Edward Alexander Westermarck 1862 - 1939
Suomalainen sosiaaliantropologi ja filosofi, joka naturalistina tunnusti biologian [ks. Darwin] merkityksen ihmisluonnon kehityksessä. Westermarckia, joka tutki mm. avioliittoa ja moraalin alkuperää [ks. Hobbes; Nietzsche], on pidetty jopa varhaisena evoluutiopsykologina [ks. James; Veblen]. Kenttätyötä hän teki lähinnä Marokossa.
Suomessa etenkin Heikki Sarmaja on pyrkinyt nostamaan Westermarckin ajattelua uudestaan esille.
Westermarckin mukaan avioliitolla oli biologinen tausta, eikä se ollut --- kuten yleisesti oletettiin --- kulttuurista riippuvainen, verraten myöhään syntynyt tapa (The History of Human Marriage, 3 osaa 1891-1921; A Short History of Marriage, 1926). Hän näki yksiavioisuuden, monogamian, luonnolliseksi tilaksi ja vastusti käsityksiä esihistoriallisesta sekasopuisuudesta, promiskuiteetista [ks. Tylor ja Frazer; Landtman; Lévi-Strauss]. Samalla hän osoitti Freudin Oidipus-teorian virheellisyyden: ihmiset eivät ole seksuaalisesti kiinnostuneita henkilöistä, joiden kanssa he ovat eläneet lapsina (Freuds teori om Oedipuskomplexen i sociologisk belysining, 1934). Kyse on ihmismielen sisäisestä ominaisuudesta, eräänlaisesta 'leimaantumisesta' [ks. Lorenz ja Tinbergen] tietyssä ikävaiheessa.
Henry Maine oli esittänyt teoksessaan Ancient Law: Its Connection with the Early History of Society and Its Relation to Modern Ideas (1861), että perhe on yhteiskunnan perusta, ei mikään yhteiskuntasopimus Hobbesin tai Rousseaun tapaan [ks. myös Aristoteles]. Monet totalitaariset poliittiset ja uskonnolliset liikkeet ovatkin pyrkineet vähättelemään kilpailijakseen näkemänsä perheen merkitystä.
Myöhemmät tutkimukset ovat tukeneet Westermarckin insestiteoriaa, esim. Arthur P. Wolf, Sexual Attraction and Childhood Association: A Chinese Brief for Edward Westermarck (1995); sama ilmiö havaitaan myös muilla eläimillä. Lisäksi eksplisiittisille avioliittokielloille serkkujen välille on löytynyt varsin arkinen selitys: kyse on vallanpitäjien halusta estää varallisuuden kasautumista kilpailijoille (esim. N. W. Thornhill, The comparative method of evolutionary biology in the study of the societies of history, International Journal of Contemporary Sosiology, 1990). Toiset kulttuurit kieltävät nämä avioliitot, toiset eivät.
Naturalistisessa moraalifilosofiassaan (The Origin and Development of Moral Ideas, 1906-1908; Ethical Relativity, 1932) Westermarck oletti moraalin kumpuavan kulttuurin sijaan ihmisluonnon altruistisista tunteista [ks. Aristoteles; Hume; Smith; Kropotkin; Hamilton ja Williams; Trivers]. Siitä, edustiko teoria edes maltillista eettistä relativismia [ks. Protagoras; Russell], voidaan keskustella. Lajityypilliset tunteet tuovat mukanaan myös jonkin asteisesta realismia [ks. Platon; Moore], ja Westermarck esim. luotti moraalisen edistyksen mahdollisuuteen. Erityisen tärkeätä teoriassa oli, että moraalisten tunteiden ei tarvinnut heijastua suoraan eettisissä arvoissa: "[s]illä, joskohta meidän siveelliset käsityksemme johtavatkin juurensa luontomme tunnepuolesta, niin pystyy ajatteleva järkikin niihin suuresti vaikuttamaan" [ks. Kant; Weber; Moore; Kohlberg].
Westermarckin moraaliset eli 'siveelliset' tunteet kuuluvat yleisempään 'korvauksen' tunteiden joukkoon:
korvauksen tunteet (engl. retributive emotions)
kostava paheksuminen (engl. resentment)
suuttumus ja kostontunne
siveellinen paheksuminen
palkitseva hyväksyminen (engl. retributive kindly emotions)
siveellinen hyväksyminen
ei-siveellinen hyväksyminen, mm. kiitollisuus
Hallitsevan eliitin ylläpitämiin valheellisiin myytteihin moraali ei missään nimessä voinut perustua. Westermarck tunnetaankin myös uskontokriittisestä teoksesta Kristinusko ja moraali (Christianity and Morals, 1939).
Suomalainen sosiaaliantropologi ja filosofi, joka naturalistina tunnusti biologian [ks. Darwin] merkityksen ihmisluonnon kehityksessä. Westermarckia, joka tutki mm. avioliittoa ja moraalin alkuperää [ks. Hobbes; Nietzsche], on pidetty jopa varhaisena evoluutiopsykologina [ks. James; Veblen]. Kenttätyötä hän teki lähinnä Marokossa.
Suomessa etenkin Heikki Sarmaja on pyrkinyt nostamaan Westermarckin ajattelua uudestaan esille.
Westermarckin mukaan avioliitolla oli biologinen tausta, eikä se ollut --- kuten yleisesti oletettiin --- kulttuurista riippuvainen, verraten myöhään syntynyt tapa (The History of Human Marriage, 3 osaa 1891-1921; A Short History of Marriage, 1926). Hän näki yksiavioisuuden, monogamian, luonnolliseksi tilaksi ja vastusti käsityksiä esihistoriallisesta sekasopuisuudesta, promiskuiteetista [ks. Tylor ja Frazer; Landtman; Lévi-Strauss]. Samalla hän osoitti Freudin Oidipus-teorian virheellisyyden: ihmiset eivät ole seksuaalisesti kiinnostuneita henkilöistä, joiden kanssa he ovat eläneet lapsina (Freuds teori om Oedipuskomplexen i sociologisk belysining, 1934). Kyse on ihmismielen sisäisestä ominaisuudesta, eräänlaisesta 'leimaantumisesta' [ks. Lorenz ja Tinbergen] tietyssä ikävaiheessa.
Henry Maine oli esittänyt teoksessaan Ancient Law: Its Connection with the Early History of Society and Its Relation to Modern Ideas (1861), että perhe on yhteiskunnan perusta, ei mikään yhteiskuntasopimus Hobbesin tai Rousseaun tapaan [ks. myös Aristoteles]. Monet totalitaariset poliittiset ja uskonnolliset liikkeet ovatkin pyrkineet vähättelemään kilpailijakseen näkemänsä perheen merkitystä.
Myöhemmät tutkimukset ovat tukeneet Westermarckin insestiteoriaa, esim. Arthur P. Wolf, Sexual Attraction and Childhood Association: A Chinese Brief for Edward Westermarck (1995); sama ilmiö havaitaan myös muilla eläimillä. Lisäksi eksplisiittisille avioliittokielloille serkkujen välille on löytynyt varsin arkinen selitys: kyse on vallanpitäjien halusta estää varallisuuden kasautumista kilpailijoille (esim. N. W. Thornhill, The comparative method of evolutionary biology in the study of the societies of history, International Journal of Contemporary Sosiology, 1990). Toiset kulttuurit kieltävät nämä avioliitot, toiset eivät.
Naturalistisessa moraalifilosofiassaan (The Origin and Development of Moral Ideas, 1906-1908; Ethical Relativity, 1932) Westermarck oletti moraalin kumpuavan kulttuurin sijaan ihmisluonnon altruistisista tunteista [ks. Aristoteles; Hume; Smith; Kropotkin; Hamilton ja Williams; Trivers]. Siitä, edustiko teoria edes maltillista eettistä relativismia [ks. Protagoras; Russell], voidaan keskustella. Lajityypilliset tunteet tuovat mukanaan myös jonkin asteisesta realismia [ks. Platon; Moore], ja Westermarck esim. luotti moraalisen edistyksen mahdollisuuteen. Erityisen tärkeätä teoriassa oli, että moraalisten tunteiden ei tarvinnut heijastua suoraan eettisissä arvoissa: "[s]illä, joskohta meidän siveelliset käsityksemme johtavatkin juurensa luontomme tunnepuolesta, niin pystyy ajatteleva järkikin niihin suuresti vaikuttamaan" [ks. Kant; Weber; Moore; Kohlberg].
Westermarckin moraaliset eli 'siveelliset' tunteet kuuluvat yleisempään 'korvauksen' tunteiden joukkoon:
korvauksen tunteet (engl. retributive emotions)
kostava paheksuminen (engl. resentment)
suuttumus ja kostontunne
siveellinen paheksuminen
palkitseva hyväksyminen (engl. retributive kindly emotions)
siveellinen hyväksyminen
ei-siveellinen hyväksyminen, mm. kiitollisuus
Hallitsevan eliitin ylläpitämiin valheellisiin myytteihin moraali ei missään nimessä voinut perustua. Westermarck tunnetaankin myös uskontokriittisestä teoksesta Kristinusko ja moraali (Christianity and Morals, 1939).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuolla on 2005 alun reipas keskustelu aiheesta Opettaja -lehdestä (linkistä pääsee muihinkin kannanottoihin käsiksi):
http://koti.mbnet.fi/jrambon/Opettaja1-2005.html