Aika hyvin, vai mitä?

Laitoin päälleni paskaiset ja reikäiset vaatteet, ja menin ulos puhumaan ihmsille kuinka kirkko on vienyt minulta rahat. Väitin että minulal ei ole varaa parempiin vaatteisiin enkä voi maksaa laskuja enkä vuokraa, koska kirkko vie minulta rahat.

Tekoitkua vääntäen onnistuin saamaan nuo henkilöt eroamaan kirkosta. Jakelin ohikulkijoille lehtisiä, joissa oli eroakirkosta.fin osoite.

Äitini oli helppo: Puhuin vain että kirkko vie ihmisiltä kaiken.

Eli erotkaapa nyt kaikki kirkosta.

olen ylpeä ja olen aivan tosissani onnistunut tuossa mitä olen kertonut.
Sinulla on siitä asiasta nyt vain paha olo ja purat sitä näin.
Mutta hyvä näinkin jos saat siitä onnen.
Minulle tämä erottamisjuttu on tullut vain mukavaksi harrastukseksi ja siinä on sellaista ikäänkuin kielletyn hedelmän makua, onhan minut syntymäni jälkeen kastettu evlut ja kansakoulussa opetettiin uskontoa paatoksellisesti.
Se on kuule niin alitajunnassa vieläkin että tavallaan koen tämän erottamisharrastukseni vähän kiihottavana syntinä ja jonkun kotipsykologin mielestä saan siitä varmaan kiksejä, no ei nyt sentään mutta saatanan hauskaa se on.
Kuvittele joku hyvä saunailta jonkun hyvän poikaporukan kanssa, syöty hyvin ja otetaan vähän kuppia. Miksi aina keskustella jääkiekosta ja Kimistä (small talk) otan yleensä esiin tämän kirkkojutun ja siitä vasta kiivasta keskustelua ja huutoa syntyy, ei muuta kun lisää kuppia ja jossainvaiheessa useat alkaa oikein tosissaan miettiä kirkon järjettömyyttä ja siitä se lähtee, pää on auki. En jätä tuota potentiaalia rauhaan ja katso hän näkee valon ja eroaa, täts it.
Mua hymyilytti tuo sinun tuskainen provo.