Huhtiniemen tapausten tutkiminen jatkuu viranomaisten toimesta. Saamme aikanaan tietää mitä tapahtui.
Mielestäni olisi oikea aika puhua yhteiskuntamme yläluokkaisten toimista paljastumisen estämiseksi. Paljastamista ovat estäneet niin poliisi, armeija kuin kirkkokin paikallisten edustajiensa kautta.
Sotahistorioitsijat eivät ole löytäneet sota-arkistosta teloituskäskyä. Miksi ? Kuitenkin Lappeenrantalainen tutkija löysi käskyä koskevan kirjeenvaihdon IV-armeijakunnan arkistoista. Ymmärtääkseni sitä ei ollut pyritty mitenkään peittelemään. IV-armeijakunta oli juuri vastuuyksikkö kannaksella ja väitettyjen teloitusten todennäköisin suorittaja.
Kuuluvatko sotahistorioitsijat samaan kategoriaa poliisien ja armeijan kanssa ? Miten kahdessa eri tohtorin väitöskirjan teossa moinen keskeinen asia on voinut jäädä salaan ?
Mielestäni olisi oikea aika puhua yhteiskuntamme yläluokkaisten toimista paljastumisen estämiseksi. Paljastamista ovat estäneet niin poliisi, armeija kuin kirkkokin paikallisten edustajiensa kautta.
Sotahistorioitsijat eivät ole löytäneet sota-arkistosta teloituskäskyä. Miksi ? Kuitenkin Lappeenrantalainen tutkija löysi käskyä koskevan kirjeenvaihdon IV-armeijakunnan arkistoista. Ymmärtääkseni sitä ei ollut pyritty mitenkään peittelemään. IV-armeijakunta oli juuri vastuuyksikkö kannaksella ja väitettyjen teloitusten todennäköisin suorittaja.
Kuuluvatko sotahistorioitsijat samaan kategoriaa poliisien ja armeijan kanssa ? Miten kahdessa eri tohtorin väitöskirjan teossa moinen keskeinen asia on voinut jäädä salaan ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehtoota.
Tämä puhe salailusta on aika mielenkiintoinen juttu. Osittain tuntuu että tilanne on median ja siinä ohessa kansalaisten osalta menossa turhankin sensaatiohakuiseksi..
Asiaa voi miettiä myös vuoden 1944 tapahtumien valossa. Kun sotatoimet itärajalla päättyivät 4.9.1944, oli tilanne edelleen hyvin epävarma Suomen silloisen johdon kannalta. Vaikka rintamatilanne oli auttavasti vakiinnutettu, oli Suomen asema ulkopoliitttisesti käymässä täysin mahdottomaksi. Suomalaiset olivat hyvää vauhtia jäämässä yksin, kun Saksan sortuminen oli jo näköpiirissä.
Tuolloin päämajan toimesta (siis käskystä) toteutettiin arkistomateriaalin hävitys, jossa tuhottiin junavaunuittain paperia. Homman syynä oli ensisijaisesti siis pelko siitä, että neuvostoliiton edustajat olisvat päässeet penkomaan arkistoja.
Käytännössä tuollainen arkistojen tuhoaminen on hyvinkin haasteellinen tehtävä, sillä materiaalia oli paljon, ja aikaa vähän. Eräs käytetty keino oli arkiston diaarioiden, eli eräänlaisten hakuluetteloiden tuhoaminen. Tällöin itse materiaalia ei tarvitse tuhota, koska siitä hakeminen edellyttää koko aineiston läpikäyntiä, mikä puolestaan vie vuosia.
Historiankirjoituksessa on käsitelty tätä operaatiota ainakin silloin, kun se on muissa yhteyksissä tullut esiin. Esimerkiksi Stella Polaris -hanketta käsitelevässä kirjassa on varsin hyvä kuvaus aiheesta. Stella Polaris oli hanke, jossa 1944 ja 1945 päämajan tiedusteluosaston arkistojen parhaita paloja salakuljetettiin Ruotsiin, jotta ne eivät olisi joutuneet venäläisten käsiin.
Tästä aiheesta tosiaan löytyy tietoa, en nyt vaan jaksa keskellä yötä alkaa tekemään hakuja. Etsikää vaikkapa www.kirjastot.fi -sivuston kysy kirjastonhoitajalta palvelusta.