Olen tallannut tätä palloa yli 60 vuotta. Olen koko aikuisikäni ajan pyrkinyt elämään sillä tavoin, että en ole haitaksi muille.. Olen myös aina maksanut tv-lupani ja kaikki muut minulle langenneet velvoitteet. Minulla ei ole luurankoja kaapissa.
Minulla on korkeat moraaliset ja eettiset ihanteet. En usko persoonalliseen Jumalaan, enkä taivaaseen, en myöskään Paholaiseen enkä helvettiin. Olen vapautunut pelosta.
En myöskään usko, että elämällä olisi jokin tarkoitus. Jonain päivänä ihminen katoaa maan päältä ja samalla katoaa myös tuo tarkoitus. Jos ei ole tarkkailevaa ja tietoista subjektia, ei ole myöskään mitään. Luonnonlait toki ovat olemassa, mutta niistä ei kukaan tiedä kun ei ole ketään, joka ne tiedostaa.
Tämä näkemys auttaa minua elämään tasapainoista ja tyyntä elämää. Uskon nimittäin, että ihminen kohtaa tässä elämässä kaiken mitä voi kohdata ja sen jälkeen on pimeys. Tuo pimeys ei ole mitenkään pelottavaa, Se on vain pimeyttä.
Jos ihminen ei saa rangaistusta pahoista teostaan tässä elämässä, ei hän saa sitä missään muuallakaan.
Minulla on korkeat moraaliset ja eettiset ihanteet. En usko persoonalliseen Jumalaan, enkä taivaaseen, en myöskään Paholaiseen enkä helvettiin. Olen vapautunut pelosta.
En myöskään usko, että elämällä olisi jokin tarkoitus. Jonain päivänä ihminen katoaa maan päältä ja samalla katoaa myös tuo tarkoitus. Jos ei ole tarkkailevaa ja tietoista subjektia, ei ole myöskään mitään. Luonnonlait toki ovat olemassa, mutta niistä ei kukaan tiedä kun ei ole ketään, joka ne tiedostaa.
Tämä näkemys auttaa minua elämään tasapainoista ja tyyntä elämää. Uskon nimittäin, että ihminen kohtaa tässä elämässä kaiken mitä voi kohdata ja sen jälkeen on pimeys. Tuo pimeys ei ole mitenkään pelottavaa, Se on vain pimeyttä.
Jos ihminen ei saa rangaistusta pahoista teostaan tässä elämässä, ei hän saa sitä missään muuallakaan.
Vastaukset 31
Vanhimmat
sun tympeest erinomaisest olemassaolostas koska...
Siis sulla ei oo sanottavaa tai tarjottavaa, miks oot olemassa ottamassa happea maapallolla?
Kysyn tosissani.
Minäkin nauran, kun maapalloa kohtaavat onnettomuudet. Nauran ihmettelijöille, joilla ei sydämessä liikahda kuin syytöksen piikki minua kohtaan.
Katkerana vihaan ihmisiä, jotka ovat hylänneet minut.
Vuosia heitä muistan, he eivät minua.
Olenko ylpeä? En, sillä tahdon kuolla.
En luota jumalaan, sillä kristus on seurakuntaruumis.
Minulle kuollut ja eriseurainen.
Olen katkera ja odotan vaan kuolemaa.
Ehkä Herra näkee tämän ja vie avopuolison minulta pois häiritsemästä pyhityselämää.
EHKÄ Herra näkee ja muistaa, että olen ihminen ja siksi mutkin täytyisi yrittää pelastaa pimeydeltä.
Hän ei rakasta minua.
Hän on liian ylhäällä, korkealla, eikä mun huuto kuulu sinne asti.
Olen kuin mummo puhelimessa; järki ei usko, että kauas kuuluisi mitään.
"Rakasta tietokonetta niin kuin itseäsi"on teidän oppinne täällä.
Te kilpailette ja palvotte vain tiettyjä ihmisiä, ettekä jaksa lukea mitään loppuun.
Täällä on tietty jengi joka näkee toisiaan muutenkin.
Siihen porukkaan en tahdo kuulua, mutta ihmettelen niitä jotka jäätte ulkopuoliseksi.
Eikö TEITÄ hävetä?
olet masentunut. Mutta sulla on toivoa. Ja Jumala on Rakkaus. Nyt jo kymmenet on alkanu rukoileen sun puolestas...
tiedä kuka mä oon.
Ei väliä vaikka olisit feikki. Feikkikin viestii jotain itsestään ja siksi kyllä rukoilemme sinun ja tämän ketjun alustajan puolesta, että se oma "erinomaisuus" taikka "vahingonilo" pysäyttää tiedostamaan, että on olemassa rakastava Jumala jolla on tosi iloinen sanoma teillekin kerrottavaksi. Hän rakastaa teitä. Amen
Aamen.
eri elämänkatsomuksia omaavat ihmiset kertoa toisille ihmisille katsantokannoistaan. Uskovaisetkin ovat usein kaduilla saarnailemasa juttujaan.
Miten niin alottajalla ei ole sanottavaa? Sanoihan se asiansa. Hänen asiaansa emme vain pidä niin kauniita ajatuksia sisältävänä kuin esimerkiksi uskovaisten taivaspuheita. Ja tarviiko niitten ihanaa sanahelinää ollakaan.
Ymmärrän hyvin aloittajan tekstiä. Itse en vain tiedä, onko elämällä tarkoitusta. En koe tarpeelliseksi antaa lausuntoa niin suuntaan kuin toiseenkaan. Minulle riittää se, etten tiedä. Toistaiseksi en ainakaan ole löytänyt elämälle itsestäni riippumatonta, objektiivista tarkoitusta. Itse toki voin elämälleni merktyksiä/tarkoituksia antaa. Nähtäväksi jää, onko kuoleman jälkeen mitään. Tai sitten ei jää. Jos ihminen vain lakkaa olemasta, niin eipä hän mitään tule näkemään.
En ymmärrä, miksi kysyt erikseen aloittajalta syytä hänen oleilulleen maapallolla? Varmaan kysyisit sitä samantien sitten muiltakin? Pelkistetyin syy olemassaolollemme maapallolla löytyy omista vanhemmistamme ja heidän muinoisista petipuuhistaan. Muut syyt olemassaololleen voi sitten itse kukin luoda omatoimisesti.
Niin vastaan kuitenkin.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ja elänytkin samoin.
Lakia en ole rikkonut ja asiani hoitanut.
Mutta oli typerä kysymys tuo että miksi olet ottamassa happea maapallolla.
Tietysti siksi että on tänne sattunut syntymään.
Olet varmaan vielä keskenkasvuinen.
Sanottavaa ja tarjottavaa, olen elänyt siksi kauan että nuo sanomiset ja tarjoamiset ovat samantekeviä.
Huomaa vain aina useamminkin kuinka onttoja sanat ja teotkin ihmisillä ovat.
Eritoten uskovaisilla.
Niin sinun ei tarvitse olla epävarmalla pohjalla , todetaksesi ettei Jumalaa ole.
Ei mikään mahti voi antaa sellaista sisäistä rauhaa kuin Jeesus Kristus. Sen sinäkin voit kokea kun lähestyt Häntä syntisenä ihmisenä, sillä jokainen on tehnyt syntiä ja on Jumalan kirkkautta vaille.
En pystyisi itse elämään noin epävarmaa elämää, jolla ei ole mitään päämäärää.
Saatana osaa kyllä tuudittaa ihmisen väärään rauhaan, mutta älä usko siihen. On todellakin todellinen Jumala joka välittää sinustakin ja etsii ihmisiä jotka ovat eksyneet Hänestä pois.
Roomalaiskirje:
8:1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
8:3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
8:4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
8:5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
8:6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
8:7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8:8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
8:10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Toivon sydämestäni ettet ohita vapahtajaamme joka lunasti sinullekkin elämän. Se on lahja josta on maksettu kallis hinta. Älä jätä tuota lahjaa vastaanottamatta. Se ei maksa sinulle mitään vain sen että syntisi on annettu anteeksi. :)
tuo kuoleman jälkeinen pimeys, miksei valo?
ja tarkoituksia luova ihminen elämälle(en) antaa ja omaksuu - ajattelisin. Elämällä itsessään (mitä se on?) tuskin on muuta tarkoitusta kuin jatkaa olemassaoloaan, säilymistään (mm. lajit pyrkivät jatkamaan olemassaoloaan). Onko tämä tietoista eli tarkoituksellista muutoin kuin ihmisen kohdalla, siihen tuskin on varmaa vastausta, ainakaan toistaiseksi.
Adi Karma Bacilli kertoo totuuden. Herramme Adi Jumala ei päästä täältä ketään pois, edes pimeyteen, reinkarnoidut tänne uudestaan juuri niin kauan kunnes Herra Adi Jumala toisin päättää. Tai Adi Siivooja tyhjentää roskiksen. Sinulla ja kaikilla muilla on yhteinen kohtalo: olla tässä roskakorissa.
sinun jälleensyntymisideologisi, mutta Helluntaiseurakunta perustaa oppinsa Raamattuun eli Jumalan Sanaan.
SEURAKUNNASSA". Koska on levoton ja tyhmä.
seurakuntaan pyrkinytkään paimenen virkaan, mutta tämä foorumi ei ole seuakunta. :)
vaikenetko sinä omassa seurakunnassasi sitten?
sanoin etten opeta seurakuntaa, mutta kylläkin rukoilen ja itken itkevien kanssa,siihen meillä jokaisella on lupa. :)
mutta joku helluntailainen on käynyt muilla palstoilla, koska olen levinnyt tänne. Palataan asiaan, nyt lähden levittämään ja pärshkimään kaupungille! Adi moi!
itket?
joita pyydetään rukoilemaan, esim. suruja, murheita , sairautta jne. paljon on rukousaiheita.
Myös pelastusta etsivien puolesta rukoilemme.
onko sairaita parantunut, hansutuulia?
uskon että jotkut ovat saaneet myös lohdutustakin asiohinsa, rohkaisua kuten itsekin. Jokainen me tarvitsemme toistemme lohdutusta kun on vaikeaa. Kuulen näitä melkein joka päivä ja kuuntelijan osana ei aina ole niin helppoa, ja sitä pitää myös harjoittaa, ettei puhu omiaan vaan todella kuuntelee. Välittäminen myös kertoo että se ihminen tulee toisenkin kerran ja luottaa etteivät ne mene eteenpäin.
Kuulen avioeroista, sairastumisita, lapsista, jne.
Se että kuuntele ja ottaa osaa on tälle ihmiselle jo paljon, saatan olla ainut henkilö jonka kanssa voi puhua henkilökohtaisista asioistaan.
Alussa niitä pohdin ja rasitin niillä itseäni, mutta nyt en voi muuta kuin laittaa oven kiinni ja uskoa Jumalaan että hän tulee ja tekee sen mihin minä en ole pystynyt.
Niin - oletko nauranut koskaan millekään vitsille ? Vitsithän naurattaa pääasiassa siitä syystä, kun jollekin tapahtuu jotain ikävää taikka hän joutuu noloon tilanteeseen. Se, että vitseille nauretaan, niin tästä tulee hyvin esiin ihmisen sisäinen - tiedostamaton - pahuus ja vahingonilon voima.
vitsi vaikka koskien naapurin toilailuja kuin mollata tosissaan vaikka homoja niinkuin uskovaiset tekevät.
Uskovaisuus on ilotonta puuhaa ja vitsit ovat vähissä.
kukaa mollaa uskovia, pelkkiä kehuja ja taputteluja täällä on kuultukin. ;)
keksis.
..oletko sä vielä elossa?
Tiesin jo aloitteen tehdessäni, että tulen saamaan jonkin verran vastauksia ja jonkinverran raamattusitaatteja.
Haluan hieman tarkentaa. En siis usko, että elämällä on jokin erityinen tarkoitus fisosofisessa mielessä.
Sillä elämällä jonka elän maan päällä on tietenkin suuri merkitys minulle ja kanssaeläjilleni. Juuri sen vuoksi haluan elää hyvän elämän. Haluan että kuoltuani minut tuntenut sukupolvi ja aikalaiset sanovat, että "ihan mukava tyyppi".
Olen perheenisä ja minulla on kaksi lasta ja vaimo. Olen viettänyt työteliään elämän ja nyt olen eläkkeellä.
Olen tietoisesti pyrkinyt tekemään niin ihmissuhteissani kuin yhteiskunnan jäsenenä rakentavia ratkaisuja; tarkkoittaa että olen aina asettunut luonnon, lasten ja vanhusten puioleelle - esimerkiksi - vaikka se ei aina ole ollut henkilökohtaisen menestyksen kannalta oikea ratkaisu.
Olen tavoitellut - ja tavoittelen - myös henkilökohtaista onnea pyrkimällä elämään tasapainossa itseni ja ympäraistöni kanssa.
Tämä saattaa tuntua fraseologialta, mutta en juuri nyt osaa sanoa asiaa selvemmmin.
Uskontoihin ja uskovaisiin suhtaudun ymmärtävästi, mutta en mielelläni juutu väittelyyn. En ole koskaan tuntenut henkilökohtaista jumalakaipuuta, en kaipuuta seurakunnan yhteyteen, en ole myöskään tuntenut helvetinpelkoa.
Suhtaudun kuolemaan kuin vanhaan tuttuun. Se tulee kun on tullakseen. Miksi ajatelen, että kuolema on pimeys. No, mitä tapahtuu kun lamppu sammuu. Seurauksena on pimeys.
Valo on ideologisesti varautunut sana. Siksi en voi sitä käytrtää.
on yhtälailla ideologisesti varautunut. Entä kun jätät kehosi, huomaatkin olleesi pimeydessä ja lamppusi syttyy? Adi ajatus vain...
eiks sulla oo seikkailunhalua. Aattele, jos ei ookkaan niinku luulet? Ei sulla varmaan oo henkivakuutustakaan ku oot niin tuttu kuoleman kanssa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020770215&view_mode=flat_threaded