Paljon on tässä maassa köyhiä, todella köyhiä. Mutta on niitä paljon muualla maailmassakin. Meille se on kai olevinaan jotenkin uutta, koska välissä on ollut sosiaalituet, joilla todellista köyhyyttä on saatu piilotettua. Näistä asioista on puhuttu paljon aina, mutta jotenkin olen näkevinäni, että aina enemmän puhutaan. Mutta onko meillä jokin vaihtoehto asioiden hoitamiseen?
Poliitiikot eivät ole onnistuneet asiaa hoitamaan mihinkään suuntaan, eivätkä tule koskaan onnistumaan. Rahaa ei riitä siihen loputtomasti, vaikka ottaisi kaikki turhuudet pois, kulttuurit pois, tyhjät edustajien omista palkoista ja edustajat vielä lisäisivät omaa työtehoaan. , turhat avustajat pois viralta ja puoluetuet lakkautettaisiin. Köyhiä on armottomasti liikaa. Eläkeläisiä, työttömiä, yksinhuoltajia, opiskelijoita. Apua ei löydy, vaikka tahtoa olisi, joskaan sitä ei edes ole, todellisuudessa. Sanoissa kyllä.
Mutta haluampa nostaa kurillani esiin jotakin. Jeesus sanoi köyhistä, että keskellämme on heitä oleva aina. Mutta sanoi myös, että meidän pitäisi käytää väärää mammonaa viisaasti, tehdä itsellemme ystäviä väärän mammonan avulla. Hän itse opetuslapsineen avusti köyhiä, entä sinä.. tai minä?
Alkuseurakunta käyttäytyi niin, että kukaan ei omistanut mitään, vaikka omistikin. Osa myi omaisuuttaan ja toi jaettavaksi, mutta sanotaan myös, että heillä oli kaikki yhteistä. Etenkin uskonveljestä/ sisaresta piti pitää huoli. Paavali kehotti entistä varasta opettelemaan tekemään käsillään töitä, että voisi auttaa tarpeessa olevia. Itseasiassa Paavali viittaa Korinttolaiskirjeessä siihen, että tilanne rahan kanssa on saman kuin mannan kanssa. Toisella ei liian vähän, toisella ei liikaa. VT:n puolella jaosta piti Herra itse huolen, täällä meissä olevan Herran hengen pitäisi osoittaa meille oikea jakosuhde. Jaakob muistuttaa, että rikasta ei saanut nostaa köyhän yläpuolelle.
Miten on? Toimiiko tämä seurakunnassa? Toimitko itse näin? Onko seurakunnassa ihmisiä, jotka taistelevat toimeentulostaan? Onko joukostamme erkaantunut ihmisiä, jotka eivät ole apua saaneet ja todenneet uskomme mitättömäksi.
Ja vielä. Paavali varoittaa, että kukin antaa siitä, mitä hänellä on, ei siitä mitä ilman itse joutuu pulaan. Ei ole kyseessä siunauksen haaliminen omalle tilille, vaan laupeuden teko. Näillä teoilla ei kukaan sieluaan pelasta, mutta jonkun toisen sielulle, se voi olla todellinen siunaus!
Poliitiikot eivät ole onnistuneet asiaa hoitamaan mihinkään suuntaan, eivätkä tule koskaan onnistumaan. Rahaa ei riitä siihen loputtomasti, vaikka ottaisi kaikki turhuudet pois, kulttuurit pois, tyhjät edustajien omista palkoista ja edustajat vielä lisäisivät omaa työtehoaan. , turhat avustajat pois viralta ja puoluetuet lakkautettaisiin. Köyhiä on armottomasti liikaa. Eläkeläisiä, työttömiä, yksinhuoltajia, opiskelijoita. Apua ei löydy, vaikka tahtoa olisi, joskaan sitä ei edes ole, todellisuudessa. Sanoissa kyllä.
Mutta haluampa nostaa kurillani esiin jotakin. Jeesus sanoi köyhistä, että keskellämme on heitä oleva aina. Mutta sanoi myös, että meidän pitäisi käytää väärää mammonaa viisaasti, tehdä itsellemme ystäviä väärän mammonan avulla. Hän itse opetuslapsineen avusti köyhiä, entä sinä.. tai minä?
Alkuseurakunta käyttäytyi niin, että kukaan ei omistanut mitään, vaikka omistikin. Osa myi omaisuuttaan ja toi jaettavaksi, mutta sanotaan myös, että heillä oli kaikki yhteistä. Etenkin uskonveljestä/ sisaresta piti pitää huoli. Paavali kehotti entistä varasta opettelemaan tekemään käsillään töitä, että voisi auttaa tarpeessa olevia. Itseasiassa Paavali viittaa Korinttolaiskirjeessä siihen, että tilanne rahan kanssa on saman kuin mannan kanssa. Toisella ei liian vähän, toisella ei liikaa. VT:n puolella jaosta piti Herra itse huolen, täällä meissä olevan Herran hengen pitäisi osoittaa meille oikea jakosuhde. Jaakob muistuttaa, että rikasta ei saanut nostaa köyhän yläpuolelle.
Miten on? Toimiiko tämä seurakunnassa? Toimitko itse näin? Onko seurakunnassa ihmisiä, jotka taistelevat toimeentulostaan? Onko joukostamme erkaantunut ihmisiä, jotka eivät ole apua saaneet ja todenneet uskomme mitättömäksi.
Ja vielä. Paavali varoittaa, että kukin antaa siitä, mitä hänellä on, ei siitä mitä ilman itse joutuu pulaan. Ei ole kyseessä siunauksen haaliminen omalle tilille, vaan laupeuden teko. Näillä teoilla ei kukaan sieluaan pelasta, mutta jonkun toisen sielulle, se voi olla todellinen siunaus!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hedelmistään jokainen tunnetaan. Joka itse on saanut pelastuksen kuolemasta elämään ja köyhyydestä päässyt Hänen luokse, joka on rikas, ei voi katsoa toisten köyhyyttä, vaan antaa heille omastaan ja näin helpottaa heidän osaansa. Se on hedelmä, joka uskosta syntyy. Laupeuden ja armahtavaisuuden hedelmä.
Köyhyyttä on monenlaista ja yksi pahin muoto on olla ilman Jumalan rikkauksia. Me, jotka uskomme, olemme tulleet rikkaan luokse ja siksi meillä on aina antaa, hengellistä ja aineellista apua. Hän joka ei tätä usko, ei ole päässyt rikkaan luokse, joka on todellinen kaiken Valtias ja Hallitsija.
Raamattu kertoo, että hänellä jolla ei ole, otetaan loputkin poissa ja hänellä jolla on, annetaan lisää.
Mitä se tarkoittaa. Sitä, että kaikki, joilla on Jumalan lapsenoikeudet Jeesuksen ristintyön kautta, saavat kaikkea ja jatkuvasti lisää, jotta voivat olla auttamassa toisiakin, mutta he, joilla ei ole Jumalan lapsen oikeuksia, ovat lopuksi menettävä kaiken, sillä heidän turvansa on mammona, jota he itsellään säilövät ja se mammona on heidät pettävä, sillä se on tehty ja kyvytön jumala.
Kirjoitit ehkä parhaan kirjoituksesi juuri tässä aloituksessasi.
Noin se juuri menee, ja on nähtävä, se vaan ei ole koskaan toiminet kunnolla uskovien ja seurakuntien tasolla.
Uskovaiset eivät halua nähdä lähimmäisen hätää, oman menettämisen pelossa, huijatuksi tuk´lemisen pelossa, kateuksissaan ei voida auttaa, vedotaan vaan aina, että suomessa on sosiaalihuolto joka pelaa, ja tämä koskee meitä kaikkia, ei yksistään selvästi rikkaita uskovaisia, jokainen hyvin toimeen tulevat voisivat auttaa , varsinkin seurakunnassaan olevia velkaantuneita ja työttömäksi joutuneita, tätä vaan ei ole ksokaan harrastettu helluntaiseurakunnissa, olemme itsekkäitä mammonan hyväksi käyttäjiä välittämättä lähimmäisen hädästä, tuomitsemasa kyllä ollaan valmiit, jos jotain sanomista tulee taoudelliselta tasolta.
Ei ole puollustus se, että sanotaan vaan, "olisvat hoitaneet raha-asiansa ajoissa ja kunnolla"?
Taloudelliseen ahdinkoon voi joutua niin monella tapaa, eikä tässäkään pitäisi toimia tuomarina, vaan ahdistetun auttajana, niin täyttäisi Jeesuksen rakkauden lain, kyselemättä, Jeesuskaan ei kysele mitään, kun antaa anteeksi suuret tai pienemmät syntivelkamme, tämäkin jo velvoittaa antamaan anteeksi, ja auttamaan tarpeessa olijaa.
pitäisi toimia.
Ja monesti se toimiikin ainakin meillä. Hiljan meidän seurakuntalainen oli joutunut taloudelliseen ahdinkoon ja hän kertoi siitä meille. Lupasimme auttaa häntä rahallisesti.
Seurakuntamme on pieni ja monien elämäntilanne on meillä tiedossa. Usein pieni seurakuntamme pakastin on täynnä kaikenlaista hyvää jota taas yksi perhe auttaa täyttmäisessä. Sieltä usein itsekin olen perheellemme leipää kotiin vienyt. Jokainen tietää että sieltä saa ottaa kun tarvitsee. Kaikki ei aina kehtaa, monesti kysynkin, tarvitsetko tänään sieltä jotain mukaasi. Ja aina on kelvannut. :)
On myös sellaisia ihmisiä jotka elävät tiukasti, perheen isä on sairastunut ja tulot ovat vähentyneet. Pari omaistamme ovat tikoilla ja usein kun vain sitä leipää on, viemmekin niitä heille, kiitollisuus on ollut aitoa ja siitä myös tulee itsellekkin kiitollinen mieli, että jotenkin sai auttaa perheitä eteenpäin. Pieniähän nämä ovat, mutta pienistäkin ne isot purot tulevat.
käsite. Suomalainen köyhä on vaikkapa Venäjän mittapuun mukaan suorastaan varakas, puhumattakaan Afrikan köyhästä.
Vapaassa markkinataloudessa on aina hyväosaisia ja vähäosaisia. Asian tilaa on yritetty korjata yhteiskuntajärjestelmää muuttamalla. Teoriassa paras yritys tähän asti on ollut sosialismi, joka tosin käytännössä osoittautui ns. sudeksi.
Uskonnollinen diktatuuri ei ole osoittautunut yhtään muita paremmaksi ratkaisuksi. Ihminen on niin rakennettu (jumalako mahtanut rakentaa), että oma napa on aina lähempänä kuin naapurin vastaava.
Uskonto ei ole vastaus köyhyyteen. Sen osoittaa mm. eri kirkkokuntien taipumus kerätä omaisuutta ja varallisuutta, josta sitten nimellisiä pikkueriä jaellaan näön vuoksi vähävaraisille.
Sosiaaliapu, ei kirkon eikä muunkaan instanssin jakamana, poista köyhyyttä maailmasta.
Kun hyvinvointi yhteiskunnassa lisääntyy, myös köyhät "rikastuvat". Tosin samalla elintasokuilu kasvaa, valitettavasti.
Tasa-arvo on utopiaa.