Olen tässä viime aikoina miettinyt tätä asiaa paljon. Ja tällä hetkellä minulla on todella heikko itsetunto ja huono-olo henkisesti!
Yleisistä paineista. Olen opiskelija. Elämä omasta mielestä menee mukavasti. Vaikka enhän saa rahaa paljoa mitään. Minulla on hyvä ihmissuhde, josta olen erittäin tyytyväinen. Elämä pitäisi olla sillä saralta kunnossa.
Paineita tulee opiskelusta. Opinnot eivät etene hyvin. Olen jumissa ja motivaatio täydessä nollassa. Tunnen huonoa omatuntoa, kun opinnoissa ei menesty. Olen luuseri. Kaikki odottavat minun onnistuvan. (tai ainakin niin kuivttelen) Itse häpeän, kun en saa tulosta opiskelusta.
Lisäksi koko ajan kuule vaan puhetta, että pitää valmistua ja mennä töihin ja saada palkkaa niin ja niin paljon. Tuntuu, että vähempää ei saisi tyytyä. Ei saisi olla onnellinen vähään. Olen yleensä onnellinen pienistä asioista. En rahasta, en tavarasta vaan tapahtumisista.
Pitäisi aina olla ykkönen joka paikassa, tienata eniten, saada parhaat arvosanat. Olla paras. Vai kuvittelenko nämä asiat itse?
Olen jo 25-vuotias nainen. Lisäksi haluaisin perustaa joskus perheen, mutta yleinen painostus on että ensin opsikelut ja sitten töitä ja sen jälkeen joskus perhettä.. opiskelut jumii..Mies on ihana mutta ei mitään töitä silläkään..opiskelut kesken samoin kuin minä.
Ahdistaa tämä maailma...
Yleisistä paineista. Olen opiskelija. Elämä omasta mielestä menee mukavasti. Vaikka enhän saa rahaa paljoa mitään. Minulla on hyvä ihmissuhde, josta olen erittäin tyytyväinen. Elämä pitäisi olla sillä saralta kunnossa.
Paineita tulee opiskelusta. Opinnot eivät etene hyvin. Olen jumissa ja motivaatio täydessä nollassa. Tunnen huonoa omatuntoa, kun opinnoissa ei menesty. Olen luuseri. Kaikki odottavat minun onnistuvan. (tai ainakin niin kuivttelen) Itse häpeän, kun en saa tulosta opiskelusta.
Lisäksi koko ajan kuule vaan puhetta, että pitää valmistua ja mennä töihin ja saada palkkaa niin ja niin paljon. Tuntuu, että vähempää ei saisi tyytyä. Ei saisi olla onnellinen vähään. Olen yleensä onnellinen pienistä asioista. En rahasta, en tavarasta vaan tapahtumisista.
Pitäisi aina olla ykkönen joka paikassa, tienata eniten, saada parhaat arvosanat. Olla paras. Vai kuvittelenko nämä asiat itse?
Olen jo 25-vuotias nainen. Lisäksi haluaisin perustaa joskus perheen, mutta yleinen painostus on että ensin opsikelut ja sitten töitä ja sen jälkeen joskus perhettä.. opiskelut jumii..Mies on ihana mutta ei mitään töitä silläkään..opiskelut kesken samoin kuin minä.
Ahdistaa tämä maailma...
Vastaukset 5
Vanhimmat
muista ottaa paineita.Ajatelkoot mitä haluaa,sun elämä on sun.Nokka pystyyn vaan.
omien lasteni kertomana myös. Ihan samanlaisia tuntoja heillä. Ovat sinun ikiäsi. Äitinä pohdiskelen kans siihen malliin, että mihin tää maailma on menossa kun nuoret jo uupuu noissa paineissa.
Tiedän, ettei nykynuorilla ole helppoa. Menee paras lapsentekoikäkin ohi, kun kaikki on niin epävarmaaa. Ei töitä tai pelkkiä pätkätöitä sitten.
Sitten vielä nuorelle tulee huono itsetunto ikään kuin ongelmat olisivat hänestä johtuvia, vaikka ovat yhteiskunnan kovien arvojen tulosta.
Tsemppiä sinulle. Kirjoittelen ehkä myöhemmin lisää. Meillä vanhoilla kun on tuota työtä, joskus liiankin kanssa :)
On noin kolmasosa vuorokaudesta. Olet aloittanut työnteon jo opiskelulla. Tee siitä ja sen kautta hyvä perusta elämällesi, et varmaan kadu sitä parinkymmenen vuoden kuluttua. Eli ota se duunina ja tee se hyvin, mutta älä ajattele sitä koko ajan.
kaikki ihmiset ei ole tarkotettu opiskelemaan hullun lailla, on ihmisiä jotka tyytyvät vähempään, ja se ei ole yhtään huonompaa elämää kuin jonain proferrorinakaan oleminen....
Mulla on kolme lasta yksi diplomi-insinööri, Jolla on todella hyvä työpaikka ja taatut tulot, yksi viittä vaille insinööri, joka ei varmaan koskaan tule valmistumaan (ei kuulemma ole aikaa)ja on ihan tyytyväinen työhönsä, elämäänsä ja kaiken nielevään harrastukseensa, ja yksi joka kävi peruskoulun sekä ammattikoulun, meni töihin ja pärjää mahtavasti.
Jokainen pärjää hyvin elämässään, vaikka jokaisella koulutus on täysin erilainen. Lähtökohdat ja mahdollisuudet kuitenkin olivat aivan samat.
Ei kannata murehtia liikoja elämä kulkee kulkuaan ja me sen mukana.
Itse lopetin koulun aikanaan kesken ja lähdin ulkomaille, kun tulin takaisia jatkoin opiskelua ja se mihin lopulta valmistuin on ollut vajaan vuoden oikeaa työtäni, sen jälkeen vaihdoin täysin muihin hommiin..ja oon ollut hyvin tyytyväinen vaikka vielä kolmennen kerran olenkin vaihtanut täysin erilaiseen työhön.
Hmm..mitä tästä opimme - ei kannata pingottaa, hyvä koulutus tosin on tärkeää nykymaailmassa, mutta kyllä hyvä elämä on vielä tärkeämpää..ja sitä ei sa rahalla eikä titteleillä....
Tsemppiä sulle jatkossa, tuut kyllä pärjäämään kun uskot itsees.
Jos ihmiset olisivat päättäväisiä sen suhteen, mitä eivät halua tehdä, he pystyisivät paremmin suuntaamaan kaiken tarmonsa siihen, mitä heidän tulee tehdä.
(Meng-tse)