Jos ajateltaisiin, että maailmankaikkeus laajenisi tasaisesti 0,1% vuodessa (etäisyys, ei tilavuus/tiheys) olisi näköhorisonttimme 1000 valovuoden päässä, siis varsin lähellä verrattuna nykyisin tunnettua universumia. Eli laajenemisvauhti on ainakin paljon yhtä promillea/vuosi hitaampaa.
Jos taas ajattelemme, että laajeneminen on luokkaa kymmenesmiljardisosa vuodessa, niin esim. Maapallon halkaisijan mittaustarkkuus ei liene tuota tasoa (tämä pallohan vähän mutkahtelee vuorovesienkin vaikutuksesta yms). Tätä hitaampaa on kuitenkin laajenemisen keskimäärin oltava, jotta niinkin etäisiä kohteita voidaan havaita, kun tiede esittää (ja jos joskus on ollut tiivis tila, alkuräjähdys tms.). Jos 10 miljardin valovuoden päässä oleva kohde olisi loitonnut sinne alle 10 miljardissa vuodessa, se loittonemisnopeus olisi ollut tuolloin meihin nähden valoa nopeampi (keskimäärin tasaisesti tai kiihtyvästi laajenevassa universumissa), eikä sitä voisi havaita. (Laajenemisnopeus voinee ylittää c:n?)
Mistäs siis tiedämme, laajeneeko Maapallo universumin mukana vai ei? Emme ainakaan mittaamalla Maapalloa saa selvyyttä.
MrKAT ja muut palstan kosmologit, mistäs tiedämme, ettei metri kasva pikku hiljaa?
Jos taas ajattelemme, että laajeneminen on luokkaa kymmenesmiljardisosa vuodessa, niin esim. Maapallon halkaisijan mittaustarkkuus ei liene tuota tasoa (tämä pallohan vähän mutkahtelee vuorovesienkin vaikutuksesta yms). Tätä hitaampaa on kuitenkin laajenemisen keskimäärin oltava, jotta niinkin etäisiä kohteita voidaan havaita, kun tiede esittää (ja jos joskus on ollut tiivis tila, alkuräjähdys tms.). Jos 10 miljardin valovuoden päässä oleva kohde olisi loitonnut sinne alle 10 miljardissa vuodessa, se loittonemisnopeus olisi ollut tuolloin meihin nähden valoa nopeampi (keskimäärin tasaisesti tai kiihtyvästi laajenevassa universumissa), eikä sitä voisi havaita. (Laajenemisnopeus voinee ylittää c:n?)
Mistäs siis tiedämme, laajeneeko Maapallo universumin mukana vai ei? Emme ainakaan mittaamalla Maapalloa saa selvyyttä.
MrKAT ja muut palstan kosmologit, mistäs tiedämme, ettei metri kasva pikku hiljaa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
"maailmankaikkeus laajenisi tasaisesti 0,1% vuodessa"
- Tasainen laajeneminen n metriä per vuosi, siis lineaarinen kasvu.
- Prosentuaalinen laajeneminen, siis itseensä verrava tapahtuma, siis eksponentiaalinen kasvu.
Viitteellinen kevennys:
- A... B. Edellä mainittu...
- Siis kumpi?
"Mistäs siis tiedämme, laajeneeko Maapallo universumin mukana vai ei?"
Jos pallomme ja universumimme suhteellinen kokoero pysyisi vakiona, mutta absoluuttisesti niiden koot vaihtelisivat mielivaltaisen nopeasti, hitaasti tai siltä väliltä kaiken muun materian ja energiamuotojen mukana, se tuskin häiritsisi meistä ketään. Asialla ei olisi merkitystä.
Joskus esitin tämmöisen ajatusleikin, missä huomioitiin kosmoksen laajeneminen ja ajan suhteellisuus:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000009929210#22000000009929210
Jos et jaksa tätä ja seuraavaa paria viestiä lukea & kommentoida, niin yritän referoida tähän pelkän verbaaliversion:
Energiatiheyden kasvaessa äärettömiin lähestyttäessä kaikkeuden alkua, myös kuumuus eli alkeishiukkasten tasolla tapahtumatiheys läheni ääretöntä. Nykyisessä kylmässä avaruudessamme kaikki näyttää varsin verkkaiselta ja liitämme ns. maailman syntyhetkiin vain energia- ja entropiamääreitä, emme aikamääreitä, vaikka ne nimenomaisesti tulisi huomioida jos hiukkasnopeudet ovat yli 0,9c.
Tahtoo sanoa, että upouusi maailmankaikkeus voi varsin perustellusti näyttää vanhalta. Kuten sanottua, ajatelma on omani enkä ole siihen muualla törmännyt ja sillä ei ole (ainakaan toistaiseksi;) mitään tieteellistä arvoa.
Haastan myös vanhan kiistakumppanini MrKAT:n vastaamaan tuohon vanhaan viestiin, jopa sillä porkkanalla että tunnustan yhden kerran hävinneeni sinulle keskinäisissä väittelyissämme ja voimme siihen kenties vielä palata mieleenpalauttamisen verran, vaikka ei minulla aiheesta mitään uutta ole. Tällaista krediittiä en muistaakseni ole muille vielä suonut:D
P.S. Taidanpa nähdä painajaisia nyt jo muutenkin;)
Odottelin ensin tuota MrKAT:in vastausta ja kun se sitten tuli, se menikin yli hilseeni. Että anteeksi vaan, kun on viiveellä tämä vastaus.
Ajatellaanpas kahta avaruuden pistettä, toinen 1000 valovuoden päässä ja toinen 100 000 valovuoden päässä. Jos avaruus laajenisi vaikka 1 km/ vuosi, niin olisiko se etäisyyden lisäys sama 1 km molemissa pisteissä?
Jos taas ajatellaan 0,1% vuosi, niin lähemmässä pisteessä etäisyydet kasvavat 1 valovuoden etäämmässä kohteessa 100 valovuotta vuodessa.
Tasaisuus tarkoitti minulla ajallista ja avaruuden eri suuntiin samanlaista turpoamista, sinä taisit tarkoittaa sillä koko avaruuden "reunasta keskelle" mitattua laajenemista.
Joka tapauksessa väitetty avaruuden laajeneminen on niin vähäistä, ettei mittauksilla voine sulkea pois sitäkään mahdollisuutta, että maapallokin turpoaisi suhteellisesti saman verran kuin koko avaruus. Tämä siis jää mittausrajan alapuolelle.
Eihän tila laajene tai kaareudu.
Energia laajenee tilassa joka ei laajene tai kaareudu.
Me räjähdämme eli laajenemme, mutta myös maapallo räjähtää eli laajenee ja sen takia emme pääsekään maan pintaa pakoon ilman tiettyä pakonopeutta.
Ja pakonopeuden saamme aikaiseksi, jos saamme energiaa räjähtämään normaalia nopeammin, jolloin tuo normaalia nopeammin räjähtävä energia työntää meitä poispäin maapallon keskipisteestä nopeammin kuin maan pinta työntyy poispäin maapallon keskipisteestä.
Eli ns. pakonopeus on kirjaimellisesti pakonopeus, koska avaruusaluksen täytyy päästä maan pintaa pakoon.
Ns. protonienja neutronien ytimessä on edelleen lähes äärettömän tiheään käpertnyttä energiaa lähes äärettömän paljon.
Savor
:);):)
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=10099
Ps. ajatukseni mukaan on täysin mahdollista, että maapallo on työntynyt poispäin auringosta kaarevalla radalla niin että on kiertänyt auringon alle 10 000 kertaa.
Ja maapallon atomit ovat silti voineet värähdellä miljardien vuosien edestä.
Kuinka vanha maapallo siis on?
Savor
:);):)
"ajatukseni mukaan on täysin mahdollista, että maapallo on työntynyt poispäin auringosta kaarevalla radalla"
Työntynyt? Mikäs sen on työntänyt?
"Me räjähdämme eli laajenemme, mutta myös maapallo räjähtää eli laajenee ja sen takia emme pääsekään maan pintaa pakoon ilman tiettyä pakonopeutta."
Ajatuksesi mukainen laajeneminen tapahtuisi kaiketi pallopinnan normaalin suuntaisesti millä ilmeisesti spekuloit havaitun painovoiman maan pinnalla. Ok, mikäpä siinä. Maan ohi kiitävän meteorin pitäisi siten olla neutraali kyseiselle laajemiselle. Kappaleet ohittaisivat toisensa ja myöhemmin voitaisiin havaita, että hetkinen - näidenhän olisi pitänyt itse asiassa törmätä reunoistaan. Vielä myöhemmin havainto olisi ollut, että törmäyksen olisi pitänyt olla suora. Meteoriitin rata ei myöskään noudattaisi sellaisia havaintoja mitä nykyään taivaankappaleista teemme. Mikäli selität, että törmäystä ei tapahtuisi koska myös kappaleiden välissä oleva avaruus laajenee, joudut ongelmaan oman väitteesi kanssa:
"Eihän tila laajene tai kaareudu."
Huonot uutiset jatkuvat.
Maapallosi olisi pudonnut päistikkaa aurinkoon. Eihän tila kuulemma laajene, eikä kukaan ole potkimassa palloosi lisävauhtia turman estämiseksi.
Et näe kokonaisuutta.
Ensinnäkin auringostakin avautuu koko ajan tiheämpiä ja tiheämpiä energia-aaltoja, jotka tönivät ja lämmittävät meitä koko ajan samassa suhteessa ja näin TYÖNNYMME pois päin auringosta kaarevalla radalla.
Lisäksi tämä selittää ainakin osittain valon yleisen punasiirtymän, koska valo lähti aikoinaan paljon harvemmissa aalloissa.
Eli kolmiulotteisesti laajenevien atomien ytimistäkin työntyy ulospäin koko ajan tiheämpiä ja tiheämpiä energia-aaltoja ja näin ne omaavat elektroniverhon tiheyden aina vain kauempana ja kauempana atomin ytimestä, mutta ei tietysti suhteellisesti, koska atomin ydinkin laajenee samassa suhteessa.
Itseasiassa koko näkyvä maailmankaikkeus työntyy poispäin yhdestä pisteestä joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella ja näin sektorin laajentumisen takia voimme laajentua/räjähtää koko ajan kolmiulotteisesti.
Lisäksi emme tarvitse pimeää ainetta, koska tähdet todellakin työntyvät poispäin galaksin keskustasta, mutta eivät tietysti juurikaan loittone sieltä, koska laajenevat samassa suhteessa mitä työntyvät poispäin galaksin keskustasta.
Ja sitten kun otat nämä kaikki liikkeet huomioon, kun puhut esim. meteoriiteista ja niiden liikeradoista, niin voit alkaa arvostelemaan tätä ajatusta.
Sitä paitsi, mitä kauempaa maapallon meteoriitti ohittaa, sitä vähemmän tiheisiin maapallosta avautuviin energia-aaltoihin meteoriitti hankautuu ja sitä nopeammin se maapallon ohittaa.
Ja mitä lähempää maapallon meteoriitti ohittaa, sitä tiheämpään maapallosta avautuvaan energiaan sen hankautuu ja sitä nopeammin kolmiulotteisesti laajenevan maapallon pinta kolmiulotteisesti laajenevan meteoriitin tavoittaa, jolloin syntyy kolmiulotteinen illuusio siitä, että maapallo muka vetäisi kappaleita puoleensa.
Myös meteoriitti alkaa räjähtää/palaa nopeammin kun hankautuu ilmakehän atomeihin ja näin se voi avautua suht tasaisesti vähemmän tiheäksi energiaksi ennen maan pintaa ja näin sen energia lisää ilmakehän atomien ytimistä avautuvien energia-aaltojen energiaa.
Tutustuppa Neal Adamsin räjähtävien planeettojen teoriaan. Neal sivuaa ja tukee ajatustani, vaikkakaan hän ei vielä ymmärrä miten nopeasti atomit räjähtävät.
http://nealadams.com/nmu.html
Maapallo nimittäin laajenee niin ettei havaittavaa laajenemista tapahdu ilman maapallon ulkopuolelta tulevan tarpeeksi tiheän energia-aaltojen energiakimppujen loppuun palamista syvällä maan pinnan sisällä, jossa loppuun palavat energiakimput lisäävät itsellään maan sisällä olevien atomien ytimistä avautuvien energia-aaltojen energiaa, jolloin syävälle maan sisään syntyy normaalia kovempi paine ja maan pinta työntyy ylöspäin ja näin syntyvät mäet ja vuoret ja samalla työntyy uutta maan pintaa esille ja tämä on havaittavissa jälkeen päin.
Savor
:);):)
Nyt sinulla on tullut tämmöinen teoriajatkumo, jossa ilmiöitä joita ei voida todentaa selitellään toisilla ilmiöillä joita ei voida todentaa aina hamaan asti.
Mitenkäs biljardi sujuu? Jos sinulla on tärkeän lyönnin onnistumiseksi valittava tuttu ja turvallinen tapa sekä toinen, vaikea jota et ole koskaan tehnyt, joka edellyttäisi usean vallin kautta kimpoamisia vieläpä niin, että useat pallot onnistuisivat kuleksimaan ennennäkemättömillä tavoilla, kumman lyöntitavan valitset?
Tieteessä voi esittää ajatusleikkejä, mutta teoriantilkintä hypoteeseilla kannattaa jättää, jos kyseiset hypoteesit edellyttävät heti alkuun paikkausta eksoottisilla menetelmillä.
Yhtä perusteettomasti voit vaihtaa räjähdyksen suunnan romahdukseksi, kun tehdään N kappaletta tarvittavia lisäoletuksia.
Muutama nykyfysiikan eksoottinen menetelmä.
Pimeä aine.
Pimeä energia.
Laajeneva tila
Kaareutuva tila.
Gravitaatio.
Neljä erillistä luonnon voimaa.
Potentiaali energia.
Ja mitäs ne ovat ne ylös alas kvarkit ja liima gluonit sun muut höpö höpöt.
Ajatukseni muuttaa fysiikan yhdeksi yksinkertaikseksi periaatteeksi, jossa kaikki perustuu paineen vaihteluun.
Kaksi faktaa.
1. Tila on olemassa.
2. Energia on olemassa.
Tila on absoluuttisesti ei mitään, niin ettei tila omaa mitään kykyä energiaan nähden.
Energialla on kyky käpertyä tiheämpään ja kyky avautua vähemmän tiheäksi ja tällä hetkellä kaikki perustuu siihen, että kaikki energia pyrkii avautumaan vähemmän tiheäksi energiaksi eli energia pyrkii täyttämään tilan tasaisesti.
Ja tämä jos mikä on yksinkertaista, loogista ja kaunista.
Savor
:);):)
"Energialla on kyky käpertyä tiheämpään ja kyky avautua vähemmän tiheäksi"
Jaahas. Mites se näitä kykyjään nyt tuolla lailla menee vaihtelemaan?
t. Yksinkertainen
Vaan osaatko selittää miten sinä saat itsesi ajatuksesi voimalla liikkumaan ja esim. käpertymään sikiöasentoon?
Tätähän tiede tuskin koskaan kykenee selittämään.
Vaan sitten joskus kun kaikki energia on avautunut tasaisesti saman tiheyden omaavaksi energiaksi, on meillä tyhjyys, jossa saman tiheyden omaava energia on tilassa joka ei laajene tai kaareudu. Silloin ei voi havaita mitään, eikä ole olemassa mitään millä havaita mitään.
Silloin me olemme yhtä ja meillä on ajatuksen voima jolla voimme luoda kaiken uudestaan alusta, koska saamme ajatuksemme voimalla energiaa käpertymään erillisiksi erittäin tiheään käpertyneiksi energiakeskittymiksi jne.
Savor
:);):)
Mies oli tullut sairaalaan. Iltavuoron hoitaja kysyi:
- Onko teillä pyjama?
- Ei kun keuhkokuume, vastasi potilas.
Jotensakin ja kyllä kuulostavat hervottomat jupinasi tuollaiselta sössönpössöltä.
Osaatko sinä kertoa miten ajatuksen voima toimii?
Miten saat itsesi liikkumaan ja puhumaan ajatuksesi voimalla?
Savor
:);):)
lääkäriltäsi, tai vaikkapa googlelta. En ole aivoasiantuntija joten turha udella.
Tässä kuinka se kaikessa yksinkertaisuudessaan tapahtuu
Aivot lähettävät neutriino virtoja jotka leviävät kolmiulotteisesti aina raajoihin ja niiden vastaanotin reseptoreihin saakka, nämä säikeisessä muodossa toimivat erikoissolut sitten hojoittavat äärettömän tiheään pakatun kolmiulotteisen tietovirran kaksiulotteiseksi, lihas rakenteemme ymmätyämäksi tieto virraksi joka aktivoi liikkeen.
Näin siis kolmannessa ulottuvuudessa, jos lisäämme kaavioon neljännen ja viidennen ulottuvuuden saamme mielenkiintoisia tuloksia, mutta niistä lisää joku toinen kerta.
Siltä varalta että jäi peruskoulu väliin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hermoimpulssi
Miten muodostat ajatuksen ja miten ajatuksesi käynnistää tuon ketjureaktion?
Oletko ensinnäkin varma että sinä olet pääsi sisällä?
Nykyisellä teknologiallakin saamme videokameran esim. auton sisään joka on maapallon toisella puolella ja sinä voit katsoa kuvaruutua ja kokea aivan kuin olisit tuon auton sisällä joka on maapallon toisella puolella.
Missä sinä itse olet?
Oletko varmasti pääsi sisällä aivoissasi ja miten muodostat ajatuksesi ja miten ajatuksesi käynnistää kuvailemasi ketjureaktion, joka saa sinut liikkeelle?
Savor
:);):)
Suosittelen tutustumaan niihin tuhansiin artikkeleihin aivokemiasta joita netistä löytyy. Ne vastaavat varsin hyvin siihen kuinka aivot tulkitsevat ärsykkeitä ja kuinka "ajatuksia" syntyy. Mitä taas tulee iän ikuiseen kysymykseen olemmeko muutakin kuin pelkkiä sähkökemiallisia impulsseja aivoissamme, ei kukaan osanne vastata sen enempää kuin näihin muihinkaan suuriin kysymyksii, onko Jumalaa olemassa ja varjeleeko vaaleanpunainen yksisarvinen meitä kaikkia.
Mutta jos sinulla on vaikeuksia erottaa istutko sohvallasi katsomassa telkkaria, vai oletko siellä missä kuvataan, suosittelisin toisenlaista apua ;)
Pitääkö vääntää rautalangasta?
Jos ihminen kykenee omalla vajavaisella teknologialla kehittämään oliko se simulaation, jossa laite joka asennetaan päähän, tuo sinulle kuvan jostakin muualta ja saat kuvan, aivan kuin olisit jossakin muualla, niin mistä tiedät missä sinä oikeasti olet ja ettet vain olisi pieni osaa kaikesta energiasta, joka olisikin yhtä ja samaa energiaa eli luojaa eli älykästä suunnittelijaa?
Sen verranhan tuota ymärsit, että totesit saman mitä ajoin takaa, eli tiede ei varmaankaan koskaan tule ymmärtämään miten muodostamme ajatuksemme, vaikka pystyykin kuvailemaan mitä sen jälkeen aivoissa tapahtuu.
Savor
:);):)
Lainaus: "Sen verranhan tuota ymärsit, että totesit saman mitä ajoin takaa, eli tiede ei varmaankaan koskaan tule ymmärtämään miten muodostamme ajatuksemme, vaikka pystyykin kuvailemaan mitä sen jälkeen aivoissa tapahtuu."
Ei, et ymmärtänyt, koska tuota en ajanut takaa, vaan tarkoitin että vaikka tieteellä on vielä paljon opittavaa aivoistamme, sen perusmekanismit tunnetaan jo varsin hyvin, "ajatukset" ovat hyvin yksinkertaisesti vain sähkökemiallisia ilmiöitä. Mutta joillain ihmisillä on tarve nähdä näiden ilmiöiden takaa vielä jotain muuta, jotain johon tiede ei voi ottaa kantaa sen enempää kuin noihin vaaleanpunaisiin yksisarvisiin.
Jätin esimmäisen kappaleen kommentoinnin väliin koska asiasta on selvästi mahdotonta kanssasi keskustella. Ajatuksen juoksusi on sanotaanko "omaperäistä".
Minä en ole tutustunut aivojen toimintaan, mutta oletan että ajatuksemme voimalla saamme aikaan paineen vaihtelua, joka taas saa aikaan ne tutkimusten osoittamat ilmiöt aivoissamme.
Miten ajatuksen voima toimii?
Savor
:);):)
Minä oletan me olemme kaikki yhtä ja samaa energiaa eli luojaa eli älykästä suunnittelijaa.
Vai osaa tiede selittää miten ajatukset syntyvät ja miten ajatuksen voima, jolla saamme oman energiamme liikkumaan, toimii?
Savor
:);):)
tähän?
"olisi näköhorisonttimme 1000 valovuoden päässä, siis varsin lähellä verrattuna nykyisin tunnettua universumia."
"Näköhorisonttimme" on n. 13 miljardia valovuotta.
Laajeneminen riippuu Hubblen parametrista ja tällä hetkellä (mm. WMAP) paras arvio sille on 70.8 /- 4 eli miljoonan parsekin mittainen etäisyys venyy sekunnissa n.71 kilometriä (tarkoittaa sitä, että kilometriin tulee sekunnissa noin 2 protonin verran lisäpituutta). Laajeneminen on siis havaintojemme ja inflaatiomallin mukaan ennen ollut sekä nopeampaa että hitaampaa kuin nyt ja tämänhetkinen arvo on tuo.
""(Laajenemisnopeus voinee ylittää c:n?) ""
Kyllä. Etäisimpien havaitsemiemme galaksien punasiirtymä on venynyt yli kuusinkertaiseksi eli havaitsemme yli viisinkertaisia valonnopeuksia, mutta tässä ei suhteellisuusteorian mukaisesti ole ristiritaa, koska aika hidastuu nopeuden kasvaessa.
""MrKAT ja muut palstan kosmologit, mistäs tiedämme, ettei metri kasva pikku hiljaa?""
"Toisiinsa erilaisilla voimilla sidottujen kappaleiden väliset etäisyydet, kuten esimerkiksi elektronien etäisyydet atomien ytimistä tai paikallisen galaksijoukon jäsenten väliset etäisyydet eivät muutu." sanoo Kari Enqvist, mutta en osaa sanoa, mihin tämä perustuu, joten varsinaiseen kysymykseesi minulla ei ole vastausta.
http://math.ucr.edu/home/baez/physics/Relativity/GR/expanding_universe.html
Viime yönä aika kulki yhden sekunnin ajan miljoonasosaan hidastettuna ja sinä aikana käytiin omalaatuiden rikille tuoksuvan hännällisen herran kanssa maapallon ympäri mutta koska kaikki meidän osassa multiversumia olevat vakiot säädettiin meidän kuplan ulkopuolella harmonisesti niin kukkaan ei tiijä siitä mittään, hyvin tuhisi tuttumies ja muut debattitoverit sängyissään autuaan tietämättöminä vierailuistamme. Paitsi semmonen ongelma tuli että yksi sitkeä yökukkuja väittää nähneensä salamantapaisenväläyksen keskellä lokakuuta.. ..kattokaas kun pitihän meillä hyvät lamput olla kun jäädytetty universumi jäädytettyine fotoneineen on varsin pimiä. ;)
"By the way, Hubble's constant, is not, in spite of its name, constant in time. In fact, it is decreasing. Imagine a galaxy D light-years from the Earth, receding at a velocity V = H*D. D is always increasing because of the recession. But does V increase? No. In fact, V is decreasing. "
Joo, tuo on erilailla kuin ajattelin. Vaikka voihan se olla, että tuota on käsitystä onkin jo korjattu.
Älykäs suunnittelu on kreationismia, jonka jäsenet sairastavat kroonista dementiaa.
Älykkään suunnittelun vastustajat ovat luokitelleet älykkään suunnittelun kannattajat "kaappikreationisteihin", jolloin he ovat oikeasti kreationisteja ja tietävät sen, mutta eivät tunnusta sitä. Totuus on kuitenkin dementia. Koska Jumalan mies ei valehtele, ei mikään muu voi selittää älykkään suunnitelman keskeisintä ominaisuutta, sitä että unohdetaan Suunnittelijan olevan Jumala.
Dementian seurauksena heillä on paikoittain vaikeuksia muistaa, kuka Jumala oli, mitä hän teki, milloin hän teki, miten hän teki ja se oliko hän naapurin Matti vai ei. Osa epäilee jopa, että apinasarjakuva on totta. Myös George W. Bushin todistusvoimasta evoluutiolle he joskus menevät takuuseen.
Joka tapauksessa he ovat havainneet älykkäästi rakennettuja hiirenloukkuja. Se tarkoittaa, että älykkäitä suunnittelijoita on olemassa.
Kaikeksi onneksi älykkään suunnittelun kannattajien dementia ei ole kokoaikaista, ja oireetkin ovat pelkästään satunnaisia:Dementiaa tapaa lähinnä tunteellisen järkytyksen muodossa silloin, kun he kohtaavat evoluutiouskovaisia. Evoluutikoiden häviö ja Helvettiin joutuminen vain säälittää heidän hyväntahtoista mieltään. Uskonnollisten fundamentalistien ja aateveljiensä kanssa dementia onneksi paranee täysin. Tämä on selvä osoitus darwinistien moraalittomuudesta ja vahingollisuudesta sekä uskon parantavasta voimasta.
Meitä ei niinkään saata pulaan se, mitä emme tiedä,
vaan se minkä tiedämme ehdottoman varmasti, vaikkei asia olekaan niin.