Tällä palstalla kirjoittavat muutamat mormonit, joiden nimimerkit ovat tulleet tutuiksi: tapani1 ja nenada esimerkiksi.
Voisitteko kertoa mikä sai teidät (ja miksei muutkin kun esimerkin henkilöt)kääntymään mormoneiksi ja olitteko aiemmin luterilaisia?
En vaadi mitään hirvittävän henkilökohtaista tai pitkää selitystä, mutta jos haluisitte kertoa joitain ydinkohtia, mitkä saivat teidät kääntymään?
kiitos jo etukäteen!
Voisitteko kertoa mikä sai teidät (ja miksei muutkin kun esimerkin henkilöt)kääntymään mormoneiksi ja olitteko aiemmin luterilaisia?
En vaadi mitään hirvittävän henkilökohtaista tai pitkää selitystä, mutta jos haluisitte kertoa joitain ydinkohtia, mitkä saivat teidät kääntymään?
kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 30
Vanhimmat
eli siis jos vielä tarkennan:
miksi mormonismi on luterilaisuutta (tms.) "parempaa" niin sanoakseni?
Noo, aika hankala kymysys :) Avoin mieli ja vilpitön rukous todistavat siitä. Se nyt on vaan yksinkertaisesti todistus joka natsaa ;) Mutta käy kirkon sivuilla ja kuuntele muutama puhe... Jos nappaa niin eikö se ole siinä, jos ei niin jatka etsimistä.
On sen totuuden löytyminen mitä ei ollut ev-lut kirkossa.
Sain heti ensimmäisenä todistuksen Pyhän Hengen kautta.
Ja vasta sitten olen oppinut mitä mormonismi on ... Ja oppiminen jatkuu edellenkin...
Tuossa tuo pähkinänkuoressaan.
Millaisessa tilanteessa sait "pyhän hengen todistuksen"?
Miksi olit tekemisissä mormonien kanssa? Tulivatko lähetyssaarnaajat kotiisi vai miten se kävi?
Millaisessa psyykkisessä tilanteessa olit tuolloin? Tulivatko mormonit "sopivasti" kun tarvitsit tukea?
Millaisessa tilanteessa luit aiemman viestin?
Miksi olet tekemisissä tämän palstan kanssa? Kirjoititko itse vastauksen vai miten se kävi?
Millaisessa psyykkisessä tilassa olit vastatessasi? Tuliko viesti "sopivasti" kun tarvitsit päteä?
Kysytiin:
Voisitteko kertoa mikä sai teidät (ja miksei muutkin kun esimerkin henkilöt)kääntymään mormoneiksi ja olitteko aiemmin luterilaisia?
En vaadi mitään hirvittävän henkilökohtaista tai pitkää selitystä, mutta jos haluisitte kertoa joitain ydinkohtia, mitkä saivat teidät kääntymään?
Vastaukseni oli niin täsmällinen kun olla ja voi.
"..jos haluatte..."
Kun en halua kertoa mitää nmuuta tuohon.
Kävelin kirkkoon ja se oli siinä. Miltään lähkäreiltä en ole koskaan kuunneellut mitään opetusta, eikä kukaan ole minulle mitään keskuteluja opettanut...
Sinähän mystinen mies olet. Please please pretty please kerro lähemmin kokemuksestasi!
Taidan kohteliaasti kieltäytyä.
Mutta kun (ja jos) tavataan niin voin kertoa.
ja luopumuksen todellisuus selkenivät. Kristus perusti kirkon kutsuessaan apostolit ja seitsenkymmenet. Tuosta alkukristíllisyydestä oli luovuttu, mutta oli tarkoitus, että apostolinen johto olisi jatkunut. Tästä oli osoituksena mm. se, että Juudaksen tilalle valitiin Mattias.
Mormonin kirja on tärkeä todistus palautuksesta. Se on toinen todistus Kristuksesta ja "muiden lampaiden" pyhä kirjoitus. Kukaan ei ryhdy kirjoittamaa Mormonin kaltaista kirjaa petosmielessä. Tämä oli ensimmäinen havaintoni, kun aloin lukea sitä. Siis.... Tästä alkoi todistukseni palautuksesta kasvaa. Olen ollut jäsen yli 46 vuotta enkä ole katunut liittymistäni.
MAP-kirkon totuudesta, ja että se on palautettu alkuperäinen Jeesuksen Kristuksen kirkko, sain kun vanhempani yhdessä perheemme kanssa tutki evankeliumia lähetyssaarnaajien johdolla yli 50 vuotta sitten. Minä seurasin näitä keskusteluja ja rukoilimme paljon yhdessä. Isäni oli hyvin perusteellinen kun oli kysymyksessä 6-henkisen perheen tärkeästä valinnasta. Hän kävi keskusteluja kaikkien kaupungin uskontojen edustajien kanssa. Muut kuin MAP-kirkko eivät saaneet häntä vakuuttuneeksi totuudesta ja pappeuden valtuudesta. Isälleni hahmoittui heti, että kirkko joka opettaa pelastusta täytyy olla Jumalan valtuuttama. Muutenhan kuka tahansa voisi ottaa Raamatun kainaloonsa ja ryhtyä edustamaan Jumalaa. Seurasin hänen kamppailuaan kun hän yritti saada todistusta MAP-kirkosta. Isäni oli jäämässä varhaiselle eläkkeelle ja oli käynyt extra työssä satamassa ahtaajan tehtävissä ja tottumattomana raskaisiin töihin sai selkänsä niksautettua erittäin kipeäksi. Kun hän lepäili vuoteellaan makuuhuoneessa hän yritti lähteä hakemaann Raamattua olohuoneesta. Juuri kun hän nousi sävähti selkä niin kipeäksi, ettei pystynyt liikkumaan minnekkään. Hän katsoi oliko yöpöydällä mitään aihetta koskevaa luettavaa. Hän huomasi siinä Lännen muukalainen lehden ja alkoi selata sitä. ensin hän totesi jo lukeneensa sitä aiemmin, mutta jatkaessaan lukemista huomasi ettei ollutkaan lukenut sitä kokonaan. Lehtinen kertoi tarinan muutamasta eri kirkkokuntaan kuuluvasta miehestä, jotka ryhtyivär Raamattua käyttäen perustelemaan mikä kirkko oli oikea. Lännen muukalainen edusti MAP-kirkon edustajaa. Tämä lehtinen antoi isälleni Pyhän Hengen kautta varmuuden, että MAP-kirkko on Palautettu Jeesuksen Kristuksen Kirkko, jolla on Jumalallinen valtuus suorittaa pelastukseen tarvittavat toimitukset. Minä sain Opetuksista ja omista kokemuksista varmuuden ja niin perheemme kastettiin heinäkuussa 1956. Minulla on muuten hieno tilaisuus tavata perhettämme opettanut lähetyssaarnaaja tänään kun menemme Sisareni luokse päivälliselle tapaamaan Häntä. Hän tuli Suomeen temppelin avoimiin oviin ja Vihkimistilaisuuteen :-)
Tästä viestistä tuli mieleen kysymys, että mitä mormonitemppelissä tapahtuu ja mitä tarkoittaa "avoimet ovet"? Eikö sinne pääse koska vaan?
Sinun pitää olla kelvollinen päästäksesi temppeliin ja se on mormonien tärkein tehtävä!
Maksat kymmenykset, noudatat viisauden sanaa, ja siveyden lakia...Ainakin vuoden!
Sitten pääset näkemään toimituksia liukuhihnalta. Siellä opetellaan kädenpuristukset joilla pääset taivaaseen ja litaniat joita Jumala kysyy sinulta ennen pelastustasi.
Pääset pukemaan huntua ja esiliinaa ja viittaa... Todella mielenkiintoista puurtamista -tosin Jumalan kanssa sillä ei ole tekemistä jos lukee raamattua. Sieltä et niitä toimituksia löydä.
Temppeleitä verrata Salomonin temppeliin, eikä niillä oikeasti oel mitään tekemistä toistensa kanssa.
No, olenpa yhtä kokemusta rikkaampi itse ja sitä kautta myös löysin oikean Jumalan tahdon kun ensin otin harha-askeleeni =)
"Sinun pitää olla kelvollinen päästäksesi temppeliin ja se on mormonien tärkein tehtävä!"
Siis tärkein asia on olla kelvollinen....
"Maksat kymmenykset, noudatat viisauden sanaa, ja siveyden lakia...Ainakin vuoden!"
Tämäkin on tapauksesta riippuva asia. Mutta uuden jäsenen kohdalla näin on.
"Sitten pääset näkemään toimituksia liukuhihnalta."
Non niin.... Tapa tämäkin väheksyä toimituksia.
"Siellä opetellaan kädenpuristukset joilla pääset taivaaseen..."
Niin ... Tai mitäköhän noiden tarkoitus onkaan?
"... ja litaniat joita Jumala kysyy sinulta ennen pelastustasi."
Niin tai mitäkön noidenkin tarkoitus onkaan opettaa...
"Pääset pukemaan huntua ja esiliinaa ja viittaa... Todella mielenkiintoista puurtamista"
No voi voi...
"-tosin Jumalan kanssa sillä ei ole tekemistä jos lukee raamattua."
Tämähän ei pidä paikkaansa... Ja miksi pitäisi lukea vain Raamattua, sillä MISSÄÄN tai KUKAAN ei ole KOSKAAN voinut osoittaa sitä että Raamattu on ainoa Jumalan Sanaa sisältävä opus. Muista nyt hyvä tyttö että olemme mormonismi-ryhmässä ja vetoamalla tai argumentoimalla "vain Raamattu", et pääse mihinkään tai osoita yhtään mitään...
"Sieltä et niitä toimituksia löydä."
Ei löydykkään koska temppelin siällä tapahtuvasta toiminnasta siellä ei paljokaan kerrota.
"Temppeleitä verrata Salomonin temppeliin, eikä niillä oikeasti oel mitään tekemistä toistensa kanssa."
Temppelit ovat Herran meille antamia. Eli kyllä meidän mukaamme on... Eihän Juutalaisilla ja heidänkään temppeleillä VT:ssä ole vaikka ateistin mukaan mitään tekemistä Herran kanssa...
"No, olenpa yhtä kokemusta rikkaampi itse ja sitä kautta myös löysin oikean Jumalan tahdon kun ensin otin harha-askeleeni =)"
Hyvä että löysit Jumalan.. Mutta tuosta harha-askeleesta enne sitä olen eri mieltä :-) (ellet nyt tarkoita kuitenkin kirkosta eroamista tolla ;--)
Kaikella ystävyydellä.
Sinulla on ihmeellinen taito kirjoittaa pitkästi sanomatta yhtään mitään.
Voisitko sanoa kahdella sanalla, että mitä vastauksellasi tarkoitit?
Itse olen varttunut koko nuoruuden kirkon piirissä, mutta isäni oli ennen kirkkoon liittymistä luterilainen.
Isäni liittyi kirkkoon täyttäessään 18-vuotta. Häneen vaikutti eniten Joseph Smithin ensimmäinen näky, jossa Jumala ja Jeesus Kristus ilmestyivät nuorelle pojalle ja osoittivat, että Jumala kuuntelee ja vastaa rukouksiin. Jatkuvan ilmoituksen periaate teki häneen suuren vaikutuksen.
Nykyään on paljon töitä joten aika on hieman vähissä.... enkä ehdi tänne niin usein... Ajatukseni ovat suurelta osin samat kuin muidenkin vastaajien.
Minut on kasvatettu eritäin hyvässä luterilaisessa perheessä. Olen kiitollinen äidilleni ja isälleni siitä, että he opettivat minut mm. rukoilemaan. Kävin pyhäkoulua, partiota, opetin pyhäkoulussa olin nuorten kirkkovaltuustossa, olin seurakuntaleirin isona, sekä nuorten kesä tapahtumissa ja pidin kirkon kerhioja alle kouluikäisille. Isoisäni oli eksegetiikan professori ja muutenkin Raamattu ja usko olivat tärkeitä asioita kodissa.
Uskoni oli aluksi lapsenomaista uskoa. Sitten tuli aika jolloin asetin kysymyksiä... tai oikeastaan vain halusin katsella ympärilleni hieman. Mietin usein maailmankaikkeutta ja iankaikkisuutta ja mitä se meille ihmisille merkitsee.
Kävin monessa eri uskonollisessa kokouksessa. Nicky Cruts teki minuun suuren vaikutuksen, mutta en koskaan voinut käsittää hurmoksellisuuden tarpeellisuutta uskossa. Hurmoksellisuus sai aina hiukseni nousemaan pystyyn. Oli kuitenkin kiva nähdä kuinka se joitakuita auttoi, mutta itse en uskonut Jumalan olevan siinä mukana, koska uskon Jumalan haluavan keskustella kanssani, eikä että olen kuin lääkkeen vaikutuksen alainen sokea orja.
Esitinkin kysymyksen ylöspäin siitä, että olenko jokin marjonettinukke jonka naruista Jumala vetelee tahtonsa mukaan, kun huvittaa!? En voinut käsittää MIKSI minä olen olemassa, MIKÄ oli elämän i tarkoitus... elää ja kuolla ja mitä sitten... tyhjyys, sulautuminen kaikkeen, MIKSI Jumala loisi ihmisen jotta tämä vain sulautuisi kaikkeen kuoleman jälkeen, mitä hyötyä on elämästä silloin?!
Mitä järkeä on tehdä niin tyhmiä ihmsiä, että heille ei voi uskoa mitään ja että heistä ei ole mihinkään eivätkä he tiedä, eikä heidän tule tietää mitään!
Etsin monesta kirkosta, minusta tuli miltei Ortodoksi, koska heidän laulunsa ovat niin kauniita ja kirkko on upea. Mutta tunsin, että Jumala ei ole prameudessa ja että voin aivan yhtähyvin olla luterilainen...
Sain pari kosketusta mormoneihin ja mietin mitä he olivat. Luin oppikirjoistani heistä ja muista kirjoista, etenkin kun kuuulin erään lempi bändinin olevan mormoneja. Kyllä oli kummia juttuja, ihan hiukset nousivat pystyyn... sairasta porukkaa.... moniavioisia ja näkyjä... höh!
Vuodet vierivät ja eräänä päivänä kolkutti joku ovelleni. Avasin oven ja hups... kaksi nuorta miestä puvuissa.. He kysyivät miestäni, englanniksi. Puistin päätäni ajatellen, että hmmm ois kiva jutella noiden kaa ja kuulla mitä toi mormonismi oikein on, sillä lempibändini pojat olivat kaikki harvinaisen kunnollisia ja kivoja ja heillä oli hyvät periaatteet. No he eivät halunneet puhua minun kanssani joten paiskasin oven kiinni.
Muutaman kuukauden kuluttua joku taas soitti ovikelloa. Vettä satoi kuin saavista ja nuoret miehet olivat enemmän tai vähemmän märkiä. Toinen heistä oli valtavan pitkä ja kumartui puoleeni ja sanoi... meillä on sinulle sanoma Jumalalta.. se vie vain viisi minuttia.
Ai ihan sanoma... viisi minuttia... no voivathan he ainakin tulla sisälle lämmittelemään. Ruokittuani lapset ja pantuani heidät päivälevolle vietimme hetken keskustellen Jumalasta ja uskosta Jumalaan. Keskustelumme oli mielenkiintoinen, enkä havainnut mitään mikä sotisi Raamattua vastaan... olin lukenut ensimmäisen kerran Raamatun läpi jo 14 vuotiaana... toden sanoakseni se mistä puhuimme oli vesiselvää.
Sovimme tapaamisesta seuraavalla viikolla aikaan jolloin mieheni olisi myös kotona. Ennen lähetyssaarnaajien tapaamista olin tuntenut että elämä hitaasti alkaa luisua väärille raiteille. Alkoholi oli tullut kuvaan entistä enemmän enkä pitänyt siitä. Juhlissa tunsin olevani aivan väärässä paikassa ja kun otettiin drinkit otin sen vain ollakseni "kova" ja muodin mukainen. Itseasiassa alkoholin juominen inhotti minua. Taisin lähettää jotakin äänettömiä avunhuutoja ylöspäin. Miehelläni oli myös kaikenlaisia lehtiä ja filmejä, jopa lapsista.
Mieheni ei ollut lainkaan kiinnostunut... hänelle oli koti, isänmaa ja uskonto isien traditioiden vaalimista, jota ei sopinut asettaa kyseen alaiseksi.
Minä kiinostuin kuulemaan lisää. Kävin läpi kaikki keskustelut ja luin Mormonin kirjan. Luin mormonin kirjan läpi avoimin silmin, mutta hieman kriittisesti, etsien paikkoja, jotka olisivat Raamattua vastaan... ihmeekseni en löytänyt yhtäkään. Sen sijaan tuo kirja vahvisti uskoani Jeesukseen Kristukseen Jumalan ainoaan poikaan ja siihen sovitustyöhön, jonka hän on tehnyt puolestamme ja mahdollistanut meidän ylösnousemisemme.
Mieheni ja äitini pakoittivat minut lukemaan Maljasen kirjan "mitä tiedät mormoneista", koska he epäilivät että mormonit salasivat jotakin, kuten Maljanen ja muut antit niin usein väittävät, ja toivossa, että saisin toisenlaisia ajatuksia.
Kirja oli sairas. Tunsin monia mormoneja jo tuolloin ja tiesin, että kirjan esittämät asiat olivat väärin.
Odottelin puolisen vuotta miestäni, mutta kun hän ei näyttänyt kiinnostuneelta menin kasteelle ilman häntä. Tutkiessani mormonismia sain vastauksen moniin kysymyksiin, johon luterilaiset vain levittävät käsiään ja sanovat että ei ole meidän tehtävämme tietää Jumalan aivoituksia.
Kertomus Joseph Smithistä ei loppujen lopuksi ole mitenkään merkillinen. Oli myös huomattavaa että hän oli vain 14 vuotias saadessaan ensimmäisen näyn, siksi saatoin sulkea pois laskelmallisen pettämisen ajatuksen. Myös se, että hän ei koskaan perunut näkemäänsä on vahva todiste. Ei kukaan edes ihan hassahtanutkaan pidä kiinni valheesta joutuessaan kokemaan niin paljon vainoa, pilkkaa, fyysistä vakivaltaa ja rakkaidensa menetyksiä, kun JS.
Olin rippikoulun käynyt aikuinen luterilainen. Kotiini tuli lähetyssaarnaajat, jotka opettivat oman kirkkonsa oppia. Ensimmäisen kerran elämässäni minulle opetettiin rukouksesta ja että Jumala vastaa rukouksiin. Minulle opetettiin Mormonin kirjasta ja palautuksesta. Paljon muutakin sain oppia.
Sitten tuli aika, jolloin minun oli tehtävä itse valinta, mitä tuolla kaikella tiedolla tekisin. Päätin, että jos ne opetukset ovat tosia, niin saan sen tietää panemalla ne koetukselle. Päätin rukoilla vastausta Jumalalta, niinkuin lähetyssaarnaajat olivat opettaneet. Ajattelin, että hyvä on, kun kerran minua on opetettu rukoilemaan, niin koetanpas, että saanko vastausta vai enkö. Rukoilin Jumalalta vastausta siihen, mitä minun tulisi tehdä sen suhteen, että menenkö MAP-kinkon kasteella vai enkö. Miltei heti rukouksen lopetettuani sain sellaisen vastauksen, että en voinut olla enää epätietoinen asiasta. Tiesi varmemmin kuin varmuudella, että Jumala oli minulle vastannut ja että Hänen tahtonsa on, että menen kasteelle. Yksityiskohtia tuosta vastauksesta rukoukseeni en halua tässä kertoa, mutta totean vain, että koin ihmeen.
Kasteelle menostani ja kirkkoon liittymisestäni on 21 vuotta. En ole kertakaan katunut päätöstäni. Olen oppinut ajan kuluessa yhä lisää totuudesta ja Pyhä Henki todistaa minulle MAP-kirkon oppien olevan tosia. Olen onnellinen ja ymmärrän, että elämäni olisi paljon tyhjempää ja karumpaa ilman evankeliumia. Evankeliumi rikastuttaa elämääni ja antaa voimaa kestää koettelemukset. Olen äärettömän onnellinen ja kiitollinen Jumalalle siitä, että olen löytänyt hengellisen kotini.
en vielä rippikouluakaan käynyt. Perheeni oli aivan tavallinen luterilainen perhe. Äitini oli hyvin avarakatseinen ihminen: meille saivat tulla kaikki yösijan pyytäjistä Jehovan todistajiin ja romaniseurueisiin.
Olin pienestä asti kiinnostunut Raamatusta. Se saattoi johtua Jehovan todistajista. Heiltä tai sitten naapurin adventisteilta kotiimme tuli Raamatun kuvakirja, jota mielelläni tutkin. Myös helluntailaisten telttakokouksissa kävin, samoin luterilaisten kristillisen tyttötyön tilaisuuksissa. Uskovaiseksi en itseäni kokenut, eikä varmaan kukaan muukaan. Kaikki muukin kiinnosti. Olin "poikatyttö", jolle mikään inhimillinen ei ollut vierasta sen ajan mittapuiden mukaan.
13-vuotiaana aloin tosissani miettiä, mikä kirkko olisi oikea. Sen verran ristiriitaisia niiden opetukset mielestäni olivat. Kerran sitten kysyin Jumalalta rukouksessa asiaa. Loppu onkin historiaa.
Erityisen suuresti minuun vaikutti se, että tässä kirkossa on profeetta ja apostoleja. Myös se, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia ja että kaikki saavat ylösnousemuksen Kristuksen kautta, tuntui todelta ja oikealta.
Nämä 45 vuotta eivät ole olleet pelkästään ruusuilla tanssimista. Olen monta kertaa joutunut miettimään myös uskonasioita, kun elämä on asettanut ne uuteen valoon. Maailmakin on muuttunut aivan toisenlaiseksi kuin nuoruuteni puhdasotsainen idylli. Monta pilvilinnaa on romahtanut. Mutta toivo siitä, että tämän evankeliumin opettamat asiat ovat totta, on kantanut tänne asti. Kuolemakaan ei pelota niin paljon, kun uskoo, että tuolla puolen ovat vastassa edeltä menneet sukupolvet ja itse Herramme Kristus.
Varhaisimmat juureni ovat suomalaisessa luterilaisuudessa. Sen piirissä opin rukoilemaan ja lukemaan Raamattua. En koe olevani vastakkaisessa leirissä luterilaisten enkä minkään muunkaan uskontokunnan kanssa. Kaikilla meillä on sama Jumala ja Kristus. Minun tiekseni on tullut tämä. En tiedä, valitsinko minä tien vai valitsiko tie minut, mutta en minä siltä ole halunnut kääntyä pois.
"Myös se, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia ja että kaikki saavat ylösnousemuksen Kristuksen kautta, tuntui todelta ja oikealta."
En oikein ymmärrä sitä, mitä mormonit opettavat ylösnousemuksesta eli siis... painotatko sanaa "kaikki" vai "kautta", koska luin jostain, että mormonismin mukaan kaikki eivät kuitenkaan pelastu vaan joutuvat johonkin... hmm..olikohan se jokin uloin pimeys? siis ne ketkä ovat kieltäneet evankeliumin. Olenko aivan väärillä jäljillä? Käsittääkseni luterilainen pelastusoppi on siis aivan samanlainen kuin mormonienkin, koska luterilaisuuden mukaan pelastus saadaan "Kristuksen kautta".
Yritin vastata sinulle jo aikaisemmin, mutta jostakin syystä vastaukseni ei kirjautunut tähän.
Painotan kumpaakin sanaa, kaikki ja kautta. Mormonikirkko opettaa, että kaikki ihmiset pelastuvat Kristuksen sovituksen kautta. Samaa oppia opetetaan Raamatussa ja ehkä luterilaisessa kirkossakin, mutta minulle se esitettiin selvästi vasta mormonikirkossa.
Ylösnousemuksen saavat kaikki ilmaisena lahjana Jeesukselta Kristukselta, uskoivatpa he tai eivät. Mutta iankaikkinen elämä, joka tarkoittaa elämää Jumalan kasvojen edessä vaatii kasteen ja uskollisena loppuun saakka pysymistä. Tähän liittyy paljon asioita, mutta evankeliumin (=pelastussuunnitelma / ilosanoma)selittäminen lyhyesti on mahdoton tehtävä. Samoin pelastuksen eri asteet ja kadotus vaativat paljon selittämistä, että sen voisi ymmärtää oikein. Näistä aiheista on keskusteltu aikaisemmissa poluissa.
Juuri tuota yritin sanoa: mormonikirkossa sain kuulla, että kaikki ihmiset nousevat kuolleista. Muiden kirkkojen opetukset, joita olin siihen mennessä kuullut, olivat tästä asiasta ristiriitaisia, vaikka niiden väitettiin perustuvan Raamattuun.
Mormonikirkon opetus ihmisestä Jumalan lapsena, iankaikkisen elämän perillisenä, on kannatellut minua kautta näiden vuosikymmenten. Ne läheiset ihmiset, jotka olivat silloin aikuisia, ovat jo kaikki kuolleet, ja omakin maallinen vaellukseni on jo loppupuolellaan. Siinä uskossa olen elänyt ja toivon kuolevanikin, että tapaan heidät taas.
Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa muista kirkoista. Olen silti kiitollinen siitä, että sain jo nuorena tietää, että Herra puhuu profeetan kautta nykyaikanakin.
Adventisteissä,Helluntalaisissa,Medotisteissä ym.
Voisiko joku olla kiltti ja selostaa minulle että mitä missäkin näistä uskoista on väärin
ja vastoin Mormonien oppia?
Miksi Mormonit eivät kuulu kristinuskoviin?
Eihän mainitsemissasi uskonnollisissa ryhmissä mitään väärää ole. Niissä pyritään elämään Jumalan tahdon mukaan, tutkitaan Raamattua jne. Minulla on hyviä naapureita ja ystäviä kaikissa muissa niistä paitsi metodisteissa, joita en tunne ainoatakaan. Tietenkin suurin osa ystävistäni on luterilaisia. Minulla on myös muutamia rakkaita islaminuskoisia ystäviä, joiden äskettäisessä eid-il-fidr-juhlassa olen ollut "hengessä mukana".
Mormonikirkossa olen kuitenkin löytänyt Jeesuksen Kristuksen kirkon, joka on palautettu uudelleen maan päälle. Sitä olin etsinyt, ja olen siihen tyytyväinen.
Itse pidän itseäni ja muita mormoneja kristittyinä, mutta kaikki eivät näytä olevan samaa mieltä. Minkäpä minä sille mahdan.
"evankeliumin (=pelastussuunnitelma / ilosanoma)selittäminen lyhyesti on mahdoton tehtävä."
Evankeliumin selittäminen lyhyesti on mahdollinen tehtävä:
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:16
Tuossa puhutaan iankaikkisesta elämästä, ei pelkästään ylösnousemuksesta.
Moos.1:39 Jumala puhuu Moosekselle. "Tämä on minun työni ja kirkkauteni ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen" Huomaa kaksi osainen lupaus. Kuolemattomuus tarkoittaa ylösnousemusta kaikille ihmisille, jotka syntyvät tähän maailmaan. Ja Iankaikkinen elämä tarkoittaa elämää jumalan kasvojen edessä. Kuolemattomuuden eli ylösnousseen ruumiin saaneet voivat asua eri kirkkausasteissa kun taas ne jotka ovat pelastuksen perillisiä (ovat saaneet kasteen ja muut toimitukset, jotka siihen kuuluvat ja pysyvät uskollisena loppuun saakka) pääsevät Jumalan yhteyteen hänen selestiseen valtakuntaansa.
eli minä luterilainen pääsen mormonien mukaan johonkin kirkkauteen?
Siellä viimeistään nähdään ja jatketaan keskustelua.
se olisikin mielenkiintoista:)
mutta sitä odotellessa... keskustelu jatkuu tällä palstalla:)
Evankeliumin kuvaus loytyy myos Mormonin Kirjasta, hieman laajempana ja yksityiskohtaisempana. 3. Nefi 27:13-16,19-22
Jos joku loytaa kuvauksen Opin Ja Liittojen Kirjasta niin kirjoitelkaa tanne etta saadaan kaikki kirjat listattua.