En ole vähääkään uskovainen, en edes uskonnollinen, mutta tuosta vanhusten ja lasten välisestä suhteesta on mielestäni melko hyvin jopa Raamattu-nimisessä kirjassa mainittu.
"Mutta se, joka ei huolehdi omaisistan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi."
Ens.kirje Timoteukselle 5:8
Tämän löysin sattumalta kun yritin hakea jotakin muistovärsyä äitini hautajasiin valmistautuessani.
Että vaikka ei olisi uskovainenkaan eikä sinne päinkään, niin on silti hyvä tietää, että kyllä se heikoimmsta hyvä huolenpito on sentään ollut aina sivistyksen mitta.
"Mutta se, joka ei huolehdi omaisistan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi."
Ens.kirje Timoteukselle 5:8
Tämän löysin sattumalta kun yritin hakea jotakin muistovärsyä äitini hautajasiin valmistautuessani.
Että vaikka ei olisi uskovainenkaan eikä sinne päinkään, niin on silti hyvä tietää, että kyllä se heikoimmsta hyvä huolenpito on sentään ollut aina sivistyksen mitta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
osataan selittää tämä suomalaisen yhteiskunnan äärettömän suuri muutos tässä yhteiskuntarakenteessa?Perheet eivät pysy kasassa-yksiasuvat lisääntyy-omaisista ei kuulla vuosiin-kaikki joutuvat uhraamaan työhön enempi ja enempi,mikä on pois perheiltä sekä omasta jaksamisesta.Suomessa on nyt sellaisia pomoja-pikkupomoja joka paikassa ja heidän tavoite on sotkea mahdollisimman paljon sosiaali ja terveysalan toimivaa systeemiä.Nyt sitten mikään ei enää toimikkaan.Minä en edes oleta saavani mitään apua tulevaisuudessa jollen sitten saa tosi suurta lottovoittoa.Suomessa tapahtuu samoin kun esim.Usassa tulee täys kahtiajako rikkaiden ja köyhimpien hoidon laadussa.Yhteiskuntamme kestäisi tämän "eläkepomminsa"mutta se ei tunnu ketään kiinnostavan.Siellä on nyt eläkkeillä hyvin ansainneet,sen jälkeen tulee porukka joilla ei ole muuta kun peruseläke,ja siitä syntyy saata...soppa,kuka maksaa-vai maksaako lainkaan.
Köyhälistö kunnan/kaupungin pitkäaikaisosastoilla saamassa huonoa ja riittämätöntä hoitoa ja sitten eliitti joka maksaa yksityisiä paikkoja paremmissa hoitokodeissa, maksavagt erityissairaanhoidon itse j n e.
Entisaikojan vaivaistalothan olivat kunnan/kaupungin pitämiä laitoksia, joihinn sijoitettiin ne rahvaat ja sairaat ja kurjat jotka eivät pystyneet itsestään pitämään huolta ja joilla ei ollut huolehtivia sukulaisiakaan.
Erona on että nyt vanhukset saavatg eläkkeet joka kuukausi jotka kunta/kaupunki ottaa haltuunsa hoidon vastineeksi ja KUITENKIN hoitaa huonosti ja kohtelee näitä vanhuksia ikäänkuin he olisivat kamala rasite.
TÄtä en ymmärrä ollenkaan, koska suuretkin eläkkeet menevät 80 % kunnan/kaupungin kassaan ja silti valitetaan ja haukutaan vanhuksia kuin he olisivat jotakin kauheaa tehneet kun ovat uskaltaneet vanhentua.
Muistuttaisint eitä siitä,että me olemme velvollisa huolehtimaan myös lapsistamme. Joudumme usein valitsemaan, kummasta otamme suuremman vastuun, omista vanhemmistamme vai lapsistamme. Käytännössä ikäihmiset ovat tätä ytheiskuntaa rakentanee, veronsa maksaneet ja oman osuutensa tehneet, joten yhteiskunnalla on velvollisuuksia heitä kohtaan. Toki lapsistankin huolehditaan, onhan olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus. Silti ainakin meillä katsottiin aiheellisemmaksi järjetää laitoshoitopaikka mummolle eikä hänen lapsenlapsilleen, kun vuorokauden tunteja ei millään saanut kaikille riittämään. kyllähän se muuten olisi onnistunut, mutta kun piti huolehtia vielä itsestä ja omastakin toimeentulosta, muuten me kaikki kolme sukupolvea olisimme siirtyneet yhteiskunnan kustannuksella eläviksi.
Ihmettelen miten näin on päässyt käymään, että vanhuksilta evätään mahdollisuudet olla lastensa hoidossa tai ainakin lähellä lapsiaan, koska muutto-oikeuttakaan ei laitospotilailla enää ole.
Suurperheet olivat siitä hyvä ratkaisu, että sekä lapset että vanhukset hoitu siinä yhtä aikaa.
Ei ole hyvä lapsille ja nuorillekaan että heillä ei ole kontaktia vanhuuteen ja vanhenemiseen vanhusten näkemisen kautta.
Vanhuus ja kuolema on viety pois nuorten silmistä laitoksiin, joissa nuoret vierailevat hyvin vähän.
Jos vanhus hoidetaan kotona, on siihen saatava kunnon tilaisuus yhteiskunnan tuella.
Valitetaan etteivät omaiset hoida enemmän samalla kun ei laisinkaan tueta tällaista hoitomuotoa tarpeeksi.
Moni lapsi voi huonosti kun ei voi oikein tehdä mitään asian hyväksi ja monen ei myöskään edes usko osaavansa hoitaa vanhusta, vaikka olisivat hoitaneet lapsiakin aikuisiksi.
Vanhustenhoidostakin on tehty kliininen tapahtuma, kun yhtä tärkeää olisi nähdä se sosiaalisena ja läheisenä tapahtumana perheessä.
Ammattihoitajatkin vielä tekevät asian pahemmaksi kun ovat olevinaan tietävämpiä ja parempia hoitajia kuin omainen, vainn siksi että ovat opiskelleet sairaanhoitoa.
Mutta eihän vanhuus ole mikään sairaus, vaikka se usein tuo sairauksia mukanaan.