinpielessä on se tunnettu kehotus seistä omalla pohjallaan eikä luottaa vieraan apuun, ja vaikka Snellmankin sanoi, että meillä on turva vain itsessämme, ei asia niin ole. Pieni kansa yksin on aina liian heikko; se tarvitsee liittolaisia. Pitää vain osata liittoutua oikein”.
Mikäpä olisi meille oikeampi liittolainen kuin maailman demokraattisten valtioiden yhteinen puolustusliitto Nato. Vaikka Yhdysvaltojen voima on Natolle välttämätön (kuten oli myös toisen maailmansodan lopputulokselle), Natossa Yhdysvalloillakin on vain yksi ääni, kuten jokaisella muullakin. Kuten myös Suomellakin tulee olemaan.
- - -
Laitan tähän pienen pätkän melko pitkästä matkaraportistani historian saitilta:
>> Politiikan unohtaen kaikki osapuolet ansaitsevat ihailun ja kunnioituksen sotilaallisesta suorituksestaan. Mutta jos joku on sitä mieltä, että Yhdysvaltojen mukaan tulo ei ratkaissut sodan lopputulosta, hän ei tiedä asiasta tarpeeksi tai ei ainakaan ymmärrä sitä. Sodan lopputulos osoitti liittoutumisen merkityksen, joka myös Natoa vastustavien suomalaisten olisi hyvä tajuta. historia) olevaan kirjoitukseeni, jota näköjään on jo kehaistu hyväksi ja kiihkottomaksi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000020710128
Vastaukset 54
Vanhimmat
Professori Heikki Ylikangas on tunnettu ja arvostettu historioitsija, jota ainakaan ei voida pitää ”sotakiihkoilijana”, eikä edes Nato-myönteisenäkään, mutta siitä huolimatta hänkin irvaili pari vuotta sitten Suomen Kuvalehden kolumnissaan, että ”Natoa meillä vastustetaan syyllä, joka eniten puoltaisi siihen liittymistämme: Venäjän pelolla”.
Mielipidepankin tiedän Heikki Ylikankaan ihailijaksi – eikä syyttä – niin varsinkin hänen on hyvä ajatella seuraavaa Ylikankaan sanomaa, joka on repäisty pitemmästä esityksestä, joka löytyy myös netistä alimpana olevan linkin takaa:
- - -
Suomen kaltaisen maan itsenäisyyden suhteen pätee ensikuulemalla kovin oudolta kalskahtava paradoksi. Itsenäisyyden maksimoi parhaiten liittoutuminen, vaikka juuri se - siis liittoutuminen - kaventaa sitä, mitä sen pitäisi vahvistaa eli valtiollista itsenäisyyttä. Liittolainen kun ei koskaan tyydy vieraan maan turvallisuuden takaajaksi, jollei se saa siitä korvausta. Kriiseissä liittoutumattomuuden täysi hinta ulosmitataan. Tämä nähtiin, kun Suomi vuonna 1939 joutui yksin ja ilman liittolaisia talvisotaan. Vaikka Suomi taisteli tavalla, joka herätti koko maailmassa suurta ihailua ja jossa taistelumotivaation perimmäisenä pontimena oli - erilaisista jännitteistä ja ristiriidoista huolimatta - maan kansalaisia monella tapaa hyödyttänyt edullinen ja kansakuntaa eheyttänyt kehitys, ei pieni Suomi voinut ajan oloon kestää Neuvostoliiton rynnistystä.
http://www.helsinki.fi/~hylikang/itsenais.htm
Mitäpä jos Suomi olisikin ollut liitossa, Saksan kanssa, johon se alunperin halusi turvata. Saksan Barbarossa-suunnitelma olisi silloin vetänyt meidät automaattisesti mukaan sotaan riippumatta siitä, oliko talvisotaa käyty vai ei. Selkeä sotilasliitto Saksan kanssa olisi ajanut meidät täystuhoon, jos olisimme luotettavana sopijapuolena pitäneet kiinni liitosta loppuun saakka. Väittäisin, että läheltä piti nytkin, vaikka liittomme Saksan kanssa oli löyhempi ja siitä onnistuttiin Mannerheimin viisaudella irtautumaan.
Liitossa me emme olisi takuuvarmasti käyneet mitään erillissotaa, vaan olisimme hyökänneet Leningradiin, jos Hitler olisi määrännyt.
Suomi ei olisi ajan oloon kestänyt NL:n rynnistystä. Olisiko se sitä ajan oloon kestänyt liitossa Saksankaan kanssa. Juuri se että olisimme tuollaisessa liitossa pysyneet, olisi houkutellut venäläiset polkemaan meidät maan tasalle, eikun maan alle.
arvostaa. Heh heh. Eipä Ylikangas ole mitään ihmeitä saanut aikaan.
Harva ihminen nyt ihmeitä saakaan aikaan. Ylikangas on kuitenkin yksi maamme merkittävimpiä historioitsijoita, jolla on kaiken lisäksi usein painavia yhteiskunnallisia mielipiteitä. Ylikangas on meritoitunut erityisesti oikeushistoriallisessa tutkimuksessa, missä hän on maamme kiistaton ykkösasiantuntija. Lisäksi Ylikangas on selvittänyt ansiokkaasti sisällissodan vaiheita, mistä työstä hänelle myönnettiin Tieto-Finlandia palkinto.
Minun tietojeni mukaan Ylikangas on puolueisiin sitoutumaton. Muutamat puolueet ovat kyllä aiemmin harkinneet hänen pyytämistään presidenttiehdokkaaksi ja ovat tainneet sen myös tehdä. SDP ei ollut ehdokaspyynnön takana. Heikki Ylikangas on Pohjanmaalta kotoisin, joten hän on tarkoin perillä kepulaisten mielenlaadusta.
Eilen saimme kuulla, ettei terroristijärjestö Hamas koskaan tunnusta Israelia valtiona. Tämähän tarkoittaa, ettei Lähi-Itään saada rauhaa ikinä.
Edellisen tosiasian tarkoitus ei tietenkään ole kumota sitä vankkaa uskomusta, etteikö rauha ja valtioiden väliset (Israel, Palestiina) tunnustukset olisi mahdollisia. Sisällissodan se varmasti palestiinalaisten keskuudessa vaatinee, islamilaisia tappamassa toisiaan Allahin nimeen.
Nato lopetti (ennen perustamistaan) natsisaksan, tuhosi fasistisen Neuvostoliiton (talouspolitiikallaan), lopetti islamilaisten kosovolaisten massakärsimykset Jugoslavian fasistien kynsissä ja puolustaa maailmanrauhaa lähes kaikkialla. Nato on siis kerta kaikkiaan hyvä ratkaisu suomalaisille.
Kepupoliitikot ovat kyvyttömiä ratkaisemaan Suomen turvallisuuspoliittisia tulevaisuuden ratkaisuja, koska he ovat maassa matelevia koiria. Sinipunan on ratkaistava Suomen suunta.
kuvioihin van pysyä sivustakatsojana ja rakentaa hyviä suhteita venäjään.
Putin jo sanoikin että venäjä arvostaa suomea emiten länsimaista joten yritetänn olla sen arvoisia
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=98546
Miettimistä onko se Lipponen niin johdon mukainen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000020711062
Putinhan ajaa tasapainoa maailmaan ja haluaa olla estämässä usan imperialismia - kuten kai suomikin ? Hänen ansiotaan on suurelta osin se ettei sionistivetoinen usa ole voinut aloittaa Iranin sotaansa.
miksi meidän pitäisi olla mukana sotaliitossa joka puolustaa romahtamaan tuomittua rapakon takaista imperiumia jonka henkinen selkäranka ja moraali on alamittaista ja voima yhä enemmän vain väkivallan käytössä ?
siinä pelossa on jotain irrationaalista, järjetöntä ja totuutta pakenevaa
ja sitä lietsovat oikeistovoimat ja erkkomedia
Nato-ovi tuskin aukeaa seuraavallakaan vaalikaudella
UP-Pentti Manninen
Helsinki
Suurimpien sanomalehtien päätoimittajat ovat ilmoittautuneet Suomen Nato-jäsenyyden kannattajiksi. UP-uutispalvelun selvityksen mukaan kolmessa suuressa puolueessa pidetään kuitenkin selvänä, että ainakaan seuraavalla vaalikaudella Suomi ei avaa Nato-ovea.
- Paitsi, jos Ruotsi hakee jäsenyyttä. Sitten haemme mekin, sanottiin.
Uusi pääministeri Fredrik Reinfeldt kertoi viikko sitten pääministeri Matti Vanhaselle, että Ruotsi ei ole muuttamassa linjaansa eikä jäsenyysaikeita ole.
Eduskunta punnitsee Suomen Nato-jäsenyyden tarpeen vuonna 2008, todennäköisesti syksyllä, kun se käsittelee seuraavan turvallisuuspoliittisen selonteon.
Vuoden 2008 selonteon valmistelevat heti ensi kevään vaalien jälkeen asetettava virkamiesryhmä ja poliitikoista koostuva eduskunnan "seurantaryhmä".
Virkamiesryhmään tullee presidentin ja pääministerin kanslian sekä ulko-, puolustus- ja sisäministeriön edustus. Edellisestä valmisteluryhmästä sisäisen turvallisuuden (sisäministeriö) edustus puuttui.
Edelliset selonteot vuosina 1995, 1997, 2001 ja 2004, eduskunta hyväksyi käytännössä yksimielisesti.
Viimeksi sotilaallisen liittoutumattomuuden takaajina olivat Tarja Halosen "ilmeisen järkkymätön" kanta, Matti Vanhanen (kesk,), Eero Heinäluoma (sd.), Erkki Tuomioja (sd.) ja Seppo Kääriäinen (kesk.). Kokoomusjohtaja Jyrki Katainen kannattaa jäsenyyttä, mutta hän ei ole tehnyt siitä taistelukysymystä.
Tuomas Forsberg kuuluu Suomen johtaviin Nato-asiantuntijoihin. Hänen mukaansa sotilasliitto Natoon on kaksi tulokulmaa.
Jäsenyyttä voi perustella sotilasliiton tarjoamilla turvatakuilla. Tai turvatakuut voi siirtää taka-alalle ja luonnehtia Natoa järjestöksi, johon halutaan kuulua ja jossa tahdotaan vaikuttaa.
Forsberg arvelee, että hallitus ja eduskunta eivät muuta Suomen Nato-suhdetta seuraavallakaan vaalikaudella, koska kansan enemmistö on jäsenyyttä vastaan.
>>>Äänestäjiä ei saisi pitää epätietoisuudessa ainakaan siitä, että onko kanta lukittu suuntaan tai toiseen vai onko se avoin molemmille vaihtoehdoille. Sitähän Paavo Lipponen näkyy viisaasti vaatineen.
Ja on viisainta ulkopolitiikka mitä voi olla.
Toinen vaihtoehto on,että mennään silmät ummessa mihin Bush määrää.
Arvostan todellakin Paasikiveä, ehkä vähän turhankin kritiikittömästi toisinaan. Paasikiven viisaus on juuri siinä, että pitää osata liittoutua oikein, jos ja kun pieni maa tarvitsee itselleen suojaa vahvempia vastaan. Tässä se viisaus nimenomaan onkin.
Pitää katsoa tarkkaan, mitkä ovat minkäkin liittoutumisen edut ja haitat ja valita niistä sitten paras. Suomi on tehnyt jo valintansa ja valinnut turvallisuuspoliittisista syistä liittoutumisen useiden muiden Euroopan maiden kanssa. Tuota liittoa nimitetään EU:ksi. Turvallisuuspoliittista aspektia ei kansanäänestysvaiheessa kovin korostettu, mikä johtuu siitä, että kansalaiset eivät sitä oivaltaneet. Ulkopolitiikasta vastuussa oleville se oli kristallinkirkasta.
EU:n turvallisuuspoliittista suojaa on turhaan vähätelty. Se luo ennen muuta poliittisen suojan, ei sotilaallista. Kun sanon, että se ei luo sotilaallista suojaa, se tarkoittaa sitä, ettei se luo välitöntä suojaa, mutta kylläkin välillisen. Yksikään EU-maa ei jää oman onnensa nojaan, jos sinne hyökätään ulkopuolelta. Sellainen hyökkäys vaarantaa välittömästi koko EU:n edut ja johtaa vastatoimiin riippumatta siitä, kuuluuko jäsenmaa Natoon vai ei. Tällainen hyökkäys olisi niin kova uhka muitakin EU-maita kohtaan, ettei sitä katsottaisi sivusta. Sitäpaitsi agendalle nousee myös kysysmys EU:n yhteisestä puolustuksesta ja siinä ei silloin jätetä ulkopuoliseksi niitä, jotka eivät ole Naton jäseniä. EU-maille EU on isompi asia kuin Nato. Se on elämää suurempi asia, jos kulunutta fraasia voi tässä yhteydessä viljellä.
Käsittääkseni tulevaisuuden suursodan ovat luonteeltaan hyvin paljon teknisempiä kuin menneet sodat. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että jotakin aluetta tärkeämpi kohde on sotilaallinen. Tuhovoima kohdistetaan lentokenttiin, ilmapuolustusjärjestelmiin, tukikohtiin, johtojärjestelmiin jne. Sotilaallisesti liittoutumattomat maat eivät ole tällöin hyökkääjän kohdelistalla ensimmäisenä. Pnassarivaunusodassakin Suomi on edelleen edullisessa asemassa, kun meidän ja muun Euroopan välissä on jäätymätöntä merta. Liittoutumattomuus merkitsee sitä, ettei meillä ole kohteita, joka houkuttelisi ketään vihollista tuhoamaan niitä. Pelkän maa-alueen vuoksi ei valloitussotia Suomea kohden käydä, ellei täältä sitten ala löytyä tuhottomasti öljyä tai jotain muuta arvokasta.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme päätavoitteena tulee ollakin pitää maamme erittäin vähän houkuttelevana sotilaallisena kohteena. Tässä mielessä maamiinoista luopuminen on vähän huono asia. Sellainen hajallaan oleva miinakenttä ei houkuttelisi nimittäin vihollista laajamittaisiin tuhotoimiin. On paljon helpompi yrittää tuhota yhdessä selvässä paikassa sijaitsevia kohteita ja näitä kyllä Natolla piisaa ihan tarpeeksi.
Ilmeisesti on niin, että kouluttajina olleet sotilaamme valehtelivat ennen silmät päästään puhuessaan virallista liturgiaa omasta uskottavasta puolustuksesta. Nyt kun potentiaalinen vihollinen rajan takana on sotilaallisesti paljon heiveröisempi kuin parikymmentä vuotta sitten, pueh onkin alkanut muuttua toisenlaiseksi. Enää ei uskotakaan omaan uskottavaan puolustukseen. Joko valehdeltiin silloin tai valehdellaan nyt. Kovin paljon uskottavuutta tämä takinkäännös ei luo niihin sotilaihin, jotka puhuivat ennen toista ja nyt muuta.
Moraalisi on vapaamatkustajan moraalia. Et varmaan koskaan voi sitoutua uhraamaan mitään mielipiteesi vuoksi?
>>>Yksikään EU-maa ei jää oman onnensa nojaan, jos sinne hyökätään ulkopuolelta. Sellainen hyökkäys vaarantaa välittömästi koko EU:n edut ja johtaa vastatoimiin riippumatta siitä, kuuluuko jäsenmaa Natoon vai ei.>Käsittääkseni tulevaisuuden suursodan ovat luonteeltaan hyvin paljon teknisempiä kuin menneet sodat. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että jotakin aluetta tärkeämpi kohde on sotilaallinen. Tuhovoima kohdistetaan lentokenttiin, ilmapuolustusjärjestelmiin, tukikohtiin, johtojärjestelmiin jne.>Liittoutumattomuus merkitsee sitä, ettei meillä ole kohteita, joka houkuttelisi ketään vihollista tuhoamaan niitä. Pelkän maa-alueen vuoksi ei valloitussotia Suomea kohden käydä, ellei täältä sitten ala löytyä tuhottomasti öljyä tai jotain muuta arvokasta.>Tässä mielessä maamiinoista luopuminen on vähän huono asia. Sellainen hajallaan oleva miinakenttä ei houkuttelisi nimittäin vihollista laajamittaisiin tuhotoimiin.
>> Lisäisin vielä, ettei myöskään suomalaisia menestyviä firmoja saada toimimaan vieraan johdon alla.
Mitä ihmeen menestyviä suomalaisia firmoja? Minkä menestyvän firman suomalaiset omistavat? Eihän sellaisia ole. Kyllä suomalaiset firmat ovat pääsääntöisesti ja pääosin ulkomaalaisomistuksessa. Ei suomalaisilla täällä mitään firmoja ole puolustettavana. Eikä ole muuten mitään yhteiskuntaakaan -- enää. On vain se sama kilpailussa loppuunpoltettavan yksilön osa joka on edessä kaikilla ihmisillä kaikialla missä globaalitalous jyrää terveet yhteiskunnat.
Kuvitteletko, että niitä maanvaltaajia kiinnostaa ketkä firman omistaa hyvittääkseen heille ko. firman hinnan päivän pörssiarvon tai yleensäkään minkään arvon mukaan?
Ehei, riittää kun saavat käsiinsä valmiin tehtaan ja ohjeet mistä nappulasta pitää painaa, että alkaa koneet alkavat tuottaa paperia, kännyköitä tai mitä hyvänsä.
Pystyyn delannut: "- Ensinnäkin: koska Suomi ja Venäjä ovat rajanaapureita, Venäjälle sopii vallan hyvin perinteinen strategia eli että miljoona-armeija yksinkertaisesti vain lähtee marssimaan rajan yli. Yhdysvallat on käynyt sotansa kaukana omista rajoistaan, missä sillä on miehistönsiirto-ongelmia."
MPP: Asia ei ole noin yksioikoinen, koska Venäjä tuskin aloittaa erillään mitään sotaa Suomea vastaan. Jo viime sodan aikan nähtiin, miten valtavan osan neuvostoarmeijaa Suomi sitoi sotatoimiin Suomea vastaan. Tämä oli Saksan tarkoituskin ja siinä se laski paremmin kuin hyvin. Maajoukkojen pysäyttäminen onnistuu pieneltäkin puolustusarmeijalta. Sellaisen onnistuminen edellyttäisi lamauttavaa ensi-iskua sodanjohto- ym. keskuksiin, jotka toin aiemmin esille. Suomi olisi pannut viime sodissa vielä rajummin kampoihin, jos meillä olisi ollut enemmän lentokoneita.
Venäjällä ei ole EU:hun nähden minkäänlaista miesylivoimaa, päin vastoin. EU-alueella ovat Naton asejärjestelmät ovat niin vahva sotilaallinen ase, ettei Venäjällä ole mitään mahdollisuksia ilman, että se ensin onnistuisi eliminoimaan ne.
PK: "- Toiseksi: Venäjän armeija ei taida olla teknisesti kaikkein kehittyneimpiä, mutta mitä järkeä olisi taktisestikaan toimia kaikkien odottamalla ja varustautumalla tavalla?"
Ei ehkä ole järkeä toimia kaikkien odottamalla tavalla, mutta ei Venäjälläkään niin tyhmiä olla, että juoksutetaan armeija suoraan surman suuhun. Tai voi se tietysti niinkin olla, sillä siihenhän Hitlerin Saksa kaatui, kun Hitler antoi kokonaisen armeijan tuhoutua Stalingradissa täysin mitättömän kaupungin takia arvovaltasyistä.
PK: "- Kolmanneksi: Tekniikka ei ole kaikki kaikessa. Yhdysvallatkin olisi helisemässä, mikäli Venäjän koko armeija lähtisi etenemään valtavin miesjoukoin ja panssarivaunuin Kanadan rajalta. Se tuskin edes ymmärtäisi, mitä tekisi täsmäpommeillaan ja muilla hienoksillaan, kun vastassa on yksittäisiä miehiä, eikä lentokenttiä, tykistöasemia ja kiinteitä johtoasemia."
USA:n armeija ei olisi lainkaan helisemässä. Puolustajan pärjää aina pienemmälläkin miesmäärällä asetuttuaan sopiviin puolustusasemiin. Lisäksi USAlla on sellaista kalustoa käytössä, että se murskaisi venäläiset panssarit ja kuinka suuren miesmäärän tahansa ihan helposti. USAn vaikeudet ovat hyökkäyssodissa, kun vastustaja menee vuorille ja maan alle käyden sissisotaa kuten Vietnamissa.
Sotket nyt asioita. Ei ole kyse siitä tarvitseeko jotain omistaa vai ei. Sen pohtiminen on yks hailee koska mitään ei enää omisteta. Ei edes itsemääräämisoikeutta. Kyse on siitä ettei tarvitse puolustaa. Miksi miettiä päässään välineellisellä järjellä puolustusta kun lähtökohdat ovat täysin irrationaaliset, epäjärjelliset?
Näissä konfliktispekulaatioissa on se lapsellinen virhe, että niissä välineellistä järkeä yritetään käyttää sellaisen tilanteen analysoimiseksi ja hallitsemiseksi jota ei ole. Historiassa on sodittu monta monta monta sotaa, ja aina ihmiset ovat valmistautuneet siihen seuraavaan käymällä mielessään sitä edellistä. Se on ihan turhaa. Demokratiakehityksen edistäminen toimii tuhansia kertoja tehokkaammin sotia ehkäisevästi kuin euronkaan antaminen sotilaallisten mielihalujen tyydyttämiseksi. Sillä ihan irtrationaalisista sotilaallisista mielihaluistahan todellisuudessa on kyse.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että demokratian edistäminen on paljon olennaisempaa kuin aseellinen puolustus. Eurooppaan on luotu järjestelmä, missä lähes koko Euroopan alueella pohditaan tulevaisuutta yhdessä. Tässä on vielä kehittämisen varaa, mutta yhteiset tavoitteet yhdistettynä demokraattiseen päätöksentekoon lähentää maita ja poistaa jännitteitä. EU on siten jokapäiväinen kanana käsitellä jäsenvaltioiden asioita.
>Ilmeisesti on niin, että kouluttajina olleet sotilaamme valehtelivat ennen silmät päästään puhuessaan virallista liturgiaa omasta uskottavasta puolustuksesta. Nyt kun potentiaalinen vihollinen rajan takana on sotilaallisesti paljon heiveröisempi kuin parikymmentä vuotta sitten, pueh onkin alkanut muuttua toisenlaiseksi. Enää ei uskotakaan omaan uskottavaan puolustukseen. Joko valehdeltiin silloin tai valehdellaan nyt. Kovin paljon uskottavuutta tämä takinkäännös ei luo niihin sotilaihin, jotka puhuivat ennen toista ja nyt muuta<
Asevelvollisena parikymmentä vuotta sitten en ainakaan minä noita litanioita kuunnellessani koskaan uskonut niihin. Ei suuri osa armeijakavereistanikaan. Taisin sen sanoakin jollakin oppitunnilla ääneen (maksoi kenties rukkipaikan:-) Meillä oli "itsenänäinen" puolustus siinä mielessä, että Neuvostoliitto sen tosiasiassa takasi YYA-sopimuksen kautta. Suomen itsenäisyyden takasi Neuvostoliitto. Ei tietenkään vastikeetta.
Suomen pitäisi olla liittymättä Varsovan liiton maiden tai muiden luusereiden seuraan.
NATO-maat alkavat hävitä niin Irakin kuin Afganistanin sodat.
Ei olisi hyvä, jos Suomen valtiojohto jouduttaisiin kuljettamaan epäiltynä sotarikoksista johonkin islamilaiseen vallankumousneuvostoon.
Jorma K Korhonen epäilyttävästi hakeutuu häviäjien joukkoon ja samalla tilaa kotimaahan islamilaisen terrorin riskin.
Toivottavasti Korhosella on kesämökillään miinoitus, luotiliivit, pumppuhaulikot ja 90 päivän ruoka valmiina sekä vettä, kun "tulevat hakemaan" sotaa lietsoneita poliitikkoja.
pitäsi toimia Lipposen tyylillä ja peloitella mummoja NATOlla?
Paavohan on sanonut, että puhutaan NATOsta vasta vaalien jälkeen.
ja mahdollisuutta ajautua niiden sotaoperaatoiden tukijaksi ja maksumieheksi joita USA harrastaa
http://www.globalresearch.ca/index.php?context=viewArticle&code=20061024&articleId=3593
lipposen kanssa vaalien jälkeen .
Chossydovskyyn on viitattu näillä palstoilla joskus ennenkin, mutta taitaa olla turhaa. Natokiimaiset soltut eivät omaa sitä järkeä jota Chossydovskyn lukeminen edellyttäisi.
Soltut elävät menneisyydessä ja Haavikon sanoin "käyvät aina sitä edellistä sotaa". Natosta puhutaan ikään kuin vielä elettäisiin kylmän sodan eikä globaalitalouden maailmassa. Kestää vielä ainakin kolmekymmentä vuotta ennen kuin sotilasstrategit sisäistävät maailmaa määräävät uudet realiteetit. No, sitten taas jo maailma elää uutta aikaa.
Kansalaiskeskustelussa pitäisi nyt puhua enemmänkin sillä äänensävyllä että Natoon liittyminen ei nyt ole tullut Suomelle mahdollisuudeksi vaan käynyt Suomelle tarpeettomaksi. Nato on todellakin olemassa vain USA:n typerän aggressiopolitiikan jatkeena.
rauhan takaajana maailmassa ja että se muodostaa tarvittavan vastapainon usalaiselle uholla jolla tavoitellaan maailmanherruutta.
Reaalipolitiikan aate vaatii silloin kestävää ja molemminpuolista kunnioitusta ja yhteistyötä Venäjän kanssa.
Missään tapauksessa ei liittoutumista itsekkäitä etuja ajavien ja sotaintoa puhkuvien leiriin.
Mielipidepankki on toistanut vanhat litaniansa ja vakiotyperykset ovat heittäneet tyhjät heittonsa. Pitäisikö minun noita jotenkin kommentoida? Ei liene tarpeen. Kiitos kuitenkin niille muutamille, jotka ovat näkemystäni tukeneet!
Olin siis matkalla toisen maailmansodan ratkaisun paikoilla. Joukossamme oli paljon maailmaa valppaasti seuraavia ja näkemäänsä ajattelevia ihmisiä, mm. muutama evp-upseeri, pari aktiiviupseeria, pari sinibarettiakin ja useita sotahistoriallisen seuran jäseniä (johon seuraan minuakin mukaan pyydettiin ja ehkä liitynkin). Kuulin paljon asiantuntevia ja harkittuja mielipiteitä myös omista nykyisistä turvallisuustarpeistamme.
Nyt vastineina esitetyt tuntuvat niin köykäisiltä, että ne eivät anna tarttumakohtia vakavalle keskustelulle. Kun se sitä paitsi olisi turhaa, sillä onhan jo kauan nähty, että asioista jotakin tietävät mieluummin torjuvat tietonsa kuin ennakkoluulonsa. Ja suurin osa täällä on niitä, jotka eivät tiedä tuoltakaan alueelta yhtään enempää kuin muustakaan, johon he kuitenkin kovin innokkaana haluavat osallistus, jos ei muuten, niin herjojaan heittääkseen.
”Vain yksi on joukosta poissa, Oiva Härköstä täällä ei näy”, joka hieman ihmetyttää. Olisikohan Oivalla nyt sellainen dilemma, että hän huomaa sadat kerrat esittämänsä perustelut liittoutumista vastaan naurettaviksi (Ruotsin vallan aikainen ”liittoutumisemme”), eikä nyt pysty keksimään uutta ja parempaa? Rupeaisi vain Oiva punnertamaan perusteita Natoon liittymisen puolesta, sillä sellaiset saattavat olla tarpeen, jos meidät Natoon vievässä seuraavassa hallituksessa keskusta on mukana.
Varsinaisen asiani sanoin tuolla kirjoituksessani historian saitilla, johon on linkki avauksessani. Tämä avaukseni oli vain sen ”sivutuotetta”. Tunnen nyt olevani kovin kyllästynyt politikointiin ja varsinkin puoluepolitiikkaan. Tyhjien tynnyrien kolina on ihan yhtä onttoa, tulipa se tynnyririvistön keskeltä tai sen vasemmalta tahi oikealta laidalta.
Helposti sortuu ajattelemaan, että täällä sanomisilla olisi jotain vaikutustakin. Mitä vaikutusta minua viisaammillakaan voisi olla joukossa, jossa on vain kantansa lukinneita tai asioista mitään ymmärtämättömiä. Ainoa merkitys tällä ”poliittisella debatilla” on vain viihdearvo itselle. Sitä viihdettä kai minäkin olen kolmisen vuotta tarvinnut. Taidan nyt ainakin toistaiseksi keskittyä hieman parempiin ja rakentavampiin viihteisiin, kuten vaikkapa entistä intensiivisempään historian lukemiseen, matkusteluun ja läheissuhteisiin.
Palaan kyllä heti, jos ilmenee jotakin sanottavaa, jolla uskon olevan täällä jotakin merkitystä. Nyt sellaista ei ole. Ei niinkään siksi, että olisin menettänyt uskon itseeni, vaan pikemmin teidän vastaanottokykyynne. Mutta kun optimisti olen, niin uskon teidän vielä joskus viisastuvan vastaanottavaiseksi minun viisaudelleni!
Näkemiin!
nyt mummoja pelottaa...
Siitä olen samaa mieltä, että täällä kirjoitetulla ei ehkä ole suurta vaikutusta kenenkään mielipiteisiin. En tiedä, pitäisikö se olla tavoitekaan. Mutta sellainen johtopäätös, että palstalle kirjoittamiselle ja sen seuraamisella on siten vain viihdearvo, on minusta yleisesti ottaen puutteellinen, jopa väärä.
Itse ainakin kykenen jäsentämään ajatuksiani paremmin kirjoittamalla. Se oikeastaan pakottaa ajattelemaan ja ajattelemiseen pakottautuminen uskoakseni puolestaan torjuu dementiaa ja muuta vanhuuden höperyyttä. Tässä on kyse prosessista. Ensin ehkä kirjoittaa jonkun mielipiteen, sitten joku kommentoi, minkä jälkeen pitää ehkä tarkistaa oma kanta ja ottaa asioista enemmän selkoa jne. Ja sitten taas oma ajatus muokkaantuu pikkasen erilaiseksi ja ehkä jopa vähän tarkemmaksi. Tieto kerääntyy tällä tavoin ja lopulta se parhaassa tapauksessa jäsentyy niin, että syntyy ahaa-elämyksiä. Tässä prosesissa myös muiden tieto ja mielipiteet ovat tärkeitä. Niitä ei ole syytä aliarvioida lukuunottamatta nyt niitä vakiopöhköjä, joille tämä ei ole huvi eikä hyöty, vaan osa taudinkuvaa.
Kyllä Mielipidepankki osui taas nasevasti asian ytimeen, kirjoittaessaan tämän palstan tarkoituksenmukaisuudesta. ainakin omalta kohdaltani voin allekirjoittaa, tosin minä en pysty kirjoittamalla tuomaan ajatuksiani, kuten haluaisin, enkäpä taida enää oppiakaan, kun tuota ikääkin on kertynyt näihin kirjoiyushommiin vähän liikaakin.
Äläkä sinä Korhosen Jorma uhkaa poistua tältä saitilta, olet Mielipidepankin lisäksi, tämän saitin ylläpitäviä voimia, tämä saitti kuolisi kuukauden sisään, jos te lopettaisitte asiakirjoituksenne.
Toisaalta nämä paskanheittäjät jotenkin huvittavat ja säälittävät, kun heille lyödään Faktatietoa nokan alle, he kyrpiintyvät niin että he alkavat solvata kirjoittajaa, unohtaen täysin asian mistä puhutaan, kyllä minäkin olen jo oppinut, ajattelemaan asioista vähän eri lailla kuin ennen, mutta niistä YK-joukkojen ylläpito kustnnuksista, olen Jorma kanssa täysin eri mieltä.
Minun käsitykseni on edelleen, että joka tilaa hän myös maksaa, se että Suomalainen sotilas on myös osaltaan, maailmanrauhaa turvaamassa,on minunkin mielestäni aivan oikein, mutta kun se tulee meille veronmaksajille, niin helevetin kalliiksi.
En viitsi kommentoida kuin viimeistä kappaletta, kai siellä välilläkin jotain olisi ollut, mutta luen yleensä JKK:n kirjoituksista ainoastaan ensimmäisen ja viimeisen kappaleen.
"Palaan kyllä heti, jos ilmenee jotakin sanottavaa, jolla uskon olevan täällä jotakin merkitystä. Nyt sellaista ei ole."
Jos JKK olisi kriittisempi omien ajatustensa suhteen, ei hän olisi kirjoittanut yhtään kirjoitusta palstalle. Merkityksellistä on ollut ainoastaan armeijan ja erityisesti rauhanturvaajien maineen pilaaminen. Ehkä lukijat ovat myös ymmärtäneet kuinka matalamielistä porukkaa ovat Kekkosen maineen mustamaalaajat.
"Ei niinkään siksi, että olisin menettänyt uskon itseeni, vaan pikemmin teidän vastaanottokykyynne. Mutta kun optimisti olen, niin uskon teidän vielä joskus viisastuvan vastaanottavaiseksi minun viisaudelleni!"
En usko, että liimanhaistelu on lukijoiden keskuudessa kovin yleistä, ehkä näitä city-keskustaa imitoivia heppuja lukuunottamatta. Jos joka ilta haistelisi kaksikymmentä vuotta liimaa ja ottaisi lobotomian saattaisi keskivertolukijasta tulla vastaanottavainen JKK:n "viisaudelle".
Ei lisättävää - ei pois otettavaa
Jos kepulainen todellakin imppaisi 20 vuotta liimaa, hän saattaisi nousta tuolle ajatustasolle. Siihen asti menee heiltä yli hilseen, sillä he ovat keriksen tasolla.
"En usko, että liimanhaistelu on lukijoiden keskuudessa kovin yleistä, ehkä näitä city-keskustaa imitoivia heppuja lukuunottamatta. Jos joka ilta haistelisi kaksikymmentä vuotta liimaa ja ottaisi lobotomian saattaisi keskivertolukijasta tulla vastaanottavainen JKK:n "viisaudelle". "
http://www.filmstripinternational.com/
ARRIVEDERCI - TÄMÄN LAULUN SANOILLA.
Viestisi on singnaali JKK:n paluun pelosta, etkä sinä ole ainoa kepulainen, joka nyt nukkuu huonosti! Nyt te podette ummetusta, mutta saatte taas ulostaa, KUN JKK palaa!
kommentoida tai lukea koko ukkoa lainkaan.
Mutta kaikki eivät siihen pysty - minä kylläkin.
En ole hänen juttujaan moniin aikoihin enää lukenut, ovat niin sietämättömän kehittymättömiä mutta joskus on pakko heittää joku ulostuskin...
- En ole hänen juttujaan moniin aikoihin enää lukenut -
Mistä sitten tiedät, että jutut ovat kehittymättömiä (tarkoitat: huomaat itsesi kehittymättömiksi niiden rinnalla)?
Eiväthän ne kepulaiset JKK:n juttuja lue, eivät toki. Miksi sitten tähänkin jonoon on ilmaantunut toista tuhatta käyntiä ja yli 50 viestiä?
Te kepulireppanat seuraatte silmä kovana saittia pelokkaana, että ei kai vain JKK ole sinne kirjoittanut. Älkää pelätkö, paska teiltä ei lopu, joten aina voitte vastata.
jotain - vai eikö voi ?
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2006/10/479181
Bild-lehdessä julkaistujen kohukuvien alkuperä ei ole tiedossa. Saksan puolustusministeri on luvannut, että kuvissa esiintyviä ruumiin häpäisijöitä rangaistaan.
Saksassa on syntynyt kohu Afganistanissa otetuista kuvista, joissa saksalaiset Nato-sotilaat poseeraavat pääkallojen kanssa.
Bild-lehdessä julkaistut kuvat on otettu tiettävästi kolmisen vuotta sitten. Kuvissa esiintyy muun muassa tunnistamaton saksalaissotilas, joka pitelee pääkalloa paljaiden sukuelintensä edessä.
Kuvien aitoudesta ei ole vielä varmuutta. Bild-lehti ei ole myöskään paljastanut, mistä se on kuvat saanut.
Saksan puolustusministeri Franz Josef Jung on luvannut, että asia tutkitaan, ja että kuvissa esiintyviä ruumiin häpäisijöitä rangaistaan.
- On täysin selvää, ettei tällaista käytöstä voida missään nimessä hyväksyä saksalaissotilailta, ministeri totesi lehdistötilaisuudessa.
Afganistanissa palvelee noin 3000 saksalaista Nato-sotilasta.
(MTV3-Reuters)
sivu suun......
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000020743009
Satelliittipaikannin netissä !!! Mitä puuhaa ystäväsi?
Onkohan tää ihan laillista?
Käsittämätöntä että tää toimii näin netistä käsin:
http://www.celtascortos.org/moviles/it/index.htm
Syötä ruutuun kaverisi GSM-numero (Muista 358 alku), niin satelliittipaikannin etsii hänen sijaintinsa...
Käytät hyvän ja tarpeellisen puheenvuoron. Olisi jo aika lopettaa hyssyttely asiassa, jossa ei ole mitään pelättävää.
Pimeänä suomettumisen aikoina meihin suomalaisiin juurtui liian syvälle käsitys kielletyistä puheenaiheista. Pitäisi poliitikkojemme edes tajuta, että Nato ja mahdollinen jäsenyytemme siinä ei ole sellainen.
Puhetta siitä ei saa estää Venäjän pelko. Jos sellaista on, sen päinvastoin pitäisi kiirehtiä avointa keskustelua asiasta, joka olisi mitä tarpeellisinta ja sitä käydään kuitenkin.
Miksi ei voida käydä poliitiikkojen johdolla? Siksi, että poliitikkomme ovat vain pikkupolitikoinnin taitajia ja saamattomia, arkoja ja vastuuttomia vätyksiä suurimmissa asioissa. Vain Paavo Lipponen, Liisa Jaakonsaari, Sauli Niinistö ja muutama vähäisempi poliitikko tekevät poikkeuksen. Kunnia heille!
On häpeällistä, että Suomi jäi pois Irakin vastaisesta koalitiosta vastoin johtajamme Paavo Lipposen tahtoa. Suomenkin antamat Irakin jälleenrakennusrahat ovat onneksi tulleet käytetyiksi hyvin, kuten eilisiltainen brittidokumentti kertoi.
Naton jäsenenä olisimme täysillä mukana Irakissa sotasaalista keräämässä! Voi Jäätteenmäki minkä teit! Pilasit hyvän sauman siihen, että Suomi olisi kerrankin ollut edes yhdessä sodassa voittajan puolella!
Natoon on joka tapauksessa välittömästi mentävä - pääsevät suomalaisetkin sotilaat kunnon sotatoimiin pitkästä aikaa. Yli 60 vuotta kestänyt sodaton aikakausi on veltostuttanut nuoret miehet.
Bushin lupaama Irakin kansan auttaminen ja maan jälleenrakentaminen on sujunut "suotuisissa" merkeissä. Rahaa on palanut tonnikaupalla in cash. Niin paljon, että rahoja pyöritelleet miehityshallinnon edustajat joutuivat tekemään dollareista itselleen jalkapallonkin pelaamista varten. Se, ettei rahalla ole saatu yhtään mitään näkyvää aikaa ja Irakin terveydenhoitojärjestelmä on suorastaan romahdetettu, on toinen juttu. Rahat ovat menneet toisiin taskuihin. Tässä lienee kyseessä vuosituhannen suurimpia taloudellisia huijauksia. Huijariurakoitsijat ovat kehittäneet loistavan taloudellisen konseptin myymällä ei-mitään isoja setelitukkuja vastaan ja in cash, ettei asioiden jälkikäteinen penkominen olisi ihan helppoa.
Ehkä tämä olisi pitänytkin saada suomalaisten hoidettaviksi. No, ehkä ei kuitenkaan kepulaisten. Suomalaiset eivät olisi kehdanneet panna sentään kaikkea rahaa omaan taskuunsa ja liikarahasta olisi tehty korkeintaan jääkiekko, koska emme osaa pelata jalkapalloa.
Emme jääneet koalitiosta pois vahtoin Lipposen tahtoa emmekä Jäätteenmäen ansiosta. Poisjääminen on yksinomaan Bushin ja hänen hallintonsa vika. Vastoin lupauksiaan nämä ei halunneetkaan meitä suomalaisia, kun me oletimme, että asia käsitellään YK:ssa ja päätetään yhdessä toimenpiteistä.
Irakista on tulossa USAlle täydellinen katastrofi. Sotilaallisesti siitä on muodostumassa uusi Vietnam. Irakin jälleenrakennusapu on mennyt huijarien taskuihin eikä lisää rahaa ole luvassa. Irakissa sisällisodan mahdollisuus kasvaa päivä päivältä, ellei sellainen itse asiassa ole jo meneillään. Näin on asioita hoitanut USA. Sellaisenko kanssa meidän pitäisi sitten liittoutua.
Sanotaan, että jokainen sukupolvi himoitsee sotaan. Nuoret miehet haluavat seikkailua ja tosiaan veltostuvat rähinän ja tappelun puutteessa. Tämä sukupolvi on vain vallannut Vanhaa ja huutanut sodanvastaisia iskulauseita Vietnamin sodan aikoihin. Nyt tällaiseen menoon ovat jotkut jo kyllästyneet, kun se ei ole tuottanut vielä yhtään sotaa.
ehkä elämän asettama kaikkein suurin haaste
ihmiskunnan tulevaisuus punnitaan siinä miten se tästä haasteesta selviää
Haaste merkitsee jopa biologian voimien hallintaan ottoa - järjen ja egon voimaa jonka edessä evoluutio on ehkä suurimman haasteensa edessä
toivottavsti onnistumme
ja ellemme, niin olemme lopullisesti menettäneet pelin ja jättäneet käyttämättä sen henkisen voiman johon olisi ollut mahdollista päästä käsiksi ottamalla se vakavasti, vakavammin kuin taistelu paremmuudesta ja herruudesta
Kyse on paradoksaalisesta asiasta: toimiminen on ihmiselle biologisesti luonteenomaista - toimimatta olemisen oppiminen ei siksi ole helppoa. Joissakin tilanteissa se on kuitenkin suurinta viisautta.
Siis iso läksy meillä on edessä. Jos riittävän moni sen oppii niin voimme olla voittajia myös pitkässä juoksussa.
Neuvo? Toimintaohje? Hurskas toivomus? Vai hölö hölö? Ei siitä kuitenkaan mitään kenellekään käteen jää.
ennekuin toimii...
noin lyhyesti tai kansanomaisesti
täytyy oppia voittamaan se tekemisen kiima....ja olemaan........vain olemaan
on sellainen kirja kuin Joutilaisuuden taito... se on hyvä kirja... vai oliko se keveys
no, joka tapauksessa taito olla joutilaana turmeltumatta
Harvoin on noin hirvittävän huono avaus kerännyt näinkin hyviä natovastaisia puheenvuoroja kuin tässä on käynyt.
Mutta kukin kykynsä mukaan.
Heitin tuon avaukseni toissapäivänä lähinnä vain aasinsillaksi historian saitilla olevalle matkakertomukselleni Ranskan matkalta, mutta eipä täältä kovinkaan moni liene sinne mennyt sitä lukemaan ja kommentoimaan. Varmaan onneksi niin.
Melkoista säpinää näköjään sain kuitenkin aikaan täällä tuolla ”hirvittävän huonolla avauksellani”, jollaiseksi joku neropatti näkyy sen määrittäneen. Kai se sitten on niin, että jos minä sanon vaikkapa vain "hyvää päivää”, lauma kepulaisia rientää vaahtoamaan, että ”ei nyt mikään hyvä päivä ole” ja paska alkaa lentää.
No, onhan muutama asiallinenkin puheenvuoro käytetty, näkemykseni puolesta tai sitä vastaan. Mielipidepankki vastustavassa näkemyksessään ilman muuta asiallisin, joskin myös hänelle Nato näkyy olevan USA. Se on todella perustavaa laatua oleva virhenäkemys, mutta olkoon; mikäpä velvollisuus minulla on valistaa niitä, jotka toisaalta asioista tietävinä ja viisaina ihmisinä haluavat olla tyhmiä tuossa asiassa; olkoot sitä sitten koko päällään.
Oiva Härkönenkin on omalla tavallaan asiallinen. Oikein hyvä esimerkki siitä, että asiallinen voidaan olla myös puhumalla täyttä palturia. Sen taidon Oiva on oppinut hyvin myös monen muun asian kohdalla.
Tärkeätä kuitenkin, että asiasta ovat saaneet sanoa mielipiteensä ne, joilla sellainen on. Tärkeätä myös, että ulostuksensa ovat saaneet ruiskaistuksi myös ne, joilla ei ole edellytyksiä enempään. Tein siis jälleen hyvän työn avauksellani.
Nyt minulla on varaa tunnustaa, että en minäkään ole niin varaukseton Naton kannattaja, kuin usein annan ymmärtää. Itse asiassa toivoisin, että EU:lle voitaisiin luoda omat puolustusvoimat ja että sillä olisi samat velvoitteet kuin Natollakin puolustaa jokaista jäsenmaata. Mutta se ei ole mahdollista näillä näkymin, kun suurin osa EU-maista kuuluu Natoon, ja EU:n sotilaallisesta voimasta yli 90 % on Naton voimaa.
Eivät nuo Natoon sitoutuneet halua purkaa hyvää järjestelmää, sillä uusi olisi joka tapauksessa heikompi – ilman USA:ta – ja tulisi paljon kalliimmaksi. Noiden maiden johtajat tuntevat historian ja osaavat tehdä siitä oikeat johtopäätökset; he tietävät, että USA on ratkaissut kaksi edellistä maailmansotaa ja tulee ratkaisemaan kolmannenkin, jos ja joskus vielä kun taas sellaiseen joudutaan.
Mutta sainpahan siis taas keskustelua aikaiseksi. Sitä keskustelua meillä tarvittaisiin myös korkeimmalla poliittisella tasolla.
Halusin siis herättää huomionne asiaan. Tästäpä tulee mieleeni seuraava juttu:
Eräs mexikolainen paisano (talonpoika) myi naapurilleen aasin, jota kehui nöyräksi ja taitavaksi peltotöissä. Naapuri kohta palautti aasin kiukkuisena väittäen sitä uppiniskaiseksi, joka ei suostu töihin ollenkaan. Myyjä ihmetteli sitä kovin, ja vei aasin puuvillapellon laitaan ja pyysi naapurin katsomaan. Hän laittoi aasin karhin eteen, otti suuren sypressihalon, jolla mojautti aasia otsaluuhun, maiskautti suutaan ja aasi lähti heti vetämään karhia. Myyjä sanoi ostajalle: ”nyt näet, että se on hyvin tottelevainen aasi; täytyy vain herättää sen huomio ensin”.
Luulen, että sama sääntö pätee hyvin myös täällä; täällä on paljon samanlaisia "aaseja". Halkoja, joilla voi mojauttaa, on monenlaisia. Yksi hyvä on, että ilmoittaa poistuvansa joksikin ajaksi. Siis näkemiin jälleen!
isolla halolla ja kovaa!
Kuten kapi sanoo:
- Tärkeätä myös, että ulostuksensa ovat saaneet ruiskaistuksi myös ne, joilla ei ole edellytyksiä enempään. -
Sinäpä kapin sanoman ensimmäisenä oikeaksi todistit.