Kouvolan sanomien mielipiteet palstalta:
"Kiitos, Harriet Lonka!
Tällaista kirjoitusta olen jo odottanut. Lopulta joku kertoo asioista niiden oikealla nimellä.
Olin itse paikalla Mansikka-ahon ensimmäisessä kokouksessa. Moni asia jäi askarruttamaan mieltäni. Samalla nousi voimakkaasti mieleen kysymys; mihin olet menossa, Kouvolan seurakunta, ja Anjalankoski siinä ohessa.
Jotenkin minua säälitti kirkkoherramme rooli tuossa tilaisuudessa. Hän piti nätin puheen. Mutta kun tuli loppukliimaksin paikka, ei hänelle näyttänyt jäävän mitään tehtävää. Aikansa istuttuaan yksin korokkeella hän lähti johonkin. Sen sijaan toinen läsnä ollut pappismies huseerasi joka paikassa. Otti niin sanotusti ison roolin.
Entä tämä naispuhuvainen. Hän oli varannut oikein vanhan nukkensa paikalle. En saanut selvää, yrittikö hän hoitaa papin vai psykiatrin hommia. Rikkinäisyydestä puhui Savon murteella. Lupasi eheytymistä. Taisipa joku lupailla myös ruumiin parantumista. Suuria lupauksia. Varmasti myös suuria pettymyksiä, mutta sehän ei enää näitä julistajia kiinnostanut.
Entä mikä oli se ryhmä ihmisiä suuressa hämäryydessä, joiden luokse olisi pitänyt mennä eheytymään tai paranemaan? Kiinnostaisi tietää, mikä oli heidän "ammatillinen" koulutuksensa ihmissielun hoitoon. Tavallisesti siihen vaaditaan vuosien opiskelu ja käytännön harjoittelu.
Missä olivat Kouvolan ja Anjalankosken papit? Amatöörit heittivät ammattilaiset kevyesti syrjään koko "evankelioimistapahtumassa". Pelkään jälkiä.
Kalevi Riikonen"
Mie ihmetten koko ajan yhä enemmin ja enemmin miks mä viel kuulun kirkkoon.
"Kiitos, Harriet Lonka!
Tällaista kirjoitusta olen jo odottanut. Lopulta joku kertoo asioista niiden oikealla nimellä.
Olin itse paikalla Mansikka-ahon ensimmäisessä kokouksessa. Moni asia jäi askarruttamaan mieltäni. Samalla nousi voimakkaasti mieleen kysymys; mihin olet menossa, Kouvolan seurakunta, ja Anjalankoski siinä ohessa.
Jotenkin minua säälitti kirkkoherramme rooli tuossa tilaisuudessa. Hän piti nätin puheen. Mutta kun tuli loppukliimaksin paikka, ei hänelle näyttänyt jäävän mitään tehtävää. Aikansa istuttuaan yksin korokkeella hän lähti johonkin. Sen sijaan toinen läsnä ollut pappismies huseerasi joka paikassa. Otti niin sanotusti ison roolin.
Entä tämä naispuhuvainen. Hän oli varannut oikein vanhan nukkensa paikalle. En saanut selvää, yrittikö hän hoitaa papin vai psykiatrin hommia. Rikkinäisyydestä puhui Savon murteella. Lupasi eheytymistä. Taisipa joku lupailla myös ruumiin parantumista. Suuria lupauksia. Varmasti myös suuria pettymyksiä, mutta sehän ei enää näitä julistajia kiinnostanut.
Entä mikä oli se ryhmä ihmisiä suuressa hämäryydessä, joiden luokse olisi pitänyt mennä eheytymään tai paranemaan? Kiinnostaisi tietää, mikä oli heidän "ammatillinen" koulutuksensa ihmissielun hoitoon. Tavallisesti siihen vaaditaan vuosien opiskelu ja käytännön harjoittelu.
Missä olivat Kouvolan ja Anjalankosken papit? Amatöörit heittivät ammattilaiset kevyesti syrjään koko "evankelioimistapahtumassa". Pelkään jälkiä.
Kalevi Riikonen"
Mie ihmetten koko ajan yhä enemmin ja enemmin miks mä viel kuulun kirkkoon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitähän se Lonka sitten kirjoitti? Olisit sen voinut mainita, vai oletatko kaikkien tietävän sen. Mistä tapahtumasta oli oikein kysymys kun eheytymisestä puhuttiin?
Tää teksti olis varmaan pitäny laittaa ekaks.
Kouvolan sanomien mielipide palstalta:
"Minun seurakuntani?
Kouvolan seurakunta on tempaissut näkyvästi järjestämällä lähiseurakuntien kanssa yhteisen suuren missiotapahtuman. Tämä kuuluu olevan seurakunnan vuoden toiminnan suursatsaus ja siihen liittyen on joka kotiin jaettu erään tunnetun evankelistan kirja.
En halua mitenkään aliarvioida kyseisen missiotapahtuman merkitystä yksittäisten ihmisten tunne-elämysten ja uskonnon harjoittamisen kannalta. Olen kuitenkin surullinen siitä, että seurakunta on tällä tapahtumalla nähdäkseni selkeästi lähtenyt tavoittelemaan karismaattisten liikkeiden toimintamallia. Vai mitä on ajateltava siitä, että tapahtuman mannekiinina ovat toimineet, ei suinkaan esimerkiksi kirkkoherra, vaan yksittäinen julistaja sekä karismaattisuutta sympatiseeraava, määräaikaisessa virassa toimiva pastori. Samoihin aikoihin uutisoitiin myös, kuinka Kouvolan seurakunnan kirkkosalissa oli järjestetty herätyskokous, joka toi hakematta mieleen Nokia-mission tyylisen toiminnan (KS 1.10.).
Kun olen viimeisten neljän vuoden aikana yrittänyt päästä perille Kouvolan seurakunnan sielunelämästä, olen erityisesti ihmetellyt, miten tämä seurakunta määrittää työalan nimeltä "evankelioimistyö". Kouvolalaisen tulkinnan mukaan evankelioiminen näyttää tarkoittavan yksittäisten pappien ja tiettyjen maallikoiden oman sielunhoidon jatketta. Järjestetään julistuskokouksia ja pienen piirin keskinäisiä sielunhoitotapahtumia. Kyse ei näytäkään olevan sanan ja kirkon opin levittämisestä mahdollisimman laajalle vaan ennemmin oman, henkilökohtaisen "pelastusmission" toteuttamisesta. Tämän työalan tilaisuuksissa käydessäni olen törmännyt muun muassa ns. älykkään suunnitelman julistamiseen, mikä erityisesti ihmetyttää: Onko tämä evankelisluterilaisen kirkon oppia?
Viime keväänä nousi kirkollisissa piireissä keskustelu siitä, missä määrin papin omantunnon kysymykset voivat olla ristiriidassa kirkon opetuksen kanssa. Raja tuli vastaan naispappeuteen kielteisesti suhtautuvien pappien oikeudessa kieltäytyä yhteistyöstä naispappien kanssa ja hyvä näin. Pohdiskelua omantunnon ja opin suhteesta olisi ainakin Kouvolassa tarpeen jatkaa tästä eteenpäinkin.
En vastusta vapaiden suuntausten olemassaoloa. Kuinka voisinkaan, kun oma isoisäni on 1920-luvulla ollut perustamassa vapaaseurakuntaa Kouvolaan? Suomen kirkon ja seurakunnan suhteissa ja yhteistoiminnassa vapaiden suuntien ja yksittäisten julistajien kanssa pitäisi kuitenkin olla tarkkana. Kyse on perimmiltään tavallisen seurakuntalaisen kuluttajansuojasta.
Minä ainakin tavallisena peruskristittynä kansalaisena haen kirkostani turvaa ja hengellistä ravintoa. On aivan olennaista, että voin luottaa siihen, että kirkko tarjoaa ammattimaista, vastuullista hengellistä opastusta ja oppia. Kirkon edustajien tulkintaan opista ja hyvien hengellisten tapojen tuntemiseen on voitava luottaa kaikissa olosuhteissa.
Ammattimaisesti korkeatasoista pappeutta ei osoita esimerkiksi se, että pastori julistaa lehden palstoilla, kuinka satojen tuhansien ihmisten kuolema ja kärsimys Kaakkois-Aasiassa vuonna 2004 oli ymmärrettävä kannanotto Jumalalta "vääräuskoisia" vastaan.
Tämä on vain yksi esimerkki erään Kouvolan seurakunnan palkkaa nauttivan pastorin näkemyksistä, jotka minun maallikon arvioni mukaan monessa kohdin hipovat harhaoppisuuden rajoja.
Hengellisessä toiminnassa ollaan tekemisissä suurten voimien kanssa. Uskon asioissa ihminen on herkimmillään ja haavoittuvimmillaan. Näin myös ne vammat, joita hengellinen puoskarointi pahimmillaan aiheuttaa, voivat olla vakavia. Tunnen ihmisiä, joilta on mennyt vuosikymmeniä toipua esimerkiksi Kouvolassa 1970-luvulla vaikuttaneen "iidesläisen" herätyksen vaikutuksista.
Kouvolan seurakunta on eräs suurimpia Etelä-Suomen itsenäisiä kaupunkiseurakuntia. Miten voi olla mahdollista, että tämän seurakunnan ammatillista otetta papin työhön ei saada nykyistä paremmalle tolalle? Pelkään, että huono maine kiirii pian siinä määrin, että valinnanvara viranhakijoissa kutistuu entisestään.
Koen kipeästi seurakuntani tilan. Näen, että Kouvolan seurakunnan toiminta ei kaikilta osin enää heijasta sitä kansankirkkoa, jonka jäseneksi minut aikanaan on kastettu. Ei voi olla oikein, että seurakuntalainen joutuu miettimään, mihin kirkonmenoihin voi osallistua altistamatta itseään hengelliselle puoskaroinnille. Kirkon on voitava tarjota turvaa, ei vahinkoa sielulle.
Harriet Lonka"
ja varmasti ovat Suomalaisiakin jalompia.--> He nimittäin Tutkivat kirjoituksia puhuivatko papit totta