eli mitä tehdä.
Olemme harkinneet ottavamme asuntolainaa. Minä kuitenkin tienaan huomattavasti vähemmän, enkä siis pysty lainaa lyhentämään yhtä paljon kuin puolisoni.
Nyt tuli sitten kinaa siitä, että hänen pitäisi saada 80% asunnosta ja minun 20% koska maksankin vähemmän.
Miten näissä tilanteissa on järkevää toimia? Osallistun kuitenkin talouden muihin menoihin saman verran jne.
Tulevaisuudessa kuitenkin rupean varmasti tienaamaan enemmän ja lainan lyhennys onnistuisi samalla summalla, mutta silloin saattaa olla jo myöhäistä ryökäistä! En kuitenkaan halua jäädä täysin tyhjän päälle, JOS se ero joskus tulee.
Eli miten olette itse toimineet ja miten saan keskusteltua asiasta ilman kamalaa riitaa?
Olemme harkinneet ottavamme asuntolainaa. Minä kuitenkin tienaan huomattavasti vähemmän, enkä siis pysty lainaa lyhentämään yhtä paljon kuin puolisoni.
Nyt tuli sitten kinaa siitä, että hänen pitäisi saada 80% asunnosta ja minun 20% koska maksankin vähemmän.
Miten näissä tilanteissa on järkevää toimia? Osallistun kuitenkin talouden muihin menoihin saman verran jne.
Tulevaisuudessa kuitenkin rupean varmasti tienaamaan enemmän ja lainan lyhennys onnistuisi samalla summalla, mutta silloin saattaa olla jo myöhäistä ryökäistä! En kuitenkaan halua jäädä täysin tyhjän päälle, JOS se ero joskus tulee.
Eli miten olette itse toimineet ja miten saan keskusteltua asiasta ilman kamalaa riitaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin, mitä sitten vaikka osallistut muihin menoihin samalla summalla avopuolisosi kanssa? Muut menot ovat muita menoja ja lainalyhennykset ovat lainalyhennyksiä. Asuntoahan tuossa maksetaan ja jos yhteinen asunto halutaan ostaa, niin eikö se ole ihan luontevaa että omistussuhde vastaa maksettua summaa. Toisekseen, jos saisit esim. 20 000 euron sijoituksella 50 000 euron arvoisen osuuden asunnosta omistukseesi, niin tuossa tulee vastaan myös esim. lahjaverokysymykset.
Mietit eromahdollisuutta ja sen riskejä. Ehkä kumppanisikin miettii ja aivan oikein siksi haluaa turvata taloudelliset sijoituksensa. Miksi hänen tulisi maksaa sinulle karttuvaa omaisuutta?
Sen varaan ei kannata paljoa rakentaa mitä MAHDOLLISESTI tulevaisuudessa tienaat. Ja toisekseen, jos asunnon omistussuhde on 20-80%, niin maksaa sitten lyhennykset sen mukaan.
jos minä sijoitan alkupääomaa 20 000e niin eikös silloin asunnosta ole suurempi osa minun, kunnes avopuolisoni on maksanut saman summan pankille?? Avokillani ei ole laittaa alkupääomaa lainkaan!
Eli perjaatteessa minä omistan asunnosta hetkellisesti enemmän kuin hän!
Eli jos ero tulee, niin en saa omiani pois vaan jään reilusti miinukselle!
Tällä hetkellä avopuolisoni joutuisi maksamaan n. 50e enemmän kuin minä, mutta toisaalta, voinhan olla maksamatta mitään siihen asti, kunnes hän on maksanut saman verran pankille, kun se mitä itse laitoin alkupääomaa!
Aika kinkkinen juttu.. Jopa 8 vuoden suhde tuntuu mitättömältä raha asioiden rinnalla! Toisaalta, jos suhde tähän kaatuu niin eipä se sitten tainnut olla edes sen arvoista! :D
Käytännössä homma menee siten, että kauppoja tehdessä määritetään minkä osuuden teistä kumpikin ostaa. Kaupanteko hetkellä kumpikin teistä maksaa osuuttaan vastaavan summan rahaa myyjälle. Oma osuutesi koostuu omasta lainasta ja alkupääomasta. Jatkossa makselette sitten omia lainojanne ja lainakorkoja takaisin. Yhtiövastikkeen varmaan jakanette puoliksi koska se sisältää asunnon käyttökulut, joita molemmat varmaan aiheutatte yhtäpaljon. Rahoitusvastiketta (siis jos asunnossa on korjausvelkaa) maksanette omistusosuuksienne suhteessa.
kanssa vaihtamassa asuntoa ja päätettiin että uuden asunnon omistusosuudet jaetaan prikulleen sen mukaan mitä kumpikin sijoittaa ja että siitä tehdään sopimus.
Vaimo tienaa vähemmän kuin minä joten hänen osuutensa jää väkisinkin pienemmäksi.
Ja jos jostain kumman syystä sitten ero joskus tulisi, niin avioehto ja tuo sopimus pitävät huolen siitä että kumpikin saa "omansa pois".
on ruveta kitisemään mitä kumpainenkin maksaa. Mitä osuuksia saa lapsen synnyttätämisestä, pyykkäämisestä, tiskien pesemisestä, siivoamisesta, yms. Olemme puolisoni kanssa olleet yhdessä 10 vuotta, kolme lasta, omakotitalo. Kaikki rahat mitä tulee pistetään samaan pussiin ja siitä maksetaan kaikki kulut.
Meillä ainakin asuntolaina-aikana kaikki meni mitä tuli. Toinen maksoi lainaa enemmän ja toinen muun elämisen. Kuullostaa aika ikävältä, että joka sentti pitää jakaa puoliksi. Ihan kuin 2 ihmistä olisivat vaan kämppissuhteessa. Onnettomalta vaikuttaa. Jos on noin suuri epäluottamus jo suhteen alussa, niin miksi edes harkita yhteisen omaisuuden hankkimista.
ole suinkaan mistään epäluottamuksesta vaan terveestä järjestä. Kun pistää nää isot kuviot paperille niin niitä ei sitten tarvitse miettiä jos kaikesta huolimatta tapahtuisikin jotain epätoivottavaa.
Ja huom. Muut rahat onkin sitten yhteisiä eli laskut, ruuat jne. maksaa se jolla sattuu olemaan rahaa.
Tämä on meille sopiva järjestely mutta kukin makunsa mukaan.
kymmenen vuotta on vielä lyhyt aika.. juuri tuollaiset kaltaisesi sinisilmäisen sokeasti ikuiseen rakkauteen uskovat ovat säälittävimpiä..
Toivon vilpittömästi ettet koskaan joudu katkerasti muistelemaan tuotakin kirjoitustasi.. mutta onhan se paljon selvempää että raha-asiat on alusta loppuun asti selvillä eikä ne ainakaan rasita parisuhdetta jos vaikeuksia tulee.
Vaikeat ajat kun kohdalla on se raha vaan siitä kumma että monella jää sen rinnalla perhesuhteet kakkoseksi.
Kymmenen vuotta on lyhyt aika, jotkut eivät pääse edes siihen jos ajatus maailma on tuo. Lähdin kavereitten kanssa baariin, puolisokin olisi tullut mutta sillä ei ollut rahaa??????!! (tarkan markan talous).