"Jääkaudelle tyypillinen lämpötilojen vaihtelu [ks. Wegener ja Holmes; Stommel] pakotti nämä alkuperäiskansat kylminä kausina etelän nk. refugeihin Iberiaan, Balkanille ja Ukrainaan.
Iberian refugi liitetään yleisesti baskeihin, jotka asuvat yhä samalla alueella. Baskin kieltä --- jolla ei ole tunnettuja sukulaisia --- pidetään siis Euroopan 'alkuperäiskielenä'.
Ottaen huomioon edellä mainitut teoriat indoeurooppalaisista kielistä, avoimeksi jää vain suomalais-ugrilaisten (SU) eli uralilaisten kielten historia, 'kantauralin' alkukoti. Unkarilaisten tiedetään siirtyneen Uralilta nykyiselle asuinalueelle varhaiskeskiajalla, ja pitkään samaa teoriaa sovellettiin myös suomalaisiin (esim. Alfred Hackmann, Die ältere Eisenzeit in Finnland I, 1905).
Childe esitti vaihtoehtoisen hypoteesin suomalais-ugrilaisista kansoista pohjoisen Euroopan kanta-asukkaina.
* Geneettinen analyysi paljastaa, että suomalaiset ovat kansana kehittyneet nykyiselle asuinalueelleen vuosituhansien saatossa; kielellistä alkukotia ei siis pidä sekoittaa kansalliseen alkukotiin. Asuttaminen alkoi kaakosta heti maan noustessa jäätikön jäljiltä n. 8200-6900 eaa. Sen jälkeen uutta asutusta on tullut samalta suunnalta, varsinkin Volgan-Okan seudulla n. 5000-3650 eaa. vaikuttaneesta Ljalovon kulttuurista, jonka kampakeramiikka on yhdistetty suomalais-ugrilaisuuteen.
Uutta, kantaväestöön sulautuvaa asutusta saapui Suomeen kuitenkin myös lännestä ja etelästä: esim. balttilainen (nuorakeraaminen) vasarakirveskansa, joka synnytti nk. Kiukaisten kulttuurin. n. 3200 eaa. Näin olemme geneettisesti läheistä sukua muille eurooppalaisille, esim. ruotsalaisille ja saksalaisille, ja poikkeamme --- kielisukulaisuudesta huolimatta --- selvästi saamelaisista.
Saamelaisten erikoisasemaa koko Euroopan mittakaavassa on selitetty sillä, että osa Iberian refugista polveutuvista kansoista matkasi jääkauden loppuvaiheessa Norjan rannikkoa pohjoiseen, ja jäi pohjoiskalottiin pitkäksi aikaa eristyksiin.
Suomalaiset (SÄR-1 -keramiikka, Inarin järven ympäristössä.huom.) kohdatessaan nämä esisaamelaiset olisivat sekoittuneet heihin geneettisesti ja vaihtaneet samalla tuntemattomaksi jääneen kielensä suomalais-ugrilaiseksi, tarkemmin siksi 'kantasaameksi', joka oli eriytynyt omaksi kielekseen vasarakirveskulttuurin vaikutuksesta.
Jälkimmäisessä prosessissa oli syntynyt myös kantasuomi, nk. itämerensuomi, joka jakautui edelleen suomen murteisiin myöhempien germaanisten ja skandinaavisten maahanmuuttojen yhteydessä.
* Ajatusta suomalaisten esi-isien kantaeurooppalaisuudesta ovat tukeneet mm. historioitsija Kyösti Julku ja kielitieteilijä Kalevi Wiik (Eurooppalaisten juuret, 2002), jotka ehdottavat Ukrainan refugin liittyvän suomalais-ugrilaiseen kantakieleen.
Indoeurooppalaisen kielen levitessä (esi)baskia puhuvat kansat kehittivät itaaliset ja kelttiläiset kielet, suomalais-ugrilaisia esikieliä puhuvat kansat germaaniset, balttilaiset ja slaavilaiset kielet. Vaikka Franz Nikolaus Finck esitti jo 1899 ajatuksen suomalais-ugrilaisesta substraatista germaanisissa kielissä, monet myöhemmät tutkimukset ovat olleet eri mieltä (artikkeleja po. teoriasta).
Toisaalta Christian Carpelan on ehdottanut, että Volgan suomalais-ugrilaisuutta edeltänyt 'esikantaurali' olisi voinut olla lähtöisin Ukrainan refugista, tarkemmin Itä-Puolan ja Valko-Venäjän nk. Swidryn kulttuurista (tähän on olemassa arkeologisia perusteluja).
Tällöin myös Suomen ensimmäiset asukkaat olisivat voineet olla Swidryn 'esikantauralilaisia' (näin myös em. esisaamelaisten ensimmäinen kosketus ulkopuolisiin kansoihin olisi liittynyt SU kieleen).
Tässä mallissa suomalais-ugrilaisia kieliä ei tarvitse sekoittaa indoeurooppalaisten, esim. germaanisten, kielten kehitykseen. Volgan SU-kulttuuri olisi myöhemmin 'syöttänyt' kieltään ja kulttuuriaan Suomen lisäksi myös koko leveälle itä-länsi -suuntaiselle kaistaleelle Itämereltä Uralille: näin ei olisi tarpeen keksiä erityistä syytä yksittäiselle kansainvaellukselle kaukaa idästä suoraan Suomeen."
http://209.85.129.104/search?q=cache:gprYRez6GNMJ:cc.oulu.fi/~rar/historia/G_1900-1960.html suomalaiset mtDNA&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=37&lr=lang_fi
Tässä yhteenvedossa on vielä muutama vanhentunut tieto, mutta kokonaiskuva pitää paikkansa: Suomalaiseen etniteettiin ja suomen kieleen johtanut jatkumo voidaan paikallistaa ainakin Svidryn kulttuuriin asti.
Svidrystä kehittyi Baltian ym. vallannut Kunda (-Suomusjärvi) -kulttuuri, joka asutti myös Suomen.
Saimme Ljalovon kulttuurista kampakeramiikan, kielellistä vaikutetta, mutta emme uutta kieltä. Ljalovolaiset olivat myös Svidryn perillisiä.
SU-kantakieleksi on sovittu n.4000 vuotta sitten Venäjällä, keskisellä Volgalla, puhuttu kielimuoto, joka tosiaan levisi kaikkialle Fennoskandiaa myöten em. ljalovolaisen kulttuurivirran mukana.
Kuten jo totesimme, se toi meille Suomeen vain vanhan kielemme uuden päivityksen. Ei kokonaan uutta kieltä. Tämän ymmärtää Carpelankin.
"Balticit" olivat tämän tarkastelun mukaan SU-kielensä IE-kieleen vaihtaneita (nuorakeraamikkoja).
Childen ja Carpelanin näkemys sopii arkeologisesti ja geneettisesti tunnettuihin tosiasioihin.
"SU-kieliryhmä" on siten olemassa ja voi hyvin, mutta ei ole tullut idästä, vaan Svidryn kulttuurista. Suomeen tämä kieli tuli jo kanta-asuttajien mukana, ja uudelleen keramiikan myötä, eli Ljalovosta.
Iberian refugi liitetään yleisesti baskeihin, jotka asuvat yhä samalla alueella. Baskin kieltä --- jolla ei ole tunnettuja sukulaisia --- pidetään siis Euroopan 'alkuperäiskielenä'.
Ottaen huomioon edellä mainitut teoriat indoeurooppalaisista kielistä, avoimeksi jää vain suomalais-ugrilaisten (SU) eli uralilaisten kielten historia, 'kantauralin' alkukoti. Unkarilaisten tiedetään siirtyneen Uralilta nykyiselle asuinalueelle varhaiskeskiajalla, ja pitkään samaa teoriaa sovellettiin myös suomalaisiin (esim. Alfred Hackmann, Die ältere Eisenzeit in Finnland I, 1905).
Childe esitti vaihtoehtoisen hypoteesin suomalais-ugrilaisista kansoista pohjoisen Euroopan kanta-asukkaina.
* Geneettinen analyysi paljastaa, että suomalaiset ovat kansana kehittyneet nykyiselle asuinalueelleen vuosituhansien saatossa; kielellistä alkukotia ei siis pidä sekoittaa kansalliseen alkukotiin. Asuttaminen alkoi kaakosta heti maan noustessa jäätikön jäljiltä n. 8200-6900 eaa. Sen jälkeen uutta asutusta on tullut samalta suunnalta, varsinkin Volgan-Okan seudulla n. 5000-3650 eaa. vaikuttaneesta Ljalovon kulttuurista, jonka kampakeramiikka on yhdistetty suomalais-ugrilaisuuteen.
Uutta, kantaväestöön sulautuvaa asutusta saapui Suomeen kuitenkin myös lännestä ja etelästä: esim. balttilainen (nuorakeraaminen) vasarakirveskansa, joka synnytti nk. Kiukaisten kulttuurin. n. 3200 eaa. Näin olemme geneettisesti läheistä sukua muille eurooppalaisille, esim. ruotsalaisille ja saksalaisille, ja poikkeamme --- kielisukulaisuudesta huolimatta --- selvästi saamelaisista.
Saamelaisten erikoisasemaa koko Euroopan mittakaavassa on selitetty sillä, että osa Iberian refugista polveutuvista kansoista matkasi jääkauden loppuvaiheessa Norjan rannikkoa pohjoiseen, ja jäi pohjoiskalottiin pitkäksi aikaa eristyksiin.
Suomalaiset (SÄR-1 -keramiikka, Inarin järven ympäristössä.huom.) kohdatessaan nämä esisaamelaiset olisivat sekoittuneet heihin geneettisesti ja vaihtaneet samalla tuntemattomaksi jääneen kielensä suomalais-ugrilaiseksi, tarkemmin siksi 'kantasaameksi', joka oli eriytynyt omaksi kielekseen vasarakirveskulttuurin vaikutuksesta.
Jälkimmäisessä prosessissa oli syntynyt myös kantasuomi, nk. itämerensuomi, joka jakautui edelleen suomen murteisiin myöhempien germaanisten ja skandinaavisten maahanmuuttojen yhteydessä.
* Ajatusta suomalaisten esi-isien kantaeurooppalaisuudesta ovat tukeneet mm. historioitsija Kyösti Julku ja kielitieteilijä Kalevi Wiik (Eurooppalaisten juuret, 2002), jotka ehdottavat Ukrainan refugin liittyvän suomalais-ugrilaiseen kantakieleen.
Indoeurooppalaisen kielen levitessä (esi)baskia puhuvat kansat kehittivät itaaliset ja kelttiläiset kielet, suomalais-ugrilaisia esikieliä puhuvat kansat germaaniset, balttilaiset ja slaavilaiset kielet. Vaikka Franz Nikolaus Finck esitti jo 1899 ajatuksen suomalais-ugrilaisesta substraatista germaanisissa kielissä, monet myöhemmät tutkimukset ovat olleet eri mieltä (artikkeleja po. teoriasta).
Toisaalta Christian Carpelan on ehdottanut, että Volgan suomalais-ugrilaisuutta edeltänyt 'esikantaurali' olisi voinut olla lähtöisin Ukrainan refugista, tarkemmin Itä-Puolan ja Valko-Venäjän nk. Swidryn kulttuurista (tähän on olemassa arkeologisia perusteluja).
Tällöin myös Suomen ensimmäiset asukkaat olisivat voineet olla Swidryn 'esikantauralilaisia' (näin myös em. esisaamelaisten ensimmäinen kosketus ulkopuolisiin kansoihin olisi liittynyt SU kieleen).
Tässä mallissa suomalais-ugrilaisia kieliä ei tarvitse sekoittaa indoeurooppalaisten, esim. germaanisten, kielten kehitykseen. Volgan SU-kulttuuri olisi myöhemmin 'syöttänyt' kieltään ja kulttuuriaan Suomen lisäksi myös koko leveälle itä-länsi -suuntaiselle kaistaleelle Itämereltä Uralille: näin ei olisi tarpeen keksiä erityistä syytä yksittäiselle kansainvaellukselle kaukaa idästä suoraan Suomeen."
http://209.85.129.104/search?q=cache:gprYRez6GNMJ:cc.oulu.fi/~rar/historia/G_1900-1960.html suomalaiset mtDNA&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=37&lr=lang_fi
Tässä yhteenvedossa on vielä muutama vanhentunut tieto, mutta kokonaiskuva pitää paikkansa: Suomalaiseen etniteettiin ja suomen kieleen johtanut jatkumo voidaan paikallistaa ainakin Svidryn kulttuuriin asti.
Svidrystä kehittyi Baltian ym. vallannut Kunda (-Suomusjärvi) -kulttuuri, joka asutti myös Suomen.
Saimme Ljalovon kulttuurista kampakeramiikan, kielellistä vaikutetta, mutta emme uutta kieltä. Ljalovolaiset olivat myös Svidryn perillisiä.
SU-kantakieleksi on sovittu n.4000 vuotta sitten Venäjällä, keskisellä Volgalla, puhuttu kielimuoto, joka tosiaan levisi kaikkialle Fennoskandiaa myöten em. ljalovolaisen kulttuurivirran mukana.
Kuten jo totesimme, se toi meille Suomeen vain vanhan kielemme uuden päivityksen. Ei kokonaan uutta kieltä. Tämän ymmärtää Carpelankin.
"Balticit" olivat tämän tarkastelun mukaan SU-kielensä IE-kieleen vaihtaneita (nuorakeraamikkoja).
Childen ja Carpelanin näkemys sopii arkeologisesti ja geneettisesti tunnettuihin tosiasioihin.
"SU-kieliryhmä" on siten olemassa ja voi hyvin, mutta ei ole tullut idästä, vaan Svidryn kulttuurista. Suomeen tämä kieli tuli jo kanta-asuttajien mukana, ja uudelleen keramiikan myötä, eli Ljalovosta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000020716130
Ei oikeastaan. Syy tähän on se että finnic kansaa asui aiemmin siellä missä nykyään asuu germanic-kansaa. Finnic kansa muuttui germanic kansaksi kulttuurillisen diffuusion kautta. Nykyinen finnic alue on eräänlainen final frontier. Metsästäjä/Kalastajien viimeinen saareke.
Mielestäni täällä asia on selitetty aika hyvin:
http://www.paabo.ca/uirala/FinnoUgricbkgd.html
Ja edelleen yhtä ajankohtainen Frederik Kortlandin Indo-Uralic verb:
https://openaccess.leidenuniv.nl/dspace/handle/1887/1949
Pelkästään Fredrik Kortlandin painoarvo (Hollannin Kuninkaallinen Akatemia, Spizer-palkinto jne..) on sellainen että ugriuskovaisilla on aika paljon selitettävää. Siinä saa laittaa aika monta johannalaaksoa ja aslakaikiota pinoon.
Nuo artikkelit eivät tue teoriaasi.
Jos swidryn vaikutusalueella puhuttiin SU kieltä niin siirtyikö koko tämä kansa itään vai jäivätkö paikoilleen ja vaihtoivat kielen täydellisesti IE:ksi?
Suomalaiset eivät ole uralilta vaan Volgan alueelta. Eli kaikella tavalla täysin caucasoideja