Kihlaus

Minun kantani: teet juuri ja ainoastaan niin, kuin itse koet oikeaksi, sillä kukaan muu ei voi päättää puolestasi. Ei poikaystäväsi eikä kukaan muukaan. Se on reiluinta sekä itseäsi että poikaystävääsi kohtaan. Kihlaushan on lupaus avioliitosta? Kuinka paljon olette ehtineet tähän mennessä jutella naimisiinmenosta? Ja kihlauksesta - mitä se merkitsee sinulle, entä hänelle? Ja itsekin melkein jo esitit itsellesi pari tärkeää kysymystä: Miksi et uskalla? Miksi haluaisit? Kannattaa miettiä tarkkaan ja mahdollisimman realistisesti puolelta jos toiselta. On eri asia asua yhdessä kuin suunnitella avioliittoa. Se vaatii todellakin sitä, että kummallakin on asiasta sama ja selkeä käsitys, muuten voi tulla pahoja väärinkäsityksiä ja kasaantua ongelmia. Mutta jutelkaahan! Sitähän joutuisitte tekemään jatkossakin ehkä entistäkin enemmän, kun suunnitelmat vakavoituvat. Mutta jos kihlaus tuntuu oikealta ja hyvältä ja olette kumpikin vakavissanne loppuelämänne suhteen, kyseessä on iloinen asia. Ja tiedän myös tutun, joka antoi ainakin kerran "rukkaset", mutta poikaystävä silti jaksoi olla kiinnostunut. Hyvä suhde ei kaadu yksiin tyylikkäästi annettuihin rukkasiin jos kertoo samalla, että pitää toisesta mutta tarvitsee itse miettimisaikaa. Onnea matkaan!!! :)